EU http://mikkoahonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132360/all Sat, 18 Aug 2018 19:48:44 +0300 fi Kaasuputki yhdistää Venäjää ja Saksaa http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259660-kaasuputki-yhdistaa-venajaa-ja-saksaa <p>&nbsp;</p><p><strong>Vladimir Putin</strong> ja<strong> Angela Merkel </strong>tapaavat tänään Berliinissä. Saksalaisten lehtitietojen mukaan tapaamiselta ei odoteta paljoa, mutta yksi keskusteluaihe&nbsp; on varma NordStream 2- kaasuputki , joka kulkee Itämeren&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ( rauhanmeren) kautta . Baltian maat ja Ruotsi sekä etenkinTanska haraavat vastaan.</p><p>On vaikea kuvitella etteikö uusi kaasuputki tulisi ja jopa alkuperäisen ykkösvaihtoehdon mukaan.</p><p>Teollinen Saksa tarvitsee kaasua paljon mm. korvaamaan osaltaan lakkautettujen ydinvoimaloiden energiavajetta. Venäjä haluaa myydä kaasua, jota sillä on yllin kyllin, mieluummin kiistellyn Ukrainan ohitse, jossa kaasu saattaisi joutua vieraisiin käsiin tai toimitukset tökkiä.</p><p>Tanska koetti saada kyseistä uutta kaasuputkisuunnitelmaa EU:n yhteisen käsittelyn ja kannanoton piiriin, mutta Saksa vastusti. Näin huolimatta Venäjä- boikotista &quot; business as usual&quot; toimii silloin kun kyseessä on isot asiat. Antoihan Suomenkin&nbsp; eduskunta kiltisti luvan Fennovoiman uudelle&nbsp; venäläiselle ydinvoimalahankkeelle- tosin&nbsp; ehtona - että omistuksesta piti olla 60 % suomalaisilta.</p><p>Suurvaltapolitiikassa isot vievät ja pienet vikisevät. Jos on kyseessä ison Saksan intressi, niin EU saa katsella sivusta. Pienet maat kuten tässä tapauksessa Tanska voivat elämöidä esim. ympäristövaikutusten selvityksillä jne. Lopputulokseen sillä ei ole mitään merkitystä putki tullan rakentamaan ja sillä siisti.</p><p>Merkelin tehtävä lienee tämän päiväisessäkin neuvottelussa Putinin kanssa&nbsp; koettaa varmistaa Ukrainan kaasun saantia.</p><p>Lisäkommenttina mainittakoon, että venäläiset varmistelivat positiivista lopputulosta jo NordStream1 kohdalla palkkaamalla konsulteiksi demariaateveljet ex.liittokansleri <strong>Gerhard Schröderin </strong>Saksan päässa ja ex.pääministeri <strong>Paavo Lipposen</strong> putken itäpäässä. Samat herrat konsultoivat myös NordStream2- projektia. Konsulttipalkkiotkin ovat kohtuullisen korkeita paikkaamaan&nbsp; herrojen vaatimattomia ministerieläkkeitä.</p><p>Mm. tämän kaasuesimerkin valossa EU:n Venäjäboikotti, jossa myös pieni Suomi uhrautuu urhoollisesti ja kalliisti, olisi aika lopettaa. Valitettavan usein&nbsp; boikotit epäonnistuvat ja saattavat kääntyä jopa&nbsp; siihen osallistujia itseään vastaan. Näin on tainnut käydä Suomen Venäjäboikotin suhteenkin.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Vladimir Putin ja Angela Merkel tapaavat tänään Berliinissä. Saksalaisten lehtitietojen mukaan tapaamiselta ei odoteta paljoa, mutta yksi keskusteluaihe  on varma NordStream 2- kaasuputki , joka kulkee Itämeren                 ( rauhanmeren) kautta . Baltian maat ja Ruotsi sekä etenkinTanska haraavat vastaan.

On vaikea kuvitella etteikö uusi kaasuputki tulisi ja jopa alkuperäisen ykkösvaihtoehdon mukaan.

Teollinen Saksa tarvitsee kaasua paljon mm. korvaamaan osaltaan lakkautettujen ydinvoimaloiden energiavajetta. Venäjä haluaa myydä kaasua, jota sillä on yllin kyllin, mieluummin kiistellyn Ukrainan ohitse, jossa kaasu saattaisi joutua vieraisiin käsiin tai toimitukset tökkiä.

Tanska koetti saada kyseistä uutta kaasuputkisuunnitelmaa EU:n yhteisen käsittelyn ja kannanoton piiriin, mutta Saksa vastusti. Näin huolimatta Venäjä- boikotista " business as usual" toimii silloin kun kyseessä on isot asiat. Antoihan Suomenkin  eduskunta kiltisti luvan Fennovoiman uudelle  venäläiselle ydinvoimalahankkeelle- tosin  ehtona - että omistuksesta piti olla 60 % suomalaisilta.

Suurvaltapolitiikassa isot vievät ja pienet vikisevät. Jos on kyseessä ison Saksan intressi, niin EU saa katsella sivusta. Pienet maat kuten tässä tapauksessa Tanska voivat elämöidä esim. ympäristövaikutusten selvityksillä jne. Lopputulokseen sillä ei ole mitään merkitystä putki tullan rakentamaan ja sillä siisti.

Merkelin tehtävä lienee tämän päiväisessäkin neuvottelussa Putinin kanssa  koettaa varmistaa Ukrainan kaasun saantia.

Lisäkommenttina mainittakoon, että venäläiset varmistelivat positiivista lopputulosta jo NordStream1 kohdalla palkkaamalla konsulteiksi demariaateveljet ex.liittokansleri Gerhard Schröderin Saksan päässa ja ex.pääministeri Paavo Lipposen putken itäpäässä. Samat herrat konsultoivat myös NordStream2- projektia. Konsulttipalkkiotkin ovat kohtuullisen korkeita paikkaamaan  herrojen vaatimattomia ministerieläkkeitä.

Mm. tämän kaasuesimerkin valossa EU:n Venäjäboikotti, jossa myös pieni Suomi uhrautuu urhoollisesti ja kalliisti, olisi aika lopettaa. Valitettavan usein  boikotit epäonnistuvat ja saattavat kääntyä jopa  siihen osallistujia itseään vastaan. Näin on tainnut käydä Suomen Venäjäboikotin suhteenkin.

 

]]>
6 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259660-kaasuputki-yhdistaa-venajaa-ja-saksaa#comments EU Gazprom Ukraina Sat, 18 Aug 2018 16:48:44 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259660-kaasuputki-yhdistaa-venajaa-ja-saksaa
Vihreät eivät ole tarpeeksi kansainvälisesti asennoitunut puolue http://laurikorvenmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259413-vihreat-eivat-ole-tarpeeksi-kansainvalisesti-asennoitunut-puolue <p>Vihreät eivät ole tällä hetkellä riittävän kansainvälisesti asennoitunut puolue. Niin EU kuin globaalinäkökulma jäävät sivuun, vaikka molemmissa olisi puolueelle vain voitettavaa. Jos vihreät aikovat kavuta demareiden ja kokoomuksen rinnalle yhdeksi suurista puolueista, tulee meidän kyetä tukemaan ulkopolitiikkaan erikoistuneiden puolueaktiivien kasvua ja profiloitumaan ulkopolitiikan osaajana näiden kahden sen perinteisesti omistaneen puolueen rinnalla. Tässä puolueella on kuitenkin työtä tehtävänä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>3 syytä kansainvälisyyteen</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kansainvälisen yhteistyön ja ulkopoliittisen osaamisen merkityksen tulisi korostua vihreille erityisesti kolmesta syystä.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>1) Kansainvälisen politiikan tasapaino on parhaillaan järkkymässä ja edellytykset sujuvalle kansainväliselle yhteistyölle kriisiytymässä. Samalla kasvava osa aikamme merkittävistä poliittisista kysymyksistä, jotka samalla muodostavat vihreiden poliittisen agenda ytimen, voidaan ratkaista vain onnistuneella kansainvälisellä yhteistyöllä ja taitavalla ulkopolitiikalla. Jos vihreät haluavat olla aidosti vaikuttava puolue, on meidän onnistuttava pitkällä tähtäimellä tuottamaan puolueen sisällä vakavasti otettavaa ulkopoliittista osaamista, joka takaa meille äänen kansainvälisillä areenoilla.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>2) Toinen syy koskee oikeistopopulismin kasvua lännessä. Keskeinen syy populististen oikeistopuolueiden menestykselle kautta Euroopan on ollut aktiivinen kansainvälinen yhteistyö ja toimintamallien kopioiminen maasta toiseen. Puolueiden välinen kansainvälinen yhteistyö on mahdollistanut sen, että oikeistopopulistit ovat onnistuneet rakentamaan koko Euroopan kattavan rintaman, samalla kun vihreät puolueet kokevat tappioita periaatteessa kaikkialla muualla paitsi Suomessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on ollut kyseisiltä puolueilta poliittisesti taitavaa, mutta korostaa samalla omaa tarvettamme kehittää kansainvälistä yhteistyötä omien sisarpuolueidemme kanssa. Esimerkiksi juuri nyt perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit tiivistävät keskinäistä yhteistyötään, kun taas tähän verrattuna Suomen ja Ruotsin vihreiden välinen yhteistyö on ollut varsin mitäänsanomatonta (poikkeuksena kesän kannanotto ilmastonmuutokseen).</p><p>&nbsp;</p><p>3) Vihreät haluavat ja aikovat kavuta yhdeksi suurista puolueista, mutta tämä edellyttää kehittymistä vakavasti otettavaksi yleispuolueeksi. Ulkopolitiikka on yksi niistä politiikan aloista, joilta edellytetään osaamista, jos aikoo painia samassa sarjassa isojen puolueiden kanssa ja jonain päivänä jopa tähdätä pääministeripuolueeksi. Nykyisen pääministeri Sipilän olematon ja vaisu suhtautuminen EU:hun ja ulkopoliittisiin kysymyksiin on ollut hälyttävä esimerkki aikana jolloin ulkopolitiikan tulisi olla jokaisen poliitikon peruskauraa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Katse kohti Eurooppaa</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Erityisesti EU:n kohdalla Vihreillä olisi paljon voitettavaa: äänestäjäkuntamme muodostuu keskeisesti EU-myönteisistä nuorista ja myös puolueemme kanta EU:hun ja eurooppalaisen yhteistyön syventämiseen on myönteinen. Monet puolueemme keskeiset teemat ja profiili sopivat hyvin yhteen eurooppalaisen projektin edistämisen ja eurooppalaisten arvojen vaalimisen kanssa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>EU ja eurooppalaisuus olisivat puolueellemme luonnollinen poliittinen diskurssi, jota emme kuitenkaan tällä hetkellä omista tai pyri ottamaan haltuun. Vihreillä olisi kaikki mahdollisuudet brändätä itsensä &rdquo;the pro-eurooppa -puolueeksi&rdquo; Suomessa, mutta vaikka EU-vaalit ja Suomen puheenjohtajuus ovat jo kolkuttelemassa oven takana emme ole tätä onnistuneesti tehneet. Niin kauan kuin emme ota EU-politiikkaa näkyvästi haltuun, jää tämä tontti vapaasti demareiden ja kokoomuksen hallittavaksi.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Ratkaisu demareilta?&nbsp;</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Puolueessa ei riitä, että ulkopoltiikka henkilöityy muutamaan tunnettuun poliitiikkoon, vaan osaamista tulisi olla kattavasti koko puolueen sisällä kaikissa elimissä. Vaikka jäsenistössämme on paljon kansainvälisistä asioista kiinnostuneita ja pitkään näiden aiheiden parissa toimineita yksilöitä, niin alusta yhteiselle kohtaamiselle puuttuu.</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä kansainvälisten asioiden parissa pääsee toimimaan lähinnä kahdessa puolueen työryhmässä: Eurooppa-työryhmässä ja Globaali- ja turvallisuusasioiden työryhmässä. Nämä työryhmät toimivat kuitenkin puolueesta ja toisistaan melko erillisinä omina soluinaan, niiden jäsenmäärät ovat rajoitettuja ja haku ryhmiin on auki vain kerran kahdessa vuodessa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Mahdollinen ratkaisu olisi ottaa mallia demareiden Eurooppademarit-järjestöstä, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen EU:sta kiinnostuneita puolueaktiiveja ja tarjota heille toimintamahdollisuuksia puolueen raameissa. Vihreissä järjestö voisi mahdollisesti kattaa niin EU:n kuin globaalitason kysymykset laajemmin. Järjestö mahdollistaisi toimintaympäristön henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita vihreästä politiikasta, mutta ovat suuntautuneet kansainväliseen politiikkaan ja kokevat rajatusti kansalliseen politiikan keskittyvän puoluetoiminnan etäiseksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Luomalla laajemman, kansainvälisiin asioihin keskittyvän puolueaktiivien asiantuntemusta&nbsp; hyödyntävän verkoston, voisi puolue ottaa käyttöön nyt vajaasti hyödynnetyn resurssin ja lähteä nostamaan kansainvälistä tasoa kirkkaammin osaksi puolueen jokapäiväistä agendaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vihreät eivät ole tällä hetkellä riittävän kansainvälisesti asennoitunut puolue. Niin EU kuin globaalinäkökulma jäävät sivuun, vaikka molemmissa olisi puolueelle vain voitettavaa. Jos vihreät aikovat kavuta demareiden ja kokoomuksen rinnalle yhdeksi suurista puolueista, tulee meidän kyetä tukemaan ulkopolitiikkaan erikoistuneiden puolueaktiivien kasvua ja profiloitumaan ulkopolitiikan osaajana näiden kahden sen perinteisesti omistaneen puolueen rinnalla. Tässä puolueella on kuitenkin työtä tehtävänä. 

 

3 syytä kansainvälisyyteen

 

Kansainvälisen yhteistyön ja ulkopoliittisen osaamisen merkityksen tulisi korostua vihreille erityisesti kolmesta syystä. 

 

1) Kansainvälisen politiikan tasapaino on parhaillaan järkkymässä ja edellytykset sujuvalle kansainväliselle yhteistyölle kriisiytymässä. Samalla kasvava osa aikamme merkittävistä poliittisista kysymyksistä, jotka samalla muodostavat vihreiden poliittisen agenda ytimen, voidaan ratkaista vain onnistuneella kansainvälisellä yhteistyöllä ja taitavalla ulkopolitiikalla. Jos vihreät haluavat olla aidosti vaikuttava puolue, on meidän onnistuttava pitkällä tähtäimellä tuottamaan puolueen sisällä vakavasti otettavaa ulkopoliittista osaamista, joka takaa meille äänen kansainvälisillä areenoilla. 

 

2) Toinen syy koskee oikeistopopulismin kasvua lännessä. Keskeinen syy populististen oikeistopuolueiden menestykselle kautta Euroopan on ollut aktiivinen kansainvälinen yhteistyö ja toimintamallien kopioiminen maasta toiseen. Puolueiden välinen kansainvälinen yhteistyö on mahdollistanut sen, että oikeistopopulistit ovat onnistuneet rakentamaan koko Euroopan kattavan rintaman, samalla kun vihreät puolueet kokevat tappioita periaatteessa kaikkialla muualla paitsi Suomessa. 

 

Tämä on ollut kyseisiltä puolueilta poliittisesti taitavaa, mutta korostaa samalla omaa tarvettamme kehittää kansainvälistä yhteistyötä omien sisarpuolueidemme kanssa. Esimerkiksi juuri nyt perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit tiivistävät keskinäistä yhteistyötään, kun taas tähän verrattuna Suomen ja Ruotsin vihreiden välinen yhteistyö on ollut varsin mitäänsanomatonta (poikkeuksena kesän kannanotto ilmastonmuutokseen).

 

3) Vihreät haluavat ja aikovat kavuta yhdeksi suurista puolueista, mutta tämä edellyttää kehittymistä vakavasti otettavaksi yleispuolueeksi. Ulkopolitiikka on yksi niistä politiikan aloista, joilta edellytetään osaamista, jos aikoo painia samassa sarjassa isojen puolueiden kanssa ja jonain päivänä jopa tähdätä pääministeripuolueeksi. Nykyisen pääministeri Sipilän olematon ja vaisu suhtautuminen EU:hun ja ulkopoliittisiin kysymyksiin on ollut hälyttävä esimerkki aikana jolloin ulkopolitiikan tulisi olla jokaisen poliitikon peruskauraa. 

 

Katse kohti Eurooppaa

 

Erityisesti EU:n kohdalla Vihreillä olisi paljon voitettavaa: äänestäjäkuntamme muodostuu keskeisesti EU-myönteisistä nuorista ja myös puolueemme kanta EU:hun ja eurooppalaisen yhteistyön syventämiseen on myönteinen. Monet puolueemme keskeiset teemat ja profiili sopivat hyvin yhteen eurooppalaisen projektin edistämisen ja eurooppalaisten arvojen vaalimisen kanssa. 

 

EU ja eurooppalaisuus olisivat puolueellemme luonnollinen poliittinen diskurssi, jota emme kuitenkaan tällä hetkellä omista tai pyri ottamaan haltuun. Vihreillä olisi kaikki mahdollisuudet brändätä itsensä ”the pro-eurooppa -puolueeksi” Suomessa, mutta vaikka EU-vaalit ja Suomen puheenjohtajuus ovat jo kolkuttelemassa oven takana emme ole tätä onnistuneesti tehneet. Niin kauan kuin emme ota EU-politiikkaa näkyvästi haltuun, jää tämä tontti vapaasti demareiden ja kokoomuksen hallittavaksi. 

 

Ratkaisu demareilta? 

 

Puolueessa ei riitä, että ulkopoltiikka henkilöityy muutamaan tunnettuun poliitiikkoon, vaan osaamista tulisi olla kattavasti koko puolueen sisällä kaikissa elimissä. Vaikka jäsenistössämme on paljon kansainvälisistä asioista kiinnostuneita ja pitkään näiden aiheiden parissa toimineita yksilöitä, niin alusta yhteiselle kohtaamiselle puuttuu.

