Bazookalla bittirahoitusta
Olli Rehn, tuo EU:n komission Otto-Ville Kuusinen, on meidän aikamme Sisyfos, joka raahaa väsymättä päivästä toiseen Kreikan kokoista kiveä mäkeä ylös sen tulla itsekseen alas.
EU:ssa on ongelma, joka on tuottanut systeemin laajuisen kriisin ja joka ei ole Rehnin ratkaistavissa. Sen nimi on finanssikapitalismi. Siinä tuotetaan rahaa rahasta ilman tavaroiden tuottamisen riesaa. Paha Henki siittää rahaa (neitseellisesti niin kuin erässä entisessä sadussa) tyhjästä markkinoilla, joille on ominaista läpinäkymättömyys ja epärationaalisuus - sekä ahneuden kiima.
Maapallon työmarkkinoilla on 3 100 000 000 työtä tekevää ihmistä. He ovat reaalitalous. He tuottivat maailmaan vuonna 2011 tavaroita ja palveluksia 70 biljoonalla (12 nollaa) dollarilla, ja heidän yhteinen palkkasummansa oli 55 biljoonaa (12 nollaa) dollaria.
Finanssikapitalismi markkinavoimien innovoimine rahahyödykkeineen, -haitakkeineen ja -turhakkeineen elää omaa reaalitaloudesta riippumatonta elämäänsä.
Finanssikapitalismin temppeleitä ovat pörssit, joiden liikevaihto oli 63 biljoonaa (edelleen 12 nollaa) dollaria. Mutta se on vain yksi kahdestoistaosa (1/12) totuus. Kaiken valvonnan ja sääntelyn ulkopuolella nimittäin käydään kauppaa johdannaisilla, joita liikkui maailmalla vuonna 2011 noin 708 biljoonan dollarin arvosta. Valuuttoja vaihdettiin 1 007 biljoonalla.
Luvut ovat Der Spiegelistä (50/2011 ja 2/2012). Lehti kertoo edelleen, että johdannaisista, noista finanssikapitalismin kasinoiden arpalipuista ja lottokupongeista, 60 % on kiinnittynyt valuuttojen arvoon ja että niiden markkinoita hallitsee saksalaisen Deutsche Bankin johdolla viisi suurpankkia. Ne ovat systeemikriisin suursyylliset.
Markkinavoimien diktatuurin vaikeissa oloissa Euroopan unioni yrittää pitää toiminnassa oman rahajärjestelmänsä Emun, jonka perusta on valettu velkahiekasta ilman reaalitalouden sementtiä. EU:n yhden ainoan oikean opin politiikka ylisuurten velkojen maksulle on sisäinen devalvaatio: työttömyys, palkanalennukset, eläkkeiden leikkaukset, sosiaaliturvan alasajo ja maastamuutto.
Tämän politiikan seurauksena Kreikassa kansantuote on alentunut 20 %, työttömyys hipoo niin ikään 20 prosenttia (nuorisotyöttömyyden ollessa lähes 50 %), eläkkeitä on leikattu 20-40 % ja palkkoja 20 %, sosiaaliturvaa on huononnettu ja talletukset sekä nuoriso pakenevat maasta ulos.
Kreikka ei kykene tällä Emu-politiikalla, josta puuttuvat kasvun käynnistimet, koskaan maksamaan velkojaan – eikä sen romahduksen jälkeen myöskään maksukyvyttömien maiden jonossa seuraavana oleva Italia. Jono jatkuu.
Miten selvitä kriisistä ulos?
EU on kykenemätön tekemään päätöksiä. Aikaa on tuhlattu jo kahdeksaantoista turhaan huippukokoukseen, eikä siltä suunnalta ole näköpiirissä ratkaisua.
On ammuttava bazooka.
Euroopan keskuspankin (EKP) on aloitettava bitti- eli setelirahoitus ohi pankkien suoraan jäsenmaille. Vaikka se on ihan laiton juttu, aivan yhtä lailla EU:n perustuslain vastaista on tämä nykyinenkin meno.
Itse asiassa bittirahoitus on jo käynnissä – mutta väärille tuensaajille. EKP lainasi pankeille joulukuussa puoli biljoonaa euroa, ja jos se on sen politiikasta kiinni, valtioiden rahaa lainataan pian lisää pankkien voittojen kasvattamiseen.
Me emme voi luottaa pankkeihin. Ne ovat aiheuttaneet tämän kapitalismin systeemikriisin.
Herää kysymys, miksi Suomi ei varaudu huonoihin aikoihin ja varaudu keinottelun torjuntaan kansalaisten suojaamiseksi finanssimarkkinoiden ylilyönneiltä? Miksi ei meillä haluta rakentaa suoja-aitoja (ringfences) kansalaisten talletusten suojaamiseksi pankeilta siihen tapaan kun sellaista ehdottaa Englannissa ns. Vickersin komissio? Luuleeko joku, että Suomen talletussuojarahaston 700 miljoonalla eurolla voidaan taata 60 miljardia kansalaisten talletuksia?
Googlaapa ”Vickers commission” ja olet ajan hermolla ennen Suomen mediaa ja siitä riippumatta.
Lisää aiheesta Iiro Viinasen kanssa kirjoittamassani kirjeenvaihtokirjassa ”Vasen oikea, oikea vasen” sekä torstaina Ylen politiikkaradiossa lähetettävässä ja tiistaina Erkki Liikasen johdolla Suomen Pankin tiloissa käydyn kirjakeskustelun nauhoituksessa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
"Euroopan keskuspankin (EKP) on aloitettava bitti- eli setelirahoitus ohi pankkien suoraan jäsenmaille."
Näinhän tässä saattaa käydä, mutta tämä bazooka on meille suomalaisille ennemminkin jalkaväkimiina.
Suomi on maksumiehenä tässäkin järjestelyssä.
Jokainen joka edes jollakin tavalla ymmärtää miten syvältä eurooppalaisen uuden ajan ajattelun rationaalisuusharhoista nykyinen rahatalouden ja reaalitalouden toisistaan irtoaminen on seurausta tietää, ettei millään systeemikorjauksilla voida enää taloutta vakaannuttaa.
Kaikki korjausliikkeet vain tulevat lisäämään hallitsemattomuutta. Systeemissä ei ole sitä ominaisuutta, jonka varaan vakaus voisi rakentua.
Vaikutusyritykset kannattaisi suunnata ihan asennetasolle. Ihmisiä pitäisi rohkaista buuamaan joka kerran kun joku numeerisesta "kasvusta" puhuva tai koottujen tai tyhjästä luotujen sijoitussummien legitiimisyyttä itsestäänselvänä pitävä päättäjä tai toimija avaa suunsa.
Taloususkonnon totuudellisuuden epäily ei enää riitä. Tämän uskonnon saarnamiehet tulisi jo nähdä naurettavina -- niin vilpittömästi kuin joku heistä itse omaan asiaansa uskookin.
Kiva juttu Esko Seppänen, että olet taas kuvioissa mukana, kuten ennen vanhaan Ylen toimittajana.
"Siinä tuotetaan rahaa rahasta ilman tavaroiden tuottamisen riesaa."
Niinpä. "Finanssiteollisuuden" pumppaaman vaurauskuplan suuruus käy selkeästi ilmi Seppäsen tekstistä ja Oikkosen kommenttiin voi yhtyä; reaalitaloudesta ei ole mitään mahdollisuuksia puristaa katetta johdannaisiin.
Poliitikkoja on viety kuin kuuluisaa litran mittaa numeroiden avulla. Ekonomistithan eivät voi rakentaa huonoa talousmallia eivätkä insinöörit homehtuvia taloja. Otetaanpa joitakin esimerkkejä poliitikkojen toimista, joilla he ovat jatkaneet velkapeittoa hölmöläisten tapaan ja vieläpä rinta rottingilla, kausaliteetit unohtaen.
1) Kolmikantaisen tulosopimisen kulttuuri, missä suuryritykset tekevät pääomiensa turvin voitot. Supistuvista verovaroista maksetaan systeemin syrjäyttämille aiheutetut vahingot, jotka eivät ole edes rahalla korjattavissa. Vähänkään järjissään oleva olisi kohdistanut tähän ankaraa kritiikkiä jo 20 vuotta sitten. Nyt on myöhäistä, koska juna on päästetty liian pitkälle. Lainsääädännöllistä pilkkua viilaamalla on juntattu koko julkiselle sektorille sellaiset kustannuspaineet, että niistä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä.
2) Vapaa kilpailu. (hervotonta naurua) Tarkoittaa täysin päinvastaista asiaa. Vapaa kilpailu on taattu vain megaluokan yrityksille ja muilta se on kaikin mahdollisin keinoin kielletty (tai tehty jälleen kerran lainsäädännöllä mahdottomaksi). Jos joku onneton erehtyy astumaan isojen varpaille, on uskomatonta, miten valtavat resurssit löydetään kilpailijan näännyttämiseen tai ostamiseen, jotta "vapaa kilpailu" voisi jatkua. "Onhan meillä kilpailuviranomaiset..." sallikaa nauraa lisää...
3) Julkisten palvelujen yksityistäminen, joka luo "dymamiikkaa ja tehokkuutta". Täydellinen harhakuva. Jos terkkarin lääkärille maksetaan 60 tonnia vuodessa ja yksityisen lääkäriaseman johtaja saa millin, niin mistä tämä ero tulee? Aivan oikein. Karsimalla yksityiseen hoitotyöhön käytettäviä resursseja. Muualta tuleva säästö on marginaalista. Voidaan puhua standardoidusta palvelutason heikentämisestä. Ihminen sullotaan "turkiseläimen häkkiin", koska sellainen kohtelu katsotaan riittäväksi pohjoismaisessa hyvinvointimallissa. On toki selvää, että yksityisen lääkäripalvelun on vapaan kilpailun nimissä saatava vastaava osuus verovaroista potilasta kohti kuin julkisellakin puolella.
4) Meillä ei ole varaa näihin palveluihin, on pakko tehdä säästöjä. Periaatteessa rehellistä puhetta, mutta räikeämpää ristiriitaa saa hakea. Jokainen poliitikko osaa hokea, miten vain talouskasvulla voidaan rahoittaa hyvinvointia. Miten säästämällä luodaan talouskasvua? Ei sitten mitenkään. Säästäminen merkitsee työpaikkojen ja kierrossa olevan rahan vähentymistä (so keskittymistä harvempiin taskuihin). Jos kerran kasvua haetaan, niin silloinhan mahdollisimman monen olisi saatava mahdollisimman suurta palkkaa tai muuta tuloa, jolla ostettaisiin taas muita hyödyttäviä tarvikkeita tai palveluja. Miten helkkarissa pienituloinen voi koskaan ostaa mitään, minkä hinnan suurituloinen on sijoitusvarallisuudellaan nostanut enemmistön ulottumattomiin? Tästähän johdannaismarkkinoiden räjähtämisessä silmille on kyse.
Lisää voisi luetella loputtomiin, mutta jätetään nyt nämäkin valehtelijoiden klubin ruodittaviksi ja vastattaviksi.
Tavaroiden tuottajiksi meistä ei enää ole, koska suurin osa tarvittavista panoksista on myyty tai hävitetty holtittoman yrityspolitiikan seurauksena. Kreikkalaiset ovat osoittaneet, mihin päästään keskittymällä palvelutuotantoon ja islantilaiset sekä irlantilaiset nauttivat pettäneistä sijoitusmarkkinoista. Meitä tulevat koskettamaan molemmat.
Tervetuloa paskaduuniin ilman eläke- ja sosiaaliturvaa.
Terveisin monialayrittäjä.
hyvä kommentti,vaikka aihe on ikävä.
Tuohon 3.kohtaan tahtoisin saada lisää sisältöä..miksi tuollainen toiminta on meidän moraalikäsityksen hyväksymää?
Onko syynä ehkä tämä ainainen kilpailu ?
Oikkonenkin voi antaa oman selityksensä,jos jaksaa.
En kykene mitenkään Oikkosen tasoiseen analyysiin, mutta voin valaista asiaa käytännön näkökulmasta.
