eskoseppanen

Olli Rehn, MIkkelin Palloilijat vai Suomen Pankki

 

 

 

Suomen Pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston jäsen Olli Rehn, Mikkelin Palloilijat, kirjoitti Pravdaan (HS 31.12.2018) otsikolla ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis”. Siinä Rehnin yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua.

 

Rehn: ”1990-luvulla halusimme vihdoin liittyä mukaan päättämään meitä koskevista asioista tasavertaisesti muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa.”

 

Minä: EU:ssa jäsenmaat eivät päätä ”meitä koskevista asioista” tasavertaisina. Suurilla mailla on parlamentissa suuri joukko niiden etuja ajavia edustajia (esimerkiksi Saksalla 96 meppiä) ja pienillä mailla on pieni joukko (esimerkiksi Suomella 13 meppiä). Europarlamentissa on ylikansallisten europuolueiden (= puolueiden puolueiden) valta, joka perustuu meppien lukumäärään.

 

Jäsenmaiden kannan uuteen lainsäädäntöön esittävät aina niiden hallitukset (ministeri)neuvostoissa. Suurilla mailla on neuvostoissa paljon ääniä (Saksalla, Ranskalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Italialla kullakin 29 ääntä ja Suomen kokoisilla mailla 7 ääntä).

 

Äänimäärän tärkeä osa on se, kuinka paljon ääniä tarvitaan veto-oikeuteen eli kulloinkin käsittelyssä olevan asian hylkäämiseen. Siihen riittävät yhdessä kolmen suuren maan (plus yksi pieni maa) äänet. Äänestyksissä veto-oikeuden haltijat voivat liittoutua keskenään ja kiristää itselleen etuja uhkaamalla käyttää vetoa, eikä niiden tarvitse aina uhatakaan. Riittää, että muut tietävät niiden veto-oikeuden olemassaolon.

 

Suurin osa EU:n henkilöstöstä rekrytoidaan isoista maista. Nämä eurokraatit, jotka ovat yleensä federalisteja eli kannattavat EU:n liittovaltioimista, ajavat pontevasti omien maidensa etuja. Myös EU:n tuomioistuimet palvelevat demokratian sijasta suurten maiden federalisteja. Tuomioistuimet ovat päättäneet, että kaikki EU:n lait ovat ensisijaisia ja ylempiä kuin jäsenmaiden lait (mukaan lukien maiden perustuslait). Että niin on, siitä ei ole koskaan päätetty missään EU:n lainsäädäntöelimessä. Niin vain on. Ja jos ovat ristiriidassa Suomen laki ja EU:n laki, Suomen valtion omien virkamiesten on toimittava niin että toteutuu EU:n laki. Sitäkään ei ole päätetty missään EU:n elimessä. Sekin vain on niin.

 

Rehn: ”Tuoreen eurobarometrin mukaan peräti 80 prosenttia suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rahaliittoa ja euroa.”

 

Minä:  Tuoreen eurobarometrin (22.10.2018) mukaan 75 prosenttia suomalaisista kokee maamme hyötyvän yhteisvaluutasta. Tätä prosenttilukua suuremman virheen Rehn tekee, kun hän sanoo, että 80 prosenttia suomalaisista kannattaa euron ohella myös kaiken demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa olevaa rahaliittoa (Emu). Ei suomalaisilta ole sitä kysytty. Eurobarometrissa heiltä kysyttiin vastaajan suhtautumista euroon mutta ei Emuun.

 

Euro ja Emu ovat kaksi eri asiaa. Euro on epäpoliittinen raha eli pelkkä oravannahkan moderni bittiversio . Emu sen sijaan on yleisnimi rahapolitiikalle, jota eivät tee EU:ssa kansan valitsemat poliitikot vaan kansanvallan ulottumattomissa toimivat Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta  ja neuvosto sekä ulkoparlamentaarisesti toimivat yksityiset pankit.

 

Emussa EKP:n Suomen haarakonttorin pääjohtaja Olli Rehn on Suomen käskynhaltija. Hän käy kerran kuukaudessa hakemassa EKP:n pääkonttorista Saksasta johtamalleen Suomen haarakonttorille sen tehtäväksi määrättävät ja salaisiksi julistetut rahapoliittiset toimintaohjeet. Hänellä ei ole oikeutta kertoa kenellekään toiselle suomalaiselle, millaista rahapolitikkaa EKP tekee ja miten Suomen pitää sitä tehdä.

 

Rehniltä, joka hinkuaa Euroopan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi, menivät sekaisin raha ja rahapolitiikka.

 

Rehn: ”Viime vuosina on euroalueella koettu taloudellinen elpyminen, jota matala korkotaso ja Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma ovat tukeneet, on parantanut taloudellista tilannetta myös Suomessa.”

 

Minä: ”Taloudellinen elpyminen” on ollut Suomessa hidasta, ja kansantuotteessa (BKT) päästiin vuoden 2008 pankkiromahdusta edeltäneen tuotannon tasolle vasta vuonna 2017. Ruotsi, joka ei ole Emun jäsen, kykeni korjaamaan vuoden 2009 kasvun hidastumisen menetykset jo yhden vuoden aikana vuonna 2010.

 

Sen lisäksi Ruotsissa kansantuote on kasvanut 2010-luvulla lähes viidenneksen nopeammin kuin Suomessa, ja Suomen jälkeenjääneisyys EU:n keskimääräiseen kasvuun nähden on 8 prosenttiyksikköä. Rehnin väite, jonka mukaan Euroopan keskuspankin toimet olisivat parantaneet Suomen taloustilannetta, on hämmentävän perusteeton.

 

Rehnin esille nostama ”Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma” on palauttanut Eurooppaan sotatalouden jälkien siivouksessa käytössä olleen setelirahoituksen uuden bittiversion, jolla rahaa tuotetaan tyhjästä. Temppu on niin yksinkertainen, että sen pystyy lapsikin toteuttamaan. Tarvitsee vain lisätä Euroopan keskuspankin taseen molemmille puolille, siis sekä varoihin että velkoihin, sama rahasumma. Rahojen, joita ei oikeasti ole olemassakaan, lisäämistä taseeseen pitää vielä täydentää sanomalla taikasana simsalabim, ja kas, Emuun on tuotettu tällä menetelmällä viime vuosina 2 500 000 000 000 eli 2,5 biljoonaa eli kaksi ja puoli miljoonaa miljonaa euroa uutta rahaa.

 

Nämä rahat on pääosin ohjattu finanssitalouteen palvelemaan pääomasijoittajia. Kun EKP rupesi rahoittamaan näillä virtuaalirahalta tuoksuvilla biljoonilla myös valtioiden velkaa, se on pitänyt valtioiden velanoton korkokustannukset matalalla myös sellaisissa maissa, joita voidaan pitää ylivelkaantuneina (ja joihin Suomi ei kuulu).

 

Taustalla vaikuttaa se, että kansantaloustieteellisessä katsannossa ovat erkaantuneet toisistaan reaalitalous (eli ihmisten talous) ja finanssitalous (eli rahan talous). Finanssitalous pörssiosakkeineen, johdannaisineen, rahasto-osuuksineen, vakuutuksineen, paketoituine velkoineen ja muine rahatuotteineen on nykymuotoisen kapitalismin hermokeskus. Seuraava pörssiromahdus tulee taas niin kuin aina ennenkin pankkien riskinoton kasvun seurauksena. Miksi ei tulisi?

 

Pankkien hallitsemassa finanssitaloudessa rahatuotteiden hinnat ovat EKP:n virtuaalirahan tuotannon vaikutuksesta nousseet ennätyskorkeuksiin ilman että kansantaloustieteilijät varoittelevat pääomamarkkinoiden inflaatiosta ja sen haitallisesta vaikutuksesta tulonjakoon. Kansantaloustiede ei tunne käsitettä pääomamarkkinoiden inflaatio. Sen johdosta sitä, mitä ei ole käsitteellistetty, ei ole taloustieteilijöille eikä pörssiväelle olemassa. Kansantaloustieteen ennusteisiin ei myöskään kuulu – työvälineiden eli käsitteiden puutteessa – kuplan eivätkä sen puhkeamisen ennusteet. Seuraava pankkikriisi tulee Olli Rehnille yllätyksenä.

 

Rehn: ”Ennen muuta tarvitsemme rahaliiton, joka lunastaa kansalaisille annetut lupaukset rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä. ”

 

Minä: Jo olisi aikakin lunastaa 20 vuotta jatkuneet lupaukset ”rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä”. Kirjoituksessaan ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis” hän on kuin toiveiden tynnyri, johon jätetään, jos joku keksii, ehdotuksia rahaliiton valmistumiselle. Keinot ovat Suomen näkökulmasta ongelmallisia. Ne pitävät sisällään vastuun toisten Emu-maiden valtionveloista, ja niillä maksatetaan muiden maiden pankkien konkurssit ja säästäjien menetetyt talletukset. Suurissa Emu-maissa ovat kansalaisille luvatut eläkkeet rahoittamatta. Kaikkien näiden rahareikien tukkimiseen tarvitaan Saksan euroja, mutta Suomelle on turvallisinta olla liittoutumatta ja vältellä Saksan kelkkaan joutumista. Se tulee kalliiksi.

 

 

Rehn: ”Jo nyt Europan pankkijärjestelmä on paljon vahvempi ja turvallisempi kuin 20 vuotta sitten”.

 

Minä: Poliitikot eivät ole saaneet kuriin ja järjestykseen pankkirikollisia. Kun 50 suurinta pankkia on tuottanut vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen noin 850 miljardin dollarin voitot, niistä on peritty 320 miljardin dollarin sakot yksiomaan Yhdysvaltojen markkinoilla. Metkaa on, että nämä sakot on määrätty pankeille ja vain hyvin harvoissa tapauksissa bankstereille itselleen tai heidän työntekijöilleen, jotka ovat olleet paitsi vastuullisia pankkien rikoksista myös rikosten tekijöitä.

 

Pankkien rikokset ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan massiivisia verrattuna mihin tahansa muuhun omaisuusrikokseen. Niitä ovat olleet muun muassa kaikenlaisten viitekorkojen manipulointi, rahanpesu, sanktioiden noudattamatta jättäminen, sisällöltään vajaiden finanssituotepakkausten kaupustelu sekä niiden normaalitoimiin kuuluva asiakkaiden pettäminen.

  

Väärinkäytökset eli siis rikokset olivat yleisessä tiedossa jo paljon ennen vuoden 2008 pankkikriisin syntyä. Vaikutuksiltaan merkittävin rikos oli viitekorkojen manipulointi, joka perustui rahan ostajien ja myyjien yhteistyöhön: meklari jeesasivat vuorotellen toisiaan. Siitä kertoo asianosaisena toiminut ja korkojen manipulointiin ulkomailla osallistunut meklari Alexis Stenfors erinomaisessa kirjassaan ”Riskitekijä,” Pankkimaailman pimeä puoli. (Vastapaino, 2018).

 

Manipulointirikosten tunnustaminen rikoksiksi antoi odottaa viisi pitkää vuotta. Ne olivat kyllä yleisessä tiedossa, mutta se tieto ei johtanut toimiin rikollisten saattamiseksi vastuuseen toiminnastaan. Tuollainen viive paljasti armottoman totuuden pankkitoiminnan valvonnan puutteista: muille aiheutetut vahingot korkojen manipuloinnissa olivat ehkä 100 miljardia dollaria. Tilanne ei ole seuraavan kriisin tullessa yhtään parempi. Sen tosiasian, että pankkeihin ei voi luottaa, kertovat kokemukset pankkitoiminnasta.

 

Rehn: ”Viime vuosien vahvan talouskasvun nyt vaimentuessa huomio euroalueella on suuntautunut – syystäkin – julkisten talouksien kestävyyteen.”

 

 

Minä: Ylivelkaantuneisiin maihin, joilta Euroopan keskuspankki haarakonttoreineen on ostellut pankkien välityksellä niiden velkapapereita, kuuluu tietysti Kreikka. Sen valtionvelka on 176 prosenttia kansantuotteesta (BKT). Sen jäljessä tulevat Italia (131 %) ja Portugal (125 %). Myös Belgialla on velkaa yli 100 prosenttia BKT:sta (103 %) ja lähellä sitä rajaa ovat myös Ranska (99 %) ja Espanjaa (98 %).

 

Suomi (62 %) on samassa sarjassa Saksan (64 %) kanssa selvästi ylivelkamaita pienemmällä valtionvelalla. Kun EKP ostaa kaikilta Emu-mailta niiden valtionvelkaa tavoitteenaan rahoittaa kolmannes kaikkien maiden velasta

EKP helpottaa toiminnallaan ongelmamaiden lisävelkaantumista ja tekee kriisin tullen Suomen tapaisista maista muiden syntien maksajia.

 

Rehn: ”Pitkän päälle EU:n finanssipolitiikan sääntöjä pitäisi uudistaa kansallista omistajuutta korostavaan ja suhdanteiden kärjistämistä ehkäisevään suuntaan."