 

Tällä hetkellä kansainvälisten asioiden parissa pääsee toimimaan lähinnä kahdessa puolueen työryhmässä: Eurooppa-työryhmässä ja Globaali- ja turvallisuusasioiden työryhmässä. Nämä työryhmät toimivat kuitenkin puolueesta ja toisistaan melko erillisinä omina soluinaan, niiden jäsenmäärät ovat rajoitettuja ja haku ryhmiin on auki vain kerran kahdessa vuodessa. 

 

Mahdollinen ratkaisu olisi ottaa mallia demareiden Eurooppademarit-järjestöstä, jonka tarkoituksena on tuoda yhteen EU:sta kiinnostuneita puolueaktiiveja ja tarjota heille toimintamahdollisuuksia puolueen raameissa. Vihreissä järjestö voisi mahdollisesti kattaa niin EU:n kuin globaalitason kysymykset laajemmin. Järjestö mahdollistaisi toimintaympäristön henkilöille, jotka ovat kiinnostuneita vihreästä politiikasta, mutta ovat suuntautuneet kansainväliseen politiikkaan ja kokevat rajatusti kansalliseen politiikan keskittyvän puoluetoiminnan etäiseksi.

 

Luomalla laajemman, kansainvälisiin asioihin keskittyvän puolueaktiivien asiantuntemusta  hyödyntävän verkoston, voisi puolue ottaa käyttöön nyt vajaasti hyödynnetyn resurssin ja lähteä nostamaan kansainvälistä tasoa kirkkaammin osaksi puolueen jokapäiväistä agendaa.

 

]]>
0 http://laurikorvenmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259413-vihreat-eivat-ole-tarpeeksi-kansainvalisesti-asennoitunut-puolue#comments EU Politiikka Ulkopolitiikka Vihreät Mon, 13 Aug 2018 04:37:02 +0000 Lauri Korvenmaa http://laurikorvenmaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259413-vihreat-eivat-ole-tarpeeksi-kansainvalisesti-asennoitunut-puolue
Suurvaltapolitiikkaan osallistumisen kustannukset maksaa kansa Osa 4/4 http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259364-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-kustannukset-maksaa-kansa-osa-44 <p><strong>(Osa 4) Median muuttuminen yhden totuuden ajajaksi</strong></p><p>Me suomalaiset maksamme myös siinä kohtaa suurvaltapolitiikkaan osallistumisen hintaa, että tiedotusvälineet ovat Suomessa muuttuneet yhden totuuden ajajiksi ja niiden journalistinen taso ja puolueettomuus ovat laskeneet oleellisesti Suomen EU-jäsenyyden aikana.</p><p>Kuten tiedämme suurvallat tarvitsevat tuekseen median, joka ajaa niiden omia tavoitteita ja kertoo uutisia niistä ja niiden tavoitteista myönteisessä valossa. Näin on tietysti jokaisen valtion laita, mutta erityisesti EU:n kaltaisessa monikansallisessa ja hataralla pohjalla olevassa suurvallassa sen omaa agendaa toistava mediakoneisto on elinehto koko hankkeen koossa pysymiselle.</p><p><br /><strong>EU-Suomen media yhden totuuden torvi</strong></p><p>EU-Suomessa medialle onkin käynyt juuri näin; EU-jäsenyytemme aikana Suomen median omistus on voimakkaasti keskittynyt ja samalla sen sanoma on keskitetty voimakkaasti tukemaan EU-jäsenyyttä ja levittämään EU:n omaa propagandaa lähes täysin kritiikittä.&nbsp;</p><p>Tämä johtuu tietysti siitä, että Suomessa EU-jäsenyys oli ja on eliitin projekti ja näin ollen media, joka oli eliitiin ohjailtavissa, pakotettiin valitsemaan puolensa jäsenyyskysymyksessä jo ennen Suomen jäsenyyttä. Mediahan palveli EU-jäsenyyden puoltajia voimakkaasti jo ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä, vaikka sen olisi pitänyt olla puolueeton.</p><p>Tästä johtuu suuri ristiriita kansan ja median näkemyksissä; suomalaiset mediat ajavat eliitin äänellä voimakkaasti EU-jäsenyyden ja suurvaltapolitiikkaan osallistumisen agendaa vaikka yli 80 prosenttia suomalaisista on liittoutumista vastaan ja näin ollen haluaisi neutraalimpia ja puolueettomampia uutisia ja ajankohtaisohjelmia Suomen ja maailman asioista.</p><p>Kuten huomaamme meille annetaan nykypäivänä median taholta ymmärtää jatkuvasti, että olemme &quot;informaatiosodassa&quot;, &quot;hybridisodassa&quot; jne.&nbsp; Ja jokainenhan tietää, että totuus on sotien ensimmäinen uhri.&nbsp;</p><p>Siksi uutis- ja ajankohtaisohjelmista on monessa kohtaa tullut sietämättömän yksipuolisia, koska &quot;asiantuntijat&quot;, joita ohjelmiin kutsutaan ajavat samaa agendaa kuin tiedotusvälineet itse. Todella kriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä tai haastaa hallitsevaa politiikkaa taikka median yksipuolista näkökulmaa ei valtamedioihin esille oteta.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Median kaksoisstandardit</strong></p><p>Suurvaltapolitiikkaan kuuluu aina vahvasti kaksoisstandardit ja ne ovatkin levinneet vahvasti suomalaiseen mediaan ja politiikkaan EU-jäsenyyden myötä.&nbsp; Kansainväliseen lakiin vedotaan aina kun se sopii omaan agendaan; jotkut sodat ja hyökkäykset tuomitaan voimakkaasti ja toisia ei, riippuen sodan osapuolista. Samoin on humanitaaristen kriisien laita; joistakin pidetään kovaa ääntä mediassa ja toiset vaietaan kuoliaaksi, riippuen aina sodan osapuolista ja kriisin välinearvosta omiin poliittisiin tavoitteisiin nähden.&nbsp; &nbsp;&nbsp;</p><p>Meitä tavallisia suomalaisia yritetään median taholta saada uskomaan naiivisti, että osa suurvalloista on pyyteettömiä ja hyviä, tehden politiikkaansa vain maailman yleinen etu mielessä, kun taas toiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja aina pahat mielessä.&nbsp;</p><p>Tällainen hyvin mustavalkoinen hyvät/pahat maailmankuva on ymmärrettävää suurvaltojen omalta kantilta kun ne tekevät omaa itseään hyödyttävää propagandaa ja rakentavat positiviista kuvaa itsestään, mutta miksi suomalaisten pitää olla tällaisessa mukana? Meidän kansallisille eduillemme ja turvallisuudellemme tästä kun on vain vakavaa haittaa.</p><p>Onhan tunnustettu tosiasia, ettei sellaista ole olemassakaan kuin pyyteetön suurvalta, joka toimii aina maailman yleisen edun nimissä. Sellaiset tarinat ovat propagandaoppaista, eli oppineiden aikuisille kirjoittamista satukirjoista. Kaikki uutiset maailmalta suurvaltakiistoihin liittyen ovat jotenkin värittyneitä riippuen niiden julkaisijasta ja siksi niihin tulisi aina suhtautua kriittisesti.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Valtiot ajavat omaa etuaan</strong></p><p>Jokainen historiaa vähänkin lukenut ja siitä jotakin ymmärtänyt tietää, että valtiot - ja etenkin suurvallat - ajavat ensijaisesti omaa etuaan. Juuri näin pitäisi Suomen valtionkin tehdä; siksi Suomen median pitäisi ajaa meidän suomalaisten etuja, eikä ottaa yksipuolisesti kantoja maailman kiistoihin ja yrittää luoda meille väkisin vihollisia, joita emme tarvitse.</p><p>Me kansakuntana emme siis hyödy tästä nykyisestä mediasotakuviosta mitään; media tekee toiminnallaan meistä vain typeriä moukkia ja joudumme kantamaan valtavat riskit siinä, että edistämme EU:n suurvaltapolitiikkaa.</p><p>Pääasia mikä meidän tulisi ymmärtää on se, että kansainvälisiä suhteita koskeva tieto ei koskaan ole täysin puolueetonta, eikä sitä siksi tarvitse odottaakaan, mutta kun Suomen oma media on alkanut tuottamaan sisältöä, joka on pääosin Suomen kansallisten etujen vastaista, niin tilanne on pahasti pielessä ja se on korjattava.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Mediasota omaa kansaa vastaa</strong></p><p>Sielunsa suurvallalle myynyt Suomen media on nykyään informaatiosodassa myös omia kansalaisiaan kohtaan, koska sen omalle yksipuoliselle uutisoinnille on olemassa monia kilpailevia vaihtoehtoja internetin myötä. Uutisten lukeminen eripuolilta maailmaa ja erilaisista lähteistä on onneksi helpottunut huomattavasti.&nbsp;</p><p>Tämä on propagantekijöille ja yhden totuuden toitottajille suuri ongelma, koska se avartaa ihmisten maailmankuvaa ja tekee heistä paremmin propagandalle resistenssejä. Juuri siksi propagandantekijät ovat julistaneet sodan &quot;valeuutisia&quot; ja &quot;muita totuuksia&quot; vastaan.</p><p>Tässä valtamedia tekee vakavan virheen, kun se käytöksellään aliarvioi kansalaiset; toimittajat tekeytyvät tyhmiksi eivätkä kysy oleellisia kysymyksiä ja ovat hyvin puolueellisia sekä ohjailevia raportoinneissaan ja samalla naiivisti luulevat etteivät kansalaiset huomaa tätä.&nbsp;</p><p>Mutta suomalaiset eivät ole tyhmiä vaan hakeutuvat juuri tästä syystä, eli uutisten yksipuolisuuden ja ajatusten ohjailuyritysten takia, vaihtoehtoisten medioiden pariin.</p><p><br /><strong>&quot;Hyvät&quot; pahan puolella</strong></p><p>On myös syytä huomata, että EU on lännen eliittien tuottama kansojen vallan ja kansallisvaltioiden vastainen suurvaltahanke ja onkin käsittämätöntä, että niin monet ihmiset ja toimittajat etunenässä, jotka kuvittelevat olevansa oppineita demokratian ja rauhan esitaistelijoita suhtautuvat siihen niin kritiikittömästi.&nbsp;</p><p>Tämä sama ilmiö on yleinen ihmetyksen aihe historiallisesti monissa demokratian vastaisissa hankkeissa, eli miksi ns. &quot;hyvänä&quot; ja &quot;hyvän puolella&quot; itseään pitävät ihmiset niin helposti tukevat hankkeita, jotka johtavat vapauksien ja demokratian menettämiseen?</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Syy typerään kiihkoiluun</strong></p><p>Yksi suuri syy miksi EU-Suomi on valmis ottamaan niin suuria riskejä politiikassaan ja tiedonvälityksessään on varmasti se, että olemme saaneet elää niin pitkän rauhan kauden.&nbsp;</p><p>Edellisen sodan opetukset ovat jo unohtuneet ja tilalla on nyt sukupolvet, jotka eivät ole koskaan kokeneet sodan kauhuja. Viisauden ja harkitsevaisuuden tilalle on tullut osaksi maaninen yhteiskunta, jossa jopa järkevät ihmiset ovat jonkinlaisessa sotapsykoosissa ja ulkoisen vihollisen tarpeessa.</p><p>Ja syntipukki tämän maanisuuden purkamiseen on löydetty - kaiken pahan takana on venäläinen. Yhteiskuntien paineenpurkuventtiili EU:ssa ja USA:ssa on tätä nykyä syyttää kaikesta veli venäläistä. Aivan samoin kuin juutalaisia syytettiin aikoinaan kaikesta pahasta, mutta nykypäivänä juutalaisen tilalle on vaihdettu venäläinen.&nbsp;</p><p>Vain harvoilla on rohkeutta ja ymmärrystä toimia ja puhua tätä kiihotusta vastaan, sillä se voi aiheuttaa suuria vaikeuksia ja ongelmia omalla uralle, kuten esimerkiksi presidentti Donald Trumpille on käynyt.</p><p>Ja juutalaisvainoista ja juutalaisvastaisesta propagandasta meidän olisi jo tullut ottaa pysyväksi opiksi kuinka helppo ihmisjoukkoja on kiihottaa sokeaan vihaan, joka voi johtaa arvaamattomiin ja katastrofaalisiin seurauksiin.</p><p>On ymmärrettävä myös, että venäläisvastaisella propagandalla ja medialla on Suomessa otollinen maaperä, johon kylvää näitä ajatuksia, juuri maidemme välisestä vaikeasta historiallisesta suhteesta johtuen. Siksi&nbsp; tällaista propagandaa on helppo käyttää lyhytnäköisesti politiikassa hyväksi, mutta asemastamme johtuen siinä piilee Suomelle valtavan suuret riskit.&nbsp;</p><p>Nykyinen venäläisvastaisuus on osa vuosisatoja jatkunutta kilpailua suurvaltakeskusten välillä ja suomalaisten tulisi se ymmärtää ja pysyä poissa tästä eikä antaa käyttää itseään omien etujensa vastaisesti läntisten suurvaltojen politiikan keihäänkärkenä.</p><p>Ajatelkaapa, jos me olisimme pieni maa Yhdysvaltain rajanaapurina; kannattaisiko meidän tieten tahtoen pyrkiä vihollisuuksiin Yhdysvaltain kanssa ja antaa mediamme sylkeä jatkuvasti Yhdysvaltain vastaista propagandaa? Ja kannattaisiko meidän pyrkiä hankkimaan liittolaisia kaukaa merten takaa ja vihollisia läheltä. Sillä juuri näin typerää politiikkaa meidät on kansakuntana laitettu EU:n jäsenenä toteuttamaan.</p><p><br /><strong>Loppupäätelmä</strong></p><p>Suuri osa suomalaisista ei vieläkään ymmärrä, että olemme jo suurvallan osa ja maksamme siitä koko ajan kovenevaa hintaa.&nbsp;</p><p>Suomen kansa on viety monessa kohtaa samalle viivalle kuin esimerkiksi USA:n ja Venäjän kansa; olemme nyt osa suurvaltaa, jonka johtajat haluavat käyttää suuren osan resursseista imperiumin rakentamiseen, suurvaltapolitiikan edistämiseen ja siihen osallistumiseen. Sen vuoksi he jättävät investoinnit hyvinvointiin, koulutukseen, terveydenhoitoon, infrastruktuuriin jne. vähemmälle huomiolle ja asettavat suurvaltapolitiikan tarpeet oman kansan tarpeiden edelle.&nbsp;</p><p>Suomessa tämä on nähtävissä siinä, että kun EU:sta tulee pyyntö rahasta, Suomi maksaa iloisesti ja kiltisti kuin rahasäkissä ei olisi pohjaa ollenkaan, mutta oman kansan tarpeisiin tai oman maan puutteisiin ei rahaa ei löydy, taskut ovat siinä tapauksessa aina tyhjät.</p><p>Suomessa teiden, koulujen, tutkimuksen, vanhainkotien ja sairaaloiden annetaan rauhassa rappeutua, mutta EU:n budjettiin, Kreikkaan taikka maahanmuuttajille piikki on aina auki. Eli suurvallan tarpeet menevät oman kansan tarpeiden edelle.&nbsp;</p><p>Erona meillä suomalaisilla esim. amerikkalaisiin ja venäläisiin on tietysti se, että me suomalaiset olemme EU:ssa pelkästään suurvallan tahdotonta rakennusainetta. Me emme ole omilla toimillamme rakentaneet suurvaltaa emmekä me päätä EU:n politiikan suunnasta ja sisällöstä, vaan meitä viedään kuin pässiä narussa ja meillä maksatetaan EU:n laskuja.&nbsp;</p><p>Me emme siis voi edes ylpeillä oman maamme ja suurvaltamme mahtavuudella ja voimalla, niin kuin monet suurvallan kansalaiset tekevät, jos asiat muuten ovat huonosti, koska Suomi on EU:ssa vain tahdoton hyväksi käytettävä hölmöläinen.</p><p><br /><strong>Vastuulliset</strong></p><p>Ja loppuun tietysti se tärkeä kysymys; ketkä ovat vastuussa? Ketkä ovat syyllisiä tähän?</p><p>Syyllisiä ovat suomalaiset unionistit, jotka haluavat osallistua suurvaltapolitiikkaan meidän suomalaisten kustannuksella. Ei voi olla oikein, että tämän pienen ideologisesti sumentuneen ja vallasta humaltuneen joukon takia, joka &quot;haluaa istua niissä pöydissä missä asioista päätetään&quot;, miljoonien suomalaisten täytyy heikentää jatkuvasti omaa elämänlaatuaan.</p><p>Sen lisäksi, että meidän palautettava Suomen itsenäisyys ja nostettava maamme takaisin omasta kohtalostaan päättävien kansakuntien joukkoon, meidän täytyy pitää huolta siitä, että myös nämä omaa etuaan ajavat suurvaltaseikkailijat joutuvat maksamaan hinnan ja kantamaan vastuunsa tästä seikkailustaan, jonka kärsijänä ja maksajana on koko kansakunta.</p><p>Ja tähän työhön on tartuttava heti; Suomen kurssia on käännettävä nopeasti. Kaikkia vanhoja typeryyksiä ei tarvitse toivottavasti kertauksen tarpeessa oppia uudestaan kantapään kautta ennen kuin ymmärrys kansakunnan parhaasta palaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> (Osa 4) Median muuttuminen yhden totuuden ajajaksi

Me suomalaiset maksamme myös siinä kohtaa suurvaltapolitiikkaan osallistumisen hintaa, että tiedotusvälineet ovat Suomessa muuttuneet yhden totuuden ajajiksi ja niiden journalistinen taso ja puolueettomuus ovat laskeneet oleellisesti Suomen EU-jäsenyyden aikana.

