eskoseppanen

Listavaalipetos äänestäjiä kohtaan

 

Suomen vaalijärjestelmä on maailman demokraattisin. Siinä kansalaiset voivat itse valita edustajansa valtuustoihin, eduskuntaan ja Euroopan parlamenttiin.

 

                  Sellainen mahdollisuus ja oikeus puuttuu käytännöllisesti katsoen kaikkien muiden maiden äänestäjiltä. He saavat listavaaleissa valita puolueensa, mutta he eivät pääse itse äänestämään omasta edustajastaan. Valinnan suorittaa Puolue.

 

                  Tämän päivän Hesarissa Suvi-Anne Siimes (ent. vas.) ehdottaa Suomen demokraattisen vaalitavan korvaamista vähemmän demokraattisella listavaalilla, koska ”Suomen nykyinen vaalijärjestelmä on iso kansallinen taakka EU-vaaleissa”.

 

                  Ihmettelen, kuinka demokratia voi olla taakka valittaessa edustajia europarlamenttiin nykyistä vähemmän demokraattisella tavalla.

 

                  Minä en usko listavaalien demokratiaan. Olen pitkällä toimikaudellani Euroopan parlamentissa seurannut Brysselistä käsin lukuisia vaalitapahtumia maissa, joissa on käytössä listavaali. Tunnen henkilökohtaisesti valtavan määrän meppejä, jotka heidän Puolueensa on valinnut edustamaan heidän kotimaansa etuja parlamentissa. Listavaaleissa valituksi tulee ehdokkaita, joita moni ei äänestäisi, jos he olisivat ehdokkaina itsenään eivätkä Puolueen mandaatilla.

 

                  Monissa maissa sekä kansallisten parlamenttien että europarlamentin listavaalissa muiden ehdokkaiden edelle asetetut ja sitä kautta valituksi tulevat kansan edustajat eivät usein edusta edes puolueettaan – saati maataan – vaan puolueensa kulloistakin johtajaa. Listat on puhdistettu puoluejohtajan sisäisistä vastavoimista, ja vallan vaihtuessa puolueessa vaihtuvat myös kansanedustajat seuraavissa vaaleissa. Puoluejohtajat tekevät puolueistaan johtajan ja hänen hännystelijöidensä näköisiä.

 

                  Europarlamentissa puoluejohtajien luottohenkilöt edustavat europarlamentin rahoittamia ”eurooppalaisia puolueita”, joissa valtaa käyttävät suurten maiden puolueiden johtajat. Mepeiltä, siis europarlamentin jäseniltä, odotetaan yhdenmukaista äänestyskäyttäytymistä kaikissa parlamentin äänestyksissä, ja äänestyslistojen teko on luottohenkilöiden vallassa. Europarlamentti edustaa suurten valtioiden valtaa pieniin päin. Sellainen valta toteutuisi varmimmin tavalla, jolla Suvi-Anne perustelee listavaalia: europuolueet asettavat eurovaaleissa omat kärkiehdokkaansa, joista valitaan eurovaalien tulokseen perustuva komission puheenjohtaja.

 

                  Tämä valintatapa on epädemokraattinen. Siinä pääkomissaariksi tulee poliittinen henkilö, jolle on alettu sovitella pääministerin poliittista viittaa. On nähtävä, että komission jäsenet ovat kuitenkin virkamiehiä, ja on suuri ero sen välillä, onko pääkomissaari päävirkamies vai EU:n pääministeri. Pääkomissaariksi ei tule valita europarlamentin oman poliittisen valtansa lisäämiseksi ja monien jäsenmaiden hallitusten kiusaksi ajamaa politrukkia. Virkamiestä ei saa panna johtamaan unionia poispäin kansallisvaltioiden omasta ja unionin politiikkaa avoimemmasta päätöksenteosta. Tämän vaalitavan luonnetta kuvaa se, että viime kerralla pääkomissariksi valittu luxemburgilainen Jean-Claude Juncker on tullut tunnetuksi paitsi federalismistaan (= liittovaliohenkisyydestään) myös juopottelustaan ja Luxemburgin verokeitaan avaamisesta veroparatiisien etuisuuksia etsiville suuryhtiöille. Kaikki valitsijat tiesivät häneen liittyvät ongelmat, mutta oikeistopuolueet eivät löytäneet parempaa ehdokasta. Juncker on ollut koko kautensa ajan eräänlainen lame duck (rampa ankka),

                  Olisi kiva tietää, mitä puuhailee Brysselissä sinne lähetetty korkein suomalainen virkamies eli komissaari Jyrki Katainen sen ohella, että hän syö komission jäsenille työsuhde-etuna tarjottavaa poliittista sekahedelmäkeittoa. Katainen otti Alexander Stubbille luvatun komissaarin salkun ja 33 000 euron kuukausikorvauksen palkkiona vaivannäöstään mitä ilmeisimmin suomalaisen demokratian puolustamatta jättämisestä korkean virkamiehen roolissaan.

 

Jyrki Katainen kävi ensimmäisen kerran nuorena teinipoikana tutustumassa Suomen eduskuntataloon minun vieraanani.  Toivottavasti hänestä ei tullut poliitikkoa minun myötävaikutuksellani. Jos on tullut, pyydän Suomen kansalta anteeksi. Olen tehnyt syntiä.

 

Syntiä demokratiaa vastaan tekee nyt myös Suvi-Anne Siimes. Hänen päivänpolitiikan ulkopuolella syntynyt idealistinen näkemyksensä siitä, että kärkiehdokkaiden valinta ”spitzenkandidaattien” joukosta olisi suomalaisille avautuva uusi vaikutusmahdollisuus europarlamentin päätöksentekoon, edustaa huonoa demokratiaa ja epädemokraattista federalistista päätöksentekoa. Suomen näkökulmasta meiltä ei löytyisi silläkään tavalla edes sellaista suomalaista yhteisehdokasta, jota kaikki suomalaiset mepit voisivat ja haluaisivat äänestää.

 

Kun puhutaan ylikansallisista ehdokaskiintiöistä, joista europuolueet tekisivät listan kansallisvaltioiden listavaalien oheen,  ne paikat menisivät suurten maiden äänestäjien suurella joukolla äänestämille omien maidensa edustajille, eivätkä pienten maiden ehdokkaat mahtuisi niillä listoilla niin korkealle, että he tulisivat valituiksi.

 

Suomalaisten puolueiden ylikansalliset Eurooppa-puolueet, joiden toimintaa europarlamentti rahoittaa Suomenkin veronmaksajien rahoista, toimivat samaan tapaan kuin Suomessa osuuskaupat. Alueellisten osuuskauppojen jäsenet valitsevat kyllä oman osuuskuntansa edustajistot, mutta niiden jäsenillä ei ole sananvaltaa toisen polven osuuskuntien eli osuuskauppojen keskusosuuskuntien (SOK, Valio) päätöksentekoon. Euroopan parlamentti on meppien vallan ulottumattomissa oleva keskusosuuskunta.

 

Suvi-Anne Siimeksen ehdotus listavaalin käyttöönotosta merkitsisi Suomessa demokraattisen vaalijärjestelmän murenemista ja on hyökkäys EU:n lisäliittovaltioimisen ja virkamieskunnan nykyistä vieläkin syvemmän politisoimisen ja isojen maiden vallan puolesta.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

21Suosittele

21 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Ihmettelen, kuinka demokratia voi olla taakka valittaessa edustajia europarlamenttiin nykyistä vähemmän demokraattisella tavalla.
Minä en usko listavaalien demokratiaan".

Siinäpä se oli lyhyesti ja ytimekkäästi. Tuo listavaalien haikailu osoittaa jälleen kerran, että poliitikot pitävät demokratiasta yhtä vähän kuin kapitalistit markkinataloudesta. Etiketti tietysti edellyttää, että puheissa niille esitetään suitsutusta ja tunnustusta. Käytännössä enemmistölle poliitikoista kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien karsiminen on kovasti tervetullutta aivan kuten kapitalistille markkinat ovat hyvä mutta kartelli parempi ja monopoli paras.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kerrankin olen samaa mieltä Seppäsen kanssa.

d'Hondtin menetelmä on paras metodi estää poliittisen eliitin muodostuminen. Henkilövaali mahdollistaa poliitikkojen pudottamisen vallasta; vrt Virolainen & Marja Tiura. Listavaali taasen nimenomaan betonoi eliitin vallan.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Olen aina kuvitellut sen johtuvan listavaalista,kun ruotsalaiset parlamentaarikot hakkaavat suomalaisten vastinpuolueiden edustajat 100-0.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Täsmälleen samaa mieltä Eskon kanssa.
Nimenomaan Eu-vaaleihin listavaali soveltuu vielä huonommin kuin mihinkään muuhun vaaliin.

Puolueiden jäsenmäärät ovat alhaiset, ja vielä alhaisemmat ne olisivat, jos puolueet toteuttaisivat omia sääntöjään. Nythän puolueista ei pääse eroon, vaikka kuinka ilmoittaa puoluetoimistoln eroavansa, vaikka jättää jäsenmaksut maksamatta, ja kuoleminenkaan ei välttämättä katkaise tätä kerran sukeutunutta suhdetta.
Tämä on puolueiden taholta jonkinlaista rimpuilua legitimiteetin säilyttämiseksi, jotta jäsenluvut eivät romahtaisi aivan todelliselle inhorealistiselle tasolle. Näin ymmärrettynä siis jonkinlaista "demokratian itsepuolustusta", mutta viistossa iltaruskon valossa, ja lopulta tosiasiassa demokratian itsepetosta.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

Damn, Seppänen oli tässä kirjoituksessaan oikeassa.

--$-
Annan jopa anteeksi sen Kataisen tutustuttamisen eduskuntataloon.... törkeän kalliiksihan hän kävi, mutta miten sen silloin olisi voinut tietää.

Käyttäjän Totuudenjulistaja kuva
Juha Väätäinen

Esko Seppänen! Piippolan Terävä! Esko on yksi terävimmistä politikoistamme kautta aikain. Ja mikä erikoisinta politiikassamme: myös perin juurin rehellinen! Se mitä hän kirjoittaa Siimeksen ulostulosta, listavaalista ja demokratiasta on terävä analyysi EU:n tilasta.. EU:n demokratia on monelta osin Euroopan suurpuolueiden ja niiden johtajien diktatuuria. Siimes haluaa viedä kannanotollaan suomalaisilta äänestäjiltä viimeisetkin vaikuttamisen mahdollisuudet. Härskiä ja kammottavaa! Eskolle pitkää ikää ja lisää teräviä totuuksia kaikelle kansalle! Hyvää tulevaa kevättä!

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck

Samaa mieltä Seppäsestä. Siitä onko Esko ollut muuten kuin tänään oikeassa lienemmekin sitten eri mieltä...

Käyttäjän eskoseppanen kuva
Esko Seppänen

Juha. Sinähän se olet Piippolan Terävä. Minä suostun olemaan vain vieraileva pikku
terävä. Ei ole muuten enää Piippolaakaan entisessä merkityksessä. Vointeja teidän perheelle!

Käyttäjän TapaniHeikonen kuva
Tapani Heikonen

Olen ehkä eri mieltä Eskon kanssa. Nykyinen vaalitapa ilman listoja on äänestäjiä kohtaan epäreilu. Ehdokas voi luvata äänestäjille melkein aivan mitä tahansa saalistaessaan ääniä. Jonkun hyvännäköisen ex. missin tai suositun julkkiksen ei tarvitse luvata yhtään mitään. Pitkillä listoilla olisi etunsa. Läpi päässeiden ehdokkaiden ei tarvitsisi selitellä äänestys käyttäytymistänsä eduskunnassa. Äänestäjien ajatusten ja tavotteiden kirjo voisi jopa laajeta pikillä listoilla. Ei Mikään estäisi puoluilla olevan useampia vaihtoehtoisia "ajatus" listoja. Tulisi äänestäjille ainakin valinnanvaraa siitä, mitä oikeasti mieltä on. Nykyinen vaalitapa on siis huono...mitään aikaan saamaton Tenniläkin pääsi aina läpi kiertämällä Lapin kaljabaarit!

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Historiallisesti ottaen kansalainen oli se joka kukisti kuninkaanvallan, ja eurooppalainen "edustuksellinen" demokratia syntyi oikeuksiaan ja vapauksiaan vaativan yksilön yhteisöprojektiona. Tämä projektiivisuus, yksilö- ja yhteisöidentiteettien yhdenmuotoisuus, eli nimenomaan tuo eurooppalaisen uuden ajan demokratiassa vahva edustuksellisuuden elementti oli jotain historiassa aiemmin esiintymätöntä.

Koko uuden ajan historia on individualismin triumfi -- hyvässä ja pahassa. On helposti ymmärrettävissä että uusille valtioille annettiin ensin jopa ihmisen nimiä, mutta vaikeampi on tajuta se tosiasia, että tapa, jolla "valta" uudessa ajattelussa auktorisoitui, edellytti kielellis-kulttuurista kansallisvaltiota. Kansallisvaltiot ovat edustuksellisen demokratian ainoa luonnollinen alusta, ja itse asiassa kun valistus vaihtui romantiikaksi, se romantiikka jäi kuvittamaan kansallislaulujen sanoituksia.

Tuosta erityisestä edustuksellisuuden kognitiosta seurasi myös, että vallan auktorisoituminen tapahtui monenlaisten roolien kautta. Vallan kolmijako-oppi erotti lakia säätävän poliittisen vallan, virkakoneiston lahjomattoman toimeenpanovallan, ja oikeudenkäytön puolueettoman tuomiovallan. Vaikka tällaisten koneistojen toiminnassa on aina päällekkäisyyksiä, olennaista on nimenomaan muistaa että lähtökohtana oli sama edustuksellisten roolien hahmottaminen joka koko edustuksellisen demokratian taustalla oli.

Demokratialle käy hullusti jos tuo vallan auktorisoitumisen erilaatuisuus eri toimijarooleissa yritetään pyyhkäistä pois. Itse asiassa Hitlerin kolmas valtakunta yritti juuri sitä. "Ein Volk, ein Reich, ein Führer!" -huudossa tapahtuu täydellinen oikosulku yksilö- ja yhteisötason läpi, ja niin puhutteleva kuin tuo huuto hypnotisoituneelle kansalle olikin, se palauttaa yhteisön primitiivisen kollektiivitajunnan tilaan.

No, nythän tuo koko eurooppalaisen uuden ajan henkinen perinne ollaan romuttamassa kiihtyvällä vauhdilla. Suomessa ei kansallisvaltio koskaan tainnut kypsyä edes aidon autenttisen demokratian vaiheeseen -- meillä jäätiin oman sisäisen riitelytaipumuksemme vuoksi puolueparlamentarismin asteelle. Poliitikot meillä taistelevat kiivaasti "vallasta", ja "valtaan" päästyään käyttävät sitä aika tylysti "ylhäältä alaspäin" -- kun taas oikeassa demokratiassa edustuksellinen valta tarkoittaa luottamusta jota kansalaiset antavat alhaalta ylöspäin.

Monista tärkeistä kysymyksistä -- sanotaan nyt esimerkiksi siitä josta tulevalla vuosisadalla muodostuu koko Euroopan kohtalonkysymys eli massiivisista kansainvaelluksista -- vanhojen eurooppalaisten valtioiden kansalaiset ovat aivan toista mieltä kuin heidän poiliitikkonsa. Se on esimerkki siitä miten vähän poliitikot piittaavat demokratiasta. Itse asiassa poliitikot tulevat tekemään kaikkensa -- aivan kaikissa yhteyksissä, ei vain hinkuessaan listavaaleihin siirtymistä -- estääkseen kansallisvaltion paluun ja demokratian uudelleen elpymisen.

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Eduskunnassa keskustellaan tällä hetkellä SOTE-kysymyksestä ja maakunnasta. Espoolainen poliitikko Elina Lepomäki pyörittää omaa sisäistä oppositioviritelmää puolueensa eduskuntaryhmän sisällä.

Lepomäki sai vaaleissa 1,3 kannatuksen vaalipiirissään. 6 541 äänellä hän oli puolueensa 4. Uudellamaalla. 6 541 vertausluvulla Lepomäki ei olisi yltänyt kuitenkaan eduskuntaan. Lepomäen vertausluku oli 31 188,500, ylittäen selvästi oman äänimääränsä. Hän on kansanedustaja yksin puolueensa, Kokoomuksen, tuella. Lepomäkeä äänestäneistä hänen omien kannattajiensa osuus on vaikea arvioida. Suuri osa häntä äänestäneistä halusi äänestää Kokoomusta.

Kun Lepomäki aloitti oppositiotyön, Lepomäki pettää äänestäjänsä. Ainakin ne, jotka äänestäessään Lepomäkeä uskoivat tämän toimivan puolueen linjan ja puolueen antamien vaalilupausten mukaisesti.

Listavaali antaa äänestäjille kuluttajansuojaa. Äänestäjä voi valita puolueen, joka ajaa hänen tärkeinä pitämiään asioita parhaiten. Äänestäjällä on lupa odottaa puolueen edustajlta luvatun linjan mukaista toimintaa.

Kun puolueen ohjelma on selvää, puolue listaa edustajalistaan parhaiten ohjelmaan sopivat henkilöt listan kärkipäähän. Puolue saa silloin eduskuntaryhmäänsä parhaat joukkuepelaajat ja yhteistyökykyisen porukan.

Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Vaikka Seppäsen ja Väyrysen (Lepomäenkin) kaltaiset oman tiensä kulkijat ovatkin politiikassa väriläiskiä, nämä narsissit eivät toimi yhteistyössä kenenkään kanssa. Sooloilu johtui Seppäsen osalta ideologiasta, Väyrysen omasta vallanhalusta. Hyödyksi nämä olivat puolueilleen vain äänten kerääjinä, edustajina lähinnä vahingoksi.

Listavaali toimii Ruotsissa. Siellä parlamentarismi kukoistaa ja puolueet kykenevät toimimaan linjansa mukaisesti, puolueen kaikki toimijat yhdessä yhteisen tavoitteen eteen töitä tehden. Täysin toisin kuin Suomen eduskunnassa, jossa on 200 enemmän tai vähemmän erimielistä.

Käyttäjän eskoseppanen kuva
Esko Seppänen

Minun kokemukseni mukaan puolueissa niin Ruotsissa kuin Suomessakin saman puolueen jäsenten välillä on kova kilpailu samoista tehtävistä. Niinpä kansanedustajilla on usein samassa vaalipiirissä paremmat välit muiden puolueiden poliitikkojen kanssa kuin omien puoluetovereiden kanssa. Ihmisillä on halu päästä elämässä eteenpäin, ja pahin este sillä politiikan tiellä on usein puoluetoveri. Ei ole eikä tule puoluetta, jossa kaikki puhaltaisivat yhteisen kynttilän sijasta yhteiseen hiileen. Puolueet tarvitsevat myös erilaisuutta, jotta ne voisivat hyvin ja kauan eläisivät maan päällä. Listavaali on este rakentavalle erilaisuudelle.

Listavaalilla valitut kansanedustajat, jotka haluavat jatkaa parlamentissa tulevallakin vaalikaudella, käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät tullakseen sijoitetuksi puolueensa listan kärkipaikoille. He hakevat hyväksyntänsä puolueilta. Meidän vaalitavassamme ehdokkaat hakevat hyväksyntänsä äänestäjiltä eli kansalaisilta. Siinä on vissi ero vaalitapojen välillä.

Puolueissa pitäisi olla pakollinen jäsenäänestys listavaalin ehdokaslistojen ehdokkaista ja niiden pitäisi sitoutua asettamaan eniten ääniä saaneet listan kärkeen. Kun puolueissa on vähän jäseniä mutta paljon puolueen sisäsyntyistä muutosvastarintaa, jäsenäänestys ei ole yhtä hyvä vaihtoehto kuin on kansalaisten suorittama valinta kansan edustajista käyttämään kansan valtaa. Puoluevalta on myrkkyä kansanvallan toteutumiselle.

Jos puolueiden edustajat ovat listavaalien korruptoimia vanhan vallan reliikkejä, niille käy kuten niille kävi Ranskan presidentinvaaleissa ja myös Italian, Espanjan, Kreikan ja vähän myös Saksan parlamenttivaaleissa. Vanhat puolueet kristillisdemokraatteineen, demareineen ja vähän myös vihreineen heitetiin vanhan politiikan romukoppaan. Kaikki suuret voittajat tulivat puolueiden ulkopuolelta.

Listavaalin tulo Suomeen olisi demokratian takaisku.

Toimituksen poiminnat