 

Minä: Surullisina  joudumme  käsi nyrkissä (mutta taskussa) todistamaan,  miten EKP:n  finanssitalouspolitiikan  seurauksena rahat lähtevät maasta (työeläkeyhtiötkin sijoittavat 2/3 Suomen työntekijöille kuuluvasta 200 miljardin euron työeläkekakusta ulkomaille), miten yksityisomistajat teurastavat yhtiöitään lihoiksi kerätessään aliverotettuja myyntivoittoja ja miten verojänikset etsivät ja löytävät verotuksen porsaanreikiä hakiessaan pääomilleen lisää verovapauksia, joita porvaripuolueet auliisti varsinkin listaamattomille (= ei-pörssiyhtiöille) kasaavat .

 

On vaikea ymmärtää sitä Suomen kansantalouden kummallisuutta, että vieraan pääoman kannattaa tulla Australiasta asti omistamaan suomalaisia yrityksiä, joita suomalaisten ei kannata omistaa.

 

Kun Olli Rehn toisessa yhteydessä sanoo, että ”ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö", suuri markkinahäiriö saattaa olla myös Euroopan keskuspankin liikkeelle laskeman virtuaalirahan poisvetäminen markkinoilta. Niin suuri se kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö ei kuitenkaan ole, että se olisi suurempi kuin on se ilmastohäiriö, jonka markkinat tuottavat maapallolle ilmastoa lämmittämällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suomen Pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston jäsen Olli Rehn, Mikkelin palloilijat, kirjoitti Pravdaan (HS 31.12.2018) otsikolla ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis”. Siinä Rehnin yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua.

 

Rehn: ”1990-luvulla halusimme vihdoin liittyä mukaan päättämään meitä koskevista asioista tasavertaisesti muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa.”

 

Minä: EU:ssa jäsenmaat eivät päätä ”meitä koskevista asioista” tasavertaisina. Suurilla mailla on parlamentissa suuri joukko niiden etuja ajavia edustajia (esimerkiksi Saksalla 96 meppiä) ja pienillä mailla on pieni joukko (esimerkiksi Suomella 13 meppiä). Europarlamentissa on ylikansallisten europuolueiden (= puolueiden puolueiden) valta, joka perustuu meppien lukumäärään.

 

Jäsenmaiden kannan uuteen lainsäädäntöön esittävät aina niiden hallitukset (ministeri)neuvostoissa. Suurilla mailla on neuvostoissa paljon ääniä (Saksalla, Ranskalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Italialla kullakin 29 ääntä ja Suomen kokoisilla mailla 7 ääntä).

 

Äänimäärän tärkeä osa on se, kuinka paljon ääniä tarvitaan veto-oikeuteen eli kulloinkin käsittelyssä olevan asian hylkäämiseen. Siihen riittävät yhdessä kolmen suuren maan (plus yksi pieni maa) äänet. Äänestyksissä veto-oikeuden haltijat voivat liittoutua keskenään ja kiristää itselleen etuja uhkaamalla käyttää vetoa, eikä niiden tarvitse aina uhatakaan. Riittää, että muut tietävät niiden veto-oikeuden olemassaolon.

 

Suurin osa EU:n henkilöstöstä rekrytoidaan isoista maista. Nämä eurokraatit, jotka ovat yleensä federalisteja eli kannattavat EU:n liittovaltioimista, ajavat pontevasti omien maidensa etuja. Myös EU:n tuomioistuimet palvelevat demokratian sijasta suurten maiden federalisteja. Tuomioistuimet ovat päättäneet, että kaikki EU:n lait ovat ensisijaisia ja ylempiä kuin jäsenmaiden lait (mukaan lukien perustuslait). Että niin on, siitä ole koskaan päätetty missään EU:n lainsäädäntöelimessä. Niin vain on. Ja jos ovat ristiriidassa Suomen laki ja EU:n laki, Suomen valtion omien virkamiesten on toimittava niin ja valvottava sitä, että toteutuu EU:n laki. Sitäkään ei ole koskaan päätetty missään EU:n elimessä.

 

Rehn: ”Tuoreen eurobarometrin mukaan peräti 80 prosenttia suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rahaliittoa ja euroa.”

 

Minä:  Tuoreen eurobarometrin (22.10.2018) mukaan 75 prosenttia suomalaisista kokee maamme hyötyvän yhteisvaluutasta. Tätä prosenttilukua suuremman virheen Rehn tekee, kun hän sanoo, että 80 prosenttia suomalaisista kannattaa euron ohella myös kaiken demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa olevaa rahaliittoa (Emu). Ei suomalaisilta ole sitä kysytty. Eurobarometrissa heiltä kysyttiin vastaajan suhtautumista euroon mutta ei Emuun.

 

Euro ja Emu ovat kaksi eri asiaa. Euro on epäpoliittinen raha eli pelkkä oravannahkan moderni bittiversio . Emu sen sijaan on yleisnimi rahapolitiikalle, jota eivät tee EU:ssa kansan valitsemat poliitikot vaan kansanvallan ulottumattomissa toimivat Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta  ja neuvosto sekä ulkoparlamentaarisesti toimivat yksityiset pankit.

 

Emussa EKP:n Suomen haarakonttorin pääjohtaja Olli Rehn on Suomen käskynhaltija. Hän käy kerran kuukaudessa hakemassa EKP:n pääkonttorista Saksasta johtamalleen Suomen haarakonttorille sen tehtäväksi määrättävät ja salaisiksi julistetut rahapoliittiset toimintaohjeet. Hänellä ei ole oikeutta kertoa kenellekään toiselle suomalaiselle, millaista rahapolitikkaa EKP tekee ja miten Suomen pitää sitä tehdä.

 

Rehniltä, joka hinkuaa Euroopan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi, menevät sekaisin raha ja rahapolitiikka.

 

Rehn: ”Viime vuosina on euroalueella koettu taloudellinen elpyminen, jota matala korkotaso ja Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma ovat tukeneet, on parantanut taloudellista tilannetta myös Suomessa.”

 

Minä: ”Taloudellinen elpyminen” on ollut Suomessa hidasta, ja kansantuotteessa (BKT) päästiin vuoden 2008 pankkiromahdusta edeltäneen tuotannon tasolle vasta vuonna 2017. Ruotsi, joka ei ole Emun jäsen, kykeni korjaamaan vuoden 2009 kasvun hidastumisen menetykset jo yhden vuoden aikana vuonna 2010.

 

Sen lisäksi Ruotsissa kansantuote on kasvanut 2010- luvulla lähes viidenneksen nopeammin kuin Suomessa, ja Suomen jälkeenjääneisyys EU:n keskimääräiseen kasvuun nähden on 8 prosenttiyksikköä. Rehnin väite, jonka mukaan Euroopan keskuspankin toimet olisivat parantaneet Suomen taloustilannetta, on hämmentävän perusteeton.

 

Rehnin esille nostama ”Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma” on palauttanut Eurooppaan sotatalouden jälkien siivouksessa käytössä olleen setelirahoituksen uuden bittiversion, jolla rahaa tuotetaan tyhjästä. Temppu on niin yksinkertainen, että sen pystyy lapsikin toteuttamaan. Tarvitsee vain lisätä Euroopan keskuspankin taseen molemmille puolille, siis sekä varoihin että velkoihin, sama rahasumma. Rahojen, joita ei oikeasti ole olemassakaan, lisäämistä taseeseen pitää vielä täydentää sanomalla taikasana simsalabim, ja kas, Emuun on tuotettu tällä menetelmällä viime vuosina 2 500 000 000 000 eli 2,5 biljoonaa eli kaksi ja puoli miljoonaa euroa uutta rahaa.

 

Nämä rahat on pääosin ohjattu finanssitalouteen palvelemaan pääomasijoittajia. Kun EKP rupesi rahoittamaan näillä virtuaalirahalta tuoksuvilla biljoonilla myös valtioiden velkaa, se on pitänyt valtioiden velanoton korkokustannukset matalalla myös sellaisissa maissa, joita voidaan pitää ylivelkaantuneina (ja joihin Suomi ei kuulu).

 

Taustalla vaikuttaa se, että kansantaloustieteellisessä katsannossa ovat erkaantuneet toisistaan reaalitalous (eli ihmisten talous) ja finanssitalous (eli rahan talous). Finanssitalous pörssiosakkeineen, johdannaisineen, rahasto-osuuksineen, vakuutuksineen, paketoituine velkoineen ja muine rahatuotteineen on nykymuotoisen kapitalismin hermokeskus. Seuraava pörssiromahdus tulee taas niin kuin aina ennenkin pankkien riskinoton kasvun seurauksena. Miksi ei tulisi?

 

Pankkien hallitsemassa finanssitaloudessa rahatuotteiden hinnat ovat EKP:n virtuaalirahan tuotannon vaikutuksesta nousseet ennätyskorkeuksiin ilman että kansantaloustieteilijät varoittelisivat pääomamarkkinoiden inflaatiosta ja sen haitallisesta vaikutuksesta tulonjakoon. Kansantaloustiede ei tunne käsitettä pääomamarkkinoiden inflaatio. Sen johdosta sitä, mitä ei ole käsitteellistetty, ei ole taloustieteilijöille eikä pörssiväelle olemassa. Kansantaloustieteen ennusteisiin ei myöskään kuulu – työvälineiden eli käsitteiden puutteessa – kuplan eikä sen puhkeamisen ennusteet. Seuraava pankkikriisi tulee Olli Rehnille yllätyksenä.

 

Rehn: ”Ennen muuta tarvitsemme rahaliiton, joka lunastaa kansalaisille annetut lupaukset rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä. ”

 

Minä: Jo olisi aikakin lunastaa 20 vuotta jatkuneet lupaukset ”rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä”. Kirjoituksessaan ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis” hän on kuin toiveiden tynnyri, johon jätetään, jos joku keksii, ehdotuksia rahaliiton valmistumiselle. Keinot ovat Suomen näkökulmasta ongelmallisia. Ne pitävät sisällään vastuun toisten Emu-maiden valtionveloista, ja niillä maksatetaan muiden maiden pankkien konkurssit ja säästäjien menetetyt talletukset. Suurissa Emu-maissa ovat kansalaisille luvatut eläkkeet rahoittamatta. Kaikkien näiden rahareikien tukkimiseen tarvitaan Saksan euroja, mutta Suomelle on turvallisinta olla liittoutumatta ja vältellä Saksan kelkkaan joutumista. Se tulee kalliiksi.

 

Rehn: ”Jo nyt Europan pankkijärjestelmä on paljon vahvempi ja turvallisempi kuin 20 vuotta sitten”.

 

Minä: Poliitikot eivät ole saaneet kuriin ja järjestykseen pankkirikollisia. Kun 50 suurinta pankkia on tuottanut vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen noin 850 miljardin dollarin voitot, niistä on peritty 320 miljardin dollarin sakot yksiomaan Yhdysvaltojen markkinoilla. Metkaa on, että nämä sakot on määrätty pankeille ja vain hyvin harvoissa tapauksissa bankstereille itselleen tai heidän työntekijöilleen, jotka ovat olleet paitsi vastuullisia pankkien rikoksista myös rikosten tekijöitä.

 

Pankkien rikokset ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan massiivisia verrattuna mihin tahansa muuhun omaisuusrikokseen. Niitä ovat olleet muun muassa kaikenlaisten viitekorkojen manipulointi, rahanpesu, sanktioiden noudattamatta jättäminen, sisällöltään vajaiden finanssituotepakkausten kaupustelu sekä niiden normaalitoimiin kuuluva asiakkaiden pettäminen.

  

Väärinkäytökset eli siis rikokset olivat yleisessä tiedossa jo paljon ennen vuoden 2008 pankkikriisin syntyä. Vaikutuksiltaan merkittävin rikos oli viitekorkojen manipulointi, joka perustui rahan ostajien ja myyjien yhteistyöhön: meklari jeesasivat vuorotellen toisiaan. Siitä kertoo asianosaisena toiminut ja korkojen manipulointiin ulkomailla osallistunut meklari Alexis Stenfors erinomaisessa kirjassaan ”Riskitekijä,” Pankkimaailman pimeä puoli. (Vastapaino, 2018).

 

Manipulointirikosten tunnustaminen rikoksiksi antoi odottaa viisi pitkää vuotta. Ne olivat kyllä yleisessä tiedossa, mutta se tieto ei johtanut toimiin rikollisten saattamiseksi vastuuseen toiminnastaan. Tuollainen viive paljasti armottoman totuuden pankkitoiminnan valvonnan puutteista: muille aiheutetut vahingot korkojen manipuloinnissa olivat ehkä 100 miljardia dollaria. Tilanne ei ole seuraavan kriisin tullessa yhtään parempi. Sen tosiasian, että pankkeihin ei voi luottaa, kertovat kokemukset pankkitoiminnasta.

 

Rehn: ”Viime vuosien vahvan talouskasvun nyt vaimentuessa huomio euroalueella on suuntautunut – syystäkin – julkisten talouksien kestävyyteen.”

 

 

Minä: Ylivelkaantuneisiin maihin, joilta Euroopan keskuspankki haarakonttoreineen on ostellut pankkien välityksellä niiden velkapapereita, kuuluu tietysti Kreikka. Sen valtionvelka on 176 prosenttia kansantuotteesta (BKT). Sen jäljessä tulevat Italia (131 %) ja Portugal (125 %). Myös Belgialla on velkaa yli 100 prosenttia BKT:sta (103 %) ja lähellä sitä rajaa ovat myös Ranska (99 %) ja Espanjaa (98 %).