Kuten tiedämme suurvallat tarvitsevat tuekseen median, joka ajaa niiden omia tavoitteita ja kertoo uutisia niistä ja niiden tavoitteista myönteisessä valossa. Näin on tietysti jokaisen valtion laita, mutta erityisesti EU:n kaltaisessa monikansallisessa ja hataralla pohjalla olevassa suurvallassa sen omaa agendaa toistava mediakoneisto on elinehto koko hankkeen koossa pysymiselle.


EU-Suomen media yhden totuuden torvi

EU-Suomessa medialle onkin käynyt juuri näin; EU-jäsenyytemme aikana Suomen median omistus on voimakkaasti keskittynyt ja samalla sen sanoma on keskitetty voimakkaasti tukemaan EU-jäsenyyttä ja levittämään EU:n omaa propagandaa lähes täysin kritiikittä. 

Tämä johtuu tietysti siitä, että Suomessa EU-jäsenyys oli ja on eliitin projekti ja näin ollen media, joka oli eliitiin ohjailtavissa, pakotettiin valitsemaan puolensa jäsenyyskysymyksessä jo ennen Suomen jäsenyyttä. Mediahan palveli EU-jäsenyyden puoltajia voimakkaasti jo ennen neuvoa-antavaa kansanäänestystä, vaikka sen olisi pitänyt olla puolueeton.

Tästä johtuu suuri ristiriita kansan ja median näkemyksissä; suomalaiset mediat ajavat eliitin äänellä voimakkaasti EU-jäsenyyden ja suurvaltapolitiikkaan osallistumisen agendaa vaikka yli 80 prosenttia suomalaisista on liittoutumista vastaan ja näin ollen haluaisi neutraalimpia ja puolueettomampia uutisia ja ajankohtaisohjelmia Suomen ja maailman asioista.

Kuten huomaamme meille annetaan nykypäivänä median taholta ymmärtää jatkuvasti, että olemme "informaatiosodassa", "hybridisodassa" jne.  Ja jokainenhan tietää, että totuus on sotien ensimmäinen uhri. 

Siksi uutis- ja ajankohtaisohjelmista on monessa kohtaa tullut sietämättömän yksipuolisia, koska "asiantuntijat", joita ohjelmiin kutsutaan ajavat samaa agendaa kuin tiedotusvälineet itse. Todella kriittisiä ihmisiä, jotka uskaltavat esittää kysymyksiä tai haastaa hallitsevaa politiikkaa taikka median yksipuolista näkökulmaa ei valtamedioihin esille oteta.

 

Median kaksoisstandardit

Suurvaltapolitiikkaan kuuluu aina vahvasti kaksoisstandardit ja ne ovatkin levinneet vahvasti suomalaiseen mediaan ja politiikkaan EU-jäsenyyden myötä.  Kansainväliseen lakiin vedotaan aina kun se sopii omaan agendaan; jotkut sodat ja hyökkäykset tuomitaan voimakkaasti ja toisia ei, riippuen sodan osapuolista. Samoin on humanitaaristen kriisien laita; joistakin pidetään kovaa ääntä mediassa ja toiset vaietaan kuoliaaksi, riippuen aina sodan osapuolista ja kriisin välinearvosta omiin poliittisiin tavoitteisiin nähden.    

Meitä tavallisia suomalaisia yritetään median taholta saada uskomaan naiivisti, että osa suurvalloista on pyyteettömiä ja hyviä, tehden politiikkaansa vain maailman yleinen etu mielessä, kun taas toiset ovat pohjimmiltaan pahoja ja aina pahat mielessä. 

Tällainen hyvin mustavalkoinen hyvät/pahat maailmankuva on ymmärrettävää suurvaltojen omalta kantilta kun ne tekevät omaa itseään hyödyttävää propagandaa ja rakentavat positiviista kuvaa itsestään, mutta miksi suomalaisten pitää olla tällaisessa mukana? Meidän kansallisille eduillemme ja turvallisuudellemme tästä kun on vain vakavaa haittaa.

Onhan tunnustettu tosiasia, ettei sellaista ole olemassakaan kuin pyyteetön suurvalta, joka toimii aina maailman yleisen edun nimissä. Sellaiset tarinat ovat propagandaoppaista, eli oppineiden aikuisille kirjoittamista satukirjoista. Kaikki uutiset maailmalta suurvaltakiistoihin liittyen ovat jotenkin värittyneitä riippuen niiden julkaisijasta ja siksi niihin tulisi aina suhtautua kriittisesti.

 

Valtiot ajavat omaa etuaan

Jokainen historiaa vähänkin lukenut ja siitä jotakin ymmärtänyt tietää, että valtiot - ja etenkin suurvallat - ajavat ensijaisesti omaa etuaan. Juuri näin pitäisi Suomen valtionkin tehdä; siksi Suomen median pitäisi ajaa meidän suomalaisten etuja, eikä ottaa yksipuolisesti kantoja maailman kiistoihin ja yrittää luoda meille väkisin vihollisia, joita emme tarvitse.

Me kansakuntana emme siis hyödy tästä nykyisestä mediasotakuviosta mitään; media tekee toiminnallaan meistä vain typeriä moukkia ja joudumme kantamaan valtavat riskit siinä, että edistämme EU:n suurvaltapolitiikkaa.

Pääasia mikä meidän tulisi ymmärtää on se, että kansainvälisiä suhteita koskeva tieto ei koskaan ole täysin puolueetonta, eikä sitä siksi tarvitse odottaakaan, mutta kun Suomen oma media on alkanut tuottamaan sisältöä, joka on pääosin Suomen kansallisten etujen vastaista, niin tilanne on pahasti pielessä ja se on korjattava.

 

Mediasota omaa kansaa vastaa

Sielunsa suurvallalle myynyt Suomen media on nykyään informaatiosodassa myös omia kansalaisiaan kohtaan, koska sen omalle yksipuoliselle uutisoinnille on olemassa monia kilpailevia vaihtoehtoja internetin myötä. Uutisten lukeminen eripuolilta maailmaa ja erilaisista lähteistä on onneksi helpottunut huomattavasti. 

Tämä on propagantekijöille ja yhden totuuden toitottajille suuri ongelma, koska se avartaa ihmisten maailmankuvaa ja tekee heistä paremmin propagandalle resistenssejä. Juuri siksi propagandantekijät ovat julistaneet sodan "valeuutisia" ja "muita totuuksia" vastaan.

Tässä valtamedia tekee vakavan virheen, kun se käytöksellään aliarvioi kansalaiset; toimittajat tekeytyvät tyhmiksi eivätkä kysy oleellisia kysymyksiä ja ovat hyvin puolueellisia sekä ohjailevia raportoinneissaan ja samalla naiivisti luulevat etteivät kansalaiset huomaa tätä. 

Mutta suomalaiset eivät ole tyhmiä vaan hakeutuvat juuri tästä syystä, eli uutisten yksipuolisuuden ja ajatusten ohjailuyritysten takia, vaihtoehtoisten medioiden pariin.


"Hyvät" pahan puolella

On myös syytä huomata, että EU on lännen eliittien tuottama kansojen vallan ja kansallisvaltioiden vastainen suurvaltahanke ja onkin käsittämätöntä, että niin monet ihmiset ja toimittajat etunenässä, jotka kuvittelevat olevansa oppineita demokratian ja rauhan esitaistelijoita suhtautuvat siihen niin kritiikittömästi. 

Tämä sama ilmiö on yleinen ihmetyksen aihe historiallisesti monissa demokratian vastaisissa hankkeissa, eli miksi ns. "hyvänä" ja "hyvän puolella" itseään pitävät ihmiset niin helposti tukevat hankkeita, jotka johtavat vapauksien ja demokratian menettämiseen?

 

Syy typerään kiihkoiluun

Yksi suuri syy miksi EU-Suomi on valmis ottamaan niin suuria riskejä politiikassaan ja tiedonvälityksessään on varmasti se, että olemme saaneet elää niin pitkän rauhan kauden. 

Edellisen sodan opetukset ovat jo unohtuneet ja tilalla on nyt sukupolvet, jotka eivät ole koskaan kokeneet sodan kauhuja. Viisauden ja harkitsevaisuuden tilalle on tullut osaksi maaninen yhteiskunta, jossa jopa järkevät ihmiset ovat jonkinlaisessa sotapsykoosissa ja ulkoisen vihollisen tarpeessa.

Ja syntipukki tämän maanisuuden purkamiseen on löydetty - kaiken pahan takana on venäläinen. Yhteiskuntien paineenpurkuventtiili EU:ssa ja USA:ssa on tätä nykyä syyttää kaikesta veli venäläistä. Aivan samoin kuin juutalaisia syytettiin aikoinaan kaikesta pahasta, mutta nykypäivänä juutalaisen tilalle on vaihdettu venäläinen. 

Vain harvoilla on rohkeutta ja ymmärrystä toimia ja puhua tätä kiihotusta vastaan, sillä se voi aiheuttaa suuria vaikeuksia ja ongelmia omalla uralle, kuten esimerkiksi presidentti Donald Trumpille on käynyt.

Ja juutalaisvainoista ja juutalaisvastaisesta propagandasta meidän olisi jo tullut ottaa pysyväksi opiksi kuinka helppo ihmisjoukkoja on kiihottaa sokeaan vihaan, joka voi johtaa arvaamattomiin ja katastrofaalisiin seurauksiin.

On ymmärrettävä myös, että venäläisvastaisella propagandalla ja medialla on Suomessa otollinen maaperä, johon kylvää näitä ajatuksia, juuri maidemme välisestä vaikeasta historiallisesta suhteesta johtuen. Siksi  tällaista propagandaa on helppo käyttää lyhytnäköisesti politiikassa hyväksi, mutta asemastamme johtuen siinä piilee Suomelle valtavan suuret riskit. 

Nykyinen venäläisvastaisuus on osa vuosisatoja jatkunutta kilpailua suurvaltakeskusten välillä ja suomalaisten tulisi se ymmärtää ja pysyä poissa tästä eikä antaa käyttää itseään omien etujensa vastaisesti läntisten suurvaltojen politiikan keihäänkärkenä.

Ajatelkaapa, jos me olisimme pieni maa Yhdysvaltain rajanaapurina; kannattaisiko meidän tieten tahtoen pyrkiä vihollisuuksiin Yhdysvaltain kanssa ja antaa mediamme sylkeä jatkuvasti Yhdysvaltain vastaista propagandaa? Ja kannattaisiko meidän pyrkiä hankkimaan liittolaisia kaukaa merten takaa ja vihollisia läheltä. Sillä juuri näin typerää politiikkaa meidät on kansakuntana laitettu EU:n jäsenenä toteuttamaan.


Loppupäätelmä

Suuri osa suomalaisista ei vieläkään ymmärrä, että olemme jo suurvallan osa ja maksamme siitä koko ajan kovenevaa hintaa. 

Suomen kansa on viety monessa kohtaa samalle viivalle kuin esimerkiksi USA:n ja Venäjän kansa; olemme nyt osa suurvaltaa, jonka johtajat haluavat käyttää suuren osan resursseista imperiumin rakentamiseen, suurvaltapolitiikan edistämiseen ja siihen osallistumiseen. Sen vuoksi he jättävät investoinnit hyvinvointiin, koulutukseen, terveydenhoitoon, infrastruktuuriin jne. vähemmälle huomiolle ja asettavat suurvaltapolitiikan tarpeet oman kansan tarpeiden edelle. 

Suomessa tämä on nähtävissä siinä, että kun EU:sta tulee pyyntö rahasta, Suomi maksaa iloisesti ja kiltisti kuin rahasäkissä ei olisi pohjaa ollenkaan, mutta oman kansan tarpeisiin tai oman maan puutteisiin ei rahaa ei löydy, taskut ovat siinä tapauksessa aina tyhjät.

Suomessa teiden, koulujen, tutkimuksen, vanhainkotien ja sairaaloiden annetaan rauhassa rappeutua, mutta EU:n budjettiin, Kreikkaan taikka maahanmuuttajille piikki on aina auki. Eli suurvallan tarpeet menevät oman kansan tarpeiden edelle. 

Erona meillä suomalaisilla esim. amerikkalaisiin ja venäläisiin on tietysti se, että me suomalaiset olemme EU:ssa pelkästään suurvallan tahdotonta rakennusainetta. Me emme ole omilla toimillamme rakentaneet suurvaltaa emmekä me päätä EU:n politiikan suunnasta ja sisällöstä, vaan meitä viedään kuin pässiä narussa ja meillä maksatetaan EU:n laskuja. 

Me emme siis voi edes ylpeillä oman maamme ja suurvaltamme mahtavuudella ja voimalla, niin kuin monet suurvallan kansalaiset tekevät, jos asiat muuten ovat huonosti, koska Suomi on EU:ssa vain tahdoton hyväksi käytettävä hölmöläinen.


Vastuulliset

Ja loppuun tietysti se tärkeä kysymys; ketkä ovat vastuussa? Ketkä ovat syyllisiä tähän?

Syyllisiä ovat suomalaiset unionistit, jotka haluavat osallistua suurvaltapolitiikkaan meidän suomalaisten kustannuksella. Ei voi olla oikein, että tämän pienen ideologisesti sumentuneen ja vallasta humaltuneen joukon takia, joka "haluaa istua niissä pöydissä missä asioista päätetään", miljoonien suomalaisten täytyy heikentää jatkuvasti omaa elämänlaatuaan.

Sen lisäksi, että meidän palautettava Suomen itsenäisyys ja nostettava maamme takaisin omasta kohtalostaan päättävien kansakuntien joukkoon, meidän täytyy pitää huolta siitä, että myös nämä omaa etuaan ajavat suurvaltaseikkailijat joutuvat maksamaan hinnan ja kantamaan vastuunsa tästä seikkailustaan, jonka kärsijänä ja maksajana on koko kansakunta.

Ja tähän työhön on tartuttava heti; Suomen kurssia on käännettävä nopeasti. Kaikkia vanhoja typeryyksiä ei tarvitse toivottavasti kertauksen tarpeessa oppia uudestaan kantapään kautta ennen kuin ymmärrys kansakunnan parhaasta palaa.

 

]]>
4 http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259364-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-kustannukset-maksaa-kansa-osa-44#comments EU Media Suurvaltapolitiikka Sun, 12 Aug 2018 05:30:43 +0000 Niko Kauko http://nikokauko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259364-suurvaltapolitiikkaan-osallistumisen-kustannukset-maksaa-kansa-osa-44
Vihdoin normijournalismia Pekka Haavistosta http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258955-vihdoin-normijournalismia-pekka-haavistosta <p>Iltasanomien legendaarisen edesmenneen päätoimittajan <strong>Hannu Savolan </strong>maksiimi oli, että journalistit ja yleiset naiset ovat maailman eniten hyväksikäytetyt ihmisryhmät. Viime vuoden heinäkuussa puolisen vuotta ennen presidentin vaaleja silloin jo kierrätetty vihreä presidenttiehdokas <strong>Pekka Haavisto </strong>käytti hyväksi Iltalehden <strong>Tiina Saari </strong>nimistä toimittajaa. <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml"><u>https://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml</u></a></p><p>Pekka Haavisto oli tuskaantunut minuun, koska mukamas levittelen lokaa hänestä. Lokaa en ole koskaan hänestä levittänyt ainoastaan dokumentoitua tietoa hänen edesottamuksistaan.</p><p>Tiina Saaren jutussa Pekka Haavisto vyöryttää toimittajan eteen valtavan sumuverhon ja suorastaan päälle kaatuvaa tietoa hänen syyttömyydestään, joka liittyy epäselvyyksiin hänen haettua vuonna 2005 heinäkuussa EU:n Sudanin suurlähettilään virkaa. Siinä käydään läpi pitkän kaavan mukaan hänen posketonta CV:tään, jossa vilahtelevat Bristol&rsquo;n yliopiston vieraileva professuuri, hänen palveluksensa Saksalle ym. ym. epärelevanttia. Se mikä ei vilahda jutussa, on Pekan 2000-luvun alkupuolella siekailematta maailman turuilla käyttämä titteli Maailmanpankin varakuvernööri.</p><p>Ainoa lause, mikä on relevantti Tiina Saaren pitkässä jutussa, jossa hän syö Haaviston lautaselta, on Haaviston toteamus:</p><p><em><strong>&rdquo;Hain samalla CV:llä, jota olen aina käyttänyt. Siinä lukee, että olen valtiotieteiden ylioppilas.&rdquo;&nbsp;</strong> </em></p><p>Haavisto ei kykene esittämään mitään tukea väitteelleen, mutta tämä ei Tiina Saarta tunnu haittaavan.</p><p>Päätin lähes kaksi kuukautta ennen presidentin vaaleja kysyä EU:n korkealta edustajalta eli EU:n &rdquo;ulkoministeriltä&rdquo;<strong> Federico Mogherinilta</strong>, kertoiko Pekka Haavisto tuossa Iltalehden haastattelussa totuuden eli oliko hän kertonut olevansa ylioppilas. Lähetin Mogherinille kaksi muistutusta viimeisen maaliskuun lopussa. Lopulta toukokuussa pyysin EU:n oikeusasiamiestä puuttumaan siihen, että EU:n ulkoasiaindirektoraatti ei vastaa minulle hyvän tavan ja läpinäkyvyyden vaatimusten mukaisesti.</p><p>Sain tällaisen vastauksen EU:n oikeusasiamieheltä:</p><p><em>Dear Mr Paunio, </em></p><p><em>On 30 May 2018, you submitted a complaint to the European Ombudsman against the European External Action Service (EEAS) about its failure to reply to your correspondence of 18 November 2017 concerning the qualifications of Mr Pekka Haavisto for the position of the EU Special&nbsp; Representative to Sudan. </em></p><p><em>I have contacted the EEAS on the Ombudsmanʹs behalf <strong>asking it to reply to your correspondence</strong>.&nbsp; </em></p><p><em>If you have any questions, please feel free to contact the Legal officer in&nbsp; charge of the inquiry, Ms Salonen, at the following telephone number: +33 3 88&nbsp; 17 24 29.&nbsp; </em></p><p><em>Yours sincerely,&nbsp;&nbsp;&nbsp; </em></p><p><em>Marta Hirsch‐Ziembińska&nbsp; Head of Inquiries and ICT ‐ Unit 1</em></p><p><strong>Eli EU:n oikeusasiamies pyysi EU:n ulkoasiaindirektoraattia lähettämään vastauksen minulle siitä, puhuiko Pekka Haavisto totta viime heinäkuussa Iltalehdessä ja tänään Suomen Uutisissa uudelleen?</strong></p><p>Sain vihdoin 3.7. 2018 EU:n ulkoasiandirektoraatista lähes kahdeksan kuukauden odottelun jälkeen seuraavan vastauksen:</p><p><em>&ldquo;Dear Mr. Paunio,</em></p><p><em>On behalf of the European External Action Service (EEAS) I wish to apologise for the delay in replying to your question regarding the qualifications of Mr. Pekka Haavisto for the position of EU Special Representative for Sudan. </em></p><p><em>Mr. Haavisto was appointed to the post of EUSR for Sudan in July 2005 by the Council of the European Union on the basis of the recommendation of the then High Representative for the Common Foreign and Security Policy, Mr. Javier Solana. As this appointment was decided by the Council and precedes the establishment of the EEAS, we contacted the General Secretariat of the Council of the European Union which at that time was responsible for the handling of the appointment of EU Special Representatives; we have been informed <strong>that the attached file is the only document relevant for the appointment of Mr. Haavisto and still available in archives</strong>.</em></p><p><em>Please be advised that a copy of this reply will be shared with the European Ombudsman as requested by her office.</em></p><p><em>Kind regards,</em></p><p><em>Alina Padeanu&rdquo;</em></p><p><strong>Mitään Pekka Haaviston kertoman mukaista hänen&nbsp;toimittamaa materiaalia ei löydy sen enempää komission kuin neuvostonkaan asiakirjoista.</strong></p><p>Liitteenä oli jo kuusi ja puolivuotta sitten netistä journalisteille kaivettu EU:n ulkoasianneuvoston lehdistötiedote Haaviston Sudan-nimityksestä, jossa on liitteenä Pekka Haaviston CV, josta puuttuu maininta hänen koulutuksesta, mutta siitä kyllä löytyy maininnat korkeista ja ennen kaikkea korskeista titteleistä.</p><p>Jokainen päätelköön nyt itse, puhuuko Pekka Haavisto totta, vai kepposteliko hän vallan ja rahan kahmimiseksi itselleen. Hän hyötyi nimityksestään noin puolimiljoonaa euroa ja ponnahduslaudan presidenttiehdokkaaksi.</p><p>Suomen Uutiset on tänään julkaissut enimmäistä kertaa asiaan kuuluvaa normijournalismia Pekka Haaviston edesottamuksista. <a href="http://www.suomenuutiset.fi/ylioppilas-pekka-haavisto-valittiin-aikoinaan-eun-huipputehtavaan-patevyytta-kertoiko-oikeasti-koulutuksensa-valitsijoille/">http://www.suomenuutiset.fi/ylioppilas-pekka-haavisto-valittiin-aikoinaan-eun-huipputehtavaan-patevyytta-kertoiko-oikeasti-koulutuksensa-valitsijoille/</a>&nbsp;Suomen Uutiset on ensimmäisenä suomalaisena mediana kysynyt asiaankuuluvan kysymyksen Haavistolta:</p><p><strong>&rdquo;Kerroitko koulutuksesi valitsijoillesi?&rdquo; </strong></p><p><strong>Nyt Suomen Uutisille Haavisto kertoo: <em>&quot;Olen lähettänyt hakemuksen liitteenä cv:n kun sitä on pyydetty.&quot; </em>Kuten edellä ilmenee mitään tällaista dokumenttia ei EU:n arkistoista löydy.</strong></p><p>Monesti on minua moitittu siitä, että vihaan Pekka Haavistoa ja vihreitä. Haavistoa en tunne, vaikka osakunta-aikoina joskus nähtiinkin ohimennen. Vihreitä en vihaa, mutta en kyllä allekirjoita heidän tunteella kehittämiä politiikkoja, joita olen jo vuodesta 1989 arvostellut. Ensimmäinen kirjoitukseni julkaistiin SDP:n Sosialistinen Aikakauslehti nimisessä julkaisussa, jonka otsikko oli &rdquo;Eikö historia opeta meille mitään &ndash; Johdatus vihreän ympäristökritiikin kritiikkiin&rdquo;. Jo tuolloin oli alkanut nyt jo tuhoisaksi kehittynyt teollisen yhteiskunnan perusteiden rapauttaminen.</p><p>Se, mikä tässä Haavistogatessa todella korpeaa, on median puolueellisuus ja lähes yksisilmäisesti antama jatkuva tulituki vihreille ja heidän kynistään lähteville tuhoisille politiikoille. Kun <strong>Laura Huhtasaaren </strong>gradun epäselvyyksistä levisi huhu, sadat pienet Totuusmedian milleniaaritoimittajat lähtevät ristiretkelle alle millisekunnissa Huhtasaarta vastaan vailla oikein kättä pidempää, mutta Haaviston kaltainen suurkeppostelija saa olla yli kuusi vuotta rauhassa medialta. Media tuntuu olevan vahtikoira ainoastaan väärinajattelijoita kohtaan.</p><p>Eräs toinen mielenkiintoinen kysymys Haavistogate&rsquo;ssa on se, oliko hänen sponsorinsa kahden tutkinnon ja ainakin yhden lisensiaattitutkinnon ja dosentuuriin asti opintoja vienyt silloinen ulkoministeri <strong>Erkki Tuomioja </strong>tietoinen, että Pekka Haavistolta puuttui Sudan-virkaan vaadittava korkeakoulututkinto ja että hänellä oli vain joitain yleisopintoja yliopistosta puhumattakaan akateemisista saavutuksista, jotka huokuvat hänen CV:stään valitsijoilleen eli Euroopan Unionin jäsenmaiden ulkoministereille? Itse uskon, että Tuomioja oli tietämätön tästä, koska Pekka Haaviston olemattomat akateemiset saavutukset paljastuivat vasta kuusi ja puolivuotta sitten edellisten presidentin vaalien alla.</p><p>Ehkä huvittavin yksityiskohta Suomen Uutisten jutussa on Haaviston ilmeisesti paniikissa antama meriselitys sille, miksi hänen CV:ssään ei mainita hänen koulutustaan:</p><p>&rdquo;Tutkinnot mainitaan ansioluettelossa silloin kun niitä on.&rdquo;</p><p>Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Onhan hänellä tutkinto nimittäin ylioppilastutkinto.</p><p><strong>Olisi kuitenkin ollut ei ainoastaan noloa, vaan myös epäuskottavaa&nbsp;laittaa ennen Bristol-professuuria tai hienolta kalskahtavaa vierailevaa tutkijantointa tai Maailmanpankin varakuvernööriyttä:</strong></p><p><strong>Education: Matriculation examination Munkkivuori High School 1976</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltasanomien legendaarisen edesmenneen päätoimittajan Hannu Savolan maksiimi oli, että journalistit ja yleiset naiset ovat maailman eniten hyväksikäytetyt ihmisryhmät. Viime vuoden heinäkuussa puolisen vuotta ennen presidentin vaaleja silloin jo kierrätetty vihreä presidenttiehdokas Pekka Haavisto käytti hyväksi Iltalehden Tiina Saari nimistä toimittajaa. https://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml

Pekka Haavisto oli tuskaantunut minuun, koska mukamas levittelen lokaa hänestä. Lokaa en ole koskaan hänestä levittänyt ainoastaan dokumentoitua tietoa hänen edesottamuksistaan.

Tiina Saaren jutussa Pekka Haavisto vyöryttää toimittajan eteen valtavan sumuverhon ja suorastaan päälle kaatuvaa tietoa hänen syyttömyydestään, joka liittyy epäselvyyksiin hänen haettua vuonna 2005 heinäkuussa EU:n Sudanin suurlähettilään virkaa. Siinä käydään läpi pitkän kaavan mukaan hänen posketonta CV:tään, jossa vilahtelevat Bristol’n yliopiston vieraileva professuuri, hänen palveluksensa Saksalle ym. ym. epärelevanttia. Se mikä ei vilahda jutussa, on Pekan 2000-luvun alkupuolella siekailematta maailman turuilla käyttämä titteli Maailmanpankin varakuvernööri.

Ainoa lause, mikä on relevantti Tiina Saaren pitkässä jutussa, jossa hän syö Haaviston lautaselta, on Haaviston toteamus:

”Hain samalla CV:llä, jota olen aina käyttänyt. Siinä lukee, että olen valtiotieteiden ylioppilas.” 

Haavisto ei kykene esittämään mitään tukea väitteelleen, mutta tämä ei Tiina Saarta tunnu haittaavan.

Päätin lähes kaksi kuukautta ennen presidentin vaaleja kysyä EU:n korkealta edustajalta eli EU:n ”ulkoministeriltä” Federico Mogherinilta, kertoiko Pekka Haavisto tuossa Iltalehden haastattelussa totuuden eli oliko hän kertonut olevansa ylioppilas. Lähetin Mogherinille kaksi muistutusta viimeisen maaliskuun lopussa. Lopulta toukokuussa pyysin EU:n oikeusasiamiestä puuttumaan siihen, että EU:n ulkoasiaindirektoraatti ei vastaa minulle hyvän tavan ja läpinäkyvyyden vaatimusten mukaisesti.

Sain tällaisen vastauksen EU:n oikeusasiamieheltä:

Dear Mr Paunio,

On 30 May 2018, you submitted a complaint to the European Ombudsman against the European External Action Service (EEAS) about its failure to reply to your correspondence of 18 November 2017 concerning the qualifications of Mr Pekka Haavisto for the position of the EU Special  Representative to Sudan.

I have contacted the EEAS on the Ombudsmanʹs behalf asking it to reply to your correspondence

If you have any questions, please feel free to contact the Legal officer in  charge of the inquiry, Ms Salonen, at the following telephone number: +33 3 88  17 24 29. 

Yours sincerely,   

Marta Hirsch‐Ziembińska  Head of Inquiries and ICT ‐ Unit 1

Eli EU:n oikeusasiamies pyysi EU:n ulkoasiaindirektoraattia lähettämään vastauksen minulle siitä, puhuiko Pekka Haavisto totta viime heinäkuussa Iltalehdessä ja tänään Suomen Uutisissa uudelleen?

Sain vihdoin 3.7. 2018 EU:n ulkoasiandirektoraatista lähes kahdeksan kuukauden odottelun jälkeen seuraavan vastauksen:

“Dear Mr. Paunio,

On behalf of the European External Action Service (EEAS) I wish to apologise for the delay in replying to your question regarding the qualifications of Mr. Pekka Haavisto for the position of EU Special Representative for Sudan.

Mr. Haavisto was appointed to the post of EUSR for Sudan in July 2005 by the Council of the European Union on the basis of the recommendation of the then High Representative for the Common Foreign and Security Policy, Mr. Javier Solana. As this appointment was decided by the Council and precedes the establishment of the EEAS, we contacted the General Secretariat of the Council of the European Union which at that time was responsible for the handling of the appointment of EU Special Representatives; we have been informed that the attached file is the only document relevant for the appointment of Mr. Haavisto and still available in archives.

Please be advised that a copy of this reply will be shared with the European Ombudsman as requested by her office.

Kind regards,

Alina Padeanu”

Mitään Pekka Haaviston kertoman mukaista hänen toimittamaa materiaalia ei löydy sen enempää komission kuin neuvostonkaan asiakirjoista.

Liitteenä oli jo kuusi ja puolivuotta sitten netistä journalisteille kaivettu EU:n ulkoasianneuvoston lehdistötiedote Haaviston Sudan-nimityksestä, jossa on liitteenä Pekka Haaviston CV, josta puuttuu maininta hänen koulutuksesta, mutta siitä kyllä löytyy maininnat korkeista ja ennen kaikkea korskeista titteleistä.

Jokainen päätelköön nyt itse, puhuuko Pekka Haavisto totta, vai kepposteliko hän vallan ja rahan kahmimiseksi itselleen. Hän hyötyi nimityksestään noin puolimiljoonaa euroa ja ponnahduslaudan presidenttiehdokkaaksi.

Suomen Uutiset on tänään julkaissut enimmäistä kertaa asiaan kuuluvaa normijournalismia Pekka Haaviston edesottamuksista. http://www.suomenuutiset.fi/ylioppilas-pekka-haavisto-valittiin-aikoinaan-eun-huipputehtavaan-patevyytta-kertoiko-oikeasti-koulutuksensa-valitsijoille/ Suomen Uutiset on ensimmäisenä suomalaisena mediana kysynyt asiaankuuluvan kysymyksen Haavistolta:

”Kerroitko koulutuksesi valitsijoillesi?”

Nyt Suomen Uutisille Haavisto kertoo: "Olen lähettänyt hakemuksen liitteenä cv:n kun sitä on pyydetty." Kuten edellä ilmenee mitään tällaista dokumenttia ei EU:n arkistoista löydy.

Monesti on minua moitittu siitä, että vihaan Pekka Haavistoa ja vihreitä. Haavistoa en tunne, vaikka osakunta-aikoina joskus nähtiinkin ohimennen. Vihreitä en vihaa, mutta en kyllä allekirjoita heidän tunteella kehittämiä politiikkoja, joita olen jo vuodesta 1989 arvostellut. Ensimmäinen kirjoitukseni julkaistiin SDP:n Sosialistinen Aikakauslehti nimisessä julkaisussa, jonka otsikko oli ”Eikö historia opeta meille mitään – Johdatus vihreän ympäristökritiikin kritiikkiin”. Jo tuolloin oli alkanut nyt jo tuhoisaksi kehittynyt teollisen yhteiskunnan perusteiden rapauttaminen.

Se, mikä tässä Haavistogatessa todella korpeaa, on median puolueellisuus ja lähes yksisilmäisesti antama jatkuva tulituki vihreille ja heidän kynistään lähteville tuhoisille politiikoille. Kun Laura Huhtasaaren gradun epäselvyyksistä levisi huhu, sadat pienet Totuusmedian milleniaaritoimittajat lähtevät ristiretkelle alle millisekunnissa Huhtasaarta vastaan vailla oikein kättä pidempää, mutta Haaviston kaltainen suurkeppostelija saa olla yli kuusi vuotta rauhassa medialta. Media tuntuu olevan vahtikoira ainoastaan väärinajattelijoita kohtaan.

Eräs toinen mielenkiintoinen kysymys Haavistogate’ssa on se, oliko hänen sponsorinsa kahden tutkinnon ja ainakin yhden lisensiaattitutkinnon ja dosentuuriin asti opintoja vienyt silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja tietoinen, että Pekka Haavistolta puuttui Sudan-virkaan vaadittava korkeakoulututkinto ja että hänellä oli vain joitain yleisopintoja yliopistosta puhumattakaan akateemisista saavutuksista, jotka huokuvat hänen CV:stään valitsijoilleen eli Euroopan Unionin jäsenmaiden ulkoministereille? Itse uskon, että Tuomioja oli tietämätön tästä, koska Pekka Haaviston olemattomat akateemiset saavutukset paljastuivat vasta kuusi ja puolivuotta sitten edellisten presidentin vaalien alla.

Ehkä huvittavin yksityiskohta Suomen Uutisten jutussa on Haaviston ilmeisesti paniikissa antama meriselitys sille, miksi hänen CV:ssään ei mainita hänen koulutustaan:

”Tutkinnot mainitaan ansioluettelossa silloin kun niitä on.”

Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Onhan hänellä tutkinto nimittäin ylioppilastutkinto.

Olisi kuitenkin ollut ei ainoastaan noloa, vaan myös epäuskottavaa laittaa ennen Bristol-professuuria tai hienolta kalskahtavaa vierailevaa tutkijantointa tai Maailmanpankin varakuvernööriyttä:

Education: Matriculation examination Munkkivuori High School 1976

]]>
2 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258955-vihdoin-normijournalismia-pekka-haavistosta#comments EU EUSR-nimitys Pekka Haavisto Poliittinen petos Wed, 01 Aug 2018 17:20:49 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258955-vihdoin-normijournalismia-pekka-haavistosta
Ne jyrää meitin! http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin <p>Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja &ndash; Trumpin tultua valtaan &ndash; koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.</p><p>Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi &ndash; tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.</p><p>Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.</p><p>Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.</p><p>Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.</p><p>Ensimmäinen johtopäätös &ndash; tai pikemminkin tilastollinen tosiasia &ndash; oli, että todellista &rdquo;muuttoliikekriisiä&rdquo; ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen &rdquo;tulva&rdquo; kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä &rdquo;pullistuma&rdquo;, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10&nbsp;000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että &rdquo;piikki&rdquo; vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.</p><p>Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa &ndash; ja myös ennakoin &ndash; Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.</p><p>Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.</p><p>Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.</p><p>Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.</p><p>Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan &ndash; tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.</p><p>Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.</p><p>Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vielä pari vuotta sitten vuortakin vakaammalta vaikuttanut Angela Merkelin asema Saksan ja – Trumpin tultua valtaan – koko demokraattisen maailman johtajana on murentunut ällistyttävää vauhtia. Viime vuoden liittopäivävaalit jo tekivät hänestä efektiivisesti poliittisti ramman, vaikka sitä ei haluttu heti vaalien jälkeen yleisesti tunnustaa. Viime viikkojen tapahtumat ovat sen kuitenkin tehneet vastaansanomattoman selväksi jokaiselle, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla. Merkel hallituksineen voi kaatua koska vain, ja vaikka ei kaatuisikaan, on fataalilla tavalla heikentynyt, vaikka selvisikin sisäministerinsä aiheuttamasta kriisistä.

Italiassa vaalit voitti ja valtaan pääsi – tai päätyi - koalitio, jonka pystytyssä pysymistä voi niin ikään epäillä. Erona Saksaan on kuitenkin, että huteroilla jaloilla seisova hallitus ei siellä ole enää vuosikymmeniin ollut mikään uusi ja järkyttävä yllätys. Italia on kuitenkin ollut irrelevantti nimenomaan siksi, että muut suuret EU-maat ovat olleet niin vakaita kuin ovat olleet. Se ei ole enää vallitseva asiaintila.

Itäisessä EU:ssa neljä maata, Puola, Unkari, Tsekki ja Slovakia, eivät tosin ole akuutissa hallituskriisissä, mutta kaikki keikuttavat EU-venettä yhä vakavammin. Niiden joukkoon on nyt liittynyt myös Itävalta, ei tosin mainitun neljän muodostaman Visegrad-ryhmän jäsenenä, mutta rettelöitsijänä kyllä.

Kreikka tarpoo talouskriisissään, joka on saatu eristettyä niin, että se ei enää uhkaa koko EU:ta (puuta täytyy tässäkin kohden kyllä koputtaa), mutta pakolaiskriisin ensi linjan maana sekin on yhä EU:n ongelmalistan kärjen tuntumassa.

Maahanmuutto onkin kaikkia mainittuja kriisiin joutuneita maita yhdistävä tekijä. Vuosina 2015-16 koettu turvapaikanhakijoiden tulva EU:hun, mukaan lukien ensimmäistä kertaa Suomeen, vei asian kanssa painineiden ajan niin tarkkaan, että syvempien syiden ja seurausten pohdintaan ei heillä liiennyt aikaa. Niitä analysoimaan värvättiin ulkoministeriössä minut (jos kohta muutkin siihen osallistuivat). Akuutin kriisin päätyttyä saatoin vetää muutamia johtopäätöksiä, joista voin pitää kiinni vielä tänäänkin.

Ensimmäinen johtopäätös – tai pikemminkin tilastollinen tosiasia – oli, että todellista ”muuttoliikekriisiä” ei vuosina 2015-16 loppujen lopuksi ollut. Turvapaikanhakijoita tuli kyllä Suomeen loppukesän 2015 ja helmi-maaliskuun vaihteen 2016 välillä noin 10 kertaa enemmän kuin siihen asti vuosittain. Varsinainen ”tulva” kesti kuitenkin vain kaksi kuukautta, ja jos kokonaisluvut tasoitetaan esimerkiksi kolmelle vuodelle, jäljelle jää kyllä ”pullistuma”, mutta kolmelle vuodelle jaettuna turvapaikan saaneita kertyi vain noin 10 000 eli runsaat 3000 vuodessa, kun heitä ennen kriisiä oli vuosittain parisen tuhatta. Koko EU:ssa näkyy sama ilmiö, sillä erolla, että ”piikki” vuosina 2015-6 oli pienempi. Koko EU-alueelle tasoitettuna heitä tuli alle 0,2 prosenttia EU:n väestöstä, ja turvapaikan saaneiden määrä lienee jäänyt hieman yli 0,1 prosenttiin väestöstä.

Aivan ilman kriisiä ei tietenkään selvitty näilläkään luvuilla. Hyvin nopeasti kasvanut turvapaikanhakijoiden määrä aiheutti hallinnollisen kriisin, kun nämä piti jonnekin majoittaa ja huoltaa. Kuten oli ennakoitavissa – ja myös ennakoin – Suomeenkin syntyi lisäksi pian laittomasti maahan jääneiden joukko, aivan uusi ongelma meillä. Koko EU:n tasolla pahimmat ongelmat olivat ensinnäkin ulkorajavalvonnan pettäminen, mikä johti maahantulijoiden hallitsemattomaan vaellukseen kohti suosituimpia päämäärämaita. Toiseksi, turvapaikanhakijoiden käsittelyä koskeva perussääntö, jonka mukaan vastuu maahan tulevista on sillä jäsenmaalla, jonne turvapaikanhakija ensiksi saapuu, menetti käytännössä merkityksensä, sillä määränpäähänsä saapuneita ei voitu palauttaa ensimmäiseen saapumismaahansa, ei humanitäärisistä eikä myöskään käytännöllisistä syistä. Kolmas kriisiyttävä tekijä oli maahantulijoiden saapuminen vain pariin jäsenmaahan ja sen jälkeen suunnistaminen vain muutamaan muuhun, ennen muuta Saksaan. Tästä aiheutuneet ongelmat olisi ollut helppo ja järkevää välttää toteuttamalla tehokkaasti turvapaikan saaneiden jakaminen jäsenmaihin. Sen sijaan tästä asiasta tuli yksi pahimmista jäsenmaiden välejä jäytäneistä kiistoista, vaikka siitä muodollinen päätös saatiinkin aikaan.

Nämä materiaaliset ongelmat kalpenivat ja kalpenevat yhä psykologisen kriisin rinnalla, ja sen kriisin syvyyttä ja varsinkaan kestoa en osannut minäkään ennakoida. Asenteet maahanmuuttoa kohtaan yleensä ja pakolaisia kohtaan erityisesti alkoivat kyllä yllätyksettömästi koventua hyvin pian sen jälkeen kun tulijamäärät nopeasti kasvoivat vuonna 2015 ja heidän kärsimystensä ja kuolemiensa, varsinkin Kreikan rannikolle huuhtoutuneen pikkupojan ruumiin, aiheuttama ensimmäinen myötätuntoaalto oli hiipunut.

Loogista olisi kuitenkin ollut, että kun turvapaikanhakijoiden määrä pian palasi kutakuinkin kriisiä edeltävälle tasolle, myös mentaalinen kriisi olisi vaimentunut. Näin ei ole käynyt, pikemminkin painvastoin, ja se kriisi on kanavoitunut perinteisten poliittisten voimasuhteiden järkkymiseksi jopa vakauden ankkuriksi mielletyssä Saksassa. Mikä sen voi selittää? Kolme asiaa tulee mieleen.

Ensimmäinen on mieliin, tai ehkä pikemminkin alitajuntaan, jäänyt tunne asioiden riistäytymisestä hallinnasta, mitä televisiokuvat pitkin maita ja mantuja vaeltavista ihmislaumoista, yömyöhällä häthätää vastaanottokeskuksiksi muutettuihin korpihotelleihin saapuvista busseista ja ikuiselta tuntuvasta hedelmättömästä kiistelystä EU-kokouksissa aiheuttivat. Se on jäänyt elämään.

Toiseksi, vaikka taloussuhdanne on Euroopassa turvapaikkakriisin akuutin vaiheen jälkeen selvästi parantunut, perusturvallisuus on järkkynyt ja tulevaisuuskäsitykset ovat edelleen pessimistiset. Eikä kysymys ei ole pelkästään käsityksistä, vaan monet tosiaan ovat jääneet syrjään talouden noususta ja suorastaan syrjäytyneet. Tämäkin on megatrendi, ja kuten megatrendeillä yleensäkin, keinoja sen kääntämiseen ei tunnu olevan – tai ainakaan sellaisten keinojen käyttöön ei löydy poliittista tahtoa. Yksi seuraus on muukalaisvastaisuuden kasvu.

Kolmanneksi on kysymys myös kulttuurisesta turvattomuuden tunteesta. Ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kenties monissa Euroopan maissa saavuttanut tason, jonka kantaväestö, ja eritoten edellä mainittu taloudellisesti syrjäytynyt osa siitä, kokee uhkaksi, ei vain toimeentulolleen vaan myös identiteetilleen. Tähän voidaan esittää vastaväite, että vähintään yhtä suurta on asenteiden koveneminen ollut maissa, joissa ulkomaalaisperäistä väestöä on hyvin vähän. Kyse ei kuitenkaan ole vain absoluuttisista määristä, vaan siitä miten nopeasti tilanne ympäristössä on muuttunut, ja historiallisista kokemuksista, Itä-Euroopassa esimerkiksi ulkoa tuodun komentovallan muistosta.

Pohjimmiltaan kyse on ihmisen laumaeläinluonteesta; laumalla taasen on oltava yhteistä identiteettiä luovia ominaisuuksia, jotta se voi ylipäätään syntyä. Tätä ovat ulkoisia uhkakuvia, erilaisuuden torjuntaa hyväksikäyttävät liikkeet onnistuneet tehokkaasti hyväksikäyttämään. Vastakkaista kantaa edustavien argumentit kuten huonosti erittelyä kestävä monikulttuurisuuden ihanne ja abstraktit (kiistämättä niiden moraalista oikeutusta) tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet, terveen huoltosuhteen ylläpitämisen tarve, tai edes hyvinvointivaltio, eivät selvästikään tuota sellaista ryhmäidentiteettiä, että sillä pystyttäisiin kilpailemaan tehokkaasti populistisen demagogian kanssa. Jotain tehokkaampaa olisi löydettävä, eikä minulla ole siihen vastausta, ei ainakaan sellaista joka mahtuisi tällaiseen blogiin. Yksi ainesosa siinä kuitenkin olisi oltava konsensus siitä, millaista sopeutumista on voitava edellyttää maahantulijoilta ja millaista niiltä, jotka heitä vastaanottavat. Nyt sen määrittelyä hallitsevat ne, joiden ratkaisu on estää maahantulo ja jopa päästä eroon jo maahan tulleista.

]]>
62 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin#comments EU Identiteetti Maahanmuutto Populismi Turvallisuus Fri, 27 Jul 2018 06:15:02 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258706-ne-jyraa-meitin
Ruuantuotanto kannattavaksi Suomessa http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258614-ruuantuotanto-kannattavaksi-suomessa <p>&nbsp;</p><p>Viime vuodet, etenkin kesät, ovat olleet maatalouden ja näin ruuantuotannon kannalta kamalia. Jotkut asiantuntijat ovat sanoneet, että jatkossa ilmastonmuutoksen takia kelit sattavat jysähtää pitkään päälle, esim. helle tai vesisade. Ehkä näistä kuitenkin parempi on helle kuin että koko kesän sataisi vettä. Tai en tiedä, ei pitäisi joutua valitsemaan näistä joko tai vaan sekä että, eli vuoroitellen molempia kelejä pitäisi olla.</p><p>Nyt on onneksi hallituksessakin huomattu tämä maatilojen taloudellinen ahdinko. Maatalous on lopulta kuitenkin aina tärkeä osa suomalaisuutta puoluekantaan katsomatta aivan kuten Maamme-laulukin, se on osa kansallisperinnettämme. Itsekin olen aikoinaan kasvanut maatilalla Rovaniemen maalaiskunnassa, joten tiedän asiasta jotakin.</p><p>&nbsp;</p><p>Maatalouden pitäisi kehittyä aikojen kuluessa ja jos sen seurauksena syntyy vaikka ympäristöongelmia, niin niihin pitää puuttua korkeammalta, valtion taholta. Esim. jos maataloudessa peltojen fosforit pääsevät rehevöittämään ja pilaamaan vesiä, niin ei sitä voi yksistään viljelijöiden ongelmaksi laskea, vaan pitää tutkia yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa miten ongelma saadaan kuriin sekä antaa viljelijöille valtion tukia ja neuvoja siitä, miten ongelma ratkaistaan. Ja tulee katsoa myös, että toimeen tartutaan ja pellot esim. kipsataan ravinnepäästöjen estämiseksi tai kaikkia lietelantaa ei käytetä pelloille, vaan osasta tehdään biokaasua maatalouden energialähteeksi. Ja siitä kerätään fosforit talteen, ettei se pääse vesistöihin.</p><p>Nyt jokainen suomalainen voi käydä itse kertomassa omat näkemyksensä uusien ratkaisujen löytämiseksi maatalouden kannattavuuden parantamiseen nettiosoitteessa</p><p><a href="http://www.ruuantuotantokannattavaksi.fi" title="www.ruuantuotantokannattavaksi.fi">www.ruuantuotantokannattavaksi.fi</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Tämä on Maa-ja metsätalousministeriön kysely, jota Reijo Karhinen tältä osin vie eteenpäin.</p><p>----------------------------</p><p><strong>Tässä muutamia tutkimuksen kysymyksiä ja omia vastauksia</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Kysymykseen <em>1.) &quot;Mikä on mielestäsi tärkein haaste ratkaistavaksi, jotta ruuantuotanto on tulevaisuudessa kannattavaa?&quot;</em> vastasin itse näin:&nbsp;</p><p>- - Suomalaiset maatilat ovat mielestäni aika köyhiä ja siksi pitäisi jokainen mahdollisuus säästää / tuottaa rahaa omissa ympyröissä käyttää hyväksi. Maatiloilla käytetään varmaan myös paljon kallista energiaa ulkopuolelta ostettuna, esim. Fortumilta, ja tämä tietenkin vähentää yrittäjän tuloja. Esim. Saksassa mm. lantaa ja muita &quot;jätteitä&quot;, esim. ruuanjätteitä, käytetään bioenergian tuottamiseen tilakohtaisesti. Ja myös kun on niitä hehtaareja omasta takaa, niin voisi laittaa vaikka muutaman hehtaarin&nbsp; aurinkopaneeleita tuottamaan energiaa valtakunnan verkkoon, ja siitä maksetaan viljelijälle. Eli mielestäni tilojen perusvarallisuutta pitäisi nostaa, että tuloja tulee muualtakin kuin sadosta ja joka on monesti epävarmojen ilmojen armoilla.</p><p>&nbsp;</p><p><em>2.) &quot;Miten ratkaisemme kannattavuuden haasteet? Lähdimme liikkeelle ruuantuotannon tulevaisuudesta ja ratkaistavista haasteista. Mieti nyt, mitä täytyy tapahtua, jotta ruuantuotanto saadaan kannattavaksi.&quot;</em></p><p>- - Jokaisella maakunnalla tai isolla kylällä voisi olla oma vuokraamo/osuuskunta, mistä saisi sesonkiaikoina koneita lainaan, jos vaikka oma kone hajoaa. Samoin alueen työvoimatoimisto kyselisi etukäteen kausityöntekijöitä vaikka kaumpaakin. Lisäksi joka maakunnalla olisi oma maatalousneuvoja, joka seuraa alan trendejä EU:ta myöten ja pitää luentoja maatalousyrittäjille muutaman kerran vuodessa: mitä kannattaa viljellä, miten sekä myös muutakin alan asiantuntijatietoa olisi koko ajan saatavilla ympäri vuoden häneltä/nettisivuiltaan. Maatiloilta voisi myös netin kautta tilata tuotteita joko kuluttaja itse hakien tai yhteiskuljetuksen kautta toimitettuna perille. Sitten kaupunkilaiset voisivat vuokrata omia viljelypalstoja tiloilta.</p><p>-----------------------------</p><p>&nbsp;</p><p><em>Maatalousministeriö</em></p><p><em>Ruuantuotanto kannattavaksi!</em></p><p><em>Puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus ovat ominaisuuksia, jotka tulevat usein ensimmäisenä esiin kun keskustellaan ruuasta. Näistä arvoista meidän on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa.</em></p><p><em>Me arvostamme myös ruokamme kotimaisuutta. Itse asiassa liitämme myös edellä mainitut ominaisuudet mielessämme usein juuri suomalaiseen ruokaan. Laadukkaan kotimaisen ruuantuotannon jatkumisen edellytyksenä on elinvoimainen ruokaketjun kokonaisuus. Osana ruokaketjua alkutuotantomme kannattavuus on tällä hetkellä tasolla, joka ei ole pitkällä aikavälillä kestävää.</em></p><p><em>Mitä voisimme tehdä toisin yhteiseksi eduksi? Pääministeri Juha Sipilä sekä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ovat kutsuneet minut selvitystyöhön uusien ratkaisujen löytämiseksi maatalouden kannattavuuden parantamiseen. Jo tehdyn selvitystyön kokoaminen ja kaikkien toimijoiden yhteinen vuoropuhelu on mielestäni nyt avainasemassa.</em></p><p><em>Nyt meillä kaikilla on tuhannen taalan paikka vaikuttaa suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuuteen, ja siihen, että meillä on vahvuuksiimme perustuvaa ruuantuotantoa jatkossakin! Haluan käynnistää työn kutsumalla sinut yhteiseen verkkoaivoriiheen tärkeimpien ratkaisujen ideoimiseksi. Työ jatkuu loppuvuoden ajan niin verkossa kuin eri sidosryhmien kanssa järjestettävien tapaamisten ja työpajojen muodossa. Selvitystyön tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2019.&nbsp;</em></p><p><em>Jokainen näkemys on tärkeä. Klikkaa Aloita ja tule mukaan!</em></p><p><em>Kiitos aktiivisesta ideoinnista jo etukäteen!</em></p><p><em>Reijo Karhinen</em></p><p>--------------------------------</p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/rahoittajat-innostuivat---kerrosviljely-innosti-fujitsun-mukaan-yrttitarhaan/5yjyrnSs" title="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/rahoittajat-innostuivat---kerrosviljely-innosti-fujitsun-mukaan-yrttitarhaan/5yjyrnSs">https://www.kauppalehti.fi/uutiset/rahoittajat-innostuivat---kerrosvilje...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Viime vuodet, etenkin kesät, ovat olleet maatalouden ja näin ruuantuotannon kannalta kamalia. Jotkut asiantuntijat ovat sanoneet, että jatkossa ilmastonmuutoksen takia kelit sattavat jysähtää pitkään päälle, esim. helle tai vesisade. Ehkä näistä kuitenkin parempi on helle kuin että koko kesän sataisi vettä. Tai en tiedä, ei pitäisi joutua valitsemaan näistä joko tai vaan sekä että, eli vuoroitellen molempia kelejä pitäisi olla.

Nyt on onneksi hallituksessakin huomattu tämä maatilojen taloudellinen ahdinko. Maatalous on lopulta kuitenkin aina tärkeä osa suomalaisuutta puoluekantaan katsomatta aivan kuten Maamme-laulukin, se on osa kansallisperinnettämme. Itsekin olen aikoinaan kasvanut maatilalla Rovaniemen maalaiskunnassa, joten tiedän asiasta jotakin.

 

Maatalouden pitäisi kehittyä aikojen kuluessa ja jos sen seurauksena syntyy vaikka ympäristöongelmia, niin niihin pitää puuttua korkeammalta, valtion taholta. Esim. jos maataloudessa peltojen fosforit pääsevät rehevöittämään ja pilaamaan vesiä, niin ei sitä voi yksistään viljelijöiden ongelmaksi laskea, vaan pitää tutkia yhdessä alan asiantuntijoiden kanssa miten ongelma saadaan kuriin sekä antaa viljelijöille valtion tukia ja neuvoja siitä, miten ongelma ratkaistaan. Ja tulee katsoa myös, että toimeen tartutaan ja pellot esim. kipsataan ravinnepäästöjen estämiseksi tai kaikkia lietelantaa ei käytetä pelloille, vaan osasta tehdään biokaasua maatalouden energialähteeksi. Ja siitä kerätään fosforit talteen, ettei se pääse vesistöihin.

Nyt jokainen suomalainen voi käydä itse kertomassa omat näkemyksensä uusien ratkaisujen löytämiseksi maatalouden kannattavuuden parantamiseen nettiosoitteessa

www.ruuantuotantokannattavaksi.fi.

 

Tämä on Maa-ja metsätalousministeriön kysely, jota Reijo Karhinen tältä osin vie eteenpäin.

----------------------------

Tässä muutamia tutkimuksen kysymyksiä ja omia vastauksia

 

Kysymykseen 1.) "Mikä on mielestäsi tärkein haaste ratkaistavaksi, jotta ruuantuotanto on tulevaisuudessa kannattavaa?" vastasin itse näin: 

- - Suomalaiset maatilat ovat mielestäni aika köyhiä ja siksi pitäisi jokainen mahdollisuus säästää / tuottaa rahaa omissa ympyröissä käyttää hyväksi. Maatiloilla käytetään varmaan myös paljon kallista energiaa ulkopuolelta ostettuna, esim. Fortumilta, ja tämä tietenkin vähentää yrittäjän tuloja. Esim. Saksassa mm. lantaa ja muita "jätteitä", esim. ruuanjätteitä, käytetään bioenergian tuottamiseen tilakohtaisesti. Ja myös kun on niitä hehtaareja omasta takaa, niin voisi laittaa vaikka muutaman hehtaarin  aurinkopaneeleita tuottamaan energiaa valtakunnan verkkoon, ja siitä maksetaan viljelijälle. Eli mielestäni tilojen perusvarallisuutta pitäisi nostaa, että tuloja tulee muualtakin kuin sadosta ja joka on monesti epävarmojen ilmojen armoilla.

 

2.) "Miten ratkaisemme kannattavuuden haasteet? Lähdimme liikkeelle ruuantuotannon tulevaisuudesta ja ratkaistavista haasteista. Mieti nyt, mitä täytyy tapahtua, jotta ruuantuotanto saadaan kannattavaksi."

- - Jokaisella maakunnalla tai isolla kylällä voisi olla oma vuokraamo/osuuskunta, mistä saisi sesonkiaikoina koneita lainaan, jos vaikka oma kone hajoaa. Samoin alueen työvoimatoimisto kyselisi etukäteen kausityöntekijöitä vaikka kaumpaakin. Lisäksi joka maakunnalla olisi oma maatalousneuvoja, joka seuraa alan trendejä EU:ta myöten ja pitää luentoja maatalousyrittäjille muutaman kerran vuodessa: mitä kannattaa viljellä, miten sekä myös muutakin alan asiantuntijatietoa olisi koko ajan saatavilla ympäri vuoden häneltä/nettisivuiltaan. Maatiloilta voisi myös netin kautta tilata tuotteita joko kuluttaja itse hakien tai yhteiskuljetuksen kautta toimitettuna perille. Sitten kaupunkilaiset voisivat vuokrata omia viljelypalstoja tiloilta.

-----------------------------

 

Maatalousministeriö

Ruuantuotanto kannattavaksi!

Puhtaus, terveellisyys ja turvallisuus ovat ominaisuuksia, jotka tulevat usein ensimmäisenä esiin kun keskustellaan ruuasta. Näistä arvoista meidän on pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa.

Me arvostamme myös ruokamme kotimaisuutta. Itse asiassa liitämme myös edellä mainitut ominaisuudet mielessämme usein juuri suomalaiseen ruokaan. Laadukkaan kotimaisen ruuantuotannon jatkumisen edellytyksenä on elinvoimainen ruokaketjun kokonaisuus. Osana ruokaketjua alkutuotantomme kannattavuus on tällä hetkellä tasolla, joka ei ole pitkällä aikavälillä kestävää.

Mitä voisimme tehdä toisin yhteiseksi eduksi? Pääministeri Juha Sipilä sekä maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä ovat kutsuneet minut selvitystyöhön uusien ratkaisujen löytämiseksi maatalouden kannattavuuden parantamiseen. Jo tehdyn selvitystyön kokoaminen ja kaikkien toimijoiden yhteinen vuoropuhelu on mielestäni nyt avainasemassa.

Nyt meillä kaikilla on tuhannen taalan paikka vaikuttaa suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuuteen, ja siihen, että meillä on vahvuuksiimme perustuvaa ruuantuotantoa jatkossakin! Haluan käynnistää työn kutsumalla sinut yhteiseen verkkoaivoriiheen tärkeimpien ratkaisujen ideoimiseksi. Työ jatkuu loppuvuoden ajan niin verkossa kuin eri sidosryhmien kanssa järjestettävien tapaamisten ja työpajojen muodossa. Selvitystyön tulokset julkaistaan alkuvuodesta 2019. 

Jokainen näkemys on tärkeä. Klikkaa Aloita ja tule mukaan!

Kiitos aktiivisesta ideoinnista jo etukäteen!

Reijo Karhinen

--------------------------------

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/rahoittajat-innostuivat---kerrosviljely-innosti-fujitsun-mukaan-yrttitarhaan/5yjyrnSs

]]>
20 http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258614-ruuantuotanto-kannattavaksi-suomessa#comments EU maatalous Tue, 24 Jul 2018 16:03:57 +0000 Eva Back http://evaback.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258614-ruuantuotanto-kannattavaksi-suomessa
Ison Britannian Audit Office: "muovinkierrätys saastuttaa meret" http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258543-ison-britannian-audit-office-muovinkierratys-saastuttaa-meret <p><strong>OLEN KLO 3 TÄNÄÄN BBC:LLÄ (Pohjois-Irlanti) SUORASSA LÄHETYKSESSÄ KESKUSTELEMASSA AIHEESTA.</strong></p><p>Ison Britannian Audit Office, joka vastannee meidän valtion talouden tarkastusvirastoa, tuli&nbsp;nyt samaan päätelmään kuin minä.<a href="http://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/">http://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/</a>&nbsp;<a href="http://www.telegraph.co.uk/news/2018/07/22/uk-recycling-system-open-fraud-error-watchdog-warns/">http://www.telegraph.co.uk/news/2018/07/22/uk-recycling-system-open-fraud-error-watchdog-warns/</a></p><p>&quot;It is feared that an increasing proportion of waste set aside for recycling is now being thrown into the sea.&quot;</p><p>Audit Office myös ilmoitti, että EU:n&nbsp;säätelemää muovinkierrätyspolitiikkaa&nbsp;käyttävät hyväksi&nbsp;rikolliset, jotka kahmivat julkista rahaa sekä kuluttajahinnoissa maksettavia ylimääriä (esim. EU:n pakkausten tuottajavastuujärjestelmä) ja lopulta rahat saatuaan dumppaavat muovit mereen.</p><p>Meilläkin&nbsp;kliintekhuijarit eli kaverikapitalistit niin energia- kuin jätehuollossa saavat rauhassa nyysiä liiveihinsä meidän veronmaksajien ja kuluttajien fyrkat julkisen sanan hurratessa kestävää kehitystä joka käänteessä, vaikka orankutankien metsät on hävitetty liikenteen biopolttoaineille ja maissin kylväalasta 50 % menee autoille USA:ssa ja USA:n ja Euroopan metsät poltetaan Euroopan biovoimaloissa.</p><p>Toisin kuin vihreä älämölötwiittikuoro ja sen perään Suomen julkinen sana väittivät, myös me olemme vastuussa kiertotalousutopian aiheuttamasta merien roskaantumisesta, koska EU:lla 100 % mandaatti säädellä näitä asioita.</p><p>En ole kuullut esimerkiksi ympäristöasioista kiinnostuneen <strong>Sirpa pH Pietikäisen </strong>(kok) puuttuvan EU:n köyhiin maihin ja lopulta meriin tapahtuvan muoviroskadumppaukseen, vaikka valtamerien muoviroska on nostettu maailman ympäristöpolitiikan keskiöön niin YK:ssa kuin G7-maiden edellisessä huippukokouksessa.</p><p>Missä Greenpeace ja WWF?? Huhuu??? Missä arkkipiispa ja muut charlataanit luuraavat???&nbsp;&nbsp;Missä <strong>Hanna Sarkkisen</strong> (vas) tapaiset nuoret naispoliitikot???&nbsp;Missä älämölötwiittikuoro satuhassit ja heidihautalat???</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> OLEN KLO 3 TÄNÄÄN BBC:LLÄ (Pohjois-Irlanti) SUORASSA LÄHETYKSESSÄ KESKUSTELEMASSA AIHEESTA.

Ison Britannian Audit Office, joka vastannee meidän valtion talouden tarkastusvirastoa, tuli nyt samaan päätelmään kuin minä.http://www.thegwpf.org/new-report-recycling-plastic-waste-is-making-ocean-litter-worse/ http://www.telegraph.co.uk/news/2018/07/22/uk-recycling-system-open-fraud-error-watchdog-warns/

"It is feared that an increasing proportion of waste set aside for recycling is now being thrown into the sea."

Audit Office myös ilmoitti, että EU:n säätelemää muovinkierrätyspolitiikkaa käyttävät hyväksi rikolliset, jotka kahmivat julkista rahaa sekä kuluttajahinnoissa maksettavia ylimääriä (esim. EU:n pakkausten tuottajavastuujärjestelmä) ja lopulta rahat saatuaan dumppaavat muovit mereen.

Meilläkin kliintekhuijarit eli kaverikapitalistit niin energia- kuin jätehuollossa saavat rauhassa nyysiä liiveihinsä meidän veronmaksajien ja kuluttajien fyrkat julkisen sanan hurratessa kestävää kehitystä joka käänteessä, vaikka orankutankien metsät on hävitetty liikenteen biopolttoaineille ja maissin kylväalasta 50 % menee autoille USA:ssa ja USA:n ja Euroopan metsät poltetaan Euroopan biovoimaloissa.

Toisin kuin vihreä älämölötwiittikuoro ja sen perään Suomen julkinen sana väittivät, myös me olemme vastuussa kiertotalousutopian aiheuttamasta merien roskaantumisesta, koska EU:lla 100 % mandaatti säädellä näitä asioita.

En ole kuullut esimerkiksi ympäristöasioista kiinnostuneen Sirpa pH Pietikäisen (kok) puuttuvan EU:n köyhiin maihin ja lopulta meriin tapahtuvan muoviroskadumppaukseen, vaikka valtamerien muoviroska on nostettu maailman ympäristöpolitiikan keskiöön niin YK:ssa kuin G7-maiden edellisessä huippukokouksessa.

Missä Greenpeace ja WWF?? Huhuu??? Missä arkkipiispa ja muut charlataanit luuraavat???  Missä Hanna Sarkkisen (vas) tapaiset nuoret naispoliitikot??? Missä älämölötwiittikuoro satuhassit ja heidihautalat???

]]>
4 http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258543-ison-britannian-audit-office-muovinkierratys-saastuttaa-meret#comments EU Muovinkierrätys Valtamerien muovisaaste Mon, 23 Jul 2018 08:38:40 +0000 Mikko Paunio http://mikkopaunio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258543-ison-britannian-audit-office-muovinkierratys-saastuttaa-meret
Aatteiden vapaa kilpailu ja EU http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu <p>Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.&nbsp;&nbsp; Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.</p><p>Nyt &quot;meidän Uusi Suomi&quot; on <a href="https://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/254381-eu-poliitikolta-suorat-sanat-steve-bannonin-uudesta-hankkeesta-kuinka-paljon">uutisoinut</a> EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.</p><p>Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja <a href="https://www.thedailybeast.com/steve-bannons-dream-a-worldwide-ultra-right">väitetäänpä</a> hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?</p><p>Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.</p><p>A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Wahhabism#Funding_factor">tietojen mukaan</a> hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.</p><p>Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.&nbsp; Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai&nbsp; tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?</p><p>Kuvien tekijäviitteet:</p><p><em>By <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/</a> - <a href="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/" title="https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/">https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/</a>, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995</em></p><p><em>By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, <a href="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085" title="https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085">https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085</a><br />By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472</em></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Linkkejä aiheeseen</strong></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon">https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon</a> Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.</p><p><a href="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right" title="https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right">https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-t...</a> Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?</p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros">https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros</a></p><p><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary">https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary</a></p><p><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement" title="https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement">https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement</a></p><p><a href="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke" title="http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke">http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke</a></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eräs piirre USA:ssa on, jota pidän ihailtavana: erilaisille aatteille on siellä tätänykyä kilpailuvapaus, kuten ateistiselle kommunismille, islamille ja natsismille.   Mikään näistä ei ole vuosikymmeninä päässyt määräävään asemaan USA:ssa. Tämä tukee sitä olettamaani, että jos yhteiskunta on jotenkuten terve, ääriliikkeille on hyvin vähän sytykkeitä.

Nyt "meidän Uusi Suomi" on uutisoinut EU-parlamentaarikon kielteisestä kannasta oikeistolaiseksi vihapuhujaksi nimittämäänsä S. Bannonia kohtaan. Aatteiden vapaasta kilpailusta ei näkynyt myönteistä mainintaa.

Bannonin julkinen tavoite on EU:n hajottaminen ja väitetäänpä hänen tavoittelevan kansallismielisten kansainvälistä liittoakin. Bannonin käytössä olevista rahavaroista minulla ei ole tietoa, mutta voisikohan puhua miljoonista euroista?

Eräänlainen vastakohta Bannonille on G. Soros, jonka Bannon väittää käyttäneen säätiönsä kautta 32 miljardia dollaria poliittiseen vaikuttamiseen. Netistä löytyy väitteitä, että Soros pyrkisi hävittämään kansallisvaltioden etnisyyden, mutta eipä hän tietojeni mukaan ainakaan ole pyrkinyt Israelin juutalaisuuden hävittämiseen.

A. Choudary taas on tässä esimerkkinä lukuisista islamilaisista vihapuhujista. Wikipedian tietojen mukaan hänen kaltaistensa puhujien toimintaan on Saudi-Arabia antanut vuosien kuluessa 100 miljardia dollaria. Ainakin Eurooppaan suunnatut varat ovat käsittääkseni olleet tehokkaana kotouttamisen esteenä.

Kuvien herrat ovat valmiita tuhoamaan jotain Euroopasta.  Sallitaanko täälläkin aatteiden vapaa kilpailu vai  tuettaisiinko jotakuta tuhotyössään verovaroin?

Kuvien tekijäviitteet:

By https://www.flickr.com/photos/snapperjack/ - https://www.flickr.com/photos/snapperjack/6005177156/, CC BY-SA 2.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=17538995

By Michael Vadon - Oma teos, CC BY-SA 4.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=56616085
By Niccolò Caranti - Oma teos, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=44952472

 

Linkkejä aiheeseen

https://en.wikipedia.org/wiki/Steve_Bannon Wikipedia väittää Bannonin tukevan mm. Perussuomalaisia.

https://www.thedailybeast.com/inside-bannons-plan-to-hijack-europe-for-the-far-right Wikipedian ylitulkinta paljastettuna?

https://fi.wikipedia.org/wiki/George_Soros

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anjem_Choudary

https://en.wikipedia.org/wiki/Salafi_movement

http://artoartovihavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258523-eun-tuhoamishanke

 

 

]]>
15 http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu#comments EU Islam Populismi Uusliberalismi Vihapuhe Sun, 22 Jul 2018 19:00:17 +0000 Risto Jääskeläinen http://rjaaskel.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258529-aatteiden-vapaa-kilpailu-ja-eu
Mitä Trump ja Putin oikein kähmivät kahdestaan? http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258478-mita-trump-ja-putin-oikein-kahmivat-kahdestaan <p># Useimpien mielestä Suomen presidentin päätös ottaa vastaan Helsinkiin maailman mahtiyksinvaltiaat <strong>Donald Trump</strong> ja <strong>Vladimir Putin</strong> oli järkevä. Vain viitisen prosenttia suomalaisista piti tapaamista Suomelle haitallisena, kertoo kysely.</p><p>&nbsp;&nbsp; Noiden presidenttien taskussa on 90 prosenttia maailman ydinkärjistä. Tuollaisia päällepäsmäreitä ei tietenkään kannata turhaan ärsyttää. He voivat näppäimillään hetkessä tuhota koko ihmiskunnan. Siksi <strong>Sauli Niinistön</strong> kohtelias pidättyvyys keskustelujen asiakysymyksissä oli aivan paikallaan.</p><p>&nbsp;&nbsp; Suomen kannatti myös satsata tapahtuman järjestelyihin ja yli tuhannen journalistin palveluihin Finlandia-talossa saunoineen &ndash; vaikka kärsittiin tukalasta helteestä. Suomi sai hyvää mainosta ystävällisenä maana, jossa asiat sujuvat.&nbsp; Monikaan ei ymmärtänyt, miten suuria ponnistuksia tuo vaati helteisessä heinäkuussa, jolloin Oy Suomi Ab on perinteisesti lomamökeillään.</p><p>&nbsp;&nbsp; Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja &nbsp;ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.</p><p>&nbsp;&nbsp; Trump huomasi joutuneensa suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Helsingin tapaamisen jälkeen Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tietojen mukaan Trump on jo kutsunut Putinin vierailulle Washingtoniin. Ilmeisesti Trump ja Putin haluavat keskustella lisää kahden kesken. Spekulaatiot ja salaliittoteoriat leijuvat ilmassa. Kenties Putinilla on salaista tietoa Trumpin takavuosien bisnesmetkuista Venäjällä? Ne antaisivat jatkuvan valttikortin Putinille. &nbsp;Näin kirjoittaa suurlähettiläs <strong>Antti Kuosmanen</strong>: <a href="http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi?ref=poiminnat">http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi?ref=poiminnat</a> &nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Kunpa joku onnistuisi äänittämään noita Trumpin ja Putinin kahdenkeskisiä keskusteluja. Siinä olisi lehtilööpeille ravintoa pitkäksi aikaa. Ja tietenkin historioitsijoille aihetta kertoa, millaiseen suohon ihmiskunta oli vajoamassa vuonna 2018.</p><p>&nbsp;&nbsp; Tässä kahden yksinvaltiaan yhteydenpidossa Eurooppa jää surullisesti syrjäytetyksi. Viron ex-pääministeri <strong>Taavi Rõivas</strong> kysyy, miksi Trump ja Putin lakaisivat maton alle kaikki Euroopan suuret kysymykset alkaen Ukrainasta. Hänen mielestään Suomen ja Viron olisi pidettävä EU-valtioina yhtä.</p><p>&nbsp;&nbsp; EU:n olisi syytä raivata itselleen puhevaltaa maailmalla. Siinä olisi ohjelmaa Suomenkin presidentille. EU on puutteellinen, mutta se on maailman ainoa yhteisö, jossa demokratia, kansanvalta, hyvinvointiyhteiskunta ja sananvapaus näyttelevät jonkinlaista roolia.</p><p><em>Kuva: Finlandia-talon pressikeskuksessa Trumpin ja Putinin vierailun aikaan.&nbsp;</em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Useimpien mielestä Suomen presidentin päätös ottaa vastaan Helsinkiin maailman mahtiyksinvaltiaat Donald Trump ja Vladimir Putin oli järkevä. Vain viitisen prosenttia suomalaisista piti tapaamista Suomelle haitallisena, kertoo kysely.

   Noiden presidenttien taskussa on 90 prosenttia maailman ydinkärjistä. Tuollaisia päällepäsmäreitä ei tietenkään kannata turhaan ärsyttää. He voivat näppäimillään hetkessä tuhota koko ihmiskunnan. Siksi Sauli Niinistön kohtelias pidättyvyys keskustelujen asiakysymyksissä oli aivan paikallaan.

   Suomen kannatti myös satsata tapahtuman järjestelyihin ja yli tuhannen journalistin palveluihin Finlandia-talossa saunoineen – vaikka kärsittiin tukalasta helteestä. Suomi sai hyvää mainosta ystävällisenä maana, jossa asiat sujuvat.  Monikaan ei ymmärtänyt, miten suuria ponnistuksia tuo vaati helteisessä heinäkuussa, jolloin Oy Suomi Ab on perinteisesti lomamökeillään.

   Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja  ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.

   Trump huomasi joutuneensa suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Helsingin tapaamisen jälkeen Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.

   Tietojen mukaan Trump on jo kutsunut Putinin vierailulle Washingtoniin. Ilmeisesti Trump ja Putin haluavat keskustella lisää kahden kesken. Spekulaatiot ja salaliittoteoriat leijuvat ilmassa. Kenties Putinilla on salaista tietoa Trumpin takavuosien bisnesmetkuista Venäjällä? Ne antaisivat jatkuvan valttikortin Putinille.  Näin kirjoittaa suurlähettiläs Antti Kuosmanen: http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi?ref=poiminnat  

   Kunpa joku onnistuisi äänittämään noita Trumpin ja Putinin kahdenkeskisiä keskusteluja. Siinä olisi lehtilööpeille ravintoa pitkäksi aikaa. Ja tietenkin historioitsijoille aihetta kertoa, millaiseen suohon ihmiskunta oli vajoamassa vuonna 2018.

   Tässä kahden yksinvaltiaan yhteydenpidossa Eurooppa jää surullisesti syrjäytetyksi. Viron ex-pääministeri Taavi Rõivas kysyy, miksi Trump ja Putin lakaisivat maton alle kaikki Euroopan suuret kysymykset alkaen Ukrainasta. Hänen mielestään Suomen ja Viron olisi pidettävä EU-valtioina yhtä.

   EU:n olisi syytä raivata itselleen puhevaltaa maailmalla. Siinä olisi ohjelmaa Suomenkin presidentille. EU on puutteellinen, mutta se on maailman ainoa yhteisö, jossa demokratia, kansanvalta, hyvinvointiyhteiskunta ja sananvapaus näyttelevät jonkinlaista roolia.

Kuva: Finlandia-talon pressikeskuksessa Trumpin ja Putinin vierailun aikaan. 

 

]]>
8 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258478-mita-trump-ja-putin-oikein-kahmivat-kahdestaan#comments EU Trumpin liiketoimet Vladimir Putin Fri, 20 Jul 2018 20:13:34 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258478-mita-trump-ja-putin-oikein-kahmivat-kahdestaan
Mikä Trumpia motivoi? http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi <p>Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.</p><p>Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.</p><p>Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on &ndash; ainakin jonkun aikaa &ndash; mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.</p><p>Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.</p><p>Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.</p><p>Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.</p><p>Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.</p><p>Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.</p><p>Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.</p><p>Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat &rdquo;suojeltavia&rdquo;, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.</p><p>Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.</p><p>On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi &rdquo;voimamiesten&rdquo; ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.</p><p>Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?</p><p>Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentti Trumpin ja presidentti Putinin tapaaminen Helsingissä on tuottanut sellaisen tulvan spekulointia, kommentointia ja analyysiä (viimemainittua tosin sanan varsinaisessa merkityksessä vähemmän), että siinä äänensä kuuluviin saaminen on aika toivotonta. Itse kokoustapahtumiin tai asioihin, joita kyseiset herrat ehkä käsittelivät, ja niistä seuranneihin reaktioihin, en enää puutukaan. Sen sijaan esitän muutamia ajatuksia presidentti Trumpin politiikan luonteesta ja hänen omasta luonteestaan, johon hänen politiikkansakin pitkälti perustuu.

Kenties sitkein Trumpiin liittynyt harha on hänen vaalikampanjastaan saakka ollut taipumus nähdä hänen toiminnassaan rationaalista harkintaa ja jo kauan syntyneiden vakaumusten toteuttamista käytännössä nyt, kun presidentin asema antaa siihen mahdollisuuden. Se on ymmärrettävää, mutta vaikka hänellä ehkä onkin joitakin pitkään vaalimiaan käsityksiä maailman menosta, hänen toimintansa ei tue käsitystä, että harkinta ja suunnitelmallisuus olisivat hänen ohjenuoransa.

Trumpkaan ei tietysti pysty tekemään mitä tahansa, eikä se johdu vain Yhdysvaltain demokraattisesta poliittisesta järjestelmästä. Kukaan johtaja, täydellisinkään diktaattori, ei ole täysin riippumaton siitä yhteiskunnasta, josta hän on noussut valtaan. Trump kuitenkin toisaalta on todiste siitä, että Yhdysvalloissakin on – ainakin jonkun aikaa – mahdollista sellainen, mitä ei vielä jokin aika sitten olisi mahdollisena pidetty, ei edes mahdollisena kuvitella.

Mikä siis Trumpia saattaa motivoida, ajaa eteenpäin? Päätelmiä siitä on ulkopuolisen tehtävä julkisten esiintymisten, julkilausuttujen kannanottojen ja päätösten pohjalta. Hänen kanssaan tekemisissä olevilla on muutakin tietoa, ja ulkopuolinen tarkkailija on siksi aina hieman heikoilla. Toisaalta, jos sillä perusteella pitäisi vaieta, julkiseen keskusteluun osallistumaan kelvollisten määrä jäisi hyvin pieneksi.

Minusta näyttää, että Trumpin käyttäytymistä voidaan selittää melko pitkälle, joskaan ei tietysti täydellisesti, kahden tekijän avulla.

Ensimmäinen näistä liittyy suoraan hänen persoonaansa. Trumpin toimintaa varsinkin sisäpolitiikassa (paraatiesimerkkinä Obamacare) mutta myös tietyissä ulkopolitiikan kysymyksissä (Pariisin ilmastosopimus, Iranin ydinohjelmasopimus, Tyynen meren kauppasopimus) selittää erinomaisesti halu tuhota kaikki, mitä hänen edeltäjänsä sai aikaan. Tämän kanssa ei ole ristiriidassa se, että muitakin motiiveja on ollut, sillä hyvällä syyllä voi kysyä, olisivatko ne riittäneet ilman Obama-kaunaa.

Mistä sitten Obama-kauna mahtaa johtua? Rotu voi olla yksi syy. Trumpin masinoima niin sanottu Birther-liike, jossa Obaman amerikkalainen syntyperä yritettiin kiistää, viittaa siihen, ja muutenkin Trump on kosiskellut valkoisen ylivallan kannattajia, oli kyse aidosta vakaumuksesta tai potentiaalisen äänestäjäkunnan laskelmoivasta kalastelusta. Enemmän kuin Obaman rodusta on kuitenkin todennäköisesti kysymys Obaman teoista, tarkemmin sanoen yhdestä teosta.

Valkoisen talon vuosittaisilla lehdistöpäivällisillä kuuluu kutyymiin, että presidentti pitää yleisöä hauskuttavan puheen. Sellaisen piti myös presidentti Obama vuonna 2011, ja paikalla oli yksi henkilö, josta hän teki pilaa oikein olan takaa: Donald Trump. Obama esitteli muun muassa muka aitoa syntymätodistustaan, jossa komeili valokuvana Tiku-oravan (vai oliko Taku?) kuva. Satuin katsomaan lähetystä päivälliseltä hetkellä, jolloin kamera zoomasi Trumpiin tämän vitsin aikana, ja jos olisi ennustajan lahjoja, olisi voinut jo silloin ennustaa, että tämä vielä kostetaan. En ole itse keksinyt väitettä, että Trump juuri silloin päätti pyrkiä presidentiksi, mutta uskon siihen, että näin saattoi olla.

Toisen Trumpin toimintaa selittävän tekijän löytämiseksi kannattaa palauttaa mieleen Kummisetä-elokuva, miksei myös tosielämän järjestäytynyt rikollisuus, ja erityisesti yksi rikollisen toiminnan muoto: niin sanottu suojelubisnes. Se tarkoittaa rikollisjärjestöjen harjoittamaa kiristystä, jossa ne perivät toiminta-alueensa (pien)yrittäjiltä säännöllistä maksua, eräänlaista veroa, sitä vastaan, että jättävät ne rauhaan ja myös suojelevat niitä kilpailevien rikollisjärjestöjen vastaavilta pyrkimyksiltä.

Tämä tulee mieleen erityisesti tarkasteltaessa Trumpin suhtautumista kansainväliseen turvallisuuspolitiikkaan, mutta samantapaista asennetta voi havaita myös kauppapolitiikassa. Yhdysvaltain liittolaiset, varsinkin Nato-maat, mutta myös kahdenväliset liittolaiset Aasian puolella, ja näköjään myös kauppakumppanit, ovat ”suojeltavia”, ja niiden on siitä kummisedälleen maksettava. Eikä se tietenkään sovi kummisedälle, että pikkukauppiaat ryhmittyisivät yhdessä kummisetää vastaan. Kilpailevia jengejä, joita vastaan on taisteltava, ovat sellaiset kuin Kiina ja EU.

Tällainen kuva Trumpin toiminnan motiivista on tietenkin karikatyyri ja, kuten sisäpolitiikassa, myös ulkopolitiikassa yksittäisillä politiikkalinjauksilla on yleensä enemmän kuin yksi motiivi. Kuva on myös puuteellinen ja vääristynyt sikäli, että en ottanut huomion Trumpin luonnetta, henkilöhistoriaa ja niistä kumpuavia emotionaalisia motiiveja (kuten äärimmäisen herkästi itseensä ottava ja kritiikkiin raivokkaasti reagoiva ego) ja toimintatapoja. Niinpä syyllistyn minäkin ainakin hieman siihen, mitä edellä arvostelin: hänen toimintansa esittämiseen rationaalisempana kuin se on.

On kuitenkin yksi taho, jonka suhteen Trump ei toimi Kummisetä-teorian mukaisella tavalla: loogisesti olisi myös Venäjän tällaisen katsantokannan mukaan oltava vastustaja, jota vastaan taistellaan. Että näin ei ole, on omituista, eikä esimerkiksi ”voimamiesten” ihailu tunnu riittävältä selitykseltä. Pikemminkin sen selittäisi joku kiristysote, mutta vakuuttavia todisteita ei sellaisesta ole julkisuuteen tullut. Jos sellaisia löytyisi, veikkaisin niiden liittyvän pikemminkin Trumpin bisneksiin kuin hänen seksuaaliseen käyttäytymiseensä.

Jos ja kun maailman vielä vahvimman valtion johtajan toimintaa ohjaavat tällaiset motiivit, mitä se lupaa tulevaisuudelta, varsinkin kun hänellä on vastassaan sellaisia johtajia kuin Kiinan Xi Jinping ja Venäjän Vladimir Putin, joiden persoonat, taustat ja edustamien valtioiden tavoitteet ovat Trumpin vastaavista niin erilaiset kuin vain olla voivat?

Max Jakobson, jota olen siteerannut monesti aikaisemminkin, summeerasi Yhdysvaltain silloisen varapresidentin Lyndon Johnsonin aika katastrofaalisen Suomen vierailun vuonna 1963 sanomalla, että Suomen ja Yhdysvaltain suhteet olivat niin vahvat, että ne kestivät Johnsonin vierailunkin. Ehkä Yhdysvaltain demokratia on niin vahva, että se kestää Trumpinkin. Varmaa se ei kuitenkaan ole, ja vielä epävarmempaa on, kestääkö Yhdysvaltain luoma kansainvälinen järjestelmäkin Trumpin.

]]>
78 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi#comments Ulkomaat EU Kansainvälinen järjestys Trump Venäjä Yhdysvallat Fri, 20 Jul 2018 05:59:29 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258439-mika-trumpia-motivoi
Trump pyrkii ulos Putinin taskusta http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258370-trump-pyrkii-ulos-putinin-taskusta <p># Istuin maanantaina 16.7. Finlandia-talossa kansainvälisen lehdistön joukossa, söin ilmaiseksi tarjottuja mansikoita ja herneitä. Seurasin Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien <strong>Donald Trumpin</strong> ja <strong>Vladimir Putinin</strong> puheita. He olivat istuneet kahdestaan pari tuntia ja valmistautuneet tapaamaan lehdistön. Kysymyksiä ja salaliittoteorioista leijaili ilmassa.&nbsp; &nbsp; &nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp; Putinin ja Trumpin tiedotustilaisuudessa puhuttiin suorasukaisten kysymysten pohjalta paljon siitä, oliko Venäjä todellakin vaikuttanut v. 2016 epäasianmukaisella tavalla Yhdysvaltain presidentinvaalin tulokseen, niin kuin tutkimukset ovat osoittaneet. Presidentit eivät tietenkään voineet muuta kuin kieltää tuollaiset väitteet hölynpölynä. Siinähän istui Yhdysvaltain presidentti, jolle Venäjän presidentti oli hankkinut vaalivoiton. Kumpikin oli kerta kaikkiaan jäävi vastaamaan moiseen kysymykseen.</p><p>&nbsp;&nbsp; Keskustelun aiheena oli myös aseidenriisunta. Trump korosti useaan kertaan, että hänellä ja Putinilla on takataskussaan 90 prosenttia maailman ydinkärjistä.</p><p>&nbsp;&nbsp; Syyrian tilanteestakin yritettiin keskustella, mutta kummallakaan maalla ei ole ratkaisua tuohon ongelmaan. Ukrainan kriisi jäi vähälle huomiolle. Putin ei varmaankaan suostu kirveelläkään luopumaan Krimin niemimaasta, jonka hän kaappasi Ukrainalta v. 2014.</p><p># Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan venäläisten vaalihäirinnästä, kun hän kohtasi kotiin palattuaan raivoisan kritiikin. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa, vaihtanut vähän päästä lausuntojaan. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.</p><p>&nbsp;&nbsp; Trump huomasi joutuneensa Helsingissä suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.</p><p>&nbsp;</p><p># On murheellista, että EU:sta ei ole onnistuttu rakentamaan toimintakykyistä liittovaltiota, jonka näkemyksiä Putinin ja Trumpin kannattaisi ottaa todesta. EU:n ongelmana on osallistujamaiden erilaisuus.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;EU:n kulmakiviä ovat demokratia, vallan kolmijako, sananvapaus ja hallinnon ja talouden läpinäkyvä korruptoitumattomuus. Mutta vain muutama maa täyttää nämä ehdot kohtuullisesti. EU voidaan helposti lyödä hajalle ulkoa päin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;Tähän Putin onkin pyrkinyt. On hyvin surullista, että Trumpilla näyttää olevan samanlaisia tavoitteita. Kun Euroopan ja Lähi-idän asioista neuvotellaan, Putinin ja Trumpin ohella pöydässä tarvittaisiin ilman muuta myös EU, nimittäin oikeanlainen EU.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Kuva 1: Trumpia ja Putinia kuunnellaan Finlandia-talossa. </em></p><p><em>Kuva 2: Timo Uotila sai Finlandia-talon pressikeskuksessa rasian mansikoita ja herneitä.&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; </em></p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Istuin maanantaina 16.7. Finlandia-talossa kansainvälisen lehdistön joukossa, söin ilmaiseksi tarjottuja mansikoita ja herneitä. Seurasin Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien Donald Trumpin ja Vladimir Putinin puheita. He olivat istuneet kahdestaan pari tuntia ja valmistautuneet tapaamaan lehdistön. Kysymyksiä ja salaliittoteorioista leijaili ilmassa.     

   Putinin ja Trumpin tiedotustilaisuudessa puhuttiin suorasukaisten kysymysten pohjalta paljon siitä, oliko Venäjä todellakin vaikuttanut v. 2016 epäasianmukaisella tavalla Yhdysvaltain presidentinvaalin tulokseen, niin kuin tutkimukset ovat osoittaneet. Presidentit eivät tietenkään voineet muuta kuin kieltää tuollaiset väitteet hölynpölynä. Siinähän istui Yhdysvaltain presidentti, jolle Venäjän presidentti oli hankkinut vaalivoiton. Kumpikin oli kerta kaikkiaan jäävi vastaamaan moiseen kysymykseen.

   Keskustelun aiheena oli myös aseidenriisunta. Trump korosti useaan kertaan, että hänellä ja Putinilla on takataskussaan 90 prosenttia maailman ydinkärjistä.

   Syyrian tilanteestakin yritettiin keskustella, mutta kummallakaan maalla ei ole ratkaisua tuohon ongelmaan. Ukrainan kriisi jäi vähälle huomiolle. Putin ei varmaankaan suostu kirveelläkään luopumaan Krimin niemimaasta, jonka hän kaappasi Ukrainalta v. 2014.

# Trumpin ja Putinin vierailu Helsingissä hämmentää vielä pitkään Suomea, Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja koko maailmaa. Trump on jo ryhtynyt muuttelemaan puheitaan venäläisten vaalihäirinnästä, kun hän kohtasi kotiin palattuaan raivoisan kritiikin. Niin hän on tehnyt kaiken matkaa, vaihtanut vähän päästä lausuntojaan. Siksi tämä maailma on muuttunut näin epävarmaksi.

   Trump huomasi joutuneensa Helsingissä suorastaan Putinin taskuun. Hänet nähdään Putinin valitsemana Yhdysvaltain presidenttinä. Niinpä hän on nyt kertonut sanoneensa aivan vastakkaista kuin miten on ymmärretty. Ota tästä nyt sitten selvää.

 

# On murheellista, että EU:sta ei ole onnistuttu rakentamaan toimintakykyistä liittovaltiota, jonka näkemyksiä Putinin ja Trumpin kannattaisi ottaa todesta. EU:n ongelmana on osallistujamaiden erilaisuus.

   EU:n kulmakiviä ovat demokratia, vallan kolmijako, sananvapaus ja hallinnon ja talouden läpinäkyvä korruptoitumattomuus. Mutta vain muutama maa täyttää nämä ehdot kohtuullisesti. EU voidaan helposti lyödä hajalle ulkoa päin.

   Tähän Putin onkin pyrkinyt. On hyvin surullista, että Trumpilla näyttää olevan samanlaisia tavoitteita. Kun Euroopan ja Lähi-idän asioista neuvotellaan, Putinin ja Trumpin ohella pöydässä tarvittaisiin ilman muuta myös EU, nimittäin oikeanlainen EU.

 

Kuva 1: Trumpia ja Putinia kuunnellaan Finlandia-talossa.

Kuva 2: Timo Uotila sai Finlandia-talon pressikeskuksessa rasian mansikoita ja herneitä.         


 

]]>
18 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258370-trump-pyrkii-ulos-putinin-taskusta#comments EU Presidentinvaalit 2016 Trump Vladimir Putin Wed, 18 Jul 2018 18:07:13 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258370-trump-pyrkii-ulos-putinin-taskusta
"Euroopan solidaarisuusjoukot: pilottihankkeesta toteutukseen". Mitä tarkoittaa? http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258167-euroopan-solidaarisuusjoukot-pilottihankkeesta-toteutukseen-mita-tarkoittaa <p><strong>&quot;EU-suurlähettiläät vahvistivat 27. kesäkuuta neuvoston puheenjohtajamaan Bulgarian ja Euroopan parlamentin edustajien aikaansaaman yhteisymmärryksen Euroopan solidaarisuusjoukkojen oikeudellisesta kehyksestä ja asiaa koskevasta budjetista vuosiksi 2018&ndash;2020. </strong></p><p>Euroopan solidaarisuusjoukot perustettiin helpottamaan 18&ndash;30-vuotiaiden nuorten osallistumista erilaisiin solidaarisuustoimiin eri aloilla (ympäristö, kulttuuri, sosiaalipalvelut sekä pakolaisten, lasten tai ikääntyneiden auttaminen) eurooppalaisten arvojen käytännön ilmentymänä.</p><p>Euroopan solidaarisuusjoukkojen tavoitteena on edistää yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämistä tehostaen samalla nuorten omakohtaista, koulutuksellista, sosiaalista, kansalais- ja ammatillista kehitystä. Tämänpäiväisen sopimuksen ansiosta voidaan siirtyä solidaarisuusjoukkojen täytäntöönpanon toiseen vaiheeseen. Sen tavoitteen mukaisesti ensimmäiset 100 000 eurooppalaista voivat osallistua solidaarisuusjoukkojen toimiin vuoteen 2020 mennessä.</p><p>- <em>Jo muutamassa kuukaudessa solidaarisuusjoukot ovat osoittautuneet tarpeellisiksi: nuoret aikuiset ovat päättäneet käyttää aikaansa muiden auttamiseen, tietäen hyötyvänsä tulevaisuudessa tästä rikastavasta kokemuksesta omakohtaisesti ja ammatillisesti. Viesti on selvä: eurooppalainen solidaarisuus ei ole vain motto vaan täyttä totta. Sen parhaat puolet pääsevät esiin nyt, kun suunnitelmalle on sovittu selvät säännöt ja riittävä rahoitus.</em> (Krasen Kralev, Bulgarian nuoriso- ja urheiluministeri ja neuvoston puheenjohtaja)</p><p><strong>(jatkuu alla olevassa linkissä)</strong></p><p><a href="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/european-solidarity-corps-from-pilot-project-to-reality/" title="http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/european-solidarity-corps-from-pilot-project-to-reality/">http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/europe...</a></p><p>&nbsp;</p><p><img alt="surprise" height="23" src="http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/sites/all/libraries/ckeditor/plugins/smiley/images/omg_smile.png" title="surprise" width="23" /> <strong>Mitähän tämä edellä kerrottu Suomessa tarkoittaa ihan käytännön tasolla? Osaako kukaan arvata? </strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "EU-suurlähettiläät vahvistivat 27. kesäkuuta neuvoston puheenjohtajamaan Bulgarian ja Euroopan parlamentin edustajien aikaansaaman yhteisymmärryksen Euroopan solidaarisuusjoukkojen oikeudellisesta kehyksestä ja asiaa koskevasta budjetista vuosiksi 2018–2020.

Euroopan solidaarisuusjoukot perustettiin helpottamaan 18–30-vuotiaiden nuorten osallistumista erilaisiin solidaarisuustoimiin eri aloilla (ympäristö, kulttuuri, sosiaalipalvelut sekä pakolaisten, lasten tai ikääntyneiden auttaminen) eurooppalaisten arvojen käytännön ilmentymänä.

Euroopan solidaarisuusjoukkojen tavoitteena on edistää yhteiskunnallisten tarpeiden täyttämistä tehostaen samalla nuorten omakohtaista, koulutuksellista, sosiaalista, kansalais- ja ammatillista kehitystä. Tämänpäiväisen sopimuksen ansiosta voidaan siirtyä solidaarisuusjoukkojen täytäntöönpanon toiseen vaiheeseen. Sen tavoitteen mukaisesti ensimmäiset 100 000 eurooppalaista voivat osallistua solidaarisuusjoukkojen toimiin vuoteen 2020 mennessä.

- Jo muutamassa kuukaudessa solidaarisuusjoukot ovat osoittautuneet tarpeellisiksi: nuoret aikuiset ovat päättäneet käyttää aikaansa muiden auttamiseen, tietäen hyötyvänsä tulevaisuudessa tästä rikastavasta kokemuksesta omakohtaisesti ja ammatillisesti. Viesti on selvä: eurooppalainen solidaarisuus ei ole vain motto vaan täyttä totta. Sen parhaat puolet pääsevät esiin nyt, kun suunnitelmalle on sovittu selvät säännöt ja riittävä rahoitus. (Krasen Kralev, Bulgarian nuoriso- ja urheiluministeri ja neuvoston puheenjohtaja)

(jatkuu alla olevassa linkissä)

http://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2018/06/27/european-solidarity-corps-from-pilot-project-to-reality/

 

surprise Mitähän tämä edellä kerrottu Suomessa tarkoittaa ihan käytännön tasolla? Osaako kukaan arvata?

]]>
3 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258167-euroopan-solidaarisuusjoukot-pilottihankkeesta-toteutukseen-mita-tarkoittaa#comments EU Nuoret Solidaarisuus Fri, 13 Jul 2018 09:56:08 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258167-euroopan-solidaarisuusjoukot-pilottihankkeesta-toteutukseen-mita-tarkoittaa
Brexit: hoippuen kohti mitättömyyttä http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta <p>Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.</p><p>Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.</p><p>Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi <em>fudgeksi</em>. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi &ndash; sinänsä ymmärrettävästi &ndash; Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais&rsquo;n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. &rdquo;Pehmeä Brexit&rdquo; auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.</p><p>Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, <em>ipso facto</em>, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, &rdquo;rusinoiden poimiminen pullasta&rdquo;, &rdquo;tasavertaisuus&rdquo; siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.</p><p>Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.</p><p>Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia &ndash; ainakaan merkittäviä &ndash; voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.</p><p>Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä &rdquo;Wobble to Death&rdquo;, joka suomennettiin nimellä &rdquo;Hoippuen kohti kuolemaa&rdquo;; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania &rdquo;Cool Britannia&rdquo; (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella &rdquo;Fool Britannia&rdquo;.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.

Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.

Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi fudgeksi. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi – sinänsä ymmärrettävästi – Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais’n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. ”Pehmeä Brexit” auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.

Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, ipso facto, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, ”rusinoiden poimiminen pullasta”, ”tasavertaisuus” siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.

Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.

Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia – ainakaan merkittäviä – voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.

Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä ”Wobble to Death”, joka suomennettiin nimellä ”Hoippuen kohti kuolemaa”; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania ”Cool Britannia” (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella ”Fool Britannia”.

]]>
25 http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta#comments Brexit Britannia EU Fri, 13 Jul 2018 05:37:38 +0000 Antti Kuosmanen http://anttikuosmanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258152-brexit-hoippuen-kohti-mitattomyytta
Juncer umpikännissä Naton kokouksessa http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258142-juncer-umpikannissa-naton-kokouksessa <p>On törkeän käsittämätöntä, että EU:n johdossa saa olla tuollainen selvästikin alkoholisti. Ei ole ensimmäinen kerta, kun on tuollaisessa kunnossa. Pysyi pystyssä toisten tukemana. Eipä silti, siinä on EU;n koko kuva.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On törkeän käsittämätöntä, että EU:n johdossa saa olla tuollainen selvästikin alkoholisti. Ei ole ensimmäinen kerta, kun on tuollaisessa kunnossa. Pysyi pystyssä toisten tukemana. Eipä silti, siinä on EU;n koko kuva.

]]>
63 http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258142-juncer-umpikannissa-naton-kokouksessa#comments EU Johtajat Thu, 12 Jul 2018 19:04:24 +0000 Raimo Tossavainen http://raimotossavainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258142-juncer-umpikannissa-naton-kokouksessa
Jokisipilän analyysi puolueiden linjaeroista osuu oikeaan http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258097-jokisipilan-analyysi-puolueiden-linjaeroista-osuu-oikeaan <p>Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvioi perjantaina 6.7. <a href="https://www.verkkouutiset.fi/tutkija-uskoo-vaaliyllatykseen-jussi-halla-aholla-on-tarkat-suunnitelmat/" rel="noopener noreferrer" target="_blank">Verkkouutisten haastattelussa</a> perussuomalaisten olevan ainoa puolue, joka edustaa tiukkaa turvapaikkapoliittista linjaa. Jokisipilän mukaan Suomessa ei myöskään ole perussuomalaisten ohella muita aidosti EU-kriittisiä puolueita.<br /><br />Jokisipilä kiteytti lausunnossaan erittäin olennaisen seikan suomalaisessa politiikassa. Perussuomalaiset on ainoana suomalaisena puolueena johdonmukaisesti jo vuosien ajan esittänyt perusteltua vahvaa kritiikkiä sekä liittovaltiokehitystä kohti kulkevaa EU-päätöksentekoa että hallitsematonta maahanmuuttoa kohtaan. Kuten Jokisipilän lausunnosta käy hyvin ilmi, vain perussuomalaiset tarjoavat todellisen vaihtoehdon kauan harjoitetulle politiikalle, joka voi muuttaa pitkällä tähtäimellä peruuttamattomasti suomalaista yhteiskuntaa.<br /><br />Jokisipilä myös arvioi viime viikolla <a href="https://www.verkkouutiset.fi/euroopan-keskustaoikeisto-tiukentaa-turvapaikkalinjaa-suomi-seuraa-ruotsin-mallia/" rel="noopener noreferrer" target="_blank">Verkkouutisille</a> kokoomuksen eurooppalaisten sisarpuolueiden joutuneen tiukentamaan linjauksiaan maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen nousun myötä. Hänen mukaansa tällainen linjanmuutos voi kuitenkin johtaa herkästi uskottavuusongelmiin, koska se on ristiriidassa aiemmin harjoitetun retoriikan kanssa. Jokisipilän näkemys on tältäkin osin helppo allekirjoittaa.<br /><br />Puolueiden pitkän linjan toimintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti vaalien alla muun muassa keskusta ja kokoomus antanevat jälleen joidenkin yksittäisten ehdokkaidensa esittää hieman kriittisempiä kantoja äänestäjiä kosiskellakseen. Tällaisilla irrallisilla kannanotoilla ei ole kuitenkaan mitään yhteyttä kyseisten puolueiden ohjelmalinjauksiin, jotka ovat todellisuudessa varsin maahanmuutto- ja EU-myönteisiä. Kesän 2017 hallituskriisi oli tästä yksiselitteinen osoitus, samoin Suomeakin syksyllä 2015 koetellut turvapaikanhakijakriisi, jota pääministeri Sipilä ja silloinen sisäministeri Orpo omalta osaltaan pahensivat harkitsemattomilla lausunnoillaan ja hitaalla toiminnallaan.<br /><br />Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tilanne on hyvin ongelmallinen. Puolueiden hyvin yleisesti harjoittama kaksien rattaiden politiikka ei ole kunniaksi demokratialle ja voi jopa johtaa äänestysaktiivisuuden laskuun. Äänestäjän täytyykin muistaa, että ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja vasta sen jälkeen ehdokkaalle. Ehdokas kannattaa valita sellaisesta puolueesta, jonka ohjelman voi ainakin pääpiirteissään hyväksyä ja jonka linjaukset rakentuvat vakaalle aatteelliselle pohjalle. Muutoin edessä on miltei varmasti paha pettymys.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä arvioi perjantaina 6.7. Verkkouutisten haastattelussa perussuomalaisten olevan ainoa puolue, joka edustaa tiukkaa turvapaikkapoliittista linjaa. Jokisipilän mukaan Suomessa ei myöskään ole perussuomalaisten ohella muita aidosti EU-kriittisiä puolueita.

Jokisipilä kiteytti lausunnossaan erittäin olennaisen seikan suomalaisessa politiikassa. Perussuomalaiset on ainoana suomalaisena puolueena johdonmukaisesti jo vuosien ajan esittänyt perusteltua vahvaa kritiikkiä sekä liittovaltiokehitystä kohti kulkevaa EU-päätöksentekoa että hallitsematonta maahanmuuttoa kohtaan. Kuten Jokisipilän lausunnosta käy hyvin ilmi, vain perussuomalaiset tarjoavat todellisen vaihtoehdon kauan harjoitetulle politiikalle, joka voi muuttaa pitkällä tähtäimellä peruuttamattomasti suomalaista yhteiskuntaa.

Jokisipilä myös arvioi viime viikolla Verkkouutisille kokoomuksen eurooppalaisten sisarpuolueiden joutuneen tiukentamaan linjauksiaan maahanmuuttokriittisten puolueiden kannatuksen nousun myötä. Hänen mukaansa tällainen linjanmuutos voi kuitenkin johtaa herkästi uskottavuusongelmiin, koska se on ristiriidassa aiemmin harjoitetun retoriikan kanssa. Jokisipilän näkemys on tältäkin osin helppo allekirjoittaa.

Puolueiden pitkän linjan toimintaan on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Erityisesti vaalien alla muun muassa keskusta ja kokoomus antanevat jälleen joidenkin yksittäisten ehdokkaidensa esittää hieman kriittisempiä kantoja äänestäjiä kosiskellakseen. Tällaisilla irrallisilla kannanotoilla ei ole kuitenkaan mitään yhteyttä kyseisten puolueiden ohjelmalinjauksiin, jotka ovat todellisuudessa varsin maahanmuutto- ja EU-myönteisiä. Kesän 2017 hallituskriisi oli tästä yksiselitteinen osoitus, samoin Suomeakin syksyllä 2015 koetellut turvapaikanhakijakriisi, jota pääministeri Sipilä ja silloinen sisäministeri Orpo omalta osaltaan pahensivat harkitsemattomilla lausunnoillaan ja hitaalla toiminnallaan.

Äänestäjän kuluttajansuojan kannalta tilanne on hyvin ongelmallinen. Puolueiden hyvin yleisesti harjoittama kaksien rattaiden politiikka ei ole kunniaksi demokratialle ja voi jopa johtaa äänestysaktiivisuuden laskuun. Äänestäjän täytyykin muistaa, että ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja vasta sen jälkeen ehdokkaalle. Ehdokas kannattaa valita sellaisesta puolueesta, jonka ohjelman voi ainakin pääpiirteissään hyväksyä ja jonka linjaukset rakentuvat vakaalle aatteelliselle pohjalle. Muutoin edessä on miltei varmasti paha pettymys.
 

]]>
1 http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258097-jokisipilan-analyysi-puolueiden-linjaeroista-osuu-oikeaan#comments EU hallitus Maahanmuutto Perussuomalaiset Wed, 11 Jul 2018 13:20:10 +0000 Sami Savio http://samisavio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258097-jokisipilan-analyysi-puolueiden-linjaeroista-osuu-oikeaan