*

eskoseppanen

Rauhanenkelipula

 

Viime päivinä on keskusteltu siitä, mitä velvollisuuksia ja pakkoja EU:n perussopimukset (= EU:n perustuslaki) asettavat Suomelle, jos Nato-maa Viro aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Suomen natottajat ja upseerit ovat innoissaan: nyt päästään taas sotimaan! Ei se sotaanlähtö kuitenkaan mitään pakkopullaa ole.

 

Tämän juridisen asian käsittelyssä poliitikot ja toimittajat tekevät systemaattisesti käsitteellisiä virheitä ja ovat epätarkkoja niin että herää usein herää kysymys, ovatko he lainkaan lukeneet siteeraamiaan juridisia aineistoja.

 

Lähdetäänpä liikkeelle Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta. Siihen kirjoitettu ns. solidaarisuusartikla 222 kuuluu näin:

 

1. Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat

 

a) – torjuakseen terrorismin uhan jäsenvaltioiden alueella;

– suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrori-iskulta;

– antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä terrori-iskun tapahtuessa;

b) antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa.”

 

Tämä on ainoa EU:n perussopimusten kohta, joka velvoittaa jäsenmaan antamaan sotilaallista apua toiselle jäsenmaalle. Se velvoittaa myös aseelliseen avunantoon, mutta siihen kuitenkin vain terrorismin tai luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapauksissa.

 

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 42 (c) asiaa, johon tässä yhteydessä viitataan, koskee seuraava säännös:

 

”7. Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”

 

YK:n peruskirjan artiklan 51 alkuosa antaa valtioille rajattoman puolustautumisoikeuden yksin tai liittoutuneena:

 

51. Jos jokin Yhdistyneiden kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.”

 

Kun Ranska vaati Pariisin vuoden 2016 terrorihyökkäyksen perusteella apua muilta EU-mailta, se vetosi tähän artiklaan. Se oli kuitenkin väärä artikla, sillä EU:n toimintaa koskeva ja edellä esitettyy artikla 222 on nimenomaan terrorismiartikla, mutta Ranskan kanssa ei EU muutoinkaan toimi kaikkien sääntöjen mukaan ja se tekee liittovaltioimista vielä entistäkin pontevammin Ranskan EU-haukkojen heimoon kuuluvan uuden presidentin kanssa.

 

EU:n unionista tehdyssä sopimuksessa artiklan 42(7) sanamuoto ”kaikin käytettävissään olevin keinoin” ei velvoita antamaan toiselle jäsenmaalle sotilaallista apua, vaikka se toinen olisi joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämän käsityksen pohjana on sanamuodon syntyhistoria. Kun isot jäsenmaat ehdottivat hallitusten välisessä konferenssissa (HVK), että apua pitää antaa ”sotilaallisin ja muin keinoin”, sitä asiaa käsiteltäessä Erkki Tuomiojan neuvottelutaidon tuloksena tästä lauseesta poistettiin tuo ”sotilaallisin keinoin” ja jäljelle jäi avun antajan valintavapaus: ”kaikin käytettävissään olevin keinoin”.

 

Suomi voi näin ollen itse päättää, mitä keinoja sillä on käytettävissä. Oman maan puolustamiseen varautuminen ja sitä kautta sotilaallisen konfliktin välttäminen saattaa johtaa siihen, että sotilaallinen apu Nato-maalle ei ole käytettävissä. Omaa etua saa ajaa, ja niin tekevät muutkin maat.

 

Jos sotilaallisessa aggressiossa on kyse Viron joutuminen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, kysymys on silloin koko Itämeren alueella sodasta ja rauhasta. Silloin päätös aseellisen avun antamisesta ei ole pelkkää ulkopolitiikkaa, jota Suomen perustuslain 93. artiklan mukaan¨"johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Jos ne eivät pääse sopimukseen, vasta siinä vaiheessa asian ratkaisee eduskunta.