Jos nyt jatketaan tuota hoitoalaa esimerkkinä käyttäen, niin yksityisillä lääkäripalveluilla on Suomessa varsin lyhyt historia. Sairaaloissa on vallinnut hierarkkinen johtamismalli, missä sen paremmin liiketoiminta- kuin talousosaaminenkaan ei ole ollut kovin tärkeätä. Opinnot painottuvat lääketieteeseen ja lääkärit ovat itsekin kritisoineet keskuudessaan esiintyvää sosiaalista osaamattomuutta sekä potilaita että alaisia kohtaan.
Tähän kohtaan iskee laajentumiseen pyrkivä ylikansallinen yritys, joka on palkannut taitavimmat lobbarit mitä rahalla saa. Lähestytään nuoria/nuorehkoja, vanhoihin kaavoihin kyllästyneitä lääkäreitä, jotka ostetaan kovalla rahalla uuteen organisaatioon. Näille taotaan nopeassa tahdissa kaikki markkinatalouden opit päähän ja saadaan lääkäri perustelemaan itselleen homman moraalinen oikeutus.
Kaikelle määritetään taloudelliseen tehokkuuteen perustuvat kriteerit, joiden toteutumista keskijohto valvoo. Tärkeätä on pitää työntekijät autuaan tietämättöminä kokonaisuudesta, eikä heillä ole yleensä mitään kontaktia ylimpään johtoon. Työntekijöistä otetaan kaikki irti ja jätetään heidät painimaan moraalisten ongelmien kanssa.
Ruokaa, lääkkeet, on se elossa, tavataan huomenna. Mummu on hyvä ja katselee telkkaria ja soittaa jos on jotain hätää.
Hoitostandardit ovat siis hieman alemmat mitä yleensä tuotantoeläimillä. Minunkin mielestäni jossakin on vikaa, jos tätä pidetään normaalina.
Ajatushistorian kannalta on niin, että koska liberalistinen talousoppi syntyi valistusajalla yli-ihanteellisen ihmiskuvan varassa, yhteisön ja yksilön suhdetta ei talousrationaalisuudessa koskaan käsitteellistetty hyvin. "Vapaan toimijan" idealismi loi pohjat opillisille harhoille.
Vaikka ihmisen yhteisöominaisuudet ovat ensisijaisia yksilöominaisuuksiin nähden, yhteisöt saivat talousajattelussa väistyä yksilötoimijasubjektien tieltä. Edelleenkään emme osaa edes ylimalkaan nähdä yksilöitä ryhmäsidonnaisina olentoina, emmekä talousajattelussamme pysty tekemään käsitteellistä selvyyttä yhteisöä ylläpitävän julkistalouden ja yksityisen talouden välille.
Koska julkistalouden ja yksityistalouden käsittellistäminen on puutteellista, myöskään raha-auktoriteettia ja sen roolia ei pystytä täsmällisesti määrittelemään. Siksi taloushistoriamme on sarja erilaisia yrityksiä sitoa rahan arvoa johonkin vakautta tarjoavaan absoluuttiin.
Puutteellinen raha-auktoriteetti on mahdollistanut rahaan jo alunperin liittyneen, pohjimmiltaan uskonnollislaatuisen kaikkivoipaisuuskuvitelman puhtaaksiviljelyn. Rahatalouden ja reaalitalouden toisistaan irtoaminen on täydellistynyt muoto yksityistalouden ja julkisyhteisön eri suuntiin menevistä tarpeista.
Systeemivirhe syntyy, kun talouden kokonaisuudessa voidaan raha-auktoriteetteina toimivien legitimaatiolla luoda raha-arvoja, joille systeemin paraskaan mahdollinen toiminta ei riitä katteeksi. Voidaan siis esimerkiksi irrottaa systeemistä enemmän rahaa sijoituspääomaksi kuin mihin systeemin toiminnalla olisi varaa. Tätä ei pidetä kelvottoman, harhaisen ja huonon raha-auktoriteetin vikana, vaan siitä syyllistetään systeemi, jolta auktoriteetin sijoittamat luottosummat yritetään keinolla millä hyvänsä ulosmitata.
Systeemivirheitä ei nähdä, koska taloudelliset käsitekoneistot ovat historiallisesti kehittyneet enemmän peittämään talousrationaliteetin heikkouksia kuin paljastamaan harhoja. Tässä suhteessa kumpikin liberalistiselle käsitteenmuodostukselle pohjautuva talousoppi, kapitalismi ja sosialismi, ovat yhtä etäällä realismista.
Ei ole ihme, jos ammattisotilaat rintaman kummaltakin puolelta tuntevat jonkinlaista kollegiaalista toveruutta keskenään -- molemmin puolin voidaan kokea samaa taisteluväsymystä ja voimattomuutta reaalitodellisuuden edessä.
Kumpikin voi kokea rahatalouden imaginaarisen raha-arvonmuodostuksen omaksi vihollisekseen. Kumpikaan ei pysty käsittämään ettei millään mitä heidän omien oppiensa ajatustyökaluilla oli mahdollista tehdä saatu rahatalouden autonomisoitumista estetyksi. Talousrationaalisuuden harhat ovat nimittäin jo uuden ajan alussa talousajatteluumme sisäänrakennettuja, eikä niiden täydellistymistä voinut mikään estää.
Sikäli kuin ikuisen talouskasvun arvostelua on noteerattu millään tavoin, se on leimattu epärealistiseksi haihatteluksi. Nyt nämä leimaajat, realistit, tekevät tiliä myymällä toisilleen virtuaalituotteita! Virtuaalitalouden koko on jo ainakin kymmenkertainen reaalitalouteen verrattuna, kuka on epärealisti, mitä on haihattelu?
Juurikaan liioittelematta voidaan sanoa että talouskasvu = öljyntuotannon kasvu. Öljyä ei korvaa mikään ja olemme tuotantokäyrän laskevalla osalla. kasvavan öljyntuotannon oloissa huippuunsa viritetty talouskasvu-uskonto ei osaa käsitellä tilannetta jossa talous hidastuu. Uskovaiset eivät suostu ymmärtämään että ikuisen talouskasvun idealle rakennettu maailma on tullut tiensä päähän, vaan jatkavat juoksuaan vaikka maa on kadonnut jalkojen alta.
Vakioratkaisu, sota, ei tällä kertaa ratkaise mitään. Sota tulee mutta sen jälkeenkin olemme öljyn tuotantokäyrän laskevalla osalla.
Mitäköhän ne muut pankit oli?
Ehkäpä Goldman sacks,Barclays,JP Morgan...ja ?
Tuota ehdotustasi ei tulla tekemään,koska se kuulemma aiheuttaa hyperinflaation..vaikka todellisuudessa onkin vähemmän inflatorinen kuin nykyinen tapa "hoitaa" tilannetta.
Markkinaosuudeltaan suurimpia ovat:
1 Deutsche Bank 15.64%
2 Barclays Capital 10.75%
3 UBS AG 10.59%
4 Citi 8.88%
5 JPMorgan 6.43%
6 HSBC 6.26%
7 Royal Bank of Scotland 6.20%
8 Credit Suisse 4.80%
9 Goldman Sachs 4.13%
10 Morgan Stanley 3.64%
Useimmat näistä kapitalismin systeemikriisisyyllisistä pankeista ovat riippuavaisia valtioiden pelastustoimista. Mainitsemani Vickers-raportti on tärkeä siksi, että siinä tavoitteeksi asetetaan se, että pankin voisi päästää konkurssiin ilman että siitä aiheutuu kustannuksia kriisisyyttömille veronmaksajille ja että toteutuu täydellinen sijoittajanvastuu.
Aivan uskomatonta ettei tämä blogi saa enemmän huomiota Suomessa. Tarjoaa sen ainoan keinon, jolla nykykriisin voi ratkaista järkevästi.
Komppaan Heikkiä!
Eli Eskolla ja kaikilta muiltakin hyvin perusteltuja kirjoituksia.
Kiitos tästä.
Henry
Mä olen levittänyt tietoa tästä kavereille. :)
Kuinkahan moni muu toimii näin?
Esko: "EU:n yhden ainoan oikean opin politiikka ylisuurten velkojen maksulle on sisäinen devalvaatio: työttömyys, palkanalennukset, eläkkeiden leikkaukset, sosiaaliturvan alasajo ja maastamuutto."
Kun tällaista selkoksuomea kirjoittaa, ei ole ihmekään, jos eliitin media ei nosta asioita esille. Elämme satraappien Suomessa ja toistaiseksi hyvin tiukassa poliittisessa EU-linjauksessa, vaihtoehdottomuudessa.
Tämäntapaisessa ajattelussa ja asiantuntemuksessa, mitä Esko ilmentää, on avaimet kriisistä ulos.
Olen pitänyt Esko Seppästä kahdeksankymmentäluvun alusta lähtien taloustieteilijänä, muistan hyvät kirjoituksesi Suomen Kuvalehdessä. Vaikka emme tunnusta samaa lippua, olet oikeassa ja pankit on saatava kuriin.
Kaunis kiitos, Esko. Sinä sen sanot, mutta ketkä tuon lukevat...?
Miksi liikepankkeja ei voi vain päästää vain nurin ?
Ne ovat yksityisiä liikeyrityksiä. Siirretään ihmisten ja valtioiden ja yritysten velat ja talletukset valtion pankkiin.
Luotaisiin valtion toimesta oma valuutta ja alettaisi käyttämään sitä.
Valtio tulostaisi omaa rahaa, jonka se kuluttaa kiertoon ostamalla kansalaisilta niitä palveluita joita he (kansalaiset) haluavat yhteisön (valtion) tuottavan.
Jätettäisi ne yksityisten luottolaitosten omistajalimanuljaskat nuolemaan näppejään. Näin Islannissakin tehtiin juuri.
Nykyinen tilanne kun on tämä :
Viimeisen 10-15 vuoden aikana tapahtunut "talouskasvu" on perustunut velkarahalle. Rahalle, jonka pankit ovat luoneet laillisella kirjanpitokikkailulla "tyhjästä". Rahalle, joka on palautettava 127% (riippuu korosta) takaisin pankkiin.
Suurimmalla osalla tästä otetusta velasta on paisutettu pelkästään varallisuusarvoja.
Työpaikkojen luomisen sijaan on paisutettu asuntokuplaa.
Samaan aikaan tilastokeskus väittää, että inflaatio on ollut pientä.
Samaan aikaan pienet yritykset valittavat että eivät saa järkevänhintaista lainaa investointihankkeilleen, jollei lainalle ole laittaa pantiksi kipsilevyrakenteista omakotitaloa etelä-suomesta.
Tämä tässä on oikeastaan koko homman ydin. Tämä kertoo meille sen, että "lääkkeet" joilla tätä nykyistä kriisiä yritetään hoitaa, ovat täysin vääriä. Niillä yritetään hoitaa oiretta. Ongelma on yksityisiin käsiin päästetty rahan syntymekanismi, joka suuntaa rahan itse valitsemiin terveen talouden sijaan - täysin epäoleellisiin kohteisiin. Pankit ovat suunnanneet rahabazookansa oman taseensa pönkittämiseen, eli saataviensa arvoja kasvattamaan.
Kansakunnan ylivelkaantuminen - tai velkaantuminen ylipäätään - ei näet johdu huolimattomasta ja leväperäisestä taloudenpidostamme ja liiallisesta velaksi elämisen halustamme vaan automaattisesti (pyramidihuijauksena) velkaannuttavasta raha- ja pankkijärjestelmästämme.
yhteiskuntamme velkaantuu väkisin kaikilla tasoilla. Velkaantumista (ja velkakierrettä, velkaorjuutta ja velkaan tuhoutumista) ei voi mitenkään estää, sillä raha- ja pankkijärjestelmämme johtaa automaattisesti velkaantumiseen. Jopa rahamme itse on velkaa.
Koska raha- ja pankkijärjestelmämme sellaisenaan, itsessään, johtaa väkisin velkaantumiseen, ylivelkaantumista ei voi hoitaa Niinistön ja Kataisen ja Urpilaisen lääkkeellä, palaamalla noudattamaan vakaussopimusta, siis ryhtymällä jälleen hoitamaan taloutta ”asianmukaisesti” (vakaussopimus rajoittaa valtion julkisen velan ja budjettialijäämän määrää). Taloudessa tehtävillä kuritoimilla ja leikkauksilla ei millään tavalla voida hillitä itse velkaantumisen syytä, raha- ja pankkijärjestelmäämme, joka jauhaa omaan tahtiinsa täysin riippumatta siitä, mitä reaalitaloudessa tehdään. Rahajärjestelmämme ja reaalitaloutemme ovat näet täydellisesti erossa toisistaan. Rahajärjestelmämme on kuin letku, jolla taloutemme imetään tyhjäksi, eikä talouden toimilla tuota tyhjäksi imemistä mitenkään voida estää tai hillitä (talouden toimet eivät ulotu itse letkuun ja imemiseen). Nykyisessä raha- ja pankkijärjestelmässämme tuhoudumme väkisin, teemmepä mitä hyvänsä.
Jospa Esko Seppänen ja muutkin jaksaisivat lukaista oheiset lehtikirjoitukset.
http://2.bp.blogspot.com/-NrPyF5AyINU/TzDziciNshI/AAAAAAAAA_4/wucmnQe2nr...
http://2.bp.blogspot.com/-sTTnoCrFwRQ/TzF7Mmy8IZI/AAAAAAAABAI/WbpONHyWsL...
Luin kyseiset lehtikirjoitukset. Niissä oli paljon hyvää ja oikeaa, mutta rahan ja velan olemus kaipaa mielestäni lisää pohdintaa.
Kuten blogissani siteeratut Der Spiegelin luvut osoittavat, finanssikapitalismissa pankit ovat voineet luoda (virtuaali)rahaa tyhjästä. Rahan liikkeelle lasku on karannut keskuspankkien käsistä.
Neljä vuotta sitten ennen nykyisen systeemin kriisiä Euroopan keskuspankin tase oli 1 286 miljardia euroa. Nyt se on 2 688 miljardia.
Vastaavana aikana liikkeellä oleva setelistö on kasvanut vain 670 miljardista 884 miljardiin.
Nykyinen virtuaalirahatalous ei siis ole keskuspankkien luomus vaan yksityisten pankkien luomus.
Kun virtuaalirahan luomisprosessi menetti uskottavuutensa, Euroopan keskuspankki luo nyt uutta rahaa, josta ehkä vain 2 % jää pankkien vakavaraisuudeksi ja 98 % kiinnittyy omaisuusarvoihin, jotka on aikaisemmin inflatoitu virtuaalirahalla. Näin ollen keskuspankin bittiraha (setelistöhän ei kasva taseen kasvun suhteessa) ylläpitää finanssikapitalismin toimitsijoiden elämänkaarta.
Toinen vaihtoehto on, että systeemi romahtaa. Se romahtaa valtioiden konkurssien kautta, kun pankkeja ei päästetä konkurssiin.
Bittirahallakaan ei pystytä kuin voittamaan aikaa.
Kiitän hyvistä kommenteista kirjoitukseeni. Vähän meni kuitenkin hyvä keskustelunaihe harakoille.
Tuo 'bazooka' ja muukin sisältö Eskon artikkelissa seurailee Georg Sorosin neuvoa Euron tervehdyttämiseksi tai ainakin ensiavun antamiseksi. Soros kirjoittaa näin: "Banks would be encouraged to hold their liquidity in government bonds which they could sell to the European Central Bank at any moment. "So, it is the equivalent of cash, and it would yield more than cash, therefore they would hold it," Soros said. "That would allow countries like Italy and Spain during this crisis period to borrow at negligible cost."
Koska mitään muuta keinoa ei tulla löytämään, olisi syytä kiiruhtaa tähän suuntaan. Kaikenlainen viivyttely rohkaisee keinottelua (Soros on tietenkin keinottelun grand old man). Sorosin artikkeli täällä:
http://www.reuters.com/article/2011/11/10/column-soros-freeland-idUSN1E7...
Hieno asia että Esko noteerataan taas kotimaan ja ennen kaikkea talouspolitiikan asioissa.
Suomen pitäisi ensitöikseen irrotautua EMUsta ja palauttaa oma valuutta jota hallinoi Suomen Valtio ei Suomen Pankki vaan Suomen Valtio.
Näin Suomi voi rahoittaa itse itseään niinkuin se tarpeikseen näkee. Edessähän on esim valtava infran päivitys ym. suurhankkeet.
Mutta sitten tulee inflaatio kiljuvat monet mutta sitä vastaan voi valtio taistella verotuksella ja korkopolitiikalla.
Jos Suomi lähtisi EMUsta niin tottakai sillä olisi seurauksia. Todennäköisesti olisimme mustalla listalla mutta tämäkin olisi vain ylimenokausi kestoltaan ehkä 1-5v. Suomella on etuna korkea koulutustaso, valtava teollisuuden tietotaito (edellä kuvattu EMU irtiotta vaatisi kyllä myös sen että Suomen Valtio loisi suurteollisuudella uuden toimintaympäristön, mikä olisi täysin mahdollista jos näin haluttaisiin), valtavat luonnonvarat jota nyt hyödyntävät ulkomaalaiset kaivosyhtiöt maksaen 1% royalty maksuja Suomen Valtiolle tästä kuppaus edusta.
Toisin sanoen Suomea ei estä mikään eikä kukaan tekemästä okeita ratkaisuja Suomen Kansan eduksi.
Valitettavasti vain 200 päättäjästä 5-10% on sellaisi jotka pystyisivät tällaisiin strategiamuutoksiin.
Suomen Talousdemokratia haastatteli Esko Seppästä talouden kiemuroita ja ratkaisuista 1.2.2012. Tuo haastattelu on editointa vaiheessa ja tullaan julkaisemaan mahdollisimman piean talousdemokratia sivustolla sekä sen jälkeen youtubessa.
Suomen eduskuntaan ei ole valittu sellaisia päättäjiä, jotka veisivät eteenpäin iroittautumista EMUsta. Vai oliko ns. 'jytky' juuri tätä ? Päinvastoin itse asiassa presidentinvaaleissa valittu Sauli Niinistö oli perustuslakikomitean puheenjohtajana kun EMUun liityttiin. Hän ei kumminkaan tunnistanut siinä mitään perustuslain vastaista. - Jos EMUsta irrottauduttaisiin nyt, siitä pitäisi irrottautua melko lailla väkivaltaisesti 'ulkoparlamentaarisin keinoin' - kunnallisvaalit eivät tässä asiassa tule auttamaan. Sellaiseen sisältyy aika paljon epävarmuustekijöitä, kaaosta yms. Kansanäänestys EMUsta olisi luultavasti demokraattisinta, mihin nykyinen eduskunta pystyisi.
Liittyykö tämä Vickers Komissio asia siihen, kun erityisellä lailla (Glass–Steagall Act) USA:ssa 30-luvun laman jälkeen erotettiin investointi- ja talletuspankkitoiminta ja sitten tuo laki viime vuosituhannen lopulla taas kumottiin "kehityksen nopeuttamiseksi". Ja oltaisiinko nyt taas palaamassa noiden erottamiseen?
Tavallaan kyllä. Sillä luotaisiin keinottelu- ja riskivapaita pankkikeitaita suojeluaidan (ringfence) sisään erityisesti meidän pientallettajien ja pk-yritysten turvaksi. Aidan ulkopuolelle ei luvattaisi valtion pelastusrenkaita keinottelun upottamille investointi-
yms. pankeille. Niiden pitäisi voida antaa tehdä konkurssi ilman että koko pankki- ja maksujärjestelmä vaarantuu.
Yhdysvalloissa radikaalia uudistuslinjaa edustaa Fedin entisen pääjohtajan Paul Volckerin nimissä kulkevat ehdotukset.
Suomessa ei media esittele Vickersin ja Volckerin johdolla esitettyjä pankkien kuriinpanoesityksiä, joita EU:ssa aletaan valmistella "riippumattomassa asiantuntijakomiteassa"
Erkki Liikasen (!) johdolla.
Meillä vain syyllistetään Kreikan kansaa ilman kriisin juurten paljastamista Suomen kansalle.
Soini haluaisi eduskunnassa puhua Kreikasta. - Eiköhän Kreikan asiassa pitäisi panna töpinäksi ja yrittää viedä koko valtava sotku päätökseen - toinen asia on sitten ruveta symppaamaan Kreikkaa ja kreikkalaisia, mutta se on tykkänään toinen asia. - Jos nämä kaksi asiaa kumminkin sotketaan keskenään, niin siitä seuraa juuri sellaista soutamista ja huopaamista, jota olemme saaneet viime aikoina kokea Euron ympärillä.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 27 kommenttia