eskoseppanen

S.Niinistö ja Suomen linja

eltä

 

Missä kaksi tai kolme kohtaavat, siellä pian kääntyy puhe Sauli Niinistöön.  Tänä syksynä on jo ilmestynyt kaksi ja ilmestyy vielä kolmaskin kirja kertomaan siitä, mitä hänen uskotaan ajattelevan, arvioidaan tahtovan ja luullaan suunnittelevan isänmaan varalle. Sauli ei ole auttanut kilpakirjoittajia tuottamaan fiktioista faktaa, eivätkä uudet kirjat tuo täyttä valaistusta poliittiseen Sauli Niinistö-ilmiöön.

 

Eniten on huomiota saanut Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirja ”Mäntyniemen herrasta”.

 

Pidän Mörttisen ja Nurmen ahkeruudesta, lehdenteon ammattitaidosta ja keskimäärän ylittävästä poliittisesta asiantuntemuksesta. En epäile heidän haluaan pysytellä tosiasioissa. On kuitenkin niin, että tosiasioita on monta eri lajia. Yksi uusikin totuuden laji on keksitty: vaihtoehtoinen fakta. Amerikassa se menee täydestä.

 

Mörttisen ja Nurmen kirja ei ole varsinainen tietokirja vaan se on kuin paksunpuoleinen aikakauslehti. Kaikkea on tarjolla, yllin kyllin. Kirjan viihteellisyyden lisäämiseksi ja myynnin vauhdittamiseksi siihen on lisätty jokunen täky. Niiden kirjoittajien metodi tuntuu olevan itse kysyä ja itse vastata siinä hengessä, että kyllä se Niinistö on vähän sitä ja vähän tätä mutta ei oikein ole sitä eikä tätä, vai onko?

 

Presidentti on kirjassa kiky-sovun salattu takuumies, on tuonut tolkkua maahanmuuttokeskusteluun, on aikonut puolustaa Viroa sodassa Venäjää vastaan ja on lobannut venäläisen atomivoimalan Suomeen ja sijoittanut myös uuden kaasuputken Itämeren pohjaan. Vai onko?

 

Putin

 

Aamulehden toimittajat Mörttinen ja Nurmi jakavat muun valtamedian tavoin käsityksen siitä, että presidentti Vladimir Putin on Suomessa saatanallistettava. Sitä myrkynkylvöä  toteutetaan tähän tapaan:

 

”Putin levitti kätensä ja hymyili kolkkoa hymyään”, ”Putinin sanat sisälsivät verhotun uhkauksen ja halun rajoittaa Suomen valinnanvapautta”, Niinistön ”vieressä seisoi sotaisa kansainvälisen politiikan valehtelija”, ”vastustajan harhauttaminen eli häikäilemätön julkinen valehtelu ei tuota Putinille tunnontuskia”. Kun kirjan mukaan Niinistö ”pitää Putinia maailmanpolitiikan koulukiusaajana”, en usko, että hän on näin sanonut, mutta sitä ei voi tarkistaa. Se on näiden nimettömien sitaattien käytön huono puoli.

 

Putinin haukkuminen varmaankin saa tukea armeijan kapiaisten ja reserviupseereiden ääriaineksilta, mutta heistä riippumatta valtiojohdon pitää – kansalaisten enemmistön tuella – hoitaa maallemme hyvät Venäjä-suhteet määrätietoisesti ja sivistyneesti.  Historia opettaisi, mutta kaikki eivät opi.

 

Uusi ulkopolitiikka

 

Sauli Niinistön ongelma ulkopolitiikan vastuuhenkilönä on se, että Suomen ulkoministeriössä ei hänellä ole minkäänlaisia tukea pyrkimyksilleen. Ulkoministeriö ei ole tasavallan presidentin poliittinen teräsnyrkki, joka olisi hänen käytössään. Sen virkamiehet tekevät omaa presidentistä riippumatonta politiikkaa, ja ministeriön haukkaosasto saa rauhassa keskittyä palvelemaan Naton tarpeita ja EU:n etuja sen sijaan, että se pitäisi tehtävänään puolustaa Suomen täysivaltaisuutta ja lisätä Suomen turvallisuutta omassa maassaan.