 

Suomi (62 %) on samassa sarjassa Saksan (64 %) kanssa selvästi ylivelkamaita pienemmällä valtionvelalla. Kun EKP ostaa kaikilta Emu-mailta niiden valtionvelkaa tavoitteenaan rahoittaa kolmannes kaikkien maiden velasta

EKP helpottaa toiminnallaan ongelmamaiden lisävelkaantumista ja tekee kriisin tullen Suomen tapaisista maista muiden syntien maksajia.

 

Rehn: ”Pitkän päälle EU:n finanssipolitiikan sääntöjä pitäisi uudistaa kansallista omistajuutta korostavaan ja suhdanteiden kärjistämistä ehkäisevään suuntaan."

 

Minä: Surullisina  joudumme  käsi nyrkissä (mutta taskussa) todistamaan,  miten EKP:n  finanssitalouspolitiikan  seurauksena rahat lähtevät maasta (työeläkeyhtiötkin sijoittavat 2/3 Suomen työntekijöille kuuluvasta 200 miljardin euron työeläkekakusta ulkomaille), miten yksityisomistajat teurastavat yhtiöitään lihoiksi kerätessään aliverotettuja myyntivoittoja ja miten verojänikset etsivät ja löytävät verotuksen porsaanreikiä hakiessaan pääomilleen lisää verovapauksia, joita porvaripuolueet auliisti varsinkin listaamattomille (= ei-pörssiyhtiöille) kasaavat .

 

On vaikea ymmärtää sitä Suomen kansantalouden kummallisuutta, että vieraan pääoman kannattaa tulla Australiasta asti omistamaan suomalaisia yrityksiä, joita suomalaisten ei kannata omistaa.

 

Kun Olli Rehn toisessa yhteydessä sanoo, että ”ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö", suuri markkinahäiriö saattaa olla myös Euroopan keskuspankin liikkeelle laskeman virtuaalirahan poisvetäminen markkinoilta. Niin suuri se kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö ei kuitenkaan ole, että se olisi suurempi kuin on se ilmastohäiriö, jonka markkinat tuottavat maapallolle ilmastoa lämmittämällä.

 

 

 

 

 

 

Suomen Pankin pääjohtaja ja Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston jäsen Olli Rehn, Mikkelin palloilijat, kirjoitti Pravdaan (HS 31.12.2018) otsikolla ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis”. Siinä Rehnin yksityiskohdat eivät kestä lähempää tarkastelua.

 

Rehn: ”1990-luvulla halusimme vihdoin liittyä mukaan päättämään meitä koskevista asioista tasavertaisesti muiden Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa.”

 

Minä: EU:ssa jäsenmaat eivät päätä ”meitä koskevista asioista” tasavertaisina. Suurilla mailla on parlamentissa suuri joukko niiden etuja ajavia edustajia (esimerkiksi Saksalla 96 meppiä) ja pienillä mailla on pieni joukko (esimerkiksi Suomella 13 meppiä). Europarlamentissa on ylikansallisten europuolueiden (= puolueiden puolueiden) valta, joka perustuu meppien lukumäärään.

 

Jäsenmaiden kannan uuteen lainsäädäntöön esittävät aina niiden hallitukset (ministeri)neuvostoissa. Suurilla mailla on neuvostoissa paljon ääniä (Saksalla, Ranskalla, Yhdistyneellä kuningaskunnalla ja Italialla kullakin 29 ääntä ja Suomen kokoisilla mailla 7 ääntä).

 

Äänimäärän tärkeä osa on se, kuinka paljon ääniä tarvitaan veto-oikeuteen eli kulloinkin käsittelyssä olevan asian hylkäämiseen. Siihen riittävät yhdessä kolmen suuren maan (plus yksi pieni maa) äänet. Äänestyksissä veto-oikeuden haltijat voivat liittoutua keskenään ja kiristää itselleen etuja uhkaamalla käyttää vetoa, eikä niiden tarvitse aina uhatakaan. Riittää, että muut tietävät niiden veto-oikeuden olemassaolon.

 

Suurin osa EU:n henkilöstöstä rekrytoidaan isoista maista. Nämä eurokraatit, jotka ovat yleensä federalisteja eli kannattavat EU:n liittovaltioimista, ajavat pontevasti omien maidensa etuja. Myös EU:n tuomioistuimet palvelevat demokratian sijasta suurten maiden federalisteja. Tuomioistuimet ovat päättäneet, että kaikki EU:n lait ovat ensisijaisia ja ylempiä kuin jäsenmaiden lait (mukaan lukien perustuslait). Että niin on, siitä ole koskaan päätetty missään EU:n lainsäädäntöelimessä. Niin vain on. Ja jos ovat ristiriidassa Suomen laki ja EU:n laki, Suomen valtion omien virkamiesten on toimittava niin ja valvottava sitä, että toteutuu EU:n laki. Sitäkään ei ole koskaan päätetty missään EU:n elimessä.

 

Rehn: ”Tuoreen eurobarometrin mukaan peräti 80 prosenttia suomalaisista ilmoittaa kannattavansa rahaliittoa ja euroa.”

 

Minä:  Tuoreen eurobarometrin (22.10.2018) mukaan 75 prosenttia suomalaisista kokee maamme hyötyvän yhteisvaluutasta. Tätä prosenttilukua suuremman virheen Rehn tekee, kun hän sanoo, että 80 prosenttia suomalaisista kannattaa euron ohella myös kaiken demokraattisen päätöksenteon ulottumattomissa olevaa rahaliittoa (Emu). Ei suomalaisilta ole sitä kysytty. Eurobarometrissa heiltä kysyttiin vastaajan suhtautumista euroon mutta ei Emuun.

 

Euro ja Emu ovat kaksi eri asiaa. Euro on epäpoliittinen raha eli pelkkä oravannahkan moderni bittiversio . Emu sen sijaan on yleisnimi rahapolitiikalle, jota eivät tee EU:ssa kansan valitsemat poliitikot vaan kansanvallan ulottumattomissa toimivat Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunta  ja neuvosto sekä ulkoparlamentaarisesti toimivat yksityiset pankit.

 

Emussa EKP:n Suomen haarakonttorin pääjohtaja Olli Rehn on Suomen käskynhaltija. Hän käy kerran kuukaudessa hakemassa EKP:n pääkonttorista Saksasta johtamalleen Suomen haarakonttorille sen tehtäväksi määrättävät ja salaisiksi julistetut rahapoliittiset toimintaohjeet. Hänellä ei ole oikeutta kertoa kenellekään toiselle suomalaiselle, millaista rahapolitikkaa EKP tekee ja miten Suomen pitää sitä tehdä.

 

Rehniltä, joka hinkuaa Euroopan keskuspankin uudeksi pääjohtajaksi, menevät sekaisin raha ja rahapolitiikka.

 

Rehn: ”Viime vuosina on euroalueella koettu taloudellinen elpyminen, jota matala korkotaso ja Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma ovat tukeneet, on parantanut taloudellista tilannetta myös Suomessa.”

 

Minä: ”Taloudellinen elpyminen” on ollut Suomessa hidasta, ja kansantuotteessa (BKT) päästiin vuoden 2008 pankkiromahdusta edeltäneen tuotannon tasolle vasta vuonna 2017. Ruotsi, joka ei ole Emun jäsen, kykeni korjaamaan vuoden 2009 kasvun hidastumisen menetykset jo yhden vuoden aikana vuonna 2010.

 

Sen lisäksi Ruotsissa kansantuote on kasvanut 2010- luvulla lähes viidenneksen nopeammin kuin Suomessa, ja Suomen jälkeenjääneisyys EU:n keskimääräiseen kasvuun nähden on 8 prosenttiyksikköä. Rehnin väite, jonka mukaan Euroopan keskuspankin toimet olisivat parantaneet Suomen taloustilannetta, on hämmentävän perusteeton.

 

Rehnin esille nostama ”Euroopan keskuspankin laaja arvopapereiden osto-ohjelma” on palauttanut Eurooppaan sotatalouden jälkien siivouksessa käytössä olleen setelirahoituksen uuden bittiversion, jolla rahaa tuotetaan tyhjästä. Temppu on niin yksinkertainen, että sen pystyy lapsikin toteuttamaan. Tarvitsee vain lisätä Euroopan keskuspankin taseen molemmille puolille, siis sekä varoihin että velkoihin, sama rahasumma. Rahojen, joita ei oikeasti ole olemassakaan, lisäämistä taseeseen pitää vielä täydentää sanomalla taikasana simsalabim, ja kas, Emuun on tuotettu tällä menetelmällä viime vuosina 2 500 000 000 000 eli 2,5 biljoonaa eli kaksi ja puoli miljoonaa euroa uutta rahaa.

 

Nämä rahat on pääosin ohjattu finanssitalouteen palvelemaan pääomasijoittajia. Kun EKP rupesi rahoittamaan näillä virtuaalirahalta tuoksuvilla biljoonilla myös valtioiden velkaa, se on pitänyt valtioiden velanoton korkokustannukset matalalla myös sellaisissa maissa, joita voidaan pitää ylivelkaantuneina (ja joihin Suomi ei kuulu).

 

Taustalla vaikuttaa se, että kansantaloustieteellisessä katsannossa ovat erkaantuneet toisistaan reaalitalous (eli ihmisten talous) ja finanssitalous (eli rahan talous). Finanssitalous pörssiosakkeineen, johdannaisineen, rahasto-osuuksineen, vakuutuksineen, paketoituine velkoineen ja muine rahatuotteineen on nykymuotoisen kapitalismin hermokeskus. Seuraava pörssiromahdus tulee taas niin kuin aina ennenkin pankkien riskinoton kasvun seurauksena. Miksi ei tulisi?

 

Pankkien hallitsemassa finanssitaloudessa rahatuotteiden hinnat ovat EKP:n virtuaalirahan tuotannon vaikutuksesta nousseet ennätyskorkeuksiin ilman että kansantaloustieteilijät varoittelisivat pääomamarkkinoiden inflaatiosta ja sen haitallisesta vaikutuksesta tulonjakoon. Kansantaloustiede ei tunne käsitettä pääomamarkkinoiden inflaatio. Sen johdosta sitä, mitä ei ole käsitteellistetty, ei ole taloustieteilijöille eikä pörssiväelle olemassa. Kansantaloustieteen ennusteisiin ei myöskään kuulu – työvälineiden eli käsitteiden puutteessa – kuplan eikä sen puhkeamisen ennusteet. Seuraava pankkikriisi tulee Olli Rehnille yllätyksenä.

 

Rehn: ”Ennen muuta tarvitsemme rahaliiton, joka lunastaa kansalaisille annetut lupaukset rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä. ”

 

Minä: Jo olisi aikakin lunastaa 20 vuotta jatkuneet lupaukset ”rahataloudellisesta vakaudesta, kestävästä kasvusta ja paremmasta työllisyydestä”. Kirjoituksessaan ”Euroopan rahaliitto ei ole vielä valmis” hän on kuin toiveiden tynnyri, johon jätetään, jos joku keksii, ehdotuksia rahaliiton valmistumiselle. Keinot ovat Suomen näkökulmasta ongelmallisia. Ne pitävät sisällään vastuun toisten Emu-maiden valtionveloista, ja niillä maksatetaan muiden maiden pankkien konkurssit ja säästäjien menetetyt talletukset. Suurissa Emu-maissa ovat kansalaisille luvatut eläkkeet rahoittamatta. Kaikkien näiden rahareikien tukkimiseen tarvitaan Saksan euroja, mutta Suomelle on turvallisinta olla liittoutumatta ja vältellä Saksan kelkkaan joutumista. Se tulee kalliiksi.

 

Rehn: ”Jo nyt Europan pankkijärjestelmä on paljon vahvempi ja turvallisempi kuin 20 vuotta sitten”.

 

Minä: Poliitikot eivät ole saaneet kuriin ja järjestykseen pankkirikollisia. Kun 50 suurinta pankkia on tuottanut vuoden 2008 pankkikriisin jälkeen noin 850 miljardin dollarin voitot, niistä on peritty 320 miljardin dollarin sakot yksiomaan Yhdysvaltojen markkinoilla. Metkaa on, että nämä sakot on määrätty pankeille ja vain hyvin harvoissa tapauksissa bankstereille itselleen tai heidän työntekijöilleen, jotka ovat olleet paitsi vastuullisia pankkien rikoksista myös rikosten tekijöitä.

 

Pankkien rikokset ovat taloudellisilta vaikutuksiltaan massiivisia verrattuna mihin tahansa muuhun omaisuusrikokseen. Niitä ovat olleet muun muassa kaikenlaisten viitekorkojen manipulointi, rahanpesu, sanktioiden noudattamatta jättäminen, sisällöltään vajaiden finanssituotepakkausten kaupustelu sekä niiden normaalitoimiin kuuluva asiakkaiden pettäminen.

  

Väärinkäytökset eli siis rikokset olivat yleisessä tiedossa jo paljon ennen vuoden 2008 pankkikriisin syntyä. Vaikutuksiltaan merkittävin rikos oli viitekorkojen manipulointi, joka perustui rahan ostajien ja myyjien yhteistyöhön: meklari jeesasivat vuorotellen toisiaan. Siitä kertoo asianosaisena toiminut ja korkojen manipulointiin ulkomailla osallistunut meklari Alexis Stenfors erinomaisessa kirjassaan ”Riskitekijä,” Pankkimaailman pimeä puoli. (Vastapaino, 2018).

 

Manipulointirikosten tunnustaminen rikoksiksi antoi odottaa viisi pitkää vuotta. Ne olivat kyllä yleisessä tiedossa, mutta se tieto ei johtanut toimiin rikollisten saattamiseksi vastuuseen toiminnastaan. Tuollainen viive paljasti armottoman totuuden pankkitoiminnan valvonnan puutteista: muille aiheutetut vahingot korkojen manipuloinnissa olivat ehkä 100 miljardia dollaria. Tilanne ei ole seuraavan kriisin tullessa yhtään parempi. Sen tosiasian, että pankkeihin ei voi luottaa, kertovat kokemukset pankkitoiminnasta.

 

Rehn: ”Viime vuosien vahvan talouskasvun nyt vaimentuessa huomio euroalueella on suuntautunut – syystäkin – julkisten talouksien kestävyyteen.”

 

Minä: Ylivelkaantuneisiin maihin, joilta Euroopan keskuspankki haarakonttoreineen on ostellut pankkien välityksellä niiden velkapapereita, kuuluu tietysti Kreikka. Sen valtionvelka on 176 prosenttia kansantuotteesta (BKT). Sen jäljessä tulevat Italia (131 %) ja Portugal (125 %). Myös Belgialla on velkaa yli 100 prosenttia BKT:sta (103 %) ja lähellä sitä rajaa ovat myös Ranska (99 %) ja Espanjaa (98 %).

 

Suomi (62 %) on samassa sarjassa Saksan (64 %) kanssa selvästi ylivelkamaita pienemmällä valtionvelalla. Kun EKP ostaa kaikilta Emu-mailta niiden valtionvelkaa tavoitteenaan rahoittaa kolmannes kaikkien maiden velasta, EKP helpottaa toiminnallaan ongelmamaiden lisävelkaantumista ja tekee kriisin tullen Suomen tapaisista maista muiden syntien maksajia.

 

Rehn: ”Pitkän päälle EU:n finanssipolitiikan sääntöjä pitäisi uudistaa kansallista omistajuutta korostavaan ja suhdanteiden kärjistämistä ehkäisevään suuntaan."

 

Minä: Surullisina  joudumme  käsi nyrkissä (mutta taskussa) todistamaan,  miten EKP:n  finanssitalouspolitiikan  seurauksena rahat lähtevät maasta (työeläkeyhtiötkin sijoittavat 2/3 Suomen työntekijöille kuuluvasta 200 miljardin euron työeläkekakusta ulkomaille), miten yksityisomistajat teurastavat yhtiöitään lihoiksi kerätessään aliverotettuja myyntivoittoja ja miten verojänikset etsivät ja löytävät verotuksen porsaanreikiä hakiessaan pääomilleen lisää verovapauksia, joita porvaripuolueet auliisti varsinkin listaamattomille (= ei-pörssiyhtiöille) kasaavat .

 

On vaikea ymmärtää sitä Suomen kansantalouden kummallisuutta, että vieraan pääoman kannattaa tulla Australiasta asti omistamaan suomalaisia yrityksiä, joita suomalaisten ei kannata omistaa.

 

Kun Olli Rehn toisessa yhteydessä sanoo, että ”ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö", suuri markkinahäiriö saattaa olla myös Euroopan keskuspankin liikkeelle laskeman virtuaalirahan poisvetäminen markkinoilta. Niin suuri se kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö ei kuitenkaan ole, että se olisi suurempi kuin on se ilmastohäiriö, jonka markkinat tuottavat maapallolle ilmastoa lämmittämällä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

Onneksi otin jo iltapillerini.

Käyttäjän juhaniharjunharja kuva
Juhani Harjunharja

Asioita valaiseva kirjoitus! Kiitos siitä!

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Mietin vain, milloin Olli herää.
Saattaa jäädä tapahtumatta?

Mies, joka laajenemiskomissaarina vuosien ajan hartiavoimin ajoi 80-miljoonaisen Turkin sisäänuittamista Euroopan Unioniin, ei voi olla väärä henkilö Euroopan Keskuspankin johtoon, jonne hän kuulemma nyt jollain tapaa onkin ehdolla.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Euro pysyy kasassa enää vain EKP:n tukitoimin.

EKP on tukitoimillaan estänyt velkakirjamarkkinoiden vapaan hinnoittelun, eikä voi enää vetää tuota tukea pois, sillä silloin koko rakennelma romahtaisi.

Tukitoimilla on pidetty ylivelkaiset pystyssä ja saatu aikaan ns. wealth-effect, joka on parantanut sijoittajien luottamusta talouteen. Tässä on kuiten hoidettu ainoastaan oireita eikä itse ongelmaa.

Olemme nyt matkalla suoraan keskuspankkirahoitukseen, jolloin EKP ostaa suoraan valtion velkoja.

Itseasiassa tuo kriteeri täyttyy jo silloin, kun EKP myöntää, että jo taseeseen ostetut velkakirjat jäävät sinne pysyvästi.

--

Oikea ratkaisu: euroalueen purkaminen ja raha- ja pankkiuudistus, jossa pankit vihdoinkin irroitetaan valtion napanuorasta toimimaan täysin markkinatalouden armoilla.

Käyttäjän eskoseppanen kuva
Esko Seppänen

Jari R. Kirjoitat juuri siitä asiasta, joka minuakin mietityttää.

On todella mahdollista, että Euroopan keskuspankki jättää tyhjästä luodulla (virtuaali)rahalla ostamansa valtioiden velkakirjat taseeseensa ikiajoiksi. Jos se niin tekee, se tulee tukeneeksi tukeneeksi finanssi- ja muiden rahatuotteiden markkinoita 2 500 000 000 000 eurolla ja siihen liittyen kaikkia Emu-maita tasapuolisesti noin kolmanneksella niiden valtionvelan määrästä.

Jos EKP todella jättää perimättä ostamiensa velkakirjojen saatavia, sitä törkeää temppua eivät kansalaiset tiedä eivätkä tajua; kyseessähän ovat liian suuret summat kokonaan ihmismielen ymmärryksen ulottumattomissa. Kuinkahan moni politiikkokaan ymmärtää, mitä saattaa olla tapahtumassa Euroopan keskuspankin toimeenpaneman pankkien ja ylivelkaantuneiden valtioiden pelastamiseksi toimitettavan yhteisvastuukeräyksen tiimoilla?

