EU http://jarilindstrom.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132360/all Sun, 18 Nov 2018 12:44:28 +0200 fi Suomessa on yksi puolue http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264380-suomessa-on-yksi-puolue <p>Mikäli katsotaan Suomen poliittista kenttää, niin Suomessa on kansanedustajia vain yhdessä puolueessa.</p><p>Se on EU&nbsp; johon jokainen Suomen puolue kuuluu.</p><p>Kansan enemmistön tuki EU:lle on olemassa kyselyiden mukaan ja sitä on turha kiistää.</p><p>&nbsp;</p><p>Se näkyy myös puoluekannatuskyselyissä ja äänestystuloksissa.</p><p>EU on tuonut meille vakautta ja vaurautta ja kaikki on hyvin. Talous on nousukiidossa ja työttömiä ei kohta enää löydä mistään ja suurin ongelma on työvoimapula.</p><p>&nbsp;</p><p>Näinhän se on, enkä lähde asiaa kiistäämään, kun se on lukenut lehdessäkin ja tullut telkkarissa uutisista, niin se on sillon jämpti, koska meillä on kuitenkin luetettava valtamedia, joka ajattelee asiat valmiiksi meidän puolesta, niin meidän ei itse niitä tarvitse enää miettiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Asiaan on kuitenkin tulossa muutos.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Moni asia on valunut tänne suuresta ja mahtavasta Ameriikan yhdyvallasta. Nyt sieltä on valumassa tänne kahden puolueen järjestelmä tämän yhden puolueen järjestelmän tilalle.</p><p>Yhden puolueen järjestelmä jakaantuu, kun se ei ole kuunnellut kansaa. Suomessa ja muualla Eu:ssa.</p><p>Suomi oli tässä edelläkävijä ja Suomessa nousi valtaan ensimmäisten EU maiden joukossa&nbsp; haastaja puolue koko muuta Suomea vastaan, mutta tämä puolue ryssi homman 2 kertaa putkeen ja lopulta jakaantui sekin kahtia. Tai oikeammin lienee sanoa, että ryhmästä lähti jokunen pois.</p><p>Äärimmäisen valitettava takinkääntö äänestäjille, jotka nostivat hallitukseen puolueen, joka kritisoi EU:ta ja euroa. &quot;Missä EU siellä ongelma&quot; slouganeilla jytkähti kansan ääni, mutta Soini siirsi nuo äänet kuitenkin EU puolueelle. Äärimmäisen ikävästi tehty.</p><p>Suomessa&nbsp; siis EU voitti ja alisti haastajat.&nbsp;</p><p>Älkää kuitenkaan uskoko, että nuo äänestäjät olisivat muuttuneet yhtäkkiä EU myönteisiksi. Olisi hassua luulla näin tilanteessa, jossa EU on juuri osoittanut toimimattomuutensa täysin.</p><p>Kaikki tiedämme, että EU on kohdannut ylitsepääsemättömän ongelman, joka tulee EU:n ulkopuoluelta.</p><p>Yhtäkkiä koko EU:n kansa onkin jakaantunut kahtia. EU:n joka voi tehdä päätöksiä vain kaikkien 28 EU maiden yksimielisellä päätöksellä.</p><p>Vai olenko väärässä? 3 vuotta ulkopuolinen uhka on hajoittanut EU:ta ja yhtään ratkaisua ei ole saatu aikaiseksi.</p><p>EI mitään. Asia on yhä enemmän harvinaisen selvä, että mitään yksimielistä päätöstä ei tule maahanmuuttoasiaan.&nbsp;</p><p>Yhä useammalle alkaa myös selviään,&nbsp; että Euro ei voi toimia itsenäisten valtioiden yhteisenä valuuttana, vaan vaatii toimiakseen liittovaltion.</p><p>Yhtälö on täysin mahdoton. Liittovaltio aikana, jolloin EU on juuri hajoamassa.</p><p>En oikein jaksa uskoa, että tuo 20-30% ryhmä, joka Suomessa ei tällä hetkellä ole tyytyväinen EU:hun ja se 40% ryhmä joka ei kannata EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, tulisi enää uskomaan Perussuomalaisiin.</p><p>&nbsp;</p><p>Näin valtavalla ihmisryhmällä kuitenkin täytyy olla puolue, tai tulee kaaos.</p><p>Nouseeko sitten joku uusi puolue hallitukseen haastamaan EU puoluetta, vai jakaantuuko jokin tai jotkin nykyisistä puolueista ja luo uuden haastajaryhmän. Se jää nähtäväksi.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mikäli katsotaan Suomen poliittista kenttää, niin Suomessa on kansanedustajia vain yhdessä puolueessa.

Se on EU  johon jokainen Suomen puolue kuuluu.

Kansan enemmistön tuki EU:lle on olemassa kyselyiden mukaan ja sitä on turha kiistää.

 

Se näkyy myös puoluekannatuskyselyissä ja äänestystuloksissa.

EU on tuonut meille vakautta ja vaurautta ja kaikki on hyvin. Talous on nousukiidossa ja työttömiä ei kohta enää löydä mistään ja suurin ongelma on työvoimapula.

 

Näinhän se on, enkä lähde asiaa kiistäämään, kun se on lukenut lehdessäkin ja tullut telkkarissa uutisista, niin se on sillon jämpti, koska meillä on kuitenkin luetettava valtamedia, joka ajattelee asiat valmiiksi meidän puolesta, niin meidän ei itse niitä tarvitse enää miettiä.

 

Asiaan on kuitenkin tulossa muutos. 

 

Moni asia on valunut tänne suuresta ja mahtavasta Ameriikan yhdyvallasta. Nyt sieltä on valumassa tänne kahden puolueen järjestelmä tämän yhden puolueen järjestelmän tilalle.

Yhden puolueen järjestelmä jakaantuu, kun se ei ole kuunnellut kansaa. Suomessa ja muualla Eu:ssa.

Suomi oli tässä edelläkävijä ja Suomessa nousi valtaan ensimmäisten EU maiden joukossa  haastaja puolue koko muuta Suomea vastaan, mutta tämä puolue ryssi homman 2 kertaa putkeen ja lopulta jakaantui sekin kahtia. Tai oikeammin lienee sanoa, että ryhmästä lähti jokunen pois.

Äärimmäisen valitettava takinkääntö äänestäjille, jotka nostivat hallitukseen puolueen, joka kritisoi EU:ta ja euroa. "Missä EU siellä ongelma" slouganeilla jytkähti kansan ääni, mutta Soini siirsi nuo äänet kuitenkin EU puolueelle. Äärimmäisen ikävästi tehty.

Suomessa  siis EU voitti ja alisti haastajat. 

Älkää kuitenkaan uskoko, että nuo äänestäjät olisivat muuttuneet yhtäkkiä EU myönteisiksi. Olisi hassua luulla näin tilanteessa, jossa EU on juuri osoittanut toimimattomuutensa täysin.

Kaikki tiedämme, että EU on kohdannut ylitsepääsemättömän ongelman, joka tulee EU:n ulkopuoluelta.

Yhtäkkiä koko EU:n kansa onkin jakaantunut kahtia. EU:n joka voi tehdä päätöksiä vain kaikkien 28 EU maiden yksimielisellä päätöksellä.

Vai olenko väärässä? 3 vuotta ulkopuolinen uhka on hajoittanut EU:ta ja yhtään ratkaisua ei ole saatu aikaiseksi.

EI mitään. Asia on yhä enemmän harvinaisen selvä, että mitään yksimielistä päätöstä ei tule maahanmuuttoasiaan. 

Yhä useammalle alkaa myös selviään,  että Euro ei voi toimia itsenäisten valtioiden yhteisenä valuuttana, vaan vaatii toimiakseen liittovaltion.

Yhtälö on täysin mahdoton. Liittovaltio aikana, jolloin EU on juuri hajoamassa.

En oikein jaksa uskoa, että tuo 20-30% ryhmä, joka Suomessa ei tällä hetkellä ole tyytyväinen EU:hun ja se 40% ryhmä joka ei kannata EU:n yhteistä ulkopolitiikkaa, tulisi enää uskomaan Perussuomalaisiin.

 

Näin valtavalla ihmisryhmällä kuitenkin täytyy olla puolue, tai tulee kaaos.

Nouseeko sitten joku uusi puolue hallitukseen haastamaan EU puoluetta, vai jakaantuuko jokin tai jotkin nykyisistä puolueista ja luo uuden haastajaryhmän. Se jää nähtäväksi.

 

 

 

 

 

]]>
1 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264380-suomessa-on-yksi-puolue#comments EU Suomi Sun, 18 Nov 2018 10:44:28 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264380-suomessa-on-yksi-puolue
Aivan mahtavaa... http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264155-aivan-mahtavaa <p>Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:n jäsen.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi hoitaa ulkopolitiikkaansa muiden EU-maiden kanssa.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Se on pieni hinta klubiin kuulumisesta.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomessa pääomat, tavarat ja ihmiset liikkuvat vapaasti EU-kriteerien mukaisesti.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on ylipäänsä hyväksytty eurovaluuttaa käyttävien maiden joukkoon.</p><p>Aivan mahtavaa, että myös Suomi osallistuu omalla panoksellaan esim. Kreikan talouden kuntoon panemiseen.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomeenkin on päätynyt muita kuin valkonaamoja. Naapurinkaan tirsan ei tarvitse olla vitivalkoinen.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on otettu mukaan läntiseen puolustusyhteistyöhön.</p><p>Aivan mahtavaa, että ilmastonmuutos otetaan Suomessa vakavasti.</p><p>Aivan mahtavaa, että Suomi on vihdoin mukana aika monessa kansainvälisessä sopimuksessa. Vielä kun saadaan GCM, niin ollaan taas yksi askel lähempänä läntistä sivistysvaltiota.</p><p>Aivan mahtavaa, että EU-Suomi on hyvä maa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:n jäsen.

Aivan mahtavaa, että Suomi hoitaa ulkopolitiikkaansa muiden EU-maiden kanssa.

Aivan mahtavaa, että Suomi on EU:ssa nettomaksaja. Se on pieni hinta klubiin kuulumisesta.

Aivan mahtavaa, että Suomessa pääomat, tavarat ja ihmiset liikkuvat vapaasti EU-kriteerien mukaisesti.

Aivan mahtavaa, että Suomi on ylipäänsä hyväksytty eurovaluuttaa käyttävien maiden joukkoon.

Aivan mahtavaa, että myös Suomi osallistuu omalla panoksellaan esim. Kreikan talouden kuntoon panemiseen.

Aivan mahtavaa, että Suomeenkin on päätynyt muita kuin valkonaamoja. Naapurinkaan tirsan ei tarvitse olla vitivalkoinen.

Aivan mahtavaa, että Suomi on otettu mukaan läntiseen puolustusyhteistyöhön.

Aivan mahtavaa, että ilmastonmuutos otetaan Suomessa vakavasti.

Aivan mahtavaa, että Suomi on vihdoin mukana aika monessa kansainvälisessä sopimuksessa. Vielä kun saadaan GCM, niin ollaan taas yksi askel lähempänä läntistä sivistysvaltiota.

Aivan mahtavaa, että EU-Suomi on hyvä maa.

]]>
17 http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264155-aivan-mahtavaa#comments EU EU-Suomi Euro Wed, 14 Nov 2018 09:54:52 +0000 Ilkka Salo http://ilkkasalo1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264155-aivan-mahtavaa
Häviääkö internet? http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264116-eu-ja-internet <p>EU pyrkii tuhoamaan internetin Euroopasta tekijänoikeuslakien avulla.</p><p>Internetin mielivaltainen sensuroiminen on tuttua maailmalta. Sitä on nähty esimerkiksi <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kiinan_Internet-sensuuri">Kiinassa</a> ja <a href="https://www.is.fi/digitoday/art-2000001555503.html">Pakistanissa</a>, koska vallanpitäjät haluavat pitää kansalta vääränlaisen tiedon ulottomissa.&nbsp;<br />Oli vain ajan kysymys, milloin Euroopassa ryhdytään samaan, tai pikemminkin, että milloin sensuroimismetodit ottavat kunnolla tuulta alleen.</p><p>On vuosikaudet tullut erilaisia lakiehdotuksia, kuten <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/120210-acta-epailys-leviaa-%E2%80%9Dyoutube-videosi-on-pian-laiton%E2%80%9D">Acta</a>, joita on perusteltu milloin terrorismin torjumisella, milloin lasten suojelemisella pedofiileilta. Nyt on keksitty tämä tekijänoikeuslakiasiat, joiden avulla mitä ilmeisimmin &quot;viimein&quot; onnistutaan aloittamaan laajamittainen sensuuri.</p><p>Konsti on hyvin yksinkertainen: Pakotetaan yritykset maksamaan siitä, mitä näiden sivujen käyttäjät tekevät. Tätä Saksassa on harrastattu jo vihapuheen kohdalla, eli on velvoitettu Facebookkia ja muita yrityksiä poistamaan käyttäjiensä vihapuhetta palveluista <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9699018">miljoonien eurojen sakkojen uhalla</a>. Tietenkin tämä johtaa siihen, että Saksasssa Facebookin ylläpito on alkanut erityisherkästi poistamaan kaikkia materiaalia palvelustaan.</p><p><br />Nyt kun pakotetaan yritykset maksamaan sakkoja siitä, jos heidän käyttäjät rikkovat tekijänoikeuksia, niin entistä hullummaksi menee. Käyttäjät jakavat uutisia, musiikkia, meemikuvia, tekevät parodioita, kommentoivat kirjoja ja elokuvia jne. jolloin algoritmien on lähes mahdotonta tunnistaa milloin tekijänoikeuksia on rikottu ja milloin ei. &nbsp;Youtubessa esimerkiksi on todella suosittuja erilaiset reaktiovideot, joissa esim. kuunnellaan jokin musiikki kappale ja sitten kommentoidaan sitä. Näin ollen youtubella olisi aivan mahdoton suo alkaa sensuroimaan käyttäjiään sen pelossa, että saa sakkoja käyttäjiensä takia.</p><p>Youtube ilmoittikin tänään, että jos EU ei peräänny internetsensuurilakiensa kanssa, <a href="https://www.is.fi/digitoday/art-2000005897941.html?fbclid=IwAR1AVJuPu3YMgnOx04dTKkeoh5NuWfbZEkStIQrvs8Cu9AkGcUKwqHD0ntQ">tulee Youtube poistumaan Euroopasta</a>. Mikään ei viittaa siihen, etteikö muut vastaavat isot internetpalvelut tekisi <a href="https://www.is.fi/digitoday/art-2000005708279.html">samaa perässä.</a></p><p>Erityishuomiona vielä se, että internetsensuurilakiin kuuluu linkkivero, eli uutisten jakamisesta somessa tulisi maksullista. Tämä ynnättynä ylläolevaan johtaa siihen, että kansalaisten keskusteleminen internetissä hankaloituu huomattavasti. Youtubea, Facebookkia yms. palveluita käytetään todella paljon myös poliittisten mielipiteiden ja aatteiden esille tuomiseen, ja siis myös EU:n kritisoimiseen. Tämä kritisoiminen pyritään saamaan minimiin.</p><p>&rdquo;Tekijänoikeudet&rdquo; on vain keppihevonen, jonka avulla koitetaan sulkea kansalaisten turvat tukkoon.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU pyrkii tuhoamaan internetin Euroopasta tekijänoikeuslakien avulla.

Internetin mielivaltainen sensuroiminen on tuttua maailmalta. Sitä on nähty esimerkiksi Kiinassa ja Pakistanissa, koska vallanpitäjät haluavat pitää kansalta vääränlaisen tiedon ulottomissa. 
Oli vain ajan kysymys, milloin Euroopassa ryhdytään samaan, tai pikemminkin, että milloin sensuroimismetodit ottavat kunnolla tuulta alleen.

On vuosikaudet tullut erilaisia lakiehdotuksia, kuten Acta, joita on perusteltu milloin terrorismin torjumisella, milloin lasten suojelemisella pedofiileilta. Nyt on keksitty tämä tekijänoikeuslakiasiat, joiden avulla mitä ilmeisimmin "viimein" onnistutaan aloittamaan laajamittainen sensuuri.

Konsti on hyvin yksinkertainen: Pakotetaan yritykset maksamaan siitä, mitä näiden sivujen käyttäjät tekevät. Tätä Saksassa on harrastattu jo vihapuheen kohdalla, eli on velvoitettu Facebookkia ja muita yrityksiä poistamaan käyttäjiensä vihapuhetta palveluista miljoonien eurojen sakkojen uhalla. Tietenkin tämä johtaa siihen, että Saksasssa Facebookin ylläpito on alkanut erityisherkästi poistamaan kaikkia materiaalia palvelustaan.


Nyt kun pakotetaan yritykset maksamaan sakkoja siitä, jos heidän käyttäjät rikkovat tekijänoikeuksia, niin entistä hullummaksi menee. Käyttäjät jakavat uutisia, musiikkia, meemikuvia, tekevät parodioita, kommentoivat kirjoja ja elokuvia jne. jolloin algoritmien on lähes mahdotonta tunnistaa milloin tekijänoikeuksia on rikottu ja milloin ei.  Youtubessa esimerkiksi on todella suosittuja erilaiset reaktiovideot, joissa esim. kuunnellaan jokin musiikki kappale ja sitten kommentoidaan sitä. Näin ollen youtubella olisi aivan mahdoton suo alkaa sensuroimaan käyttäjiään sen pelossa, että saa sakkoja käyttäjiensä takia.

Youtube ilmoittikin tänään, että jos EU ei peräänny internetsensuurilakiensa kanssa, tulee Youtube poistumaan Euroopasta. Mikään ei viittaa siihen, etteikö muut vastaavat isot internetpalvelut tekisi samaa perässä.

Erityishuomiona vielä se, että internetsensuurilakiin kuuluu linkkivero, eli uutisten jakamisesta somessa tulisi maksullista. Tämä ynnättynä ylläolevaan johtaa siihen, että kansalaisten keskusteleminen internetissä hankaloituu huomattavasti. Youtubea, Facebookkia yms. palveluita käytetään todella paljon myös poliittisten mielipiteiden ja aatteiden esille tuomiseen, ja siis myös EU:n kritisoimiseen. Tämä kritisoiminen pyritään saamaan minimiin.

”Tekijänoikeudet” on vain keppihevonen, jonka avulla koitetaan sulkea kansalaisten turvat tukkoon.

]]>
66 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264116-eu-ja-internet#comments EU Internet Sähköiset julkaisut Sensurointi Youtube Tue, 13 Nov 2018 13:55:54 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/264116-eu-ja-internet
Sote-uudistus ja notifiointivelvollisuus, osa 1 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263835-sote-uudistus-ja-eu-oikeus-osa-1 <p>Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan antoi eilen <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/lakiensaataminen/valiokunnat/sosiaali-ja-terveysvaliokunta/Documents/MIETINTÖLUONNOS_sote-%20ja%20maakuntauudistus_HE_15_2017.pdf"><u>mietintöluonnoksensa</u></a> hallituksen sote-uudistusta koskevasta lakiesityspaketista.<br /><br />Yksi uutinen mietintöluonnoksessa on, että valiokunta ei hallituspuolueiden enemmistön turvin ole tekemässä mitään merkityksellistä sote-esityksen EU-oikeudellisille ongelmille. Nämä ongelmat ovat olleet jonkin verran esillä julkisessa keskustelussa, mutta hiukan vajavaiseksi tuntuu jääneen ymmärrys siitä, kuinka merkittävistä riskeistä asiassa on kyse. Seuraavassa koitan avata hallituksen mallin EU-oikeudellisia kipukohtia niin yksinkertaisesti kuin pystyn. Valitan kuitenkin jo etukäteen, että asia ei välttämättä ole kaikkein kevyintä.<br /><br /><strong>Sote-uudistuksen EU-oikeudelliset riskit</strong><br /><br />EU-oikeudelliset riskit liittyvät hallituksen mallissa ensisijaisesti perusterveydenhuollon palveluiden uuteen järjestämistapaan, joka on myyvästi, mutta muuten suhteellisen heikoin perustein brändätty &rdquo;valinnanvapaudeksi&rdquo;. Mallissa yksityiset yritykset perustaisivat terveyskeskuksia (uudistuksen kielessä sote-keskus) kilpailemaan nykyistä vähäisempien julkisten sote-keskusten kanssa. Käyttäjät saisivat valita minkä keskuksen asiakkaiksi kirjautuvat ja julkinen valta maksaisi niin yksityisille kuin julkisille sote-keskuksille korvauksen niihin kirjautuneiden asiakkaiden määrän perusteella. Asiakas saisi vaihtaa käyttämäänsä sote-keskusta puolen vuoden välein.<br /><br />[Itse sote-palveluiden kokonaisuuden järjestämisen kannalta asiantuntijat ovat haukkuneet hallituksen mallin lyttyyn, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Suosittelen siitä aiheesta googlaamaan esim. professori Lasse Lehtosen tai emeritusprofessori Martti Kekomäen analyysejä.]<br /><br />Koska hallituksen ajamassa mallissa yksityiset ja julkiset sote-keskukset kilpailevat asiakkaista ja yksityiset tavoittelevat voittoa, tulee kuvaan mukaan EU ja kilpailuoikeudellinen aspekti. EU-sääntelyn (Sopimus Euroopan Unionin Toiminnasta 107 artikla) mukaan valtio ei lähtökohtaisesti saa tukea mitään kilpaillun taloudellisen toiminnan osapuolta. Valtiontuen käsite on hyvin laaja koskien kaikkia julkisen vallan toimenpiteitä, jotka voivat asettaa jonkun toimijan muita parempaan asemaan. Esim. jo pelkästään lupaus taloudellisesta avusta tarvittaessa on EU-käytännössä katsottu valtiontueksi. Samoin julkisoikeudellinen toimintamuoto, josta seuraa konkurssisuoja tai veroetuja tms.</p><p>Hallituksen sote-mallissa julkiset sote-keskukset toimiva liikelaitoksina (liikelaitos ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan kirjanpidollisesti eriytetty osa maakunnan organisaatiota). Näin ne ovat toimintamuodostaan johtuen suojattu konkurssia ja toiminnan loppumista vastaan. Liikelaitosmuodossa toimivat julkiset sote-keskukset siis saavat etua suhteessa niiden kanssa kilpaileviin yksityisiin sote-keskuksiin.</p><p>Toisaalta julkisrahoitteisiin peruspalveluihin liittyvä kilpailtuakaan toimintaa ei EU-oikeudessa välttämättä katsota luonteeltaan taloudelliseksi ns. solidaarisuussäännön nojalla. Ei siis voida myöskään yksiselitteisesti sanoa, että hallituksen &rdquo;valinnanvapausmalli&rdquo; olisi EU-oikeuden vastainen. Tämä rajanveto on EU-oikeudessa häilyvä. &rdquo;Valinnanvapaus&rdquo;-malli kiikkuu joka tapauksessa jossain varsin lähellä rajaa, kuten EU-tuomioistuimen äskettäisestä Slovakian julkisrahoitteista terveysvakuutusjärjestelmää koskevasta <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/0755_001.pdf"><u>ratkaisusta</u></a> on saatu huomata (Slovakian terveysvakuutusjärjestelmä muistuttaa monelta osin hallituksen &rdquo;valinnanvapaus&rdquo;-mallia ja tuomioistuin katsoi sen kuuluvan kilpailuoikeuden piiriin johtuen siitä, että järjestelmässä on mukana yksityisiä toimijoita ja toimijat voivat kilpailla laadulla hintojen ollessa kiinteitä).<br /><br />&rdquo;Valinnanvapaus&rdquo;-järjestelmän suhde EU:n kilpailuoikeuteen on siis epäselvä.<br /><br /><strong>Miten tällöin kuuluisi toimia?</strong><br /><br />Mahdollisesti valtiontukielementtejä sisältävän toimenpiteen hyväksyttävyyden EU-oikeuden kannalta voi ratkaista vain EU-komissio (ja tämän jälkeen valituksesta EU-tuomioistuin).&nbsp; Tämän vuoksi EU-sääntelyssä (SEUT 108 artikla) on asetettu jäsenvaltiolle velvollisuus hankkia etukäteishyväksyntä EU-komissiolta (notifiointi) suunnittelemiinsa toimenpiteisiin, joihin voi sisältyä kiellettyjä valtiontukielementtejä. Myös ehdotetun sote-järjestelmän notitioinfi olisi tässä kohti standardimenettely ja näin Suomi on toiminut huomattavasti vähemmänkin EU-oikeudellisia riskejä sisältävien toimenpiteiden kohdalla.<br /><br /></p><p>Miksi ei siis nyt ole näin tehty?</p><p>Ilmeisiä syitä on kaksi. Ensinnäkin aikataulu. Hallitus on ollut omasta mielestään saamassa soten koko ajan juuri kohta valmiiksi. Notifikaatio taas tarkoittaisi helposti puolen vuoden lykkäystä lainsäädännön valmisteluun, mikä ole sitten sopinut pirtaan. Ehdoton takaraja keskustalle ja kokoomukselle on toisaalta myös ollut vaalikauden loppu. Hallituksen sote-malli on koottu palasista, joista monia yksittäisiä ei tässä maassa kannata kuin tasan yksi puolue (osaa keskusta, osaa kokoomus), mutta jotka on kytketty toisiinsa monimutkaisella diilillä [lausutaan: lehmänkauppa]. Hallituksella on siis kiire saada Sote-lainsäädäntö nuijittua ennen vaalikauden vaihtumista, koska muuten diili raukeaa ja sitä myöten nuo puolueille rakkaat palaset lentäisivät romukoppaan todennäköisesti for good. Vaikka aikaisemmin tehtynä notifikaatio olisi hyvin ehtinyt ennen vaalikauden vaihdetta, niin tässä kohti ei oikein enää ehdi.</p><p>Toinen syy, miksi hallitus ei ole alunperinkään halunnut notifiointia lienee se, että se pelkää tosissaan mallinsa olevan EU-oikeuden vastainen ja saavansa komissiolta hylsyn. Alkuperäisessä <a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/HallituksenEsitys/Sivut/HE_47+2017.aspx" rel="noopener" target="_blank"><u>sote-esityksessään</u></a> hallitus itsekin katsoi julkisten liikelaitosmuotoisten sote-keskusten olevan EU-oikeudellisesti mahdottomia ja edellytti, että siksi julkisomisteiset sote-keskukset pitää yhtiöittää. Hallituksen EU-oikeuden tulkinta kuitenkin yllättäen kääntyi 180 astetta siinä kohti, kun kävi selväksi, että koko julkisen perusterveydenhuollon yhtiöittäminen ei sopinut yhteen perustuslakiin ja &rdquo;valinnanvapaus&rdquo;-malli ei olisi voinut edetä hallituksen silloisen EU-oikeuden tulkinnan pohjalta.</p><p><br /><strong>Mutta pitääkö se notifioida?</strong><br /><br />Hallitus on sittemmin julkisuuteen kovasti vakuuttanut, ettei sen esityksessä ole mitään EU-oikeudellista epäselvyyttä ja ettei sitä näin tarvitse notifioida. Se, mikä oli hallituksen mielestä selvä yhteen suuntaan, olisikin nyt selvä päinvastaiseen suuntaan.<br /><br />No,<br /><br />Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli sote-käsittelyssä notifiointivelvollisuudesta neljää eri riippumatonta asiantuntijaa (kumpaakin maamme Eurooppaoikeuden professoria, yhtä valtiosääntoikeuden professoria ja yhtä korkeinta hallinto-oikeutta edustavaa oikeusneuvosta). Näistä neljästä neljä (<a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/snell-notifiointi-04072018.pdf"><u>klik</u></a>, <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/raitio-notifiointi-stv-030718-002.pdf"><u>klik</u></a>, <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/ojanen-notifiointi-stv-030718-003.pdf"><u>klik</u></a>, <a href="https://valtteriaaltonenblog.files.wordpress.com/2018/11/jc3a4c3a4skinen-notifiointi-kirjallinen-stv-030718-002.pdf"><u>klik</u></a>) katsoi, että oikeusvarmuuden saamiseksi sote olisi notifioitava. Kolme neljästä katsoi malliin sisältyvän selkeitä riskejä ja epävarmuustekijöitä suhteessa EU-oikeuteen. Valtionsääntöoikeuden professori sentään piti notifiointia enemmän varmuuden hakemisena.<br /><br />Eli lyhyesti, kyllä se pitää notifioida.<br /><br />Notifiointi on Suoraan EU-sääntelystä seuraava jäsenvaltion velvollisuus. Sen laiminlyönnistä seuraisi merkittäviä riskejä koko ehdotetulla sote-järjestelmälle. Näistä tarkemmin kirjoituksen seuraavassa osassa.<br /><br /><br />​<a href="http://www.valtteriaaltonen.fi">www.valtteriaaltonen.fi</a></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan antoi eilen mietintöluonnoksensa hallituksen sote-uudistusta koskevasta lakiesityspaketista.

Yksi uutinen mietintöluonnoksessa on, että valiokunta ei hallituspuolueiden enemmistön turvin ole tekemässä mitään merkityksellistä sote-esityksen EU-oikeudellisille ongelmille. Nämä ongelmat ovat olleet jonkin verran esillä julkisessa keskustelussa, mutta hiukan vajavaiseksi tuntuu jääneen ymmärrys siitä, kuinka merkittävistä riskeistä asiassa on kyse. Seuraavassa koitan avata hallituksen mallin EU-oikeudellisia kipukohtia niin yksinkertaisesti kuin pystyn. Valitan kuitenkin jo etukäteen, että asia ei välttämättä ole kaikkein kevyintä.

Sote-uudistuksen EU-oikeudelliset riskit

EU-oikeudelliset riskit liittyvät hallituksen mallissa ensisijaisesti perusterveydenhuollon palveluiden uuteen järjestämistapaan, joka on myyvästi, mutta muuten suhteellisen heikoin perustein brändätty ”valinnanvapaudeksi”. Mallissa yksityiset yritykset perustaisivat terveyskeskuksia (uudistuksen kielessä sote-keskus) kilpailemaan nykyistä vähäisempien julkisten sote-keskusten kanssa. Käyttäjät saisivat valita minkä keskuksen asiakkaiksi kirjautuvat ja julkinen valta maksaisi niin yksityisille kuin julkisille sote-keskuksille korvauksen niihin kirjautuneiden asiakkaiden määrän perusteella. Asiakas saisi vaihtaa käyttämäänsä sote-keskusta puolen vuoden välein.

[Itse sote-palveluiden kokonaisuuden järjestämisen kannalta asiantuntijat ovat haukkuneet hallituksen mallin lyttyyn, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Suosittelen siitä aiheesta googlaamaan esim. professori Lasse Lehtosen tai emeritusprofessori Martti Kekomäen analyysejä.]

Koska hallituksen ajamassa mallissa yksityiset ja julkiset sote-keskukset kilpailevat asiakkaista ja yksityiset tavoittelevat voittoa, tulee kuvaan mukaan EU ja kilpailuoikeudellinen aspekti. EU-sääntelyn (Sopimus Euroopan Unionin Toiminnasta 107 artikla) mukaan valtio ei lähtökohtaisesti saa tukea mitään kilpaillun taloudellisen toiminnan osapuolta. Valtiontuen käsite on hyvin laaja koskien kaikkia julkisen vallan toimenpiteitä, jotka voivat asettaa jonkun toimijan muita parempaan asemaan. Esim. jo pelkästään lupaus taloudellisesta avusta tarvittaessa on EU-käytännössä katsottu valtiontueksi. Samoin julkisoikeudellinen toimintamuoto, josta seuraa konkurssisuoja tai veroetuja tms.

Hallituksen sote-mallissa julkiset sote-keskukset toimiva liikelaitoksina (liikelaitos ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan kirjanpidollisesti eriytetty osa maakunnan organisaatiota). Näin ne ovat toimintamuodostaan johtuen suojattu konkurssia ja toiminnan loppumista vastaan. Liikelaitosmuodossa toimivat julkiset sote-keskukset siis saavat etua suhteessa niiden kanssa kilpaileviin yksityisiin sote-keskuksiin.

Toisaalta julkisrahoitteisiin peruspalveluihin liittyvä kilpailtuakaan toimintaa ei EU-oikeudessa välttämättä katsota luonteeltaan taloudelliseksi ns. solidaarisuussäännön nojalla. Ei siis voida myöskään yksiselitteisesti sanoa, että hallituksen ”valinnanvapausmalli” olisi EU-oikeuden vastainen. Tämä rajanveto on EU-oikeudessa häilyvä. ”Valinnanvapaus”-malli kiikkuu joka tapauksessa jossain varsin lähellä rajaa, kuten EU-tuomioistuimen äskettäisestä Slovakian julkisrahoitteista terveysvakuutusjärjestelmää koskevasta ratkaisusta on saatu huomata (Slovakian terveysvakuutusjärjestelmä muistuttaa monelta osin hallituksen ”valinnanvapaus”-mallia ja tuomioistuin katsoi sen kuuluvan kilpailuoikeuden piiriin johtuen siitä, että järjestelmässä on mukana yksityisiä toimijoita ja toimijat voivat kilpailla laadulla hintojen ollessa kiinteitä).

”Valinnanvapaus”-järjestelmän suhde EU:n kilpailuoikeuteen on siis epäselvä.

Miten tällöin kuuluisi toimia?

Mahdollisesti valtiontukielementtejä sisältävän toimenpiteen hyväksyttävyyden EU-oikeuden kannalta voi ratkaista vain EU-komissio (ja tämän jälkeen valituksesta EU-tuomioistuin).  Tämän vuoksi EU-sääntelyssä (SEUT 108 artikla) on asetettu jäsenvaltiolle velvollisuus hankkia etukäteishyväksyntä EU-komissiolta (notifiointi) suunnittelemiinsa toimenpiteisiin, joihin voi sisältyä kiellettyjä valtiontukielementtejä. Myös ehdotetun sote-järjestelmän notitioinfi olisi tässä kohti standardimenettely ja näin Suomi on toiminut huomattavasti vähemmänkin EU-oikeudellisia riskejä sisältävien toimenpiteiden kohdalla.

Miksi ei siis nyt ole näin tehty?

Ilmeisiä syitä on kaksi. Ensinnäkin aikataulu. Hallitus on ollut omasta mielestään saamassa soten koko ajan juuri kohta valmiiksi. Notifikaatio taas tarkoittaisi helposti puolen vuoden lykkäystä lainsäädännön valmisteluun, mikä ole sitten sopinut pirtaan. Ehdoton takaraja keskustalle ja kokoomukselle on toisaalta myös ollut vaalikauden loppu. Hallituksen sote-malli on koottu palasista, joista monia yksittäisiä ei tässä maassa kannata kuin tasan yksi puolue (osaa keskusta, osaa kokoomus), mutta jotka on kytketty toisiinsa monimutkaisella diilillä [lausutaan: lehmänkauppa]. Hallituksella on siis kiire saada Sote-lainsäädäntö nuijittua ennen vaalikauden vaihtumista, koska muuten diili raukeaa ja sitä myöten nuo puolueille rakkaat palaset lentäisivät romukoppaan todennäköisesti for good. Vaikka aikaisemmin tehtynä notifikaatio olisi hyvin ehtinyt ennen vaalikauden vaihdetta, niin tässä kohti ei oikein enää ehdi.

Toinen syy, miksi hallitus ei ole alunperinkään halunnut notifiointia lienee se, että se pelkää tosissaan mallinsa olevan EU-oikeuden vastainen ja saavansa komissiolta hylsyn. Alkuperäisessä sote-esityksessään hallitus itsekin katsoi julkisten liikelaitosmuotoisten sote-keskusten olevan EU-oikeudellisesti mahdottomia ja edellytti, että siksi julkisomisteiset sote-keskukset pitää yhtiöittää. Hallituksen EU-oikeuden tulkinta kuitenkin yllättäen kääntyi 180 astetta siinä kohti, kun kävi selväksi, että koko julkisen perusterveydenhuollon yhtiöittäminen ei sopinut yhteen perustuslakiin ja ”valinnanvapaus”-malli ei olisi voinut edetä hallituksen silloisen EU-oikeuden tulkinnan pohjalta.


Mutta pitääkö se notifioida?

Hallitus on sittemmin julkisuuteen kovasti vakuuttanut, ettei sen esityksessä ole mitään EU-oikeudellista epäselvyyttä ja ettei sitä näin tarvitse notifioida. Se, mikä oli hallituksen mielestä selvä yhteen suuntaan, olisikin nyt selvä päinvastaiseen suuntaan.

No,

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli sote-käsittelyssä notifiointivelvollisuudesta neljää eri riippumatonta asiantuntijaa (kumpaakin maamme Eurooppaoikeuden professoria, yhtä valtiosääntoikeuden professoria ja yhtä korkeinta hallinto-oikeutta edustavaa oikeusneuvosta). Näistä neljästä neljä (klik, klik, klik, klik) katsoi, että oikeusvarmuuden saamiseksi sote olisi notifioitava. Kolme neljästä katsoi malliin sisältyvän selkeitä riskejä ja epävarmuustekijöitä suhteessa EU-oikeuteen. Valtionsääntöoikeuden professori sentään piti notifiointia enemmän varmuuden hakemisena.

Eli lyhyesti, kyllä se pitää notifioida.

Notifiointi on Suoraan EU-sääntelystä seuraava jäsenvaltion velvollisuus. Sen laiminlyönnistä seuraisi merkittäviä riskejä koko ehdotetulla sote-järjestelmälle. Näistä tarkemmin kirjoituksen seuraavassa osassa.


www.valtteriaaltonen.fi

 

]]>
1 http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263835-sote-uudistus-ja-eu-oikeus-osa-1#comments EU Sote-uudistus Thu, 08 Nov 2018 08:39:42 +0000 Valtteri Aaltonen http://valtteriaaltonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263835-sote-uudistus-ja-eu-oikeus-osa-1
MEP Virkkusen esitys leikata maatalous- ja aluetuista on kohtuuton http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263737-mep-virkkusen-esitys-leikata-maatalous-ja-aluetuista-on-kohtuuton <p>Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) toteaa <a href="https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.326006#cxrecs_s">Maaseudun tulevaisuuden (5.11.2018) mukaan</a>: &quot;On keskusteltu, että maatalous- ja aluetukien osuus saisi olla korkeintaan noin 60 prosenttia budjetista, mikä on järkevä suunta.&rdquo; Nykyisin osuus on noin 70 prosenttia budjetista.</p><p>Keskisuomalaisen europarlamentaarikon linjaus kuulostaa oudolta ja harkitsemattomalta.</p><p>Tässä maatalouden kannattavuuskriisistä on kohtuutonta leikata entisestään viljelijöiltä. Toivottavasti Virkkunen tarkentaa leikkauslistaansa ja peruu tällaiset puheet.</p><p>EU:n maatalous- ja aluetuilla on tärkeä merkitys Suomelle ja myös Keski-Suomen maakunnalle. Tarvitsisimme päinvastoin enemmän alueiden kehittämistä, eikä huoltovarmuuden merkitystä ruoantuotannossa saa unohtaa.</p><p>Olisin valmis leikkaamaan maataloustukia pois kuninkaallisilta ja muilta aatelisilta, mutta muutoin Virkkusen linjaus vaikuttaa harkitsemattomalta vaalipuheelta. Suomalaismeppien soisi puolustavan suomalaista elinkeinoa, eikä edesauttavan sen alasajoa.</p><p><a href="http://www.joonaskontta.fi">www.joonaskontta.fi</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Europarlamentaarikko Henna Virkkunen (kok.) toteaa Maaseudun tulevaisuuden (5.11.2018) mukaan: "On keskusteltu, että maatalous- ja aluetukien osuus saisi olla korkeintaan noin 60 prosenttia budjetista, mikä on järkevä suunta.” Nykyisin osuus on noin 70 prosenttia budjetista.

Keskisuomalaisen europarlamentaarikon linjaus kuulostaa oudolta ja harkitsemattomalta.

Tässä maatalouden kannattavuuskriisistä on kohtuutonta leikata entisestään viljelijöiltä. Toivottavasti Virkkunen tarkentaa leikkauslistaansa ja peruu tällaiset puheet.

EU:n maatalous- ja aluetuilla on tärkeä merkitys Suomelle ja myös Keski-Suomen maakunnalle. Tarvitsisimme päinvastoin enemmän alueiden kehittämistä, eikä huoltovarmuuden merkitystä ruoantuotannossa saa unohtaa.

Olisin valmis leikkaamaan maataloustukia pois kuninkaallisilta ja muilta aatelisilta, mutta muutoin Virkkusen linjaus vaikuttaa harkitsemattomalta vaalipuheelta. Suomalaismeppien soisi puolustavan suomalaista elinkeinoa, eikä edesauttavan sen alasajoa.

www.joonaskontta.fi

]]>
1 http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263737-mep-virkkusen-esitys-leikata-maatalous-ja-aluetuista-on-kohtuuton#comments Aluepolitiikka Aluetuki EU maatalous MEP Tue, 06 Nov 2018 08:26:46 +0000 Joonas Könttä http://joonaskontta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263737-mep-virkkusen-esitys-leikata-maatalous-ja-aluetuista-on-kohtuuton
Seuraavalla hallituksella on edessään suuria turvallisuuspoliittisia valintoja http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263690-seuraavalle-hallituksella-on-edessaan-suuria-turvallisuuspoliittisia-valintoja <p>Suomessa toimitetaan ensi vuoden huhtikuun 14. päivänä eduskuntavaalit. Tämän vaalin tuloksen pohjalta tullaan muodostamaan hallitus, jolla on edessään suuria ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanvetotarpeita yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Presidenttinä tulee koko tuon hallituksen toimikauden ajan olemaan <strong>Sauli Niinistö</strong>.</p><p>Kolme selkeintä pitkän aikavälin trendiä, jotka vaikuttavat turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ovat seuraavat:</p><p><strong>1) Yhdysvaltojen suhteellisen ylivoiman hupeneminen</strong></p><p>Kiinan talouden, teknologisen kehitystason ja sotilasbudjetin kasvaessa etenkin idän Lohikäärme ottaa Yhdysvaltoja kiinni sotilaallisessa voimassa ja muissa suorituskyvyissä. Takamatka on edelleen merkittävä, mutta samaan aikaan myös Venäjän asevoimien varustus ja valmiustaso on kohonnut kylmän sodan jälkeisestä alennustilasta.</p><p>Molemmilla ns. revansistisilla suurvalloilla suurin osa uusista asejärjestelmistä on joko yhä pahasti kesken tai niitä ei ole vielä laajassa palveluskäytössä, osa edelleen käytössä olevista järjestelmistä taas on vanhentuneita. Mutta modernisaatio ja valmius on selkeästi kasvanut molemmilla. 1990-luvulla alkanut <em>Pax Americana </em>on lähestymässä loppuaan. Globaalin valtajärjestelmän muutokset ovat usein aiheuttaneet levottomuutta ja konflikteja. Tähän tulee varautua nytkin.</p><p><strong>2) Globaalin politiikan keskipisteen siirtyminen Aasiaan</strong></p><p>Vaikka valta siirtyi jo II Maailmansodan jälkeen Euroopan pääkaupungeista Moskovaan ja Washingtoniin, Eurooppa säilyi strategisten valtapelien keskeisenä näyttämönä. Osittain siksi täällä rintamalinjat myös pysyivät niin liikkumattomina: Eurooppa teollisine ja taloudellisine resursseineen oli elintärkeä molemmille supervalloille. Nyt Eurooppa menettää merkitystään ja Yhdysvallat on siirtänyt sotilaallisen läsnäolonsa ja suunnittelunsa painopistettä Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle, jossa sillä on puolustettavanaan taloudellisia ja strategisia intressejä.</p><p>Venäjän sijaan Kiina on nyt keskeisin haastaja Yhdysvalloille kamppailussa globaalista valta-asemasta ja vastuu Euroopan turvallisuudesta on ensisijaisesti eurooppalaisilla itsellään.</p><p><strong>3) Hajoava kansainvälinen järjestelmä</strong></p><p>Kansainväliset sopimusjärjestelmät rakoilevat koko ajan enemmän. Euroopassa tämä näkyy mm. Britannian EU-erossa, globaalisti muun muassa vetäytymisinä kansainvälisistä ilmasto- ja pakolaissopimuksista. Sopimuspohjaisen järjestelmän mureneminen lisää epävarmuustekijöitä ja tarvetta paikallisemmille, alueellisille yhteistyösopimuksille, kahdenväliselle diplomatialle ja vararatkaisuille yllättävien tilanteiden riskeiltä suojautumiseksi.</p><p>Nämä kolme päätekijää on otettava huomioon kaikessa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suunnittelussa seuraavien vuosien aikana. Lisääntyvistä jännitteistä johtuen Suomen tulisi olla valmis haasteisiin jo tulevan hallituskauden aikana. Suora sotilaallinen konflikti ei ole todennäköinen, mutta ei enää täysin poissuljettukaan, kuten ennen vuotta 2014 kenties ajateltiin.</p><p><strong>Tulevaisuuden konflikteissa ratkaisevaa on nopeus</strong></p><p>Suomella on eurooppalaisessa katsannossa poikkeuksellisen hyvä valmius siihen, mitä voidaan pitää perinteisenä kriisitilanteena. Meillä on suurehko reservi, jota myös taas harjoitetaan tauon jälkeen suhteellisen paljon. Joukoilla on tuekseen tykistöä, tankkeja ja panssariajoneuvoja. Reserviarmeijan valmiuksilla voitaisiin myös hoitaa sellainen äkillinen ongelma kuin vaikka suuri pakolaisaalto rajan ylitse.</p><p>Sen sijaan Suomen kyky reagoida nopeasti on kyseenalainen. Perinteinen kriisiajattelu lähtee siitä, että jännitteen kasvamista seuraa selkeä tilanteen kärjistymisvaihe ennen konfliktin puhkeamista, mikä antaa aikaa suorittaa liikekannallepanon kaltaisia valmistautumistoimia. Tämä ajatus ei vieläkään ole täysin vanhentunut, vaikka kuinka kohkataankin Venäjän salamasotadoktriinista.</p><p>Esimerkiksi Ukrainassa pitkään käynnissä vellonut sisäinen poliittinen konflikti Maidanin mielenosoitusten muodossa loi taustan seuranneelle Krimin miehitykselle ja sodan puhkeamiselle Itä-Ukrainassa. On vaikea ajatella, että konflikti puhkeaisi jossain muualla ennen aikaisempaa tilanteen kriisiytymistä. Isompi kysymys on se, kyetäänkö tulkitsemaan oikein se, kuinka vakava jokin tilanne on ja mikä laukaisee voimankäyttökynnyksen?</p><p><strong>Suomen on korostettava valmiutta voiman sijasta</strong></p><p>Kun turvallisuuspolitiikan kysymyksiä ratkaistaan, Suomenkin kannattaa painottaa oikea-aikaista tiedonsaantia ja kattavan tilannekuvan muodostamista, valmiutta kansainväliseen yhteistoimintaan sekä kykyä nopeaan reagointiin ns. syvästä rauhantilasta ja operatiiviseen toimintaan &quot;harmaan vaiheen&quot; aikana, joka todennäköisesti ei missään vaiheessa laajene täysimittaiseksi konfliktiksi. Ratkaiseva rooli tässä on erikoisjoukoilla, tiedustelulla ja korkean valmiuden reserveillä, jotka voivat toimia lyhyellä varoitusajalla.</p><p>Samaan aikaan Suomi voi &quot;perinteisessä mielessä&quot; vähentää monessa suhteessa varustautumistaan sotilaalliseen konfliktiin: kokonaisreservin määrä voi edelleen pienentyä, tykistöä tuskin tarvitaan nykyistä määrää tulevaisuudessa, panssarikalustoa uusittaessa voidaan painottaa monimuotoista käyttökelpoisuutta raudan määrän sijaan. Meri- ja ilmavoimien kaluston uusiminen esitetyssä aikataulussa on tarpeellista ja vastaa nyt käytössä olevan kaluston käyttöikää ja merivoimien osalta myös Itämeren muuttunutta voimatasapainoa (erit. Venäjän Bastion-meritorjuntaohjusjärjestelmä, mutta myös modernisoitu ja kasvatettu aluskanta).</p><p><strong>Suomen suhde liittoutumiseen muuttuu &quot;katveessa&quot;</strong></p><p>Suomen osallistuminen sotilasliiton 5. artiklan käyttöä harjoittelevaan Naton Trident Juncture -harjoitukseen Norjassa on herättänyt aktiivista keskustelua Suomen asemasta kotimaassa, mutta nostanut myös protesteja Venäjällä, joka arvostelee myös Ruotsin osallistumista harjoituksiin. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat sotilasliittoon kuulumattomat valtiot, jotka osallistuvat kyseiseen harjoitukseen. Osittain kyse toki on maantieteestä, Naton harjoituksiin ovat ennenkin osallistuneet lähialueen kumppanimaat.</p><p>Haastavaksi Suomen Nato-suhteen tekee se, että Venäjä jo käytännössä katsoo Suomen ja Ruotsin osaksi läntistä puolustusliittoa, mutta molemmissa maissa kansalaisten enemmistö vastustaa kotimaansa täysjäsenyyttä. Demokraattisessa valtiossa ei oikein voida toimia tällaisessa asiassa kansalaisten tahtoa vastaan, mutta toisaalta ulko- ja turvallisuuspolitiikan olisi hyvä olla rationaalista ja de jure -tilanteen kannattaisi vastata sitä, miten asiat de facto ovat.</p><p>Suomen osallistuminen läntisten valtioiden harjoitustoimintaan on muuttunut nopeasti, osittain koska tämän ajan suorituskyky käytännössä tarkoittaa sitä, että sotilaallinen toiminta mahdollisen kriisin aikana tapahtuu koko Pohjolan alueella. Vastaavasti Itämeren alueella puhkeava konflikti tarkoittaa kaikkien rantavaltioiden osallisuutta tavalla tai toisella. Yksin kukaan ei pärjää.</p><p><strong>Kansainvälinen yhteistyö on muutakin kuin Nato</strong></p><p>Nato ei kuitenkaan ole ainoa kansainvälinen viitekehys, jonka kanssa Suomen pitää ratkaista oma pitkän aikavälin yhteistyönsä. Sotilaspuolen kysymyksiin perehtyneet tuttavani ovat muistuttaneet, että Natoon kuuluu kaikenlaisia maita kuten Albania ja Bulgaria, eikä sotilasliitolla itsellään ole muita resursseja kuin ne, jotka jäsenvaltiot niille antavat. Suurin hyöty sotilasliitossa ovat sen komentojärjestelmät ja sopimuksista syntyvät avunanto- ja yhteistoimintavalmiudet.</p><p>Suomelle yhtä lailla merkityksellisen turvallisuuspoliittisen viitekehyksen luo EU, jonka toiminta rikosten torjunnassa, tiedustelutoiminnassa ja maahanmuuttopolitiikan kaltaisissa kysymyksissä vastaa moniin sellaisiin haasteisiin, jotka saattavat edeltää tai olla osatekijänä nykyajan konflikteissa. Erityinen suhde meillä on myös muihin Pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin ja Norjaan, joiden kanssa käytännön yhteistyötä kriisiaikana tehtäisiin niin Itämerellä, Lapissa kuin ilmatilan suojaamisessakin.</p><p>Vähätellä ei myöskään voi Suomen kahdenvälisiä transatlanttisia suhteita Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen mielenkiinnon vähentyessä Eurooppaa kohtaan on hyvin keskeistä, mitkä maanosan valtioiden suorat välit maailman johtavaan sotilaalliseen suurvaltaan ovat ja kuinka suuri mielenkiinto avun antamiseen siellä on. Hyvät suhteet mahdollistavat sellaisen rauhanaikaisen yhteistyön, joka kantaa myös poikkeusoloihin.</p><p><strong>Päätöksien on kannettava kauas tulevaisuuteen</strong></p><p>Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on politiikan sektori, jossa päätöksenteon sykli ja aikajänne on aina useampia vaalikausia. Siksi se, mitä päätetään ei voi olla yksittäisen vaalikauden hallitus-oppositio -jaon varassa ja valitun linjan täytyy vastata myös kansalaisten yleisiä tuntoja asiasta. Toisaalta esimerkiksi Nato-harjoituksiin osallistuminen ei tunnu nostaneen yleistä närää kuin hyvin rajallisissa vasemmistopiireissä.</p><p>Tällä sektorilla poliitikoillakin on erityinen vastuu puhua kansalaisille siten kuin he käyttöönsä saaman parhaan mahdollisen informaation pohjalta todella arvioivat. Ei siis sen mukaan, millä keinolla olisi paras mahdollisuus kalastella ääniä tai hyödyntää mahdollista oppositioasemaa. Toki tämä pätee kaikkeen muuhunkin politiikkaan, mutta jos on valittava yksi sektori, jolla selkärangan osoittaminen on poikkeuksellisen tärkeää, niin ilmastopolitiikan ohella se on juuri tämä.</p><p>Seuraavan hallituksen tulee siis tehdä päätöksiä koskien Suomen puolustuksen ja laajemman turvallisuusinfrastruktuurin uudistamista ja Suomen osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön. Tätä tulee rakentaa yhteistyössä kaikkien parlamentaaristen voimien kanssa, jotka haluavat olla työssä rakentavasti mukana. Suunnan tulee olla oikea, mutta Suomelle selkeästi sopii tässä asiassa eleetön suorituskyvyn ja kumppanuuden rakentaminen julkisiin julistuksiin perustuvan politiikanteon sijaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa toimitetaan ensi vuoden huhtikuun 14. päivänä eduskuntavaalit. Tämän vaalin tuloksen pohjalta tullaan muodostamaan hallitus, jolla on edessään suuria ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanvetotarpeita yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Presidenttinä tulee koko tuon hallituksen toimikauden ajan olemaan Sauli Niinistö.

Kolme selkeintä pitkän aikavälin trendiä, jotka vaikuttavat turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ovat seuraavat:

1) Yhdysvaltojen suhteellisen ylivoiman hupeneminen

Kiinan talouden, teknologisen kehitystason ja sotilasbudjetin kasvaessa etenkin idän Lohikäärme ottaa Yhdysvaltoja kiinni sotilaallisessa voimassa ja muissa suorituskyvyissä. Takamatka on edelleen merkittävä, mutta samaan aikaan myös Venäjän asevoimien varustus ja valmiustaso on kohonnut kylmän sodan jälkeisestä alennustilasta.

Molemmilla ns. revansistisilla suurvalloilla suurin osa uusista asejärjestelmistä on joko yhä pahasti kesken tai niitä ei ole vielä laajassa palveluskäytössä, osa edelleen käytössä olevista järjestelmistä taas on vanhentuneita. Mutta modernisaatio ja valmius on selkeästi kasvanut molemmilla. 1990-luvulla alkanut Pax Americana on lähestymässä loppuaan. Globaalin valtajärjestelmän muutokset ovat usein aiheuttaneet levottomuutta ja konflikteja. Tähän tulee varautua nytkin.

2) Globaalin politiikan keskipisteen siirtyminen Aasiaan

Vaikka valta siirtyi jo II Maailmansodan jälkeen Euroopan pääkaupungeista Moskovaan ja Washingtoniin, Eurooppa säilyi strategisten valtapelien keskeisenä näyttämönä. Osittain siksi täällä rintamalinjat myös pysyivät niin liikkumattomina: Eurooppa teollisine ja taloudellisine resursseineen oli elintärkeä molemmille supervalloille. Nyt Eurooppa menettää merkitystään ja Yhdysvallat on siirtänyt sotilaallisen läsnäolonsa ja suunnittelunsa painopistettä Aasiaan ja Tyynelle valtamerelle, jossa sillä on puolustettavanaan taloudellisia ja strategisia intressejä.

Venäjän sijaan Kiina on nyt keskeisin haastaja Yhdysvalloille kamppailussa globaalista valta-asemasta ja vastuu Euroopan turvallisuudesta on ensisijaisesti eurooppalaisilla itsellään.

3) Hajoava kansainvälinen järjestelmä

Kansainväliset sopimusjärjestelmät rakoilevat koko ajan enemmän. Euroopassa tämä näkyy mm. Britannian EU-erossa, globaalisti muun muassa vetäytymisinä kansainvälisistä ilmasto- ja pakolaissopimuksista. Sopimuspohjaisen järjestelmän mureneminen lisää epävarmuustekijöitä ja tarvetta paikallisemmille, alueellisille yhteistyösopimuksille, kahdenväliselle diplomatialle ja vararatkaisuille yllättävien tilanteiden riskeiltä suojautumiseksi.

Nämä kolme päätekijää on otettava huomioon kaikessa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa suunnittelussa seuraavien vuosien aikana. Lisääntyvistä jännitteistä johtuen Suomen tulisi olla valmis haasteisiin jo tulevan hallituskauden aikana. Suora sotilaallinen konflikti ei ole todennäköinen, mutta ei enää täysin poissuljettukaan, kuten ennen vuotta 2014 kenties ajateltiin.

Tulevaisuuden konflikteissa ratkaisevaa on nopeus

Suomella on eurooppalaisessa katsannossa poikkeuksellisen hyvä valmius siihen, mitä voidaan pitää perinteisenä kriisitilanteena. Meillä on suurehko reservi, jota myös taas harjoitetaan tauon jälkeen suhteellisen paljon. Joukoilla on tuekseen tykistöä, tankkeja ja panssariajoneuvoja. Reserviarmeijan valmiuksilla voitaisiin myös hoitaa sellainen äkillinen ongelma kuin vaikka suuri pakolaisaalto rajan ylitse.

Sen sijaan Suomen kyky reagoida nopeasti on kyseenalainen. Perinteinen kriisiajattelu lähtee siitä, että jännitteen kasvamista seuraa selkeä tilanteen kärjistymisvaihe ennen konfliktin puhkeamista, mikä antaa aikaa suorittaa liikekannallepanon kaltaisia valmistautumistoimia. Tämä ajatus ei vieläkään ole täysin vanhentunut, vaikka kuinka kohkataankin Venäjän salamasotadoktriinista.

Esimerkiksi Ukrainassa pitkään käynnissä vellonut sisäinen poliittinen konflikti Maidanin mielenosoitusten muodossa loi taustan seuranneelle Krimin miehitykselle ja sodan puhkeamiselle Itä-Ukrainassa. On vaikea ajatella, että konflikti puhkeaisi jossain muualla ennen aikaisempaa tilanteen kriisiytymistä. Isompi kysymys on se, kyetäänkö tulkitsemaan oikein se, kuinka vakava jokin tilanne on ja mikä laukaisee voimankäyttökynnyksen?

Suomen on korostettava valmiutta voiman sijasta

Kun turvallisuuspolitiikan kysymyksiä ratkaistaan, Suomenkin kannattaa painottaa oikea-aikaista tiedonsaantia ja kattavan tilannekuvan muodostamista, valmiutta kansainväliseen yhteistoimintaan sekä kykyä nopeaan reagointiin ns. syvästä rauhantilasta ja operatiiviseen toimintaan "harmaan vaiheen" aikana, joka todennäköisesti ei missään vaiheessa laajene täysimittaiseksi konfliktiksi. Ratkaiseva rooli tässä on erikoisjoukoilla, tiedustelulla ja korkean valmiuden reserveillä, jotka voivat toimia lyhyellä varoitusajalla.

Samaan aikaan Suomi voi "perinteisessä mielessä" vähentää monessa suhteessa varustautumistaan sotilaalliseen konfliktiin: kokonaisreservin määrä voi edelleen pienentyä, tykistöä tuskin tarvitaan nykyistä määrää tulevaisuudessa, panssarikalustoa uusittaessa voidaan painottaa monimuotoista käyttökelpoisuutta raudan määrän sijaan. Meri- ja ilmavoimien kaluston uusiminen esitetyssä aikataulussa on tarpeellista ja vastaa nyt käytössä olevan kaluston käyttöikää ja merivoimien osalta myös Itämeren muuttunutta voimatasapainoa (erit. Venäjän Bastion-meritorjuntaohjusjärjestelmä, mutta myös modernisoitu ja kasvatettu aluskanta).

Suomen suhde liittoutumiseen muuttuu "katveessa"

Suomen osallistuminen sotilasliiton 5. artiklan käyttöä harjoittelevaan Naton Trident Juncture -harjoitukseen Norjassa on herättänyt aktiivista keskustelua Suomen asemasta kotimaassa, mutta nostanut myös protesteja Venäjällä, joka arvostelee myös Ruotsin osallistumista harjoituksiin. Suomi ja Ruotsi ovat ainoat sotilasliittoon kuulumattomat valtiot, jotka osallistuvat kyseiseen harjoitukseen. Osittain kyse toki on maantieteestä, Naton harjoituksiin ovat ennenkin osallistuneet lähialueen kumppanimaat.

Haastavaksi Suomen Nato-suhteen tekee se, että Venäjä jo käytännössä katsoo Suomen ja Ruotsin osaksi läntistä puolustusliittoa, mutta molemmissa maissa kansalaisten enemmistö vastustaa kotimaansa täysjäsenyyttä. Demokraattisessa valtiossa ei oikein voida toimia tällaisessa asiassa kansalaisten tahtoa vastaan, mutta toisaalta ulko- ja turvallisuuspolitiikan olisi hyvä olla rationaalista ja de jure -tilanteen kannattaisi vastata sitä, miten asiat de facto ovat.

Suomen osallistuminen läntisten valtioiden harjoitustoimintaan on muuttunut nopeasti, osittain koska tämän ajan suorituskyky käytännössä tarkoittaa sitä, että sotilaallinen toiminta mahdollisen kriisin aikana tapahtuu koko Pohjolan alueella. Vastaavasti Itämeren alueella puhkeava konflikti tarkoittaa kaikkien rantavaltioiden osallisuutta tavalla tai toisella. Yksin kukaan ei pärjää.

Kansainvälinen yhteistyö on muutakin kuin Nato

Nato ei kuitenkaan ole ainoa kansainvälinen viitekehys, jonka kanssa Suomen pitää ratkaista oma pitkän aikavälin yhteistyönsä. Sotilaspuolen kysymyksiin perehtyneet tuttavani ovat muistuttaneet, että Natoon kuuluu kaikenlaisia maita kuten Albania ja Bulgaria, eikä sotilasliitolla itsellään ole muita resursseja kuin ne, jotka jäsenvaltiot niille antavat. Suurin hyöty sotilasliitossa ovat sen komentojärjestelmät ja sopimuksista syntyvät avunanto- ja yhteistoimintavalmiudet.

Suomelle yhtä lailla merkityksellisen turvallisuuspoliittisen viitekehyksen luo EU, jonka toiminta rikosten torjunnassa, tiedustelutoiminnassa ja maahanmuuttopolitiikan kaltaisissa kysymyksissä vastaa moniin sellaisiin haasteisiin, jotka saattavat edeltää tai olla osatekijänä nykyajan konflikteissa. Erityinen suhde meillä on myös muihin Pohjoismaihin, erityisesti Ruotsiin ja Norjaan, joiden kanssa käytännön yhteistyötä kriisiaikana tehtäisiin niin Itämerellä, Lapissa kuin ilmatilan suojaamisessakin.

Vähätellä ei myöskään voi Suomen kahdenvälisiä transatlanttisia suhteita Yhdysvaltoihin. Yhdysvaltojen mielenkiinnon vähentyessä Eurooppaa kohtaan on hyvin keskeistä, mitkä maanosan valtioiden suorat välit maailman johtavaan sotilaalliseen suurvaltaan ovat ja kuinka suuri mielenkiinto avun antamiseen siellä on. Hyvät suhteet mahdollistavat sellaisen rauhanaikaisen yhteistyön, joka kantaa myös poikkeusoloihin.

Päätöksien on kannettava kauas tulevaisuuteen

Ulko- ja turvallisuuspolitiikka on politiikan sektori, jossa päätöksenteon sykli ja aikajänne on aina useampia vaalikausia. Siksi se, mitä päätetään ei voi olla yksittäisen vaalikauden hallitus-oppositio -jaon varassa ja valitun linjan täytyy vastata myös kansalaisten yleisiä tuntoja asiasta. Toisaalta esimerkiksi Nato-harjoituksiin osallistuminen ei tunnu nostaneen yleistä närää kuin hyvin rajallisissa vasemmistopiireissä.

Tällä sektorilla poliitikoillakin on erityinen vastuu puhua kansalaisille siten kuin he käyttöönsä saaman parhaan mahdollisen informaation pohjalta todella arvioivat. Ei siis sen mukaan, millä keinolla olisi paras mahdollisuus kalastella ääniä tai hyödyntää mahdollista oppositioasemaa. Toki tämä pätee kaikkeen muuhunkin politiikkaan, mutta jos on valittava yksi sektori, jolla selkärangan osoittaminen on poikkeuksellisen tärkeää, niin ilmastopolitiikan ohella se on juuri tämä.

Seuraavan hallituksen tulee siis tehdä päätöksiä koskien Suomen puolustuksen ja laajemman turvallisuusinfrastruktuurin uudistamista ja Suomen osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön. Tätä tulee rakentaa yhteistyössä kaikkien parlamentaaristen voimien kanssa, jotka haluavat olla työssä rakentavasti mukana. Suunnan tulee olla oikea, mutta Suomelle selkeästi sopii tässä asiassa eleetön suorituskyvyn ja kumppanuuden rakentaminen julkisiin julistuksiin perustuvan politiikanteon sijaan.

]]>
8 http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263690-seuraavalle-hallituksella-on-edessaan-suuria-turvallisuuspoliittisia-valintoja#comments EU EU:n yhteinen ulko-ja turvallisuuspolitiikka Nato Ulko- ja turvallisuuspolitiikka Venäjä Mon, 05 Nov 2018 09:07:21 +0000 Eetu Kinnunen http://eetukinnunen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263690-seuraavalle-hallituksella-on-edessaan-suuria-turvallisuuspoliittisia-valintoja
Hesari perustelee EU:n integraatiota tieteellisellä totuudella http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263558-hesari-perustelee-eun-integraatiota-tieteellisella-totuudella <p><strong>&nbsp;</strong>Hesari on tunnetusti Naton, EU:n ja ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen &rdquo;äänenkannattaja&rdquo;. Tämän aamun Hesari on antanut tilaa Vieraskynäpalstalla Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentille Mikko Majanderille, jonka kirjoituksen otsikko on&rdquo; Sirpaloituminen uhkaa Euroopan kehitystä&rdquo;. Kirjoituksen viesti on hyvin selvä otsikon viestin mukaisesti. Vaikka teksti käsittelee vain EU:n sisäistä kehitystä, niin otsikko on vedetty koko Euroopan tasolle, joka ei ole plussaa tutkijataustaiselle kirjoittajalle: EU = Eurooppa.</p><p>Majander suree siis sitä, että EU:n kehitystä kohti integroitumista uhkaa poliittisen kentän sirpaloituminen. Pääuhka Majanderin mukaan on kansallispopulistiset puolueet. Näinhän tietenkin on. Tässä kohtaa odottaisi tutkijalta neutraalimpaa asennetta. Majander ei millään tavalla kyseenalaista EU:ta ja sen integraation etenemistä. Hän toimii kuin paraskin EU-puolueen kannattaja. Hän edustaa tiedettä ja esittää selvän sanoman, että on tieteellinen totuus, että EU on oikea ratkaisu kaikille Euroopan maille, ja jos joku henkilö tai puolue vastustaa tätä näkemystä, niin sitä ei pidä ottaa vakavasti: eivät poloiset ymmärrä, että EU on tieteellisesti oikea ratkaisu Euroopalle. Tässä on sama kaava, kuin NL:ssa, jossa oli tieteellisesti toteennäytetty, että marxilainen poliittinen järjestelmä on paras yhteiskuntajärjestelmä.</p><p>Majander analysoi, miten kansallispopulismi voidaan pysäyttää. Majander ei analysoi, miksi on syntynyt kansallispopulistisia puolueita kaikkiin EU-maihin ja miten voi olla demokraattisen järjestelmän vastaista tällaisten puolueiden esiinmarssi. Majander suree myös sitä, kuinka EU:n todellinen johtaja Angela Merkel ei jaksa enää viedä EU:n kehitystä eteenpäin, kun kotikentällä poliittinen tulevaisuus on loppumassa. Majander kauhistelee myös sitä, kuinka Italiassa uudet puolueet tekevät budjettia Brysselin säännöistä piittaamatta.</p><p>Jos Majander olisi neutraali tutkija, niin hän olisi voinut analysoida syitä EU:n nykytilanteeseen esimerkiksi seuraavissa kysymyksissä:</p><ol><li>Miksi läntiset EU-maat ovat voineet rikkoa EU:n budjettisääntöjä aikaisemmin ilman julkisuutta? Olisiko syynä se, että Italiassa sen tekee väärät poliittiset puolueet?</li><li>Miksi EU on rikkonut omia rahaliiton sääntöjä tukemalla vaikeuksiin joutuneiden maiden pankkeja Saksan ja Ranskan pankkien eduksi?</li><li>Miksi EU tuki Ukrainan laillisen Venäjä-mielisen hallituksen laitonta kaatamista?</li><li>Mistä tulee EU-johtajien valta pysäyttää kello, kun takaraja meni umpeen?</li><li>Miksi Englannille ei haluta antaa vapaakauppasopimusta, vaikka sen lainsäädäntö täyttää sisämarkkinoiden vaatimukset?</li><li>Miksi EU päätti Merkelin johdolla ottaa laittomia ja paperittomia siirtolaisia ja romuttaa Schengen- ja Dublin-sopimukset.</li><li>Mitä eroa on moraalisesti sillä, että EU antaa laittomien siirtolaisten hukkua Välimereen ja Trump uhkaa ampua siirtolaiset rajalle?</li><li>Miksi EU ei hae hallitusti ja turvallisesti järkevän määrän aitoja pakolaisperheitä Lähi-idän pakolaisleireiltä, joilla on luku- ja ammattitaitoa, vaan päästää sisään mieluummin laittomia elintasosiirtolaisia Afrikasta?</li></ol><p>Olisihan näitä kysymyksiä enemmänkin. Mutta jo näiden asioiden pohdiskelu avaa syyt siihen, miksi EU:n integraatio näyttää yhä huonommalta vaihtoehdolta useissa EU-maissa. Vielä yksi loppukaneetti. EU:n kaltaista poliittista integraatiota ei ole koskaan kokeiltu tässä mittakaavassa: eri kielet, eri kulttuurit, eri uskonnot. Ylikansalliset valtiot ovat supistuneet mallia Neuvostoliitosta Venäjä. Balkanilla tapahtui kansanmurhia vielä 1990-luvulla. On täysin selvää, että EU:n integroituminen ei tule onnistumaan. Hajoamisprosessi on jo menossa, mutta Majander ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Tällaisen pohdiskelun jälkeen EU-integraation puolustajilta tulee se yksi perustelu: EU on taannut rauhan Euroopassa. Viimeisen 100 vuoden aikana sodat aloittivat hullut diktaattorit, joita enää ole. Mutta jos EU oikein yrittää, niin kyllä se Venäjän kanssa voi saada sodan aikaan.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  Hesari on tunnetusti Naton, EU:n ja ihmisestä aiheutuvan ilmastonmuutoksen ”äänenkannattaja”. Tämän aamun Hesari on antanut tilaa Vieraskynäpalstalla Helsingin yliopiston poliittisen historian dosentille Mikko Majanderille, jonka kirjoituksen otsikko on” Sirpaloituminen uhkaa Euroopan kehitystä”. Kirjoituksen viesti on hyvin selvä otsikon viestin mukaisesti. Vaikka teksti käsittelee vain EU:n sisäistä kehitystä, niin otsikko on vedetty koko Euroopan tasolle, joka ei ole plussaa tutkijataustaiselle kirjoittajalle: EU = Eurooppa.

Majander suree siis sitä, että EU:n kehitystä kohti integroitumista uhkaa poliittisen kentän sirpaloituminen. Pääuhka Majanderin mukaan on kansallispopulistiset puolueet. Näinhän tietenkin on. Tässä kohtaa odottaisi tutkijalta neutraalimpaa asennetta. Majander ei millään tavalla kyseenalaista EU:ta ja sen integraation etenemistä. Hän toimii kuin paraskin EU-puolueen kannattaja. Hän edustaa tiedettä ja esittää selvän sanoman, että on tieteellinen totuus, että EU on oikea ratkaisu kaikille Euroopan maille, ja jos joku henkilö tai puolue vastustaa tätä näkemystä, niin sitä ei pidä ottaa vakavasti: eivät poloiset ymmärrä, että EU on tieteellisesti oikea ratkaisu Euroopalle. Tässä on sama kaava, kuin NL:ssa, jossa oli tieteellisesti toteennäytetty, että marxilainen poliittinen järjestelmä on paras yhteiskuntajärjestelmä.

Majander analysoi, miten kansallispopulismi voidaan pysäyttää. Majander ei analysoi, miksi on syntynyt kansallispopulistisia puolueita kaikkiin EU-maihin ja miten voi olla demokraattisen järjestelmän vastaista tällaisten puolueiden esiinmarssi. Majander suree myös sitä, kuinka EU:n todellinen johtaja Angela Merkel ei jaksa enää viedä EU:n kehitystä eteenpäin, kun kotikentällä poliittinen tulevaisuus on loppumassa. Majander kauhistelee myös sitä, kuinka Italiassa uudet puolueet tekevät budjettia Brysselin säännöistä piittaamatta.

Jos Majander olisi neutraali tutkija, niin hän olisi voinut analysoida syitä EU:n nykytilanteeseen esimerkiksi seuraavissa kysymyksissä:

  1. Miksi läntiset EU-maat ovat voineet rikkoa EU:n budjettisääntöjä aikaisemmin ilman julkisuutta? Olisiko syynä se, että Italiassa sen tekee väärät poliittiset puolueet?
  2. Miksi EU on rikkonut omia rahaliiton sääntöjä tukemalla vaikeuksiin joutuneiden maiden pankkeja Saksan ja Ranskan pankkien eduksi?
  3. Miksi EU tuki Ukrainan laillisen Venäjä-mielisen hallituksen laitonta kaatamista?
  4. Mistä tulee EU-johtajien valta pysäyttää kello, kun takaraja meni umpeen?
  5. Miksi Englannille ei haluta antaa vapaakauppasopimusta, vaikka sen lainsäädäntö täyttää sisämarkkinoiden vaatimukset?
  6. Miksi EU päätti Merkelin johdolla ottaa laittomia ja paperittomia siirtolaisia ja romuttaa Schengen- ja Dublin-sopimukset.
  7. Mitä eroa on moraalisesti sillä, että EU antaa laittomien siirtolaisten hukkua Välimereen ja Trump uhkaa ampua siirtolaiset rajalle?
  8. Miksi EU ei hae hallitusti ja turvallisesti järkevän määrän aitoja pakolaisperheitä Lähi-idän pakolaisleireiltä, joilla on luku- ja ammattitaitoa, vaan päästää sisään mieluummin laittomia elintasosiirtolaisia Afrikasta?

Olisihan näitä kysymyksiä enemmänkin. Mutta jo näiden asioiden pohdiskelu avaa syyt siihen, miksi EU:n integraatio näyttää yhä huonommalta vaihtoehdolta useissa EU-maissa. Vielä yksi loppukaneetti. EU:n kaltaista poliittista integraatiota ei ole koskaan kokeiltu tässä mittakaavassa: eri kielet, eri kulttuurit, eri uskonnot. Ylikansalliset valtiot ovat supistuneet mallia Neuvostoliitosta Venäjä. Balkanilla tapahtui kansanmurhia vielä 1990-luvulla. On täysin selvää, että EU:n integroituminen ei tule onnistumaan. Hajoamisprosessi on jo menossa, mutta Majander ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Tällaisen pohdiskelun jälkeen EU-integraation puolustajilta tulee se yksi perustelu: EU on taannut rauhan Euroopassa. Viimeisen 100 vuoden aikana sodat aloittivat hullut diktaattorit, joita enää ole. Mutta jos EU oikein yrittää, niin kyllä se Venäjän kanssa voi saada sodan aikaan.

 

]]>
4 http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263558-hesari-perustelee-eun-integraatiota-tieteellisella-totuudella#comments EU Integraatio Fri, 02 Nov 2018 12:43:33 +0000 Antero Ollila http://aveollila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263558-hesari-perustelee-eun-integraatiota-tieteellisella-totuudella
Iso, paha EU http://anttihell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263441-iso-paha-eu <p>&nbsp;</p> <p>EU mielletään usein mielivaltaisena, monoliittisena organisaationa, joka tekee päätökset kaukana päätöstä koskettavasta osapuolesta, ja joka turhalla sääntelyllään aiheuttaa demokratiavajeen - siis sen, että keskivertoäänestäjän ääntä ei kuulla päätöksenteossa. Ihmiset ovat toki enemmän tai vähemmän tätä mieltä, ja EU-vastaisuuden tasoja löytyy useita. Suurin osa kuitenkin perustuu harhaisiin tai poliittisesti ja taloudellisesti virheellisiin mielikuviin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa ja kyseenalaistaa näitä mielikuvia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Otetaan ensimmäisenä aiheeksi kaikista harhaisin ajattelutapa. Sen väittämä on, ettei EU:n päätöksenteko ole legitiimiä, koska sen päätökset tehdään liian kaukana kansalaisesta, johon päätöksenteko kohdistuu. Alkuun voidaan todeta, että EU:n lainsäätäjän tekemät päätökset poikkeavat toisistaan. Kansankielessä ainoaksi EU:n lainsäädäntövälineeksi karrikoitunut Direktiivi on yleisimmin mainittu ja kritisoitu. Tosiasiassa EU:n lainsäädäntövälineistä juuri Direktiivi on se, joka antaa jäsenvaltiolle paljon valtaa. Asetus on ensimmäinen EU:n lainsäädäntöväline, joka on jäsenvaltioissa sitova sellaisenaan. Se vastaa muodollisesti Suomen Eduskunnan asettamaa lakia. Direktiivi sen sijaan määrittää tavoitteen, joka jäsenvaltion on toteutettava itse määrittelemällään tavalla. Usein parjattu Direktiivi ei siis tosiasisassa ole EU:n ehdoton määräys, vaan lainsäädäntömuodoista juuri sellainen, joka mahdollistaa jäsenmaan sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen itse määräämillään keinoilla. Kaikkein yleisimmin mainittu ja kritisoitu Direktiivi siis jättää jäsenvaltiolle huomattavan määrän päätösvaltaa. Annettakoon kuitenkin anteeksi, että kansankielessä &quot;Direktiivi&quot; tarkoittanee mitä tahansa EU:n säädöstä, sellaisenaan sitovaa tai soveltamista vaativaa. Siitä huolimatta, mikä EU:n lainsäädäntövälineistä koetaan epädemokraattiseksi, on tässä epädemokraattisuuden ajattelussa ylipäätään muutamia logiikkavirheitä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Suomessa (ja monessa muussa EU-maassa - Yhdistynys Kuningaskunta on ehkä selkein esimerkki) vaahdotaan usein siitä, että valtion suvereniteetti eli itsemääräysvalta on &rdquo;myyty&rdquo; Brysseliin. Perustana on se, että päätökset tehdään kaukana alueelta, johon päätös pääasiassa kohdistuu. Näin on kuitenkin useassa länsimaisessa, toimivaksi luonnehditussa demokratiassa, eikä sitä kyseenalaisteta. EU:ta kritisoidaan liittovaltion luomisesta, mutta harva kyseenalaistaa, tulisiko Yhdysvaltain liittovaltion säädellä lakeja Washington DC:stä käsin, pitäisikö Berliinin säätämien lakien koskettaa koko Saksaa, tai tulisiko koko Venäjän olla Moskovan päätäntävallan alla. Tästä voidaan loogisesti jatkaa Suomen tasolla kysymykseen, että onko demokraattisesti legitiimiä, että Arkadianmäellä säädetään lakeja, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia aivan pohjoisinta Lappia myöten. Huomioiko Eduskunta riittävästi päätöksenteossaan enontekiöläisten elämäntavan ja elinkeinon?<br /><br />Yksittäisen valtion suvereniteetti on kansainvälisen järjestyksen kulmakivi, mutta usein liiaksi korostettu. On täysin arbiträäristä, mielivaltaista, että Helsinki saa päättää koko Suomen asioista, mutta Bryssel ei. Logiikassa, jonka mukaan Helsinki tietää hyvin lappilaisten asioista, mutta Bryssel ei Suomen, on jotain vialla - ja pahasti. Mekanismi, joka takaa kansalaisten edustuksen niin Eduskunnassa kuin Euroopan Parlamentissa on täysin sama - mutta jostain syystä se, että yli valtiorajojen säännellään, on väärin. Yhdysvallat on kokoluokassaan noin Euroopan Unionin kokoinen liittovaltio, mutta kukaan ei kyseenalaista Yhdysvaltain keskushallinnon legitiimiteettiä, vaikka äänestysaktiivisuus olisi alhaisempi, mitä Euroopan Unionin suoraan valituissa demokraattisissa instituutioissa.<br /><br />Mielenkiintoisena lisänä tähän voidaan lukea mielipiteet, jotka vastustavat EU:n päätöksentekoa siitä syystä, että itsemääräämisoikeus on &rdquo;myyty&rdquo; ulkopuoliselle. Ensinnäkin edustuksellisen demokratian periaate perustelee tämän: jos suomalaiset kansanedustajat - jotka periaatteessa tukevat Suomen kansan mielipiteitä (jos joku on tämän kanssa eri mieltä, vastustus tulisi kohdistaa koko edustukselliseen demokratiaan ja vaatia esim. &rdquo;Sveitsin mallia&rdquo; eli sitovia kansanäänestyksiä) - päättävät liittyä EU:hun, se kuvastaa kansan tahtoa ja valintaa. Toiseksi, koko päätöksenteko on samalla mekanismilla ulkoistettu Helsinkiin keskitetysti. Eikö samalla logiikalla ajatteleva savolainen kokisi, että savolaisten päätöksenteko on myyty Helsinkiin, sen sijaan että kaikesta päätettäisiin Kuopiossa? Rajanveto ei perustu logiikkaan, vaan on täysin mielivaltainen. Kuitenkin jo vuosisatoja valtiojärjestys on perustunut tiettyjen, haluttujen asioiden keskittämiseen julkisen vallan alaiseksi.<br /><br />On siis absurdia, että niin kutsuttua demokratiavajetta perustellaan sillä, että päätöksenteko on tietyn kilometrimäärän verran kauempana paikasta, joita päätökset koskettavat. Vielä absurdimpaa on väite, että päätöksenteko on ulkoistettu muille, kun samat henkilöt kuitenkin hyväksyvät kysymättä Eduskunnan oikeuden päättää Suomen asioista, mutteivät&nbsp; Brysselin valtuuksia tehdä päätöksiä, johon Suomen demokraattisesti valitun Eduskunnan jäsenet ovat yksimielisesti suostuneet. Tällä logiikallahan ainoastaan kunkin kunnan edustajat saisivat päättää kyseisen kunnan asioista, eikä Eduskunnalla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Kuitenkin äänestäjät ovat valinneet tehtävään kansanedustajia, joilla on täysin validi mandaatti toteuttaa äänestäjiensä ajamia poliittisia viestejä.<br /><br />Vielä absurdimpaa on, että politiikkaan turhautuneet äänestäjät kokevat, että EU:n tasolta tuleva sääntely on jotenkin mielivaltaisempaa, kuin Arkadianmäen päätökset. Aivan samalla tavalla ja samalla mekanismilla valittavat edustajat toteuttavat edustuksellista demokratiaa niin Arkadianmäellä kuin Brysselissä. Jos joku on periaatteen puolesta sitä mieltä, ettei Brysselissä saa tehdä Sallaa koskevia päätöksiä, looginen jatkumo olisi, ettei sitä saa tehdä myöskään Helsingissä. Rajanveto kansallisen ja ylikansallisen välillä on täysin keinotekoinen. Tämän kruunaa vielä se, ettei suuri osa EU:ta vastustavista kansalaisista ole ylipäätään sitä mieltä, että geopoliittisesti kaukana oleva päätöksenteko olisi hallinnollisesti väärin. Hyväksytään kyseenalaistamatta, ettei Bryssel voi tehdä asianmukaisia päätöksiä, mutta että Helsinki voi.<br /><br />Monet toistavat mantranalaisesti, että heiltä ei kysytty lupaa, kun markasta siirryttiin euroon, tai että liityttiin Unioniin. Mutta kysyttiinkö heiltä, kun päätettiin, että alkoholia ja tupakkaa saa ostaa vasta 18-vuotiaana, tai mistään tahansa muusta laista? EU:n edustuksellisen demokratian väitetyt &rdquo;vajeet&rdquo; ovat aivan tasavertaisia niin kutsutusti &rdquo;tavallisen&rdquo; edustuksellisen demokratian kanssa. Suomalainen saa oman äänensä kuuluviin olemalla äänestysikäinen ja oikeustoimikelpoinen, ja tätä seuraten äänestämällä. Kaikki valittavat EU:n sääntelystä, sen sijaan Eduskunnan sääntelystä ei valita kukaan - koska ymmärretään, että nämä edustajat ovat kansan valitsemia. Tätä &rdquo;logiikkaa&rdquo; ei kuitenkaan sovelleta loogisesti kansallista päätöksentekoa pidemmälle. Suomen kansa on antanut kantansa EU-jäsenyydelle ja kaikelle, mitä se tuo tullessaan, äänestämällä valtaan poliitikkoja, jotka hyväksyvät kyseisen jäsenyyden. Jos oltaisiin oltu vahvasti eri mieltä, seuraavissa vaaleissa oltaisiin äänestetty poliitikkoja jotka ajavat EU-eroa hinnalla millä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Edustuksellinen demokratia on puhunut. Heikoin asetelma väittelyssä on ihmisillä, jotka kokevat, että päätöksenteko on ulkoistettu, mutta eivät äänestä Suomessa. Edustuksellisen demokratian vastustaminen periaatteesta on asia erikseen, mutta sen arvostelu siitä näkökulmasta, että päätökset tehdään liian kaukana ihmisestä, on älyllisesti täysin arvotonta, jos hyväksyy tietyn tason edustuksellisen demokratian kuitenkaan osallistumatta siihen.<br /><br />Ongelman muita kohtia eritellään seuraavissa blogikommenteissa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

EU mielletään usein mielivaltaisena, monoliittisena organisaationa, joka tekee päätökset kaukana päätöstä koskettavasta osapuolesta, ja joka turhalla sääntelyllään aiheuttaa demokratiavajeen - siis sen, että keskivertoäänestäjän ääntä ei kuulla päätöksenteossa. Ihmiset ovat toki enemmän tai vähemmän tätä mieltä, ja EU-vastaisuuden tasoja löytyy useita. Suurin osa kuitenkin perustuu harhaisiin tai poliittisesti ja taloudellisesti virheellisiin mielikuviin. Tämän kirjoituksen tarkoitus on valottaa ja kyseenalaistaa näitä mielikuvia.

 

Otetaan ensimmäisenä aiheeksi kaikista harhaisin ajattelutapa. Sen väittämä on, ettei EU:n päätöksenteko ole legitiimiä, koska sen päätökset tehdään liian kaukana kansalaisesta, johon päätöksenteko kohdistuu. Alkuun voidaan todeta, että EU:n lainsäätäjän tekemät päätökset poikkeavat toisistaan. Kansankielessä ainoaksi EU:n lainsäädäntövälineeksi karrikoitunut Direktiivi on yleisimmin mainittu ja kritisoitu. Tosiasiassa EU:n lainsäädäntövälineistä juuri Direktiivi on se, joka antaa jäsenvaltiolle paljon valtaa. Asetus on ensimmäinen EU:n lainsäädäntöväline, joka on jäsenvaltioissa sitova sellaisenaan. Se vastaa muodollisesti Suomen Eduskunnan asettamaa lakia. Direktiivi sen sijaan määrittää tavoitteen, joka jäsenvaltion on toteutettava itse määrittelemällään tavalla. Usein parjattu Direktiivi ei siis tosiasisassa ole EU:n ehdoton määräys, vaan lainsäädäntömuodoista juuri sellainen, joka mahdollistaa jäsenmaan sitoutumista yhteiseen tavoitteeseen itse määräämillään keinoilla. Kaikkein yleisimmin mainittu ja kritisoitu Direktiivi siis jättää jäsenvaltiolle huomattavan määrän päätösvaltaa. Annettakoon kuitenkin anteeksi, että kansankielessä "Direktiivi" tarkoittanee mitä tahansa EU:n säädöstä, sellaisenaan sitovaa tai soveltamista vaativaa. Siitä huolimatta, mikä EU:n lainsäädäntövälineistä koetaan epädemokraattiseksi, on tässä epädemokraattisuuden ajattelussa ylipäätään muutamia logiikkavirheitä.

 

Suomessa (ja monessa muussa EU-maassa - Yhdistynys Kuningaskunta on ehkä selkein esimerkki) vaahdotaan usein siitä, että valtion suvereniteetti eli itsemääräysvalta on ”myyty” Brysseliin. Perustana on se, että päätökset tehdään kaukana alueelta, johon päätös pääasiassa kohdistuu. Näin on kuitenkin useassa länsimaisessa, toimivaksi luonnehditussa demokratiassa, eikä sitä kyseenalaisteta. EU:ta kritisoidaan liittovaltion luomisesta, mutta harva kyseenalaistaa, tulisiko Yhdysvaltain liittovaltion säädellä lakeja Washington DC:stä käsin, pitäisikö Berliinin säätämien lakien koskettaa koko Saksaa, tai tulisiko koko Venäjän olla Moskovan päätäntävallan alla. Tästä voidaan loogisesti jatkaa Suomen tasolla kysymykseen, että onko demokraattisesti legitiimiä, että Arkadianmäellä säädetään lakeja, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia aivan pohjoisinta Lappia myöten. Huomioiko Eduskunta riittävästi päätöksenteossaan enontekiöläisten elämäntavan ja elinkeinon?

Yksittäisen valtion suvereniteetti on kansainvälisen järjestyksen kulmakivi, mutta usein liiaksi korostettu. On täysin arbiträäristä, mielivaltaista, että Helsinki saa päättää koko Suomen asioista, mutta Bryssel ei. Logiikassa, jonka mukaan Helsinki tietää hyvin lappilaisten asioista, mutta Bryssel ei Suomen, on jotain vialla - ja pahasti. Mekanismi, joka takaa kansalaisten edustuksen niin Eduskunnassa kuin Euroopan Parlamentissa on täysin sama - mutta jostain syystä se, että yli valtiorajojen säännellään, on väärin. Yhdysvallat on kokoluokassaan noin Euroopan Unionin kokoinen liittovaltio, mutta kukaan ei kyseenalaista Yhdysvaltain keskushallinnon legitiimiteettiä, vaikka äänestysaktiivisuus olisi alhaisempi, mitä Euroopan Unionin suoraan valituissa demokraattisissa instituutioissa.

Mielenkiintoisena lisänä tähän voidaan lukea mielipiteet, jotka vastustavat EU:n päätöksentekoa siitä syystä, että itsemääräämisoikeus on ”myyty” ulkopuoliselle. Ensinnäkin edustuksellisen demokratian periaate perustelee tämän: jos suomalaiset kansanedustajat - jotka periaatteessa tukevat Suomen kansan mielipiteitä (jos joku on tämän kanssa eri mieltä, vastustus tulisi kohdistaa koko edustukselliseen demokratiaan ja vaatia esim. ”Sveitsin mallia” eli sitovia kansanäänestyksiä) - päättävät liittyä EU:hun, se kuvastaa kansan tahtoa ja valintaa. Toiseksi, koko päätöksenteko on samalla mekanismilla ulkoistettu Helsinkiin keskitetysti. Eikö samalla logiikalla ajatteleva savolainen kokisi, että savolaisten päätöksenteko on myyty Helsinkiin, sen sijaan että kaikesta päätettäisiin Kuopiossa? Rajanveto ei perustu logiikkaan, vaan on täysin mielivaltainen. Kuitenkin jo vuosisatoja valtiojärjestys on perustunut tiettyjen, haluttujen asioiden keskittämiseen julkisen vallan alaiseksi.

On siis absurdia, että niin kutsuttua demokratiavajetta perustellaan sillä, että päätöksenteko on tietyn kilometrimäärän verran kauempana paikasta, joita päätökset koskettavat. Vielä absurdimpaa on väite, että päätöksenteko on ulkoistettu muille, kun samat henkilöt kuitenkin hyväksyvät kysymättä Eduskunnan oikeuden päättää Suomen asioista, mutteivät  Brysselin valtuuksia tehdä päätöksiä, johon Suomen demokraattisesti valitun Eduskunnan jäsenet ovat yksimielisesti suostuneet. Tällä logiikallahan ainoastaan kunkin kunnan edustajat saisivat päättää kyseisen kunnan asioista, eikä Eduskunnalla olisi asiaan mitään sananvaltaa. Kuitenkin äänestäjät ovat valinneet tehtävään kansanedustajia, joilla on täysin validi mandaatti toteuttaa äänestäjiensä ajamia poliittisia viestejä.

Vielä absurdimpaa on, että politiikkaan turhautuneet äänestäjät kokevat, että EU:n tasolta tuleva sääntely on jotenkin mielivaltaisempaa, kuin Arkadianmäen päätökset. Aivan samalla tavalla ja samalla mekanismilla valittavat edustajat toteuttavat edustuksellista demokratiaa niin Arkadianmäellä kuin Brysselissä. Jos joku on periaatteen puolesta sitä mieltä, ettei Brysselissä saa tehdä Sallaa koskevia päätöksiä, looginen jatkumo olisi, ettei sitä saa tehdä myöskään Helsingissä. Rajanveto kansallisen ja ylikansallisen välillä on täysin keinotekoinen. Tämän kruunaa vielä se, ettei suuri osa EU:ta vastustavista kansalaisista ole ylipäätään sitä mieltä, että geopoliittisesti kaukana oleva päätöksenteko olisi hallinnollisesti väärin. Hyväksytään kyseenalaistamatta, ettei Bryssel voi tehdä asianmukaisia päätöksiä, mutta että Helsinki voi.

Monet toistavat mantranalaisesti, että heiltä ei kysytty lupaa, kun markasta siirryttiin euroon, tai että liityttiin Unioniin. Mutta kysyttiinkö heiltä, kun päätettiin, että alkoholia ja tupakkaa saa ostaa vasta 18-vuotiaana, tai mistään tahansa muusta laista? EU:n edustuksellisen demokratian väitetyt ”vajeet” ovat aivan tasavertaisia niin kutsutusti ”tavallisen” edustuksellisen demokratian kanssa. Suomalainen saa oman äänensä kuuluviin olemalla äänestysikäinen ja oikeustoimikelpoinen, ja tätä seuraten äänestämällä. Kaikki valittavat EU:n sääntelystä, sen sijaan Eduskunnan sääntelystä ei valita kukaan - koska ymmärretään, että nämä edustajat ovat kansan valitsemia. Tätä ”logiikkaa” ei kuitenkaan sovelleta loogisesti kansallista päätöksentekoa pidemmälle. Suomen kansa on antanut kantansa EU-jäsenyydelle ja kaikelle, mitä se tuo tullessaan, äänestämällä valtaan poliitikkoja, jotka hyväksyvät kyseisen jäsenyyden. Jos oltaisiin oltu vahvasti eri mieltä, seuraavissa vaaleissa oltaisiin äänestetty poliitikkoja jotka ajavat EU-eroa hinnalla millä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Edustuksellinen demokratia on puhunut. Heikoin asetelma väittelyssä on ihmisillä, jotka kokevat, että päätöksenteko on ulkoistettu, mutta eivät äänestä Suomessa. Edustuksellisen demokratian vastustaminen periaatteesta on asia erikseen, mutta sen arvostelu siitä näkökulmasta, että päätökset tehdään liian kaukana ihmisestä, on älyllisesti täysin arvotonta, jos hyväksyy tietyn tason edustuksellisen demokratian kuitenkaan osallistumatta siihen.

Ongelman muita kohtia eritellään seuraavissa blogikommenteissa.

]]>
2 http://anttihell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263441-iso-paha-eu#comments Demokratia Demokratiavaje EU Päätöksenteko Suvereniteetti Wed, 31 Oct 2018 13:04:07 +0000 Antti Helle http://anttihell.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263441-iso-paha-eu
Kohti haasteellista puheenjohtajuutta http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta <p>Suomen kausi EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona sijoittuu vuoden 2019 viimeisen 6 kk:n ajalle. Pestistä on tulossa monella tapaa mielenkiintoinen eikä haasteita puutu.</p><p>Suomen on ensinnäkin saatava oma hallitus kasaan pikapikaa huhtikuun vaalien jälkeen. Toisekseen vasta Euroopan parlamentin toukokuisten vaalien jälkeen päästään kesä-heinäkuussa kasaamaan komissiota, jonka lopullinen hyväksyminen on aiemminkin venynyt syksyyn saakka. Toimielimet päättävät vasta uusissa kokoonpanoissaan tavoitteistaan, jotka ohjaavat EU:n toimintaa seuraaviin vuoden 2024 vaaleihin asti.</p><p>Toki töitä ei tule puuttumaan siihenkään saakka, sillä paljon on ns. siirtyvää agendaa eli edelliseltä puheenjohtajamaalta keskeneräisiksi jääneitä asioita. Suomi muodostaa yhdessä meitä edeltävän puheenjohtajamaan Romanian ja meitä seuraavan Kroatian kanssa puheenjohtajatrion, jonka yhteisen trio-ohjelma hyväksytään joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman 2014 &ndash; 2019 pohjalta. Tällä hetkellä näyttää, että esimerkiksi monivuotisia rahoituskehysneuvotteluita ei saada valmiiksi, vaan erittäin suuri ja vaativa asiakokonaisuus saattaa olla vielä Suomen kauden päänsärky. Myös Brexit-neuvotteluiden takarajoja ollaan poliittisesti venyttämässä, jotta edes jonkinmoinen erosopimus saadaan aikaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Jokaisen puheenjohtajuusmaan tarkasti suunnitellun ohjelman voi totaalisesti sotkea ennalta odottamaton kriisi. Sellaiseksi veikataan jo nyt Italian venkoilua yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaussopimuksen budjettikurin kanssa. Entä jos ennestään jättiveloissa olevan Italian luotto menee, ja pankit ovat pelättyäkin huonommassa kunnossa. Italian kaatumiseen eivät nykyiset tukipakettirakenteet enää riitä. Silloin varmasti oikeasti pitäisi miettiä liiran palauttamista vaihtoehtona koko euron kaatumiselle.</p><p>Suomen omien kansallisten tavoitteiden määrittämiseen ei siis juuri aikaa jää, ja niinpä nykyisen eduskunnan toimesta asetettiin työryhmä kokoamaan eduskuntaryhmien näkemyksiä EU-puheenjohtajuuden ohjelmaksi.</p><p>Konsensus-hengessä yritimme löytää kansallisesti tärkeitä aiheita, joita voitaisiin myöhemmin sisällyttää koko unionin tavoitteisiin, kuten aikoinaan kävi Suomen ajaman Pohjoisen ulottuvuuden politiikan osalta. Parlamentaarisesti valmisteltua kahdeksan sivuista paperia koottiin &rdquo;buffet-pöytä&rdquo; ajatuksella; jospa tuleva hallitus siitä jotakin itselleen noukkii. Melkoinen noutopöytä kolmen otsakkeen alle kasatusta esityksestä lopulta tuli.</p><p>Kansalaiset keskiöön &ndash;otsakkeen alle saatiin niin talouspolitiikkaa, osaamista ja koulutusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, veronkierron estoa kuin vielä maahanmuuttoakin. Ilmastopolitiikan alle tulivat puolestaan meille tärkeät bio- ja kiertotalous. Vahvempi Eurooppa sai sisällökseen monenkeskisten järjestelmien puolustamisen, arktisen politiikan ja kaupan ja kehityksen kysymykset.</p><p>Onneksi ryhmässä oli myös aimoannos realismia. Tunnustimme sen, että suuri joukko puheenjohtajuuskauden ohjelmasta tulee myös muiden prioriteeteista, ja niiden yhteensovittamisesta. Onnistuneena puheenjohtajamaana pidetään sitä, joka onnistuu pragmaattisesti löytämään toimivia kompromisseja, joihin kaikki ovat kuitenkin lopulta vähän tyytymättömiä.</p><p>&nbsp;</p><p>Mitä puheenjohtajuuskaudesta sitten jää mieleen? Hyvä testata, moniko muistaa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden tärkeimmät päätökset; juuri ja juuri vast&rsquo;ikään puheenjohtajana olleen Viron digitaaliagenda saattaa jollakin olla mielessä.</p><p>Omalla 5-vuotiskaudellani meppinä Euroopan parlamentissa ehdin näkemään 10 puheenjohtajuuskautta. Lähes jokainen puheenjohtajamaa jakoi pestinsä muistoksi räikeän mainoskravatin ja &ndash;huivin. Vähän kyyniseksi lopuksi voi tältä pohjalta voi todeta, että vain Irlannin puheenjohtajuus jäi mieleen. He sentään jakoivat kunnollisen kudotun villakaulahuivin, josta me skandinaavit olimme tyytyväisiä ja italialaiset pyörittelivät päätään!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen kausi EU:n neuvoston puheenjohtajavaltiona sijoittuu vuoden 2019 viimeisen 6 kk:n ajalle. Pestistä on tulossa monella tapaa mielenkiintoinen eikä haasteita puutu.

Suomen on ensinnäkin saatava oma hallitus kasaan pikapikaa huhtikuun vaalien jälkeen. Toisekseen vasta Euroopan parlamentin toukokuisten vaalien jälkeen päästään kesä-heinäkuussa kasaamaan komissiota, jonka lopullinen hyväksyminen on aiemminkin venynyt syksyyn saakka. Toimielimet päättävät vasta uusissa kokoonpanoissaan tavoitteistaan, jotka ohjaavat EU:n toimintaa seuraaviin vuoden 2024 vaaleihin asti.

Toki töitä ei tule puuttumaan siihenkään saakka, sillä paljon on ns. siirtyvää agendaa eli edelliseltä puheenjohtajamaalta keskeneräisiksi jääneitä asioita. Suomi muodostaa yhdessä meitä edeltävän puheenjohtajamaan Romanian ja meitä seuraavan Kroatian kanssa puheenjohtajatrion, jonka yhteisen trio-ohjelma hyväksytään joulukuussa 2018 Eurooppa-neuvoston strategisen ohjelman 2014 – 2019 pohjalta. Tällä hetkellä näyttää, että esimerkiksi monivuotisia rahoituskehysneuvotteluita ei saada valmiiksi, vaan erittäin suuri ja vaativa asiakokonaisuus saattaa olla vielä Suomen kauden päänsärky. Myös Brexit-neuvotteluiden takarajoja ollaan poliittisesti venyttämässä, jotta edes jonkinmoinen erosopimus saadaan aikaan.

 

Jokaisen puheenjohtajuusmaan tarkasti suunnitellun ohjelman voi totaalisesti sotkea ennalta odottamaton kriisi. Sellaiseksi veikataan jo nyt Italian venkoilua yhteisesti sovitun kasvu- ja vakaussopimuksen budjettikurin kanssa. Entä jos ennestään jättiveloissa olevan Italian luotto menee, ja pankit ovat pelättyäkin huonommassa kunnossa. Italian kaatumiseen eivät nykyiset tukipakettirakenteet enää riitä. Silloin varmasti oikeasti pitäisi miettiä liiran palauttamista vaihtoehtona koko euron kaatumiselle.

Suomen omien kansallisten tavoitteiden määrittämiseen ei siis juuri aikaa jää, ja niinpä nykyisen eduskunnan toimesta asetettiin työryhmä kokoamaan eduskuntaryhmien näkemyksiä EU-puheenjohtajuuden ohjelmaksi.

Konsensus-hengessä yritimme löytää kansallisesti tärkeitä aiheita, joita voitaisiin myöhemmin sisällyttää koko unionin tavoitteisiin, kuten aikoinaan kävi Suomen ajaman Pohjoisen ulottuvuuden politiikan osalta. Parlamentaarisesti valmisteltua kahdeksan sivuista paperia koottiin ”buffet-pöytä” ajatuksella; jospa tuleva hallitus siitä jotakin itselleen noukkii. Melkoinen noutopöytä kolmen otsakkeen alle kasatusta esityksestä lopulta tuli.

Kansalaiset keskiöön –otsakkeen alle saatiin niin talouspolitiikkaa, osaamista ja koulutusta, sosiaalista yhteenkuuluvuutta, veronkierron estoa kuin vielä maahanmuuttoakin. Ilmastopolitiikan alle tulivat puolestaan meille tärkeät bio- ja kiertotalous. Vahvempi Eurooppa sai sisällökseen monenkeskisten järjestelmien puolustamisen, arktisen politiikan ja kaupan ja kehityksen kysymykset.

Onneksi ryhmässä oli myös aimoannos realismia. Tunnustimme sen, että suuri joukko puheenjohtajuuskauden ohjelmasta tulee myös muiden prioriteeteista, ja niiden yhteensovittamisesta. Onnistuneena puheenjohtajamaana pidetään sitä, joka onnistuu pragmaattisesti löytämään toimivia kompromisseja, joihin kaikki ovat kuitenkin lopulta vähän tyytymättömiä.

 

Mitä puheenjohtajuuskaudesta sitten jää mieleen? Hyvä testata, moniko muistaa Suomen edellisen puheenjohtajuuskauden tärkeimmät päätökset; juuri ja juuri vast’ikään puheenjohtajana olleen Viron digitaaliagenda saattaa jollakin olla mielessä.

Omalla 5-vuotiskaudellani meppinä Euroopan parlamentissa ehdin näkemään 10 puheenjohtajuuskautta. Lähes jokainen puheenjohtajamaa jakoi pestinsä muistoksi räikeän mainoskravatin ja –huivin. Vähän kyyniseksi lopuksi voi tältä pohjalta voi todeta, että vain Irlannin puheenjohtajuus jäi mieleen. He sentään jakoivat kunnollisen kudotun villakaulahuivin, josta me skandinaavit olimme tyytyväisiä ja italialaiset pyörittelivät päätään!

]]>
0 http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta#comments Brexit EU Italia Puheenjohtajuus Rahoituskehykset Mon, 29 Oct 2018 05:40:52 +0000 Sari Essayah http://sariessayah.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263294-kohti-haasteellista-puheenjohtajuutta
Bisnestä ilmastonmuutoksella? http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263243-bisnesta-ilmastonmuutoksella <p><strong>BISNESTÄ ILMASTONMUUTOKSELLA?</strong>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmaston lämpenemisestä on luotu ihmisten ajatteluun dramaattinen mielikuva, josta puuttuu tietoinen realismi. Syyllisiä ilmaston lämpenemiseen ovat ihmiset. Heitä on siksi helppoa huiputtaa. Tehdään&nbsp;bisnestä hyväuskoisten ihmisten kustannuksella. Puuttuko ihmisiltä kykyä ja halua kyseenalaistaa annettua tietoa ilmaston&nbsp;lämpenemisestä?</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p>Miten kyseenalaistaisit&nbsp;lauseen: Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on niin voimakasta, että se saattaa kumota vaihtelut auringon aktiivisuudessa.&nbsp;Uskoako tieteeseen&nbsp;vai&nbsp;huiputukseen?&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Synkät mielikuvat ilmaston lämpenemisestä eivät ole uskottavia. Pienen jääkauden tulemisesta ei puhuta, koska&nbsp;kyseenalaistavien ihmisten&nbsp;rahastus voi loppua.&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>On&nbsp;globaaleja&nbsp;ulottuvuuksia, joihin ihmiset&nbsp;tuskin pystyvät itse vaikuttamaan. Pieni perspektiivin laajentaminen on paikallaan. Maailman kaikkeudessa maapallo on vain yksi pieni kirkas piste.&nbsp;Ilman auringon energiaa ei maapallolla olisi elämää.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Auringon aktiviteetti&nbsp;laskee vuodesta 2021 lähtien.&nbsp;Pieni jääkausi syntyy, kun auringon aktiivisuus vähenee ja auringonpilkut vähenevät. Näiden auringonpilkkujen aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden mittaisissa jaksoissa.&nbsp;Tämä tietää tulevina vuosikymmeninä kylmää ajanjaksoa.&nbsp;Ilmiö on ollut havaittavissa viimeksi vuosina 1645-1715. Euroopassa ja Pohjois-Euroopassa&nbsp;talvet olivat poikkeuksellisen kylmiä.&nbsp;Ajanjakso tunnetaan nimellä&nbsp;Maunderin&nbsp;miniminä.&nbsp;&nbsp;Katovuodet koettelivat&nbsp;myös&nbsp;Suomea vuosina 1665-1697.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Auringon lisäksi on monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat&nbsp;Maapallon ilmastoon.&nbsp;Itse planeetta aiheuttaa muutoksia ilmastoon. Näitä ovat esimerkiksi&nbsp;Golfvirran romahtaminen, ikiroudan sulaminen tai jäätiköiden sulaminen. Suurta merkitystä on myös Pohjois-Atlantin&nbsp;merivirtauksilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;</p><p>Puu sitoo kasvaessaan hiiltä ilmakehästä ja hillitsee ilmaston lämpenemistä.&nbsp;Kaadettu&nbsp;puu ei sitä enää tee.&nbsp;Trooppisten sademetsien tila on huomattavasti heikentynyt puuston hakkuiden vaikutuksesta ja ne ovatkin nyt päästölähteitä. Tosin sanoen ne eivät enää hillitse ilmastonmuutosta vaan kiihdyttävät sitä. Sademetsiä on pidetty&nbsp;suurena päästönieluna.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Sademetsät aiheuttavat&nbsp;lisäpäästöja&nbsp;425&nbsp;Megatonnia eli&nbsp;teragrammaa&nbsp;eli miljardi kilogrammaa, joka on&nbsp;yhtä paljon kuin koko auto- ja&nbsp;rekkaliikenteen&nbsp;aiheuttamat päästöt&nbsp; &nbsp;vuosittain&nbsp;Yhdysvalloissa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Onko ihminen hampaaton tekemään päätöksiä sademetsien hakkuiden suhteen. Tuotot näistä hakkuista ovat huomattavia. Ne menevät ilmaston lämpenemisen ohi.&nbsp; Ilmaston lämpenemisen ongelmien tarkastelu&nbsp; olisi pitänyt kohdentaa sademetsiin ja niiden suojeluun.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ympäristöpolitiikka Euroopan unionin näkökulmasta perustuu ennalta varautumiseen, ennalta ehkäisyyn ja&nbsp;ympäristövahinkojen&nbsp;torjumiseen. Ennalta varautumisen periaate on riskinhallintaväline, joka näyttää ohittavan tieteellisen varmuuden.&nbsp;&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Onko&nbsp;Euroopan unionikin voimaton, kun mahdollistaa bisneksen&nbsp;ilmaston lämpenemisellä? Näinkö myös Suomessa?</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/72/ilmastonmuutos-ja-ymparisto" target="_blank">http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/72/ilmastonmuutos-ja-ymparisto</a><a href="https://tekniikanmaailma.fi/digilehti" target="_blank">IGILEHTI</a>&nbsp;</p><p><a href="http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/71/ymparistopolitiikan-yleiset-periaatteet-ja-peruslinjaukset" target="_blank">http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/71/ymparistopolitiikan-yleiset-periaatteet-ja-peruslinjaukse</a>&nbsp;</p><p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-9857591" target="_blank">https://yle.fi/uutiset/3-9857591</a>&nbsp;</p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/seuraava-hyytava-uutinen-jaakausi-tulossa-meteorologi-vastaa/5241708#gs.NLAxM8g" target="_blank">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/seuraava-hyytava-uutinen-jaakausi-tulossa-meteorologi-vastaa/5241708#gs.NLAxM8g</a>&nbsp;</p><p><a href="https://tekniikanmaailma.fi/synkimmat-ennusteet-ilmaston-lampenemisesta-eivat-ole-uskottavia-kertoo-tutkimus/" target="_blank">https://tekniikanmaailma.fi/synkimmat-ennusteet-ilmaston-lampenemisesta-eivat-ole-uskottavia-kertoo-tutkimus/</a>&nbsp;</p><p><a href="https://tekniikanmaailma.fi/tutkijat-varoittavat-auringon-aiheuttamasta-minijaakaudesta-joka-voi-viilentaa-maapalloa-2030-luvulla/" target="_blank">https://tekniikanmaailma.fi/tutkijat-varoittavat-auringon-aiheuttamasta-minijaakaudesta-joka-voi-viilentaa-maapalloa-2030-luvulla/</a>&nbsp;</p><p>Karin Karjalainen&nbsp;&nbsp;</p><p>Pieksämäen Perusnaiset&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> BISNESTÄ ILMASTONMUUTOKSELLA? 

 

Ilmaston lämpenemisestä on luotu ihmisten ajatteluun dramaattinen mielikuva, josta puuttuu tietoinen realismi. Syyllisiä ilmaston lämpenemiseen ovat ihmiset. Heitä on siksi helppoa huiputtaa. Tehdään bisnestä hyväuskoisten ihmisten kustannuksella. Puuttuko ihmisiltä kykyä ja halua kyseenalaistaa annettua tietoa ilmaston lämpenemisestä?

  

Miten kyseenalaistaisit lauseen: Ihmisen aiheuttama ilmaston lämpeneminen on niin voimakasta, että se saattaa kumota vaihtelut auringon aktiivisuudessa. Uskoako tieteeseen vai huiputukseen?  

   

Synkät mielikuvat ilmaston lämpenemisestä eivät ole uskottavia. Pienen jääkauden tulemisesta ei puhuta, koska kyseenalaistavien ihmisten rahastus voi loppua. 

          

On globaaleja ulottuvuuksia, joihin ihmiset tuskin pystyvät itse vaikuttamaan. Pieni perspektiivin laajentaminen on paikallaan. Maailman kaikkeudessa maapallo on vain yksi pieni kirkas piste. Ilman auringon energiaa ei maapallolla olisi elämää. 

 

Auringon aktiviteetti laskee vuodesta 2021 lähtien. Pieni jääkausi syntyy, kun auringon aktiivisuus vähenee ja auringonpilkut vähenevät. Näiden auringonpilkkujen aktiivisuus vaihtelee 11 vuoden mittaisissa jaksoissa. Tämä tietää tulevina vuosikymmeninä kylmää ajanjaksoa. Ilmiö on ollut havaittavissa viimeksi vuosina 1645-1715. Euroopassa ja Pohjois-Euroopassa talvet olivat poikkeuksellisen kylmiä. Ajanjakso tunnetaan nimellä Maunderin miniminä.  Katovuodet koettelivat myös Suomea vuosina 1665-1697. 

 

Auringon lisäksi on monia muita tekijöitä, jotka vaikuttavat Maapallon ilmastoon. Itse planeetta aiheuttaa muutoksia ilmastoon. Näitä ovat esimerkiksi Golfvirran romahtaminen, ikiroudan sulaminen tai jäätiköiden sulaminen. Suurta merkitystä on myös Pohjois-Atlantin merivirtauksilla.

  

Puu sitoo kasvaessaan hiiltä ilmakehästä ja hillitsee ilmaston lämpenemistä. Kaadettu puu ei sitä enää tee. Trooppisten sademetsien tila on huomattavasti heikentynyt puuston hakkuiden vaikutuksesta ja ne ovatkin nyt päästölähteitä. Tosin sanoen ne eivät enää hillitse ilmastonmuutosta vaan kiihdyttävät sitä. Sademetsiä on pidetty suurena päästönieluna.  

 

Sademetsät aiheuttavat lisäpäästöja 425 Megatonnia eli teragrammaa eli miljardi kilogrammaa, joka on yhtä paljon kuin koko auto- ja rekkaliikenteen aiheuttamat päästöt   vuosittain Yhdysvalloissa. 

 

Onko ihminen hampaaton tekemään päätöksiä sademetsien hakkuiden suhteen. Tuotot näistä hakkuista ovat huomattavia. Ne menevät ilmaston lämpenemisen ohi.  Ilmaston lämpenemisen ongelmien tarkastelu  olisi pitänyt kohdentaa sademetsiin ja niiden suojeluun.  

 

Ympäristöpolitiikka Euroopan unionin näkökulmasta perustuu ennalta varautumiseen, ennalta ehkäisyyn ja ympäristövahinkojen torjumiseen. Ennalta varautumisen periaate on riskinhallintaväline, joka näyttää ohittavan tieteellisen varmuuden.  

 

Onko Euroopan unionikin voimaton, kun mahdollistaa bisneksen ilmaston lämpenemisellä? Näinkö myös Suomessa?

 

http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/72/ilmastonmuutos-ja-ymparistoIGILEHTI 

http://www.europarl.europa.eu/factsheets/fi/sheet/71/ymparistopolitiikan-yleiset-periaatteet-ja-peruslinjaukse 

https://yle.fi/uutiset/3-9857591 

https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/seuraava-hyytava-uutinen-jaakausi-tulossa-meteorologi-vastaa/5241708#gs.NLAxM8g 

https://tekniikanmaailma.fi/synkimmat-ennusteet-ilmaston-lampenemisesta-eivat-ole-uskottavia-kertoo-tutkimus/ 

https://tekniikanmaailma.fi/tutkijat-varoittavat-auringon-aiheuttamasta-minijaakaudesta-joka-voi-viilentaa-maapalloa-2030-luvulla/ 

Karin Karjalainen  

Pieksämäen Perusnaiset 

 

 

]]>
1 http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263243-bisnesta-ilmastonmuutoksella#comments EU Ilmastonmuutos Yhteiskunta Sat, 27 Oct 2018 19:00:51 +0000 Karin Karjalainen http://karinkarjalainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/263243-bisnesta-ilmastonmuutoksella
Ministerit hippasilla http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262900-ministerit-hippasilla <p>Maaseudun tulevaisuus&nbsp;julkaisi huimaa 1% kannatusta nauttivan Sinisten puolueen Timo Soinin <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.317835">kolumnin</a>.</p><p>&nbsp;</p><p>Viihdelehti Ilta-Sanomat oli saanut globalisaatiota ihannoivan Kokoomus puolueen Petter Orpon kommentoimaan Soinin mielipidettä, joka on, että ei tehdä mitään.</p><p>Jos nyt oletetaan, että<a href="http://www.ym.fi/fi-FI/Ajankohtaista/IPCC_Ilmasto_lampenee_halyttavalla_vauhd(48136)"> IPCC:n raportti </a>pitää paikkaansa, niin yhden hallituspuolueen ministeri (Soini) on sitä mieltä, että asialle ei pidä tehdä mitään ja toisen hallituspuolueen ministeri (Orpo) taas odottelee, että EU antaa käskyn, jota palvoa.</p><p>Keskustapuolue on myös Sipilän johdolla osoittanut, että teemme 100% sen, mitä EU käskee.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos puhutaan ilmastosta niin,&nbsp; ei ole juurikaan merkitystä, mitä Suomi tai suomalaiset tekevät.</p><p>Ainoa&nbsp; miten Suomi voi vaikuttaa ilmastoon, on siellä kuuluisassa EU pöydässä kertoa, että EU:n pitää&nbsp;korottaa päästöistä piittamattoimien maiden tullimaksuja, niin että ne vastaavat päästöistä piittavien maiden hintatasoa rahtikuluineen.</p><p>Suomen edustajat eivät missään tapauksessa saa hyväksyä EU:n päästötoimia, mikäli ne on jotain sähköautopakkoa tai puunpoltto kieltoa tai muuta vastaavaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Pitää selkeästi kertoa, että jos EU tuhoaa autoteollisuutensa ja siirtää senkin päästöistä piittaamattomiin kehitysmaihin, niin se ei pudota päästöjä, vaan lisää niitä.</p><p>Se ei myöskään tee kriisistä toiseen kahlaavalle taloudellemme hyvää.</p><p>Katainen kommentoi joskus populismia, että populisti esittää yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Olkoon sitten niin, mutta millä lisänimikkeellä pitäisi kutsua näitä kokoomuslaisia, tai keskustalaisia&nbsp;ei populistipuolueita,&nbsp;jotka esittävät monimutkaisia ratkaisuja yksinkertaisiin asioihin?</p><p>Olisiko hölmöläinen hyvä?</p><p>Voidaanko sopia niin, että mikäli joku puolue esittää toistuvasti yksinkertaisiin asioihin monimutkaisia ratkaisuja, niin sitä puoluetta jatkossa mediassa kutsutaan hölmöläis- lisänimellä.</p><p>Muutama esimerkki:</p><p>Populisti puolue Perussuomalaiset esittää, että päästöjen rajoittamisen toimet tulisi kohdistaa sinne, mistä ne päästöt tulevat.</p><p>&nbsp;</p><p>Hölmöläispuolue Siniset esittää, että riittää, kun ei mökillä pasko rantaan missä ui.</p><p>Tai</p><p>Hölmöläispuolueet Kokoomus ja Keskusta ottavat ilomielin minkä tahansa käskyn vastaan, jonka EU antaa riippumatta siitä, onko sillä mitään vaikutusta ilmastoon ja vaikka se uhkaisia pahentaa ilmaston tilaa edistämällä tuotannon siirtymistä kehitysmaihin, jossa päästöt on tuplaantunut 10 vuoden aikana EU:n harjoittaman avoimen globaalin kaupan seurauksena.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Maaseudun tulevaisuus julkaisi huimaa 1% kannatusta nauttivan Sinisten puolueen Timo Soinin kolumnin.

 

Viihdelehti Ilta-Sanomat oli saanut globalisaatiota ihannoivan Kokoomus puolueen Petter Orpon kommentoimaan Soinin mielipidettä, joka on, että ei tehdä mitään.

Jos nyt oletetaan, että IPCC:n raportti pitää paikkaansa, niin yhden hallituspuolueen ministeri (Soini) on sitä mieltä, että asialle ei pidä tehdä mitään ja toisen hallituspuolueen ministeri (Orpo) taas odottelee, että EU antaa käskyn, jota palvoa.

Keskustapuolue on myös Sipilän johdolla osoittanut, että teemme 100% sen, mitä EU käskee.

 

Jos puhutaan ilmastosta niin,  ei ole juurikaan merkitystä, mitä Suomi tai suomalaiset tekevät.

Ainoa  miten Suomi voi vaikuttaa ilmastoon, on siellä kuuluisassa EU pöydässä kertoa, että EU:n pitää korottaa päästöistä piittamattoimien maiden tullimaksuja, niin että ne vastaavat päästöistä piittavien maiden hintatasoa rahtikuluineen.

Suomen edustajat eivät missään tapauksessa saa hyväksyä EU:n päästötoimia, mikäli ne on jotain sähköautopakkoa tai puunpoltto kieltoa tai muuta vastaavaa.

 

Pitää selkeästi kertoa, että jos EU tuhoaa autoteollisuutensa ja siirtää senkin päästöistä piittaamattomiin kehitysmaihin, niin se ei pudota päästöjä, vaan lisää niitä.

Se ei myöskään tee kriisistä toiseen kahlaavalle taloudellemme hyvää.

Katainen kommentoi joskus populismia, että populisti esittää yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. Olkoon sitten niin, mutta millä lisänimikkeellä pitäisi kutsua näitä kokoomuslaisia, tai keskustalaisia ei populistipuolueita, jotka esittävät monimutkaisia ratkaisuja yksinkertaisiin asioihin?

Olisiko hölmöläinen hyvä?

Voidaanko sopia niin, että mikäli joku puolue esittää toistuvasti yksinkertaisiin asioihin monimutkaisia ratkaisuja, niin sitä puoluetta jatkossa mediassa kutsutaan hölmöläis- lisänimellä.

Muutama esimerkki:

Populisti puolue Perussuomalaiset esittää, että päästöjen rajoittamisen toimet tulisi kohdistaa sinne, mistä ne päästöt tulevat.

 

Hölmöläispuolue Siniset esittää, että riittää, kun ei mökillä pasko rantaan missä ui.

Tai

Hölmöläispuolueet Kokoomus ja Keskusta ottavat ilomielin minkä tahansa käskyn vastaan, jonka EU antaa riippumatta siitä, onko sillä mitään vaikutusta ilmastoon ja vaikka se uhkaisia pahentaa ilmaston tilaa edistämällä tuotannon siirtymistä kehitysmaihin, jossa päästöt on tuplaantunut 10 vuoden aikana EU:n harjoittaman avoimen globaalin kaupan seurauksena.

 

 

]]>
2 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262900-ministerit-hippasilla#comments EU Ilmastonmuutos Sun, 21 Oct 2018 09:57:47 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262900-ministerit-hippasilla
Kova brexit - miksiköhän? http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan <p>Saanko muistuttaa Jean-Claude Junckerin sanoista, kun brexit-sopimusta ei tahdo millään syntyä.</p><p>Iltalehti: Jean-Claude Juncker: Kukaan ei enää uskalla erota EU:sta, kun he näkevät miten Britanniaa rangaistaan, 20.3.2017<br /><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml</a></p><p>&nbsp;</p><p>Tämä tuli mieleeni, kun luin EU-vihamielisyydestä ja itseaiheutetusta pula-ajasta.</p><p>Iltalehti: IL-analyysi: Pöytä EU-vihamielisyydelle katettiin jo vuosia sitten - näistä neljästä syystä Britannia haluaa eroon EU:sta</p><p><a href="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml">https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_u...</a></p><p>&nbsp;</p><p>Eu on rauhanprojektiksi aika kostonhaluinen?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saanko muistuttaa Jean-Claude Junckerin sanoista, kun brexit-sopimusta ei tahdo millään syntyä.

Iltalehti: Jean-Claude Juncker: Kukaan ei enää uskalla erota EU:sta, kun he näkevät miten Britanniaa rangaistaan, 20.3.2017
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201703202200088531_ul.shtml

 

Tämä tuli mieleeni, kun luin EU-vihamielisyydestä ja itseaiheutetusta pula-ajasta.

Iltalehti: IL-analyysi: Pöytä EU-vihamielisyydelle katettiin jo vuosia sitten - näistä neljästä syystä Britannia haluaa eroon EU:sta

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2f093d3a-7c91-472b-89d2-b1baed9e4884_ul.shtml

 

Eu on rauhanprojektiksi aika kostonhaluinen?

]]>
20 http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan#comments Brexit EU Jean-Claude Juncker Sun, 21 Oct 2018 07:39:30 +0000 Jani Tuononen http://janituononen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262884-kova-brexit-miksikohan
IPU on Suomen suurin ympäristöpuolue http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262871-ipu-on-suomen-suurin-ymparistopuolue <p>EU:n neljä perusperiaatetta - ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus - tuhoavat ympäristön ja yhteiskunnat. Silti joidenkin mielestä vain EU:ssa voidaan edistää ympäristönsuojelullista päätöksentekoa. Ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin, Suomi ei pysty 2 %:n &rdquo;vallallaan&rdquo; vaikuttamaan EU:ssa mihinkään asiaan yhtään mitään. Toiseksi, muiden määräysvallan alaisena oleva valtio ei ole itsenäinen, eikä kykene neuvottelemaan mistään aidosta, kansainvälisestä yhteistyöstä, kun ei hallitse edes itseään.</p><p>Suomen pitää vähentää riippuvuuttaan muista maista ja alkaa rakentaa tulevaisuuttaan kestäväksi tuleville sukupolville sekä lopettaa lyhytnäköinen kvartaaliajattelu. Voitaisiin aloittaa energia- ja ruokaomavaraisuudesta sekä kaikenlaisen luonnolle haitallisen turhamaisuuden alasajosta. Pitää keskittyä siihen, että ihmiset pärjäävät, ei siihen, että pankit ja kansainväliset suuryritykset pärjäävät. Omavarainen ja itsenäinen Suomi pystyy pitämään huolen myös heikoimmistaan. Nyky-Suomi ei siihen kykene. Nyky-Suomi myy vanhuksensa kansainvälisille hoivajäteille ja suunnittelee terveydenhuoltonsakin myymistä näille saalistajille.</p><p>Vastaisuudessa Suomen täytyy priorisoida: pitää turvata julkinen terveydenhuolto, julkinen koulutus sekä valtion ja kuntien omistuksessa oleva infrastruktuuri. Kyllä niitä elinkeinoja jää vielä aivan riittämiin yksityiselle sektorille, mutta yhteiskunnan peruspilareiden on oltava suojassa sijoitusmarkkinoilta ja taloussuhdanteilta. Tarvitsemme täydellistä suunnanmuutosta sekä ihmisen että luonnon takia. Tarvitsemme kohtuuden periaatteille rakentuvan tasa-arvoisen, luontoa ja elämää kunnioittavan yhteiskunnan. Mikään eduskuntapuolue ei näytä ajavan näitä periaatteita. Siksi Itsenäisyyspuolue on tällä hetkellä Suomen suurin ympäristöpuolue.</p><p>Henri Aitakari</p><p>Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU:n neljä perusperiaatetta - ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien vapaa liikkuvuus - tuhoavat ympäristön ja yhteiskunnat. Silti joidenkin mielestä vain EU:ssa voidaan edistää ympäristönsuojelullista päätöksentekoa. Ei pidä paikkaansa. Ensinnäkin, Suomi ei pysty 2 %:n ”vallallaan” vaikuttamaan EU:ssa mihinkään asiaan yhtään mitään. Toiseksi, muiden määräysvallan alaisena oleva valtio ei ole itsenäinen, eikä kykene neuvottelemaan mistään aidosta, kansainvälisestä yhteistyöstä, kun ei hallitse edes itseään.

Suomen pitää vähentää riippuvuuttaan muista maista ja alkaa rakentaa tulevaisuuttaan kestäväksi tuleville sukupolville sekä lopettaa lyhytnäköinen kvartaaliajattelu. Voitaisiin aloittaa energia- ja ruokaomavaraisuudesta sekä kaikenlaisen luonnolle haitallisen turhamaisuuden alasajosta. Pitää keskittyä siihen, että ihmiset pärjäävät, ei siihen, että pankit ja kansainväliset suuryritykset pärjäävät. Omavarainen ja itsenäinen Suomi pystyy pitämään huolen myös heikoimmistaan. Nyky-Suomi ei siihen kykene. Nyky-Suomi myy vanhuksensa kansainvälisille hoivajäteille ja suunnittelee terveydenhuoltonsakin myymistä näille saalistajille.

Vastaisuudessa Suomen täytyy priorisoida: pitää turvata julkinen terveydenhuolto, julkinen koulutus sekä valtion ja kuntien omistuksessa oleva infrastruktuuri. Kyllä niitä elinkeinoja jää vielä aivan riittämiin yksityiselle sektorille, mutta yhteiskunnan peruspilareiden on oltava suojassa sijoitusmarkkinoilta ja taloussuhdanteilta. Tarvitsemme täydellistä suunnanmuutosta sekä ihmisen että luonnon takia. Tarvitsemme kohtuuden periaatteille rakentuvan tasa-arvoisen, luontoa ja elämää kunnioittavan yhteiskunnan. Mikään eduskuntapuolue ei näytä ajavan näitä periaatteita. Siksi Itsenäisyyspuolue on tällä hetkellä Suomen suurin ympäristöpuolue.

Henri Aitakari

Itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja

]]>
8 http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262871-ipu-on-suomen-suurin-ymparistopuolue#comments EU Ilmastonmuutos Itsenäisyys Sat, 20 Oct 2018 19:11:45 +0000 Henri Aitakari http://henriaitakari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262871-ipu-on-suomen-suurin-ymparistopuolue
Mitä Presidenttimme yrittää sanoa? http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262784-mita-presidenttimme-yrittaa-sanoa <a href="https://www.iltalehti.fi/politiikka/dba3a48e-9fd6-4e84-a72e-b751a2542383_pi.shtml?fbclid=IwAR0hwt8P90GP7V2z1fthRb24JRHUAbp7U5BExCD0YIYTTTnhZc8K8xIlSRE" title="https://www.iltalehti.fi/politiikka/dba3a48e-9fd6-4e84-a72e-b751a2542383_pi.shtml?fbclid=IwAR0hwt8P90GP7V2z1fthRb24JRHUAbp7U5BExCD0YIYTTTnhZc8K8xIlSRE">https://www.iltalehti.fi/politiikka/dba3a48e-9fd6-4e84-a72e-b751a2542383...</a> Presidentti Sauli Niinistö puhuu taas EU:n ongelmista. Hän tarjosi myös keskustelupöytää aiheesta jo tuoreeltaan uudelleen valintansa jälkeen, mutta tuolloin mm. Petteri Orpo kommentoi, että ei ole tarvetta. Tarkoittaako Niinistö, että ongelman rstkaisu olisi eu:n yhteinen sotilaallinen uhka muita isoja vastaan? Jos näin, niin olen eri mieltä. Mielestäni ongelma on EU, joka jakaa Euroopan valtioita toisistaan, eikä yhdistä niitä suureksi voimaksi. Eu on hidas ja kankea, koska isoihin päätöksiin tarvitaan yksimielinen päätös kaikille EU jäsenille kerralla. Se on EU:n ongelma, ei etu. Yhtenäinen Eurooppa voisi yhtä hyvin sopia asioista yhdessä ilman EU:ta. Tuolloin päätökset tulisi tehokkaammin ja niihin päätöksiin olisi helppo valtioiden tulla mukaan omaan tahtiinsa silloin kun päätökset osoittautuu hyvin ja myös irtautua niistä jos ne todetaan huonoiksi. Juttuni pointti on, että miksi valtaisan suosion omaavaa Presidenttiä ei haluta kuunnella silloin, jos Hän puhuu EU:n tai Euron ongelmista? Ei ongelmat poistu sillä, että niistä ei puhuta. Sama pätee maahanmuuttoa. Ongelmat ratkeaa niistä keskustelemalla ja niin, että keskustellaan myös niistä huonoista puolista.<div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 6 http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262784-mita-presidenttimme-yrittaa-sanoa#comments EU Fri, 19 Oct 2018 09:34:38 +0000 Tero Ahtola http://teroteukkaahtola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262784-mita-presidenttimme-yrittaa-sanoa STUBB-optimisti vailla realismia ? http://teroluostarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262753-stubb-optimisti-vailla-realismia <p>Alex taistelee tosissaan EPP kärkiehdokkaan paikasta ja tulee laittamaan muunmuassa Unkarin tapaiset Eu:n perusarvoja rikkovat maat kuriin jne....Orbanille kyytiä ! PRKL</p><p>Näin Alex kertoo....</p><p>&nbsp;</p><p>Mutta....mitä on elämä reaalimailmassa , ote iltalehden jutusta :&nbsp;</p><p>Euroopan kansanpuolueen ryhmässä eli EPP:ssä seitsemän kahdeksasta valtionpäämiehestä tai -naisesta tukee saksalaista <strong>Manfred Weberia</strong> kärkiehdokaskisassa, uutisoi <a href="https://www.politico.eu/article/manfred-weber-commission-president-support-epp-spitzenkandidat/" rel="noopener">Politico</a>.</p><p>Ainoa, joka ei lehden mukaan ole antanut tukeaan Weberille on tällä hetkellä Unkarin pääministeri <strong>Viktor Orban</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>Alexx,,,,herää</strong></p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Alex taistelee tosissaan EPP kärkiehdokkaan paikasta ja tulee laittamaan muunmuassa Unkarin tapaiset Eu:n perusarvoja rikkovat maat kuriin jne....Orbanille kyytiä ! PRKL

Näin Alex kertoo....

 

Mutta....mitä on elämä reaalimailmassa , ote iltalehden jutusta : 

Euroopan kansanpuolueen ryhmässä eli EPP:ssä seitsemän kahdeksasta valtionpäämiehestä tai -naisesta tukee saksalaista Manfred Weberia kärkiehdokaskisassa, uutisoi Politico.

Ainoa, joka ei lehden mukaan ole antanut tukeaan Weberille on tällä hetkellä Unkarin pääministeri Viktor Orban

 

Alexx,,,,herää

 

 

 

 

 

 

]]>
2 http://teroluostarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262753-stubb-optimisti-vailla-realismia#comments A. Stubb EU Thu, 18 Oct 2018 18:52:27 +0000 Tero Luostarinen http://teroluostarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262753-stubb-optimisti-vailla-realismia