 

Ulkoministeriö vuotaa asioita porvarilehtiin kuin seula. Monet presidentin toimivaltaan kuuluvat asiat ovt tulleet julkisuuteen näiden vuotojen kautta. Puolustusministeriö on toinen vuotojen lähde, ja joskus myös presidentti saa asiat tietoonsa vuotojen kautta. Oudompi olisi toivonut niiden jäljittämistä tässä kirjassa.

 

Puolustusministeriö on nykyisin myös sotaministeriö. Se valmistelee Suomen sitomista Natoon sellaisilla kahdenvälisillä sopimuksilla, joilla korvataan Suomen Nato-jäsenyystarpeet.

 

Kirjassa sanotaan Sauli Niinistön hyväksyneen ministeriön valmistelussa olevan aktiivisen länsisuuntauksen, ja niin voi ollakin. Se, mitä Niinistö haluaa tai mihin tilanteeseen hän näillä linjanvedoillaan joutuu, on vaikeasti arvioitava asia. Joka tapauksessa nyt valmistetaan Suomea isoon identiteettiloikkaan pois nykyisestä geopoliittisesta sijainnista.

 

Vaihtoehto

 

Saulin pohdiskelu kansanäänestyksen merkityksestä ennen Suomen mahdollista liittymistä Natoon olisi voitu esitellä myös ”Mäntyniemen herrassa”.

 

Peruslähtökohta on se, että Nato ottaa jäsenikseen vain sellaisia maita, joissa kansan enemmistö kannattaa jäsenyyttä. Kansan enemmistön mielipidettä ei käy selvittäminen pelkillä mielipidetiedusteluilla, vaan niistä pitää järjestää kansanäänestys, johon Sauli Niinistö on sitoutunut. Kun on odotettavissa, että kansa äänestää ”väärin” ja torjuu Naton jäsenyyden, sen jälkeen Suomelle ei enää olisi tarjolla Nato-herkkuja.

 

Johtopäätös edellä olevasta on, että Nato-haukkojen ei kannata vaatia kansanäänestystä oloissa, joissa sille on olemassa vaihtoehto.

 

Vaihtoehto on, että Suomi rakentaa suurimpien Nato-maiden kanssa kahdenvälisten sopimusten verkoston. Harras toive on, että niillä saadaan samat edut ja haitat kuin mitä Nato-jäsenyys tarjoaa.

 

Suomi on jo tehnyt sotilasyhteistyötä koskevat kahdenväliset sopimukset suurten Nato-maiden Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan sekä Ruotsin ja Viron kanssa.

 

Lähes Nato-jäsenyyttä vastaa Naton kanssa ja Naton ehdoilla tehty ns. isäntämaasopimus, joka ei kuitenkaan ole laillisessa katsannossa mikään sopimus vaan pelkkä yhteisymmärryspöytäkirja. Se on kuitenkin kirjattu Suomen säädöskokoelmassa kansainvälisiin sopimuksiin. Kaikki Suomen uudet sotilaalliset sopimukset ovat laillisesti ei-sopimuksia eivätkä ne ole kulkeneet eduskunnan kautta. Tämä menettelytapa loukkaa syvältä demokratiaa. Missähän luuravat Suomen valtio-oppineet laintuntijat?

 

Isäntämaasopimuksen allekirjoitti Suomen puolesta kenraali Jarmo Lindberg ja presidentti Sauli Niinistö ja ulkoministeri Erkki Tuomioja seurasivat sen syntyä vain katseella. Ovatko  Amerikassa koulutetut kenraalimme tällä tavalla rupeamassa poliittisiksi toimijoiksi?  Edellisellä kerralla politikoivat kenraalit veivät  Suomen natsi-Saksan liittolaisuuteen.

 

Yleinen hokema näissä asioissa kuuluu niin, että ”mitään dramaattista uutta  ei näihin sopimuksiin liity”.  Naton mielestä ne ovat vain poliittisia sopimuksia ja Suomen mielestä ne ovat ”lähinnä teknisestä  toteuttamisesta sopimista”. Hyvä kysymys on se, että millaisia ovat sitten  poliittiset sopimukset ja mitä se armeija teknisesti toteuttaa.

 

EU:n militarisoiminen

 

Varsin köykäiseksi jää Mäntyniemen herrassa kuvaus Suomen EU-liittoutumisesta ja Lissabonin perussopimukseen kuuluvasta sotilaallisesta yhteistyöstä.

 

Sauli Niinistö haluaa avoimesti edistää pohjoismaista puolustusyhteistyötä Ruotsin kanssa. On kuitenkin vaikea uskoa, että Ruotsi lähtisi puolustamaan Suomea ja rupeaisi ensimmäisen kerran yli 200 vuoteen puolustamaan itseään kaukana oman maan rajojen ulkopuolella. Pohdiskelu Ruotsin mahdollisesta vapaehtoisesta osallistumisesta sotaan on vähän samanlaista kuin Suomessa mietitään maamme suhdetta Viroon: pitäisikö Suomen osallistua sotaan Viron puolesta ja saada mahdollinen vihollinen kohtelemaan myös Suomea sotaa käyvänä maana.

 

Sauli Niinistö on hakenut sotilaalliseksi tueksemme myös EU:n perussopimusten sotilaspoliittista sitovuutta. Sielläkin tie menee nopeasti tukkoon. Suurin osa jäsenmaista on Naton jäseniä, ja ensisijaisesti ne käyttäytyvät sen velvoitteen mukaan.

 

EU-maita ei ole valmisteltu antamaan sotilaallista apua jäsenmaahan tehtyyn ulkopuoliseen hyökkäykseen. EU:n perussopimuksen 42(7)-artiklassa kyllä lukee, että unionin jäsenmaan joutuessa ulkopuolisen hyökkäyksen kohteeksi muilla jäsenmailla on velvollisuus auttaa sitä ”kaikin käytettävissään olevin keinoin" Yhdistyneiden Knsakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Kaikki EU-maat eivät ole valmiita sotimaan jopa 5000 kilometrin päässä olevista rajoistaan. Niin ollen se velvoite ei myöskään pakota Suomea antamaan sotilaallista apua eikä sitä myöskään itse saa.

 

Kun hallitusten välinen konferenssi (HVK) laati EU:n perussopiienta, Italia halusi tekstiin kirjoitettavaksi, että apua pitää antaa ”sotilaallisin ja muin keinoin”, mutta se esitys hylättiin ja sen tilalla  tekstiin tuli teksti että ”kaikin käytettävissään olevin keinoin”. Se ei pakota antaman sotilaallista apua mutta ei siitä kielläkään.

 

Sotilaallista apua EU velvoittaa antamaan artiklassa 222. Sitä pitää kuitenkin antaa vain terroristien tai salaman iskiessä johonkin maahan, siis terrorismisodan ja suurten luonnonmullistusten oloissa. Tältä pohjalta tuntuu kummalliselta se, että terroristien iskiessä pariisilaiseen bistroon Ranska sai muut maat mukaansa EU:n perussopimuksen  artiklan 42 (7)eikä EU:n toimintaa määrittävän perussopimuksen artiklan 222 mukaan.

 

Hävittäjähankinnat


Kummastuttavan vähän poliitikkomme käyvät keskustelua ensi vuosikymmenen suurimmmasta rahareiästä: hävittäjien hankinnasta. Niiden hinta on aivan eri asia kuin kansalle ilmoitettu 7-10 miljardia. Siitä hinnasta puuttuvat asejärjestelmät, varaosat ja monet muut kalliit sivukulut. Edellisen lentokaluston uusimisen yhteydessä silloinen puolustusministeri Elisabeth Rehn merkkasi tien, jota varmaankin kuljetaan myös uusien F35-koneiden hankinnassa USA:sta. (Sieltä ne tulevat, kilpailutus on feikkiä.) Näin puhui aikanaan Elisabeth:

 

”Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla”. Pelättiin, että ”se ei etene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta”. Hänen mielestään ”se oli demokratian kannalta ruma, mutta pakollinen temppu, että päätös saatiin läpi”. Rehn tunnusti, että ”minulla oli voimakas tunne, että nyt tunnustamme väriä. Nyt näytämme kuuluvamme länsimaailmaan. Minulle se tarkoitti lähentymistä Natoon. Olen aina ollut Nato-myönteinen."

 

 

Niin että noin!

 

 

Useimpia edellä esiteltyjä Mäntyniemen herran presidentilliseen toimivaltaan kuuluvia asioita ei Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen kirjassa esitelty eikä siis syötetä kansalle valmiina pässinlihana. Pihvi jäi vielä paistamatta?

 

Siltä pohjalta on mahdotonta olla samaa mieltä kirjoittajien kanssa, kun he sanovat:

 

”Niinistön reaalipoliittinen ajatuksenjuoksu näyttäytyy välillä ummehtuneena kyynisyytenä, tuulahduksena suomettumisen vuosikymmeniltä. Martti Ahtisaaren ja Tarja Halosen kausien jälkeen Niinistön sananvalinnat edustavat paluuta menneisyyteen – suhtautuipa Niinistön linjaan myönteisesti, kielteisesti tai neutraalisti.

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän KariNikander kuva
Kari Nikander

Viiltävä teksti, tolkun vasemmistolaiselta. Maailmassa on aika vähän ehdottomia faktoja. Varovainen kannattaa olla, jos jotain esittämäänsä sellaiseksi meinaa kutsua. Myös blogistin ajatukset ovat subjektiivisia, ja Mörttisen ja Nurmen, ja presidentinkin.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Arvostan kovasti Seppäsen kykyä kirjoittajana ja analysoijana. Kokemusta hänellä on sekä EU:sta kuin omastakin kansanedustuslaitoksestamme. Niinpä seurailen tekstiänsä ja rakennan omaani sen pohjalta.

Putin sanoi aikanaan itse, että ”minusta halutaan tsaari”. Sittemmin hän on sitä roolia vetänyt, halusi tai ei.

Niinistö on käsittääkseni nimenoman pyrkinyt hoitamaan maallemme hyvät Venäjä-suhteet määrätietoisesti ja sivistyneesti. Tämähän on aiheuttanut jopa närkästystä. On katsottu Niinistön ajaneen mm. Hanhikivi-projektissa Venäjän intressejä edistäessään vastavuoroisesti Fortumin projekteja Venäjällä. Niinistö on käsittääkseni kiistänyt toimineensa suomalaisen teollisuuden asiamiehenä.

Sellainen näkökulma, että ulkoministeriön pitäisi nähdä tehtävänään puolustaa Suomen täysivaltaisuutta ja lisätä Suomen turvallisuutta omassa maassaan, jää Seppäsen pohdiskelussa sikäli puutteelliseksi, ettei pohdintaa jatketa miten ja millä keinoin? Millä välineillä ulkoministeriö olisi kuriin pantavissa? Kenen eväillä?

”Puolustusministeriö valmistelee Suomen sitomista Natoon sellaisilla kahdenvälisillä sopimuksilla, joilla korvataan Suomen Nato-jäsenyystarpeet.”
OK, ehkäpä, mutta jospa se niin toimiessaan pyrkii nimenomaan puolustamaan Suomen täysivaltaisuutta ja lisäämään Suomen turvallisuutta omassa maassaan. Onko tähän muita eväitä?
 
Jos ”joka tapauksessa nyt valmistetaan Suomea isoon identiteettiloikkaan pois nykyisestä geopoliittisesta sijainnista”, niin miten? Eikö näin ole menetelty aina EU-jäsenyyshakemuksesta saakka -jopa sitä edeltävin sopimuksin (EEC)?

Ehkäpä Nato-haukkojen ei kannata vaatia kansanäänestystä oloissa, joissa sille on olemassa vaihtoehto. Tämä voi kuitenkin olla seurausta myös siitä, ettei suomettumisen jälkeisessä Suomessa kaikkia asioita uskalleta sanoa julki. Ehkäpä tiedetään asioita, joita kansalle ei kerrota. Mandaatti on kyllä silloin heikko, sen myönnän.
 
Kun Suomi on jo tehnyt sotilasyhteistyötä koskevat kahdenväliset sopimukset suurten Nato-maiden Yhdysvaltojen, Ison-Britannian, Ranskan sekä Ruotsin ja Viron kanssa, niin ehkäpä tämä on sitä reaalipolitiikkaa.
  
Edellisellä kerralla politikoivat kenraalit estivät YYA-sopimuksen aikana venäläisten sotaharjoitukset Suomessa. ”Naton ehdoilla” tehty ns. isäntämaasopimus taitaa olla pakkopullaa, kun kuljetaan näissä Ruotsin kanssa rinnan.

Pohdiskelu Ruotsin mahdollisesta vapaehtoisesta osallistumisesta sotaan liittyy siihen Hornetit ja muun kaluston korvaaviin hankintoihin. Kyse on paitsi korvaavan kaluston toimittamisesta ja hankinnoista, niin myös huollosta.

Sotaan Viron puolesta joudutaan lähtemään, jos on tehty sellaisia sopimuksia, joissa siihen sitoudutaan. Sieltä tuli viime koitoksessa joukkoja Suomen avuksi. Asiaan liittyy EU:n perussopimusten sotilaspoliittinen ulottuvuus. Jäsenmaissa on Naton jäseniä, ja ensisijaisesti ne käyttäytynevät sen velvoitteen mukaan, joten keskinäiset sopimukset jäsenmaiden kanssa ovat siksi turvallisuuttamme edistäviä.
 
EU:n perussopimuksen 42(7)-artiklassa kyllä lukee, että unionin jäsenmaan joutuessa ulkopuolisen hyökkäyksen kohteeksi muilla jäsenmailla on velvollisuus auttaa sitä” Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Velvoitteen tulisi koskea pakottavasti Suomea sotilaallisen avun suhteen edellyttäen, että Suomi sitä myös itse saa.
 
”Terroristien iskiessä pariisilaiseen bistroon Ranska sai muut maat mukaansa EU:n perussopimuksen artiklan 42 (7) eikä EU:n toimintaa määrittävän perussopimuksen artiklan 222 mukaan.” Oliko tämä vain reaalipolitiikan tulkintaa, eikö merkityksellistä ole se, että se sitä sai?
 
Uusien hävittäjälentokoneiden hankinnan valmistelu kilpailua varten on jätetty asiantuntijoiden tehtäväksi. Tämä lienee hyvä asia, kun huomioidaan poliitikkojen kompetenssi.

Pelättävissä on jälleen, ettei hävittäjähankinta etene mihinkään, jos poliitikot päästetään joka vaiheessa asiasta debatoimaan. Riippuen valinnan lopputuloksesta -tai oikeastaan siitä riippumattakin, sen tulkitaan tarkoittavan lähentymistä Natoon.
 
Presidentin sananvalinnat edustavat aina paluuta menneisyyteen tai pyrkimystä nähdä tulevaisuuteen ja molemmissa ulottuvuuksissa sisältö saanee aina arvostelua.

Käyttäjän PerttiKannisto1 kuva
Pertti Kannisto

”Päätös valmisteltiin pimennossa ja vietiin läpi pikavauhtia, poikkeuksellisella tavalla”. Pelättiin, että ”se ei etene mihinkään, jos laajat kansanedustajajoukot tai muut päästetään debatoimaan asiasta”. Hänen mielestään ”se oli demokratian kannalta ruma, mutta pakollinen temppu, että päätös saatiin läpi”. Rehn tunnusti, että ”minulla oli voimakas tunne, että nyt tunnustamme väriä. Nyt näytämme kuuluvamme länsimaailmaan. Minulle se tarkoitti lähentymistä Natoon. Olen aina ollut Nato-myönteinen."

Kiitos Elisabeth Rehn. Toimillasi Suomi sai monta itsenäisyyden vuotta lisää.

Risto Koivula

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2015/01/saulin...

sunnuntai, 11. tammikuu 2015

Saulin Uudenvuoden-puheen "Länsi" on paranormaali entiteetti...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

" Ainakaan siinä ei ole mitään järkeä,eikä myöskään formaaliakaan rationaalisuutta. Mutta minä en ole todellakaan mikään "paranormaalin asiantuntija". Joku tietää ehkä tarkemmin. Odotan suurella mielenkiinnolla lisävalaistusta, ja olen valmis hyvän sellaisen edessä myös muuttamaan itse saamaani käsitystä...

http://www.presidentti.fi/Public/default.aspx?cont...

Sauli: " Kaikkina aikoina Venäjä on ja pysyy Suomen naapurina. Olemme lähteneet siitä, että keskusteluyhteytemme säilytetään tiiviinä. Pyrimme edesauttamaan konfliktin ratkaisuyrityk- siä sekä jatkamaan kaikkea sitä yhteistyötä, mikä näissä oloissa on mahdollista. Venäjä hyvin tietää, että Suomi on ja pysyy osana länttä. "

MIKÄ tuo tuollainen MAAGINEN LÄNSI on? Se ei ole selvästikään puhtaasti maantieteellinen käsite.Se ei ole maantieteellinen LAINKAAN muutoin kuin sattumalta juuri nyt:Tuo MAAGINEN LÄNSI "on oikeutettu tunkeutumaan INHAAN ITÄÄN vaikka Vladivostokia ja Pekingiä (Kanto- nia, Hanoita) myöten, MUTTA IDÄLLÄ EI SAA OLLA MITÄÄN VAIKUTUSTA EIKÄ JALANSI- JAA LÄNNESSÄ... Mitään yhtenäistä POLIITTISTA LÄNTTÄ ei ole olemassa sen enempää kuin vuonna 1938, Münchenin sopimuksen aikaan, jossa silloinen "Länsi" puolin ja toisin vilpillisesti pommi kainalossa manttelin alla viimeisen kerran "kokosi voimansa" suurvaltojen kaupanteon merkeisssä pienemmistä valtioista.

Entisessä kommunisminvastaisuudessa (joka oli sitten kai sekin muuta pohjimmiltaan ...) oli jotakin formaalia rationaalisuutta, vaikkei siinäkään mitään JÄRKEÄ ollut: siinä sentään puhut- tiin POLIITTISISTA asioista,vaikka puhuttiinkin paskaa! Tässä EI ole ollut tarkoituskaan puhua VALITTAVISSA OLEVISTA POLIITTISISTA asioista, vaan "Länsi on Suomen MAAGINEN Kohtalo", kuten "Itä on Venäjän Maaginen Kohtalo" (mutta EI esimerkiksi Japanen!): nämä ovat (kilpailevia) Lopullisia Ratkaisuja) minä en ainakaan keksi mitään muuta selitystä enkä tulkin- taa...), eikä niissä ole mitään neuvottelu-, peli-, tukimus- eikä yhdistely- ja testausvaraa (kuten inhimillisen toimintaan yleensä kuuluisi, ainakin aikkeen RATIONAALISEEN toimintaan!)...

Venäjällä ei (ainakaan!) ole mitään keinoa "saada armoa": "Pyhä Itä-Länsi-Jako" on Lopullinen. Vain sen rajaviiva vaihtelee. Ja sikin voi muuttua vain yhteen ainoaan suuntaan. Se voi ilmei- sestikin lakata olemasta vain yhdellä (siis kahdella...) tavalla! Siis Saulin "ajattelun" mukaan! Jos Venäjä vaihtoi tämän takia oligarkkika-pitalismiin, se oli tässä mielessä täysin turha vaihto! (Ja se oli ainakin tässä mielessä myös vahingollinen, koska se heikensi puolustuskyyä (sitä "lopullisen ratkaisun kapasiteettia", jos kerran siitä nyt sitten kumminkin on kysmys...). Edelleen absoluuttista puutaheinää:

" On selvää, että kohtaamme paljon uutta; teknologia, automaatio, tuotanto- ja työtavat muuttu- vat. Kuitenkin samat inhimilliset lainalaisuudet säilyvät - suomalaisia on pidetty luotettavina, lojaaleina ja vastuunsa tuntevina osaajina. Kaiken uuden keskellä viime kädessä tavallisen suomalaisen asenne ratkaisee myös hyvinvointimme tulevaisuuden. "

Mitä helvetin "inhimillinen lainalaisuus" tällainen on!!!??

Kuka taliaivo missään enää pitää Rotumurhapeilineurooni-Suomea "luoitettavana" tai "vastuun- sa tuntevana" (KENELLE???!!! MISTÄ!!!???)??? Joka nälkee asian jyrkästi eri tavalla, kertokoon, MIKÄ jako tuo Saulin_maailmanjako siis on...?  

PS: Historia on yhteiskuntatieteiden labortorio. (Marx) Miten tämän historiallisen tapahtuman valossa Mystisen Lännen Kohtalonononmainen Yhtenäisyys ilmeni? Vai ilmenikö lainkaan? Syyrian operaatio Exporter, kesäkuu 1941, II maailmansodan eräs "unohdettu" ratkaisutaistelu:

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2014/12/syyria-...

JuhaHuuhaa: " Sanalla länsi voi olla myös myyttisiä merkityksiä, mutta en pitäisi sitä ihan paranormaalina. Niinistö toivotti yliluonnollisen ja myös melko varmasti olemattoman olennon siunausta, mikä oli kauneusvirhe muuten kelvollisessa puheessa. "

"Talvisodan ihme" oli,että HITLER HÄVISI SUOMEN YLI-INNOKAIDEN FASISTIEN "JOHDATUSEN" TAKIA MOSKOVAN RATKAISUTAISTELUN.

Ja Sauli on ääliö.

http://www.iltalehti.fi/ukrainan-kriisi/2015020719...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

Täällä sitten tulee vieläkin kummallisempaa tekstiä, tieteellisesti ottaen:

Salen mukaan tyhjän päällä makaava, sotilaalliseen voimaan vihjaava petrodollari, jota yksi maa saa mielin määrin monistaa painokoneestaan, muka "EI OLE POLITIIKKAA", vaan jonkilaista "PUHDASTA TALOUTTA", kun taas SEN LAKKAUTTAMINEN ON "TUOMITTAVAA GEOPOLITIIKKAA"!!!!!

Tyhmä-Sale pitää myös kaikkia muita aivan totaalisina ääliöinä!

Voisiko hallitus SÄÄSTÄÄ LAKKAUTTAMALLA PRESIDETIN VIRAN JA REKVISIITAT!!??

Valitaan Eduskunnalle KOLME PUHEMIESTÄ, JOISTA ENSIMMÄINEN HOITAA PÄÄASIASSA SALEN NYKYISIÄ TEHTÄVIÄ, toinen nykyisen puhemiehen, ja kolmas varapuhemiehen tehtäviä?

http://yle.fi/uutiset/presidentti_niinisto_ekn_sem...

" Presidentti Niinistö EK:n seminaarissa: Geopolitiikka tuli takaisin

Presidentti Sauli Niinistön mukaan olemme tilanteessa, jossa voi sanoa, että geopolitiikka ohjaa taloutta, ei toisinpäin.

Presidentti Sauli Niinistön mukaan geopolitiikalla on väistämätön vaikutus talouden suunntelmille. Euroopan tilanne on muuttunut radikaalisti.

Niinistö sanoi, että 20 vuotta sitten globalisaation uskottiin lähentävän kansakuntia ja vahvistavan rauhaa.

Toisin kävi, Niinistö totesi tänään Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n kevätseminaarissa.

Presidentin mukaan olemme tilanteessa, jossa voi sanoa, että geopoli-tiikka on tullut takaisin: geopolitiikka ohjaa taloutta, ei toisinpäin. "

NÄIN EI OLE: NYT SE LAKKAA OHJAAMASTA siten kuin se on parikymmentä vuotta petrodollarihuijauksen ja euron muodossa tehnyt!!!

" Presidentti on sitä mieltä, että Suomen paras kilpailuvaltti on yhteiskunnan eheys. "

EI SAATANA AINAKAAN (tuollaisen!) HÖLYNPÖLYTIETEEN POHJALTA!!!

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Seppänen kirjoitti NATOn ottavan jäsenikseen vain sellaisia joissa enemmistö sitä kannattaa ja, että kannatuksen osoitukseksi ei riitä mielipidemittaus vaan kansanäänestys tarvitaan. Tuollaisessa hyväuskoisuudessa kannattaa ottaa huomioon, että nykyisistä NATOn jäsenmaista vain Unkarissa ja Sloveniassa on sellainen järjestetty.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset