Olli Rehn, MIkkelin Palloilijat vai Suomen Pankki

 

 

 

Suomen Pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston jäsen Olli Rehn, Mikkelin Palloilijat, kirjoitti Pravdaan (HS 31.12.2018) otsikolla ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis”. Siinä Rehnin yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua.

 

Rehn: ”1990-luvulla halusimme vihdoin liittyä mukaan päättämään meitä koskevista asioista tasavertaisesti muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa.”

 

Minä: EU:ssa jäsenmaat eivät päätä ”meitä koskevista asioista” tasavertaisina. Suurilla mailla on parlamentissa suuri joukko niiden etuja ajavia edustajia (esimerkiksi Saksalla 96 meppiä) ja pienillä mailla on pieni joukko (esimerkiksi Suomella 13 meppiä). Europarlamentissa on ylikansallisten europuolueiden (= puolueiden puolueiden) valta, joka perustuu meppien lukumäärään.

 

Jäsenmaiden kannan uuteen lainsäädäntöön esittävät aina niiden hallitukset (ministeri)neuvostoissa. Suurilla mailla on neuvostoissa paljon ääniä (Saksalla, Ranskalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Italialla kullakin 29 ääntä ja Suomen kokoisilla mailla 7 ääntä).

 

Äänimäärän tärkeä osa on se, kuinka paljon ääniä tarvitaan veto-oikeuteen eli kulloinkin käsittelyssä olevan asian hylkäämiseen. Siihen riittävät yhdessä kolmen suuren maan (plus yksi pieni maa) äänet. Äänestyksissä veto-oikeuden haltijat voivat liittoutua keskenään ja kiristää itselleen etuja uhkaamalla käyttää vetoa, eikä niiden tarvitse aina uhatakaan. Riittää, että muut tietävät niiden veto-oikeuden olemassaolon.

 

Suurin osa EU:n henkilöstöstä rekrytoidaan isoista maista. Nämä eurokraatit, jotka ovat yleensä federalisteja eli kannattavat EU:n liittovaltioimista, ajavat pontevasti omien maidensa etuja. Myös EU:n tuomioistuimet palvelevat demokratian sijasta suurten maiden federalisteja. Tuomioistuimet ovat päättäneet, että kaikki EU:n lait ovat ensisijaisia ja ylempiä kuin jäsenmaiden lait (mukaan lukien maiden perustuslait). Että niin on, siitä ei ole koskaan päätetty missään EU:n lainsäädäntöelimessä. Niin vain on. Ja jos ovat ristiriidassa Suomen laki ja EU:n laki, Suomen valtion omien virkamiesten on toimittava niin että toteutuu EU:n laki. Sitäkään ei ole päätetty missään EU:n elimessä. Sekin vain on niin.

 

Rehn: ”Tuoreen eurobarometrin mukaan peräti 80 prosenttia suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rahaliittoa ja euroa.”

 

Minä:  Tuoreen eurobarometrin (22.10.2018) mukaan 75 prosenttia suomalaisista kokee maamme hyötyvän yhteisvaluutasta. Tätä prosenttilukua suuremman virheen Rehn tekee, kun hän sanoo, että 80 prosenttia suomalaisista kannattaa euron ohella myös kaiken demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa olevaa rahaliittoa (Emu). Ei suomalaisilta ole sitä kysytty. Eurobarometrissa heiltä kysyttiin vastaajan suhtautumista euroon mutta ei Emuun.

 

Euro ja Emu ovat kaksi eri asiaa. Euro on epäpoliittinen raha eli pelkkä oravannahkan moderni bittiversio . Emu sen sijaan on yleisnimi rahapolitiikalle, jota eivät tee EU:ssa kansan valitsemat poliitikot vaan kansanvallan ulottumattomissa toimivat Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta  ja neuvosto sekä ulkoparlamentaarisesti toimivat yksityiset pankit.

 

Emussa EKP:n Suomen haarakonttorin pääjohtaja Olli Rehn on Suomen käskynhaltija. Hän käy kerran kuukaudessa hakemassa EKP:n pääkonttorista Saksasta johtamalleen Suomen haarakonttorille sen tehtäväksi määrättävät ja salaisiksi julistetut rahapoliittiset toimintaohjeet. Hänellä ei ole oikeutta kertoa kenellekään toiselle suomalaiselle, millaista rahapolitikkaa EKP tekee ja miten Suomen pitää sitä tehdä.

 

Rehniltä, joka hinkuaa Euroopan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi, menivät sekaisin raha ja rahapolitiikka.

 

Rehn: ”Viime vuosina on euroalueella koettu taloudellinen elpyminen, jota matala korkotaso ja Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma ovat tukeneet, on parantanut taloudellista tilannetta myös Suomessa.”

 

Minä: ”Taloudellinen elpyminen” on ollut Suomessa hidasta, ja kansantuotteessa (BKT) päästiin vuoden 2008 pankkiromahdusta edeltäneen tuotannon tasolle vasta vuonna 2017. Ruotsi, joka ei ole Emun jäsen, kykeni korjaamaan vuoden 2009 kasvun hidastumisen menetykset jo yhden vuoden aikana vuonna 2010.

 

Sen lisäksi Ruotsissa kansantuote on kasvanut 2010-luvulla lähes viidenneksen nopeammin kuin Suomessa, ja Suomen jälkeenjääneisyys EU:n keskimääräiseen kasvuun nähden on 8 prosenttiyksikköä. Rehnin väite, jonka mukaan Euroopan keskuspankin toimet olisivat parantaneet Suomen taloustilannetta, on hämmentävän perusteeton.

 

Rehnin esille nostama ”Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma” on palauttanut Eurooppaan sotatalouden jälkien siivouksessa käytössä olleen setelirahoituksen uuden bittiversion, jolla rahaa tuotetaan tyhjästä. Temppu on niin yksinkertainen, että sen pystyy lapsikin toteuttamaan. Tarvitsee vain lisätä Euroopan keskuspankin taseen molemmille puolille, siis sekä varoihin että velkoihin, sama rahasumma. Rahojen, joita ei oikeasti ole olemassakaan, lisäämistä taseeseen pitää vielä täydentää sanomalla taikasana simsalabim, ja kas, Emuun on tuotettu tällä menetelmällä viime vuosina 2 500 000 000 000 eli 2,5 biljoonaa eli kaksi ja puoli miljoonaa miljonaa euroa uutta rahaa.

 

Nämä rahat on pääosin ohjattu finanssitalouteen palvelemaan pääomasijoittajia. Kun EKP rupesi rahoittamaan näillä virtuaalirahalta tuoksuvilla biljoonilla myös valtioiden velkaa, se on pitänyt valtioiden velanoton korkokustannukset matalalla myös sellaisissa maissa, joita voidaan pitää ylivelkaantuneina (ja joihin Suomi ei kuulu).

 

Taustalla vaikuttaa se, että kansantaloustieteellisessä katsannossa ovat erkaantuneet toisistaan reaalitalous (eli ihmisten talous) ja finanssitalous (eli rahan talous). Finanssitalous pörssiosakkeineen, johdannaisineen, rahasto-osuuksineen, vakuutuksineen, paketoituine velkoineen ja muine rahatuotteineen on nykymuotoisen kapitalismin hermokeskus. Seuraava pörssiromahdus tulee taas niin kuin aina ennenkin pankkien riskinoton kasvun seurauksena. Miksi ei tulisi?

 

Pankkien hallitsemassa finanssitaloudessa rahatuotteiden hinnat ovat EKP:n virtuaalirahan tuotannon vaikutuksesta nousseet ennätyskorkeuksiin ilman että kansantaloustieteilijät varoittelevat pääomamarkkinoiden inflaatiosta ja sen haitallisesta vaikutuksesta tulonjakoon. Kansantaloustiede ei tunne käsitettä pääomamarkkinoiden inflaatio. Sen johdosta sitä, mitä ei ole käsitteellistetty, ei ole taloustieteilijöille eikä pörssiväelle olemassa. Kansantaloustieteen ennusteisiin ei myöskään kuulu – työvälineiden eli käsitteiden puutteessa – kuplan eivätkä sen puhkeamisen ennusteet. Seuraava pankkikriisi tulee Olli Rehnille yllätyksenä.

 

Rehn: ”Ennen muuta tarvitsemme rahaliiton, joka lunastaa kansalaisille annetut lupaukset rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä. ”

 

Minä: Jo olisi aikakin lunastaa 20 vuotta jatkuneet lupaukset ”rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä”. Kirjoituksessaan ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis” hän on kuin toiveiden tynnyri, johon jätetään, jos joku keksii, ehdotuksia rahaliiton valmistumiselle. Keinot ovat Suomen näkökulmasta ongelmallisia. Ne pitävät sisällään vastuun toisten Emu-maiden valtionveloista, ja niillä maksatetaan muiden maiden pankkien konkurssit ja säästäjien menetetyt talletukset. Suurissa Emu-maissa ovat kansalaisille luvatut eläkkeet rahoittamatta. Kaikkien näiden rahareikien tukkimiseen tarvitaan Saksan euroja, mutta Suomelle on turvallisinta olla liittoutumatta ja vältellä Saksan kelkkaan joutumista. Se tulee kalliiksi.

 

 

Rehn: ”Jo nyt Europan pankkijärjestelmä on paljon vahvempi ja turvallisempi kuin 20 vuotta sitten”.

 

Minä: Poliitikot eivät ole saaneet kuriin ja järjestykseen pankkirikollisia. Kun 50 suurinta pankkia on tuottanut vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen noin 850 miljardin dollarin voitot, niistä on peritty 320 miljardin dollarin sakot yksiomaan Yhdysvaltojen markkinoilla. Metkaa on, että nämä sakot on määrätty pankeille ja vain hyvin harvoissa tapauksissa bankstereille itselleen tai heidän työntekijöilleen, jotka ovat olleet paitsi vastuullisia pankkien rikoksista myös rikosten tekijöitä.

 

Pankkien rikokset ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan massiivisia verrattuna mihin tahansa muuhun omaisuusrikokseen. Niitä ovat olleet muun muassa kaikenlaisten viitekorkojen manipulointi, rahanpesu, sanktioiden noudattamatta jättäminen, sisällöltään vajaiden finanssituotepakkausten kaupustelu sekä niiden normaalitoimiin kuuluva asiakkaiden pettäminen.

  

Väärinkäytökset eli siis rikokset olivat yleisessä tiedossa jo paljon ennen vuoden 2008 pankkikriisin syntyä. Vaikutuksiltaan merkittävin rikos oli viitekorkojen manipulointi, joka perustui rahan ostajien ja myyjien yhteistyöhön: meklari jeesasivat vuorotellen toisiaan. Siitä kertoo asianosaisena toiminut ja korkojen manipulointiin ulkomailla osallistunut meklari Alexis Stenfors erinomaisessa kirjassaan ”Riskitekijä,” Pankkimaailman pimeä puoli. (Vastapaino, 2018).

 

Manipulointirikosten tunnustaminen rikoksiksi antoi odottaa viisi pitkää vuotta. Ne olivat kyllä yleisessä tiedossa, mutta se tieto ei johtanut toimiin rikollisten saattamiseksi vastuuseen toiminnastaan. Tuollainen viive paljasti armottoman totuuden pankkitoiminnan valvonnan puutteista: muille aiheutetut vahingot korkojen manipuloinnissa olivat ehkä 100 miljardia dollaria. Tilanne ei ole seuraavan kriisin tullessa yhtään parempi. Sen tosiasian, että pankkeihin ei voi luottaa, kertovat kokemukset pankkitoiminnasta.

 

Rehn: ”Viime vuosien vahvan talouskasvun nyt vaimentuessa huomio euroalueella on suuntautunut – syystäkin – julkisten talouksien kestävyyteen.”

 

 

Minä: Ylivelkaantuneisiin maihin, joilta Euroopan keskuspankki haarakonttoreineen on ostellut pankkien välityksellä niiden velkapapereita, kuuluu tietysti Kreikka. Sen valtionvelka on 176 prosenttia kansantuotteesta (BKT). Sen jäljessä tulevat Italia (131 %) ja Portugal (125 %). Myös Belgialla on velkaa yli 100 prosenttia BKT:sta (103 %) ja lähellä sitä rajaa ovat myös Ranska (99 %) ja Espanjaa (98 %).

 

Suomi (62 %) on samassa sarjassa Saksan (64 %) kanssa selvästi ylivelkamaita pienemmällä valtionvelalla. Kun EKP ostaa kaikilta Emu-mailta niiden valtionvelkaa tavoitteenaan rahoittaa kolmannes kaikkien maiden velasta

EKP helpottaa toiminnallaan ongelmamaiden lisävelkaantumista ja tekee kriisin tullen Suomen tapaisista maista muiden syntien maksajia.

 

Rehn: ”Pitkän päälle EU:n finanssipolitiikan sääntöjä pitäisi uudistaa kansallista omistajuutta korostavaan ja suhdanteiden kärjistämistä ehkäisevään suuntaan."

 

Minä: Surullisina  joudumme  käsi nyrkissä (mutta taskussa) todistamaan,  miten EKP:n  finanssitalouspolitiikan  seurauksena rahat lähtevät maasta (työeläkeyhtiötkin sijoittavat 2/3 Suomen työntekijöille kuuluvasta 200 miljardin euron työeläkekakusta ulkomaille), miten yksityisomistajat teurastavat yhtiöitään lihoiksi kerätessään aliverotettuja myyntivoittoja ja miten verojänikset etsivät ja löytävät verotuksen porsaanreikiä hakiessaan pääomilleen lisää verovapauksia, joita porvaripuolueet auliisti varsinkin listaamattomille (= ei-pörssiyhtiöille) kasaavat .

 

On vaikea ymmärtää sitä Suomen kansantalouden kummallisuutta, että vieraan pääoman kannattaa tulla Australiasta asti omistamaan suomalaisia yrityksiä, joita suomalaisten ei kannata omistaa.

 

Kun Olli Rehn toisessa yhteydessä sanoo, että ”ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö", suuri markkinahäiriö saattaa olla myös Euroopan keskuspankin liikkeelle laskeman virtuaalirahan poisvetäminen markkinoilta. Niin suuri se kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö ei kuitenkaan ole, että se olisi suurempi kuin on se ilmastohäiriö, jonka markkinat tuottavat maapallolle ilmastoa lämmittämällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen Pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston jäsen Olli Rehn, Mikkelin palloilijat, kirjoitti Pravdaan (HS 31.12.2018) otsikolla ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis”. Siinä Rehnin yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua.

 

Rehn: ”1990-luvulla halusimme vihdoin liittyä mukaan päättämään meitä koskevista asioista tasavertaisesti muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa.”

 

Minä: EU:ssa jäsenmaat eivät päätä ”meitä koskevista asioista” tasavertaisina. Suurilla mailla on parlamentissa suuri joukko niiden etuja ajavia edustajia (esimerkiksi Saksalla 96 meppiä) ja pienillä mailla on pieni joukko (esimerkiksi Suomella 13 meppiä). Europarlamentissa on ylikansallisten europuolueiden (= puolueiden puolueiden) valta, joka perustuu meppien lukumäärään.

 

Jäsenmaiden kannan uuteen lainsäädäntöön esittävät aina niiden hallitukset (ministeri)neuvostoissa. Suurilla mailla on neuvostoissa paljon ääniä (Saksalla, Ranskalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Italialla kullakin 29 ääntä ja Suomen kokoisilla mailla 7 ääntä).

 

Äänimäärän tärkeä osa on se, kuinka paljon ääniä tarvitaan veto-oikeuteen eli kulloinkin käsittelyssä olevan asian hylkäämiseen. Siihen riittävät yhdessä kolmen suuren maan (plus yksi pieni maa) äänet. Äänestyksissä veto-oikeuden haltijat voivat liittoutua keskenään ja kiristää itselleen etuja uhkaamalla käyttää vetoa, eikä niiden tarvitse aina uhatakaan. Riittää, että muut tietävät niiden veto-oikeuden olemassaolon.

 

Suurin osa EU:n henkilöstöstä rekrytoidaan isoista maista. Nämä eurokraatit, jotka ovat yleensä federalisteja eli kannattavat EU:n liittovaltioimista, ajavat pontevasti omien maidensa etuja. Myös EU:n tuomioistuimet palvelevat demokratian sijasta suurten maiden federalisteja. Tuomioistuimet ovat päättäneet, että kaikki EU:n lait ovat ensisijaisia ja ylempiä kuin jäsenmaiden lait (mukaan lukien perustuslait). Että niin on, siitä ole koskaan päätetty missään EU:n lainsäädäntöelimessä. Niin vain on. Ja jos ovat ristiriidassa Suomen laki ja EU:n laki, Suomen valtion omien virkamiesten on toimittava niin ja valvottava sitä, että toteutuu EU:n laki. Sitäkään ei ole koskaan päätetty missään EU:n elimessä.

 

Rehn: ”Tuoreen eurobarometrin mukaan peräti 80 prosenttia suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rahaliittoa ja euroa.”

 

Minä:  Tuoreen eurobarometrin (22.10.2018) mukaan 75 prosenttia suomalaisista kokee maamme hyötyvän yhteisvaluutasta. Tätä prosenttilukua suuremman virheen Rehn tekee, kun hän sanoo, että 80 prosenttia suomalaisista kannattaa euron ohella myös kaiken demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa olevaa rahaliittoa (Emu). Ei suomalaisilta ole sitä kysytty. Eurobarometrissa heiltä kysyttiin vastaajan suhtautumista euroon mutta ei Emuun.

 

Euro ja Emu ovat kaksi eri asiaa. Euro on epäpoliittinen raha eli pelkkä oravannahkan moderni bittiversio . Emu sen sijaan on yleisnimi rahapolitiikalle, jota eivät tee EU:ssa kansan valitsemat poliitikot vaan kansanvallan ulottumattomissa toimivat Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta  ja neuvosto sekä ulkoparlamentaarisesti toimivat yksityiset pankit.

 

Emussa EKP:n Suomen haarakonttorin pääjohtaja Olli Rehn on Suomen käskynhaltija. Hän käy kerran kuukaudessa hakemassa EKP:n pääkonttorista Saksasta johtamalleen Suomen haarakonttorille sen tehtäväksi määrättävät ja salaisiksi julistetut rahapoliittiset toimintaohjeet. Hänellä ei ole oikeutta kertoa kenellekään toiselle suomalaiselle, millaista rahapolitikkaa EKP tekee ja miten Suomen pitää sitä tehdä.

 

Rehniltä, joka hinkuaa Euroopan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi, menevät sekaisin raha ja rahapolitiikka.

 

Rehn: ”Viime vuosina on euroalueella koettu taloudellinen elpyminen, jota matala korkotaso ja Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma ovat tukeneet, on parantanut taloudellista tilannetta myös Suomessa.”

 

Minä: ”Taloudellinen elpyminen” on ollut Suomessa hidasta, ja kansantuotteessa (BKT) päästiin vuoden 2008 pankkiromahdusta edeltäneen tuotannon tasolle vasta vuonna 2017. Ruotsi, joka ei ole Emun jäsen, kykeni korjaamaan vuoden 2009 kasvun hidastumisen menetykset jo yhden vuoden aikana vuonna 2010.

 

Sen lisäksi Ruotsissa kansantuote on kasvanut 2010- luvulla lähes viidenneksen nopeammin kuin Suomessa, ja Suomen jälkeenjääneisyys EU:n keskimääräiseen kasvuun nähden on 8 prosenttiyksikköä. Rehnin väite, jonka mukaan Euroopan keskuspankin toimet olisivat parantaneet Suomen taloustilannetta, on hämmentävän perusteeton.

 

Rehnin esille nostama ”Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma” on palauttanut Eurooppaan sotatalouden jälkien siivouksessa käytössä olleen setelirahoituksen uuden bittiversion, jolla rahaa tuotetaan tyhjästä. Temppu on niin yksinkertainen, että sen pystyy lapsikin toteuttamaan. Tarvitsee vain lisätä Euroopan keskuspankin taseen molemmille puolille, siis sekä varoihin että velkoihin, sama rahasumma. Rahojen, joita ei oikeasti ole olemassakaan, lisäämistä taseeseen pitää vielä täydentää sanomalla taikasana simsalabim, ja kas, Emuun on tuotettu tällä menetelmällä viime vuosina 2 500 000 000 000 eli 2,5 biljoonaa eli kaksi ja puoli miljoonaa euroa uutta rahaa.

 

Nämä rahat on pääosin ohjattu finanssitalouteen palvelemaan pääomasijoittajia. Kun EKP rupesi rahoittamaan näillä virtuaalirahalta tuoksuvilla biljoonilla myös valtioiden velkaa, se on pitänyt valtioiden velanoton korkokustannukset matalalla myös sellaisissa maissa, joita voidaan pitää ylivelkaantuneina (ja joihin Suomi ei kuulu).

 

Taustalla vaikuttaa se, että kansantaloustieteellisessä katsannossa ovat erkaantuneet toisistaan reaalitalous (eli ihmisten talous) ja finanssitalous (eli rahan talous). Finanssitalous pörssiosakkeineen, johdannaisineen, rahasto-osuuksineen, vakuutuksineen, paketoituine velkoineen ja muine rahatuotteineen on nykymuotoisen kapitalismin hermokeskus. Seuraava pörssiromahdus tulee taas niin kuin aina ennenkin pankkien riskinoton kasvun seurauksena. Miksi ei tulisi?

 

Pankkien hallitsemassa finanssitaloudessa rahatuotteiden hinnat ovat EKP:n virtuaalirahan tuotannon vaikutuksesta nousseet ennätyskorkeuksiin ilman että kansantaloustieteilijät varoittelisivat pääomamarkkinoiden inflaatiosta ja sen haitallisesta vaikutuksesta tulonjakoon. Kansantaloustiede ei tunne käsitettä pääomamarkkinoiden inflaatio. Sen johdosta sitä, mitä ei ole käsitteellistetty, ei ole taloustieteilijöille eikä pörssiväelle olemassa. Kansantaloustieteen ennusteisiin ei myöskään kuulu – työvälineiden eli käsitteiden puutteessa – kuplan eikä sen puhkeamisen ennusteet. Seuraava pankkikriisi tulee Olli Rehnille yllätyksenä.

 

Rehn: ”Ennen muuta tarvitsemme rahaliiton, joka lunastaa kansalaisille annetut lupaukset rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä. ”

 

Minä: Jo olisi aikakin lunastaa 20 vuotta jatkuneet lupaukset ”rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä”. Kirjoituksessaan ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis” hän on kuin toiveiden tynnyri, johon jätetään, jos joku keksii, ehdotuksia rahaliiton valmistumiselle. Keinot ovat Suomen näkökulmasta ongelmallisia. Ne pitävät sisällään vastuun toisten Emu-maiden valtionveloista, ja niillä maksatetaan muiden maiden pankkien konkurssit ja säästäjien menetetyt talletukset. Suurissa Emu-maissa ovat kansalaisille luvatut eläkkeet rahoittamatta. Kaikkien näiden rahareikien tukkimiseen tarvitaan Saksan euroja, mutta Suomelle on turvallisinta olla liittoutumatta ja vältellä Saksan kelkkaan joutumista. Se tulee kalliiksi.

 

Rehn: ”Jo nyt Europan pankkijärjestelmä on paljon vahvempi ja turvallisempi kuin 20 vuotta sitten”.

 

Minä: Poliitikot eivät ole saaneet kuriin ja järjestykseen pankkirikollisia. Kun 50 suurinta pankkia on tuottanut vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen noin 850 miljardin dollarin voitot, niistä on peritty 320 miljardin dollarin sakot yksiomaan Yhdysvaltojen markkinoilla. Metkaa on, että nämä sakot on määrätty pankeille ja vain hyvin harvoissa tapauksissa bankstereille itselleen tai heidän työntekijöilleen, jotka ovat olleet paitsi vastuullisia pankkien rikoksista myös rikosten tekijöitä.

 

Pankkien rikokset ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan massiivisia verrattuna mihin tahansa muuhun omaisuusrikokseen. Niitä ovat olleet muun muassa kaikenlaisten viitekorkojen manipulointi, rahanpesu, sanktioiden noudattamatta jättäminen, sisällöltään vajaiden finanssituotepakkausten kaupustelu sekä niiden normaalitoimiin kuuluva asiakkaiden pettäminen.

  

Väärinkäytökset eli siis rikokset olivat yleisessä tiedossa jo paljon ennen vuoden 2008 pankkikriisin syntyä. Vaikutuksiltaan merkittävin rikos oli viitekorkojen manipulointi, joka perustui rahan ostajien ja myyjien yhteistyöhön: meklari jeesasivat vuorotellen toisiaan. Siitä kertoo asianosaisena toiminut ja korkojen manipulointiin ulkomailla osallistunut meklari Alexis Stenfors erinomaisessa kirjassaan ”Riskitekijä,” Pankkimaailman pimeä puoli. (Vastapaino, 2018).

 

Manipulointirikosten tunnustaminen rikoksiksi antoi odottaa viisi pitkää vuotta. Ne olivat kyllä yleisessä tiedossa, mutta se tieto ei johtanut toimiin rikollisten saattamiseksi vastuuseen toiminnastaan. Tuollainen viive paljasti armottoman totuuden pankkitoiminnan valvonnan puutteista: muille aiheutetut vahingot korkojen manipuloinnissa olivat ehkä 100 miljardia dollaria. Tilanne ei ole seuraavan kriisin tullessa yhtään parempi. Sen tosiasian, että pankkeihin ei voi luottaa, kertovat kokemukset pankkitoiminnasta.

 

Rehn: ”Viime vuosien vahvan talouskasvun nyt vaimentuessa huomio euroalueella on suuntautunut – syystäkin – julkisten talouksien kestävyyteen.”

 

 

Minä: Ylivelkaantuneisiin maihin, joilta Euroopan keskuspankki haarakonttoreineen on ostellut pankkien välityksellä niiden velkapapereita, kuuluu tietysti Kreikka. Sen valtionvelka on 176 prosenttia kansantuotteesta (BKT). Sen jäljessä tulevat Italia (131 %) ja Portugal (125 %). Myös Belgialla on velkaa yli 100 prosenttia BKT:sta (103 %) ja lähellä sitä rajaa ovat myös Ranska (99 %) ja Espanjaa (98 %).

 

Suomi (62 %) on samassa sarjassa Saksan (64 %) kanssa selvästi ylivelkamaita pienemmällä valtionvelalla. Kun EKP ostaa kaikilta Emu-mailta niiden valtionvelkaa tavoitteenaan rahoittaa kolmannes kaikkien maiden velasta

EKP helpottaa toiminnallaan ongelmamaiden lisävelkaantumista ja tekee kriisin tullen Suomen tapaisista maista muiden syntien maksajia.

 

Rehn: ”Pitkän päälle EU:n finanssipolitiikan sääntöjä pitäisi uudistaa kansallista omistajuutta korostavaan ja suhdanteiden kärjistämistä ehkäisevään suuntaan."

 

Minä: Surullisina  joudumme  käsi nyrkissä (mutta taskussa) todistamaan,  miten EKP:n  finanssitalouspolitiikan  seurauksena rahat lähtevät maasta (työeläkeyhtiötkin sijoittavat 2/3 Suomen työntekijöille kuuluvasta 200 miljardin euron työeläkekakusta ulkomaille), miten yksityisomistajat teurastavat yhtiöitään lihoiksi kerätessään aliverotettuja myyntivoittoja ja miten verojänikset etsivät ja löytävät verotuksen porsaanreikiä hakiessaan pääomilleen lisää verovapauksia, joita porvaripuolueet auliisti varsinkin listaamattomille (= ei-pörssiyhtiöille) kasaavat .

 

On vaikea ymmärtää sitä Suomen kansantalouden kummallisuutta, että vieraan pääoman kannattaa tulla Australiasta asti omistamaan suomalaisia yrityksiä, joita suomalaisten ei kannata omistaa.

 

Kun Olli Rehn toisessa yhteydessä sanoo, että ”ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö", suuri markkinahäiriö saattaa olla myös Euroopan keskuspankin liikkeelle laskeman virtuaalirahan poisvetäminen markkinoilta. Niin suuri se kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö ei kuitenkaan ole, että se olisi suurempi kuin on se ilmastohäiriö, jonka markkinat tuottavat maapallolle ilmastoa lämmittämällä.

 

 

 

 

 

 

Suomen Pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston jäsen Olli Rehn, Mikkelin palloilijat, kirjoitti Pravdaan (HS 31.12.2018) otsikolla ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis”. Siinä Rehnin yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua.

 

Rehn: ”1990-luvulla halusimme vihdoin liittyä mukaan päättämään meitä koskevista asioista tasavertaisesti muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa.”

 

Minä: EU:ssa jäsenmaat eivät päätä ”meitä koskevista asioista” tasavertaisina. Suurilla mailla on parlamentissa suuri joukko niiden etuja ajavia edustajia (esimerkiksi Saksalla 96 meppiä) ja pienillä mailla on pieni joukko (esimerkiksi Suomella 13 meppiä). Europarlamentissa on ylikansallisten europuolueiden (= puolueiden puolueiden) valta, joka perustuu meppien lukumäärään.

 

Jäsenmaiden kannan uuteen lainsäädäntöön esittävät aina niiden hallitukset (ministeri)neuvostoissa. Suurilla mailla on neuvostoissa paljon ääniä (Saksalla, Ranskalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Italialla kullakin 29 ääntä ja Suomen kokoisilla mailla 7 ääntä).

 

Äänimäärän tärkeä osa on se, kuinka paljon ääniä tarvitaan veto-oikeuteen eli kulloinkin käsittelyssä olevan asian hylkäämiseen. Siihen riittävät yhdessä kolmen suuren maan (plus yksi pieni maa) äänet. Äänestyksissä veto-oikeuden haltijat voivat liittoutua keskenään ja kiristää itselleen etuja uhkaamalla käyttää vetoa, eikä niiden tarvitse aina uhatakaan. Riittää, että muut tietävät niiden veto-oikeuden olemassaolon.

 

Suurin osa EU:n henkilöstöstä rekrytoidaan isoista maista. Nämä eurokraatit, jotka ovat yleensä federalisteja eli kannattavat EU:n liittovaltioimista, ajavat pontevasti omien maidensa etuja. Myös EU:n tuomioistuimet palvelevat demokratian sijasta suurten maiden federalisteja. Tuomioistuimet ovat päättäneet, että kaikki EU:n lait ovat ensisijaisia ja ylempiä kuin jäsenmaiden lait (mukaan lukien perustuslait). Että niin on, siitä ole koskaan päätetty missään EU:n lainsäädäntöelimessä. Niin vain on. Ja jos ovat ristiriidassa Suomen laki ja EU:n laki, Suomen valtion omien virkamiesten on toimittava niin ja valvottava sitä, että toteutuu EU:n laki. Sitäkään ei ole koskaan päätetty missään EU:n elimessä.

 

Rehn: ”Tuoreen eurobarometrin mukaan peräti 80 prosenttia suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rahaliittoa ja euroa.”

 

Minä:  Tuoreen eurobarometrin (22.10.2018) mukaan 75 prosenttia suomalaisista kokee maamme hyötyvän yhteisvaluutasta. Tätä prosenttilukua suuremman virheen Rehn tekee, kun hän sanoo, että 80 prosenttia suomalaisista kannattaa euron ohella myös kaiken demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa olevaa rahaliittoa (Emu). Ei suomalaisilta ole sitä kysytty. Eurobarometrissa heiltä kysyttiin vastaajan suhtautumista euroon mutta ei Emuun.

 

Euro ja Emu ovat kaksi eri asiaa. Euro on epäpoliittinen raha eli pelkkä oravannahkan moderni bittiversio . Emu sen sijaan on yleisnimi rahapolitiikalle, jota eivät tee EU:ssa kansan valitsemat poliitikot vaan kansanvallan ulottumattomissa toimivat Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta  ja neuvosto sekä ulkoparlamentaarisesti toimivat yksityiset pankit.

 

Emussa EKP:n Suomen haarakonttorin pääjohtaja Olli Rehn on Suomen käskynhaltija. Hän käy kerran kuukaudessa hakemassa EKP:n pääkonttorista Saksasta johtamalleen Suomen haarakonttorille sen tehtäväksi määrättävät ja salaisiksi julistetut rahapoliittiset toimintaohjeet. Hänellä ei ole oikeutta kertoa kenellekään toiselle suomalaiselle, millaista rahapolitikkaa EKP tekee ja miten Suomen pitää sitä tehdä.

 

Rehniltä, joka hinkuaa Euroopan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi, menevät sekaisin raha ja rahapolitiikka.

 

Rehn: ”Viime vuosina on euroalueella koettu taloudellinen elpyminen, jota matala korkotaso ja Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma ovat tukeneet, on parantanut taloudellista tilannetta myös Suomessa.”

 

Minä: ”Taloudellinen elpyminen” on ollut Suomessa hidasta, ja kansantuotteessa (BKT) päästiin vuoden 2008 pankkiromahdusta edeltäneen tuotannon tasolle vasta vuonna 2017. Ruotsi, joka ei ole Emun jäsen, kykeni korjaamaan vuoden 2009 kasvun hidastumisen menetykset jo yhden vuoden aikana vuonna 2010.

 

Sen lisäksi Ruotsissa kansantuote on kasvanut 2010- luvulla lähes viidenneksen nopeammin kuin Suomessa, ja Suomen jälkeenjääneisyys EU:n keskimääräiseen kasvuun nähden on 8 prosenttiyksikköä. Rehnin väite, jonka mukaan Euroopan keskuspankin toimet olisivat parantaneet Suomen taloustilannetta, on hämmentävän perusteeton.

 

Rehnin esille nostama ”Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma” on palauttanut Eurooppaan sotatalouden jälkien siivouksessa käytössä olleen setelirahoituksen uuden bittiversion, jolla rahaa tuotetaan tyhjästä. Temppu on niin yksinkertainen, että sen pystyy lapsikin toteuttamaan. Tarvitsee vain lisätä Euroopan keskuspankin taseen molemmille puolille, siis sekä varoihin että velkoihin, sama rahasumma. Rahojen, joita ei oikeasti ole olemassakaan, lisäämistä taseeseen pitää vielä täydentää sanomalla taikasana simsalabim, ja kas, Emuun on tuotettu tällä menetelmällä viime vuosina 2 500 000 000 000 eli 2,5 biljoonaa eli kaksi ja puoli miljoonaa euroa uutta rahaa.

 

Nämä rahat on pääosin ohjattu finanssitalouteen palvelemaan pääomasijoittajia. Kun EKP rupesi rahoittamaan näillä virtuaalirahalta tuoksuvilla biljoonilla myös valtioiden velkaa, se on pitänyt valtioiden velanoton korkokustannukset matalalla myös sellaisissa maissa, joita voidaan pitää ylivelkaantuneina (ja joihin Suomi ei kuulu).

 

Taustalla vaikuttaa se, että kansantaloustieteellisessä katsannossa ovat erkaantuneet toisistaan reaalitalous (eli ihmisten talous) ja finanssitalous (eli rahan talous). Finanssitalous pörssiosakkeineen, johdannaisineen, rahasto-osuuksineen, vakuutuksineen, paketoituine velkoineen ja muine rahatuotteineen on nykymuotoisen kapitalismin hermokeskus. Seuraava pörssiromahdus tulee taas niin kuin aina ennenkin pankkien riskinoton kasvun seurauksena. Miksi ei tulisi?

 

Pankkien hallitsemassa finanssitaloudessa rahatuotteiden hinnat ovat EKP:n virtuaalirahan tuotannon vaikutuksesta nousseet ennätyskorkeuksiin ilman että kansantaloustieteilijät varoittelisivat pääomamarkkinoiden inflaatiosta ja sen haitallisesta vaikutuksesta tulonjakoon. Kansantaloustiede ei tunne käsitettä pääomamarkkinoiden inflaatio. Sen johdosta sitä, mitä ei ole käsitteellistetty, ei ole taloustieteilijöille eikä pörssiväelle olemassa. Kansantaloustieteen ennusteisiin ei myöskään kuulu – työvälineiden eli käsitteiden puutteessa – kuplan eikä sen puhkeamisen ennusteet. Seuraava pankkikriisi tulee Olli Rehnille yllätyksenä.

 

Rehn: ”Ennen muuta tarvitsemme rahaliiton, joka lunastaa kansalaisille annetut lupaukset rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä. ”

 

Minä: Jo olisi aikakin lunastaa 20 vuotta jatkuneet lupaukset ”rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä”. Kirjoituksessaan ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis” hän on kuin toiveiden tynnyri, johon jätetään, jos joku keksii, ehdotuksia rahaliiton valmistumiselle. Keinot ovat Suomen näkökulmasta ongelmallisia. Ne pitävät sisällään vastuun toisten Emu-maiden valtionveloista, ja niillä maksatetaan muiden maiden pankkien konkurssit ja säästäjien menetetyt talletukset. Suurissa Emu-maissa ovat kansalaisille luvatut eläkkeet rahoittamatta. Kaikkien näiden rahareikien tukkimiseen tarvitaan Saksan euroja, mutta Suomelle on turvallisinta olla liittoutumatta ja vältellä Saksan kelkkaan joutumista. Se tulee kalliiksi.

 

Rehn: ”Jo nyt Europan pankkijärjestelmä on paljon vahvempi ja turvallisempi kuin 20 vuotta sitten”.

 

Minä: Poliitikot eivät ole saaneet kuriin ja järjestykseen pankkirikollisia. Kun 50 suurinta pankkia on tuottanut vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen noin 850 miljardin dollarin voitot, niistä on peritty 320 miljardin dollarin sakot yksiomaan Yhdysvaltojen markkinoilla. Metkaa on, että nämä sakot on määrätty pankeille ja vain hyvin harvoissa tapauksissa bankstereille itselleen tai heidän työntekijöilleen, jotka ovat olleet paitsi vastuullisia pankkien rikoksista myös rikosten tekijöitä.

 

Pankkien rikokset ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan massiivisia verrattuna mihin tahansa muuhun omaisuusrikokseen. Niitä ovat olleet muun muassa kaikenlaisten viitekorkojen manipulointi, rahanpesu, sanktioiden noudattamatta jättäminen, sisällöltään vajaiden finanssituotepakkausten kaupustelu sekä niiden normaalitoimiin kuuluva asiakkaiden pettäminen.

  

Väärinkäytökset eli siis rikokset olivat yleisessä tiedossa jo paljon ennen vuoden 2008 pankkikriisin syntyä. Vaikutuksiltaan merkittävin rikos oli viitekorkojen manipulointi, joka perustui rahan ostajien ja myyjien yhteistyöhön: meklari jeesasivat vuorotellen toisiaan. Siitä kertoo asianosaisena toiminut ja korkojen manipulointiin ulkomailla osallistunut meklari Alexis Stenfors erinomaisessa kirjassaan ”Riskitekijä,” Pankkimaailman pimeä puoli. (Vastapaino, 2018).

 

Manipulointirikosten tunnustaminen rikoksiksi antoi odottaa viisi pitkää vuotta. Ne olivat kyllä yleisessä tiedossa, mutta se tieto ei johtanut toimiin rikollisten saattamiseksi vastuuseen toiminnastaan. Tuollainen viive paljasti armottoman totuuden pankkitoiminnan valvonnan puutteista: muille aiheutetut vahingot korkojen manipuloinnissa olivat ehkä 100 miljardia dollaria. Tilanne ei ole seuraavan kriisin tullessa yhtään parempi. Sen tosiasian, että pankkeihin ei voi luottaa, kertovat kokemukset pankkitoiminnasta.

 

Rehn: ”Viime vuosien vahvan talouskasvun nyt vaimentuessa huomio euroalueella on suuntautunut – syystäkin – julkisten talouksien kestävyyteen.”

 

Minä: Ylivelkaantuneisiin maihin, joilta Euroopan keskuspankki haarakonttoreineen on ostellut pankkien välityksellä niiden velkapapereita, kuuluu tietysti Kreikka. Sen valtionvelka on 176 prosenttia kansantuotteesta (BKT). Sen jäljessä tulevat Italia (131 %) ja Portugal (125 %). Myös Belgialla on velkaa yli 100 prosenttia BKT:sta (103 %) ja lähellä sitä rajaa ovat myös Ranska (99 %) ja Espanjaa (98 %).

 

Suomi (62 %) on samassa sarjassa Saksan (64 %) kanssa selvästi ylivelkamaita pienemmällä valtionvelalla. Kun EKP ostaa kaikilta Emu-mailta niiden valtionvelkaa tavoitteenaan rahoittaa kolmannes kaikkien maiden velasta, EKP helpottaa toiminnallaan ongelmamaiden lisävelkaantumista ja tekee kriisin tullen Suomen tapaisista maista muiden syntien maksajia.

 

Rehn: ”Pitkän päälle EU:n finanssipolitiikan sääntöjä pitäisi uudistaa kansallista omistajuutta korostavaan ja suhdanteiden kärjistämistä ehkäisevään suuntaan."

 

Minä: Surullisina  joudumme  käsi nyrkissä (mutta taskussa) todistamaan,  miten EKP:n  finanssitalouspolitiikan  seurauksena rahat lähtevät maasta (työeläkeyhtiötkin sijoittavat 2/3 Suomen työntekijöille kuuluvasta 200 miljardin euron työeläkekakusta ulkomaille), miten yksityisomistajat teurastavat yhtiöitään lihoiksi kerätessään aliverotettuja myyntivoittoja ja miten verojänikset etsivät ja löytävät verotuksen porsaanreikiä hakiessaan pääomilleen lisää verovapauksia, joita porvaripuolueet auliisti varsinkin listaamattomille (= ei-pörssiyhtiöille) kasaavat .

 

On vaikea ymmärtää sitä Suomen kansantalouden kummallisuutta, että vieraan pääoman kannattaa tulla Australiasta asti omistamaan suomalaisia yrityksiä, joita suomalaisten ei kannata omistaa.

 

Kun Olli Rehn toisessa yhteydessä sanoo, että ”ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö", suuri markkinahäiriö saattaa olla myös Euroopan keskuspankin liikkeelle laskeman virtuaalirahan poisvetäminen markkinoilta. Niin suuri se kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö ei kuitenkaan ole, että se olisi suurempi kuin on se ilmastohäiriö, jonka markkinat tuottavat maapallolle ilmastoa lämmittämällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu