Tämän blogin uusimmat kirjoitukset http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/blogi/blog Thu, 24 May 2018 11:58:50 +0300 fi Mitä poliitikot eivät osaa tai ymmärrä? http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255770-mita-poliitikot-eivat-osaa-tai-ymmarra <p>Mikkelin suuren pojan Erkki Liikasen (Mikkelin Pallo-Kissat) jälkeen ollaan Suomen Pankin pääjohtajaksi nimittämässä Brysselin vallan oma mies Olli Rehn (Mikkelin Palloilijat).&nbsp; Molemmat ovat savolaisen mafian miehiä ja siis heidän puhuessaan vastuu siirtyy kuulijalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Nimitys on poliittinen ja vastaa jälleen kerran huonosti pääministeri Juha Sipilän valtansa alkuvaiheessa ilmaisemaa periaatetta, jonka mukaan hänen hallituksensa ei tee poliittisia virkanimityksiä. Kun demarit saivat vallassa ollessaan Suomen Pankin valtiaaksi Erkki Liikasen, nyt on saamisvuorossa kepu.</p><p>&nbsp;</p><p>Entisen oman keskuspankkimme ja nykyisen Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttorin (siis Suomen Pankin) pääjohtaja vastaa Euroopan keskuspankissa Suomen rahapolitiikan kurista ja järjestyksestä. Käytännössä Suomen poliitikoilla ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta Emussa virkamiehille monopolisoituun rahapolitiikkaan, joka on elintärkeä osa nykyistä finanssikapitalismia.</p><p>&nbsp;</p><p>Finanssikapitalismi on tämän päivän reaalikapitalismia, jossa kansantalous jakaantuu kahteen osaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhtäällä on finanssitalous, johon kuuluvat pankit uudenlaisine finanssituotteineen, insitutionaaliset sijoittajat veroparatiiseineen, kasinotalous miljardilottoarvontoineen ja nyt viimeisimpänä riskilähteenä tyhjästä luodulla rahalla toteutettu bittielvytys.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisaalla on sitten reaalitalous, jossa tehdään työ, josta saadaan toimeentulo ja jossa työntekijöitä verotetaan &ndash; toisin kuin finanssitaloudessa &ndash; yhteiskunnan ylläpitämisen ja yhteiskuntarauhan turvaamisen rahoittamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Finanssikapitalismi elää oma itsenäistä elämäänsä, tulee toimeen ja on riippumaton reaalitaloudesta. Politiikka, jonka demokraattisilta toimielimiltä on viety valta, on pelkkä talouspoliittinen kölipaino siinä kansantalouden laivassa, joka on ajautumassa törmäykseen markkinoiden jäävuoren kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Reaalikapitalismissa on poliitikoita viety valta johtaa kansantaloutta. He ovat systeemin renkejä, joiden mielenkiinto keskittyy jonkun pienessä maassa täysin tarpeettomalta tuntuvan ja todennäköisesti vielä eurovaalejakin alhaisemmaksi jäävän äänestysinnon leimaaman maakuntavaalin ajankohtaan. Kun puolellakaan poliitikoistamme ei riitä kykyä ja tarmoa nähdä sitä valtavaa muutosta yhteiskuntapolitiikassa, jota edustaa kansanterveysjärjestelmän privatisoiminen sijoitusyhtiöiden osinkomagneetiksi ja meidän kalliilla kouluttamiemme lääkäreiden harjoittaman sote-rahastuksen päivätyövoimaksi, politiikka on ylittänyt poliitikkojen käsityskyvyn.</p><p>&nbsp;</p><p>Samalla tavalla mutta vielä totisemmin on sanottava poliitikkojemme kyvystä ottaa kantaa Suomen rahapolitiikkaan, jota ei ole olemassa. Emu-maat ovat ainoita valtioita maailmassa, joilla ei ole omaa rahapolitiikkaa. Runsaat 200 vuotias vanhus eli Suomen Pankki ei ole itsenäinen keskuspankki vaan Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttori.</p><p>&nbsp;</p><p>On lähes yhdentekevää, kuka on Suomen Pankin pääjohtaja. Siinä virassa asianomainen henkilö on Euroopan keskuspankin (EKP) hallintoneuvoston jäsen ja saa sieltä tietoa siitä, mitä EKP aikoo toimia markkinoilla, Hän ei kuitenkaan saa kertoa kokousten kulusta edes työtovereilleen Suomen Pankin johtokunnassa saati kansanvaltaa edustavalle eduskunnan pankkivaltuustolle. Kansanedustajilla on sangen mitätöntä korvausta vastaan rahapoliittinen pussi päässä niin että he eivät kuule eivätkä näe rahapolitiikan koukeroista saati että osaisivat ja osaisivat kertoa niistä ryhmätovereilleen.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa ei ole monta poliitikkoa, joka ymmärtäisi, mistä puhutaan, kun puhutaan rahapolitiikasta. Niin on, ja niin on aina ollut. Suomen rahamarkkinoiden liberalisointikin toteutettiin kaikkine siitä seuranneine pankkikriiseineen ja työttömyyksineen pelkästään Suomen Pankin johtokunnan päätöksillä ja eduskunnan pankkivaltuutettujen tieten ilman, että siinä mukana olleet poliitikot tiesivät tai ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa ja minkä hinnan Suomi oli joutuvat maksamaan Suomen Pankin rahapolitikasta ja varsinkin väärästä valuuttakurssista.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmistokaan ei ymmärrä sitä, millainen maailmantalous löytyy rahapolitiikan esiripun takaa (oikeistopoliitikoiltahan sellaista ymmärrystä ei voi edes odottaa). Emu-maiden yhteinen rahapolitiikka edustaa mitä suurimassa määrin reaalikapitalismia, jonka toiminnan tunteminen on vasemmiston toiminnan ja sen esittämän kritiikin uskottavuuden välttämätön ehto. &nbsp;Kun vasemmistossa ei ymmärretä kapitalismin eriytymistä reaalitaloudesta ja sen metaformoosia finanssikapitalismiksi, sSen johdosta kapitalismin olennaisin olemus on suojassa arvostelulta ja poliittisilta arvioinneilta.</p><p>&nbsp;</p><p>Seuraavassa esimerkkejä rahapolitikan hetteiköstä.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP on luonut uutta rahaa tyhjästä niin, että sen taseessa olevan rahan määrä on muutamassa vuodessa kolminkertaistunut 4,5 biljoonaan euroon (eli hieman suuremmaksi kuin on samaan aikaan lisääntynyt USA:n ja Japanin keskuspankkirahan määrä). Se on yhtä katteetonta ja kuvitteellista &nbsp;&ndash; mutta julkista &ndash; bittirahaa kuin ovat tyhjästä luodut yksityiset bitcoinit sillä erotuksella että EKP:llä on rahansa muodollisena takaajana Emu-maiden valtiollinen arvovalta mutta bitcoinit ovat suuri huijaus ilman mitään rahan arvon puolustuslaitosta tai -kykyä.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP on tällä tyhjästä luodun rahan yltäkylläisyydellä tuhonnut tallettajien säästöjen korot. EKP on syyllinen siihen, että kansalaiset eivät saa säästöilleen tuottoa samaan aikaan kun pörssikurssit nousevat keskuspankkirahalla uusiin ennätyksiin ja yritysten omistajien voitot ja osingot sekä johdon bonukset nousevat tyhjästä luodulla rahalla niin ikään ennätyskorkeuksiin.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP ostaa markkinoilta valtioiden velkaa ilman että sillä on mitään takeita saada takaisin sitä kolmanneksen suuruista osaa valtion velastaan, jonka EKP on ostamassa pois markkinoilta kuljeksimasta. Sen seurauksena saattaa syntyä tilanne, että Emu-maat saavat nämä rahat itselleen, jos niitä tyhjästä luotuja rahoja ei kyetä perimään takaisin maksukyvyttömiltä valtioilta. Esimerkiksi Italia on &ndash; tällä rahalla &ndash; lisäämässä velkaantumistaan, vaikka sen velka on jo nyt kaksinkertainen sallittuun määrään (60 prosenttia BKT:sta) nähden.</p><p>&nbsp;</p><p>EKP on luomassa Emu-maille yhteisvastuun pankkien kuolemantautia muistuttavan keinottelun tappioiden rahoittamiseksi sekä säästäjien talletusten korvaamiseksi niiden maiden rahoista, jotka eivät ole ylivelkaantuneet.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalainen oikeisto on nyt aatteellisessa kriisissä ja sen arvopohja on musertunut markkinoiden paineessa. Sen vanhoilla puheilla Jumalasta, kodista ja isänmaasta ei ole katetta, sillä niitä uskottavampaa on oikeiston toiminta ahneuden, itsekkyyden ja omanvoitonpyynnin puolesta.</p><p>&nbsp;</p><p>Vasemmiston ongelma on, että siltä puuttuvat kapitalismin tuntijat, sen suohon laulajat ja rahapolitiikan keskeisen taloudellisen merkityksen ymmärtäjät. &nbsp;Sen on tuotettava oikeiston arvopohjalle uusi radikaali, oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja vaihtoehtoinen arvopohja. Sen on oltava uskottava vaihtoehto, eikä sitä lisäuskottavuutta saa ilman hyökkäystä kapitalismin linnakkeisiin ja ilman rauhan ja rakkauden ilosanomaa. Nykyisellä arvopohjallaan oikeiston on vaikea mobilisoida vastarinta niiden arvojen puolustamiseksi, jotka ovat peräisin siltä ajalta, jolloin Jumala oli valkoisten puolella, koti oli ydinperhe ja isänmaata uhkasi vain ryssävalta. &nbsp;</p> Mikkelin suuren pojan Erkki Liikasen (Mikkelin Pallo-Kissat) jälkeen ollaan Suomen Pankin pääjohtajaksi nimittämässä Brysselin vallan oma mies Olli Rehn (Mikkelin Palloilijat).  Molemmat ovat savolaisen mafian miehiä ja siis heidän puhuessaan vastuu siirtyy kuulijalle.

 

Nimitys on poliittinen ja vastaa jälleen kerran huonosti pääministeri Juha Sipilän valtansa alkuvaiheessa ilmaisemaa periaatetta, jonka mukaan hänen hallituksensa ei tee poliittisia virkanimityksiä. Kun demarit saivat vallassa ollessaan Suomen Pankin valtiaaksi Erkki Liikasen, nyt on saamisvuorossa kepu.

 

Entisen oman keskuspankkimme ja nykyisen Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttorin (siis Suomen Pankin) pääjohtaja vastaa Euroopan keskuspankissa Suomen rahapolitiikan kurista ja järjestyksestä. Käytännössä Suomen poliitikoilla ei ole mitään vaikutusmahdollisuutta Emussa virkamiehille monopolisoituun rahapolitiikkaan, joka on elintärkeä osa nykyistä finanssikapitalismia.

 

Finanssikapitalismi on tämän päivän reaalikapitalismia, jossa kansantalous jakaantuu kahteen osaan.

 

Yhtäällä on finanssitalous, johon kuuluvat pankit uudenlaisine finanssituotteineen, insitutionaaliset sijoittajat veroparatiiseineen, kasinotalous miljardilottoarvontoineen ja nyt viimeisimpänä riskilähteenä tyhjästä luodulla rahalla toteutettu bittielvytys.

 

Toisaalla on sitten reaalitalous, jossa tehdään työ, josta saadaan toimeentulo ja jossa työntekijöitä verotetaan – toisin kuin finanssitaloudessa – yhteiskunnan ylläpitämisen ja yhteiskuntarauhan turvaamisen rahoittamiseksi.

 

Finanssikapitalismi elää oma itsenäistä elämäänsä, tulee toimeen ja on riippumaton reaalitaloudesta. Politiikka, jonka demokraattisilta toimielimiltä on viety valta, on pelkkä talouspoliittinen kölipaino siinä kansantalouden laivassa, joka on ajautumassa törmäykseen markkinoiden jäävuoren kanssa.

 

Reaalikapitalismissa on poliitikoita viety valta johtaa kansantaloutta. He ovat systeemin renkejä, joiden mielenkiinto keskittyy jonkun pienessä maassa täysin tarpeettomalta tuntuvan ja todennäköisesti vielä eurovaalejakin alhaisemmaksi jäävän äänestysinnon leimaaman maakuntavaalin ajankohtaan. Kun puolellakaan poliitikoistamme ei riitä kykyä ja tarmoa nähdä sitä valtavaa muutosta yhteiskuntapolitiikassa, jota edustaa kansanterveysjärjestelmän privatisoiminen sijoitusyhtiöiden osinkomagneetiksi ja meidän kalliilla kouluttamiemme lääkäreiden harjoittaman sote-rahastuksen päivätyövoimaksi, politiikka on ylittänyt poliitikkojen käsityskyvyn.

 

Samalla tavalla mutta vielä totisemmin on sanottava poliitikkojemme kyvystä ottaa kantaa Suomen rahapolitiikkaan, jota ei ole olemassa. Emu-maat ovat ainoita valtioita maailmassa, joilla ei ole omaa rahapolitiikkaa. Runsaat 200 vuotias vanhus eli Suomen Pankki ei ole itsenäinen keskuspankki vaan Euroopan keskuspankin (EKP) haarakonttori.

 

On lähes yhdentekevää, kuka on Suomen Pankin pääjohtaja. Siinä virassa asianomainen henkilö on Euroopan keskuspankin (EKP) hallintoneuvoston jäsen ja saa sieltä tietoa siitä, mitä EKP aikoo toimia markkinoilla, Hän ei kuitenkaan saa kertoa kokousten kulusta edes työtovereilleen Suomen Pankin johtokunnassa saati kansanvaltaa edustavalle eduskunnan pankkivaltuustolle. Kansanedustajilla on sangen mitätöntä korvausta vastaan rahapoliittinen pussi päässä niin että he eivät kuule eivätkä näe rahapolitiikan koukeroista saati että osaisivat ja osaisivat kertoa niistä ryhmätovereilleen.

 

Suomessa ei ole monta poliitikkoa, joka ymmärtäisi, mistä puhutaan, kun puhutaan rahapolitiikasta. Niin on, ja niin on aina ollut. Suomen rahamarkkinoiden liberalisointikin toteutettiin kaikkine siitä seuranneine pankkikriiseineen ja työttömyyksineen pelkästään Suomen Pankin johtokunnan päätöksillä ja eduskunnan pankkivaltuutettujen tieten ilman, että siinä mukana olleet poliitikot tiesivät tai ymmärsivät, mitä oli tapahtumassa ja minkä hinnan Suomi oli joutuvat maksamaan Suomen Pankin rahapolitikasta ja varsinkin väärästä valuuttakurssista.

 

Vasemmistokaan ei ymmärrä sitä, millainen maailmantalous löytyy rahapolitiikan esiripun takaa (oikeistopoliitikoiltahan sellaista ymmärrystä ei voi edes odottaa). Emu-maiden yhteinen rahapolitiikka edustaa mitä suurimassa määrin reaalikapitalismia, jonka toiminnan tunteminen on vasemmiston toiminnan ja sen esittämän kritiikin uskottavuuden välttämätön ehto.  Kun vasemmistossa ei ymmärretä kapitalismin eriytymistä reaalitaloudesta ja sen metaformoosia finanssikapitalismiksi, sSen johdosta kapitalismin olennaisin olemus on suojassa arvostelulta ja poliittisilta arvioinneilta.

 

Seuraavassa esimerkkejä rahapolitikan hetteiköstä.

 

EKP on luonut uutta rahaa tyhjästä niin, että sen taseessa olevan rahan määrä on muutamassa vuodessa kolminkertaistunut 4,5 biljoonaan euroon (eli hieman suuremmaksi kuin on samaan aikaan lisääntynyt USA:n ja Japanin keskuspankkirahan määrä). Se on yhtä katteetonta ja kuvitteellista  – mutta julkista – bittirahaa kuin ovat tyhjästä luodut yksityiset bitcoinit sillä erotuksella että EKP:llä on rahansa muodollisena takaajana Emu-maiden valtiollinen arvovalta mutta bitcoinit ovat suuri huijaus ilman mitään rahan arvon puolustuslaitosta tai -kykyä.

 

EKP on tällä tyhjästä luodun rahan yltäkylläisyydellä tuhonnut tallettajien säästöjen korot. EKP on syyllinen siihen, että kansalaiset eivät saa säästöilleen tuottoa samaan aikaan kun pörssikurssit nousevat keskuspankkirahalla uusiin ennätyksiin ja yritysten omistajien voitot ja osingot sekä johdon bonukset nousevat tyhjästä luodulla rahalla niin ikään ennätyskorkeuksiin.

 

EKP ostaa markkinoilta valtioiden velkaa ilman että sillä on mitään takeita saada takaisin sitä kolmanneksen suuruista osaa valtion velastaan, jonka EKP on ostamassa pois markkinoilta kuljeksimasta. Sen seurauksena saattaa syntyä tilanne, että Emu-maat saavat nämä rahat itselleen, jos niitä tyhjästä luotuja rahoja ei kyetä perimään takaisin maksukyvyttömiltä valtioilta. Esimerkiksi Italia on – tällä rahalla – lisäämässä velkaantumistaan, vaikka sen velka on jo nyt kaksinkertainen sallittuun määrään (60 prosenttia BKT:sta) nähden.

 

EKP on luomassa Emu-maille yhteisvastuun pankkien kuolemantautia muistuttavan keinottelun tappioiden rahoittamiseksi sekä säästäjien talletusten korvaamiseksi niiden maiden rahoista, jotka eivät ole ylivelkaantuneet.

 

Suomalainen oikeisto on nyt aatteellisessa kriisissä ja sen arvopohja on musertunut markkinoiden paineessa. Sen vanhoilla puheilla Jumalasta, kodista ja isänmaasta ei ole katetta, sillä niitä uskottavampaa on oikeiston toiminta ahneuden, itsekkyyden ja omanvoitonpyynnin puolesta.

 

Vasemmiston ongelma on, että siltä puuttuvat kapitalismin tuntijat, sen suohon laulajat ja rahapolitiikan keskeisen taloudellisen merkityksen ymmärtäjät.  Sen on tuotettava oikeiston arvopohjalle uusi radikaali, oikeudenmukainen, tasa-arvoinen ja vaihtoehtoinen arvopohja. Sen on oltava uskottava vaihtoehto, eikä sitä lisäuskottavuutta saa ilman hyökkäystä kapitalismin linnakkeisiin ja ilman rauhan ja rakkauden ilosanomaa. Nykyisellä arvopohjallaan oikeiston on vaikea mobilisoida vastarinta niiden arvojen puolustamiseksi, jotka ovat peräisin siltä ajalta, jolloin Jumala oli valkoisten puolella, koti oli ydinperhe ja isänmaata uhkasi vain ryssävalta.  

]]>
40 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255770-mita-poliitikot-eivat-osaa-tai-ymmarra#comments Kotimaa Rahapolitiikka Suomen Pankki Thu, 24 May 2018 08:58:50 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255770-mita-poliitikot-eivat-osaa-tai-ymmarra
Hyvää kuolemaa kaikille! http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253885-hyvaa-kuolemaa-kaikilee <p>&nbsp;</p><p>Tuttavani kuoli. Jokaisellehan kuolla kuuluu, mutta ei näin kuin tämä henkilö kuoli.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp;&nbsp; Hänen vaimonsa kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulle:&nbsp; &rdquo;Olen ymmälläni siitä, miten kuolemansairas joutui olemaan päivystyksessä 15 tuntia ja kuolemaan siellä. Hänelle ei löytynyt rauhallista tilaa päivystyksen ulkopuolelta. Kuoleman hetkellä sairaanhoitajat vaihtoivat juuri työvuoroa sermin takana.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Minä en &ndash; ja moni mukaan ei &ndash; haluaisi kuolla tuolla tavalla. Ihmisen kuolema on ainutkertainen tapahtuma, ja siihen pitää kuulua arvokkuutta ja armokkuutta. Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä ei kuitenkaan ole varautunut kuolevan potilaan ja hänen omaistensa jäähyväisten intiimisyyden ja siihen liittyvän yksityisyyden turvaamiseen. Kuoleminen terveyskeskusten käytävällä sermin takana &ndash; ja jopa ilman sermiä &ndash; ei vastaa käsitystäni maailman onnellisimman maan tavasta hyvästellä poislähtijänsä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Kun teimme kansalaisaloitteen eutanasian (= kreikasta suomeksi käännettynä &quot;hyvä kuolema&quot;) laillistamisesta maassamme, otimme siinä kantaa myös kuolevien ihmisten saattohoitoon. Se kuuluu kaikille ja on saatava kaikkien ulottuville. Eutanasia on sen hoidon päätepysäkki siinä tapauksessa, että se on aidosti potilaan oma tahto ja että lääketieteellä ei ole enää mitään keinoja torjua hänen kipujaan ja kärsimystään.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; Eutanasian vastustajat esittävät myös hyvän kuoleman laillistamisen vaihtoehdoksi saattohoidon saamisen kuntoon jai sen ulottamisen koko maahan. Heitä edustava eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta otti kuitenkin siihen hyvin epämääräisen kannan, jonka varaan herrat eivät huoneita rakenna. Valiokunnan lausunnossa maan hallitusta ei velvoiteta mihinkään muihin toimenpiteisiin kuin perustamaan työryhmä pohtimaan asiaa. Me tiedämme, että valtionhallinnossa työryhmän perustaminen merkitsee yleensä asian elävältä hautaamista.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Tässä yhteydessä otan kantaa eutanasian vastustajien toiseen &rdquo;vaihtoehtoon&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; He tarjoavat pian kuolemassa olevien eutanasialle vaihtoehdoksi palliatiivista sedaatiota eli ihmisten nukuttamista lääkeaineilla ikiuneen. He sanovat, että se on kuolemisen luonnonmukainen vaihtoehto, siis luomukuolema.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Käsitys siitä, että sedaatiolla ihminen lähetetään useinkin kuolemaan ja että se on yleisesti käytössä oleva eutanasian vaihtoehto, ei pidä paikkaansa. Tuoreessa Lääkäriliiton julkaisussa Lääkärilehdessä (14/2018) esitellään hyvin &nbsp;paljastava tutkimus sedaation (vajaa)käytöstä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Siteerattu tutkimus perustuu lääkäreille lähetettyyn kyselyyn, johon oli valittu vastaajiksi sellaisten sairaaloiden palliatiivisesta hoidosta vastuussa olevat lääkärit, joissa oli palliatiivisen hoidon (eli sairaan ihmisen oireiden mukaisen, mutta ei enää potilaan parantamiseen tähtäävän hoidon) työyksiköt. Puolet (54 %) näistä lääkäreistä vastasi toteuttavansa palliatiivisen sedaation harvemmin kuin kerran vuodessa. Tutkimuksen mukaan &rdquo;käytännön potilastyössä vaikutelmaksi on tullut, että palliatiivisen sedaation käyttö on vähäistä, käsite epäselvä ja toteutustavat hyvin vaihtelevia&rdquo;, että palliatiivista sedaatiota käytetään harvoin missään muualla kuin saattohoitokodissa&rdquo; ja että &rdquo;palliatiivisen sedaation harvinaisuus herättää kysymyksen, onko menetelmä saatavilla kaikille sitä tarvitseville&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Palliatiivisen sedaation harvinaisuus on nähtävä myös niin, että maassamme kuolee ihmisiä, jotka pannaan kärsimään kovia kipuja ilman että niitä osataan muualla kuin &nbsp;saattohoitokodeissa&nbsp; torjua sedaatiolla. Näitä ihmisiä varten &nbsp;pitää tarjolla olla eutanasiavaihtoehto.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Tässä yhteydessä voidaan vielä muistuttaa Lääkäriliton tilaamasta tutkimuksesta, jossa 40 % lääkäreistä ilmoitti joskus auttaneensa potilasta kuolemaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp;Kun edellä esitellyssä saattohoitotutkimuksessa Suomessa harvinaislaatuiseksi osoittautuneen sedaation käyttöön osallistuneilla lääkäreillä ei ole ollut velvollisuutta konsultoida asiassa kenenkään kanssa ja kun viimeksi mainitun tutkimuksen mukaan 40 prosenttia lääkäreistä oli tehnyt itsenäisen päätöksen potilaan armollisesta siirtämisestä kuoleman rajan yli, eutanasian salliminen poistaisi tämän harmaan päätöksentekoalueen kuolemaa koskevassa päätöksenteossa. Kaikki eutanasiatapaukset tutkitaan laillisten kriteerien täyttämisen valossa ja jälkikäteen myös arvioidaan ja varmistetaan se, että eutanasiaan perustuva hyvä kuolema on aina ollut kuolemassa olevan ihmisen oma tahto.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Kun eduskunta (ilmeisesti 3.5.) äänestää eutanasiaa koskevan lain valmistelun aloittamisesta, kansanedustajat toivottavasti hyväksyvät eutanasian laillistamisen ja toivottavasti eduskuntaryhmät antavat jäsenilleen tällaisissa asioissa suomalaiseen parlamentaariseen perintöön kuuluvat vapaat kädet äänestää omantuntonsa mukaan.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Jos ihmiset haluavat kärsiä, se heille suotakoon. Heidän ei kuitenkaan pidä estää sellaisten kuolemansairaiden ja pian muutenkin kuolevien suomalaisten kanssaihmisten kärsimysten lopettamista näiden oman tahdon mukaan, jos he eivät halua tai jaksa enää -kantaa kärsimysten taakkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tuttavani kuoli. Jokaisellehan kuolla kuuluu, mutta ei näin kuin tämä henkilö kuoli.

 

                           Hänen vaimonsa kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulle:  ”Olen ymmälläni siitä, miten kuolemansairas joutui olemaan päivystyksessä 15 tuntia ja kuolemaan siellä. Hänelle ei löytynyt rauhallista tilaa päivystyksen ulkopuolelta. Kuoleman hetkellä sairaanhoitajat vaihtoivat juuri työvuoroa sermin takana.”

 

                           Minä en – ja moni mukaan ei – haluaisi kuolla tuolla tavalla. Ihmisen kuolema on ainutkertainen tapahtuma, ja siihen pitää kuulua arvokkuutta ja armokkuutta. Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä ei kuitenkaan ole varautunut kuolevan potilaan ja hänen omaistensa jäähyväisten intiimisyyden ja siihen liittyvän yksityisyyden turvaamiseen. Kuoleminen terveyskeskusten käytävällä sermin takana – ja jopa ilman sermiä – ei vastaa käsitystäni maailman onnellisimman maan tavasta hyvästellä poislähtijänsä.

 

                           Kun teimme kansalaisaloitteen eutanasian (= kreikasta suomeksi käännettynä "hyvä kuolema") laillistamisesta maassamme, otimme siinä kantaa myös kuolevien ihmisten saattohoitoon. Se kuuluu kaikille ja on saatava kaikkien ulottuville. Eutanasia on sen hoidon päätepysäkki siinä tapauksessa, että se on aidosti potilaan oma tahto ja että lääketieteellä ei ole enää mitään keinoja torjua hänen kipujaan ja kärsimystään.

 

                        Eutanasian vastustajat esittävät myös hyvän kuoleman laillistamisen vaihtoehdoksi saattohoidon saamisen kuntoon jai sen ulottamisen koko maahan. Heitä edustava eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta otti kuitenkin siihen hyvin epämääräisen kannan, jonka varaan herrat eivät huoneita rakenna. Valiokunnan lausunnossa maan hallitusta ei velvoiteta mihinkään muihin toimenpiteisiin kuin perustamaan työryhmä pohtimaan asiaa. Me tiedämme, että valtionhallinnossa työryhmän perustaminen merkitsee yleensä asian elävältä hautaamista.

 

                           Tässä yhteydessä otan kantaa eutanasian vastustajien toiseen ”vaihtoehtoon”.

 

                           He tarjoavat pian kuolemassa olevien eutanasialle vaihtoehdoksi palliatiivista sedaatiota eli ihmisten nukuttamista lääkeaineilla ikiuneen. He sanovat, että se on kuolemisen luonnonmukainen vaihtoehto, siis luomukuolema.

 

                           Käsitys siitä, että sedaatiolla ihminen lähetetään useinkin kuolemaan ja että se on yleisesti käytössä oleva eutanasian vaihtoehto, ei pidä paikkaansa. Tuoreessa Lääkäriliiton julkaisussa Lääkärilehdessä (14/2018) esitellään hyvin  paljastava tutkimus sedaation (vajaa)käytöstä.

 

                           Siteerattu tutkimus perustuu lääkäreille lähetettyyn kyselyyn, johon oli valittu vastaajiksi sellaisten sairaaloiden palliatiivisesta hoidosta vastuussa olevat lääkärit, joissa oli palliatiivisen hoidon (eli sairaan ihmisen oireiden mukaisen, mutta ei enää potilaan parantamiseen tähtäävän hoidon) työyksiköt. Puolet (54 %) näistä lääkäreistä vastasi toteuttavansa palliatiivisen sedaation harvemmin kuin kerran vuodessa. Tutkimuksen mukaan ”käytännön potilastyössä vaikutelmaksi on tullut, että palliatiivisen sedaation käyttö on vähäistä, käsite epäselvä ja toteutustavat hyvin vaihtelevia”, että palliatiivista sedaatiota käytetään harvoin missään muualla kuin saattohoitokodissa” ja että ”palliatiivisen sedaation harvinaisuus herättää kysymyksen, onko menetelmä saatavilla kaikille sitä tarvitseville”.

 

                           Palliatiivisen sedaation harvinaisuus on nähtävä myös niin, että maassamme kuolee ihmisiä, jotka pannaan kärsimään kovia kipuja ilman että niitä osataan muualla kuin  saattohoitokodeissa  torjua sedaatiolla. Näitä ihmisiä varten  pitää tarjolla olla eutanasiavaihtoehto.

 

                           Tässä yhteydessä voidaan vielä muistuttaa Lääkäriliton tilaamasta tutkimuksesta, jossa 40 % lääkäreistä ilmoitti joskus auttaneensa potilasta kuolemaan.

 

                            Kun edellä esitellyssä saattohoitotutkimuksessa Suomessa harvinaislaatuiseksi osoittautuneen sedaation käyttöön osallistuneilla lääkäreillä ei ole ollut velvollisuutta konsultoida asiassa kenenkään kanssa ja kun viimeksi mainitun tutkimuksen mukaan 40 prosenttia lääkäreistä oli tehnyt itsenäisen päätöksen potilaan armollisesta siirtämisestä kuoleman rajan yli, eutanasian salliminen poistaisi tämän harmaan päätöksentekoalueen kuolemaa koskevassa päätöksenteossa. Kaikki eutanasiatapaukset tutkitaan laillisten kriteerien täyttämisen valossa ja jälkikäteen myös arvioidaan ja varmistetaan se, että eutanasiaan perustuva hyvä kuolema on aina ollut kuolemassa olevan ihmisen oma tahto.

 

                           Kun eduskunta (ilmeisesti 3.5.) äänestää eutanasiaa koskevan lain valmistelun aloittamisesta, kansanedustajat toivottavasti hyväksyvät eutanasian laillistamisen ja toivottavasti eduskuntaryhmät antavat jäsenilleen tällaisissa asioissa suomalaiseen parlamentaariseen perintöön kuuluvat vapaat kädet äänestää omantuntonsa mukaan.

 

                           Jos ihmiset haluavat kärsiä, se heille suotakoon. Heidän ei kuitenkaan pidä estää sellaisten kuolemansairaiden ja pian muutenkin kuolevien suomalaisten kanssaihmisten kärsimysten lopettamista näiden oman tahdon mukaan, jos he eivät halua tai jaksa enää -kantaa kärsimysten taakkaa. 

 

]]>
7 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253885-hyvaa-kuolemaa-kaikilee#comments Eutanasia Mon, 16 Apr 2018 10:03:56 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253885-hyvaa-kuolemaa-kaikilee
Listavaalipetos äänestäjiä kohtaan http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252227-listavaalipetos-aanestajia-kohtaan <p>&nbsp;</p><p>Suomen vaalijärjestelmä on maailman demokraattisin. Siinä kansalaiset voivat itse valita edustajansa valtuustoihin, eduskuntaan ja Euroopan parlamenttiin.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Sellainen mahdollisuus ja oikeus puuttuu käytännöllisesti katsoen kaikkien muiden maiden äänestäjiltä. He saavat listavaaleissa valita puolueensa, mutta he eivät pääse itse äänestämään omasta edustajastaan. Valinnan suorittaa Puolue.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Tämän päivän Hesarissa Suvi-Anne Siimes (ent. vas.) ehdottaa Suomen demokraattisen vaalitavan korvaamista vähemmän demokraattisella listavaalilla, koska &rdquo;Suomen nykyinen vaalijärjestelmä on iso kansallinen taakka EU-vaaleissa&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Ihmettelen, kuinka demokratia voi olla taakka valittaessa edustajia europarlamenttiin nykyistä vähemmän demokraattisella tavalla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Minä en usko listavaalien demokratiaan. Olen pitkällä toimikaudellani Euroopan parlamentissa seurannut Brysselistä käsin lukuisia vaalitapahtumia maissa, joissa on käytössä listavaali. Tunnen henkilökohtaisesti valtavan määrän meppejä, jotka heidän Puolueensa on valinnut edustamaan heidän kotimaansa etuja parlamentissa. Listavaaleissa valituksi tulee ehdokkaita, joita moni ei äänestäisi, jos he olisivat ehdokkaina itsenään eivätkä Puolueen mandaatilla.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Monissa maissa sekä kansallisten parlamenttien että europarlamentin listavaalissa muiden ehdokkaiden edelle asetetut ja sitä kautta valituksi tulevat kansan edustajat eivät usein edusta edes puolueettaan &ndash; saati maataan &ndash; vaan puolueensa kulloistakin johtajaa. Listat on puhdistettu puoluejohtajan sisäisistä vastavoimista, ja vallan vaihtuessa puolueessa vaihtuvat myös kansanedustajat seuraavissa vaaleissa. Puoluejohtajat tekevät puolueistaan johtajan ja hänen hännystelijöidensä näköisiä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Europarlamentissa puoluejohtajien luottohenkilöt edustavat europarlamentin rahoittamia &rdquo;eurooppalaisia puolueita&rdquo;, joissa valtaa käyttävät suurten maiden puolueiden johtajat. Mepeiltä, siis europarlamentin jäseniltä, odotetaan yhdenmukaista äänestyskäyttäytymistä kaikissa parlamentin äänestyksissä, ja äänestyslistojen teko on luottohenkilöiden vallassa. Europarlamentti edustaa suurten valtioiden valtaa pieniin päin. Sellainen valta toteutuisi varmimmin tavalla, jolla Suvi-Anne perustelee listavaalia: europuolueet asettavat eurovaaleissa omat kärkiehdokkaansa, joista valitaan eurovaalien tulokseen perustuva komission puheenjohtaja.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Tämä valintatapa on epädemokraattinen. Siinä pääkomissaariksi tulee poliittinen henkilö, jolle on alettu sovitella pääministerin poliittista viittaa. On nähtävä, että komission jäsenet ovat kuitenkin virkamiehiä, ja on suuri ero sen välillä, onko pääkomissaari päävirkamies vai EU:n pääministeri. Pääkomissaariksi ei tule valita europarlamentin oman poliittisen valtansa lisäämiseksi ja monien jäsenmaiden hallitusten kiusaksi ajamaa politrukkia. Virkamiestä ei saa panna johtamaan unionia poispäin kansallisvaltioiden omasta ja unionin politiikkaa avoimemmasta päätöksenteosta. Tämän vaalitavan luonnetta kuvaa se, että viime kerralla pääkomissariksi valittu luxemburgilainen Jean-Claude Juncker on tullut tunnetuksi paitsi federalismistaan (= liittovaliohenkisyydestään) myös juopottelustaan ja Luxemburgin verokeitaan avaamisesta veroparatiisien etuisuuksia etsiville suuryhtiöille. Kaikki valitsijat tiesivät häneen liittyvät ongelmat, mutta oikeistopuolueet eivät löytäneet parempaa ehdokasta. Juncker on ollut koko kautensa ajan eräänlainen lame duck (rampa ankka),</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Olisi kiva tietää, mitä puuhailee Brysselissä sinne lähetetty korkein suomalainen virkamies eli komissaari Jyrki Katainen sen ohella, että hän syö komission jäsenille työsuhde-etuna tarjottavaa poliittista sekahedelmäkeittoa. Katainen otti Alexander Stubbille luvatun komissaarin salkun ja 33&nbsp;000 euron kuukausikorvauksen palkkiona vaivannäöstään mitä ilmeisimmin suomalaisen demokratian puolustamatta jättämisestä korkean virkamiehen roolissaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Jyrki Katainen kävi ensimmäisen kerran nuorena teinipoikana tutustumassa Suomen eduskuntataloon minun vieraanani.&nbsp; Toivottavasti hänestä ei tullut poliitikkoa minun myötävaikutuksellani. Jos on tullut, pyydän Suomen kansalta anteeksi. Olen tehnyt syntiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Syntiä demokratiaa vastaan tekee nyt myös Suvi-Anne Siimes. Hänen päivänpolitiikan ulkopuolella syntynyt idealistinen näkemyksensä siitä, että kärkiehdokkaiden valinta &rdquo;spitzenkandidaattien&rdquo; joukosta olisi suomalaisille avautuva uusi vaikutusmahdollisuus europarlamentin päätöksentekoon, edustaa huonoa demokratiaa ja epädemokraattista federalistista päätöksentekoa. Suomen näkökulmasta meiltä ei löytyisi silläkään tavalla edes sellaista suomalaista yhteisehdokasta, jota kaikki suomalaiset mepit voisivat ja haluaisivat äänestää.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun puhutaan ylikansallisista ehdokaskiintiöistä, joista europuolueet tekisivät listan kansallisvaltioiden listavaalien oheen,&nbsp; ne paikat menisivät suurten maiden äänestäjien suurella joukolla äänestämille omien maidensa edustajille, eivätkä pienten maiden ehdokkaat mahtuisi niillä listoilla niin korkealle, että he tulisivat valituiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaisten puolueiden ylikansalliset Eurooppa-puolueet, joiden toimintaa europarlamentti rahoittaa Suomenkin veronmaksajien rahoista, toimivat samaan tapaan kuin Suomessa osuuskaupat. Alueellisten osuuskauppojen jäsenet valitsevat kyllä oman osuuskuntansa edustajistot, mutta niiden jäsenillä ei ole sananvaltaa toisen polven osuuskuntien eli osuuskauppojen keskusosuuskuntien (SOK, Valio) päätöksentekoon. Euroopan parlamentti on meppien vallan ulottumattomissa oleva keskusosuuskunta.</p><p>&nbsp;</p><p>Suvi-Anne Siimeksen ehdotus listavaalin käyttöönotosta merkitsisi Suomessa demokraattisen vaalijärjestelmän murenemista ja on hyökkäys EU:n lisäliittovaltioimisen ja virkamieskunnan nykyistä vieläkin syvemmän politisoimisen ja isojen maiden vallan puolesta.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Suomen vaalijärjestelmä on maailman demokraattisin. Siinä kansalaiset voivat itse valita edustajansa valtuustoihin, eduskuntaan ja Euroopan parlamenttiin.

 

                  Sellainen mahdollisuus ja oikeus puuttuu käytännöllisesti katsoen kaikkien muiden maiden äänestäjiltä. He saavat listavaaleissa valita puolueensa, mutta he eivät pääse itse äänestämään omasta edustajastaan. Valinnan suorittaa Puolue.

 

                  Tämän päivän Hesarissa Suvi-Anne Siimes (ent. vas.) ehdottaa Suomen demokraattisen vaalitavan korvaamista vähemmän demokraattisella listavaalilla, koska ”Suomen nykyinen vaalijärjestelmä on iso kansallinen taakka EU-vaaleissa”.

 

                  Ihmettelen, kuinka demokratia voi olla taakka valittaessa edustajia europarlamenttiin nykyistä vähemmän demokraattisella tavalla.

 

                  Minä en usko listavaalien demokratiaan. Olen pitkällä toimikaudellani Euroopan parlamentissa seurannut Brysselistä käsin lukuisia vaalitapahtumia maissa, joissa on käytössä listavaali. Tunnen henkilökohtaisesti valtavan määrän meppejä, jotka heidän Puolueensa on valinnut edustamaan heidän kotimaansa etuja parlamentissa. Listavaaleissa valituksi tulee ehdokkaita, joita moni ei äänestäisi, jos he olisivat ehdokkaina itsenään eivätkä Puolueen mandaatilla.

 

                  Monissa maissa sekä kansallisten parlamenttien että europarlamentin listavaalissa muiden ehdokkaiden edelle asetetut ja sitä kautta valituksi tulevat kansan edustajat eivät usein edusta edes puolueettaan – saati maataan – vaan puolueensa kulloistakin johtajaa. Listat on puhdistettu puoluejohtajan sisäisistä vastavoimista, ja vallan vaihtuessa puolueessa vaihtuvat myös kansanedustajat seuraavissa vaaleissa. Puoluejohtajat tekevät puolueistaan johtajan ja hänen hännystelijöidensä näköisiä.

 

                  Europarlamentissa puoluejohtajien luottohenkilöt edustavat europarlamentin rahoittamia ”eurooppalaisia puolueita”, joissa valtaa käyttävät suurten maiden puolueiden johtajat. Mepeiltä, siis europarlamentin jäseniltä, odotetaan yhdenmukaista äänestyskäyttäytymistä kaikissa parlamentin äänestyksissä, ja äänestyslistojen teko on luottohenkilöiden vallassa. Europarlamentti edustaa suurten valtioiden valtaa pieniin päin. Sellainen valta toteutuisi varmimmin tavalla, jolla Suvi-Anne perustelee listavaalia: europuolueet asettavat eurovaaleissa omat kärkiehdokkaansa, joista valitaan eurovaalien tulokseen perustuva komission puheenjohtaja.

 

                  Tämä valintatapa on epädemokraattinen. Siinä pääkomissaariksi tulee poliittinen henkilö, jolle on alettu sovitella pääministerin poliittista viittaa. On nähtävä, että komission jäsenet ovat kuitenkin virkamiehiä, ja on suuri ero sen välillä, onko pääkomissaari päävirkamies vai EU:n pääministeri. Pääkomissaariksi ei tule valita europarlamentin oman poliittisen valtansa lisäämiseksi ja monien jäsenmaiden hallitusten kiusaksi ajamaa politrukkia. Virkamiestä ei saa panna johtamaan unionia poispäin kansallisvaltioiden omasta ja unionin politiikkaa avoimemmasta päätöksenteosta. Tämän vaalitavan luonnetta kuvaa se, että viime kerralla pääkomissariksi valittu luxemburgilainen Jean-Claude Juncker on tullut tunnetuksi paitsi federalismistaan (= liittovaliohenkisyydestään) myös juopottelustaan ja Luxemburgin verokeitaan avaamisesta veroparatiisien etuisuuksia etsiville suuryhtiöille. Kaikki valitsijat tiesivät häneen liittyvät ongelmat, mutta oikeistopuolueet eivät löytäneet parempaa ehdokasta. Juncker on ollut koko kautensa ajan eräänlainen lame duck (rampa ankka),

                  Olisi kiva tietää, mitä puuhailee Brysselissä sinne lähetetty korkein suomalainen virkamies eli komissaari Jyrki Katainen sen ohella, että hän syö komission jäsenille työsuhde-etuna tarjottavaa poliittista sekahedelmäkeittoa. Katainen otti Alexander Stubbille luvatun komissaarin salkun ja 33 000 euron kuukausikorvauksen palkkiona vaivannäöstään mitä ilmeisimmin suomalaisen demokratian puolustamatta jättämisestä korkean virkamiehen roolissaan.

 

Jyrki Katainen kävi ensimmäisen kerran nuorena teinipoikana tutustumassa Suomen eduskuntataloon minun vieraanani.  Toivottavasti hänestä ei tullut poliitikkoa minun myötävaikutuksellani. Jos on tullut, pyydän Suomen kansalta anteeksi. Olen tehnyt syntiä.

 

Syntiä demokratiaa vastaan tekee nyt myös Suvi-Anne Siimes. Hänen päivänpolitiikan ulkopuolella syntynyt idealistinen näkemyksensä siitä, että kärkiehdokkaiden valinta ”spitzenkandidaattien” joukosta olisi suomalaisille avautuva uusi vaikutusmahdollisuus europarlamentin päätöksentekoon, edustaa huonoa demokratiaa ja epädemokraattista federalistista päätöksentekoa. Suomen näkökulmasta meiltä ei löytyisi silläkään tavalla edes sellaista suomalaista yhteisehdokasta, jota kaikki suomalaiset mepit voisivat ja haluaisivat äänestää.

 

Kun puhutaan ylikansallisista ehdokaskiintiöistä, joista europuolueet tekisivät listan kansallisvaltioiden listavaalien oheen,  ne paikat menisivät suurten maiden äänestäjien suurella joukolla äänestämille omien maidensa edustajille, eivätkä pienten maiden ehdokkaat mahtuisi niillä listoilla niin korkealle, että he tulisivat valituiksi.

 

Suomalaisten puolueiden ylikansalliset Eurooppa-puolueet, joiden toimintaa europarlamentti rahoittaa Suomenkin veronmaksajien rahoista, toimivat samaan tapaan kuin Suomessa osuuskaupat. Alueellisten osuuskauppojen jäsenet valitsevat kyllä oman osuuskuntansa edustajistot, mutta niiden jäsenillä ei ole sananvaltaa toisen polven osuuskuntien eli osuuskauppojen keskusosuuskuntien (SOK, Valio) päätöksentekoon. Euroopan parlamentti on meppien vallan ulottumattomissa oleva keskusosuuskunta.

 

Suvi-Anne Siimeksen ehdotus listavaalin käyttöönotosta merkitsisi Suomessa demokraattisen vaalijärjestelmän murenemista ja on hyökkäys EU:n lisäliittovaltioimisen ja virkamieskunnan nykyistä vieläkin syvemmän politisoimisen ja isojen maiden vallan puolesta.

 

]]>
12 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252227-listavaalipetos-aanestajia-kohtaan#comments EU:n demokratia Listavaali Tue, 13 Mar 2018 18:43:45 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/252227-listavaalipetos-aanestajia-kohtaan
Pörssikurssien nousu ja tulossa oleva lasku http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250595-porssikurssien-nousu-ja-tulossa-oleva-lasku <p>Mikä menee ylös tulee myös alas, sanoo ns. Galbaithin laki, jonka minä olen sen yleispätevyyden peusteella Galbraithin laiksi nimennyt. Siihen sisältyy myös pörssiromahduksen mahdollisuus.</p><p>&nbsp;</p><p>Käynnissä on maailman kaikkien aikojen suurin pyramidihuijaus: bitcoin-nimisen nettirahan liikkeellelasku. Sen määrää kasvatetaan kymmenen minuutin välein, ja vanhasta rahasta synnytettävän uuden rahan saajat ratkaistaan arpomalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Pyramidihuijauksen tästä rahan tuotantomuodosta tekee se, että järjestelmästä hyötyvät eniten ne, jotka ovat olleet mukana sen alusta alkaen.</p><p>&nbsp;</p><p>On totuttu ajatukseen, että rahan määrän hallitsematon kasvu johtaa reaalitaloudessa inflaatioon: rahan arvon huononemiseen niin että enemmällä rahalla saa vähemmän.</p><p>&nbsp;</p><p>Bitcoineilla ei tehdä rahapolitiikkaa eikä taistella inlaatiota vastaan. Niiden määrä lisääntyy joka kymmenes minuutti, satoi tai paistoi.</p><p>&nbsp;</p><p>Rahapolitiikkaa tehdään julkiseen valtaan kuuluvissa mutta poliitikkojen tahdosta riippumattomissa keskuspankeissa. Ne vaikuttavat sekä liikkeellä olevan rahan määrään että sen hintaan (korkoon), mutta ne eivät yksin päätä kummastakaan, eivät rahan määrästä, eivät rahan hinnasta. Keskuspankit toimivat markkinoilla yksityisten pankkien kautta. Pankit ovat markkinavoimia, jotka kykenevät luomaan uutta rahaa tyhjästä siinä missä keskuspankitkin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tunnettu taloustieteilijä John Kenneth Galbraith ilmaisi asian yksiselitteisesti: &rdquo;Prosessi, jolla <em>pankit luovat rahaa,</em> on niin yksinkertainen, että ihmismieli hylkii sitä.&rdquo; (Galbraith ei koskaan saanut Ruotsin keskuspankin jakamaa Nobelin muistopalkintoa siitä syystä, että hän kirjoitti taloustieteestä liian ymmärrettävästi ja kansanomaisesti.)</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmismieli hylkii sitä ajatusta, että kaikki keskuspankkien ja kaikki yksityisten pankkien luoma raha on itseisarvoltaan arvotonta. Paperirahalla sen paremmin kuin bittirahallakaan ei ole mitään &ndash; kokonaisuuden näkökulmasta mitättömän pientä kultamäärää lukuun ottamatta &ndash; reaalimaailman vakuutta tai katetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Itse asiassa kaikki maailmassa liikuteltava raha on yhtä vellovalla pohjalla kuin ovat ne noin 2000 valtioiden vallan ulottumattomissa olevaa kryptovaluuttaakin, joiden mannekiinina on viime aikoina ollut paljon esillä bitcoin, varalla ethereum.</p><p>&nbsp;</p><p>Bitcoin-kauppiaat ovat oikeassa, kun he sanovat, että rahan vakuudettomuus ei ole kelvollinen näkökohta privaattirahan käyttöönottoa vastaan; onhan myös kansalliset valuutat luotu tyhjästä ilman vakuuksia kansalaisten saada pankeista omansa pois, jos suuri joukko tallettajia on niitä samaan aikaan pois ottamassa. EU:n talletussuojakin on pelkkä uskon asia, eivätkä kaikki jäsenmaat ole valmiita korvaamaan keinottelupankkien romahdusten menetyksiä toisten maiden tallettajille.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun ihmiskunta ei voi jättää rahankierron ylläpitoa arpajaisten varaan, rahaa pitää tyhjästä tuottaa mutta julkisesti. Niin kauan kuin ihmismieli hylkii sen nykyistä tuotantotapaa, valtion raha (ja maailman ainoa valtioton raha euro) kelpaa valtion sisässä maksuvälineeksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Sen sijaan arvon säilyttämisen roolissa keskuspankkien ja yksityisten pankkien rahasymbioosi tuottaa maailmaan ongelman, jota olemme taas todistamassa pörssimarkkinoilla.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskuspankit ovat bittielvyttäneet taloutta laskemalla liikkeelle uutta tyhjästä luotua rahaa biljoonien dollareiden ja biljoonien eurojen arvosta (biljoonassa on 12 nollaa). Se on annettu ensin yksityisille pankeille, jotka ovat myyneet sen edelleen velkaantneille valtoille ja finanssikapitalismin muodon saaneen systeemin ikiliikkujille: sijoittajille. Suomen valtuin velasta jo yli 20 prosentttia on tätä Euroopan keskuspankin bittielvytysrahaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun uutta reaalitalouden arvonlisäystä ei ole tapahtunut vastaavassa määrin, sama reaaliomaisuus on jakautunut osakkeiden omistuksen perusteella entistä isomman rahamäärän mukaan. Se on ajanut pörssikursseja ylös Sen ohella pankit ovat tuottaneet kokonaan uudenlaisia reaalisia ja virtuaalisia finanssituotteita myytäväksi paitsi toisilleen myös sijoittajille, ja raha on käynyt kaupaksi tuottamatta reaalitalouteen inflaatiota.</p><p>&nbsp;</p><p>Harjoitetun politiikan arvioinnissa ei porvarillisesta kansantaloustieteestä ole ihmiskunnalle minkäänlaista apua. Siinä ei nimittäin tunneta käsitettä finanssitalouden inflaatio, joka kuvaisi pörssikurssien holtitonta nousua ja sitä kautta tapahtuvaa pääomamarkkinoiden ja reaalitalouden arvojen eriytymistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Niinpä keskuspankit ovat jatkaneet rahan luomista tyhjästä ja ajaneet kansantaloutensa tilanteeseen, josta ne eivät nyt pääse vaurioitta ulos. On nimittäin niin, että keskuspankit eivät tiedä, miten tämä arvoton raha kerätään markkinoilta pois.</p><p>&nbsp;</p><p>Sitä, mitä näissä ympyröissä rupeaa pikku hiljaa tapahtumaan, ei ennusteta porvarillisen kansantaloustieteen ennustemenetelmin, sillä niissä ei oteta huomioon - saati pyritä torjumaan - finanssitalouden kehitystä ja siihen liittynyttä ja liittyvää pääomamarkkinoiden inflaatiota. Pääomamarkkinoiden inflaatioteorian puuttuminen on poliittinen kysymys ja kuvaa taloustieteilijöiden luokka-asemoitumista.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Myrkky on nyt joka tapauksessa markkinoille jaettu ja se on pohjaan saakka nautittu. Siitä lisää ensi viikolla ulostulevassa kirjassani &rdquo;Rauhan ja rahan geopolitiikka&rdquo; (Into-kustannus).</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikä menee ylös tulee myös alas, sanoo ns. Galbaithin laki, jonka minä olen sen yleispätevyyden peusteella Galbraithin laiksi nimennyt. Siihen sisältyy myös pörssiromahduksen mahdollisuus.

 

Käynnissä on maailman kaikkien aikojen suurin pyramidihuijaus: bitcoin-nimisen nettirahan liikkeellelasku. Sen määrää kasvatetaan kymmenen minuutin välein, ja vanhasta rahasta synnytettävän uuden rahan saajat ratkaistaan arpomalla.

 

Pyramidihuijauksen tästä rahan tuotantomuodosta tekee se, että järjestelmästä hyötyvät eniten ne, jotka ovat olleet mukana sen alusta alkaen.

 

On totuttu ajatukseen, että rahan määrän hallitsematon kasvu johtaa reaalitaloudessa inflaatioon: rahan arvon huononemiseen niin että enemmällä rahalla saa vähemmän.

 

Bitcoineilla ei tehdä rahapolitiikkaa eikä taistella inlaatiota vastaan. Niiden määrä lisääntyy joka kymmenes minuutti, satoi tai paistoi.

 

Rahapolitiikkaa tehdään julkiseen valtaan kuuluvissa mutta poliitikkojen tahdosta riippumattomissa keskuspankeissa. Ne vaikuttavat sekä liikkeellä olevan rahan määrään että sen hintaan (korkoon), mutta ne eivät yksin päätä kummastakaan, eivät rahan määrästä, eivät rahan hinnasta. Keskuspankit toimivat markkinoilla yksityisten pankkien kautta. Pankit ovat markkinavoimia, jotka kykenevät luomaan uutta rahaa tyhjästä siinä missä keskuspankitkin.

 

Tunnettu taloustieteilijä John Kenneth Galbraith ilmaisi asian yksiselitteisesti: ”Prosessi, jolla pankit luovat rahaa, on niin yksinkertainen, että ihmismieli hylkii sitä.” (Galbraith ei koskaan saanut Ruotsin keskuspankin jakamaa Nobelin muistopalkintoa siitä syystä, että hän kirjoitti taloustieteestä liian ymmärrettävästi ja kansanomaisesti.)

 

Ihmismieli hylkii sitä ajatusta, että kaikki keskuspankkien ja kaikki yksityisten pankkien luoma raha on itseisarvoltaan arvotonta. Paperirahalla sen paremmin kuin bittirahallakaan ei ole mitään – kokonaisuuden näkökulmasta mitättömän pientä kultamäärää lukuun ottamatta – reaalimaailman vakuutta tai katetta.

 

Itse asiassa kaikki maailmassa liikuteltava raha on yhtä vellovalla pohjalla kuin ovat ne noin 2000 valtioiden vallan ulottumattomissa olevaa kryptovaluuttaakin, joiden mannekiinina on viime aikoina ollut paljon esillä bitcoin, varalla ethereum.

 

Bitcoin-kauppiaat ovat oikeassa, kun he sanovat, että rahan vakuudettomuus ei ole kelvollinen näkökohta privaattirahan käyttöönottoa vastaan; onhan myös kansalliset valuutat luotu tyhjästä ilman vakuuksia kansalaisten saada pankeista omansa pois, jos suuri joukko tallettajia on niitä samaan aikaan pois ottamassa. EU:n talletussuojakin on pelkkä uskon asia, eivätkä kaikki jäsenmaat ole valmiita korvaamaan keinottelupankkien romahdusten menetyksiä toisten maiden tallettajille.

 

Kun ihmiskunta ei voi jättää rahankierron ylläpitoa arpajaisten varaan, rahaa pitää tyhjästä tuottaa mutta julkisesti. Niin kauan kuin ihmismieli hylkii sen nykyistä tuotantotapaa, valtion raha (ja maailman ainoa valtioton raha euro) kelpaa valtion sisässä maksuvälineeksi.

 

Sen sijaan arvon säilyttämisen roolissa keskuspankkien ja yksityisten pankkien rahasymbioosi tuottaa maailmaan ongelman, jota olemme taas todistamassa pörssimarkkinoilla.

 

Keskuspankit ovat bittielvyttäneet taloutta laskemalla liikkeelle uutta tyhjästä luotua rahaa biljoonien dollareiden ja biljoonien eurojen arvosta (biljoonassa on 12 nollaa). Se on annettu ensin yksityisille pankeille, jotka ovat myyneet sen edelleen velkaantneille valtoille ja finanssikapitalismin muodon saaneen systeemin ikiliikkujille: sijoittajille. Suomen valtuin velasta jo yli 20 prosentttia on tätä Euroopan keskuspankin bittielvytysrahaa.

 

Kun uutta reaalitalouden arvonlisäystä ei ole tapahtunut vastaavassa määrin, sama reaaliomaisuus on jakautunut osakkeiden omistuksen perusteella entistä isomman rahamäärän mukaan. Se on ajanut pörssikursseja ylös Sen ohella pankit ovat tuottaneet kokonaan uudenlaisia reaalisia ja virtuaalisia finanssituotteita myytäväksi paitsi toisilleen myös sijoittajille, ja raha on käynyt kaupaksi tuottamatta reaalitalouteen inflaatiota.

 

Harjoitetun politiikan arvioinnissa ei porvarillisesta kansantaloustieteestä ole ihmiskunnalle minkäänlaista apua. Siinä ei nimittäin tunneta käsitettä finanssitalouden inflaatio, joka kuvaisi pörssikurssien holtitonta nousua ja sitä kautta tapahtuvaa pääomamarkkinoiden ja reaalitalouden arvojen eriytymistä.

 

Niinpä keskuspankit ovat jatkaneet rahan luomista tyhjästä ja ajaneet kansantaloutensa tilanteeseen, josta ne eivät nyt pääse vaurioitta ulos. On nimittäin niin, että keskuspankit eivät tiedä, miten tämä arvoton raha kerätään markkinoilta pois.

 

Sitä, mitä näissä ympyröissä rupeaa pikku hiljaa tapahtumaan, ei ennusteta porvarillisen kansantaloustieteen ennustemenetelmin, sillä niissä ei oteta huomioon - saati pyritä torjumaan - finanssitalouden kehitystä ja siihen liittynyttä ja liittyvää pääomamarkkinoiden inflaatiota. Pääomamarkkinoiden inflaatioteorian puuttuminen on poliittinen kysymys ja kuvaa taloustieteilijöiden luokka-asemoitumista. 

 

Myrkky on nyt joka tapauksessa markkinoille jaettu ja se on pohjaan saakka nautittu. Siitä lisää ensi viikolla ulostulevassa kirjassani ”Rauhan ja rahan geopolitiikka” (Into-kustannus).

 

 

]]>
51 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250595-porssikurssien-nousu-ja-tulossa-oleva-lasku#comments Inflaatio Pörssi Raha Wed, 07 Feb 2018 09:20:14 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250595-porssikurssien-nousu-ja-tulossa-oleva-lasku
EU nyt venyy ja pian paukkuu http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249762-eu-nyt-venyy-ja-pian-paukkuu <p>&nbsp;</p> <p>Ugh, kaksi Suomen hallituksen merkittävää ministeriä on puhunut Euroopan unionin liittovaltioistamisen ja Suomen osavaltioittamisen puolesta. He eivät sano asiaansa sen oikealla nimellä, ja siksi heidän kannanottonsa on selkeistettävä suomen kielelle.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Pääministeri Juha Sipilä on sanonut, että &rdquo;Suomen edustama linja on ollut kirkas ja selkeä&rdquo;. Sen &rdquo;pohjana ovat eurooppalaiset arvot ja yhteisten sovittujen sääntöjen noudattaminen&rdquo;.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Noilla määritelmillä Sipilä, jonka EU-tuntemus &ndash; ja myös Suomen turvallisuuspolitikan linjaukset &ndash; ovat hänen osaamisalueensa ulkoreunalla, ottaa ehkä itse sitä huomaamatta Suomen sumean EU-linjaan kannan, jolla kepu on kirkkaasti ja selkeästi liittovaltion puolella.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Valtiovarainministeri Petteri Orpo puolestaan on sanonut, että Suomen pitää linjata suuntansa &rdquo;kohti syvenevää yhteistyötä&rdquo;.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kokoomuksen linja on sen europuolueessa (suomalaisilla puolueilla on EU:ssa ylikansalliset emopuolueet, joiden toiminta rahoitetaan europarlamentin rahoista) ollut aina liitovaltiohenkinen. Kokoomuksessa on kuitenkin välttelty sen asian sanomista ääneen. Kun puolueen puheenjohtaja nyt sanoo, että Suomen on suunnattava kulkunsa &rdquo;kohti syvenevää yhteistyötä&rdquo;, se tarkoittaa käytännössä Suomen luopumista itsenäisyydestä ja täysivaltaisuudesta ja maamme kytkemistä liittovaltioon.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Orpo edustaa sitä linjaa, jonka federalismin (= EU:n liittovaltion) ristiretkeläinen Paavo Lipponen ilmaisee näin: &rdquo;Suomi ei voi välttää joutumista valintatilanteeseen Saksan ja Ranskan johtaman tiiviimmän ryhmän ja kakkosvyöhykkeen välillä. [&ndash;&ndash;] Paikkamme on lähellä Saksaa ja Ranskaa sekä muita nyt tiiviimmässä yhteistyössä, kuten eurossa mukana olevia maita. [&ndash;&ndash;] Ruotsi ja Tanska eivät riitä Suomelle EU-ankkuriksi.&rdquo;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&rdquo;Tiiviimpi yhteistyö&rdquo; on sitä itseään, EU:n liittovaltioimista, samoin &rdquo;paikkamme lähellä Saksaa ja Ranskaa&rdquo;. Saksan linjalla Lipponen tarkoittanee europuoluetoverinsa, Saksan demareiden puheenjohtajan Martin Schulzin linjaa, jonka mukaan EU:sta on vuoteen 2025 mennessä tehtävä liittovaltio. Ranskan suosiotaan menettänyt presidentti Emmanuel Macron on viimeisen päälle liittovaltiomiehiä ja sen osalta äärilinjalla: liittovaltio ja heti!</p> <p>&nbsp;</p> <p>EU:n yhteisiä arvoja pyrkii edustamaan EU:n pääkomissaari Jean-Claude Juncker. Syyskuussa 2017 hän esiintyi &ndash; tällä kerralla ilmeisen selvänä &ndash; Euroopan parlamentissa ja piti komission linjapuheen, jossa hän määritteli eurooppalaiset arvot vapaudeksi, demokratiaksi ja oikeusvaltioperiaatteeksi.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ne kaikki ovat sisällöltään kovin tulkinnanvaraisia eivätkä velvoita ketään mihinkään ennen kuin kussakin tapauksessa on erikseen tiedossa tärkeiden sanojen sisältö. Mitä on, mihin on, mistä on ja kenellä on vapaus? Eiköhän demokratia ole mahdollista vain kansallisvaltiossa?</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun pääkomissaarin mukaan &rdquo;yhteisvastuu on se liima, joka pitää unionin koossa&rdquo;, on selvitettävä, mistä kaikesta jokaisella jäsenmaalla on yhteisvastuu. Eli vastaavatko jäsenmaat, ja jos vastaavat, miten vastaavat, nyt ja tulevaisuudessa paitsi Kreikan veloista myös jäsenmaiden pankkien väistämättömästi tulossa olevista keinottelutappioista tyhjästä luodulla rahalla; sellaisen jäsenmaan seniorikansalaisten eläkkeistä, joita moni suuri jäsenmaa ei kykene maksamaan lupausten mukaan; etelästä ja idästä tulevien pakolaisten kotouttamisesta tai jäsenmaidensa hallinnoinnin alaisuudessa toimivien veroparatiisien sulkemisesta?</p> <p>&nbsp;</p> <p>Sitä, milloin ja miten pankkijärjestelmä ensin venyy ja sitten paukkuu, nykyiseen kansantaloustieteeseen kuuluvilla metodeilla ei kyetä ennustamaan. Nimittäin ennusteiden ulkopuolelle jäävät finanssikapitalismin ilmiöt: ensin keskuspankkien ja sen jälkeen yksityispankkien tyhjästä luomat biljoonat eurot (joilla runsas 1/5 Suomen valtion veloista on &rdquo;sosialisoitu&rdquo; eli ostettu pankeilta Euroopan keskuspankin saataviks)i, pääomamarkkinoiden inflaatio sekä koko systeemin laajuisen kriisin mahdollisuus.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Kaikki nämä asiat ovat myös presidentin vaalin keskeisiä kysymyksiä. Suomi ei pääse niitä pakoon.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Ugh, kaksi Suomen hallituksen merkittävää ministeriä on puhunut Euroopan unionin liittovaltioistamisen ja Suomen osavaltioittamisen puolesta. He eivät sano asiaansa sen oikealla nimellä, ja siksi heidän kannanottonsa on selkeistettävä suomen kielelle.

 

Pääministeri Juha Sipilä on sanonut, että ”Suomen edustama linja on ollut kirkas ja selkeä”. Sen ”pohjana ovat eurooppalaiset arvot ja yhteisten sovittujen sääntöjen noudattaminen”.

 

Noilla määritelmillä Sipilä, jonka EU-tuntemus – ja myös Suomen turvallisuuspolitikan linjaukset – ovat hänen osaamisalueensa ulkoreunalla, ottaa ehkä itse sitä huomaamatta Suomen sumean EU-linjaan kannan, jolla kepu on kirkkaasti ja selkeästi liittovaltion puolella.

 

Valtiovarainministeri Petteri Orpo puolestaan on sanonut, että Suomen pitää linjata suuntansa ”kohti syvenevää yhteistyötä”.

 

Kokoomuksen linja on sen europuolueessa (suomalaisilla puolueilla on EU:ssa ylikansalliset emopuolueet, joiden toiminta rahoitetaan europarlamentin rahoista) ollut aina liitovaltiohenkinen. Kokoomuksessa on kuitenkin välttelty sen asian sanomista ääneen. Kun puolueen puheenjohtaja nyt sanoo, että Suomen on suunnattava kulkunsa ”kohti syvenevää yhteistyötä”, se tarkoittaa käytännössä Suomen luopumista itsenäisyydestä ja täysivaltaisuudesta ja maamme kytkemistä liittovaltioon.

 

Orpo edustaa sitä linjaa, jonka federalismin (= EU:n liittovaltion) ristiretkeläinen Paavo Lipponen ilmaisee näin: ”Suomi ei voi välttää joutumista valintatilanteeseen Saksan ja Ranskan johtaman tiiviimmän ryhmän ja kakkosvyöhykkeen välillä. [––] Paikkamme on lähellä Saksaa ja Ranskaa sekä muita nyt tiiviimmässä yhteistyössä, kuten eurossa mukana olevia maita. [––] Ruotsi ja Tanska eivät riitä Suomelle EU-ankkuriksi.”

 

”Tiiviimpi yhteistyö” on sitä itseään, EU:n liittovaltioimista, samoin ”paikkamme lähellä Saksaa ja Ranskaa”. Saksan linjalla Lipponen tarkoittanee europuoluetoverinsa, Saksan demareiden puheenjohtajan Martin Schulzin linjaa, jonka mukaan EU:sta on vuoteen 2025 mennessä tehtävä liittovaltio. Ranskan suosiotaan menettänyt presidentti Emmanuel Macron on viimeisen päälle liittovaltiomiehiä ja sen osalta äärilinjalla: liittovaltio ja heti!

 

EU:n yhteisiä arvoja pyrkii edustamaan EU:n pääkomissaari Jean-Claude Juncker. Syyskuussa 2017 hän esiintyi – tällä kerralla ilmeisen selvänä – Euroopan parlamentissa ja piti komission linjapuheen, jossa hän määritteli eurooppalaiset arvot vapaudeksi, demokratiaksi ja oikeusvaltioperiaatteeksi.

 

Ne kaikki ovat sisällöltään kovin tulkinnanvaraisia eivätkä velvoita ketään mihinkään ennen kuin kussakin tapauksessa on erikseen tiedossa tärkeiden sanojen sisältö. Mitä on, mihin on, mistä on ja kenellä on vapaus? Eiköhän demokratia ole mahdollista vain kansallisvaltiossa?

 

Kun pääkomissaarin mukaan ”yhteisvastuu on se liima, joka pitää unionin koossa”, on selvitettävä, mistä kaikesta jokaisella jäsenmaalla on yhteisvastuu. Eli vastaavatko jäsenmaat, ja jos vastaavat, miten vastaavat, nyt ja tulevaisuudessa paitsi Kreikan veloista myös jäsenmaiden pankkien väistämättömästi tulossa olevista keinottelutappioista tyhjästä luodulla rahalla; sellaisen jäsenmaan seniorikansalaisten eläkkeistä, joita moni suuri jäsenmaa ei kykene maksamaan lupausten mukaan; etelästä ja idästä tulevien pakolaisten kotouttamisesta tai jäsenmaidensa hallinnoinnin alaisuudessa toimivien veroparatiisien sulkemisesta?

 

Sitä, milloin ja miten pankkijärjestelmä ensin venyy ja sitten paukkuu, nykyiseen kansantaloustieteeseen kuuluvilla metodeilla ei kyetä ennustamaan. Nimittäin ennusteiden ulkopuolelle jäävät finanssikapitalismin ilmiöt: ensin keskuspankkien ja sen jälkeen yksityispankkien tyhjästä luomat biljoonat eurot (joilla runsas 1/5 Suomen valtion veloista on ”sosialisoitu” eli ostettu pankeilta Euroopan keskuspankin saataviks)i, pääomamarkkinoiden inflaatio sekä koko systeemin laajuisen kriisin mahdollisuus.

 

Kaikki nämä asiat ovat myös presidentin vaalin keskeisiä kysymyksiä. Suomi ei pääse niitä pakoon.

 

 

 

]]>
22 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249762-eu-nyt-venyy-ja-pian-paukkuu#comments EU Liittovaltio Thu, 25 Jan 2018 08:11:52 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249762-eu-nyt-venyy-ja-pian-paukkuu
Suomen puolustus- ja hyökkäysvoimat http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241348-suomenpuolustus-ja-hyokkaysvoimat <p>Kysyn tässä kirjoituksessa, olisiko paikallaan vaihtaa puolustusvoimiemme roolinimeksi puolustus- ja hyökkäysvoimat tai suoraan sotavoimat?</p><p>&nbsp;</p><p>Tänään alkoivat USA:n Marylandin osavaltion kansalliskaartin A-10 Thunderbolts (= Ukkossalamat) -lentokoneet harjoitella hyökkäyssotaa Suomen ilmatilassa. Koneiden nimessä A (eli attack) tarkoittaa sitä, että kyseessä olevat rynnäkkö- eli maataistelukoneet on tarkoitettu&nbsp; Yhdysvaltojen armeijan hyökkäysluonteiseen toimintaan vihollisen maavoimia vastaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Kun edellisellä kerralla Yhdysvallat oli Suomessa kutsuttuna ilman muita Nato-maita liikkeellä Oregonin kansalliskaartin F-15 C -hävittäjillä, Suomen kanssa tulee nyt amerikkalaisten kanssa harjoitelluksi sekä hävittämistä niillä F-koneilla että rynnäköintiä näillä A-koneilla. Pommikoneiden (B) harjoitusvuoro on vielä tulossa?</p><p>&nbsp;</p><p>En ole oppinut ymmärtämään tätä harjoitustoimintaa, joka on jo niin rutiininomaista toimintaa, että media ei sitä enää noteeraa lainkaan. En löytänyt tätä harjoitusta koskevaa materiaalia yhdestäkään tämän päivän julkaisusta.&nbsp; Kuitenkin minulle ja varmaan monelle muullekin on epäselvää, mitä ne tarkalleen ottaen harjoittelevat. Kansalaisena minulla on oikeus se tietää ja median tehtävä on näin iso asia meile kertoa, mutta media natottaa meitä vaikenemalla.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalaismediaa seuratessa on syntynyt sellainen epävarma tunne, jossa mielensäpahoittaja kysyy itseltään, että sotaako tässä nyt pukkaa?</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Natoon koulutettu puolustusvoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg antoi tammikuussa 2017 Helsingin Sanomissa ymmärtää, että &rdquo;tulee vielä päivä, jolloin Suomen maaperällä taas soditaan&rdquo;, kyseessä on kaiken poliittisen päätöksenteon keskeisin asia: sota vai rauha? Kun lehden haastattelijan mukaan &rdquo;on vaikea edes kuvitella, että Suomea uhkaisi jokin toinen maa kuin Venäjä&rdquo;, viholliskuva on suomalaisille tuttu: silmien välliin ryssää.</p><p>&nbsp;</p><p>Kaikki eivät tiedä, että Suomi on tehnyt Naton kanssa (Jarmo Lindbergin Suomen puolesta allekirjoittaman) ns. isäntämaasopimuksen siitä, miten Suomi voi kansaa kuulematta mutta poliittista eliittiä kuunnellen auttaa mahdollista läpikulkuhyökkääjää sotilaallisesti meidän maaperällä sekä merialueilla ja ilmatilassa. Tukikohdat, satamat ja lentokentät lienevät (ei ole kerrottu, ovatko) valmiina vieraiden joukkojen tulla maahamme ja sen kautta sotimaan siihen tapaan kuin saksalaiset saivat vuonna 1941 vapaan kauttakulkuoikeuden hyökkäysjoukkonsa sijoittamiseksi operaatio Barbarossaa varten Suomen Lappiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Sadan vuoden takaa tulee mieleen Edvard Hjelt, joka yksin&nbsp; Suomen senaattia ja eduskuntaa kuulematta hyväksyi Saksan valkoiselle puolelle Suomen sisällissodassa antaman sotilasavun hintana rauhansopimuksen ja kauppa- ja merenkulkusopimuksen, joilla Suomesta tehtiin saksan protektoraatti. (Lue lisää tästä porvarillisesta &rdquo;demokratiasta&rdquo; Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirjasta &rdquo;Saksalainen Suomi 1918&rdquo;.)</p><p>&nbsp;</p><p>Venäjän kanssa meillä on vuonna 1992 tehty hyökkäämättömyyssopimus toisin kuin Nato-maiden kanssa, mutta annas olla mikä älämölöö siitä syntyisikään, jos Suomi harjoittelisi sotaa venäläisten kanssa. Ei harjoittele vaan toimii pikemminkin päinvastoin.</p><p>&nbsp;</p><p>Kansa voi osallistua päätöksentekoon kansanäänestysten kautta. Kuinka väärässä onkaan siinä asiassa Jukka Tarkka, joka arvostelee kansanäänestyksen puolesta puhunutta Sauli Niinistöä &quot;vastuuttomuudesta ja äänestäjien kosiskelusta&quot;.&nbsp; Iltalehdessä hän tykittää, että &quot;kansanäänestyksen vaarallisuus juontuu siiitä, että vain pieni osa äänestäjistä todella tietää ja tuntee äänestettävän asian eli mistä esimerkiksi Natossa on kysymys&quot;. Tästä ei ole pitkä matka Wahlroosin demokratiakäsitykseen: hänelle se on enemmistön tyranniaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Kansalainen tietää ja varsinkin tuntee saman kuin poliitikkokin, joka ei juuri poikkea tiedoiltaan ns. kansasta. Sitä, minkä he tietävät, Jukka Tarkka ei tiedä eikä varsinkaan tunne: Yhdysvaltojen kansalliskaartien hävittäjien ja rynnäkkökoneiden ilmasotaharjoitukset Suomen ilmatilassa vaarantavat Suomen turvallisuuspolitiikan geopoliittisen ja historiallisen perinnön.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kysyn tässä kirjoituksessa, olisiko paikallaan vaihtaa puolustusvoimiemme roolinimeksi puolustus- ja hyökkäysvoimat tai suoraan sotavoimat?

 

Tänään alkoivat USA:n Marylandin osavaltion kansalliskaartin A-10 Thunderbolts (= Ukkossalamat) -lentokoneet harjoitella hyökkäyssotaa Suomen ilmatilassa. Koneiden nimessä A (eli attack) tarkoittaa sitä, että kyseessä olevat rynnäkkö- eli maataistelukoneet on tarkoitettu  Yhdysvaltojen armeijan hyökkäysluonteiseen toimintaan vihollisen maavoimia vastaan.

 

Kun edellisellä kerralla Yhdysvallat oli Suomessa kutsuttuna ilman muita Nato-maita liikkeellä Oregonin kansalliskaartin F-15 C -hävittäjillä, Suomen kanssa tulee nyt amerikkalaisten kanssa harjoitelluksi sekä hävittämistä niillä F-koneilla että rynnäköintiä näillä A-koneilla. Pommikoneiden (B) harjoitusvuoro on vielä tulossa?

 

En ole oppinut ymmärtämään tätä harjoitustoimintaa, joka on jo niin rutiininomaista toimintaa, että media ei sitä enää noteeraa lainkaan. En löytänyt tätä harjoitusta koskevaa materiaalia yhdestäkään tämän päivän julkaisusta.  Kuitenkin minulle ja varmaan monelle muullekin on epäselvää, mitä ne tarkalleen ottaen harjoittelevat. Kansalaisena minulla on oikeus se tietää ja median tehtävä on näin iso asia meile kertoa, mutta media natottaa meitä vaikenemalla.

 

Suomalaismediaa seuratessa on syntynyt sellainen epävarma tunne, jossa mielensäpahoittaja kysyy itseltään, että sotaako tässä nyt pukkaa?

 

Kun Natoon koulutettu puolustusvoimien komentaja, kenraali Jarmo Lindberg antoi tammikuussa 2017 Helsingin Sanomissa ymmärtää, että ”tulee vielä päivä, jolloin Suomen maaperällä taas soditaan”, kyseessä on kaiken poliittisen päätöksenteon keskeisin asia: sota vai rauha? Kun lehden haastattelijan mukaan ”on vaikea edes kuvitella, että Suomea uhkaisi jokin toinen maa kuin Venäjä”, viholliskuva on suomalaisille tuttu: silmien välliin ryssää.

 

Kaikki eivät tiedä, että Suomi on tehnyt Naton kanssa (Jarmo Lindbergin Suomen puolesta allekirjoittaman) ns. isäntämaasopimuksen siitä, miten Suomi voi kansaa kuulematta mutta poliittista eliittiä kuunnellen auttaa mahdollista läpikulkuhyökkääjää sotilaallisesti meidän maaperällä sekä merialueilla ja ilmatilassa. Tukikohdat, satamat ja lentokentät lienevät (ei ole kerrottu, ovatko) valmiina vieraiden joukkojen tulla maahamme ja sen kautta sotimaan siihen tapaan kuin saksalaiset saivat vuonna 1941 vapaan kauttakulkuoikeuden hyökkäysjoukkonsa sijoittamiseksi operaatio Barbarossaa varten Suomen Lappiin.

 

Sadan vuoden takaa tulee mieleen Edvard Hjelt, joka yksin  Suomen senaattia ja eduskuntaa kuulematta hyväksyi Saksan valkoiselle puolelle Suomen sisällissodassa antaman sotilasavun hintana rauhansopimuksen ja kauppa- ja merenkulkusopimuksen, joilla Suomesta tehtiin saksan protektoraatti. (Lue lisää tästä porvarillisesta ”demokratiasta” Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirjasta ”Saksalainen Suomi 1918”.)

 

Venäjän kanssa meillä on vuonna 1992 tehty hyökkäämättömyyssopimus toisin kuin Nato-maiden kanssa, mutta annas olla mikä älämölöö siitä syntyisikään, jos Suomi harjoittelisi sotaa venäläisten kanssa. Ei harjoittele vaan toimii pikemminkin päinvastoin.

 

Kansa voi osallistua päätöksentekoon kansanäänestysten kautta. Kuinka väärässä onkaan siinä asiassa Jukka Tarkka, joka arvostelee kansanäänestyksen puolesta puhunutta Sauli Niinistöä "vastuuttomuudesta ja äänestäjien kosiskelusta".  Iltalehdessä hän tykittää, että "kansanäänestyksen vaarallisuus juontuu siiitä, että vain pieni osa äänestäjistä todella tietää ja tuntee äänestettävän asian eli mistä esimerkiksi Natossa on kysymys". Tästä ei ole pitkä matka Wahlroosin demokratiakäsitykseen: hänelle se on enemmistön tyranniaa. 

 

Kansalainen tietää ja varsinkin tuntee saman kuin poliitikkokin, joka ei juuri poikkea tiedoiltaan ns. kansasta. Sitä, minkä he tietävät, Jukka Tarkka ei tiedä eikä varsinkaan tunne: Yhdysvaltojen kansalliskaartien hävittäjien ja rynnäkkökoneiden ilmasotaharjoitukset Suomen ilmatilassa vaarantavat Suomen turvallisuuspolitiikan geopoliittisen ja historiallisen perinnön. 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
129 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241348-suomenpuolustus-ja-hyokkaysvoimat#comments Ilmasotaharjoitukset Nato Tue, 15 Aug 2017 18:07:47 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241348-suomenpuolustus-ja-hyokkaysvoimat
Rauhanenkelipula http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236829-rauhanenkelipula <p>&nbsp;</p><p>Viime päivinä on keskusteltu siitä, mitä velvollisuuksia ja pakkoja EU:n perussopimukset (= EU:n perustuslaki) asettavat Suomelle, jos Nato-maa Viro aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Suomen natottajat ja upseerit ovat innoissaan: nyt päästään taas sotimaan! Ei se sotaanlähtö kuitenkaan mitään pakkopullaa ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän juridisen asian käsittelyssä poliitikot ja toimittajat tekevät systemaattisesti käsitteellisiä virheitä ja ovat epätarkkoja niin että herää usein herää kysymys, ovatko he lainkaan lukeneet siteeraamiaan juridisia aineistoja.</p><p>&nbsp;</p><p>Lähdetäänpä liikkeelle Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta. Siihen kirjoitettu ns. solidaarisuusartikla 222 kuuluu näin:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>1. Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat</em></p><p>&nbsp;</p><p><em>a) &ndash; torjuakseen terrorismin uhan jäsenvaltioiden alueella;</em></p><p><em>&ndash; suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrori-iskulta;</em></p><p><em>&ndash; antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä terrori-iskun tapahtuessa;</em></p><p><em>b) antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa</em>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on ainoa EU:n perussopimusten kohta, joka velvoittaa jäsenmaan antamaan sotilaallista apua toiselle jäsenmaalle. Se velvoittaa myös aseelliseen avunantoon, mutta siihen kuitenkin vain terrorismin tai luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapauksissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 42 (c) asiaa, johon tässä yhteydessä viitataan, koskee seuraava säännös:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;7.<em> Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.&rdquo;</em></p><p>&nbsp;</p><p>YK:n peruskirjan artiklan 51 alkuosa antaa valtioille rajattoman puolustautumisoikeuden yksin tai liittoutuneena:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;<em>51. Jos jokin Yhdistyneiden kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi</em>.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Ranska vaati Pariisin vuoden 2016 terrorihyökkäyksen perusteella apua muilta EU-mailta, se vetosi tähän artiklaan. Se oli kuitenkin väärä artikla, sillä EU:n toimintaa koskeva ja edellä esitettyy artikla 222 on nimenomaan terrorismiartikla, mutta Ranskan kanssa ei EU muutoinkaan toimi kaikkien sääntöjen mukaan ja se tekee liittovaltioimista vielä entistäkin pontevammin Ranskan EU-haukkojen heimoon kuuluvan uuden presidentin kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>EU:n unionista tehdyssä sopimuksessa artiklan 42(7) sanamuoto &rdquo;kaikin käytettävissään olevin keinoin&rdquo; ei velvoita antamaan toiselle jäsenmaalle sotilaallista apua, vaikka se toinen olisi joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämän käsityksen pohjana on sanamuodon syntyhistoria. Kun isot jäsenmaat ehdottivat hallitusten välisessä konferenssissa (HVK), että apua pitää antaa &rdquo;sotilaallisin ja muin keinoin&rdquo;, sitä asiaa käsiteltäessä Erkki Tuomiojan neuvottelutaidon tuloksena tästä lauseesta poistettiin tuo &rdquo;sotilaallisin keinoin&rdquo; ja jäljelle jäi avun antajan valintavapaus: &rdquo;kaikin käytettävissään olevin keinoin&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomi voi näin ollen itse päättää, mitä keinoja sillä on käytettävissä. Oman maan puolustamiseen varautuminen ja sitä kautta sotilaallisen konfliktin välttäminen saattaa johtaa siihen, että sotilaallinen apu Nato-maalle ei ole käytettävissä. Omaa etua saa ajaa, ja niin tekevät muutkin maat.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos sotilaallisessa aggressiossa on kyse Viron joutuminen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, kysymys on silloin koko Itämeren alueella sodasta ja rauhasta. Silloin päätös aseellisen avun antamisesta ei ole pelkkää ulkopolitiikkaa, jota Suomen perustuslain 93. artiklan mukaan&uml;&quot;<em>johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa</em>&rdquo;. Jos ne eivät pääse sopimukseen, vasta siinä vaiheessa asian ratkaisee eduskunta.</p><p>&nbsp;</p><p>Nyt Suomessa suunnitellaan tähän päätöksentekoon ratkaisua, joka veisi päätösvallan sekä toisen EU-jäsenmaan auttamispyynnöstä että isäntämaasopimuksen mukaisten vieraiden Nato-joukkojen maahantulon sallimisesta pois eduskunnalta. Päätökset halutaan tehdä eräänlaisena pikakäsittelynä presidentin, hallituksen ja joidenkin eduskunnan yksittäisten edustajien kesken. Se on suuri puhallus kansanvaltaisen päätöksenteon kumoamiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Tulevat mieleen ne ajat, joista Suomella on kokemuksia pelkästään sisäpiirien päätöksenteosta sodan ja rauhan asioissa. Vaasan valkoinen senaattihan oli maaliskuulla 1918 tehnyt Saksan kanssa sopimuksen, joka&nbsp; teki Suomesta käytännössä Saksan siirtomaan, ja syksystä 1940 alkaen oli salassa valmisteltu ilmeisen suullinen isäntämaasopimus Suomen yhteishyökkäyksestä Hitlerin joukkojen kanssa Neuvostoliittoon. Kumpaakaan ei toimitettu eduskunnan käsittelyyn. Jälkimmäisen hoitivat sotilaat eikä mitään pantu paperille. Tästä on taas kysymys. Saksa vain on vaihtunut Natoksi (=Yhdysvalloiksi) ja EU on sen sotilaallisen ylivallan eurooppalainen ulottuvuus.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Viime päivinä on keskusteltu siitä, mitä velvollisuuksia ja pakkoja EU:n perussopimukset (= EU:n perustuslaki) asettavat Suomelle, jos Nato-maa Viro aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Suomen natottajat ja upseerit ovat innoissaan: nyt päästään taas sotimaan! Ei se sotaanlähtö kuitenkaan mitään pakkopullaa ole.

 

Tämän juridisen asian käsittelyssä poliitikot ja toimittajat tekevät systemaattisesti käsitteellisiä virheitä ja ovat epätarkkoja niin että herää usein herää kysymys, ovatko he lainkaan lukeneet siteeraamiaan juridisia aineistoja.

 

Lähdetäänpä liikkeelle Euroopan unionin toiminnasta tehdystä sopimuksesta. Siihen kirjoitettu ns. solidaarisuusartikla 222 kuuluu näin:

 

1. Unioni ja sen jäsenvaltiot toimivat yhdessä yhteisvastuun hengessä, jos jäsenvaltio joutuu terrori-iskun taikka luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden kohteeksi. Unioni ottaa käyttöön kaikki käytettävissään olevat välineet, mukaan lukien jäsenvaltioiden sen käyttöön asettamat sotilaalliset voimavarat

 

a) – torjuakseen terrorismin uhan jäsenvaltioiden alueella;

– suojellakseen demokraattisia instituutioita ja siviiliväestöä mahdolliselta terrori-iskulta;

– antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä terrori-iskun tapahtuessa;

b) antaakseen apua jäsenvaltiolle tämän alueella ja tämän poliittisten elinten pyynnöstä luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapahtuessa.”

 

Tämä on ainoa EU:n perussopimusten kohta, joka velvoittaa jäsenmaan antamaan sotilaallista apua toiselle jäsenmaalle. Se velvoittaa myös aseelliseen avunantoon, mutta siihen kuitenkin vain terrorismin tai luonnon tai ihmisen aiheuttaman suuronnettomuuden tapauksissa.

 

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklassa 42 (c) asiaa, johon tässä yhteydessä viitataan, koskee seuraava säännös:

 

”7. Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.”

 

YK:n peruskirjan artiklan 51 alkuosa antaa valtioille rajattoman puolustautumisoikeuden yksin tai liittoutuneena:

 

51. Jos jokin Yhdistyneiden kansakuntien jäsen joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, ei mikään tämän peruskirjan säännös saa rajoittaa sen luonnollista oikeutta erilliseen tai yhteiseen puolustautumiseen, kunnes turvallisuusneuvosto on ryhtynyt tarpeellisiin toimenpiteisiin kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.”

 

Kun Ranska vaati Pariisin vuoden 2016 terrorihyökkäyksen perusteella apua muilta EU-mailta, se vetosi tähän artiklaan. Se oli kuitenkin väärä artikla, sillä EU:n toimintaa koskeva ja edellä esitettyy artikla 222 on nimenomaan terrorismiartikla, mutta Ranskan kanssa ei EU muutoinkaan toimi kaikkien sääntöjen mukaan ja se tekee liittovaltioimista vielä entistäkin pontevammin Ranskan EU-haukkojen heimoon kuuluvan uuden presidentin kanssa.

 

EU:n unionista tehdyssä sopimuksessa artiklan 42(7) sanamuoto ”kaikin käytettävissään olevin keinoin” ei velvoita antamaan toiselle jäsenmaalle sotilaallista apua, vaikka se toinen olisi joutunut aseellisen hyökkäyksen kohteeksi. Tämän käsityksen pohjana on sanamuodon syntyhistoria. Kun isot jäsenmaat ehdottivat hallitusten välisessä konferenssissa (HVK), että apua pitää antaa ”sotilaallisin ja muin keinoin”, sitä asiaa käsiteltäessä Erkki Tuomiojan neuvottelutaidon tuloksena tästä lauseesta poistettiin tuo ”sotilaallisin keinoin” ja jäljelle jäi avun antajan valintavapaus: ”kaikin käytettävissään olevin keinoin”.

 

Suomi voi näin ollen itse päättää, mitä keinoja sillä on käytettävissä. Oman maan puolustamiseen varautuminen ja sitä kautta sotilaallisen konfliktin välttäminen saattaa johtaa siihen, että sotilaallinen apu Nato-maalle ei ole käytettävissä. Omaa etua saa ajaa, ja niin tekevät muutkin maat.

 

Jos sotilaallisessa aggressiossa on kyse Viron joutuminen aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, kysymys on silloin koko Itämeren alueella sodasta ja rauhasta. Silloin päätös aseellisen avun antamisesta ei ole pelkkää ulkopolitiikkaa, jota Suomen perustuslain 93. artiklan mukaan¨"johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa”. Jos ne eivät pääse sopimukseen, vasta siinä vaiheessa asian ratkaisee eduskunta.

 

Nyt Suomessa suunnitellaan tähän päätöksentekoon ratkaisua, joka veisi päätösvallan sekä toisen EU-jäsenmaan auttamispyynnöstä että isäntämaasopimuksen mukaisten vieraiden Nato-joukkojen maahantulon sallimisesta pois eduskunnalta. Päätökset halutaan tehdä eräänlaisena pikakäsittelynä presidentin, hallituksen ja joidenkin eduskunnan yksittäisten edustajien kesken. Se on suuri puhallus kansanvaltaisen päätöksenteon kumoamiseksi.

 

Tulevat mieleen ne ajat, joista Suomella on kokemuksia pelkästään sisäpiirien päätöksenteosta sodan ja rauhan asioissa. Vaasan valkoinen senaattihan oli maaliskuulla 1918 tehnyt Saksan kanssa sopimuksen, joka  teki Suomesta käytännössä Saksan siirtomaan, ja syksystä 1940 alkaen oli salassa valmisteltu ilmeisen suullinen isäntämaasopimus Suomen yhteishyökkäyksestä Hitlerin joukkojen kanssa Neuvostoliittoon. Kumpaakaan ei toimitettu eduskunnan käsittelyyn. Jälkimmäisen hoitivat sotilaat eikä mitään pantu paperille. Tästä on taas kysymys. Saksa vain on vaihtunut Natoksi (=Yhdysvalloiksi) ja EU on sen sotilaallisen ylivallan eurooppalainen ulottuvuus.

 

]]>
16 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236829-rauhanenkelipula#comments EU Nato Wed, 10 May 2017 12:59:38 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236829-rauhanenkelipula
Suomen ja Venäjän hyökkäämättömyyssopimus http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235806-suomen-ja-venajan-hyokkaamattomyyssopimus <p>Kun naapureita ei voi valita, on tyydyttävä niihin, joita on, ja heitä kohtaan on hyvä olla hyvä tahto.</p><p>&nbsp;</p><p>Yya-sopimuksen ilmapiirissä ja omatoimisesti puolueettomuudesta kiinni pitäen Suomi eleli kymmeniä vuosia Neuvostoliiton naapurissa kuin herran kukkarossa: kauppa kävi, olo oli onnekas ja elo tyyni, suojakas. Niitä vuosia kutsutaan suomettumisen ajaksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ei käy sen asian kieltäminen, että suomettumiseen liittyi ylenmääräinen Neuvostoliiton asioiden kaunomaalailu. Vanhaan aikaan se ei tuntunut ollenkaan pahalta, sillä ei se ollut sen kummempaa nöyristelyä kuin on tämän ajan natokiima ja Yhdysvaltojen johtajien suosion kalastelu syvistä vesistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomettumisen vahva vastustaja eversti evp. Sampo Ahto, jota kukaan ei syyttäne Venäjän trolliksi, sai kantapään kautta tuta lännettäjien uuden ulkopolitiikan vaihtoehdottomuuden. Hän loihe lausumaan, että &rdquo;entinen suomettumisen linja oli häpeällinen, mutta nykyinen lännen myötäily on yksinkertaisesti lyhytnäköistä ja typerää&rdquo; ja että &rdquo;ei pitäisi kumarrella eikä pyllistellä ei itään eikä länteen&rdquo;. Hänen kolumninsa Kadettikunnan <em>Kylkirauta-</em>lehdessä loppuivat siihen. Upseerikunnassa historiattomuus rulettaa ja geopoliittinen asemamme määrittyy maamme natottamisen mukaan:</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Neuvostoliitto hajosi neljännesvuosisata sitten pirstaleiksi, siinä yhteydessä Venäjä otti vastuun Neuvostoliiton poliittisesta jäämistöstä. Siihen kuului myös Suomen kanssa tehty yya-sopimus.</p><p>&nbsp;</p><p>Venäjä ajautui alkoholisoituneen (sitä sairautta esiintyy myös EU:n johdossa) presidenttinsä Boris Jeltsinin johdolla suuren epäjärjestyksen tilaan. Suomi käytti sen heti hyväksi ja hylkäsi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset, neuvotteli vuonna 1983 kahdellakymmenellä vuodella jatketun yya-sopimuksen tilalle uuden sopimuksen maidemme välisistä suhteista ja vahvisti länsiloikkaa hylkäämällä puolueettomuuden suurvaltojen ristiriitatilanteissa.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista tehtiin vuonna 1992 sopimus, joka on kirjattu Suomen asetuskokoelmaan (63/1992) ja on aito eduskunnan hyväksymä valtiosopimus erotukseksi Naton ja sen jäsenmaiden kanssa tehdyistä oikeudellisesti velvoittamattomista sopimuksista, pöytäkirjoista, julistuksista ja muista poliittisista siteistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Tärkein turvallisuuspoliittinen osio on tämän valtiosopimuksen 4. artiklassa:</p><p>&nbsp;</p><p>&rdquo;Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.</p><p>Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämän tekstin perusteella Venäjän kanssa on tehty hyökkäämättömyyssopimus, jonka eduskunta on sen hyväksynyt.</p><p>&nbsp;</p><p>Kuitenkin Suomi varautuu tukemaan Naton tai sen jäsenmaan hyökkäystä Venäjälle!</p><p>&nbsp;</p><p>Siitä on tehty sopimus, joka ei ole valtiosopimus niin kuin on sopimus Suomen ja Venäjän välisten suhteiden perusteista. Itse asiassa se ei ole mikään sopimus vaan vain pelkkä &rdquo;yhteisymmärryspöytäkirja&rdquo;, jolla Suomi kuitenkin varustautuu antamaan Natolle tai Naton jäsenmaalle oikeuden hyökätä Venäjälle Suomena alueen kautta. Tämä pöytäkirja, jonka Suomi hyväksyi lähes jokaisen pilkunkin tarkkuudella, löytyy Naton asiakirjaluonnoksista (AJP-4.5 (B) &ndash; Allied Joint Doctrine for Host Nation Support and Procedures sekä liite Annex B).</p><p>&nbsp;</p><p>Ei ole perusteita sanoa, että Nato olisi huomenaamulla kello 5 hyökkäämässä Suomen kautta Venäjälle, mutta isäntämaasopimukseen liittyy sekin teoreettinen mahdollisuus. Sen mukaan Naton sotilaalliseen toimintaan Suomessa voivat nimittäin kuulua &rdquo;harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta, tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä; taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, <strong>myös</strong> <strong>hyökkäys</strong>, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Tähän &rdquo;sopimukseen&rdquo; on kirjattu kohtaan 3(5) juridinen perustelu sille, että Suomeen saa tulla Naton tai sen jäsenmaiden joukkoja vain Suomen kutsusta: &rdquo;Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikana tai kansainvälisen jännitystilan aikana siten kuin isäntämaan ja Naton asianomaiset viranomaiset yhdessä päättävät.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tarkalleen ottaen kyseessä ei kuitenkaan ole Suomen määräysvalta asiaan vaan pelkkä veto-oikeus: &rdquo;yhdessä päättävät&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Tulkinta siitä, että Suomeen saa tulla Naton sotilaita vain Suomen luvalla, saattaa olla juridisesti oikea, mutta vain siltä osin, että pöytäkirjoilla ylipäätään on juridista merkitystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Isäntämaatukea koskevasta ja edellä jo mainitusta Naton asiakirjasta AJP- 4.5 (B) löytyy maininta, että yhteisymmärryspöytäkirja on molempia osapuolia &rdquo;poliittisesti sitova&rdquo;. Se tekee asiasta monimutkaisemman.</p><p>&nbsp;</p><p>On siis voimassa yhtäällä Venäjän kanssa tehty ja eduskunnan hyväksymä valtiosopimus, joka on hyökkäämättömyyssopimus (artikla 4.2 ja 4.3).</p><p>&nbsp;</p><p>Sen ohella on olemassa, mutta ei kuitenkaan juridisesti voimassa (vaan pelkkänä poliittisena asiakirjana) Naton kanssa tehty &rdquo;isäntämaasopimus&rdquo; (Memorandum of Understanding, MOU). Kyseisen &rdquo;yhteisymmärryspöytäkirjan&rdquo; on allekirjoittanut vain Suomen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg, eikä eduskunta ole sitä hyväksynyt.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos tulee tilanne päälle, herää kysymys, kumpaa asiakirjaa Suomi mahtaa noudattaa?</p><p>&nbsp;</p><p>Se asia varmaankin kiinnostaa myös Venäjää, jonka johtajat eivät ole ottaneet asiaan kantaa. Se ei tarkoita, että siellä päin ei tarkasti seurattaisi Suomen valintojen seurauksia Venäjän&nbsp;kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Siksi Suomen saattaisi olla viisasta&nbsp;nostaa sopivassa yhteydessä esille hyökkäämättömyyssopimuksen olemassaolo ja sen velvoitteet sekä Suomelle että Venäjälle.</p> Kun naapureita ei voi valita, on tyydyttävä niihin, joita on, ja heitä kohtaan on hyvä olla hyvä tahto.

 

Yya-sopimuksen ilmapiirissä ja omatoimisesti puolueettomuudesta kiinni pitäen Suomi eleli kymmeniä vuosia Neuvostoliiton naapurissa kuin herran kukkarossa: kauppa kävi, olo oli onnekas ja elo tyyni, suojakas. Niitä vuosia kutsutaan suomettumisen ajaksi.

 

Ei käy sen asian kieltäminen, että suomettumiseen liittyi ylenmääräinen Neuvostoliiton asioiden kaunomaalailu. Vanhaan aikaan se ei tuntunut ollenkaan pahalta, sillä ei se ollut sen kummempaa nöyristelyä kuin on tämän ajan natokiima ja Yhdysvaltojen johtajien suosion kalastelu syvistä vesistä.

 

Suomettumisen vahva vastustaja eversti evp. Sampo Ahto, jota kukaan ei syyttäne Venäjän trolliksi, sai kantapään kautta tuta lännettäjien uuden ulkopolitiikan vaihtoehdottomuuden. Hän loihe lausumaan, että ”entinen suomettumisen linja oli häpeällinen, mutta nykyinen lännen myötäily on yksinkertaisesti lyhytnäköistä ja typerää” ja että ”ei pitäisi kumarrella eikä pyllistellä ei itään eikä länteen”. Hänen kolumninsa Kadettikunnan Kylkirauta-lehdessä loppuivat siihen. Upseerikunnassa historiattomuus rulettaa ja geopoliittinen asemamme määrittyy maamme natottamisen mukaan:

 

Kun Neuvostoliitto hajosi neljännesvuosisata sitten pirstaleiksi, siinä yhteydessä Venäjä otti vastuun Neuvostoliiton poliittisesta jäämistöstä. Siihen kuului myös Suomen kanssa tehty yya-sopimus.

 

Venäjä ajautui alkoholisoituneen (sitä sairautta esiintyy myös EU:n johdossa) presidenttinsä Boris Jeltsinin johdolla suuren epäjärjestyksen tilaan. Suomi käytti sen heti hyväksi ja hylkäsi yksipuolisesti Pariisin rauhansopimuksen rajoitukset, neuvotteli vuonna 1983 kahdellakymmenellä vuodella jatketun yya-sopimuksen tilalle uuden sopimuksen maidemme välisistä suhteista ja vahvisti länsiloikkaa hylkäämällä puolueettomuuden suurvaltojen ristiriitatilanteissa.

 

Suomen ja Venäjän suhteiden perusteista tehtiin vuonna 1992 sopimus, joka on kirjattu Suomen asetuskokoelmaan (63/1992) ja on aito eduskunnan hyväksymä valtiosopimus erotukseksi Naton ja sen jäsenmaiden kanssa tehdyistä oikeudellisesti velvoittamattomista sopimuksista, pöytäkirjoista, julistuksista ja muista poliittisista siteistä.

 

Tärkein turvallisuuspoliittinen osio on tämän valtiosopimuksen 4. artiklassa:

 

”Sopimuspuolet eivät käytä eivätkä salli aluettaan käytettävän aseelliseen hyökkäykseen toista sopimuspuolta vastaan.

Siinä tapauksessa, että Suomi tai Venäjä joutuu aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, toinen sopimuspuoli myötävaikuttaa ristiriidan selvittämiseen YK:n peruskirjan ja ETYKin asiakirjojen periaatteiden ja määräysten mukaisesti ja pidättyy sotilaallisen avun antamisesta hyökkääjälle.”

 

Tämän tekstin perusteella Venäjän kanssa on tehty hyökkäämättömyyssopimus, jonka eduskunta on sen hyväksynyt.

 

Kuitenkin Suomi varautuu tukemaan Naton tai sen jäsenmaan hyökkäystä Venäjälle!

 

Siitä on tehty sopimus, joka ei ole valtiosopimus niin kuin on sopimus Suomen ja Venäjän välisten suhteiden perusteista. Itse asiassa se ei ole mikään sopimus vaan vain pelkkä ”yhteisymmärryspöytäkirja”, jolla Suomi kuitenkin varustautuu antamaan Natolle tai Naton jäsenmaalle oikeuden hyökätä Venäjälle Suomena alueen kautta. Tämä pöytäkirja, jonka Suomi hyväksyi lähes jokaisen pilkunkin tarkkuudella, löytyy Naton asiakirjaluonnoksista (AJP-4.5 (B) – Allied Joint Doctrine for Host Nation Support and Procedures sekä liite Annex B).

 

Ei ole perusteita sanoa, että Nato olisi huomenaamulla kello 5 hyökkäämässä Suomen kautta Venäjälle, mutta isäntämaasopimukseen liittyy sekin teoreettinen mahdollisuus. Sen mukaan Naton sotilaalliseen toimintaan Suomessa voivat nimittäin kuulua ”harjoitukset, koulutus, operaatioihin liittyvä koe- ja kokeilutoiminta ja vastaava toiminta, tai joukkojen suorittama strateginen, taktinen tai palveluun tai koulutukseen liittyvä tai hallinnollinen sotilaallinen tehtävä; taistelun tai sotilaallisen toimen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavan torjuntatoimen toteuttaminen, myös hyökkäys, siirtyminen, huolto ja taisteluharjoitukset”.

 

Tähän ”sopimukseen” on kirjattu kohtaan 3(5) juridinen perustelu sille, että Suomeen saa tulla Naton tai sen jäsenmaiden joukkoja vain Suomen kutsusta: ”Tämän pöytäkirjan määräyksiä sovelletaan rauhan, poikkeusolojen, kriisien ja konfliktien aikana tai kansainvälisen jännitystilan aikana siten kuin isäntämaan ja Naton asianomaiset viranomaiset yhdessä päättävät.”

 

Tarkalleen ottaen kyseessä ei kuitenkaan ole Suomen määräysvalta asiaan vaan pelkkä veto-oikeus: ”yhdessä päättävät”.

 

Tulkinta siitä, että Suomeen saa tulla Naton sotilaita vain Suomen luvalla, saattaa olla juridisesti oikea, mutta vain siltä osin, että pöytäkirjoilla ylipäätään on juridista merkitystä.

 

Isäntämaatukea koskevasta ja edellä jo mainitusta Naton asiakirjasta AJP- 4.5 (B) löytyy maininta, että yhteisymmärryspöytäkirja on molempia osapuolia ”poliittisesti sitova”. Se tekee asiasta monimutkaisemman.

 

On siis voimassa yhtäällä Venäjän kanssa tehty ja eduskunnan hyväksymä valtiosopimus, joka on hyökkäämättömyyssopimus (artikla 4.2 ja 4.3).

 

Sen ohella on olemassa, mutta ei kuitenkaan juridisesti voimassa (vaan pelkkänä poliittisena asiakirjana) Naton kanssa tehty ”isäntämaasopimus” (Memorandum of Understanding, MOU). Kyseisen ”yhteisymmärryspöytäkirjan” on allekirjoittanut vain Suomen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg, eikä eduskunta ole sitä hyväksynyt.

 

Jos tulee tilanne päälle, herää kysymys, kumpaa asiakirjaa Suomi mahtaa noudattaa?

 

Se asia varmaankin kiinnostaa myös Venäjää, jonka johtajat eivät ole ottaneet asiaan kantaa. Se ei tarkoita, että siellä päin ei tarkasti seurattaisi Suomen valintojen seurauksia Venäjän kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Siksi Suomen saattaisi olla viisasta nostaa sopivassa yhteydessä esille hyökkäämättömyyssopimuksen olemassaolo ja sen velvoitteet sekä Suomelle että Venäjälle.

]]>
153 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235806-suomen-ja-venajan-hyokkaamattomyyssopimus#comments Kotimaa Nato Venäjä Tue, 18 Apr 2017 05:33:24 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235806-suomen-ja-venajan-hyokkaamattomyyssopimus
Helsingin Sanomien omat Nato-trollit http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230996-helsingin-sanomien-omat-nato-trollit <p>&nbsp;</p><p>Varsin mielenkiintoinen kysymys on jäänyt Helsingin Sanomissa vähälle huomiolle: ministeri Anne Bernerin kaksoiskansalaisuus. Hän sai alkuperäisen Sveitsin kansalaisuutensa lisäksi Suomen kansalaisuuden vain muutama kuukausi ennen eduskuntavaaleja vielä ollessaan kokoomuksen ehdokaslistoilla. Sipilä ilmeisesti lupasi hänelle ministeripaikan ja hän vaihtoi kokoomuksen ehdokkuuden kepun listaksi. Bernerin poliittinen kunnianhimonsa ei kuitenkaan voi ulottua presidentiksi asti; presidentinhän täytyy olla syntyperäinen Suomen kansalainen.</p><p>&nbsp;</p><p>Toisenlaisiin kansallisiin turvallisuusriskeihin törmäsin katsellessani eilen illalla Ylen tv-uutisia. Kuulin presidentti Sauli Niinistön sanovan, että mitään ei ole päätetty Suomen osallistumisesta Ison-Britannian JEF-taistelujoukkojen apuvoimiin suomalaisilla palkkasotureilla ja mahdollisesti myös varusmiehillä, joita aletaan kouluttaa myös ulkomaisiin taistelutehtäviin.</p><p>&nbsp;</p><p>Näiden joukkojen tehtävän luonne (taistelu) vaietaan puhumalla nopean toiminnan joukoista.</p><p>&nbsp;</p><p>Presidentti Niinistön kannanoton jälkeen jäin miettimään, mitä meidän on ajatteleminen eilisestä Helsingin Sanomien otsikosta lehden pääuutissivulla: &rdquo;Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Ensimmäinen ajatukseni lehden uutisesta oli se, että Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin.</p><p>&nbsp;</p><p>Toiseksi minulle tuli jo otsikon nähdessäni mieleen, että missähän niin on päätetty? Presidentti Sauli Niinistö vastasi tv:ssä siihen kysymykseen, ettei siitä ole missään päätetty.</p><p>&nbsp;</p><p>Jäin odottamaan tämän aamun Hesaria ja sen uutisointia siitä, ettei englantilaisten apuun menosta ole Suomessa mitään päätetty. Lehti ei kuitenkaan enää tänään palannut asiaan. Voimaan jäi otsikko: &rdquo;Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Jos Suomi noudattaa Ison-Britannian kutsua ja osallistuu sen JEF-erikoisjoukkojen sotaisiin operaatioihin maailmalla, on muistettava, että Nato-maan kyseessä ollen ne voidaan toteuttaa laittomasti, ilman YK:n lupaa eli mandaattia. Siihen sotimiseen osallistumista varten Suomessa on muutettu lainsäädäntöä ja rauhanturvalaista (rauhan turvaaminen on sitä, että paikan päälle mennään kaikkien konfliktin osapuolten pyynnöstä) on tehty kriisinhallintalaki, joka tekee Suomelle mahdolliseksi osallistua myös sotilaalliseen rauhaan pakottamiseen (se on sotaa jonkun konfliktin osapuolen puolella ja jotakin toista vastaan). &rdquo;Rauhan pakottamisesta&rdquo; psykologisen sodankäynnin puolustusvoimat käyttävät &nbsp;peitenimeä &rdquo;rauhan palauttaminen&rdquo;, joka kuulostaa vähemmän sotaiselta &ndash; ja on siinä merkityksessä tarkkaan mietitty&nbsp;sanamuoto;&nbsp;tokihan palauttaminen kuulostaa paljon hyväksyttävämmältä kuin pakottaminen.</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingin Sanomissa ainakin lehden pääkirjoitustoimittaja ja Naton suomalainen päätrolli Kari Huhta tietää, mitä lehti tekee, kun se otsikoi ilman kysymysmerkkiä, että Suomi &rdquo;lähtee mukaan nopean toiminnan joukkoihin&rdquo;. Se on lehden tapa vaikuttaa politiikkaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Lehti uutisoi piilokannanottonsa positiivisessa sävyssä: kun pyydetään, mukaan mennään. Sen jälkeen niiden kanta, jotka torjuvat mukaanmenon esimmerkiksi&nbsp; maan edun vastaisena operaationa, pitää sisällään negatiivisen arvovarauksen: ei mennä mukaan, vaikka pyydetään.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällaisella otsikoinnilla ja tietyltä taholta tulleiden ja Helsingin Sanomien julkaisemien tietovuotojen vauhdittamana hoidettiin julkisuudessa Suomen isännyys Yhdysvaltojen ja Suomen yhteiselle lentosotaharjoitukselle. Aluksi suomalaisilla ei edes ollut Yhdysvaltojen kutsua osallistua yhteiseen harjoitukseen Viron Ämarista käsin toimineiden jenkkihävittäjien kanssa. Puolustusministeriön Nato-haukat onnistuivat Helsingin Sanomiin järjestetyn ja Kari Huhdan nimissä julkaistun uutisvuodon avulla viemään Suomen sotaharjoituksiin USA:n kanssa ensin Viron kautta. Pian sen jälkeen puolustusministeriö kutsui amerikkalaisten pyynnöstä Oregonin kansalliskaartin hävittäjät harjoittelemaan ilmasotaa ensimmäisen kerran Suomen maaperältä eli Rissalan lentokentältä käsin. Siinä harjoituksessa amerikkalaiskoneet lentelivät Venäjän rajan tuntumassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingin Sanomille ominaista vanhan vinyylilevyn rahinaa on se asetelma, jossa otetaan kantaa yhtäältä Venäjään ja toisaalta Yhdysvaltoihin. Viholliskuva, jota maalaillaan kirkkain värein, on valittu.</p><p>&nbsp;</p><p>Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa toimittaja Huhta haluaa pysäyttää maapallon liikkeen niin, että mikään&nbsp;ei saa &rdquo;heikentää EU:n ja Naton yhtenäisyyttä&rdquo;. EU:ssa se on saksalaista yhtenäisyyttä ja Natossa yhdysvaltalaista maailmanhegemoniaa. Kun &rdquo;Lähi-Idässä presidentti Vladimir Putinin hallinto on pistänyt lusikkansa moneen konfliktiin&rdquo; ja kun Venäjä &rdquo;ponnistelee sen eteen, että maa saisi kasvatettua vaikutusvaltaansa kansainvälisillä areenoilla ja murennettua läntisiin arvoihin perustuvaa yksinapaista maailmanjärjestystä&rdquo;, tulee sanotuksi se, että länsimaisiiin arvoihin kuuluu Yhdysvaltojen yksinappainen dominanssi. Siihen taas kuuluu se, että Yhdysvallat on syyllinen jättiläismäisiin sotarikoksiin nimenomaan Lähi-Idässä. Sen seurauksena miljoona ihmistä lähti kotoaan maanpakoon Eurooppaan. Kun Yhdysvallat ei ole kansainvälisen sotarikostuomioistuimen jäsen, Yhdysvaltojen johtajia ei saada tuomiolle Haagiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä kirjoitukseni lähti liikkeelle Helsingin Sanomien otsikosta &rdquo;Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin&rdquo;. Siinä oli kysymysmerkin paikka auki.</p><p>&nbsp;</p><p>Samalla tavalla kaipaan kysymysmerkkiä kenraali Jarmo Lindbergin haastattelussa (29.1.2017) olleeseen ennustukseen: &rdquo;Tulee vielä päivä, jolloin Suomen maaperällä taas soditaan.&rdquo; Lindbergin &rdquo;historian valossa se on aika varmaa&rdquo;. Edes rahtusen verran tasapuolisuutta olisi ollut paikallaan siinä haastattelun osassa, jossa puolustusvoimain komentaja oli samaa mieltä amerikkalaisen ennustajaukon Robin Niblettin kanssa: &rdquo;Vladimir Putinin Venäjä on palauttanut kylmän sodan Eurooppaan ja käyttää aggressiivista voimapolitiikkaa EU-maita ja Yhdysvaltoja vastaan.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Kun Yhdysvalloissa Donald Trump-niminen norsu äänestettiin sisälle lasikauppaan, on mielenkiintoista nähdä, milloin Helsingin Sanomien länsimaisiin arvoihin kuuluvan yksinapaisen maailmanjärjestyksen puolustus saa oman kysymysmerkkinsä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Varsin mielenkiintoinen kysymys on jäänyt Helsingin Sanomissa vähälle huomiolle: ministeri Anne Bernerin kaksoiskansalaisuus. Hän sai alkuperäisen Sveitsin kansalaisuutensa lisäksi Suomen kansalaisuuden vain muutama kuukausi ennen eduskuntavaaleja vielä ollessaan kokoomuksen ehdokaslistoilla. Sipilä ilmeisesti lupasi hänelle ministeripaikan ja hän vaihtoi kokoomuksen ehdokkuuden kepun listaksi. Bernerin poliittinen kunnianhimonsa ei kuitenkaan voi ulottua presidentiksi asti; presidentinhän täytyy olla syntyperäinen Suomen kansalainen.

 

Toisenlaisiin kansallisiin turvallisuusriskeihin törmäsin katsellessani eilen illalla Ylen tv-uutisia. Kuulin presidentti Sauli Niinistön sanovan, että mitään ei ole päätetty Suomen osallistumisesta Ison-Britannian JEF-taistelujoukkojen apuvoimiin suomalaisilla palkkasotureilla ja mahdollisesti myös varusmiehillä, joita aletaan kouluttaa myös ulkomaisiin taistelutehtäviin.

 

Näiden joukkojen tehtävän luonne (taistelu) vaietaan puhumalla nopean toiminnan joukoista.

 

Presidentti Niinistön kannanoton jälkeen jäin miettimään, mitä meidän on ajatteleminen eilisestä Helsingin Sanomien otsikosta lehden pääuutissivulla: ”Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin.”

 

Ensimmäinen ajatukseni lehden uutisesta oli se, että Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin.

 

Toiseksi minulle tuli jo otsikon nähdessäni mieleen, että missähän niin on päätetty? Presidentti Sauli Niinistö vastasi tv:ssä siihen kysymykseen, ettei siitä ole missään päätetty.

 

Jäin odottamaan tämän aamun Hesaria ja sen uutisointia siitä, ettei englantilaisten apuun menosta ole Suomessa mitään päätetty. Lehti ei kuitenkaan enää tänään palannut asiaan. Voimaan jäi otsikko: ”Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin.”

 

Jos Suomi noudattaa Ison-Britannian kutsua ja osallistuu sen JEF-erikoisjoukkojen sotaisiin operaatioihin maailmalla, on muistettava, että Nato-maan kyseessä ollen ne voidaan toteuttaa laittomasti, ilman YK:n lupaa eli mandaattia. Siihen sotimiseen osallistumista varten Suomessa on muutettu lainsäädäntöä ja rauhanturvalaista (rauhan turvaaminen on sitä, että paikan päälle mennään kaikkien konfliktin osapuolten pyynnöstä) on tehty kriisinhallintalaki, joka tekee Suomelle mahdolliseksi osallistua myös sotilaalliseen rauhaan pakottamiseen (se on sotaa jonkun konfliktin osapuolen puolella ja jotakin toista vastaan). ”Rauhan pakottamisesta” psykologisen sodankäynnin puolustusvoimat käyttävät  peitenimeä ”rauhan palauttaminen”, joka kuulostaa vähemmän sotaiselta – ja on siinä merkityksessä tarkkaan mietitty sanamuoto; tokihan palauttaminen kuulostaa paljon hyväksyttävämmältä kuin pakottaminen.

 

Helsingin Sanomissa ainakin lehden pääkirjoitustoimittaja ja Naton suomalainen päätrolli Kari Huhta tietää, mitä lehti tekee, kun se otsikoi ilman kysymysmerkkiä, että Suomi ”lähtee mukaan nopean toiminnan joukkoihin”. Se on lehden tapa vaikuttaa politiikkaan.

 

Lehti uutisoi piilokannanottonsa positiivisessa sävyssä: kun pyydetään, mukaan mennään. Sen jälkeen niiden kanta, jotka torjuvat mukaanmenon esimmerkiksi  maan edun vastaisena operaationa, pitää sisällään negatiivisen arvovarauksen: ei mennä mukaan, vaikka pyydetään.

 

Tällaisella otsikoinnilla ja tietyltä taholta tulleiden ja Helsingin Sanomien julkaisemien tietovuotojen vauhdittamana hoidettiin julkisuudessa Suomen isännyys Yhdysvaltojen ja Suomen yhteiselle lentosotaharjoitukselle. Aluksi suomalaisilla ei edes ollut Yhdysvaltojen kutsua osallistua yhteiseen harjoitukseen Viron Ämarista käsin toimineiden jenkkihävittäjien kanssa. Puolustusministeriön Nato-haukat onnistuivat Helsingin Sanomiin järjestetyn ja Kari Huhdan nimissä julkaistun uutisvuodon avulla viemään Suomen sotaharjoituksiin USA:n kanssa ensin Viron kautta. Pian sen jälkeen puolustusministeriö kutsui amerikkalaisten pyynnöstä Oregonin kansalliskaartin hävittäjät harjoittelemaan ilmasotaa ensimmäisen kerran Suomen maaperältä eli Rissalan lentokentältä käsin. Siinä harjoituksessa amerikkalaiskoneet lentelivät Venäjän rajan tuntumassa.

 

Helsingin Sanomille ominaista vanhan vinyylilevyn rahinaa on se asetelma, jossa otetaan kantaa yhtäältä Venäjään ja toisaalta Yhdysvaltoihin. Viholliskuva, jota maalaillaan kirkkain värein, on valittu.

 

Helsingin Sanomien pääkirjoituksissa toimittaja Huhta haluaa pysäyttää maapallon liikkeen niin, että mikään ei saa ”heikentää EU:n ja Naton yhtenäisyyttä”. EU:ssa se on saksalaista yhtenäisyyttä ja Natossa yhdysvaltalaista maailmanhegemoniaa. Kun ”Lähi-Idässä presidentti Vladimir Putinin hallinto on pistänyt lusikkansa moneen konfliktiin” ja kun Venäjä ”ponnistelee sen eteen, että maa saisi kasvatettua vaikutusvaltaansa kansainvälisillä areenoilla ja murennettua läntisiin arvoihin perustuvaa yksinapaista maailmanjärjestystä”, tulee sanotuksi se, että länsimaisiiin arvoihin kuuluu Yhdysvaltojen yksinappainen dominanssi. Siihen taas kuuluu se, että Yhdysvallat on syyllinen jättiläismäisiin sotarikoksiin nimenomaan Lähi-Idässä. Sen seurauksena miljoona ihmistä lähti kotoaan maanpakoon Eurooppaan. Kun Yhdysvallat ei ole kansainvälisen sotarikostuomioistuimen jäsen, Yhdysvaltojen johtajia ei saada tuomiolle Haagiin.

 

Tämä kirjoitukseni lähti liikkeelle Helsingin Sanomien otsikosta ”Suomi lähtee nopean toiminnan joukkoihin”. Siinä oli kysymysmerkin paikka auki.

 

Samalla tavalla kaipaan kysymysmerkkiä kenraali Jarmo Lindbergin haastattelussa (29.1.2017) olleeseen ennustukseen: ”Tulee vielä päivä, jolloin Suomen maaperällä taas soditaan.” Lindbergin ”historian valossa se on aika varmaa”. Edes rahtusen verran tasapuolisuutta olisi ollut paikallaan siinä haastattelun osassa, jossa puolustusvoimain komentaja oli samaa mieltä amerikkalaisen ennustajaukon Robin Niblettin kanssa: ”Vladimir Putinin Venäjä on palauttanut kylmän sodan Eurooppaan ja käyttää aggressiivista voimapolitiikkaa EU-maita ja Yhdysvaltoja vastaan.”

 

Kun Yhdysvalloissa Donald Trump-niminen norsu äänestettiin sisälle lasikauppaan, on mielenkiintoista nähdä, milloin Helsingin Sanomien länsimaisiin arvoihin kuuluvan yksinapaisen maailmanjärjestyksen puolustus saa oman kysymysmerkkinsä.

 

 

]]>
42 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230996-helsingin-sanomien-omat-nato-trollit#comments Anne Berner Helsingin Sanomat Nato Taistelujoukot Tue, 07 Feb 2017 09:46:31 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230996-helsingin-sanomien-omat-nato-trollit
Timo Soini, eutanasia ja paavin palli http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228690-timo-soini-eutanasia-ja-paavin-palli <p>&nbsp;</p><p>Palaan vielä kerran eutanasiasta käytävään keskusteluun ja käyn läpi siinä esiintyviä asioita Timo Soinin paavinuskoisen&nbsp;maailmankatsomuksen elähdyttämien plokikirjoitusten tuottamasasa pelottelun ja turvattomuuden ilmapiirissä: Oletko valmis, pyöveli tulee?</p><p>&nbsp;</p><p>Arvoisa Timo, joka olet vanha (mutta et kai entinen?) ystäväni. Lähetän täältä politiikan vuodevallankumousosastolta (sinun käyttämäsi termi meistä kansalaisaloitteen laatijoista)&nbsp;sinulle hyvän uuden vuoden tervehdyksen ja toivotan sinulle hyvää terveyttä pariksi jäljellä olevaksi ministerivuodeksi ja iloisia eläkepäiviä niiden jälkeen.</p><p>&nbsp;</p><p>Timo, verbaaliset koukerosi ovat yleensä hauskoja, mutta se ei enää riitä sinun osanotoksi julkiseen keskusteluun. Välillä sinun pitää olla oikeasti asialinjalla (mentorisi Veikko Vennamon &rdquo;asialinja&rdquo; ei riitä sen vaatimuksen vakuudeksi). Kun olet plokissasi ottanut pariinkin kertaan kantaa eutanasiaan huumorimielessä, tuon sinulle terveisiä päivänpolitiikan ulkopuolelta: loukkaat ja vähättelet sellaisia kovista kivuista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat pian poistumassa joukostamme, jotka itse haluavat päästä ulos kipujen vankilasta ja jotka ovat valmiita nopeuttamaan lähtöään. Eutanasia edustaa heille arvokasta ja armorikasta kuolemaa eli kreikankielisen kantasanansa mukaan hyvää kuolemaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Sinä olet ottanut dogmaattisen kannan näiden kanssaihmistemme viimeisen toivomuksen täytäntöönpanoon. Puhut eutanasiasta armomurhana. Olet puoliksi oikeassa: armosta siinä on kyllä kysymys, mutta murha se ei ole. Murha määritellään Suomen laissa niin, että &rdquo;jos <em>tappo tehdään vakaasti harkiten, erityisen raa&#39;alla tai julmalla tavalla, vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.</em></p><p><em>&nbsp;</em></p><p>Eutanasia ei ole murha vaan se edustaa ammattitaitoista kuolinapua. Sen laillistaminen on ihmisyhteisön inhimillinen vastaus kuolevan jäsenensä pyyntöön.</p><p>&nbsp;</p><p>Sinä, Timo, leimaat korkealta ulkoministerin palliltasi kovin ylimielisesti valehtelijoiksi meidät politiikan &rdquo;vuodeosaston vallankumoukselliset&rdquo; (sinun käyttämäsi termi), jotka olemme laatineet kansalaisaloitteen hyvän kuoleman laillistamisesta. Hauskalla tavalla esität, että &rdquo;pienestä valheesta jää kiinni&rdquo;, että &rdquo;emävale uskotaan helpommin&rdquo; ja että meillä on emävalhe aseena &rdquo;vetäessämme vuodeosaston vaalivankkureita&rdquo;. Arvostelet mediaa siitä, että se ei vaikene aloitettamme vaan tuottaa &rdquo;muutaman nyyhkytarin oheen ja taas pesee ja linkoaa&rdquo;.</p><p>&nbsp;</p><p>Timo, ilman eutanasian mahdollisuutta yhteiskuntakone &rdquo;pesee ja linkoaa&rdquo; kipuja ja kärsimystä.</p><p>&nbsp;</p><p>Muistutan sinua paavin pallilla istuvan Kristuksen maanpäällisen sijaisen ottamasta eutanasia-kannasta. Seuraava sitaatti on kansainvälistä eutanasiakeskustelua tutkineen ja siitä kirjan julkaisseen Sirkka Pöystin kirjasta &rdquo;Eutanasia ja etiikka&rdquo; (2009): &rdquo;Lausunnossaan Italian anestesiologien yhdistyksen kongressissa 1957 paavi esitti katolisen kirkon kannan, että keinotekoisesta elämän pidentämisestä teknisin elvyttämismenetelmin potilaan hoidosta voidaan luopua. Ja potilaan hoidossa voidaan sietämättömään kipuun käyttää tarvittavaa lääkitystä, vaikka se lyhentäisi potilaan elämää.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tuolla tavalla katolisen kirkon oppi-isistä ainakin Pius XII on eri mieltä kuin sinä.</p><p>&nbsp;</p><p>Lutherilainen kirkko on ollut teitä katolilaisia julmempi suhteessa kanssaihmistemme kärsimyksiin. Eutanasian laillistamista koskevan kansalaisaloitteen ensimmäisen allekirjoittajan roolissa olen saanut paljon postia alan&nbsp;ääriuskovaisilta, jotka vetoavat vanhan testamentin viidenteen&nbsp;käskyyn (&rdquo;Älä tapa&rdquo;) ja haluavat ihmisten kärsivän syntiensä tähden, koska Kristuskin oli kärsinyt paitsi omansa myös koko ihmiskunnan synnit.</p><p>&nbsp;</p><p>Eutanasia ei ole mistään hetken huumasta tapahtunut ja Mooseksen kivitauluihin kirjoitettu tappo, sillä se perustuu aina ihmisen omaan tahtoon. Kun ristiretkeläiset ja katolisen kirkkovaltion sotilaat ovat surmanneet&nbsp;vääräuskoisia ihmisiä itse aloittamissaan sodissa, se on ollut tappamista. Eutanasia on rauhan, tasa-arvon ja demokratian symboli vapaan ihmisen oikeudelle saada itse päättää omasta elämästään sen lopun ollessa lähellä.</p><p>&nbsp;</p><p>Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset kärsivät kipuja ja kuolevat niihin, mutta en voi hyväksyä sitä, että he yrittävät uskonsa voimalla pakottaa myös sellaiset ihmiset kärsimään, jotka eivät sitä halua.</p><p>&nbsp;</p><p>Tässä näyte saamastani postista, jossa uskossa luja entinen luokanopettaja puolustaa ristiretkistrategiaa: &rdquo;Kun ihminen tulee uskoon, hänelle tulee valtava halu saada kaikki maailman ihmiset taivaaseen. (Jumalahan ei pakota ketään taivaaseen, vaan ihminen saa valita.) Siis rukoilen hulluna, että kaikki maailman ihmiset löytäisivät Jeesuksen pelastuksen ja tien taivaaseen. Olen liittänyt sinut ja kaverisi tähän rukoukseen! Herra Jeesus siunatkoon sinua ja myös kavereitasi! Jumalan lapsena eläminen on ihanaa elämää ja jännittävää seikkailua&hellip; Tämän jälkeen seurasi pitkä johdatus siihen, miten onnellista on kärsiä Kristuksen tavoin.</p><p>&nbsp;</p><p>Minä en usko, että lutherilainen Jumala olisi, jos asiaa häneltä kysyttäisiin, kiduttaja-Jumala, joka panisi tahallaan ihmiset kärsimään sietämättömiä kipuja. Kuolemaan johtavat taudit eivät ole jumalallista alkuperää vaan seurausta ihmisten maallisen majan toiminnan vajavaisuudesta sairauksien torjunnassa. Olisi sangen eriskummallista, jos kristittyjen Jumalalla olisi aikaa ja tietoa miljardin ihmisen terveydentilasta. En usko, että on. Siksi kivuntorjunta on hoidettava maallisella puolella eikä vasta taivaan valtakunnassa, ja eutanasia on vastaus äärimmäisten kipujen torjunnan tarpeeseen. Luulen, että olemme asiasta yksimielisiä kristittyjen Jumalan kanssa ja että hän ei hyväksy itse itsensä Jumalan konsulteiksi julistautuneiden fariseusten äärilinjaa hänen tahtonsa tulkitsemisessa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ääriuskovaisten tapaan myös lääkärit (lue: Lääkäriliitto) ovat suhteessa eutanasiaan ajaneet itsensä ristiriitatilanteeseen. He ovat valmiita tekemään viran puolesta sedaation, jossa ihminen nukutetaan ikuiseen uneen ja jossa hän menehtyy muutamassa päivässä juoman ja ravinnon puutteeseen. Se on käytännössä eutanasiaa, jossa sama lopputulos (kuolema) tulee muutaman päivän viiveellä. Mielestäni Lääkäriliitto syyllistyy kollektiiviseen itsepetokseen vastustamalla eutanasiaa ja hyväksymällä sedaation. Sitä lääkärien edushenkilöt vastustivat silloin, kun sitä otettiin käyttöön,&nbsp;samaan tapaan kuin he nyt vastustavat eutanasiaa. Tänää se&nbsp;on osa normaalia sairaanhoitoa sen viimeisenä vaiheena.</p><p>&nbsp;</p><p>Timo, miten sinä perustelet vaikenemisesi sedaatiosta, joka on piiloeutanasiaa. Otatko siihen kielteisen kannan samalla tavalla uskonnollisilla perusteilla kuin vastustat kirkkokuntasi kannan mukaan ehkäisyä ja aborttia?</p><p>&nbsp;</p><p>Eutanasia on laillista Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Kolumbiassa ja Kanadassa. Käytössä on myös avustettu itsemurha, joka sedaation tapaan on piiloeutanasiaa. Suomessakaan se ei ole rikos. Yhdysvalloissa on jo kuusi osavaltiota ottanut sen käyttöön (Oregon, Montana, Vermont, Washington, Kalifornia ja Colorado). Maailma elää erilaista elämää kuin eli lähes 2500 vuotta sitten Hippokrates. Hänen nimissään kulkee vanhan jumaltaruston pohjalta ns. Hippokrateen vala (&rdquo;Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen, Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen&rdquo;).</p><p>&nbsp;</p><p>Suomalainen lääkäri vannoo Hippokateen hengessä kansallisessa lääkärinvalassa, että &rdquo;vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.&rdquo;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä vala ei ole &ndash; niin kuin sen luen suomen kielellä &ndash; eutanasian esteenä. Jos lääkärin päämäärä on sairaiden kärsimysten lievittäminen, sitä voidaan pitää eutanasiamyönteisenä kannanottona siinä tilanteessa, jossa sairasta ei enää voida parantaa eikä hänen monimutkaisia kipujaan torjua. Se palvelee ihmisyyttä, ja hyvä kuolema hirmuisten kärsimysten sijasta on elämän kunnioittamista.</p><p>&nbsp;</p><p>Tiedoksi kerrottakoon oleville ja tuleville dementikoille ja Altzheimer-potilaille, joiden mielenrauhaa ja turvallisuuden tunnetta sinä, Timo, epäsuorasti järkytät pelottelemalla ihmisiä eutanasian pyöväleillä: eutanasiaa ei voi panna toimeen ilman asianomaisen omaa tahtoa. Jos potilas ei enää pysty sitä ilmaisemaan, hän ei saa eutanasiaa. Sitä paitsi dementia ja Altzheimerin tauti eivät sellaisinaan riitä eutanasian perusteiksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Arvoisa Timo. Sinä tulkitset virheellisesti kansalaisaloitettamme niin, että lääkärit pakotetaan siinä antamaan kuolinapua vastoin tahtoaan (ei pakoteta!). Sanot inhimillisyydelle ja omantunnonvapaudelle ylimielisesti &rdquo;plaa ja plaa&rdquo;. Näyttää siltä, että sinulla on dogmaattinen missio, jota on vaikea erottaa poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Me vuodeosaston vallankumoukselliset (sinun ilmauksesi) emme edusta puoluepolitiikkaa vaan kansalaismielipidettä, joka on sinulle puolueesi hallitusvallankäytön näkökulmasta vain &rdquo;plaa ja plaa&rdquo;, mutta eduskunnan ulkopuolella se pohdituttaa suomalaisia.</p><p>&nbsp;</p><p>Meidän näkökulmastamme uhka on, että eduskunnassa eutanasia-aloitteeseemme sisältyvä maallinen kivuntorjunta joutuu taivaan valtakunnan konsulttien painostustoimien kohteeksi. On helppo ennustaa, että esimerkiksi sinä, Timo, yrität saada aikaan ryhmäsi kansanedustajia sitovan ryhmäpäätöksen kannanotoksi eutanasialain valmistelun aloittamatta jättämisestä. Kansalaisaloite tulee eduskunnan ulkopuolelta ja se on normaalia eduskunnan lainvalmistelutyötä. Sitä pakoon et pääse toteamalla, että se ei ole hallituksen ohjelmassa.</p><p>&nbsp;</p><p>Muistutan sinua ja myös pääministeriä siitä, että Suomen perustuslaki antaa kansanedustajalle vapauden muodostaa kantansa käsiteltävään asiaan itsenäisesti: &rdquo;Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.&rdquo; Tämä lakialoite, jos mikä, kuuluu sarjaan omantunnon kysymyksiä, joista ei pidä tehdä ryhmäpäätöksiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Eutanasian laillistamista koskevien kannattajailmoitusten keräys päättyy maanantaina 2.1.2017. Silloin siinä on noin 63&nbsp;000 allekirjoittajaa. Se toimitetaan eduskuntaan helmikuussa kansanedustajien kokoontuessa uusille valtiopäiville.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Palaan vielä kerran eutanasiasta käytävään keskusteluun ja käyn läpi siinä esiintyviä asioita Timo Soinin paavinuskoisen maailmankatsomuksen elähdyttämien plokikirjoitusten tuottamasasa pelottelun ja turvattomuuden ilmapiirissä: Oletko valmis, pyöveli tulee?

 

Arvoisa Timo, joka olet vanha (mutta et kai entinen?) ystäväni. Lähetän täältä politiikan vuodevallankumousosastolta (sinun käyttämäsi termi meistä kansalaisaloitteen laatijoista) sinulle hyvän uuden vuoden tervehdyksen ja toivotan sinulle hyvää terveyttä pariksi jäljellä olevaksi ministerivuodeksi ja iloisia eläkepäiviä niiden jälkeen.

 

Timo, verbaaliset koukerosi ovat yleensä hauskoja, mutta se ei enää riitä sinun osanotoksi julkiseen keskusteluun. Välillä sinun pitää olla oikeasti asialinjalla (mentorisi Veikko Vennamon ”asialinja” ei riitä sen vaatimuksen vakuudeksi). Kun olet plokissasi ottanut pariinkin kertaan kantaa eutanasiaan huumorimielessä, tuon sinulle terveisiä päivänpolitiikan ulkopuolelta: loukkaat ja vähättelet sellaisia kovista kivuista kärsiviä ihmisiä, jotka ovat pian poistumassa joukostamme, jotka itse haluavat päästä ulos kipujen vankilasta ja jotka ovat valmiita nopeuttamaan lähtöään. Eutanasia edustaa heille arvokasta ja armorikasta kuolemaa eli kreikankielisen kantasanansa mukaan hyvää kuolemaa.

 

Sinä olet ottanut dogmaattisen kannan näiden kanssaihmistemme viimeisen toivomuksen täytäntöönpanoon. Puhut eutanasiasta armomurhana. Olet puoliksi oikeassa: armosta siinä on kyllä kysymys, mutta murha se ei ole. Murha määritellään Suomen laissa niin, että ”jos tappo tehdään vakaasti harkiten, erityisen raa'alla tai julmalla tavalla, vakavaa yleistä vaaraa aiheuttaen tai tappamalla virkamies hänen ollessaan virkansa puolesta ylläpitämässä järjestystä tai turvallisuutta taikka virkatoimen vuoksi ja rikos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava murhasta vankeuteen elinkaudeksi.

 

Eutanasia ei ole murha vaan se edustaa ammattitaitoista kuolinapua. Sen laillistaminen on ihmisyhteisön inhimillinen vastaus kuolevan jäsenensä pyyntöön.

 

Sinä, Timo, leimaat korkealta ulkoministerin palliltasi kovin ylimielisesti valehtelijoiksi meidät politiikan ”vuodeosaston vallankumoukselliset” (sinun käyttämäsi termi), jotka olemme laatineet kansalaisaloitteen hyvän kuoleman laillistamisesta. Hauskalla tavalla esität, että ”pienestä valheesta jää kiinni”, että ”emävale uskotaan helpommin” ja että meillä on emävalhe aseena ”vetäessämme vuodeosaston vaalivankkureita”. Arvostelet mediaa siitä, että se ei vaikene aloitettamme vaan tuottaa ”muutaman nyyhkytarin oheen ja taas pesee ja linkoaa”.

 

Timo, ilman eutanasian mahdollisuutta yhteiskuntakone ”pesee ja linkoaa” kipuja ja kärsimystä.

 

Muistutan sinua paavin pallilla istuvan Kristuksen maanpäällisen sijaisen ottamasta eutanasia-kannasta. Seuraava sitaatti on kansainvälistä eutanasiakeskustelua tutkineen ja siitä kirjan julkaisseen Sirkka Pöystin kirjasta ”Eutanasia ja etiikka” (2009): ”Lausunnossaan Italian anestesiologien yhdistyksen kongressissa 1957 paavi esitti katolisen kirkon kannan, että keinotekoisesta elämän pidentämisestä teknisin elvyttämismenetelmin potilaan hoidosta voidaan luopua. Ja potilaan hoidossa voidaan sietämättömään kipuun käyttää tarvittavaa lääkitystä, vaikka se lyhentäisi potilaan elämää.”

 

Tuolla tavalla katolisen kirkon oppi-isistä ainakin Pius XII on eri mieltä kuin sinä.

 

Lutherilainen kirkko on ollut teitä katolilaisia julmempi suhteessa kanssaihmistemme kärsimyksiin. Eutanasian laillistamista koskevan kansalaisaloitteen ensimmäisen allekirjoittajan roolissa olen saanut paljon postia alan ääriuskovaisilta, jotka vetoavat vanhan testamentin viidenteen käskyyn (”Älä tapa”) ja haluavat ihmisten kärsivän syntiensä tähden, koska Kristuskin oli kärsinyt paitsi omansa myös koko ihmiskunnan synnit.

 

Eutanasia ei ole mistään hetken huumasta tapahtunut ja Mooseksen kivitauluihin kirjoitettu tappo, sillä se perustuu aina ihmisen omaan tahtoon. Kun ristiretkeläiset ja katolisen kirkkovaltion sotilaat ovat surmanneet vääräuskoisia ihmisiä itse aloittamissaan sodissa, se on ollut tappamista. Eutanasia on rauhan, tasa-arvon ja demokratian symboli vapaan ihmisen oikeudelle saada itse päättää omasta elämästään sen lopun ollessa lähellä.

 

Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että ihmiset kärsivät kipuja ja kuolevat niihin, mutta en voi hyväksyä sitä, että he yrittävät uskonsa voimalla pakottaa myös sellaiset ihmiset kärsimään, jotka eivät sitä halua.

 

Tässä näyte saamastani postista, jossa uskossa luja entinen luokanopettaja puolustaa ristiretkistrategiaa: ”Kun ihminen tulee uskoon, hänelle tulee valtava halu saada kaikki maailman ihmiset taivaaseen. (Jumalahan ei pakota ketään taivaaseen, vaan ihminen saa valita.) Siis rukoilen hulluna, että kaikki maailman ihmiset löytäisivät Jeesuksen pelastuksen ja tien taivaaseen. Olen liittänyt sinut ja kaverisi tähän rukoukseen! Herra Jeesus siunatkoon sinua ja myös kavereitasi! Jumalan lapsena eläminen on ihanaa elämää ja jännittävää seikkailua… Tämän jälkeen seurasi pitkä johdatus siihen, miten onnellista on kärsiä Kristuksen tavoin.

 

Minä en usko, että lutherilainen Jumala olisi, jos asiaa häneltä kysyttäisiin, kiduttaja-Jumala, joka panisi tahallaan ihmiset kärsimään sietämättömiä kipuja. Kuolemaan johtavat taudit eivät ole jumalallista alkuperää vaan seurausta ihmisten maallisen majan toiminnan vajavaisuudesta sairauksien torjunnassa. Olisi sangen eriskummallista, jos kristittyjen Jumalalla olisi aikaa ja tietoa miljardin ihmisen terveydentilasta. En usko, että on. Siksi kivuntorjunta on hoidettava maallisella puolella eikä vasta taivaan valtakunnassa, ja eutanasia on vastaus äärimmäisten kipujen torjunnan tarpeeseen. Luulen, että olemme asiasta yksimielisiä kristittyjen Jumalan kanssa ja että hän ei hyväksy itse itsensä Jumalan konsulteiksi julistautuneiden fariseusten äärilinjaa hänen tahtonsa tulkitsemisessa.

 

Ääriuskovaisten tapaan myös lääkärit (lue: Lääkäriliitto) ovat suhteessa eutanasiaan ajaneet itsensä ristiriitatilanteeseen. He ovat valmiita tekemään viran puolesta sedaation, jossa ihminen nukutetaan ikuiseen uneen ja jossa hän menehtyy muutamassa päivässä juoman ja ravinnon puutteeseen. Se on käytännössä eutanasiaa, jossa sama lopputulos (kuolema) tulee muutaman päivän viiveellä. Mielestäni Lääkäriliitto syyllistyy kollektiiviseen itsepetokseen vastustamalla eutanasiaa ja hyväksymällä sedaation. Sitä lääkärien edushenkilöt vastustivat silloin, kun sitä otettiin käyttöön, samaan tapaan kuin he nyt vastustavat eutanasiaa. Tänää se on osa normaalia sairaanhoitoa sen viimeisenä vaiheena.

 

Timo, miten sinä perustelet vaikenemisesi sedaatiosta, joka on piiloeutanasiaa. Otatko siihen kielteisen kannan samalla tavalla uskonnollisilla perusteilla kuin vastustat kirkkokuntasi kannan mukaan ehkäisyä ja aborttia?

 

Eutanasia on laillista Hollannissa, Belgiassa, Luxemburgissa, Kolumbiassa ja Kanadassa. Käytössä on myös avustettu itsemurha, joka sedaation tapaan on piiloeutanasiaa. Suomessakaan se ei ole rikos. Yhdysvalloissa on jo kuusi osavaltiota ottanut sen käyttöön (Oregon, Montana, Vermont, Washington, Kalifornia ja Colorado). Maailma elää erilaista elämää kuin eli lähes 2500 vuotta sitten Hippokrates. Hänen nimissään kulkee vanhan jumaltaruston pohjalta ns. Hippokrateen vala (”Minä vannon Apollonin, lääkärin, kautta ja Asklepioksen, Hygieian ja Panakeian ja kaikkien jumalien ja jumalattarien kautta, kutsumalla heidät todistajiksi, että tulen kykyni ja harkintani mukaan täyttämään tämän valan ja kirjallisen sitoumuksen”).

 

Suomalainen lääkäri vannoo Hippokateen hengessä kansallisessa lääkärinvalassa, että ”vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.”

 

Tämä vala ei ole – niin kuin sen luen suomen kielellä – eutanasian esteenä. Jos lääkärin päämäärä on sairaiden kärsimysten lievittäminen, sitä voidaan pitää eutanasiamyönteisenä kannanottona siinä tilanteessa, jossa sairasta ei enää voida parantaa eikä hänen monimutkaisia kipujaan torjua. Se palvelee ihmisyyttä, ja hyvä kuolema hirmuisten kärsimysten sijasta on elämän kunnioittamista.

 

Tiedoksi kerrottakoon oleville ja tuleville dementikoille ja Altzheimer-potilaille, joiden mielenrauhaa ja turvallisuuden tunnetta sinä, Timo, epäsuorasti järkytät pelottelemalla ihmisiä eutanasian pyöväleillä: eutanasiaa ei voi panna toimeen ilman asianomaisen omaa tahtoa. Jos potilas ei enää pysty sitä ilmaisemaan, hän ei saa eutanasiaa. Sitä paitsi dementia ja Altzheimerin tauti eivät sellaisinaan riitä eutanasian perusteiksi.

 

Arvoisa Timo. Sinä tulkitset virheellisesti kansalaisaloitettamme niin, että lääkärit pakotetaan siinä antamaan kuolinapua vastoin tahtoaan (ei pakoteta!). Sanot inhimillisyydelle ja omantunnonvapaudelle ylimielisesti ”plaa ja plaa”. Näyttää siltä, että sinulla on dogmaattinen missio, jota on vaikea erottaa poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta. Me vuodeosaston vallankumoukselliset (sinun ilmauksesi) emme edusta puoluepolitiikkaa vaan kansalaismielipidettä, joka on sinulle puolueesi hallitusvallankäytön näkökulmasta vain ”plaa ja plaa”, mutta eduskunnan ulkopuolella se pohdituttaa suomalaisia.

 

Meidän näkökulmastamme uhka on, että eduskunnassa eutanasia-aloitteeseemme sisältyvä maallinen kivuntorjunta joutuu taivaan valtakunnan konsulttien painostustoimien kohteeksi. On helppo ennustaa, että esimerkiksi sinä, Timo, yrität saada aikaan ryhmäsi kansanedustajia sitovan ryhmäpäätöksen kannanotoksi eutanasialain valmistelun aloittamatta jättämisestä. Kansalaisaloite tulee eduskunnan ulkopuolelta ja se on normaalia eduskunnan lainvalmistelutyötä. Sitä pakoon et pääse toteamalla, että se ei ole hallituksen ohjelmassa.

 

Muistutan sinua ja myös pääministeriä siitä, että Suomen perustuslaki antaa kansanedustajalle vapauden muodostaa kantansa käsiteltävään asiaan itsenäisesti: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset.” Tämä lakialoite, jos mikä, kuuluu sarjaan omantunnon kysymyksiä, joista ei pidä tehdä ryhmäpäätöksiä.

 

Eutanasian laillistamista koskevien kannattajailmoitusten keräys päättyy maanantaina 2.1.2017. Silloin siinä on noin 63 000 allekirjoittajaa. Se toimitetaan eduskuntaan helmikuussa kansanedustajien kokoontuessa uusille valtiopäiville.

 

]]>
47 http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228690-timo-soini-eutanasia-ja-paavin-palli#comments Kotimaa Eutanasia Timo Soini Sat, 31 Dec 2016 08:16:53 +0000 Esko Seppänen http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/228690-timo-soini-eutanasia-ja-paavin-palli