 

Nyt Suomessa suunnitellaan tähän päätöksentekoon ratkaisua, joka veisi päätösvallan sekä toisen EU-jäsenmaan auttamispyynnöstä että isäntämaasopimuksen mukaisten vieraiden Nato-joukkojen maahantulon sallimisesta pois eduskunnalta. Päätökset halutaan tehdä eräänlaisena pikakäsittelynä presidentin, hallituksen ja joidenkin eduskunnan yksittäisten edustajien kesken. Se on suuri puhallus kansanvaltaisen päätöksenteon kumoamiseksi.

 

Tulevat mieleen ne ajat, joista Suomella on kokemuksia pelkästään sisäpiirien päätöksenteosta sodan ja rauhan asioissa. Vaasan valkoinen senaattihan oli maaliskuulla 1918 tehnyt Saksan kanssa sopimuksen, joka  teki Suomesta käytännössä Saksan siirtomaan, ja syksystä 1940 alkaen oli salassa valmisteltu ilmeisen suullinen isäntämaasopimus Suomen yhteishyökkäyksestä Hitlerin joukkojen kanssa Neuvostoliittoon. Kumpaakaan ei toimitettu eduskunnan käsittelyyn. Jälkimmäisen hoitivat sotilaat eikä mitään pantu paperille. Tästä on taas kysymys. Saksa vain on vaihtunut Natoksi (=Yhdysvalloiksi) ja EU on sen sotilaallisen ylivallan eurooppalainen ulottuvuus.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Suunnataan katse Ruotsiin. Saamme hävittäjiä, sukellusveneitä ja vastapalvelukseksi Ruotsi saa muutaman miehen. Reilun kaupan säännöt on näin täytetty.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Viron joutuminen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi on äärimmäisen epätodennäköistä.
Suomen joutuminen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi on paljon todennäköisempää.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Demilitarisoitu Ahvenanmaa on helppo kohde, mutta jälkiseuraamuksia ei edes öljytuloista elävä Venäjä kestä.

Käyttäjän aveollila1 kuva
Antero Ollila

Olen eri mieltä. Suurin todennäköisyys sotaan Itämeren alueella on sota Naton ja Venäjän välillä. Silloin Venäjä hyökkää Balttian maihin suurella todennäköisyydellä, mutta ei Suomeen. Venäjän etu on säilyttää Suomi puskurina Länteen.

Käyttäjän OSAKARIK kuva
Olli Kankaanpää

Naton ja Venäjän välinen kukkotappelu ei pääty koskaan. En todellakaan väittänyt Ahvenanmaan tai Suomen olevan ykköskohde. Suomi ja Ahvenanmaa erikseen kirjoitettuna.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Nato voi olla Venäjälle vastustajana liian iso pala, mutta Suomen raideleveyskin on juuri sopiva. Natomaahan hyökkäävällä on ohjelmointivika silmien takana korvien välissä.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

# 4.:

Venäjän etu on säilyttää Suomi puskurina Länteen – siksi se haluaa omat sotilaansa ylläpitämään valvonta- ja torjuntajärjestelmänsä Suomen länsirajalla.

Luottamus hyvä – kontrolli parempi.
(Lenin)

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Visuri kertoi televisiossa että puolet Venäjän ulkomaankaupasta kulkee Itämeren kautta.
Tätä taustaa vasten rauha Itämerellä on tärkeä Venäjälle.
Natosta en tiedä.

Käyttäjän JariPirppu kuva
Jari Pirppu

Sensijaan että syyllistäisi suomen natottajia ja upseereita,voisi viedä rauhansanomaa välillä kremliin,-siellä niitä sotahulluja ja laajentumishaluisia vasta riittääkin !
-en vaan ole nähnyt pitkän elämäni aikana yhdenkään kommunistin kehottavan kremliä hillitsemään sotaintoaan,,tuskin näenkään,ikävä kyllä !

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander

Venäjän kärjistämä konflikti Itämerellä ei ole v. 2017 realistinen riski. Nato sellaista tarvitsisi vielä vähemmän. Putin pullistelee siellä sun täällä näyttääkseen voimaansa kansalaisilleen. Globaalisti pohjolalla ei ole mitään merkitystä. Vain energian perässä suurvallat ovat tosissaan. Jos jossain todella alkaisi rytistä, niin keskisen Aasian öljyalueilla. Itämerellä ole kuin saastuneita kaloja! Ja sen enempää Naton kuin EU:n kanssa ainakaan Putin ei lähde hippasille.

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander

Ja tuosta mahdollisesta demokratiavajeesta.. ..ei oikein jaksa innostua.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

”Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat”

Seppänen: ”Tämä on ainoa EU:n perussopimusten kohta, joka velvoittaa jäsenmaan antamaan sotilaallista apua toiselle jäsenmaalle. Se velvoittaa myös aseelliseen avunantoon, mutta siihen kuitenkin vain terrorismin tai luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapauksissa.”

Tässä Seppänen ei ole ymmärtänyt tekstiä. Apu ei tule suoraan jäsenmaalta vaan Unionilta, jonka käyttöön jäsenvaltiot ovat ”asettaneet sotilaallisia voimavaroja”

”Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti.”

Tämäkin on erikoinen tulkinta Seppäseltä: ”apu kaikin käytettävissä olevin keinoin” ei hänen mielestään voi olla sotilaallista.

Tekstin mukaan avusta päättää suoraan jäsenmaa ja se voi ehkä olla muutakin kuin ”villasukkia ja näkkileipää”

Käyttäjän eskoseppanen kuva
Esko Seppänen

Solidaarisuuslauseke (artikla 222) pitää sisällään aseellisen avun antamisen unionin käyttöön annetuin sotilaallisin voimavaroin. Niiden käytöstä todellakin päättää unioni, siis sen jäsenmaat. Se merkitsee yksittäisen jäsenmaan siihen tarkoitukseen osoittamien joukkojen pakkoluovutusta unionin käyttöön.

Toki apu (artklan 42(7) mukaan) "kaikin käytettävissä olevin keinoin" voi olla aseellista, mutta apua antava jäsenmaa voi itse päättää, antaako se aseellista apua. Sillä ei ole aseellisen avun antamisen pakkoa.

Siinä yhteydessä kuvaan tulee mukaan myös Nato. Mainitsemani artiklan 42(7) toinen momentti kuuluu seuraavalla tavalla:

"Tämän alan sitoumusten ja yhteistyön on oltava Pohjois-Atlantin liiton puitteissa tehtyjen sitoumusten mukaisia, ja Pohjois-Atlantin liitto on jäseninään oleville valtioille edelleen niiden yhteisen puolustuksen perusta ja sitä toteuttava elin."

Natoon kuulumaton Suomi on vapaa Naton aluepuolustusjärjestelmän velvoitteista ja voi asevoimineen pysytellä konfliktin ulkopuolella niin itse päättäessään.

Ranskan tapauksessa maa ei joutunut konventionaalisen "alueeseensa kohdistuneen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi" vaan yksittäisen terroriteon kohdemaaksi, ja muilla mailla oli mahdollisuus itse harkita, millaista apua ne antoivat.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

"Natoon kuulumaton Suomi on vapaa Naton aluepuolustusjärjestelmän velvoitteista ja voi asevoimineen pysytellä konfliktin ulkopuolella niin itse päättäessään."

Siitä ei kylläkään päätetä Helsingissä, vaan Venäjän yleisesikunnassa.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

"Suomen natottajat ja upseerit ovat innoissaan: nyt päästään taas sotimaan!"

Taas menee maailmanmeno sekaisin. Voisiko Esko nimetä ne NATO-maat, joihin on hyökätty ja ne Euroopan NATO-maat jotka ovat hyökänneet johonkin toiseen valtioon. Mahtaa upseeerit olla pettyneitä, kun eivät ole "päässeet sotimaan".

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Tämä Eskon toteamus on hieman sama jos sanoisi, että kyllä palomiehet ovat pettyneitä jos tulipaloja ei ole syttynyt pitkään aikaan. Suoraan sanottuna aika pöhkö ajatus evp kansaedustajalta.

Toimituksen poiminnat