Itse asiassa meillä on käsissä pankkikriisi: maailman suurimmat pankit eivät tule toimeen omillaan! Banksterit ovat ottaneet pankkien viimeisten kymmenen vuoden aikana tekemistä lähes biljoonan dollarin voitoista oman osuutensa lyhyimmän mahdollisen ottoajan sisällä (jolloin tappiot eivät vielä ole paljastuneet), ja loppuosaa pankkeihin jääneistä voitoista on ensi vuonna käytetty kymmenen vuoden aikana perittyjen ja vielä parin vuoden aikana perittävien 400 000 000 000 dollaria ylittävien sakkojen maksuun. Tietysti myös osakkeenomistajatkin ovat saaneet tästä potista osansa, mutta heidän ylitseen ovat banksterit jo oppineet kävelemään.

On pantava merkille, että kaikki sakot eivät ole kunnon sakkoja, sillä Goldman Sachs ja muut rosvopankit ovat saaneet käyttää hyväkseen sakkojen maksussa huonosti voivien muiden pankkien elvyttämisen rahoittamista. Goldman Sachs on se amerikkalainen pankki, jossa Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi on toiminut varapääjohtajana ja jonka leipiin hän varmaankin siirtyy nykyisestä tehtävästään.

Herää Suomi tietämään, miten finanssikapitalismissa ruokitaan rosvoja keskuspankin tyhjästä luomalla rahalla!

Ymmärrän niin, että ne jotka tietävät, mitä on tapahtumassa, ovat tavalla taikka toisella kiinni pankkien sisäpiireissä eivätkä he halua käydä tätä keskustelua perusasioista. Sen sijasta, että Olli Rehn puhuisi ja kirjoittaisi viran puolesta näistä tärkeistä asioista, hän kirjoitti Helsingin Sanomiin tyhjänpäiväisen sepustuksen, jossa ei ollut mitään todellista sisältöä. Se, mitä hän kirjoitti, on kirjoitettu tai puhuttu ainakin tuhat kertaa aikaisemmin julkaistuissa rahapoliittisen eliitin kirjoituksissa, ja jos ei aivan tuhatta kertaa, niin ainakin viisisataa.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen

Kiitos palautteesta Esko!

Olet niitä harvoja (ex)poliitikkoja, jotka ovat kartalla tilanteesta.

Nyk. kansanedustajista vain Elina Lepomäki lienee ainoa, joka ymmärtää tilanteen, ainakin hänen Puheenvuoro-juttujensa perusteella.

--

Osa pankkitoiminnasta on tosiaan suoranaisesti rikollista, ellei aina laillisesti, niin kuitenkin moraalisesti.

Pahin vika on kuitenkin valtion ja pankkien epäterve kytkös, joka aiheuttaa pankkien riskitietoisuuden katoamisen ja johtaa holtittomaan luotonluontiin, jonka seuraukset epäonnistuessaan kaatuvat lopulta valtion niskaan.

Ja tuota taakkaa EKP yrittää nyt sitten epätoivoisesti kantaa niskaassaan velkakirjojen tukiostoin (LTRO), joka todnäk. on siis peruuttamaton toimenpide (kuten esim. Japanissakin).

--

Nähtävästi olemme historiallisesti alati toistuvassa kuviossa, jossa ylivelkaantumisen kumuloituminen yli usean taloussyklin käy lopulta kestämättömäksi ja päädytään lopulta rahajärjestelmäkriisiin.

Olet oikeassa Rehnin ja kumppaneiden suhteen: Tällähetkellä vallassa olevat tahot eivät voi tietenkään myöntää mitään ongelmia, sillä se epävakauttaisi markkinat.

Mielestäni käynnissä on kuitenkin enää vain pelkää näytelmä, sillä eliitillä ei ole keinoja, tahtoa eikä välttämättä edes ymmärrystä puuttua asioiden kulkuun.

Käyttäjän rutanen1965 kuva
Jari Rutanen Vastaus kommenttiin #6

+ Yksi minun ja myös Talousdemokratia ry:n, korjausehdotuksista on sähköisen käteisen käyttöönotto, kuten Riksbanken on aikeissa tehdä:

http://rutanen1965.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266845...

Käyttäjän KaustiRantalainen kuva
Kausti Rantalainen

Reaalitalouden ja finanssitalouden sivuun on syntynyt toinenkin merkittävä epäkohta.

Reaalioikeus ja finanssioikeus. Tämä siten, että tehdessään reaalirikoksen, syyllisekseksi todettu saa tuomion. Tehdessään finanssirikoksen, syytettyä ei ole, sillä finanssirikosta ei edes tutkita.

Rehn voisi kommentoida tuota epäkohtaa.

PS. Termit reaalioikeus ja finanssioikeus tässä kommentissa eivät ole yhteydessä muuhun vallalla olevaan termistöön, vaan kuvaavat yhteyttä reaalitalouteen ja finanssitalouteen.

Käyttäjän eskoseppanen kuva
Esko Seppänen

Kausti R. Kysyn, mitä tarkoittaa se, että finanssirikosta ei tutkita? Mihin lainkohtaan sellainen erikoisuus perustuu?

Käyttäjän KaustiRantalainen kuva
Kausti Rantalainen

Kuten kirjoituksessasi mainitsit, että pankit ovat saaneet sakkoja ja joutuneet korvausvelvollisiksi, mutta pankkien toimenpiteistä päättäneitä henkilöitä ei olla saatettu vastuuseen.

Tähän viittaan kommentillani.

En siis viittaa mihinkään (Suomen tai muun valtion) lainkohtaan, vaan vallalla olevaan käytäntöön.

90-luvun laman kähminnöissä oikeutta käytiin vähän. Muistaakseni jotkut tosin poistuivat Suomesta, joten oikeudenkäyntejä ei voitu toteuttaa.

Seppo Pajunen

Toivottavasti terveytesi antaisi vielä myöten ainakin yhteen eduskuntakauteen,
silloin fiksu ja osaava Li Andersson saisi tukea EU-raha-ja talouskysymyksiin, eikä miljonääri-yrittäjä-pääministerinkään hartaat myyntipuheet menisi sellaisenaan läpi?
- Nimittäin jos sattuisi sellainen, suoranainen ihme tapahtumaan, että punavihreä-enemmistöisessä halituksessa ei olisikaan mukana kokoomus, vaan keskusta?!

Käyttäjän eskoseppanen kuva
Esko Seppänen

Mukana olen kamppailussa kansanedustajan paikasta!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset