Pörssikurssien nousu ja tulossa oleva lasku

Mikä menee ylös tulee myös alas, sanoo ns. Galbaithin laki, jonka minä olen sen yleispätevyyden peusteella Galbraithin laiksi nimennyt. Siihen sisältyy myös pörssiromahduksen mahdollisuus.

 

Käynnissä on maailman kaikkien aikojen suurin pyramidihuijaus: bitcoin-nimisen nettirahan liikkeellelasku. Sen määrää kasvatetaan kymmenen minuutin välein, ja vanhasta rahasta synnytettävän uuden rahan saajat ratkaistaan arpomalla.

 

Pyramidihuijauksen tästä rahan tuotantomuodosta tekee se, että järjestelmästä hyötyvät eniten ne, jotka ovat olleet mukana sen alusta alkaen.

 

On totuttu ajatukseen, että rahan määrän hallitsematon kasvu johtaa reaalitaloudessa inflaatioon: rahan arvon huononemiseen niin että enemmällä rahalla saa vähemmän.

 

Bitcoineilla ei tehdä rahapolitiikkaa eikä taistella inlaatiota vastaan. Niiden määrä lisääntyy joka kymmenes minuutti, satoi tai paistoi.

 

Rahapolitiikkaa tehdään julkiseen valtaan kuuluvissa mutta poliitikkojen tahdosta riippumattomissa keskuspankeissa. Ne vaikuttavat sekä liikkeellä olevan rahan määrään että sen hintaan (korkoon), mutta ne eivät yksin päätä kummastakaan, eivät rahan määrästä, eivät rahan hinnasta. Keskuspankit toimivat markkinoilla yksityisten pankkien kautta. Pankit ovat markkinavoimia, jotka kykenevät luomaan uutta rahaa tyhjästä siinä missä keskuspankitkin.

 

Tunnettu taloustieteilijä John Kenneth Galbraith ilmaisi asian yksiselitteisesti: ”Prosessi, jolla pankit luovat rahaa, on niin yksinkertainen, että ihmismieli hylkii sitä.” (Galbraith ei koskaan saanut Ruotsin keskuspankin jakamaa Nobelin muistopalkintoa siitä syystä, että hän kirjoitti taloustieteestä liian ymmärrettävästi ja kansanomaisesti.)

 

Ihmismieli hylkii sitä ajatusta, että kaikki keskuspankkien ja kaikki yksityisten pankkien luoma raha on itseisarvoltaan arvotonta. Paperirahalla sen paremmin kuin bittirahallakaan ei ole mitään – kokonaisuuden näkökulmasta mitättömän pientä kultamäärää lukuun ottamatta – reaalimaailman vakuutta tai katetta.

 

Itse asiassa kaikki maailmassa liikuteltava raha on yhtä vellovalla pohjalla kuin ovat ne noin 2000 valtioiden vallan ulottumattomissa olevaa kryptovaluuttaakin, joiden mannekiinina on viime aikoina ollut paljon esillä bitcoin, varalla ethereum.

 

Bitcoin-kauppiaat ovat oikeassa, kun he sanovat, että rahan vakuudettomuus ei ole kelvollinen näkökohta privaattirahan käyttöönottoa vastaan; onhan myös kansalliset valuutat luotu tyhjästä ilman vakuuksia kansalaisten saada pankeista omansa pois, jos suuri joukko tallettajia on niitä samaan aikaan pois ottamassa. EU:n talletussuojakin on pelkkä uskon asia, eivätkä kaikki jäsenmaat ole valmiita korvaamaan keinottelupankkien romahdusten menetyksiä toisten maiden tallettajille.

 

Kun ihmiskunta ei voi jättää rahankierron ylläpitoa arpajaisten varaan, rahaa pitää tyhjästä tuottaa mutta julkisesti. Niin kauan kuin ihmismieli hylkii sen nykyistä tuotantotapaa, valtion raha (ja maailman ainoa valtioton raha euro) kelpaa valtion sisässä maksuvälineeksi.

 

Sen sijaan arvon säilyttämisen roolissa keskuspankkien ja yksityisten pankkien rahasymbioosi tuottaa maailmaan ongelman, jota olemme taas todistamassa pörssimarkkinoilla.

 

Keskuspankit ovat bittielvyttäneet taloutta laskemalla liikkeelle uutta tyhjästä luotua rahaa biljoonien dollareiden ja biljoonien eurojen arvosta (biljoonassa on 12 nollaa). Se on annettu ensin yksityisille pankeille, jotka ovat myyneet sen edelleen velkaantneille valtoille ja finanssikapitalismin muodon saaneen systeemin ikiliikkujille: sijoittajille. Suomen valtuin velasta jo yli 20 prosentttia on tätä Euroopan keskuspankin bittielvytysrahaa.

 

Kun uutta reaalitalouden arvonlisäystä ei ole tapahtunut vastaavassa määrin, sama reaaliomaisuus on jakautunut osakkeiden omistuksen perusteella entistä isomman rahamäärän mukaan. Se on ajanut pörssikursseja ylös Sen ohella pankit ovat tuottaneet kokonaan uudenlaisia reaalisia ja virtuaalisia finanssituotteita myytäväksi paitsi toisilleen myös sijoittajille, ja raha on käynyt kaupaksi tuottamatta reaalitalouteen inflaatiota.

 

Harjoitetun politiikan arvioinnissa ei porvarillisesta kansantaloustieteestä ole ihmiskunnalle minkäänlaista apua. Siinä ei nimittäin tunneta käsitettä finanssitalouden inflaatio, joka kuvaisi pörssikurssien holtitonta nousua ja sitä kautta tapahtuvaa pääomamarkkinoiden ja reaalitalouden arvojen eriytymistä.

 

Niinpä keskuspankit ovat jatkaneet rahan luomista tyhjästä ja ajaneet kansantaloutensa tilanteeseen, josta ne eivät nyt pääse vaurioitta ulos. On nimittäin niin, että keskuspankit eivät tiedä, miten tämä arvoton raha kerätään markkinoilta pois.

 

Sitä, mitä näissä ympyröissä rupeaa pikku hiljaa tapahtumaan, ei ennusteta porvarillisen kansantaloustieteen ennustemenetelmin, sillä niissä ei oteta huomioon – saati pyritä torjumaan – finanssitalouden kehitystä ja siihen liittynyttä ja liittyvää pääomamarkkinoiden inflaatiota. Pääomamarkkinoiden inflaatioteorian puuttuminen on poliittinen kysymys ja kuvaa taloustieteilijöiden luokka-asemoitumista. 

 

Myrkky on nyt joka tapauksessa markkinoille jaettu ja se on pohjaan saakka nautittu. Siitä lisää ensi viikolla ulostulevassa kirjassani ”Rauhan ja rahan geopolitiikka” (Into-kustannus).

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu