Nato http://puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132718/all Wed, 14 Feb 2018 21:41:04 +0200 fi Nato-jäsenyyden vankka kannattaja joutui Puolustusvoimien ”kuulusteluun” http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun <p>Puolustusvoimien tiedustelu-upseeri soitti minulle eilen ja vaati pikaista tapaamista. Kysymys oli turvallisuuspoliittisista blogikirjoituksistani täällä Uuden Suomen blogisivuilla. Arvasin pikaisen tapaamistarpeen perutella, ettei tällä kertaa sinänsä oltu kiinnostuneita blogikirjoitusten sisällöistä, kuten vaikkapa Suomen Nato-jäsenyydestä tai Suomen kyvykkyydestä torjua Iskander-ohjuksia.</p><p>Olin tänään Pääesikunnassa Puolustusvoimien &quot;kuulemisessa&quot; noiden blogikirjoituksieni vuoksi. Tiedustelu-upseeri käytti sanaa &rdquo;kuuleminen&rdquo;, mutta minä luonnehtisin tilaisuutta kuulusteluksi. Sain käsityksen tilaisuuden perusteista, että joku oli polttanut Puolustusvoimissa päreensä blogikirjoituksistani ja esittänyt kysymyksen &quot;<em>mikäs mies tämä oikein on</em>&quot;. Kirjoitus, johon tiedustelu-upseeri oli tutustunut ja joka ilmeisesti oli ollut erityinen päreenpolttaja, oli kirjoitukseni otsikolla &rdquo;<em>Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle</em>&rdquo;, joka löytyy <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/247395-suomen-avoin-tieto-puolustusinfrastruktuurista-tekee-tyon-helpoksi-venajalle"><u>täältä</u></a>.</p><p>Ei ole&nbsp;helppoa olla Suomessa Nato-jäsenyyden kannattaja ja kirjoittaa blogia asiasta. Olen tosin joissakin kirjoituksissa arvioinut kriittisesti Puolustusvoimia esimerkiksi ohjuspuolustuskyvystämme, Puolustusvoimien perustamasta Venäjä-ryhmästä ja myös monesta muusta asiasta. Monessa blogissa on myös arvostelevia ajatuksia.</p><p>Tuo &rdquo;kuuleminen&rdquo; kesti noin tunnin. Osaan hieman venäjän kieltä ja minulla on passissani Venäjän viisumi. Passin Venäjä-viisumista ja leimoista alkoi tiedustelu-upseerin varsinainen ilotulitus. Kuinka hyvin puhut venäjää? Milloin kävit viimeksi Venäjällä? Kuinka monta kertaa käyt vuodessa? Milloin menet seuraavan kerran? Tapaatko venäläisiä? Onko sinulla perheenjäseniä Venäjällä? Miksi käyt Venäjällä?</p><p>Ei, ei ole sukulaisia Venäjällä eikä taitaisi Putinkaan pitää kirjoituksistani, jos lukisi. Jos lukisi, tuskin saisin enää viisumia Venäjälle.</p><p>Venäjän kielen taito - vaikka ei olisi vahvakaan - taitaa olla väärä taito Suomessa, jos Puolustusvoimat saa päättää. Me hieman venäjää osaavat ja Venäjän viisumin omaavat taidamme olla alhaisinta paarialuokkaa kaksoiskansaisten kanssa. Myös niiden kaksoiskansaisten kanssa, joilla toinen kansalaisuus on EU-maassa tai Pohjois-Amerikassa.</p><p>Tiedustelu-upseeri oli kiinnostanut myös, tapaanko Suomessa politiikkoja saanko heiltä tietoja kirjoituksiini. &rdquo;<em>En, kaikki on netistä ja/tai julkisista asiakirjoista.</em>&rdquo;, vastasin. Myönsin tosin, että kerran olen käynyt eduskunnassa kutsusta.</p><p>Kysyttiin myös, tapaanko blogikirjoituksen johdosta muita, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä blogikirjoitusten kautta ja käsittelemmekö asiaa jossakin yhteistilaisuuteen kokoontumalla. Tuli mieleen, että helvetti, onko nyt presidentinvaalien jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus rikollista Suomessa. Sanoin, että ainoa paikka käydä mielipiteenvaihtoa on kommentointi minun blogikirjoituksissa, joissa kaikki kannanotot ovat julkisia.</p><p>Joten varokaa kaikki blogini kommentoijat, Puolustusvoimat voivat lukea niitä ja tehdä omia johtopäätöksiään.</p><p>Myös muista yhteyksistä tiedusteltiin. Kysyttiin yhteyksistä eri länsimaihin melko tiukkaan sävyyn. Etenkin yhteyksistä Ruotsiin alkoi seuraava pommitus, kun mainitsin, että olen pyytänyt Ruotsin puolustusministeriöstä julkisia asiakirjoja, joita olen julkaissut myös blogeissani. Keskustelussa oli Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin kirje Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille, jonka julkaisin blogissani (kirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017</em>&rdquo;, &nbsp;<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243599-yhdysvaltain-ukaasikirje-ruotsin-puolustusministerille-2982017"><u>US-blogi 29.8.2017</u></a>). Asiakirja on siis täysin julkinen eikä minulla ole kuin julkisia asiakirjoja. Myönsin myös, että viimeisen kirjoituksen laadinnan yhteydessä olin ollut yhteydessä hollantilaisiin tiedotusvirkamiehiin. Kirjoitus käsitteli EU-puolustuksen <em>Military Mobility</em> -hanketta Hollannin johtamana.</p><p>Seuraavaksi tiedustelu-upseerin kohteeksi joutui Ajatuspaja Libera, kun mainitsin että siellä on julkaistu juuri blogikirjoitukseni &rdquo;<em>Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla</em>&rdquo; -kirjoitussarjassa. Kirjoitukseni oli otsikolla &rdquo;<em>Julkinen valinta &ndash; suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa</em>.&rdquo; Kirjoitussarjan kirjoittajat olivat minun lisäkseni Jorge Benitez,&nbsp;Toomas Ilves,&nbsp;Pauli Järvenpää, Elina Lepomäki, Alpo Rusi, Kristi Raik sekä Anke Schmidt-Felzmann. Nuo hyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kirjoitukset löytyvät <a href="http://www.libera.fi/julkaisut/raportit/suomen-turvallisuuspolitiikka-100-vuotta-kahden-vaiheilla/"><u>täältä</u></a>.</p><p>Jouduin tiukoille selvittääkseni, mikä on ajatuspaja Libera. Ei riittänyt, että hallituksessa on mukana mm. pankkiiri Björn Wahlroos ja kansanedustaja Elina Lepomäki ja että yksi turvallisuuspoliittinen kirjoittaja oli Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Pauli Järvenpää oli puolustusministeriön entisenä ylijohtajana ja puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sentään tiedustelu-upseerille tuttu. Hänestä ei esitetty jatkokysymyksiä.</p><p>Koomista oli, että tiedustelu-upseeri teki muistiinpanoja FIIA-muistioon (FIIA on eduskunnan alainen Suomen ulkopoliittinen instituutti, <a href="https://www.fiia.fi/"><u>UPI</u></a>), mutta hän ei tunnistanut UPIN virolaistaustaista tutkijaa Kirsti Raikia, jonka mainitsin yhdeksi kirjoittajaksi hälventääkseni epäilyä Liberasta. 1.2.2018 Raik siirtyi johtajaksi Viron ulkopoliittiseen instituuttiin.</p><p>Voin vain kuvitella sitä henkistä kärsimystä, johon Alpo Rusi on joutunut, kun Suojelupoliisi epäili häntä aikanaan perusteetta heppoisesti vakoilusta. Tämänpäiväinen kokemukseni käänsi myös ajatuksiani tiedustelulain muutoksesta, jonka vankka kannattaja olen aikaisemmin ollut. Mitä, jos tiedustelulaki mahdollistaa kaiken maailman sekopäiden toiminnan tavanomaista kansalaistoimintaa tai vaikkapa blogikirjoittamista uhkaavasti?</p><p>Ei ole tosiaankaan helppo olla Nato-jäsenyyden kannattaja Suomessa. No, ei sentään vielä laitettu vankilaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavalla Venäjän matkalla, jonka ajankohtaa tiedusteltiin uuterasti. Saapa nähdä, selviääkö siitä pelkällä tullin matkalaukkupenkomisella.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kirjoitteluni kuitenkin aina jatkuu, sitä ei kukaan estä. Ei kukaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Puolustusvoimien tiedustelu-upseeri soitti minulle eilen ja vaati pikaista tapaamista. Kysymys oli turvallisuuspoliittisista blogikirjoituksistani täällä Uuden Suomen blogisivuilla. Arvasin pikaisen tapaamistarpeen perutella, ettei tällä kertaa sinänsä oltu kiinnostuneita blogikirjoitusten sisällöistä, kuten vaikkapa Suomen Nato-jäsenyydestä tai Suomen kyvykkyydestä torjua Iskander-ohjuksia.

Olin tänään Pääesikunnassa Puolustusvoimien "kuulemisessa" noiden blogikirjoituksieni vuoksi. Tiedustelu-upseeri käytti sanaa ”kuuleminen”, mutta minä luonnehtisin tilaisuutta kuulusteluksi. Sain käsityksen tilaisuuden perusteista, että joku oli polttanut Puolustusvoimissa päreensä blogikirjoituksistani ja esittänyt kysymyksen "mikäs mies tämä oikein on". Kirjoitus, johon tiedustelu-upseeri oli tutustunut ja joka ilmeisesti oli ollut erityinen päreenpolttaja, oli kirjoitukseni otsikolla ”Suomen avoin tieto puolustusinfrastruktuurista tekee työn helpoksi Venäjälle”, joka löytyy täältä.

Ei ole helppoa olla Suomessa Nato-jäsenyyden kannattaja ja kirjoittaa blogia asiasta. Olen tosin joissakin kirjoituksissa arvioinut kriittisesti Puolustusvoimia esimerkiksi ohjuspuolustuskyvystämme, Puolustusvoimien perustamasta Venäjä-ryhmästä ja myös monesta muusta asiasta. Monessa blogissa on myös arvostelevia ajatuksia.

Tuo ”kuuleminen” kesti noin tunnin. Osaan hieman venäjän kieltä ja minulla on passissani Venäjän viisumi. Passin Venäjä-viisumista ja leimoista alkoi tiedustelu-upseerin varsinainen ilotulitus. Kuinka hyvin puhut venäjää? Milloin kävit viimeksi Venäjällä? Kuinka monta kertaa käyt vuodessa? Milloin menet seuraavan kerran? Tapaatko venäläisiä? Onko sinulla perheenjäseniä Venäjällä? Miksi käyt Venäjällä?

Ei, ei ole sukulaisia Venäjällä eikä taitaisi Putinkaan pitää kirjoituksistani, jos lukisi. Jos lukisi, tuskin saisin enää viisumia Venäjälle.

Venäjän kielen taito - vaikka ei olisi vahvakaan - taitaa olla väärä taito Suomessa, jos Puolustusvoimat saa päättää. Me hieman venäjää osaavat ja Venäjän viisumin omaavat taidamme olla alhaisinta paarialuokkaa kaksoiskansaisten kanssa. Myös niiden kaksoiskansaisten kanssa, joilla toinen kansalaisuus on EU-maassa tai Pohjois-Amerikassa.

Tiedustelu-upseeri oli kiinnostanut myös, tapaanko Suomessa politiikkoja saanko heiltä tietoja kirjoituksiini. ”En, kaikki on netistä ja/tai julkisista asiakirjoista.”, vastasin. Myönsin tosin, että kerran olen käynyt eduskunnassa kutsusta.

Kysyttiin myös, tapaanko blogikirjoituksen johdosta muita, jotka kannattavat Suomen Nato-jäsenyyttä blogikirjoitusten kautta ja käsittelemmekö asiaa jossakin yhteistilaisuuteen kokoontumalla. Tuli mieleen, että helvetti, onko nyt presidentinvaalien jälkeen Nato-jäsenyyden kannatus rikollista Suomessa. Sanoin, että ainoa paikka käydä mielipiteenvaihtoa on kommentointi minun blogikirjoituksissa, joissa kaikki kannanotot ovat julkisia.

Joten varokaa kaikki blogini kommentoijat, Puolustusvoimat voivat lukea niitä ja tehdä omia johtopäätöksiään.

Myös muista yhteyksistä tiedusteltiin. Kysyttiin yhteyksistä eri länsimaihin melko tiukkaan sävyyn. Etenkin yhteyksistä Ruotsiin alkoi seuraava pommitus, kun mainitsin, että olen pyytänyt Ruotsin puolustusministeriöstä julkisia asiakirjoja, joita olen julkaissut myös blogeissani. Keskustelussa oli Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattisin kirje Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistille, jonka julkaisin blogissani (kirjoitus otsikolla ”Yhdysvaltain ukaasikirje Ruotsin puolustusministerille 29.8.2017”,  US-blogi 29.8.2017). Asiakirja on siis täysin julkinen eikä minulla ole kuin julkisia asiakirjoja. Myönsin myös, että viimeisen kirjoituksen laadinnan yhteydessä olin ollut yhteydessä hollantilaisiin tiedotusvirkamiehiin. Kirjoitus käsitteli EU-puolustuksen Military Mobility -hanketta Hollannin johtamana.

Seuraavaksi tiedustelu-upseerin kohteeksi joutui Ajatuspaja Libera, kun mainitsin että siellä on julkaistu juuri blogikirjoitukseni ”Suomen turvallisuuspolitiikka: 100 vuotta kahden vaiheilla” -kirjoitussarjassa. Kirjoitukseni oli otsikolla ”Julkinen valinta – suomalaisen päätöksenteon ongelmat ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.” Kirjoitussarjan kirjoittajat olivat minun lisäkseni Jorge Benitez, Toomas Ilves, Pauli Järvenpää, Elina Lepomäki, Alpo Rusi, Kristi Raik sekä Anke Schmidt-Felzmann. Nuo hyvät ulko- ja turvallisuuspoliittiset kirjoitukset löytyvät täältä.

Jouduin tiukoille selvittääkseni, mikä on ajatuspaja Libera. Ei riittänyt, että hallituksessa on mukana mm. pankkiiri Björn Wahlroos ja kansanedustaja Elina Lepomäki ja että yksi turvallisuuspoliittinen kirjoittaja oli Viron entinen presidentti Toomas Ilves. Pauli Järvenpää oli puolustusministeriön entisenä ylijohtajana ja puolustuspoliittisen osaston päällikkönä sentään tiedustelu-upseerille tuttu. Hänestä ei esitetty jatkokysymyksiä.

Koomista oli, että tiedustelu-upseeri teki muistiinpanoja FIIA-muistioon (FIIA on eduskunnan alainen Suomen ulkopoliittinen instituutti, UPI), mutta hän ei tunnistanut UPIN virolaistaustaista tutkijaa Kirsti Raikia, jonka mainitsin yhdeksi kirjoittajaksi hälventääkseni epäilyä Liberasta. 1.2.2018 Raik siirtyi johtajaksi Viron ulkopoliittiseen instituuttiin.

Voin vain kuvitella sitä henkistä kärsimystä, johon Alpo Rusi on joutunut, kun Suojelupoliisi epäili häntä aikanaan perusteetta heppoisesti vakoilusta. Tämänpäiväinen kokemukseni käänsi myös ajatuksiani tiedustelulain muutoksesta, jonka vankka kannattaja olen aikaisemmin ollut. Mitä, jos tiedustelulaki mahdollistaa kaiken maailman sekopäiden toiminnan tavanomaista kansalaistoimintaa tai vaikkapa blogikirjoittamista uhkaavasti?

Ei ole tosiaankaan helppo olla Nato-jäsenyyden kannattaja Suomessa. No, ei sentään vielä laitettu vankilaan. Saa nähdä, mitä tapahtuu seuraavalla Venäjän matkalla, jonka ajankohtaa tiedusteltiin uuterasti. Saapa nähdä, selviääkö siitä pelkällä tullin matkalaukkupenkomisella.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen kirjoitteluni kuitenkin aina jatkuu, sitä ei kukaan estä. Ei kukaan.

]]>
72 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun#comments Nato Puolustusvoimat Suomen Nato-jäsenyys Turvallisuuslaki Venäjän uhka Suomelle Wed, 14 Feb 2018 19:41:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250955-nato-jasenyyden-vankka-kannattaja-joutui-puolustusvoimien-kuulusteluun
NATOn kaksi vahvinta maata napit vastakkain http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain <p>Mihin tarvitaan vihollisia, kun ystävät ovat tällaisia?</p> <p>Suomen tulee liityä kaikkiin Lännen arvoyhteisön organisaatioihin, ja toimia niissä aktiivisesti. Näinhän se menee.</p> <p>Jargon.</p> <p>Mutta mikä on todellisuus?</p> <p>Pitkän sotilas- ja valtapoliittisen kehityksen tuloksena olemme nyt tilanteessa, jossa ystävämme ja melkein huonetoverimme NATOn kaksi sotilaallisesti vahvivta maata, Yhdysvallat ja Turkki, ovat kaluunan napit vastakkain Syyriassa.</p> <p>Turkin hyökkäys Rojavin kurdialueelle repii kaikkiaankin NATOn rivejä ja voi lopulta vahingoittaa myös Turkkia itseään.</p> <p><strong>Minkälaisia ystäv</strong>iä?</p> <p>Jos Suomi liittyisi NATOon, minkälaisten kumppanien kanssa sinne sotilaspoliittisiin vällyihin mentäisiin?</p> <p>Siellähän toki jo olemme, käymäsiltämme, yön timoina kuukahtelemassa. Kuin, NATOn toiseksi vahvimman armeijan omaavan Turkin kanssa kävisimme sotilasliittoon.</p> <p>Turkin tyyppiominaisuuksista voidaan mainita mm.: &quot;Islamistisen AK-puolueen hallitsemalla Turkille oli liikaa se, että rajan taakse Syyrian puolelle nousi suhteellisen vakaa, demokraattinen ja maallistunut kurdialue.&quot;</p> <p>Mitkä olivatkaan Lännen perusarvot, joihin monet meistä haluavat mahd. pitkälle sitoutua?</p> <p>Eivätkö muun muassa vakaus, demokraattisuus ja maallistuneet valtiorakenteet?</p> <p>Eivätkä niinkään yksinvaltaisuus, islamistinen näkemyshorisontti, militaristinen aggressio, muutamia olemuspiirteitä mainitaksemme.</p> <p>Niin, ja &quot;Lisäksi Turkin ja Venäjän lähentyminen on jo pitkään huolestuttanut Brysseliä ja Washingtonia. Länsivallat eivät tee mielellään mitään, mikämitään, mikä tiivistäisi entisestään Turkin ja Venäjän välejä.&quot;</p> <p>Tässäpä pulma, luonteeltaan pysyvä. Sillä: &quot;Venäjä puolestaan näkee Turkissa mahdollisuuksia hajottaa NATOn rivejä. Tämän geopoliittisen pelin suurimpia uhreja ovat Syyrian kurdit.&quot;</p> <p>Näin on. Mutta vastaavanlaiseen kuvioon, väkikapulaksi, voisi joutua myös Suomi.</p> <p>Kenties olennaisinta, mitä tapaus Turkki voisi meille osoittaa, mikäli haluttaisiin nähdä se, mikä on silmiemme edessä, on, että kuvitelma NATOn tiiviydestä, toimintakyvystä ja läntiseen arvoyhteisöön sitoutuneesta veljesavusta taitaa hieman vuotaa. (Sitaattien lähde: HS/Jukka Huusko: Riskipeliä kovin panoksin Syyriassa, su 11.2.2018, sivu A25.</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p> <p>​</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mihin tarvitaan vihollisia, kun ystävät ovat tällaisia?

Suomen tulee liityä kaikkiin Lännen arvoyhteisön organisaatioihin, ja toimia niissä aktiivisesti. Näinhän se menee.

Jargon.

Mutta mikä on todellisuus?

Pitkän sotilas- ja valtapoliittisen kehityksen tuloksena olemme nyt tilanteessa, jossa ystävämme ja melkein huonetoverimme NATOn kaksi sotilaallisesti vahvivta maata, Yhdysvallat ja Turkki, ovat kaluunan napit vastakkain Syyriassa.

Turkin hyökkäys Rojavin kurdialueelle repii kaikkiaankin NATOn rivejä ja voi lopulta vahingoittaa myös Turkkia itseään.

Minkälaisia ystäviä?

Jos Suomi liittyisi NATOon, minkälaisten kumppanien kanssa sinne sotilaspoliittisiin vällyihin mentäisiin?

Siellähän toki jo olemme, käymäsiltämme, yön timoina kuukahtelemassa. Kuin, NATOn toiseksi vahvimman armeijan omaavan Turkin kanssa kävisimme sotilasliittoon.

Turkin tyyppiominaisuuksista voidaan mainita mm.: "Islamistisen AK-puolueen hallitsemalla Turkille oli liikaa se, että rajan taakse Syyrian puolelle nousi suhteellisen vakaa, demokraattinen ja maallistunut kurdialue."

Mitkä olivatkaan Lännen perusarvot, joihin monet meistä haluavat mahd. pitkälle sitoutua?

Eivätkö muun muassa vakaus, demokraattisuus ja maallistuneet valtiorakenteet?

Eivätkä niinkään yksinvaltaisuus, islamistinen näkemyshorisontti, militaristinen aggressio, muutamia olemuspiirteitä mainitaksemme.

Niin, ja "Lisäksi Turkin ja Venäjän lähentyminen on jo pitkään huolestuttanut Brysseliä ja Washingtonia. Länsivallat eivät tee mielellään mitään, mikämitään, mikä tiivistäisi entisestään Turkin ja Venäjän välejä."

Tässäpä pulma, luonteeltaan pysyvä. Sillä: "Venäjä puolestaan näkee Turkissa mahdollisuuksia hajottaa NATOn rivejä. Tämän geopoliittisen pelin suurimpia uhreja ovat Syyrian kurdit."

Näin on. Mutta vastaavanlaiseen kuvioon, väkikapulaksi, voisi joutua myös Suomi.

Kenties olennaisinta, mitä tapaus Turkki voisi meille osoittaa, mikäli haluttaisiin nähdä se, mikä on silmiemme edessä, on, että kuvitelma NATOn tiiviydestä, toimintakyvystä ja läntiseen arvoyhteisöön sitoutuneesta veljesavusta taitaa hieman vuotaa. (Sitaattien lähde: HS/Jukka Huusko: Riskipeliä kovin panoksin Syyriassa, su 11.2.2018, sivu A25.

]]>
14 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain#comments Demokratia Nato Suomi Turkki Yhdysvallat Sun, 11 Feb 2018 16:44:29 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250806-naton-kaksi-vahvinta-maata-napit-vastakkain
Sotilaallisen kauttakulun salliminen on Suomen ensimmäinen koe EU-puolustuksessa http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250781-sotilaallisen-kauttakulun-salliminen-on-suomen-ensimmainen-koe-eu-puolustuksessa <p>Yhdysvaltain Eurooppa-joukkojen (<a href="http://www.eur.army.mil/"><u>USAREUR</u></a>) maavoimien komentaja Ben Hodges nosti sotajoukkojen siirtoon liittyvät ongelmat esille ensi kerran lehtihaastattelussa marraskuussa 2015 (<a href="http://defencematters.org/news/top-us-general-we-need-a-military-schengen-zone-inside-nato/416/"><u>Defence Matters 18.11.2015</u></a>). Sen jälkeen asiaa on pidetty yllä monessa yhteydessä (esim. <a href="https://www.reuters.com/article/us-nato-germany-usa-idUSKBN1A617U"><u>Reuters 21.7.2017</u></a>) ja viimeksi Yhdysvaltain merivoimien kenraali Joe Dunford Naton päämajassa Brysselissä (<a href="https://www.defense.gov/News/Article/Article/1415580/russias-actions-spending-send-chill-through-europe-dunford-says/"><u>U.S. DoD 15.1.2018</u></a>).</p><p>Yhdysvallat on jo ryhtynyt konkreettisin toimiin selvittääkseen sotavoiman siirtomahdollisuuksia ja Yhdysvaltojen joukkojen ylläpidon tarvitsemaa logistiikkaa eri Euroopan maissa. Selvitys koskee kaikkia Euroopan maita. Yhdysvallat selvittää myös sotavoiman valtiorajojen ylityksiin tarvitsemia lupia. Selvitystyö tehdään Yhdysvaltain puolustusvoimien logistiikkalaitoksella (The Defense Logistics Agency, <a href="http://www.dla.mil/AboutDLA/"><u>DLA</u></a>) IBex-ohjelman puitteissa (Industrial Base Extension).</p><p>Olen kirjoittanut aikaisemmin Euroopan sotavoimasiirtoja käsittelevän blogikirjoituksen otsikolla &rdquo;<em>EU-puolustuksen ensimmäinen koetinkivi on varmistaa sotavoimasiirrot Euroopassa</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/243384-eu-puolustuksen-ensimmainen-koetinkivi-on-varmistaa-sotavoimasiirrot-euroopassa"><u>US-blogi 24.9.2017</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis tapasi Hollannin virkaveljensä Jeanine Hennis-Plasschaertin Pentagonissa 15.8.2017 (</em><a href="http://nlintheusa.15.8.2017/"><em><u>The Netherlands Embassy in the United States 15.8.2017</u></em></a><em>). Yksi keskeinen asia tapaamisessa oli puolustuksen Schengen-alueen muodostaminen Eurooppaan. Asia on siis erittäin tärkeä Yhdysvalloille, mutta tärkeä se on myös Hollannille. Jos Hollannista ja puolustusministeri Jeanine Hennis-Plasschaertista olisi kiinni, Euroopassa olisi jo puolustuksen Schengen-alue (</em><a href="https://www.defensie.nl/actueel/nieuws/2017/06/29/hennis-wil-militair-schengengebied"><u><em>Defensie, </em><em>Hennis wil &#39;militair Schengengebied&#39; 29.6.2017</em></u></a><em>). Hollanti on esimerkillinen, kun puhutaan Euroopan puolustuksen yhdistämisestä niin Naton kuin EU:n puitteissa.</em>&rdquo;</p><p>EU:n pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) puolustuksessa on kirjattu aikanaan jo Lissabonin perussopimukseen. Englanninkielinen termi puolustusyhteistyölle on Permanent Structured Cooperation (<a href="http://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2017/12/11/defence-cooperation-pesco-25-member-states-participating/"><u>PESCO</u></a>).</p><p>Hollannin esimerkillisyys palkittiin, kun EU:n puolustusyhteistyön ensimmäiset 17 konkreettista yhteistyöhankkeesta kirjattiin PRY:n projektilistaan 11.12.2017 (<a href="http://www.consilium.europa.eu/media/32079/pesco-overview-of-first-collaborative-of-projects-for-press.pdf"><u>First collaborative PESCO projects</u></a>).</p><p>Hollanti vetää PRY:ssä Sotilaallinen liikkuvuus -hanketta (Military Mobility). Hankkeen tehtävä määritellään englannin kielellä näin:</p><p>&ldquo;<em><u>It aims to guarantee the <strong>unhindered</strong> movement of military personnel and assets within the borders of the EU.</u> This entails avoiding long bureaucratic procedures to move through or over EU Member States, be it via rail, road, air or sea.</em></p><p><em>The project should help to reduce barriers such as legal hurdles to crossborder movement, lingering bureaucratic requirements (such as passport checks at some border crossings) and infrastructure problems, like roads and bridges that cannot accommodate large military vehicles.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>&ldquo;<em><u>Sen tarkoituksena on taata sotilashenkilöstön ja -voiman <strong>esteettömät</strong> liikkeet EU:n valtiorajojen sisällä.</u> Tämä merkitsee sitä, että vältetään pitkät byrokraattiset menettelyt EU:n jäsenvaltioiden kautta tai yli joko rautateitse, maanteitse, ilmateitse tai meritse tapahtuvissa siirroissa.</em></p><p><em>Hankkeen avulla olisi voitava vähentää esteitä, kuten oikeudellisia esteitä rajanylityksessä, hallinnollisia vaatimuksia (esimerkiksi passintarkastuksia joillakin rajanylityspaikoilla) ja infrastruktuurin liittyviä ongelmia, kuten teihin ja siltoihin liittyvät ongelmat, jotka eivät kestä suuria sotilasajoneuvoja.</em>&rdquo;</p><p>Sotilaallinen liikkuvuus -hanke lähtee konkreettisesti käyntiin maaliskuun 1. päivänä, jolloin on projektiryhmän aloituskokous Hollannin koollekutsumana. Hollannin ajatus on saada aikaan toimintasuunnitelma maaliskuun loppuun mennessä yhteistyössä EDA:n (<a href="https://www.eda.europa.eu/"><u>European Defence Agency</u></a>), EEAS:n (<a href="https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage_en"><u>European External Action Service</u></a>) ja Euroopan komission (<a href="https://ec.europa.eu/"><u>European Commission</u></a>) kanssa.</p><p>Yksi ilmoitettu painopiste Hollannilla on EU-Nato-yhteistyö sotilaallisessa liikkuvuudessa, joka käytännössä tarkoittaa Nato-maiden asevoimiin liittyvää liikkuvuuskartoittamista ja dekonfliktointa EU-alueella <em>(&rdquo;&hellip;including the EU-NATO cooperation on military mobility. </em><em>In practical terms this means a lot of mapping and deconflicting</em>&rdquo;). Dekonfliktointi tarkoittaa toimia, joilla pyritään estämään sotavoiman yhteentörmäyksiä koordinoimalla niiden liikkeitä.</p><p>EU:n 28 jäsenmaasta 22 jäsenmaata kuuluu Natoon. Tosiasia on, että EU-Nato-yhteistyön (<a href="https://eeas.europa.eu/headquarters/headquarters-homepage_en/28286/EU-NATO%20cooperation%20-%20Factsheet"><u>EU-NATO cooperation</u></a>) EU:ssa pystyvät määrittelemään ja myös määrittelevät Nato-maat, eivät Naton ulkopuoliset maat. Nato johtaa jäsenmaittensa voimalla EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä.</p><p>Suomi on mukana tuossa Hollannin johtamassa hankkeessa. Tiettävästi Suomi on mukana ainoana maana, joka ei kuulu Natoon. On helppo arvata, että Hollannin johtama Sotilaallinen liikkuvuus -hanke tullaan määrittelemään Naton lähtökohdista ja hyvä niin. Suomi on taas askeleen lähempänä Natoa tällä kertaa EU:n kautta.</p><p>Toivottavasti Suomi ei vain ryhdy hankalaksi ja vesittämään työryhmän tavoitteita, kun Suomessa asiasta tulee varmasti olemaan erilaisia poliittisia mielipiteitä. Toivottavasti Suomi ymmärtää täysin Euroopan yhteisen hyvän.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi uudisti viime kesänä puolustusvoimaa koskevaa lainsäädäntöä (Laki puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta, <a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170427"><u>427/2017</u></a>). Puolustusvoimat sai uuden tehtävän, joka on &rdquo;<em>osallistuminen Euroopan union[in] toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan perustuvaan apuun, aluevalvontayhteistyöhön tai muuhun kansainvälisen avun antamiseen ja kansainväliseen toimintaan</em>&rdquo;.</p><p>Laissa on kirjoitusvirhe (unionin -sanan sijaan on kirjattu union), joten sattuu sitä paremmissakin piireissä eikä vain minulla.</p><p>427/2017-lakiin on kirjattu kansainvälisen avun antaminen ja pyytäminen, mutta tärkeä asia on jäänyt miettimättä, johon lainsäätäjä joutuu palamaan PRY:n yhteydessä, kun sotavoiman liikkuvuusasia etenee päätöksiin ja sitoumuksiin EU:ssa. Lainsäädäntö joudutaan taas avaamaan ja kirjamaan kauttakulkuun liittyvät asiat omiksi asioiksi lakipykäliin.</p><p>Sotilaallinen kauttakulku on raskaan luokan ulko- ja turvallisuuspoliittinen asia, jossa mitataan heti aluksi, mihin Suomi on todella valmis EU:n puolustusyhteistyössä. Kauttakulussa mitataan Suomea, suostuuko Suomi Nato-maiden esittämiin sotavoiman liikkuvuusasioihin vai ryhtyykö se heti aluksi vänkäämään vastaan.</p><p>Onko Suomi valmis muiden EU:ssa olevien Nato-maiden tapaan sotavoiman kauttakulkuun Suomen hallinnassa maa- ja vesialueen sekä ilmatilan läpi kolmanteen maahan? Salliiko Suomi nyt sotavoiman kauttakulun EU:n PRY-hankkeen määrittelemänä, kun halukkuutta ei ollut pari vuotta sitten siinä yhteydessä, kun Nato-laati puolustussuunnitelmaa Itämeren ympäristöön?</p><p>Onneksi EU:n puolustusyhteistyö ei ole enää siinä mukana oleville vapaaehtoista, vaan jäsenmaan täytyy sitoutua <u>täysin</u> suorituskykyjen kehittämiseen ja siis myös kauttakulkuun (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-9510573"><u>Yle 14.3.2017</u></a>). Olisi varsin erikoista, jos Suomessa kauttakulku olisi erillisen poliittisen päätöksen varassa, kuten on kansainvälisen avunantaminen ja -saaminen laissa säädetty. Tuollainen vaihtoehto ei enää käy EU-puolustusyhteistyössä, jossa mukana olemisen säännöt tulevat olemaan kovemmat kuin Natossa.</p><p>Sallisiko Suomi esimerkiksi sotilaallisessa kriisissä sotavoiman kauttakulun EU-Ruotsista EU-Suomen kautta EU-Viroon EU-lähtökohdista, kun Suomi ei kuulu Natoon? Kykeneekö Suomi näkemään EU:n Nato-maat samoin kuin ne maat, jotka eivät kuulu Natoon?</p><p>Jos Itämeri olisi Kaliningradin kohdalta Venäjän katkaisema, yksi keskeinen sotavoiman läntinen kulkureitti olisi Göteborgin satamasta rautateitse Gävleen ja siitä laivalla Poriin ja edelleen rautateitse Helsinkiin. Helsingistä sotavoima siirrettäisiin yli kapean Suomenlahden Baltiaan. Tuo luonnollisesti edellyttäisi Ruotsin lähtemistä mukaan EU-puolustusyhteistyöhön. Suomelle tuollainen sotavoiman siirto saattaisi tuottaa vaikeuksia, koska Venäjä varmasti pyrkisi sen sotilaallisesti estämään.</p><p>Suomi ei voi siis ajatella, etteikö Suomenkin kautta tapahtuisi sotavoiman kauttakulkua ja vaikkapa ohjusten ylilentoa, koska Suomi sijaitsee pussinpohjalla kiinni Venäjän rajassa. Kauttakulkuun liittyviä EU-maita ympärillämme ovat Ruotsi ja Baltian maat. Sotavoimia voidaan joutua liikuttamaan näiden EU-maiden välillä ilman, että kyse on Suomen avunsaannista tai avunantamisesta, jotka on kirjattu puolustusvoimista annettuun lainmuutokseen.</p><p>Suomi ei siis voisi enää asettaa EU:n puolustusyhteistyön tiivistyessä EU:n Nato-maita eri kastiin erilleen EU:sta. Hyvä niin. Kun kyse Suomelle on ollut Venäjästä, tähän saakka Suomi on käsitellyt EU:n Nato-maita kuin spitaalisia.</p><p>Mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä tai sodassa Suomen on ajateltava EU:n Nato-maita ensisijaisesti EU-maina, jotka nyt sattuvat kuulumaan myös Natoon. Tuon ajatusmaailman omaksuminen vaatii todella monelta suomalaispoliitikolta ajatusten uudelleen muovaamista. Pitää myös ymmärtää, että EU:n puolustusyhteistyön kehittämien tapahtuu Nato-maiden määrittelemänä ja Suomen on siihen vain sopeuduttava.</p><p>Kun Suomi ei kuulu Natoon, EU:n puolustusyhteistyössä Suomi saattaa turvallisuuden suhteen itsensä huonompaa asemaan kuin Nato-maat, joilla on perussopimuksen kautta kunnon turvatakuut.</p><p>Mielenkiintoisia tulevat olemaan presidentti Niinistön näkemykset, joka presidentinvaalitenteissä näki Suomen liittymiseen Natoon melkeinpä mahdottomaksi Suomen itärajan takia. Jos Suomen kautta kulkisi sotavoimaa Norjasta ja Ruotsista Viroon ja Baltian maihin, eroaisiko tilanne Venäjän kannalta mitenkään siitä, että Suomi kuuluisi Natoon.</p><p>Ei eroaisi.</p><p>Suomen Nato-jäsenyyskammo on välillä hyvin koomista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvaltain Eurooppa-joukkojen (USAREUR) maavoimien komentaja Ben Hodges nosti sotajoukkojen siirtoon liittyvät ongelmat esille ensi kerran lehtihaastattelussa marraskuussa 2015 (Defence Matters 18.11.2015). Sen jälkeen asiaa on pidetty yllä monessa yhteydessä (esim. Reuters 21.7.2017) ja viimeksi Yhdysvaltain merivoimien kenraali Joe Dunford Naton päämajassa Brysselissä (U.S. DoD 15.1.2018).

Yhdysvallat on jo ryhtynyt konkreettisin toimiin selvittääkseen sotavoiman siirtomahdollisuuksia ja Yhdysvaltojen joukkojen ylläpidon tarvitsemaa logistiikkaa eri Euroopan maissa. Selvitys koskee kaikkia Euroopan maita. Yhdysvallat selvittää myös sotavoiman valtiorajojen ylityksiin tarvitsemia lupia. Selvitystyö tehdään Yhdysvaltain puolustusvoimien logistiikkalaitoksella (The Defense Logistics Agency, DLA) IBex-ohjelman puitteissa (Industrial Base Extension).

Olen kirjoittanut aikaisemmin Euroopan sotavoimasiirtoja käsittelevän blogikirjoituksen otsikolla ”EU-puolustuksen ensimmäinen koetinkivi on varmistaa sotavoimasiirrot Euroopassa” (US-blogi 24.9.2017):

Yhdysvaltain puolustusministeri James Mattis tapasi Hollannin virkaveljensä Jeanine Hennis-Plasschaertin Pentagonissa 15.8.2017 (The Netherlands Embassy in the United States 15.8.2017). Yksi keskeinen asia tapaamisessa oli puolustuksen Schengen-alueen muodostaminen Eurooppaan. Asia on siis erittäin tärkeä Yhdysvalloille, mutta tärkeä se on myös Hollannille. Jos Hollannista ja puolustusministeri Jeanine Hennis-Plasschaertista olisi kiinni, Euroopassa olisi jo puolustuksen Schengen-alue (Defensie, Hennis wil 'militair Schengengebied' 29.6.2017). Hollanti on esimerkillinen, kun puhutaan Euroopan puolustuksen yhdistämisestä niin Naton kuin EU:n puitteissa.

EU:n pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) puolustuksessa on kirjattu aikanaan jo Lissabonin perussopimukseen. Englanninkielinen termi puolustusyhteistyölle on Permanent Structured Cooperation (PESCO).

Hollannin esimerkillisyys palkittiin, kun EU:n puolustusyhteistyön ensimmäiset 17 konkreettista yhteistyöhankkeesta kirjattiin PRY:n projektilistaan 11.12.2017 (First collaborative PESCO projects).

Hollanti vetää PRY:ssä Sotilaallinen liikkuvuus -hanketta (Military Mobility). Hankkeen tehtävä määritellään englannin kielellä näin:

It aims to guarantee the unhindered movement of military personnel and assets within the borders of the EU. This entails avoiding long bureaucratic procedures to move through or over EU Member States, be it via rail, road, air or sea.

The project should help to reduce barriers such as legal hurdles to crossborder movement, lingering bureaucratic requirements (such as passport checks at some border crossings) and infrastructure problems, like roads and bridges that cannot accommodate large military vehicles.

Vapaasti suomennettuna:                                           

Sen tarkoituksena on taata sotilashenkilöstön ja -voiman esteettömät liikkeet EU:n valtiorajojen sisällä. Tämä merkitsee sitä, että vältetään pitkät byrokraattiset menettelyt EU:n jäsenvaltioiden kautta tai yli joko rautateitse, maanteitse, ilmateitse tai meritse tapahtuvissa siirroissa.

Hankkeen avulla olisi voitava vähentää esteitä, kuten oikeudellisia esteitä rajanylityksessä, hallinnollisia vaatimuksia (esimerkiksi passintarkastuksia joillakin rajanylityspaikoilla) ja infrastruktuurin liittyviä ongelmia, kuten teihin ja siltoihin liittyvät ongelmat, jotka eivät kestä suuria sotilasajoneuvoja.

Sotilaallinen liikkuvuus -hanke lähtee konkreettisesti käyntiin maaliskuun 1. päivänä, jolloin on projektiryhmän aloituskokous Hollannin koollekutsumana. Hollannin ajatus on saada aikaan toimintasuunnitelma maaliskuun loppuun mennessä yhteistyössä EDA:n (European Defence Agency), EEAS:n (European External Action Service) ja Euroopan komission (European Commission) kanssa.

Yksi ilmoitettu painopiste Hollannilla on EU-Nato-yhteistyö sotilaallisessa liikkuvuudessa, joka käytännössä tarkoittaa Nato-maiden asevoimiin liittyvää liikkuvuuskartoittamista ja dekonfliktointa EU-alueella (”…including the EU-NATO cooperation on military mobility. In practical terms this means a lot of mapping and deconflicting”). Dekonfliktointi tarkoittaa toimia, joilla pyritään estämään sotavoiman yhteentörmäyksiä koordinoimalla niiden liikkeitä.

EU:n 28 jäsenmaasta 22 jäsenmaata kuuluu Natoon. Tosiasia on, että EU-Nato-yhteistyön (EU-NATO cooperation) EU:ssa pystyvät määrittelemään ja myös määrittelevät Nato-maat, eivät Naton ulkopuoliset maat. Nato johtaa jäsenmaittensa voimalla EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä.

Suomi on mukana tuossa Hollannin johtamassa hankkeessa. Tiettävästi Suomi on mukana ainoana maana, joka ei kuulu Natoon. On helppo arvata, että Hollannin johtama Sotilaallinen liikkuvuus -hanke tullaan määrittelemään Naton lähtökohdista ja hyvä niin. Suomi on taas askeleen lähempänä Natoa tällä kertaa EU:n kautta.

Toivottavasti Suomi ei vain ryhdy hankalaksi ja vesittämään työryhmän tavoitteita, kun Suomessa asiasta tulee varmasti olemaan erilaisia poliittisia mielipiteitä. Toivottavasti Suomi ymmärtää täysin Euroopan yhteisen hyvän.

                                                                                     ****

Suomi uudisti viime kesänä puolustusvoimaa koskevaa lainsäädäntöä (Laki puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta, 427/2017). Puolustusvoimat sai uuden tehtävän, joka on ”osallistuminen Euroopan union[in] toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklaan tai Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 42 artiklan 7 kohtaan perustuvaan apuun, aluevalvontayhteistyöhön tai muuhun kansainvälisen avun antamiseen ja kansainväliseen toimintaan”.

Laissa on kirjoitusvirhe (unionin -sanan sijaan on kirjattu union), joten sattuu sitä paremmissakin piireissä eikä vain minulla.

427/2017-lakiin on kirjattu kansainvälisen avun antaminen ja pyytäminen, mutta tärkeä asia on jäänyt miettimättä, johon lainsäätäjä joutuu palamaan PRY:n yhteydessä, kun sotavoiman liikkuvuusasia etenee päätöksiin ja sitoumuksiin EU:ssa. Lainsäädäntö joudutaan taas avaamaan ja kirjamaan kauttakulkuun liittyvät asiat omiksi asioiksi lakipykäliin.

Sotilaallinen kauttakulku on raskaan luokan ulko- ja turvallisuuspoliittinen asia, jossa mitataan heti aluksi, mihin Suomi on todella valmis EU:n puolustusyhteistyössä. Kauttakulussa mitataan Suomea, suostuuko Suomi Nato-maiden esittämiin sotavoiman liikkuvuusasioihin vai ryhtyykö se heti aluksi vänkäämään vastaan.

Onko Suomi valmis muiden EU:ssa olevien Nato-maiden tapaan sotavoiman kauttakulkuun Suomen hallinnassa maa- ja vesialueen sekä ilmatilan läpi kolmanteen maahan? Salliiko Suomi nyt sotavoiman kauttakulun EU:n PRY-hankkeen määrittelemänä, kun halukkuutta ei ollut pari vuotta sitten siinä yhteydessä, kun Nato-laati puolustussuunnitelmaa Itämeren ympäristöön?

Onneksi EU:n puolustusyhteistyö ei ole enää siinä mukana oleville vapaaehtoista, vaan jäsenmaan täytyy sitoutua täysin suorituskykyjen kehittämiseen ja siis myös kauttakulkuun (Yle 14.3.2017). Olisi varsin erikoista, jos Suomessa kauttakulku olisi erillisen poliittisen päätöksen varassa, kuten on kansainvälisen avunantaminen ja -saaminen laissa säädetty. Tuollainen vaihtoehto ei enää käy EU-puolustusyhteistyössä, jossa mukana olemisen säännöt tulevat olemaan kovemmat kuin Natossa.

Sallisiko Suomi esimerkiksi sotilaallisessa kriisissä sotavoiman kauttakulun EU-Ruotsista EU-Suomen kautta EU-Viroon EU-lähtökohdista, kun Suomi ei kuulu Natoon? Kykeneekö Suomi näkemään EU:n Nato-maat samoin kuin ne maat, jotka eivät kuulu Natoon?

Jos Itämeri olisi Kaliningradin kohdalta Venäjän katkaisema, yksi keskeinen sotavoiman läntinen kulkureitti olisi Göteborgin satamasta rautateitse Gävleen ja siitä laivalla Poriin ja edelleen rautateitse Helsinkiin. Helsingistä sotavoima siirrettäisiin yli kapean Suomenlahden Baltiaan. Tuo luonnollisesti edellyttäisi Ruotsin lähtemistä mukaan EU-puolustusyhteistyöhön. Suomelle tuollainen sotavoiman siirto saattaisi tuottaa vaikeuksia, koska Venäjä varmasti pyrkisi sen sotilaallisesti estämään.

Suomi ei voi siis ajatella, etteikö Suomenkin kautta tapahtuisi sotavoiman kauttakulkua ja vaikkapa ohjusten ylilentoa, koska Suomi sijaitsee pussinpohjalla kiinni Venäjän rajassa. Kauttakulkuun liittyviä EU-maita ympärillämme ovat Ruotsi ja Baltian maat. Sotavoimia voidaan joutua liikuttamaan näiden EU-maiden välillä ilman, että kyse on Suomen avunsaannista tai avunantamisesta, jotka on kirjattu puolustusvoimista annettuun lainmuutokseen.

Suomi ei siis voisi enää asettaa EU:n puolustusyhteistyön tiivistyessä EU:n Nato-maita eri kastiin erilleen EU:sta. Hyvä niin. Kun kyse Suomelle on ollut Venäjästä, tähän saakka Suomi on käsitellyt EU:n Nato-maita kuin spitaalisia.

Mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä tai sodassa Suomen on ajateltava EU:n Nato-maita ensisijaisesti EU-maina, jotka nyt sattuvat kuulumaan myös Natoon. Tuon ajatusmaailman omaksuminen vaatii todella monelta suomalaispoliitikolta ajatusten uudelleen muovaamista. Pitää myös ymmärtää, että EU:n puolustusyhteistyön kehittämien tapahtuu Nato-maiden määrittelemänä ja Suomen on siihen vain sopeuduttava.

Kun Suomi ei kuulu Natoon, EU:n puolustusyhteistyössä Suomi saattaa turvallisuuden suhteen itsensä huonompaa asemaan kuin Nato-maat, joilla on perussopimuksen kautta kunnon turvatakuut.

Mielenkiintoisia tulevat olemaan presidentti Niinistön näkemykset, joka presidentinvaalitenteissä näki Suomen liittymiseen Natoon melkeinpä mahdottomaksi Suomen itärajan takia. Jos Suomen kautta kulkisi sotavoimaa Norjasta ja Ruotsista Viroon ja Baltian maihin, eroaisiko tilanne Venäjän kannalta mitenkään siitä, että Suomi kuuluisi Natoon.

Ei eroaisi.

Suomen Nato-jäsenyyskammo on välillä hyvin koomista.

]]>
32 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250781-sotilaallisen-kauttakulun-salliminen-on-suomen-ensimmainen-koe-eu-puolustuksessa#comments Kotimaa EU-puolustuspolitiikka EU:n puolustus Nato Suomen Eu-politiikka Venäjän uhka Sun, 11 Feb 2018 06:57:21 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250781-sotilaallisen-kauttakulun-salliminen-on-suomen-ensimmainen-koe-eu-puolustuksessa
Yhdysvaltojen ydinaseet luovat turvaa myös Suomelle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250709-yhdysvaltojen-ydinaseet-luovat-turvaa-myos-suomelle <p>Yhdysvallat on julkaissut vajaan kahden kuukauden aikana kolme keskeistä strategia-asiakirjaa, joissa linjataan Yhdysvaltain tulevien vuosien puolustuspolitiikkaa. Kaikissa asiakirjoissa on luettavissa puolustusministeri James Mattisin ajatusmaailma, ja kaksi asiakirjaa ovatkin puolustusministeriössä laadittuina puolustusministerin allekirjoittamia. Kaikissa asiakirjoissa on nähtävissä selkeästi sotilasasiantuntijaorganisaation kynän jälki.</p><p>Nuo kolme asiakirjaa ovat 18.12.2017 julkaistu 68-sivuinen kansallisen turvallisuuden strategia (<a href="https://www.whitehouse.gov/wp-content/uploads/2017/12/NSS-Final-12-18-2017-0905.pdf"><u>National Security Strategy of the United States of America 2018</u></a>), 19.1.2018&nbsp; julkaistu 14-sivuinen puolustusstrategia (<a href="https://www.defense.gov/Portals/1/Documents/pubs/2018-National-Defense-Strategy-Summary.pdf"><u>National Defense Strategy Summary of the United States of America 2018</u></a>) ja 2.2.2018 julkaistu 100-sivuinen ydinasestrategia (<a href="https://media.defense.gov/2018/Feb/02/2001872886/-1/-1/1/2018-NUCLEAR-POSTURE-REVIEW-FINAL-REPORT.PDF"><u>Nuclear Posture Review 2018</u></a>).</p><p>Noissa asiakirjoissa ovat mainittuina neljä valtiota ylitse muiden. Valtiot ovat Kiina, Venäjä, Iran ja Pohjois-Korea. Venäjä ja Kiina nähdään laajemmin Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltojen liittolaisia ja kumppaneita uhkaavina valtioina. Iran ja Pohjois-Korea luokitellaan puolestaan rosvovaltioiksi.</p><p>Euroopassa Suomi ja Ruotsi ovat Yhdysvaltojen kumppanimaita (<em>partners</em>), Nato-maat puolestaan liittolaismaita (<em>allies</em>).</p><p>Käsittelin yksityiskohtaisesti kansallisen turvallisuuden strategiaa ja puolustusstrategiaa aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla &rdquo;<em>Yhdysvaltain uusi puolustusstrategia antaa vahvaa voimaa Natolle ja Euroopalle</em>&rdquo; (<a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249523-yhdysvaltain-uusi-puolustusstrategia-antaa-vahvaa-voimaa-natolle-ja-euroopalle"><u>US-blogi 21.1.2018</u></a>), enkä käsittele tässä kirjoituksessa noita strategioita enää uudestaan tarkemmin. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa noita strategioita kuten myös uusinta ydinasestrategiaa kuitenkin niiltä osin, kuin mitä niillä on merkitystä itäisen Euroopan turvallisuudelle.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltain strategioihin kirjotut asiat Eurooppaa koskien voidaan tiivistää seuraavasti:</p><p>Yhdysvallat on sitoutunut Euroopan Nato-maiden puolustukseen vuoteen 2024 saakka. Sen jälkeinen tilanne on auki, mikäli Nato-maat eivät kykene kasvattamaan puolustusmenojaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, kuten Yhdysvallat on edellyttänyt.</p><p>Yhdysvallat pyrkii parantamaan Natoon kuulumattomien kumppanimaidensa puolustuskyvykkyyttä. Kumppanimaita ovat siis myös Suomi ja Ruotsi. Yhdysvallat pyrkii edistämään kyseisten maiden puolustuskykyä kasvattavia puolustushankintoja samoin kuin tiivistämään puolustusyhteistyötä. Päämäärä on nostaa Venäjän kynnystä hyökätä näihin Naton ulkopuolisiin maihin. Yhdysvallat näkee, että Venäjän sotilaallinen aggressio Naton ulkopuolisia maita kohtaan itäisessä Euroopassa voisi synnyttää epävakautta niin Nato-maihin kuin myös laajemmallekin Eurooppaan.</p><p>Yhdysvallat on strategioittensa kautta varautumassa nyt myös sotilaalliseen yhteenottoon Euroopassa. Yhdysvallat on varautumassa yhteenottoon Venäjän kanssa. Tähän viittaavat monet konkreettiset toimet, joihin Yhdysvallat on viime aikoina ryhtynyt. Tähän viittaavat myös monet lausunnot, joita Yhdysvaltojen sotilashenkilöt puolustusministerin johdolla ovat viime aikoina antaneet. Kysymys varautumisessa on siitä, että jos Venäjä tekee sotilaallisesti Euroopassa jotain sellaista, joka järisyttää Euroopan turvallisuutta, Yhdysvalloilla on valmius vastata myös sotilaallisesti turvakseen niin omat kansalliset edut kuin myös liittolaistensa turvallisuuden.</p><p>Arvioisin, että Yhdysvallat ei välttämättä jää odottelemaan edes Natoa toimiakseen, jos lännessä ei syntyisi yhteistä reagointinäkemystä Venäjän toimien seurauksena.</p><p>Strategioita lukiessa syntyy ajatus, että ilmeisesti Yhdysvalloissa on nyt päädytty siihen, että vastaavaa ei saa enää tapahtua, mitä tapahtui neljä vuotta sitten Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa, vaan Yhdysvalloilla tulee olla kyvykkyys vastata myös sotilaallisesti Venäjän mahdollisiin aggressioihin Euroopassa. Tuo tarkoittaa muun muassa, että sotavoiman tulee olla nopeasti siirrettävissä itäiseen Eurooppaan, mikä puolestaan tarkoittaa selvyyttä niihin asioihin, jotka liittyvät vaikkapa sotilaallisen voiman kauttakulkuun läpi Euroopan maiden. Kauttakulkuselvitystyö on jo aloitettu.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltain uudessa ydinasestrategiassa on paljon uutta tietoa, jota ei vielä ole käsitelty julkisuudessa etenkään täällä Suomessa.</p><p>Perusajatus tulevasta ydinasestrategiasta on hyvin looginen huomioiden Venäjän ydinaseita koskevat varustelutoimet. Yhdysvallat siirtää ydinasepainopistettään taktisiin ydinaseisiin, mikä tarkoittaa keskittymistä pienempituhovoimaisten ja suppeammalle alueelle tuhoa synnyttäviin ydinaseisiin. Taktisia ydinaseita olisi mahdollisuus käyttää esimerkiksi sotilaallisissa tilanteissa alueilla, jotka ovat kiistanalaisia tai sotatoimien kohteena. Taktisia ydinaseita voitaisiin siis käyttää tai uhata niiden käytöllä myös alueellisissa konflikteissa.</p><p>Euroopassa tällaisia alueita olisivat Venäjän länsirajaan liittyvät alueet Suomi mukaan lukien. Aasiassa tällainen alue olisi Etelä-Kiinanmeri. Strategisilla ydinaseilla on edelleen mahdollisuus laajempaan tuhoon vihollismaassa eikä ne ole sidottu alueen kiistanalaisuuteen. Strategisten ydinaseiden käytön idea on eri kuin taktisten ydinaseiden käytön idea.</p><p>Ongelma Yhdysvalloille on siis ollut, ettei ole uskottavaa uhata strategisilla ydinaseilla alueellisissa konflikteissa, joita Venäjä on jo synnyttänyt ja joita Venäjä ja Kiina voivat edelleen synnyttää lähialueillaan. Ei ole uskottavaa uhata strategisilla ydinaseilla alueellisessa konfliktissa, koska strategisten ydinaseiden käyttö johtaisi maailman molemminpuoliseen tuhoon.</p><p>Ydinaseiden pelotevaikutuksen luonne ja uskottavuus on muuttunut kylmän sodan ajoista. Kylmän sodan aikana olivat selvät blokkirajat, ja blokkeihin kuulumattomien maiden määrä Euroopassa oli vähäinen. Strategisilla ydinaseilla oli uskottavuutta myös alueellisten konfliktien tai sodan ennakkoehkäisyssä, koska ydinasein suojatut blokit olivat selvärajaisia kuten myös niiden harvojen maiden asema, jotka eivät kuulunteet blokkeihin. Rajoitettujen ydinsotien mahdollisuutta ei katsottu olevan.</p><p>Maailma on nyt siis muuttunut.</p><p>Tuhovoimaisilla strategisilla ydinaseilla Yhdysvallat on suojannut kylmän sodan jälkeen hyvin oman maaperänsä, muttei niitä alueita, joilla voi syntyä alueellinen konflikti ja joilla on vaikutusta Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen. Näiden alueiden turvallisuuden varmistamiseen strategiset ydinaseet ovat liian järeitä. Toki Yhdysvalloilla taktisia alhaisen tuhovoiman ydinaseita riittää jo nyt. Niitä arvioidaan olevan vähintään 1&nbsp;000 kappaletta, kun ydinaseiden kokonaismäärä on yli 7 000 kappaletta.</p><p>Kylmän sodan aikaan verrattuna ongelma nyt on Euroopassa ne lukuisat maat, jotka eivät ole Venäjän eivätkä Naton ydinasesuojan alla. Näitä maita ovat Suomi, Ruotsi, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova sekä myös Etelä-Kaukasian pienet vanhat neuvostotasavallat Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Itse asiassa Balkaninkaan sotilaallinen asema ei ole vielä vakiintunut. Sotilaallinen konflikti näissä maissa heijastaisi myös Euroopan Nato-maiden turvallisuuteen epävakauttavasti.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tämänhetkinen tilanne on hieman samanlainen tilanne kuin 1950-luvulla, jolloin Yhdysvallat loi uuden strategian Neuvostoliiton muodostamalle konventionaalisten aseiden uhalle Euroopassa.</p><p><em>Offset strategy</em> on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, jota ei ole oikein käännetty nasevasti suomen kielelle. Paras käännös olisi ehkä vastavoimastrategia tai vastapainostrategia.</p><p><em>Offset strategy</em> tarkoittaa pyrkimystä löytää keinoja vastata epäsymmetrisesti vastapuolen toimenpiteille sotilaallisessa toiminnassa. Sen sijaan että lähdettäisiin epäsuotuisaan kilpailuun vastapuolen kanssa, pyritään muuttamaan kilpailu omien vahvuuksien perustalle. Tavoite on, ettei lähdetä kilpailemaan niille osa-alueille, joissa ei ole mahdollisuutta voittaa tai voiton hintana olisivat niin suuret kustannutukset, ettei niitä voisi pitää enää hyväksyttävinä.</p><p>Tässä kirjoituksessa <em>Offset strategy</em> on suomennettu termillä <em>vastavoimastrategia</em>, virallista käännöstä suomen kieleen termille ei liene.</p><p>Ensimmäisen vastavoimastrategian kausi oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin, jolloin Yhdysvallat Nato-liittolaisineen korosti vahvuutenaan ydinasepelotetta suhteessa Neuvostoliiton ja sen liittolaisten konventionaalisten aseiden ja joukkojen voimaan. Alun perin strategian nimi oli <em>New Look</em>, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös <em>Offset Strategy</em> (<em>The U.S. Offset Strategy</em>).&nbsp;</p><p>Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower. Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein. Ensimmäinen vastavoimastrategia oli toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto oli saamassa kasvavalla taktisella ja strategisella ydinasearsenaalillaan kiinni Yhdysvallat 1970-luvulla. Kuva 1 kertoo, miksi ensimmäinen vastavoimastrategia alkoi menettää tehoaan 1970-luvun alkupuolella, jolloin seuraavan vastavoimastrategian laadinta aloitettiin.</p><p>Kun ensimmäisellä vastavoimastrategialla suojattiin koko Eurooppaa, nyt Yhdysvaltain uuden taktisiin ydinaseisiin keskittyvän ydinasestrategian ensisijainen tarkoitus on suojata lisänä alueita, jotka ovat riskialtteimpia Venäjän sotilaallisille manöövereille. Taktisilla ydinaseilla vastataan Venäjän siihen konventionaalisten aseiden paikalliseen ylivoimaan, joka sillä on länsirajaansa liitettynä ja jolla se muodostaa uhkaa myös länsirajaan liittyville länsimielisille Natoon kuulumattomille maille Nato-maiden lisäksi.</p><p>Jos Suomi liittyisi Natoon, olisi Suomenkin turvallisuuden turvana pitkine itärajoineen nimenomaan taktiset ydinaseet. Taktiset ydinaseet olisivat vastavoima sille Venäjän konventionaaliselle asevoimalle, joka on rajanpinnassamme muutaman tunnin hyökkäysvalmiudessa. Monen presidenttiehdokkaan vaalitenttipuheet pitkän itärajan hankaluudesta Suomen Nato-jäsenyydelle olivat liioiteltuja.</p><p>Muutamassa minuutissa laukaistavat taktiset ydinaseet muodostavat minkä tahansa aikavasteen myös Venäjän konventionaalisilla aseilla toteuttaville sotilaallisille toimille. Venäjälle muodostettaisiin korkea kynnys konventionaalisten aseiden käytölle.</p><p>Toki taktisilla ydinaseilla on pelotetta myös niille Venäjän mahdollisille ydinaseiskuille, joita se on harjoitellut läntisempään Eurooppaan vuoden 2008 jälkeen. Tällöin kuitenkin käytön luonne olisi eri ja tuosta asiasta enemmän seuraavassa kappaleessa. Venäjä aloitti ydinaseiskuharjoittelun vuonna 2009 Puolasta (<a href="http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/poland/6480227/Russia-simulates-nuclear-attack-on-Poland.html"><u>The Telegraph 1.11.2009</u></a>) ja siitä lähtien Venäjän vakavampi ydinaseuhittelu on aina liittynyt sotaharjoituksiin.</p><p>On kirkkaana muistettava, että ydinaseiden muodostavan uhan tulee olla niin uskottava, ettei ydinaseita tarvitse käyttää. Ydinaseiden muodostavan uhan tulee olla myös niin uskottava, ettei ydinaseiden käyttömahdollisuutta myöskään epäillä. Kylmän sodan aika oli hyvä esimerkki ydinaseiden uskottavuudesta sodan ehkäisijänä ottamatta kantaa tuohon vaikeaan aikakauteen muutoin.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä on uhkaillut ja uhkailee edelleen läntistä Eurooppaa taktisilla ydinaseillaan. Yhdysvaltain ydinasestrategiassa on kuvattu hyvin, mistä on kysymys.</p><p>Strategian sivulla 33 on kirjattu:</p><p>&rdquo;<em>Russia possesses significant advantages in its nuclear weapons production capacity and in non-strategic nuclear forces over the U.S. and allies.&nbsp; It is also building a large, diverse, and modern set of non-strategic systems that are dual-capable (may be armed with nuclear or conventional weapons).</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Venäjällä on huomattavia etuja ydinaseiden tuotantokapasiteetissaan ja ei-strategisissa ydinasevoimissa verrattuna Yhdysvaltoihin ja Yhdysvaltojen liittolaisiin. Venäjä on myös rakentamassa suuria, monipuolisia ja uudenaikaisia ei-strategisia ydinasejärjestelmiä, jotka ovat kaksitoimisia (voivat olla aseistettuja joko ydinaseilla tai tavanomaisilla aseilla).</em>&rdquo;</p><p>Kyse on alhaisen tuhovoiman taktisista ydinaseista, joilla Venäjä voisi käydä rajoitettua ydinsotaa Euroopassa. Kantovälineenä ydinaseille olisivat pääsääntöisesti risteilyohjukset, jotka ovat ladattavissa sekä tavanomaisilla taistelukärjillä että ydinkärjillä. Ohjustorjunnan kannalta ongelmallista juuri on, ettei ole tiedossa, onko kyseessä tavanomaista taistelukärjellä varustettu risteilyohjus vai ydinkärjellä varustettu risteilyohjus. Ohjukset ovat ulkonäöltään yhteneviä. Lyhyen kantaman ballististen ohjusten merkitys on vähäisempi, mutta kuitenkin huolestuttava sekin (esim. Iskander-M).</p><p>Yhdysvallat on syyttänyt jo pitkän aikaa ja eritoten vuodesta 2014 lähtien Venäjää vuonna 1987 solmitun INF-sopimuksen rikkomisesta, jolla rajoitettiin 500&ndash;5 500 kilometriä kantavien keskimatkan ja keskipitkän matkan ohjuksia Euroopassa. Erityisesti Yhdysvallat on kiinnittänyt huomiota Venäjän maasta laukaistavaan SSC-8 GLCM -risteilyohjukseen (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-849.html"><u>Ракета 9М729 - SSC-X-8</u></a>), joka on varustettavissa myös 400-500 kilogramman ydinkärjellä. Englannin kielisessä lyhenteessä GLCM-lyhenne tarkoittaa &rdquo;<em>ground launched cruise missile</em>&rdquo;, suomennettuna &rdquo;<em>maasta laukaistava risteilyohjus</em>&rdquo;.</p><p>Yhdysvaltain ydinasestrategiaan on nimetty keskeisempiä Venäjän ilmasta, maalta ja mereltä laukaistavia risteilyohjuksia, jotka kykenevät kantamaan myös ydinkärkiä. Nämä ohjukset ovat selvästi ärsyttäneet Yhdysvaltoja. Venäjä voi sekoittaa risteilyohjuksilla ydinkärkiä ja tavanomaisia kärkiä.</p><p>Venäjä on lennättänyt ilmasta laukaistavia risteilyohjuksia Pohjois-Atlantilla, Norjanmerellä ja Pohjanmerellä sekä myös Itämerellä jo vuosien ajan. Ilmasta laukaistavia ohjustyyppejä ovat Kh-102 ALCM (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-510.html"><u>Х-101 / Х-102</u></a>), jota esimerkiksi Tupolev Tu-95 strateginen pommikone kuljettaa (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-246.html"><u>Туполев Ту-95 - BEAR</u></a>) ja Kh-32 ALCM (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-756.html"><u>Х-32 / 9-А-2362</u></a>), jota esimerkiksi Tupolev Tu-22M kuljettaa (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-258.html"><u>Туполев Ту-22М - BACKFIRE</u></a>). Englannin kielisessä lyhenteessä ALCM tarkoittaa &rdquo;<em>air-launched cruise missile</em>&rdquo;, suomennettuna &rdquo;<em> ilmasta laukaistava risteilyohjus</em>&rdquo;.</p><p>Mereltä sukellusveneistä sekä myös pinta-aluksista laukaistavia risteilyohjuksia ovat puolestaan SS-N-30 SLCM -risteilyohjus (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-818.html"><u>Комплекс 3К-14 / С-14 Калибр SIZZLER</u></a>). Englannin kielisessä lyhenteessä SLCM tarkoittaa &rdquo;<em>submarine-launched cruise missiles</em>&rdquo;, suomennettuna &rdquo;<em>sukellusveneestä laukaistava risteilyohjus</em>&rdquo;.</p><p>Kyseisiä Kalibr-risteilyohjuksia on sijoitettu ja tullaan sijoittamaan mm. Jasen-luokan (Ясень-М) sukellusveneisiin (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-339.html"><u>пр.885М / пр.08851 &quot;Ясень-М&quot; - YASEN-II</u></a> ja <a href="http://russianships.info/podlodki/885.htm"><u>Проект 885, шифр &rdquo;Ясень&rdquo;, Проект 08851, шифр &rdquo;Ясень-М&rdquo;</u></a>). Pohjoisessa laivastossa on jo otettu käyttöön sukellusvene nimeltä Severodvinsk (К-560 &rdquo;Северодвинск&rdquo;), mutta muut Jasen-luokan sukellusveneet ovat vielä rakenteilla, ja niiden tulisi valmistua vuosina 2018-23 todennäköisemmin pääosin Pohjoisen laivaston käyttöön. Vielä käyttöön ottamattomat alukset ovat Novosibirsk (ДПЛ К-407 &quot;Новосибирск&quot;), Kazan (К-561 &rdquo;Казань&rdquo;), Krasnojarsk (К-571 &rdquo;Красноярск&rdquo;), Arkankelisk (К-564 &rdquo;Архангельск&rdquo;), Perm (К- &rdquo;Пермь&rdquo;) ja Uljanovsk (К- &rdquo;Ульяновск&rdquo;).</p><p>Itämeren laivaston käytössä on edelleen kaksi Mustanmeren laivastosta siirrettyä korvettia, joiden varustukseen kuuluvat edellä mainitut Kalibr-risteilyohjukset. Nuo alukset ovat Zeleni Dol (Зелени Дол) ja Serpuhov (Серпухов) (<a href="http://russianships.info/boevye/21631.htm"><u>Проект 21631, шифр &rdquo;Буян-М&rdquo;</u></a>).</p><p>SSC-8 GLCM -risteilyohjuksen lisäksi maasta laukaistavaksi risteilyohjukseksi Yhdysvaltain ydinasestrategiassa on nimetty SSC-08 GLCM (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/topic-849.html"><u>Ракета 9М729 - SSC-X-8</u></a>). Kyseinen ohjus on Kalibr-ohjuksen maalaukaisuversio.</p><p>Muita ydinkärjin varustettavissa olevia ohjuksia ovat mm. lyhyen kantaman ballistinen ohjus Iskander-M (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-240.html"><u>Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE</u></a>).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Esimerkkinä edellä mainittujen ydinkärjillä varustettavissa olevien risteilyohjuksien ja lyhyen kantaman ballististen ohjusten muodostaman uhan johdosta Yhdysvallat määrittelee ydinasestrategiassaan taktisten ydinaseiden strategian oheisesti suhteessa Venäjään:</p><p>&ldquo;<em>Effective U.S. deterrence of Russian nuclear attack and non-nuclear strategic attack now requires ensuring that the <u>Russian leadership does not miscalculate regarding the consequences of limited nuclear first use, either regionally or against the United States itself</u>.&nbsp; Russia must instead understand that nuclear first-use, however limited, will fail to achieve its objectives, fundamentally alter the nature of a conflict, and trigger incalculable and intolerable costs for Moscow.&nbsp; Our strategy will ensure Russia understands that any use of nuclear weapons, however limited, is unacceptable.</em></p><p><em>This strategy will ensure Russia understands it has no advantages in will, <u>non-nuclear capabilities, or nuclear escalation options that enable it to anticipate a possible benefit from non-nuclear aggression or limited nuclear escalation.</u> Correcting any Russian misperceptions along these lines is important <u>to maintaining deterrence in Europe</u> and strategic stability.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Venäjän ydinaseiden ja ei-ydinaseiden [= konventionaalisten aseiden] strategisten hyökkäysten tehokas ehkäisy edellyttää Yhdysvalloilta nyt, että <u>Venäjän johto ei arvioi väärin rajoitettua ydinaseiden ensikäyttöä joko alueellisesti tai Yhdysvaltoja vastaan</u>. Venäjän on sen sijaan ymmärrettävä, että ydinaseiden käytöllä - vaikkakin rajoitettuna - Venäjä ei voisi saavuttaa asettamiaan tavoitteita, käyttö muuttaisi olennaisesti konfliktin luonnetta ja synnyttäisi Moskovalle mittaamattomia ja kestämättömiä kustannuksia. Meidän strategiamme avulla Venäjä tulee ymmärtää, että ydinaseiden käyttö ei ole hyväksyttävää edes rajoitetusti.</em></p><p><em>Tämä [Yhdysvaltain ydinase]strategia varmistaa, että Venäjä ymmärtää, että sillä ei ole etuja ydinasekyvykkyydessä, ei myöskään konventionaalisten aseiden asekyvykkyydessä eikä <u>ydinaseisiin perustuvissa laajentumisvaihtoehtoissa, joiden avulla Venäjä voisi ennakoida mahdollista hyötyä konventionaalisiin aseisiin perustuvalla aggressiolla tai rajoitetulla ydinaseiden käytöllä.</u> Kaikkien Venäjän virhearvioiden oikaisu näillä periaatteilla on tärkeää, jotta <u>Euroopalla on [riittävä] ennalta ehkäisevä pelote</u> [Venäjän aggressioille] ja strateginen vakaus</em>.&rdquo;</p><p>Suomennettuna tuo toinen kappale tarkoittaa vaikkapa sitä, että jos Venäjä ottaisi alueita hallintaansa konventionaalisilla aseilla itäisestä Euroopasta ja vaikkapa Suomesta, se ei voisi puolustaa laittomuuksiaan uhkaamalla rajoitetuilla ydinaseiden käytöllä niitä läntisiä sotavoimia vastaan, jotka olisivat vapauttamassa näitä Venäjän laittomasti haltuunottamia valloitusalueita. Tulkintani myös on, Yhdysvallat voisi vastata taktisilla ydinaseilla Venäjän konventionaalisen aseiden invaasioon. Kysymys on, miten uhataan uskottavasti.</p><p>Venäjä uhkasi länsimaita ydinaseilla, mikäli länsimaat olisivat puuttuneet Krimin niemimaan haltuunottoon sekä myös Itä-Ukrainan tapahtumiin. Yhdysvallat pyrkii nyt siihen, ettei Venäjä voisi enää uhkailla länttä etenkään ydinaseilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Oman ongelmakentän muodostavat ne ydinaseet risteilyohjuksissa, joita kuljettavat vaikkapa Tupolev Tu-95, Tupolev Tu-160 tai Tupolev Tu-22M strategiset pommikoneet. Noita ohjuksia ovat esimerkiksi edellä mainitut Kh-102- ja Kh-32-risteilyohjukset. Myös Kh-55-ristelyohjukset (<a href="http://militaryrussia.ru/blog/index-899.html"><u>Х-55 / Х-55СМ / Х-65 / Х-555 - AS-15 KENT</u></a>) muodostavat samaa ongelmakenttää, joita on nähty liitettynä sekä Tupolev Tu-95- että Tupolev Tu-160- pommikoneisiin ja jotka voivat olla myös varustettuja ydinkärjillä.</p><p>Kuljettaako pommittaja kulloinkin ydinaseohjusta, ei ole havainnoitavissa visuaalisestit eikä muutoinkaan eikä varsinkaan silloin, kun ohjukset ovat vain rungon sisällä eivätkä ripustettuna siivistä.</p><p>Kuvassa 2 on esitetty punaisia Kh-102-risteilyohjuksia (yhteensä 8 kpl), jotka ovat Tupolev Tu-95 strategisessa pommikoneessa. Ohjuksista ei voi päätellä visuaalisesti, sisältävätkö ne ydinlatauksia.</p><p>Kuvassa 3 on esitetty Kh-32-risteilyohjuksia (yhteensä 2 kpl), jotka ovat Tupolev Tu-22M strategisessa pommikoneessa. Ohjuksista ei voi päätellä visuaalisesti, sisältävätkö ne ydinlatauksia.</p><p>Kuvassa 4 on esitetty Syyriassa Tupolev Tu-160 strategisessa pommikoneesta laukaistu Kh-55-ristelyohjus (ohjuksen Kh-101-versio). Ohjuksesta ei voi päätellä visuaalisesti, sisältääkö se ydinlatauksia. Tässä tapauksessa ohjus oli konventionaalinen.</p><p>Kuvassa 5 on esitetty Kh-55-risteilyohjuksia (yhteensä 4 kpl), jotka ovat Tupolev Tu-160 strategisen pommikoneen alla. Ohjuksista ei voi päätellä visuaalisesti, sisältävätkö ne ydinlatauksia.</p><p>Kuvassa 6 on esitetty Tupolev Tu-160 strategisessa pommikoneen rungossa ollut juuri laukaistu Kh-55-ristelyohjus (ohjuksen Kh-101-versio). Ohjus voi olla ydinkärjellä varustettu, sitä ei voi päätellä yhtenevästä ulkonäöstä tavanomaiseen konventionaaliseen kärkeen verrattuna.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Venäjä on harjoitellut Tupolev-pommikoneillaan lukuisasti jo usean vuoden ajan Eurooppaan kohdistuneita risteilyohjusiskua sekä ydinasekärjillä että tavallisilla konventionaalisilla kärjillä. Koneet ovat lähestyneet Euroopan maa-alueita aina mereltä käsin. Pommikoneiden kulut ovat tapahtuneet Itämerta pitkin Suomenlahden pohjukasta lähtien sekä Pohjanmerta tai Pohjois-Atlanttia pitkin Kuolan niemimaalta lähtien.</p><p>Venäjällä on useita lähtökenttiä Suomen itäpuolella. Esimerkiksi Soltsyn kentältä lähtevä kone voi suunnistaa Suomenlahdelle Suomen eteläpuolelta tai Barentsinmerelle Suomen pohjoispuolelta. Lentotoiminta tapahtuu joko Suomen eteläpuolelta tai pohjoispuolelta joka tapauksessa. Toinen väylä Venäjältä länteen on Mustameri eteläiseen Eurooppaan. Nähtäväksi jäisi, yrittäisikö Venäjä konfliktiolosuhteissa lävistää Itä-Euroopan Nato-maat tai vaikkapa Suomen lentämällä yli maa-alueiden.</p><p>Jos Venäjä laukaisisi vaikkapa Pohjanmereltä ydinlatauksella varustetun ohjuksen kohti Hampuria, ainoa keino torjua ohjus on ohjuspuolustus joko lentokoneesta, maasta tai laivasta käsin. Tuhoaminen on tarkkaa minuuttipeliä. Jos tuhoaminen epäonnistuisi, mahdollisuus olisi vain kostaa vastaavalla ydinpommilla vaikkapa Pietariin.</p><p>Euroopan ympäristössä lentävät venäläispommikoneet on syytä olla jatkuvassa hävittäjävartiossa ja Suomen kannalta tuo vaatimus koskee erityisesti Suomenlahtea, joka on yksi kulkureitti venäläispommittajien lentämiseksi lähteen. Tunnistuslennoille lähetyillä hävittäjillä tulee olla riittävä ohjustorjuntavalmius (esim. AIM-120 AMRAAM).</p><p>Venäjä on harjoittelut ydinaseiskua Ruotsiin vuonna 2013 ja Tanskaan vuonna 2014.</p><p>Ydinaseiskusimuloinnissa Ruotsia vastaan kaksi risteilyohjuksin varustettua Tupolev Tu-22M -pommittajaa harjoitteli iskua pitkänäperjantaina 29.3.2013. Asia tuli kuitenkin julksisuuteen vasta vuonna 2016 (esim. <a href="https://www.dn.se/nyheter/sverige/ryssland-ovade-karnvapenanfall-mot-sverige/"><u>DN 2.2.2016</u></a> ja <a href="https://www.aftonbladet.se/nyheter/article16643927.ab"><u>Aftonbladet 22.4.2016</u></a>). Venäjällä oli tuolloin 22.-29.3-2013 meneillään Ladoga 2013 -sotaharjoitus (Ладога 2013, <a href="https://warfiles.ru/28039-ucheniya-istrebitelnoy-aviacii-ladoga-2013.html"><u>Военное обозрение</u></a>) itärajamme takana, johon ydinasehyökkäyssimulointi Ruotsiin liittyi.</p><p>Venäjä harjoitteli kesäkuun puolivälissä 2014 sotilaallista iskua Tanskan Bornholmin saarelle. Jyllands-Posten-lehden mukaan matalalla saarta kohti lentäneet venäläiskoneet olivat aseistettu ohjuksin, ja ne simuloivat ydinaseohjusiskua saarelle (esim. <a href="https://jyllands-posten.dk/indland/ECE7155888/Rusland-simulerede-missilangreb-p%C3%A5-Danmark/"><u>Jyllands-Posten 30.11.2014</u></a> ja <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000828269.html"><u>IS 30.11.2014</u></a>). Saarella oli sattumoisin samaan aikaan koolla useita tanskalaisia poliitikkoja. Venäjällä oli tuolloin kesäkuussa 2014 meneillään suuri ilmasotaharjoitus Itämerellä.</p><p>Ruotsin ja Tanskan ohella on myös Norja joutunut Venäjän pommikonein ja risteilyohjuksin tehdyn ydinasehyökkäyssimuloinnin kohteeksi.</p><p>Kohteena oli Norjan huippuvuoret viime syksynä Zapad 2017 -sotaharjoituksen yhteydessä (<a href="https://structure.mil.ru/mission/practice/all/more.htm?id=12140115@egNews"><u>Министерство обороны, Запад-2017</u></a>). Kyseessä oli kuusi Tupolev TU-95- ja Tupolev Tu-22M -pommittajaa risteilyohjuslastissa, jotka harjoittelivat ydinaseiskua risteilyohjuksin (todennäköisesti esimerkiksi Kh-102- ja Kh-32- ohjuksia). Norjalainen Aldimer-sivusto kirjoittaa seuraavasti: &rdquo;<em>Six Russian Tupolev TU-95 and TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.</em>&rdquo;</p><p>Kuva 7 on peräisin venäläislähteistä ja kuvattu 22.9.2017 Soltsy-2-lentokentältä (Сольцы-2) 150 kilometrin päässä Viron rajasta, kun Tupolev TU-22 -pommittaja lähtee venäläiskentältä kohti Norjan rannikkoa ja Huippuvuoria kantaen siivellään risteilyohjusta (kuva: Dmitri Pitšugin, Venäjän ilmavoimat, Дмитрий Пичугин, <a href="http://www.airforce.ru/content/section/69-dmitrii-pichugin/"><u>ВВС России</u></a>).</p><p>Vastaavasti kuin Pohjoismaihin, Venäjä on simuloinut ohjusiskuja useasti myös muualle Eurooppaan.</p><p>&rdquo;<em>RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace.</em>&rdquo; (<a href="http://www.dailymail.co.uk/news/article-2814350/RAF-jets-scramble-intercept-Russian-bombers-North-Sea.html#_blank"><u>Daily Mail 30.10.2014</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa.</em>&rdquo;</p><p>Kyseiset pommikoneet päivämäärällä 20.10.2014 olivat Tupolev Tu-22M -pommikoneita, joista neljä mukana ollutta ja kaksi Iljushin IL-78 -tankkauskonetta kääntyivät norjalaishävittäjien hätyyttelemänä Norjanmereltä takaisin Kuolan niemimaan suuntaan, mutta kaksi pommikonetta jatkoi matkaansa Atlantilla aivan Espanjan rannikon tuntumaan. Samaan aikaan kaksi Tupolev Tu-22M -pommikonetta ylitti Mustanmeren lähestyen Turkkia. Itämeren ympäristössä puolestaan seitsemän venäläishävittäjää sai Naton Virossa olevat hävittäjät ilmaan Suomenlahdelle. Vastaava venäläishävittäjien offensiivi Itämerellä oli tapahtunut Itämerellä vain päivää aikaisemmin. Venäläiskoneiden Eurooppa-liikehdintää 20.10.2014 on esitetty kuvassa 8.</p><p>Suomen ilmavoimat kuvasi venäläislentokoneita Suomenlahdella 15.6.2017. Strategisena pommittajana lentokoneaallossa oli Tupolev Tu-160, muut konetyypit Suomenlahdella olivat Iljushin II-22, Suhoi Su-24, Suhoi Su-27, Suhoi Su-34, Beriev A-50. Tupolev Tu-160 -koneella ei ollut nähtävissä rungon ulkopuolisia ohjuksia (<a href="https://www.facebook.com/Ilmavoimat/photos/pb.972092852854694.-2207520000.1497534654./1454712137926094/?type=3"><u>Ilmavoimat, Facebook 15.6.2017</u></a>) ja rungon sisälle me emme näe.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Helsingin Sanomien paperilehdessä oli keskiviikkona 7.2.2018 pääkirjoitus otsikolla &rdquo;<em>Uhkakuvista suurin palasi horisonttiin</em>&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005555296.html"><u>HS 7.2.2018</u></a>). Kirjoituksessa Helsingin Sanomat toteaa, että suursodan uhka on palannut maailmaan. Helsingin Sanomien tulkinta on oikea: suursodan uhka Venäjän ja lännen välillä on palannut etenkin Eurooppaan. Yhdysvallat on varautumassa siihen, että Venäjän toimet edellyttävät sotilaallista reaktiota.</p><p>Yhdysvallat on tehnyt oikein muotoilemalla uudelleen ydinasestrategiaansa ja ottamalla huomioon Venäjän uhkailevat ja aggressiiviset toimet, joiden harjoittamisen Venäjä aloitti presidentti Obaman aikakaudella.</p><p>Presidentti Obama oli pasifisti, mutta tästä luoteenpiirteestä huolimatta hänen turvallisuuspoliittinen linjansa oli maailmalle rauhan kannalta onneton. Minun on vaikea nähdä ylipäätään pasifistia rauhan ja vakauden tuojana. Yleensä ne ovat aivan muut tahot kuin pasifistit, jotka tuovat pysyvää rauhaa ja vakautta maailmaan.</p><p>Venäjä ymmärsi Obaman haluttomuuden sotavoiman käyttöön ja käytti tätä Obaman luonteenpiirrettä hyväkseen. Venäjä ymmärsi nopeasti hyvin Obaman pohjimmaisen luonteen.</p><p>Obaman valtakaudella 2009-2017 Venäjä valloitti Krimin niemimaan, synnytti sodan Itä-Ukrainaan ja käy edelleen aloittamaansa sotaa edukseen Syyriassa. Obaman Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisyritys epäonnistui ja al-Assadilla on edelleen käytettävänään kemiallisia aseita, mistä olemme saaneet uutta tietoa ihan viime päivinä (<a href="https://www.theatlantic.com/international/archive/2018/02/syria-chemical-weapons/552428/"><u>The Atlantic 6.2.2018</u></a>). Obaman aikakaudella Pohjois-Korea onnistui kehittämään ydinaseen ja Kiina laajensi vaikutuspiiriään Etelä-Kiinan merellä.</p><p>Obaman aikakaudella Venäjä on päässyt vapaasti uhkailemaan läntistä Eurooppaa taktisilla ydinaseillaan, pommikoneiden hyökkäyssimulaatioita on riittänyt ja niistä päässyt osalle koko Eurooppa. Obaman tavoite oli ydinaseeton maailma, mikä tulee hyvin vilpittömästi esille hänen Hirošiman vierailulla toukokuussa 2016 (<a href="https://www.theguardian.com/world/2016/may/27/barack-obama-first-us-president-to-visit-hiroshima-japan"><u>The Guardian 27.5.2016</u></a>). Tuota tavoitetta Venäjä on käyttänyt hyväkseen.</p><p>Nyt Obaman kauden jälkeen ollaan palaamassa republikaanien johtamana normaaliin päiväjärjestykseen ja etenkin Euroopan kannalta on hyvä, että Yhdysvallat on kasvattamassa vastavoimaa Venäjää vastaan. Yhdysvaltain uudet strategiat ovat tervetulleita Euroopan turvallisuuden kannalta ja ne edistävät myös Suomen turvallisuutta Naton ulkopuolisena maana. Obaman kauden jälkeen Yhdysvaltain toimet kasvattavat Venäjän kynnystä toimia Euroopassa sotilaallisesti.</p><p>Venäjä sai jo esimakua Yhdysvaltain reagointikyvystä Obaman kauden jälkeen, kun presidentti Trump määräsi ohjusiskun Syyriaan al-Assadin käytettyä kemiallisia aseita. Yhdysvallat iski 59 Tomahawk-risteilyohjuksen voimin 7.4.2017 Syyrian toiseksi suurimpaan armeijan lentotukikohtaan Homsin kaupungin lähellä (<a href="https://www.nytimes.com/2017/04/06/world/middleeast/us-said-to-weigh-military-responses-to-syrian-chemical-attack.html"><u>The New York Times 6.4.2017</u></a>). Vastaavaan päätökseen Obama ei olisi pystynyt.</p><p>Kaikkea tapahtunutta silmällä pitäen Suomenkin olisi nyt viimein syytä huomata sodankäyntitapojen muutos, joka näkyy tässäkin kirjoituksessa käsitellyissä aiheissa. Massiivisten maavoimiin ja panssarirynnäköihin perustuvat ajat ovat ohi. Sotilaallisia toimia edellyttäviin tavoitteisiin pyritään mahdollisimman miehistövähäisin keinoin. Asiat pyritään hoitamaan ohjuksin, olivatpa ne laukaistuja maalta, mereltä tai ilmasta. Pyritään täsmäiskuihin, jotka lamaannuttavat vastavoiman. Miehitystä perinteisessä mielessä voidaan käyttää vain pienten sillanpääasemien hankkimiseen vaikuttamaan esimerkiksi vastavoiman päätöksentekokykyyn tai sen jälkeisiin tilanteisiin, kun maa on lamaannutettu ja kun riskejä miehistötappioista ei enää ole.</p><p>Uskallan väittää, että Suomen puolustus on edelleen osaltaan vanhanaikainen eikä riittäviä uudistustoimia ole näköpiirissä vaikka uudistusta tuleekin tapahtumaan hävittäjä- ja laivuehankinnoilla. Suomen ohjuspuolustuskyky esimerkiksi risteilyohjuksille on edelleen heikko ja vain hävittäjien varassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yhdysvallat on julkaissut vajaan kahden kuukauden aikana kolme keskeistä strategia-asiakirjaa, joissa linjataan Yhdysvaltain tulevien vuosien puolustuspolitiikkaa. Kaikissa asiakirjoissa on luettavissa puolustusministeri James Mattisin ajatusmaailma, ja kaksi asiakirjaa ovatkin puolustusministeriössä laadittuina puolustusministerin allekirjoittamia. Kaikissa asiakirjoissa on nähtävissä selkeästi sotilasasiantuntijaorganisaation kynän jälki.

Nuo kolme asiakirjaa ovat 18.12.2017 julkaistu 68-sivuinen kansallisen turvallisuuden strategia (National Security Strategy of the United States of America 2018), 19.1.2018  julkaistu 14-sivuinen puolustusstrategia (National Defense Strategy Summary of the United States of America 2018) ja 2.2.2018 julkaistu 100-sivuinen ydinasestrategia (Nuclear Posture Review 2018).

Noissa asiakirjoissa ovat mainittuina neljä valtiota ylitse muiden. Valtiot ovat Kiina, Venäjä, Iran ja Pohjois-Korea. Venäjä ja Kiina nähdään laajemmin Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltojen liittolaisia ja kumppaneita uhkaavina valtioina. Iran ja Pohjois-Korea luokitellaan puolestaan rosvovaltioiksi.

Euroopassa Suomi ja Ruotsi ovat Yhdysvaltojen kumppanimaita (partners), Nato-maat puolestaan liittolaismaita (allies).

Käsittelin yksityiskohtaisesti kansallisen turvallisuuden strategiaa ja puolustusstrategiaa aikaisemmin kirjoituksessa otsikolla ”Yhdysvaltain uusi puolustusstrategia antaa vahvaa voimaa Natolle ja Euroopalle” (US-blogi 21.1.2018), enkä käsittele tässä kirjoituksessa noita strategioita enää uudestaan tarkemmin. Käsittelen tässä blogikirjoituksessa noita strategioita kuten myös uusinta ydinasestrategiaa kuitenkin niiltä osin, kuin mitä niillä on merkitystä itäisen Euroopan turvallisuudelle.

                                                                                           ****

Yhdysvaltain strategioihin kirjotut asiat Eurooppaa koskien voidaan tiivistää seuraavasti:

Yhdysvallat on sitoutunut Euroopan Nato-maiden puolustukseen vuoteen 2024 saakka. Sen jälkeinen tilanne on auki, mikäli Nato-maat eivät kykene kasvattamaan puolustusmenojaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, kuten Yhdysvallat on edellyttänyt.

Yhdysvallat pyrkii parantamaan Natoon kuulumattomien kumppanimaidensa puolustuskyvykkyyttä. Kumppanimaita ovat siis myös Suomi ja Ruotsi. Yhdysvallat pyrkii edistämään kyseisten maiden puolustuskykyä kasvattavia puolustushankintoja samoin kuin tiivistämään puolustusyhteistyötä. Päämäärä on nostaa Venäjän kynnystä hyökätä näihin Naton ulkopuolisiin maihin. Yhdysvallat näkee, että Venäjän sotilaallinen aggressio Naton ulkopuolisia maita kohtaan itäisessä Euroopassa voisi synnyttää epävakautta niin Nato-maihin kuin myös laajemmallekin Eurooppaan.

Yhdysvallat on strategioittensa kautta varautumassa nyt myös sotilaalliseen yhteenottoon Euroopassa. Yhdysvallat on varautumassa yhteenottoon Venäjän kanssa. Tähän viittaavat monet konkreettiset toimet, joihin Yhdysvallat on viime aikoina ryhtynyt. Tähän viittaavat myös monet lausunnot, joita Yhdysvaltojen sotilashenkilöt puolustusministerin johdolla ovat viime aikoina antaneet. Kysymys varautumisessa on siitä, että jos Venäjä tekee sotilaallisesti Euroopassa jotain sellaista, joka järisyttää Euroopan turvallisuutta, Yhdysvalloilla on valmius vastata myös sotilaallisesti turvakseen niin omat kansalliset edut kuin myös liittolaistensa turvallisuuden.

Arvioisin, että Yhdysvallat ei välttämättä jää odottelemaan edes Natoa toimiakseen, jos lännessä ei syntyisi yhteistä reagointinäkemystä Venäjän toimien seurauksena.

Strategioita lukiessa syntyy ajatus, että ilmeisesti Yhdysvalloissa on nyt päädytty siihen, että vastaavaa ei saa enää tapahtua, mitä tapahtui neljä vuotta sitten Krimin niemimaalla ja Itä-Ukrainassa, vaan Yhdysvalloilla tulee olla kyvykkyys vastata myös sotilaallisesti Venäjän mahdollisiin aggressioihin Euroopassa. Tuo tarkoittaa muun muassa, että sotavoiman tulee olla nopeasti siirrettävissä itäiseen Eurooppaan, mikä puolestaan tarkoittaa selvyyttä niihin asioihin, jotka liittyvät vaikkapa sotilaallisen voiman kauttakulkuun läpi Euroopan maiden. Kauttakulkuselvitystyö on jo aloitettu.

                                                                                           ****

Yhdysvaltain uudessa ydinasestrategiassa on paljon uutta tietoa, jota ei vielä ole käsitelty julkisuudessa etenkään täällä Suomessa.

Perusajatus tulevasta ydinasestrategiasta on hyvin looginen huomioiden Venäjän ydinaseita koskevat varustelutoimet. Yhdysvallat siirtää ydinasepainopistettään taktisiin ydinaseisiin, mikä tarkoittaa keskittymistä pienempituhovoimaisten ja suppeammalle alueelle tuhoa synnyttäviin ydinaseisiin. Taktisia ydinaseita olisi mahdollisuus käyttää esimerkiksi sotilaallisissa tilanteissa alueilla, jotka ovat kiistanalaisia tai sotatoimien kohteena. Taktisia ydinaseita voitaisiin siis käyttää tai uhata niiden käytöllä myös alueellisissa konflikteissa.

Euroopassa tällaisia alueita olisivat Venäjän länsirajaan liittyvät alueet Suomi mukaan lukien. Aasiassa tällainen alue olisi Etelä-Kiinanmeri. Strategisilla ydinaseilla on edelleen mahdollisuus laajempaan tuhoon vihollismaassa eikä ne ole sidottu alueen kiistanalaisuuteen. Strategisten ydinaseiden käytön idea on eri kuin taktisten ydinaseiden käytön idea.

Ongelma Yhdysvalloille on siis ollut, ettei ole uskottavaa uhata strategisilla ydinaseilla alueellisissa konflikteissa, joita Venäjä on jo synnyttänyt ja joita Venäjä ja Kiina voivat edelleen synnyttää lähialueillaan. Ei ole uskottavaa uhata strategisilla ydinaseilla alueellisessa konfliktissa, koska strategisten ydinaseiden käyttö johtaisi maailman molemminpuoliseen tuhoon.

Ydinaseiden pelotevaikutuksen luonne ja uskottavuus on muuttunut kylmän sodan ajoista. Kylmän sodan aikana olivat selvät blokkirajat, ja blokkeihin kuulumattomien maiden määrä Euroopassa oli vähäinen. Strategisilla ydinaseilla oli uskottavuutta myös alueellisten konfliktien tai sodan ennakkoehkäisyssä, koska ydinasein suojatut blokit olivat selvärajaisia kuten myös niiden harvojen maiden asema, jotka eivät kuulunteet blokkeihin. Rajoitettujen ydinsotien mahdollisuutta ei katsottu olevan.

Maailma on nyt siis muuttunut.

Tuhovoimaisilla strategisilla ydinaseilla Yhdysvallat on suojannut kylmän sodan jälkeen hyvin oman maaperänsä, muttei niitä alueita, joilla voi syntyä alueellinen konflikti ja joilla on vaikutusta Yhdysvaltain kansalliseen turvallisuuteen. Näiden alueiden turvallisuuden varmistamiseen strategiset ydinaseet ovat liian järeitä. Toki Yhdysvalloilla taktisia alhaisen tuhovoiman ydinaseita riittää jo nyt. Niitä arvioidaan olevan vähintään 1 000 kappaletta, kun ydinaseiden kokonaismäärä on yli 7 000 kappaletta.

Kylmän sodan aikaan verrattuna ongelma nyt on Euroopassa ne lukuisat maat, jotka eivät ole Venäjän eivätkä Naton ydinasesuojan alla. Näitä maita ovat Suomi, Ruotsi, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova sekä myös Etelä-Kaukasian pienet vanhat neuvostotasavallat Mustanmeren ja Kaspianmeren välissä. Itse asiassa Balkaninkaan sotilaallinen asema ei ole vielä vakiintunut. Sotilaallinen konflikti näissä maissa heijastaisi myös Euroopan Nato-maiden turvallisuuteen epävakauttavasti.

                                                                                           ****

Tämänhetkinen tilanne on hieman samanlainen tilanne kuin 1950-luvulla, jolloin Yhdysvallat loi uuden strategian Neuvostoliiton muodostamalle konventionaalisten aseiden uhalle Euroopassa.

Offset strategy on nimitys yhdysvaltalaiselle turvallisuus- ja puolustuspoliittiselle strategialle, jota ei ole oikein käännetty nasevasti suomen kielelle. Paras käännös olisi ehkä vastavoimastrategia tai vastapainostrategia.

Offset strategy tarkoittaa pyrkimystä löytää keinoja vastata epäsymmetrisesti vastapuolen toimenpiteille sotilaallisessa toiminnassa. Sen sijaan että lähdettäisiin epäsuotuisaan kilpailuun vastapuolen kanssa, pyritään muuttamaan kilpailu omien vahvuuksien perustalle. Tavoite on, ettei lähdetä kilpailemaan niille osa-alueille, joissa ei ole mahdollisuutta voittaa tai voiton hintana olisivat niin suuret kustannutukset, ettei niitä voisi pitää enää hyväksyttävinä.

Tässä kirjoituksessa Offset strategy on suomennettu termillä vastavoimastrategia, virallista käännöstä suomen kieleen termille ei liene.

Ensimmäisen vastavoimastrategian kausi oli 1950-luvulta 1970-luvun puoliväliin, jolloin Yhdysvallat Nato-liittolaisineen korosti vahvuutenaan ydinasepelotetta suhteessa Neuvostoliiton ja sen liittolaisten konventionaalisten aseiden ja joukkojen voimaan. Alun perin strategian nimi oli New Look, historian valossa käytetään nykyisin nimenä myös Offset Strategy (The U.S. Offset Strategy). 

Ensimmäisen strategian loi kenraali Dwight David Eisenhower. Neuvostoliiton konventionaalinen armeija oli vahva toisen maailmasodan jäljiltä. Vastavoimastrategian pohjimmainen lähtökohta oli, ettei Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maiden kannata rakentaa Neuvostoliiton vertaista konventionaalista armeijaa, vaan vastavoima luodaan asymmetrisesti ydinasein. Ensimmäinen vastavoimastrategia oli toimiva strategia siihen saakka, kunnes Neuvostoliitto oli saamassa kasvavalla taktisella ja strategisella ydinasearsenaalillaan kiinni Yhdysvallat 1970-luvulla. Kuva 1 kertoo, miksi ensimmäinen vastavoimastrategia alkoi menettää tehoaan 1970-luvun alkupuolella, jolloin seuraavan vastavoimastrategian laadinta aloitettiin.

Kun ensimmäisellä vastavoimastrategialla suojattiin koko Eurooppaa, nyt Yhdysvaltain uuden taktisiin ydinaseisiin keskittyvän ydinasestrategian ensisijainen tarkoitus on suojata lisänä alueita, jotka ovat riskialtteimpia Venäjän sotilaallisille manöövereille. Taktisilla ydinaseilla vastataan Venäjän siihen konventionaalisten aseiden paikalliseen ylivoimaan, joka sillä on länsirajaansa liitettynä ja jolla se muodostaa uhkaa myös länsirajaan liittyville länsimielisille Natoon kuulumattomille maille Nato-maiden lisäksi.

Jos Suomi liittyisi Natoon, olisi Suomenkin turvallisuuden turvana pitkine itärajoineen nimenomaan taktiset ydinaseet. Taktiset ydinaseet olisivat vastavoima sille Venäjän konventionaaliselle asevoimalle, joka on rajanpinnassamme muutaman tunnin hyökkäysvalmiudessa. Monen presidenttiehdokkaan vaalitenttipuheet pitkän itärajan hankaluudesta Suomen Nato-jäsenyydelle olivat liioiteltuja.

Muutamassa minuutissa laukaistavat taktiset ydinaseet muodostavat minkä tahansa aikavasteen myös Venäjän konventionaalisilla aseilla toteuttaville sotilaallisille toimille. Venäjälle muodostettaisiin korkea kynnys konventionaalisten aseiden käytölle.

Toki taktisilla ydinaseilla on pelotetta myös niille Venäjän mahdollisille ydinaseiskuille, joita se on harjoitellut läntisempään Eurooppaan vuoden 2008 jälkeen. Tällöin kuitenkin käytön luonne olisi eri ja tuosta asiasta enemmän seuraavassa kappaleessa. Venäjä aloitti ydinaseiskuharjoittelun vuonna 2009 Puolasta (The Telegraph 1.11.2009) ja siitä lähtien Venäjän vakavampi ydinaseuhittelu on aina liittynyt sotaharjoituksiin.

On kirkkaana muistettava, että ydinaseiden muodostavan uhan tulee olla niin uskottava, ettei ydinaseita tarvitse käyttää. Ydinaseiden muodostavan uhan tulee olla myös niin uskottava, ettei ydinaseiden käyttömahdollisuutta myöskään epäillä. Kylmän sodan aika oli hyvä esimerkki ydinaseiden uskottavuudesta sodan ehkäisijänä ottamatta kantaa tuohon vaikeaan aikakauteen muutoin.

                                                                                           ****

Venäjä on uhkaillut ja uhkailee edelleen läntistä Eurooppaa taktisilla ydinaseillaan. Yhdysvaltain ydinasestrategiassa on kuvattu hyvin, mistä on kysymys.

Strategian sivulla 33 on kirjattu:

Russia possesses significant advantages in its nuclear weapons production capacity and in non-strategic nuclear forces over the U.S. and allies.  It is also building a large, diverse, and modern set of non-strategic systems that are dual-capable (may be armed with nuclear or conventional weapons).

Vapaasti suomennettuna:

Venäjällä on huomattavia etuja ydinaseiden tuotantokapasiteetissaan ja ei-strategisissa ydinasevoimissa verrattuna Yhdysvaltoihin ja Yhdysvaltojen liittolaisiin. Venäjä on myös rakentamassa suuria, monipuolisia ja uudenaikaisia ei-strategisia ydinasejärjestelmiä, jotka ovat kaksitoimisia (voivat olla aseistettuja joko ydinaseilla tai tavanomaisilla aseilla).

Kyse on alhaisen tuhovoiman taktisista ydinaseista, joilla Venäjä voisi käydä rajoitettua ydinsotaa Euroopassa. Kantovälineenä ydinaseille olisivat pääsääntöisesti risteilyohjukset, jotka ovat ladattavissa sekä tavanomaisilla taistelukärjillä että ydinkärjillä. Ohjustorjunnan kannalta ongelmallista juuri on, ettei ole tiedossa, onko kyseessä tavanomaista taistelukärjellä varustettu risteilyohjus vai ydinkärjellä varustettu risteilyohjus. Ohjukset ovat ulkonäöltään yhteneviä. Lyhyen kantaman ballististen ohjusten merkitys on vähäisempi, mutta kuitenkin huolestuttava sekin (esim. Iskander-M).

Yhdysvallat on syyttänyt jo pitkän aikaa ja eritoten vuodesta 2014 lähtien Venäjää vuonna 1987 solmitun INF-sopimuksen rikkomisesta, jolla rajoitettiin 500–5 500 kilometriä kantavien keskimatkan ja keskipitkän matkan ohjuksia Euroopassa. Erityisesti Yhdysvallat on kiinnittänyt huomiota Venäjän maasta laukaistavaan SSC-8 GLCM -risteilyohjukseen (Ракета 9М729 - SSC-X-8), joka on varustettavissa myös 400-500 kilogramman ydinkärjellä. Englannin kielisessä lyhenteessä GLCM-lyhenne tarkoittaa ”ground launched cruise missile”, suomennettuna ”maasta laukaistava risteilyohjus”.

Yhdysvaltain ydinasestrategiaan on nimetty keskeisempiä Venäjän ilmasta, maalta ja mereltä laukaistavia risteilyohjuksia, jotka kykenevät kantamaan myös ydinkärkiä. Nämä ohjukset ovat selvästi ärsyttäneet Yhdysvaltoja. Venäjä voi sekoittaa risteilyohjuksilla ydinkärkiä ja tavanomaisia kärkiä.

Venäjä on lennättänyt ilmasta laukaistavia risteilyohjuksia Pohjois-Atlantilla, Norjanmerellä ja Pohjanmerellä sekä myös Itämerellä jo vuosien ajan. Ilmasta laukaistavia ohjustyyppejä ovat Kh-102 ALCM (Х-101 / Х-102), jota esimerkiksi Tupolev Tu-95 strateginen pommikone kuljettaa (Туполев Ту-95 - BEAR) ja Kh-32 ALCM (Х-32 / 9-А-2362), jota esimerkiksi Tupolev Tu-22M kuljettaa (Туполев Ту-22М - BACKFIRE). Englannin kielisessä lyhenteessä ALCM tarkoittaa ”air-launched cruise missile”, suomennettuna ” ilmasta laukaistava risteilyohjus”.

Mereltä sukellusveneistä sekä myös pinta-aluksista laukaistavia risteilyohjuksia ovat puolestaan SS-N-30 SLCM -risteilyohjus (Комплекс 3К-14 / С-14 Калибр SIZZLER). Englannin kielisessä lyhenteessä SLCM tarkoittaa ”submarine-launched cruise missiles”, suomennettuna ”sukellusveneestä laukaistava risteilyohjus”.

Kyseisiä Kalibr-risteilyohjuksia on sijoitettu ja tullaan sijoittamaan mm. Jasen-luokan (Ясень-М) sukellusveneisiin (пр.885М / пр.08851 "Ясень-М" - YASEN-II ja Проект 885, шифр ”Ясень”, Проект 08851, шифр ”Ясень-М”). Pohjoisessa laivastossa on jo otettu käyttöön sukellusvene nimeltä Severodvinsk (К-560 ”Северодвинск”), mutta muut Jasen-luokan sukellusveneet ovat vielä rakenteilla, ja niiden tulisi valmistua vuosina 2018-23 todennäköisemmin pääosin Pohjoisen laivaston käyttöön. Vielä käyttöön ottamattomat alukset ovat Novosibirsk (ДПЛ К-407 "Новосибирск"), Kazan (К-561 ”Казань”), Krasnojarsk (К-571 ”Красноярск”), Arkankelisk (К-564 ”Архангельск”), Perm (К- ”Пермь”) ja Uljanovsk (К- ”Ульяновск”).

Itämeren laivaston käytössä on edelleen kaksi Mustanmeren laivastosta siirrettyä korvettia, joiden varustukseen kuuluvat edellä mainitut Kalibr-risteilyohjukset. Nuo alukset ovat Zeleni Dol (Зелени Дол) ja Serpuhov (Серпухов) (Проект 21631, шифр ”Буян-М”).

SSC-8 GLCM -risteilyohjuksen lisäksi maasta laukaistavaksi risteilyohjukseksi Yhdysvaltain ydinasestrategiassa on nimetty SSC-08 GLCM (Ракета 9М729 - SSC-X-8). Kyseinen ohjus on Kalibr-ohjuksen maalaukaisuversio.

Muita ydinkärjin varustettavissa olevia ohjuksia ovat mm. lyhyen kantaman ballistinen ohjus Iskander-M (Комплекс 9К720 Искандер - SS-26 STONE).

                                                                                           ****

Esimerkkinä edellä mainittujen ydinkärjillä varustettavissa olevien risteilyohjuksien ja lyhyen kantaman ballististen ohjusten muodostaman uhan johdosta Yhdysvallat määrittelee ydinasestrategiassaan taktisten ydinaseiden strategian oheisesti suhteessa Venäjään:

Effective U.S. deterrence of Russian nuclear attack and non-nuclear strategic attack now requires ensuring that the Russian leadership does not miscalculate regarding the consequences of limited nuclear first use, either regionally or against the United States itself.  Russia must instead understand that nuclear first-use, however limited, will fail to achieve its objectives, fundamentally alter the nature of a conflict, and trigger incalculable and intolerable costs for Moscow.  Our strategy will ensure Russia understands that any use of nuclear weapons, however limited, is unacceptable.

This strategy will ensure Russia understands it has no advantages in will, non-nuclear capabilities, or nuclear escalation options that enable it to anticipate a possible benefit from non-nuclear aggression or limited nuclear escalation. Correcting any Russian misperceptions along these lines is important to maintaining deterrence in Europe and strategic stability.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjän ydinaseiden ja ei-ydinaseiden [= konventionaalisten aseiden] strategisten hyökkäysten tehokas ehkäisy edellyttää Yhdysvalloilta nyt, että Venäjän johto ei arvioi väärin rajoitettua ydinaseiden ensikäyttöä joko alueellisesti tai Yhdysvaltoja vastaan. Venäjän on sen sijaan ymmärrettävä, että ydinaseiden käytöllä - vaikkakin rajoitettuna - Venäjä ei voisi saavuttaa asettamiaan tavoitteita, käyttö muuttaisi olennaisesti konfliktin luonnetta ja synnyttäisi Moskovalle mittaamattomia ja kestämättömiä kustannuksia. Meidän strategiamme avulla Venäjä tulee ymmärtää, että ydinaseiden käyttö ei ole hyväksyttävää edes rajoitetusti.

Tämä [Yhdysvaltain ydinase]strategia varmistaa, että Venäjä ymmärtää, että sillä ei ole etuja ydinasekyvykkyydessä, ei myöskään konventionaalisten aseiden asekyvykkyydessä eikä ydinaseisiin perustuvissa laajentumisvaihtoehtoissa, joiden avulla Venäjä voisi ennakoida mahdollista hyötyä konventionaalisiin aseisiin perustuvalla aggressiolla tai rajoitetulla ydinaseiden käytöllä. Kaikkien Venäjän virhearvioiden oikaisu näillä periaatteilla on tärkeää, jotta Euroopalla on [riittävä] ennalta ehkäisevä pelote [Venäjän aggressioille] ja strateginen vakaus.”

Suomennettuna tuo toinen kappale tarkoittaa vaikkapa sitä, että jos Venäjä ottaisi alueita hallintaansa konventionaalisilla aseilla itäisestä Euroopasta ja vaikkapa Suomesta, se ei voisi puolustaa laittomuuksiaan uhkaamalla rajoitetuilla ydinaseiden käytöllä niitä läntisiä sotavoimia vastaan, jotka olisivat vapauttamassa näitä Venäjän laittomasti haltuunottamia valloitusalueita. Tulkintani myös on, Yhdysvallat voisi vastata taktisilla ydinaseilla Venäjän konventionaalisen aseiden invaasioon. Kysymys on, miten uhataan uskottavasti.

Venäjä uhkasi länsimaita ydinaseilla, mikäli länsimaat olisivat puuttuneet Krimin niemimaan haltuunottoon sekä myös Itä-Ukrainan tapahtumiin. Yhdysvallat pyrkii nyt siihen, ettei Venäjä voisi enää uhkailla länttä etenkään ydinaseilla.

                                                                                           ****

Oman ongelmakentän muodostavat ne ydinaseet risteilyohjuksissa, joita kuljettavat vaikkapa Tupolev Tu-95, Tupolev Tu-160 tai Tupolev Tu-22M strategiset pommikoneet. Noita ohjuksia ovat esimerkiksi edellä mainitut Kh-102- ja Kh-32-risteilyohjukset. Myös Kh-55-ristelyohjukset (Х-55 / Х-55СМ / Х-65 / Х-555 - AS-15 KENT) muodostavat samaa ongelmakenttää, joita on nähty liitettynä sekä Tupolev Tu-95- että Tupolev Tu-160- pommikoneisiin ja jotka voivat olla myös varustettuja ydinkärjillä.

Kuljettaako pommittaja kulloinkin ydinaseohjusta, ei ole havainnoitavissa visuaalisestit eikä muutoinkaan eikä varsinkaan silloin, kun ohjukset ovat vain rungon sisällä eivätkä ripustettuna siivistä.

Kuvassa 2 on esitetty punaisia Kh-102-risteilyohjuksia (yhteensä 8 kpl), jotka ovat Tupolev Tu-95 strategisessa pommikoneessa. Ohjuksista ei voi päätellä visuaalisesti, sisältävätkö ne ydinlatauksia.

Kuvassa 3 on esitetty Kh-32-risteilyohjuksia (yhteensä 2 kpl), jotka ovat Tupolev Tu-22M strategisessa pommikoneessa. Ohjuksista ei voi päätellä visuaalisesti, sisältävätkö ne ydinlatauksia.

Kuvassa 4 on esitetty Syyriassa Tupolev Tu-160 strategisessa pommikoneesta laukaistu Kh-55-ristelyohjus (ohjuksen Kh-101-versio). Ohjuksesta ei voi päätellä visuaalisesti, sisältääkö se ydinlatauksia. Tässä tapauksessa ohjus oli konventionaalinen.

Kuvassa 5 on esitetty Kh-55-risteilyohjuksia (yhteensä 4 kpl), jotka ovat Tupolev Tu-160 strategisen pommikoneen alla. Ohjuksista ei voi päätellä visuaalisesti, sisältävätkö ne ydinlatauksia.

Kuvassa 6 on esitetty Tupolev Tu-160 strategisessa pommikoneen rungossa ollut juuri laukaistu Kh-55-ristelyohjus (ohjuksen Kh-101-versio). Ohjus voi olla ydinkärjellä varustettu, sitä ei voi päätellä yhtenevästä ulkonäöstä tavanomaiseen konventionaaliseen kärkeen verrattuna.

                                                                                           ****

Venäjä on harjoitellut Tupolev-pommikoneillaan lukuisasti jo usean vuoden ajan Eurooppaan kohdistuneita risteilyohjusiskua sekä ydinasekärjillä että tavallisilla konventionaalisilla kärjillä. Koneet ovat lähestyneet Euroopan maa-alueita aina mereltä käsin. Pommikoneiden kulut ovat tapahtuneet Itämerta pitkin Suomenlahden pohjukasta lähtien sekä Pohjanmerta tai Pohjois-Atlanttia pitkin Kuolan niemimaalta lähtien.

Venäjällä on useita lähtökenttiä Suomen itäpuolella. Esimerkiksi Soltsyn kentältä lähtevä kone voi suunnistaa Suomenlahdelle Suomen eteläpuolelta tai Barentsinmerelle Suomen pohjoispuolelta. Lentotoiminta tapahtuu joko Suomen eteläpuolelta tai pohjoispuolelta joka tapauksessa. Toinen väylä Venäjältä länteen on Mustameri eteläiseen Eurooppaan. Nähtäväksi jäisi, yrittäisikö Venäjä konfliktiolosuhteissa lävistää Itä-Euroopan Nato-maat tai vaikkapa Suomen lentämällä yli maa-alueiden.

Jos Venäjä laukaisisi vaikkapa Pohjanmereltä ydinlatauksella varustetun ohjuksen kohti Hampuria, ainoa keino torjua ohjus on ohjuspuolustus joko lentokoneesta, maasta tai laivasta käsin. Tuhoaminen on tarkkaa minuuttipeliä. Jos tuhoaminen epäonnistuisi, mahdollisuus olisi vain kostaa vastaavalla ydinpommilla vaikkapa Pietariin.

Euroopan ympäristössä lentävät venäläispommikoneet on syytä olla jatkuvassa hävittäjävartiossa ja Suomen kannalta tuo vaatimus koskee erityisesti Suomenlahtea, joka on yksi kulkureitti venäläispommittajien lentämiseksi lähteen. Tunnistuslennoille lähetyillä hävittäjillä tulee olla riittävä ohjustorjuntavalmius (esim. AIM-120 AMRAAM).

Venäjä on harjoittelut ydinaseiskua Ruotsiin vuonna 2013 ja Tanskaan vuonna 2014.

Ydinaseiskusimuloinnissa Ruotsia vastaan kaksi risteilyohjuksin varustettua Tupolev Tu-22M -pommittajaa harjoitteli iskua pitkänäperjantaina 29.3.2013. Asia tuli kuitenkin julksisuuteen vasta vuonna 2016 (esim. DN 2.2.2016 ja Aftonbladet 22.4.2016). Venäjällä oli tuolloin 22.-29.3-2013 meneillään Ladoga 2013 -sotaharjoitus (Ладога 2013, Военное обозрение) itärajamme takana, johon ydinasehyökkäyssimulointi Ruotsiin liittyi.

Venäjä harjoitteli kesäkuun puolivälissä 2014 sotilaallista iskua Tanskan Bornholmin saarelle. Jyllands-Posten-lehden mukaan matalalla saarta kohti lentäneet venäläiskoneet olivat aseistettu ohjuksin, ja ne simuloivat ydinaseohjusiskua saarelle (esim. Jyllands-Posten 30.11.2014 ja IS 30.11.2014). Saarella oli sattumoisin samaan aikaan koolla useita tanskalaisia poliitikkoja. Venäjällä oli tuolloin kesäkuussa 2014 meneillään suuri ilmasotaharjoitus Itämerellä.

Ruotsin ja Tanskan ohella on myös Norja joutunut Venäjän pommikonein ja risteilyohjuksin tehdyn ydinasehyökkäyssimuloinnin kohteeksi.

Kohteena oli Norjan huippuvuoret viime syksynä Zapad 2017 -sotaharjoituksen yhteydessä (Министерство обороны, Запад-2017). Kyseessä oli kuusi Tupolev TU-95- ja Tupolev Tu-22M -pommittajaa risteilyohjuslastissa, jotka harjoittelivat ydinaseiskua risteilyohjuksin (todennäköisesti esimerkiksi Kh-102- ja Kh-32- ohjuksia). Norjalainen Aldimer-sivusto kirjoittaa seuraavasti: ”Six Russian Tupolev TU-95 and TU-22m3 bomber planes also trained how to carry out nuclear attacks in the Barents Sea, in the Norwegian sea and in the Baltic Sea.

Kuva 7 on peräisin venäläislähteistä ja kuvattu 22.9.2017 Soltsy-2-lentokentältä (Сольцы-2) 150 kilometrin päässä Viron rajasta, kun Tupolev TU-22 -pommittaja lähtee venäläiskentältä kohti Norjan rannikkoa ja Huippuvuoria kantaen siivellään risteilyohjusta (kuva: Dmitri Pitšugin, Venäjän ilmavoimat, Дмитрий Пичугин, ВВС России).

Vastaavasti kuin Pohjoismaihin, Venäjä on simuloinut ohjusiskuja useasti myös muualle Eurooppaan.

RAF jets scramble to intercept Russian bombers over North Sea as Nato reports dozens of planes in European airspace.” (Daily Mail 30.10.2014).

Vapaasti suomennettuna:

RAF-hävittäjät kiirehtivät pysäyttämään Venäjän pommikoneita Pohjanmeren yllä, kun Nato raportoi kymmeniä [venäläisiä] lentokoneita Euroopan ilmatilassa.

Kyseiset pommikoneet päivämäärällä 20.10.2014 olivat Tupolev Tu-22M -pommikoneita, joista neljä mukana ollutta ja kaksi Iljushin IL-78 -tankkauskonetta kääntyivät norjalaishävittäjien hätyyttelemänä Norjanmereltä takaisin Kuolan niemimaan suuntaan, mutta kaksi pommikonetta jatkoi matkaansa Atlantilla aivan Espanjan rannikon tuntumaan. Samaan aikaan kaksi Tupolev Tu-22M -pommikonetta ylitti Mustanmeren lähestyen Turkkia. Itämeren ympäristössä puolestaan seitsemän venäläishävittäjää sai Naton Virossa olevat hävittäjät ilmaan Suomenlahdelle. Vastaava venäläishävittäjien offensiivi Itämerellä oli tapahtunut Itämerellä vain päivää aikaisemmin. Venäläiskoneiden Eurooppa-liikehdintää 20.10.2014 on esitetty kuvassa 8.

Suomen ilmavoimat kuvasi venäläislentokoneita Suomenlahdella 15.6.2017. Strategisena pommittajana lentokoneaallossa oli Tupolev Tu-160, muut konetyypit Suomenlahdella olivat Iljushin II-22, Suhoi Su-24, Suhoi Su-27, Suhoi Su-34, Beriev A-50. Tupolev Tu-160 -koneella ei ollut nähtävissä rungon ulkopuolisia ohjuksia (Ilmavoimat, Facebook 15.6.2017) ja rungon sisälle me emme näe.

                                                                                           ****

Helsingin Sanomien paperilehdessä oli keskiviikkona 7.2.2018 pääkirjoitus otsikolla ”Uhkakuvista suurin palasi horisonttiin” (HS 7.2.2018). Kirjoituksessa Helsingin Sanomat toteaa, että suursodan uhka on palannut maailmaan. Helsingin Sanomien tulkinta on oikea: suursodan uhka Venäjän ja lännen välillä on palannut etenkin Eurooppaan. Yhdysvallat on varautumassa siihen, että Venäjän toimet edellyttävät sotilaallista reaktiota.

Yhdysvallat on tehnyt oikein muotoilemalla uudelleen ydinasestrategiaansa ja ottamalla huomioon Venäjän uhkailevat ja aggressiiviset toimet, joiden harjoittamisen Venäjä aloitti presidentti Obaman aikakaudella.

Presidentti Obama oli pasifisti, mutta tästä luoteenpiirteestä huolimatta hänen turvallisuuspoliittinen linjansa oli maailmalle rauhan kannalta onneton. Minun on vaikea nähdä ylipäätään pasifistia rauhan ja vakauden tuojana. Yleensä ne ovat aivan muut tahot kuin pasifistit, jotka tuovat pysyvää rauhaa ja vakautta maailmaan.

Venäjä ymmärsi Obaman haluttomuuden sotavoiman käyttöön ja käytti tätä Obaman luonteenpiirrettä hyväkseen. Venäjä ymmärsi nopeasti hyvin Obaman pohjimmaisen luonteen.

Obaman valtakaudella 2009-2017 Venäjä valloitti Krimin niemimaan, synnytti sodan Itä-Ukrainaan ja käy edelleen aloittamaansa sotaa edukseen Syyriassa. Obaman Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisyritys epäonnistui ja al-Assadilla on edelleen käytettävänään kemiallisia aseita, mistä olemme saaneet uutta tietoa ihan viime päivinä (The Atlantic 6.2.2018). Obaman aikakaudella Pohjois-Korea onnistui kehittämään ydinaseen ja Kiina laajensi vaikutuspiiriään Etelä-Kiinan merellä.

Obaman aikakaudella Venäjä on päässyt vapaasti uhkailemaan läntistä Eurooppaa taktisilla ydinaseillaan, pommikoneiden hyökkäyssimulaatioita on riittänyt ja niistä päässyt osalle koko Eurooppa. Obaman tavoite oli ydinaseeton maailma, mikä tulee hyvin vilpittömästi esille hänen Hirošiman vierailulla toukokuussa 2016 (The Guardian 27.5.2016). Tuota tavoitetta Venäjä on käyttänyt hyväkseen.

Nyt Obaman kauden jälkeen ollaan palaamassa republikaanien johtamana normaaliin päiväjärjestykseen ja etenkin Euroopan kannalta on hyvä, että Yhdysvallat on kasvattamassa vastavoimaa Venäjää vastaan. Yhdysvaltain uudet strategiat ovat tervetulleita Euroopan turvallisuuden kannalta ja ne edistävät myös Suomen turvallisuutta Naton ulkopuolisena maana. Obaman kauden jälkeen Yhdysvaltain toimet kasvattavat Venäjän kynnystä toimia Euroopassa sotilaallisesti.

Venäjä sai jo esimakua Yhdysvaltain reagointikyvystä Obaman kauden jälkeen, kun presidentti Trump määräsi ohjusiskun Syyriaan al-Assadin käytettyä kemiallisia aseita. Yhdysvallat iski 59 Tomahawk-risteilyohjuksen voimin 7.4.2017 Syyrian toiseksi suurimpaan armeijan lentotukikohtaan Homsin kaupungin lähellä (The New York Times 6.4.2017). Vastaavaan päätökseen Obama ei olisi pystynyt.

Kaikkea tapahtunutta silmällä pitäen Suomenkin olisi nyt viimein syytä huomata sodankäyntitapojen muutos, joka näkyy tässäkin kirjoituksessa käsitellyissä aiheissa. Massiivisten maavoimiin ja panssarirynnäköihin perustuvat ajat ovat ohi. Sotilaallisia toimia edellyttäviin tavoitteisiin pyritään mahdollisimman miehistövähäisin keinoin. Asiat pyritään hoitamaan ohjuksin, olivatpa ne laukaistuja maalta, mereltä tai ilmasta. Pyritään täsmäiskuihin, jotka lamaannuttavat vastavoiman. Miehitystä perinteisessä mielessä voidaan käyttää vain pienten sillanpääasemien hankkimiseen vaikuttamaan esimerkiksi vastavoiman päätöksentekokykyyn tai sen jälkeisiin tilanteisiin, kun maa on lamaannutettu ja kun riskejä miehistötappioista ei enää ole.

Uskallan väittää, että Suomen puolustus on edelleen osaltaan vanhanaikainen eikä riittäviä uudistustoimia ole näköpiirissä vaikka uudistusta tuleekin tapahtumaan hävittäjä- ja laivuehankinnoilla. Suomen ohjuspuolustuskyky esimerkiksi risteilyohjuksille on edelleen heikko ja vain hävittäjien varassa.

]]>
12 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250709-yhdysvaltojen-ydinaseet-luovat-turvaa-myos-suomelle#comments Euroopan puolustus Nato Turpo Venäjän uhka Ydinaseet Fri, 09 Feb 2018 11:22:04 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250709-yhdysvaltojen-ydinaseet-luovat-turvaa-myos-suomelle
Jäänmurtajien myynti Suomesta Yhdysvaltoihin ei onnistu venäläistelakalla http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250447-jaanmurtajien-myynti-suomesta-yhdysvaltoihin-ei-onnistu-venalaistelakalla <p>Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen vieraili Washingtonissa helmikuun 1. ja 2. päivänä. Vierailullaan hän tapasi Yhdysvaltain kauppaministerin Wilbur Rossin. Kauppaministerien keskusteluissa oli puheena myös Yhdysvaltain jäänmurtajahankinnat, joihin liittyviä päätöksiä kongressi tekee seuraavan kerran todennäköisesti alkavalla viikolla. Edellisen kerran jäänmurtajahanke oli kongressin käsittelyssä viime vuoden syyskuussa, jolloin kongressi sisällytti vuoden 2018 budjettiesitykseen varoja hankintaa varten.</p><p>Yhdysvalloilla on tarkoitus hankkia vähintään neljä uutta jäänmurtajaa rikkomaan arktisen alueen jäätä. Tällä hetkellä Yhdysvalloilla on vain kaksi järeämpää yli 20&nbsp;000 hevosvoiman jäänmurtajaa (<a href="http://www.pacificarea.uscg.mil/Our-Organization/Cutters/cgcHealy/"><u>USCGC Healy</u></a> ja <a href="http://www.pacificarea.uscg.mil/Our-Organization/Cutters/cgcPolarStar/"><u>USCGC Polar Star</u></a>), joilla on toimintamahdollisuudet myös paksummassa arktisessa jäässä.</p><p>Yhdysvaltalaislähteiden mukaan Venäjällä vastaavan kokoisia raskaita ja keskiraskaita murtajia oli jo vuonna 2014 yksitoista kappaletta. Tuonaikaisten suunnitelmien mukaan Venäjällä oli tarkoitus nostaa murtajamäärä seitsemääntoista kappaleeseen. Nykyisellään 17 raskasta ja keskiraskasta jäänmurtajaa taitaa olla Venäjälle vähäistä, kun uusimmat tankkeritkin kykenevät murtamaan jo 2,5 metrin jäätä.</p><p>Suomen poliittiset päättäjät ovat havitelleet jo pitkään jäänmurtajatilausta Yhdysvalloista. Havittelu alkoi jo, kun hanke oli aivan alkumetreillään Obaman hallintokaudella. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltain rannikkovartiosto haluaisi kolme yli 45&nbsp;000 bhp:n raskasta ja kolme yli 20&nbsp;000 bhp:n keskiraskasta jäänmurtajaa. Yhdysvaltain tulevista jäänmurtajahankinnoista uutisoi yksityiskohtaisesti Yhdysvaltain merivoimien verkkojulkaisu (<a href="https://news.usni.org/2017/11/20/report-coast-guard-focus-heavy-icebreakers"><u>USNI News 20.11.2017</u></a>).</p><p>Yhdysvaltalaisviranomiset (<a href="http://www.navalengineers.org/"><u>American Society of Naval Engineers</u></a>) ovat arvioineet, että yksi raskaan sarjan jäänmurtaja maksisi 692-983 miljoonaa dollaria alusmäärästä riippuen ja keskiraskaan sarjan murtaja 618-786 miljoonaa dollaria. Ensimmäistä murtajaa kallistavat tutkimus-, suunnittelu- ja testauskustannukset.</p><p>Presidentti Donald Trump lupasi toukokuussa 2017 tukensa yhteensä kuudelle jäänmurtajalle (<a href="https://www.washingtonpost.com/news/checkpoint/wp/2017/05/17/trump-pledges-to-build-coast-guard-icebreakers-but-its-unclear-how-different-his-plan-is-than-obamas/?utm_term=.61c9ba424ae5"><u>The Washington Post 17.5.2017</u></a>). Kertolaskuna laskettuna hankekustannuksen ääriarvot olisivat 3,9-5,3 miljardia dollaria. Tarkat rahasummat on syytä tarkastaa hyväksytyistä budjeteista, mutta voidaan puhua suurella varmuudella karkeasti vajaan 4 miljardin euron hankkeesta (3,1-4,2 miljardia euroa).</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvallat julkaisi jo 19.10.2017 omalla julkisten hankintojen kanavallaan (<a href="https://www.fbo.gov/?s=main&amp;mode=list&amp;tab=list"><u>Fed.BizOpps.cov</u></a>) hankintailmoituksen otsikolla <em>Heavy Polar Icebreaker (HPIB) Draft Request For Proposal (RFP)</em>.</p><p>Julkaistu HPIB RFP -hankintailmoitus ei siis ollut varsinainen tarjouspyyntö vaan sillä Yhdysvaltain merivoimat ja rannikkovartiosto hakivat vain tarjoajien tietoja varsinaista tarjouspyyntöä varten ennakkoilmoitusprosessointina. Yhdysvalloissa rannikkovartiosto (<a href="https://www.uscg.mil/"><u>The United States Coast Guard, USCG</u></a>)&nbsp;&nbsp; kuuluu merivoimiin (<a href="http://www.navy.mil/"><u>The United States Navy, USN</u></a>), ja myös jäänmurto on siis sotilaallisen organisaation alainen.</p><p>Lokakuinen hankintailmoitus löytyy<a href="https://www.fbo.gov/index?s=opportunity&amp;mode=form&amp;id=f5ca62d6c22e656b20a87945134c5fba&amp;tab=core&amp;_cview=0"><u> Solicitation Number: N00024-18-R-2210</u></a> -osoitteesta ja sen viimeinen asiakirjalisäys on 30.1.2018 (<a href="https://www.fbo.gov/index?s=opportunity&amp;mode=form&amp;tab=core&amp;id=a1a935d520817476221e92bfc643d1c6&amp;_cview=0"><u>lähde</u></a>). Pääsy hankintailmoituksessa esimerkiksi päivitysasiakirjoihin ei onnistu ilman erillistä kirjautumisprosessia, koska aineistossa on myös salassa pidettävää tietoa (&rdquo;<em>HPIB RFP </em><em>contain sensitive information</em>&rdquo;). Vastaukset hankintailmoitukseen piti jättää viimeistään 11.12.2017.</p><p>RFP- tai RFI-vaiheet (<em>Request For Proposal</em> tai <em>Request For Information</em>) tarjouspyyntömenettelyssä ovat vaiheita, joissa myös ulkomaisilla toimijoilla on ensimahdollisuus esittää luontevasti näkemyksiään hankintaprosessissa.</p><p><a href="https://govtribe.com/project/heavy-polar-icebreaker-hpib-draft-request-for-proposal-rfp"><u>Federal contract opportunity N00024-18-R-2210</u></a> -osoitteesta löytyy ensimmäisen kierroksen jälkeinen RFP-tarjouspyyntöaineisto päivämäärällä 18.12.2017, johon vastaukset oli pyydetty 18.1.2018 mennessä. Tarjoukset ovat siis nyt sisällä.</p><p>Tarjouspyyntöön liittyy yhteensä yhdeksän asiakirjaa, joista kahdeksan on käyttörajoitettuja (&rdquo;<em>Limited Access Documents</em>&rdquo;) ja ainoa julkinen asiakirja on peräti 277-sivuinen (todellisuudessa 240-sivuinen). Tuo 277-sivuinen asiakirja löytyy <a href="https://www.fbo.gov/utils/view?id=d2ee1765f17079361b54fe918967fe18"><u>&nbsp;Draft HPIB RFP N00024-18-R-2210 Amendment 1 Sections A-K</u></a> -osoitteesta pdf-tulosteena.</p><p>Jäänmurtajan suunnittelu olisi tarkoitus toteuttaa budjettivuonna 2019. Yhdysvallat ei siis osta murtajia avaimet käteen -periaatteella vaan on eriyttänyt suunnittelun varsinaisesta rakentamisesta, joka lienee sitten puhdas hintakilpailu tarkoilla suunnitelmilla.</p><p>Jäänmurtajien valmistaja on yhdysvaltalaistelakka, jolla voi toki olla alihankintaa ulkomailta, kuten esimerkiksi Suomesta. Yhdysvallat eivät voi ostaa merivoimien ja merivoimiin kuuluvan rannikkovartioston jäänmurtaja-aluksia ulkomailta, koska siihen nykyinen lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia. Jäänmurtajissa kyse on tavallaan sota-aluksista sikäläisen näkemyksen mukaan.</p><p>Ei ole julkisessa tiedossa, ovatko suomalaiset jäänmurtajasuunnittelutahot jollain tavoin vastanneet tuohon hankintapyyntöön joko suoraan tai alikonsulttina yhteistyössä yhdysvaltalaistarjoajan kanssa. Yhdysvalloissa on viisi telakkaa, joita jäänmurtorakentaminen kiinnostaa ja joiden kanssa suomalaisten tulisi liitoutua, mikäli näin ei vielä ole tehty. Ongelma on, ettei kukaan tiedä voittajaa eikä sama suomalaistoimija voi olla luontevasti yhteistyössä viiden eri tarjoajan kanssa tarjouksentekovaiheessa.</p><p>Jos suomalaiset ovat osallistuneet RFP-tarjouspyyntövaiheeseen, kuinka he ovat pärjänneet? Ei ole myöskään vielä julkisesti tiedossa, kuka 18.1.2018 päättyneen kilpailukierroksen on voittanut. Arvioisin kuitenkin vapaasti, että Kai Mykkäsen helmikuun alun vierailu liittyi RFP-tarjouspyyntökierroksen tuloksiin, jossa myös suomalaiset täten olisivat olleet jossain muodossa mukana.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen poliittinen johto koko laajuudessaan ja syvyydessään on panostanut jäänmurtajatilauksen tai -tilauksien saamiseksi Yhdysvalloista Suomeen. Hankkeessa on ollut mukana myös maan korkein ulkopoliittinen johto.</p><p>Kuuden jäänmurtajan hankinnan kokonaisarvo on siis suuruusluokaltaan noin 4 miljardia euroa. Huomioiden yhdysvaltalaislainsäädännön kotimaisuusastevaatimukset, alihankintana jäänmurtajahankinnassa on mahdollisuus hankkia ulkomailta enintään puolet, siis enimmillään noin kahden miljardin euron arvosta.</p><p>80 prosentissa maailman jäänmurtajista on suomalaista suunnittelua ja 60 prosenttia maailmalla liikkuvista jäänmurtajista on rakennetukin Suomessa. Suomi on toimittanut paljon murtajia Neuvostoliittoon ja nyttemmin Venäjälle.</p><p>Kai Mykkäsen helmikuun alun Yhdysvaltain-vierailu liittyi puhtaasti jäänmurtajahankintaan. Arktisen neuvoston puheenjohtajuus tai muu vastaava oli vain verhoa vierailulle.</p><p>Suomella on tulossa 2020-luvun puolivälistä lähtien mittava 7-10 miljardin euron hävittäjähankinta. Niin Suomen kansalle kuin myös suomalaispoliitikoille hävittäjähankintapäätös vaikkapa Yhdysvalloista olisi helpompi myydä, jos Yhdysvallat ostaisi samalla jopa kahden miljardin euron arvosta jäänmurtajia. Jäänmurtajatilauksen saamiseksi siis kannattaa sijoittaa poliittista pääomaa, mutta olisi harkitsematonta politiikkaa nivoa nämä kaksi hankintaa yhtyeen. Siitä etenkään Yhdysvaltojen merivoimat ei pitäisi.</p><p>Toivottavasti suomalaispoliitikoilla on järki sen verran päässä, etteivät tee pettymykseen johtavia koplauksia.</p><p>Jäänmurtajahanke on Yhdysvaltain merivoimille samanlainen kuin hävittäjähanke Suomen ilmavoimille. Jos et saa Yhdysvaltain merivoimia ja Suomen ilmavoimia noissa hankkeissa teknisellä osaamisella sekä toimituksen laadulla ja hinnalla puolellesi, on tyhjä yrittää takaovesta poliittisilla manöövereillä. Yhdysvaltain merivoimilla on vielä suurempi rooli kuin Suomen Ilmavoimilla hankintojen valmisteluissa ja päätösprosesseissa. Näin voin kirjoittaa nimimerkillä &rdquo;kokemusta on&rdquo;.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa on tällä hetkellä vain kaksi varteenotettavaa jäänmurtajien rakentamiseen liittyvää yritystä. Nuo yritykset ovat Helsingissä toimiva <a href="http://arctech.fi/fi/"><u>Arctech Helsinki Shipyard Oy</u></a> (Arctech Oy, Helsingin telakka) ja Raumalla toimiva <a href="https://rmcfinland.fi/fi/yhteystiedot/rauma-marine-constructions/"><u>Rauma Marine Constructions Oy</u></a> (RMC Oy, Rauman telakka). Tosiasiallisesti en pidä Rauma Marine Constructions Oy:tä varteenotettavana.</p><p>Suomella Arctia Oy:n hallinnoimista viidestä uusimmista jäänmurtajista uusimman vuonna 2016 valmistuneen Polariksen on rakentanut Arctech Helsinki Shipyard Oy. Vuonna 1993 valmistuneen Fennican ja 1994 valmistuneen Nordican on rakentanut Aker Finnyards niin ikään Helsingin telakalla. Myös 1986 valmistunut Otso ja 1987 valmistunut Kontio on tehty Helsingissä, valmistaja tuolloin oli Wärtsilä Helsingin telakka.</p><p>Kaikki edellä mainitut jäänmurtajat 1980-luvulta lähtien on siis rakennettu Helsingin telakalla, jonka nyt omistaa täysin aikaisemmin puoliksi omistanut venäläinen Arctech Helsinki Shipyard Oy. Suomen jäänmurtorakentamisen osaaminen on nyt täysin venäläisten hallinnassa, sen sijaan suunnitteluosaamista on muuallakin.</p><p>Perustamisvuodestaan lähtien Arctech on tehnyt uusia aluksia vain Venäjälle. Suomen valtiolle Arctech on tehnyt yhden jäänmurtajan, vuonna 2016 luovutetun Polariksen. Vuonna 2010 toimintansa aloittanut Arctech on luovuttanut seitsemästä jäänmurtoon kykenevästä uudesta aluksesta kuusi Venäjälle yhden Suomeen.</p><p>Arctech on tehnyt koko olemassaoloaikansa huonoa tulosta. Vuonna 2015 tulos ei ollut enää huono vaan surkea, eikä sen jälkeen tilinpäätöstietoja ole toimitettu kaupparekisteriin. Yritys ei kykene taloudellisesti kannattavaan toimintaan, eikä sitä ilmeisesti Venäjä edellytäkään. Suomi ei ole päässyt nauttimaan Arctechin tulokseen perustuvasta veronmaksusta.</p><p>Vuonna 2013 Arctechin liiketappio oli 36,2 prosenttia liikevaihdosta, vuonna 2014 48,3 prosenttia liikevaihdosta ja vuonna 2015 peräti 118,4 prosenttia liikevaihdosta. Vuonna 2015 noin 37 miljoonan euron liikevaihdolla yritys teki yli 53 miljoonan tappion. Yritys teki siis enemmän tappiota kuin liikevaihtoa. Vajaan 40 miljoonan euron liikevaihto on melko vaatimaton laivanrakennusyritykselle, joka työllistää yli 530 työntekijää.</p><p>Tosiasia on, että Arctechin kautta on vain pumpattu suomalaista jäänmurto-osaamista Suomesta Venäjälle, minkä tulokset ovat nähtävissä siinä jäänmurtoon kykenevässä laivatuotannossa, jota Helsingin telakan omistava venäläinen meriteollisuuskonserni harjoittaa Venäjän telakoilla.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Vastaavasti raumalaisen RMC Oy:n liikevaihto vuonna 2016 oli vain 16 miljoonaa euroa ja tuolla liikevaihdolla noin 60 työntekijää työllistyvä yritys onnistui tekemään 3 miljoonan euron tappion.</p><p>Meriteollisuuden johtava asiantuntija Ulla Lainio Finprosta on ollut kovasti sitoutunut Rauman telakkaan Yhdysvaltain jäänmurtajahankinnassa. Suomen valtio näkee, että raumalaistelakka kykenisi vastaamaan Yhdysvaltain jäänmurtajahankintaan.</p><p>Jos näin kävisi, Suomen valtiolla riittäisi taas takaamista, kun vain 10-20 miljoonan euron liikevaihdon omaava telakkayritys ottaisi satojen miljoonien tai jopa miljardien toimitusvastuut. No, muutakaan ei meillä enää ole oikein tarjolla jäänmurtajavalmistuksessa.</p><p>Jäänmurtorakentamisen epätoivoa kuvaa hyvin se, että tuo raumalainen RMC:n&nbsp;telakka tarjosi jo vuonna 2015 yli-innokkaasti Yhdysvalloille mahdollisuutta valmistaa jäänmurtajien runkoja Suomessa (<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/yhdysvallat-tilaa-jopa-kuusi-jaanmurtajaa---ilman-suomalaisten-apua-he-eivat-pysty-naita-rakentamaan/9aAQfCwG?_ga=2.85272090.208827648.1517645921-1150448060.1490647669"><u>KL 10.7.2017</u></a>), vaikka hankintahanke ei vielä tuolloin ollut edes käynnistynyt.</p><p>Vaaditaan suuresti työtä ja suurta onnistumista, jos kykenee yhdysvaltalaistilaajat vakuuttamaan, että 16 miljoonaa euron ja 60 työntekijän yritys kykenee toimittamaan jopa satojen miljoonien tai jopa miljardien euron arvosta jäänmurto-osaamista yhdysvaltalaismurtajiin. Minä en ainakaan uskoisi. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä eikä yrityksellä ole näyttöjä murtajien rakentamisesta viime vuosilta.</p><p>Suomen laivateollisuus Mayerin telakkatoimintaa lukuun ottamatta ei voi hyvin. Porin Mäntyluodossa toimiva<a href="http://www.technip.com/en/entities/finland"><u> Technip Offshore Finland Oy</u></a> öljyntuotantolauttoja rakentavana telakkana on kuolonkourissa ja päivät alkavat olla luetut. Rauman telakkakin oli määrä lopettaa jo vuona 2013 samoin kuin 600 laivanrakentajan työsuhde.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomi on ryssinyt yhden tai kahden vuosikymmenen aikana jäänmurtorakentamisen lähes täysin. Toki ennenkin kylmän sodan aikaan jäänmurtorakentaminen ei olisi ollut voimissaan ilman Neuvostoliiton mittavia alustilauksia.</p><p>Helsinkiin sijoittunut keskeisin jääosaaminen ja jäänmurron tuotantokyky on valunut venäläisille. Nyt hätäpäissään valtiovalta yrittää saada jotain aikaan pikkuruisella Rauman telakalla, jonka työntekijämäärä on noin 60, kun Helsingissä laivanrakentajia on sentään vielä lähes viisi ja puolisataa. Suunnitteluosaamista on toki Suomessa edelleen laajemminkin, muttei sellaista jäämurron fyysistä tuotantokykyä, joka olisi suomalaisten hallinnassa.</p><p>Helsingin telakan omistaa sataprosenttisesti Venäjän suurin meriteollisuuskonserni OSK (<a href="http://www.oaoosk.ru/"><u>ОАО Объединенная судостроительная корпорация</u></a>), joka puolestaan on Venäjä valtion omistama ja Kremlin tiukassa valvonnassa. OSK:lla oli puutetta arktisesta osaamisesta arktisen alueen muodostaessa Venäjälle tärkeän uuden kasvavan painopisteen. Puutetta tyydytettiin Helsingin telakan ostolla.</p><p>Helsingin telakan kohtaloa on sinetöinyt Venäjän Krimin valloitus ja sen seurauksena Venäjää vastaan asetetut talouspakotteet. Telakan on otettava huomioon etenkin Yhdysvaltain asettamat pakotteet, jotka pohjimmiltaan koskevat arktisen alueen öljyä, mutta joihin on linkitetty paljon muutakin. Pakotteita voi käydä tutkailemassa Yhdysvaltain valtiovarainministeriön sivuilta (esim. <a href="https://www.treasury.gov/resource-center/sanctions/Programs/Pages/ukraine.aspx"><u>US Sanctions</u></a>, arktista aluetta koskien esim. &nbsp;<a href="https://www.treasury.gov/resource-center/sanctions/Programs/Documents/eo13662_directive4_20171031.pdf"><u>Directive 4 (20171031)</u></a> jne.).</p><p>Esimerkiksi vuonna 2014 kirjattiin Venäjään kohdistuneiden pakoteiden osalta seuraava:</p><p>&rdquo;<em>Treasury has also imposed sanctions that prohibit the exportation of goods, services (not including financial services), or technology <u>in support</u> of exploration or production for Russian deepwater, Arctic offshore, or shale projects that have the potential to produce oil, to five Russian energy companies&mdash;Gazprom, Gazprom Neft, Lukoil, Surgutneftegas, and Rosneft&mdash;<u>involved</u> in these types of projects.</em>&rdquo; (<a href="https://www.treasury.gov/press-center/press-releases/Pages/jl2629.aspx"><u>Treasury 12.9.2014</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Valtiovarainministeriö on myös määrännyt pakotteita, jotka kieltävät tavaroiden, palveluiden (ei rahoituspalvelujen) tai teknologian viennin, jotka <u>tukevat</u> venäläisten syvänmeren, arktisen meren tai öljytuotantoon tähtäävien liuskekiviesiintymien etsimistä tai tuottamista viidelle Venäjän energiayritykselle - Gazprom, Gazprom Neft, Lukoil, Surgutneftegas ja Rosneft - näiden ollessa <u>mukana</u> tällaisissa hankkeissa.</em>&rdquo;</p><p>Rahoituspalveluja koskevat sanktiot on määritelty toisaalla.</p><p>Pakotteiden linkitys arktiseen laivarakentamiseen öljyn etsinnästä ei ole niin merkitsevä kuin se, että Helsingin telakan omistava OSK-meriteollisuuskonserni on venäläisen sotateollisuuden keskeinen tuotantoyritys, joka valmistaa käytännössä kaikki Venäjän laivaston käyttöön menevät sota-alukset. Yrityksen militaristisia kuvia voi käydä tarkastelemassa esimerkiksi <a href="http://www.oaoosk.ru/en/products/"><u>täältä</u></a>,&nbsp; <a href="http://www.oaoosk.ru/en/products/amur-1650-with-aip/"><u>täältä</u></a>, <a href="http://www.oaoosk.ru/en/products/project-11356/"><u>täältä</u></a> ja <a href="http://www.oaoosk.ru/en/products/project-12300/"><u>täällä</u></a>.</p><p>Helsingin telakkaa koskevissa pakotteissa ei ole niin oleellista esimerkiksi kytkös arktiseen öljynetsintään kuin omistajakytkös Venäjän sotateollisuuteen.</p><p>Yhdysvaltain pakotelistalla olevia sotateollisuusyrityksiä on luetteloitu ulkoministeriön sivuilla (<a href="https://www.state.gov/t/isn/caatsa/275116.htm"><u>CAATSA-lista 27.9.2017</u></a>).</p><p>CAATSA-listalla on siis myös OSK-meriteollisuuskonserni, jonka englanninkielinen nimi on United Shipbuilding Corporation. Helsingin telakka on siis omistajansa kautta pakotelistan kuumimmassa kärjessä.</p><p>Ei ole tulossa niin häikäisevää ajankohtaa, että Helsingin telakka voisi toimittaa mitään Yhdysvaltain jäänmurtajahankintaan, olipa kyse suunnittelusta tai rakentamisesta. Vaikka venäläinen OSK-meriteollisuuskonserni yrittäisi supistaa omistusosuutensa Helsingin telakalla alle pakoterajan, Yhdysvaltain merivoimat tuskin sallisi siitä huolimatta Helsingin telakan toimittavan mitään yhdysvaltalaiseen jäänmurtajahankkeeseen. Venäläisomistus pitäisi nollata.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Kauppalehti uutisoi viime vuoden joulukuussa, että venäläiset pyrkisivät myymään yli puolta Helsingin telakasta, koska telakka ei saa pakotteiden johdosta länsimaista rahoitusta (<a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/helsingin-telakasta-voi-menna-yli-puolet-myyntiin/v5KzHmZJ?_ga=2.56732652.790439856.1517657416-1923105303.1491046764"><u>KL 12.12.2017</u></a>). Arctech Helsinki Shipyard Oy:n heinäkuussa 2017 tekemä aiesopimus risteilyaluksen toimittamisesta japanilaisyhtiö Peace Boatille ei ole edennyt (<a href="http://arctech.fi/peace-boat-and-arctech-sign-letter-of-intent-for-ecoship/"><u>Arctech 11.7.2017</u></a>). Tilaus olisi Arctechille ensimmäinen todellinen uuden aluksen rakentamisen tilaus länsimaihin.</p><p>Tosiasia kuitenkin on, ettei jatkuvaa tappiota tekevältä Arctechilta raha ole loppuakseen sen enempää kuin esimerkiksi jatkuvaa tappiota tekevältä ja venäläisomistuksessa olevalta Jokereiltakaan, jos vain Venäjän valtio suoraan tai kiertoteitse on valmis näitä yrityksiä rahoittamaan. Kysymys on poliittinen. Rahaliikenteeseen liittyviä ongelmia voi toki olla, mutta se on eri asia kuin itse rahan puute.</p><p>Helsingin telakan ongelma on, että sen Venäjälle toimitettavien jäänmurtoon kykenevien alusten rakentamista haittaavat pakotteiden alla olevien tavaroiden saanti. Vaikka telakka on fyysiseltä sijainniltaan EU-maassa, se voisi olla vaikkapa Pietarissa tai muualla Venäjällä, ja Suomessa olevaa telakkaa koskevat samat pakotteet kuin OSK-meriteollisuuskonsernin muita telakoita Venäjällä. Venäläisomistus mikä venäläisomistus ja venäläistelakka mikä venäläistelakka, olipa se Pietarissa tai Helsingissä.</p><p>Helsingin telakan kohtalo on venäläisten käsissä. Länsimaisten sijoittajien sijoittamishalukkuutta venäläistelakkaan ei luonnollisestikaan ole.</p><p>Jos Kreml katsoo, että heillä on kaikki se arktinen osaaminen, mikä Helsingistä on saatavissa ja mikä on siirrettävissä Venäjälle, telakka voidaan sulkea. Päätös olisi poliittinen. Suomen arktinen rakentamiskyky olisi silloin valtaosaltaan saatettu loppuun. Niin Arctechin kuin myös KHL-liigaa pelaavan Jokerien kohtalo venäläisomisteisina vain tappiota tuottavina yrityksinä on Venäjälle poliittinen kysymys. Etenkin Venäjällä raha ei aina ratkaise.</p><p>Ria Novostin juttu otsikolla &rdquo;<em>Патрульные</em> <em>ледоколы</em> <em>России</em> <em>в</em> <em>Арктике</em><em> - </em><em>это</em> <em>реальность</em>&rdquo; (vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Venäjän partioivat jäänmurtajat arktisella alueella ovat jo todellisuutta</em>&rdquo;) kertoo hyvin yhtenä juttuesimerkkinä, missä mennään (<a href="https://ria.ru/analytics/20170714/1498525497.html"><u>Ria Novosti 14.7.2017</u></a>). Jutussa Venäjä esitteli uusia jäänmurtajaprojekteja, joiden tuloksena Pietarissa rakennettavat alukset otetaan käyttöön 2020-luvun alkuvuosina.</p><p>Venäjä rankentaa ja varustelee Jäämeren ulkosaaristojaan mm. Frans Joosefin maan Alexandran maalla, Novaja Zemljalla, Wrangelinsaarella ja Cape Otto Schmidtin saarella. Noiden sotilastukien huoltoon tarvitaan vahvaa jäänmurtoa samoin kuin Kollisväylän käyttöönottoon.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yle uutisoi 21.1.2018 otsikolla &rdquo;<em>Helsingin telakka saamassa uuden omistajan &ndash; Ylen tietojen mukaan ostajaehdokas on eurooppalainen monialakonserni Kermas</em>&rdquo; (<a href="https://yle.fi/uutiset/3-10033594"><u>Yle 21.1.2018</u></a>), että OSK-meriteollisuuskonserni venäläisomistajana olisi myymässä Helsingin telakan enemmistöosuutta kroatialaiselle <a href="http://www.kermas.com/"><u>Kermas</u></a>-monialakonsernille.</p><p>Palataanpa vuoteen 2015 ja Hanhikiven ydinvoimalan rakentamishankkeeseen.&nbsp;Fennovoiman uuden omistajan piti aluksi olla kroatialaisyhtiö Migrit Solarna Energija.&nbsp;Järjestely meni pieleen ja omistajaksi tuli lopulta Suomen valtion enemmistöomistama Fortum.</p><p>Fennovoiman tapauksessa kroatialaisbulvaanin taustalla olivat venäläiset ja venäläispankki. Tarkoitus oli häivyttää venäläisomistusta, jotta asetettu ETA-omistajuusehto ydinvoimalan länsimaisesta omistuksesta täyttyisi.</p><p>Onko Helsingin telakassa kyse jälleen vastaavasta? Onko Kermasin takana venäläinen raha muodossa tai toisessa? Onko Kermas sekä sen perustaja Danko Končar vain venäläisbulvaani? Olisiko bulvaanimenettelyn idea vain kiertää Venäjälle haittaa tuottavia lännen asettamia Venäjä-pakotteita, joista CAATSA-lista on dramaattisin?</p><p>Kroatialaisen Kermas-konsernin historian alku on puhtaasti venäläinen. Kroatialaisyhtiön juuret lähtevät Venäjän Tšeljabinskissa vuodesta 1999, jossa yhtiö osti ja uudisti paikallisen konkurssin menneen kromipohjaisiin teollisuuskemikaaleja valmistaneen yrityksen tuotannon. Kermas on muutoinkin vuoden 1999 alkunsa jälkeen linkittynyt Venäjän metallurgiaan, kun se laajeni Seroviin vuonna 2004 (Serov Ferroalloys Plant, Серовский завод ферросплавов, <a href="http://www.sfap.ru/"><u>SFaP</u></a>).</p><p>Arctech Helsinki Shipyard Oy on yleensä toimittanut Venäjän valtion tilaamat jäänmurtoon kykenevät alukset Venäjälle suoraan. Yhteistyötä on tehty vain venäläistelakoiden kanssa. Heinäkuussa vuonna 2016 tapahtui muutos. Mukaan tuli kroatialainen Kermas-konserni.</p><p>&rdquo;<em>The good cooperation between the Artech Helsinki and Brodotrogir shipyards opens up new possibilities, <u>all for the purpose of gaining the largest possible share of the international shipbuilding market.</u> The cooperation was cited as a good example by the president of the Russian Federation Mr Putin, during the visit of the Croatian president Ms Kolinda Grabar Kitarović to the Russian Federation.</em>&rdquo;, kirjoittaa Kermas-konsernin omistama Brodotrogirin telakka (<a href="http://www.brodotrogir.hr/en/index.php"><u>Brodotrogir</u></a>)&nbsp;sivuillaan (<a href="http://www.brodotrogir.hr/en/index.php/component/k2/item/632-good-cooperation-of-finnish-and-trogir-shipyard-supported-by-croatian-president-and-president-of-the-russian-federation"><u>Brodotrogir 3.11.2017</u></a>).</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Artech-Helsingin telakan ja Brodotrogirin telakan hyvä yhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia, <u>jotta saataisiin mahdollisimman suuri osuus kansainvälisistä laivanrakennusmarkkinoista</u>. Venäjän presidentti Putin mainitsi yhteistyön kiittäen, kun Kroatian presidentin Kolinda Grabar Kitarović vieraili Venäjällä.</em>&rdquo;</p><p>Kroatian presidentin Kolinda Grabar Kitarović vieraili Venäjällä tavaten Putinin lokakuun 18. päivänä 2017 Sotšissa (<a href="http://en.kremlin.ru/events/president/news/55868"><u>Kreml 18.10.2017</u></a>). Putin oli siis määritellyt jo tuolloin sen tulevan kuvion, jossa kroatialaisen Danko Končarin Kermas-konsernin omistama Brodotrogirin telakka ja Helsingin telakka saatetaan yhteen ja Venäjä saisi pudotettua omistuksensa Helsingin telakassa tasolle, joka poistaisi Venäjälle haitallisten pakotteiden vaikutuksia.</p><p>Putinin sanojen mukaan Venäjä pyrkisi myös valtaamaan OSK-meriteollisuuskonsernilla laivanrakennusurakoita lännestä, jossa myös Helsingin telakalla olisi rooli.</p><p>Toistan sen mitä jo aikaisemmin kirjoitin: <u>todellisesta</u> lännestä ei löydy sellaista <u>todellista</u> rahaa eikä pääomaa, joka virtasi Helsingin telakalle investointina ja pääomana telakan ollessa Yhdysvaltain rankkojen pakotteiden kohteena. Kaikki Helsingin telakalle nyt ja tukevaisuudessa virtaava raha muodossa tai toisessa on venäläissidonnaista. Kuka uskaltaa toimia alihankkijana yritykselle, joka on Yhdysvaltain rankalla pakotelistalla?</p><p>Vuonna 2016 alkunsa saanut Brodotrogirin telakan ja Helsingin telakan yhteistuotantoalus on Venäjän tilaama arktinen jäänmurtoon kykenevä nesteytettyä maakaasua kuljettava tankkeri, jonka kokonaispituus varusteltuna on 220 metriä ja josta kroatialaiset ovat valmistaneet 167 metriä pitkän peruslaivan. Aluksen kantavuus 44 000 tonnia. Aluksen hinta on 28 miljoonaa euroa ja kykenee toimimaan 50 asteen pakkasessa. Arctechin on määrä luovuttaa alus Venäjälle ensi syksyllä, jonka jälkeen telakan uusien alusten tilauskanta on nolla. Toiseksi viimeinen jäänmurtoon kykenevä huoltoalus luovutettiin venäläisille vastikään.</p><p>Brodotrogirin telakalla ja Helsingin telakalla rakennettava säiliöalus ei vaadi erityistä jäänmurtajaa saattamaan, koska se pystyy liikkumaan jopa 2,5 metrin paksuisen jään läpi ja purjehtimaan 365 päivää vuodessa, minkä vuoksi se on varustettu erityisellä sisäänrakennetulla talviselviytymistä ylläpitävällä järjestelmällä (winterization).</p><p>Venäjä tulee käyttämään tankkerilaivaa nesteytetyn maakaasun kuljettamiseen pois pohjoisen kaasukentiltä. Joidenkin lähteiden mukaan tankkereita tultaisiin käyttämään mm. pohjoisten sotilastukikohtien energiahuoltoon Jäämeren ulkosaaristossa. Olen kirjoittanut blogikirjoituksen Venäjän varustautumisesta arktisella alueella otsikolla &rdquo;<em>Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle</em>&rdquo;, joka löytyy <a href="http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249191-venajan-sotilaallinen-varustautuminen-arktisella-alueella-on-uhka-myos-suomelle"><u>täältä</u></a>. Kirjoituksesta selviää myös Venäjän vahvan jäänmurtorakentamisen ja pohjoisten alueiden varustautumisen välinen yhteys: miksi Venäjä tarvitsee niin paljon murto- ja liikkumiskykyä jäässä.</p><p>Suomen asema ei ole kadehtiva. Suomi tarjoaa sen kaiken jäänmurron ja kylmien olosuhteiden huippuosaamisen Venäjälle, jota muualta maailmasta ei löydy. Suomen avulla Venäjä kykenee helpommin valloittamaan arktista aluetta.</p><p>Uskallan esittää vielä toteen osoittamattomana väitteenä ja kysymyksenä, että tässä Kermas-monialakonsernin telakkatapauksessakin kyseessä on bulvaanijärjestelystä, jonka takana on venäläisraha ja päämäärä kiertää etenkin Yhdysvaltain asettamia Venäjä-pakotteita &quot;länsimaisella&quot; omistuksella. Tuo on siis vain väite ja kysymys.</p><p>Tapahtuuko venäläisrahan välitys Kroatiaan suoraan esimerkiksi lainana tai ylihintaisten laivanrakennushankkeiden ostamaisena kroatialaisyhtiöltä, on toissijainen. Kyse on pakotteiden kiertämisestä. Pakotteita kierretään jo nyt, jos pakotelistan tuotteita ostetaan kroatialaistelakan nimissä, mutta asennetaan Helsingissä venäläisyhtiön toimesta. Asiaa on syytä seurata ja tehdä ilmoitus tarvittaessa yhdysvaltalaisille pakoteviranomaisille.</p><p>On yleisesti tiedossa, että Venäjä käyttää EU-maista Kroatiaa ja Maltaa hyväkseen rahavirtojensa ja omistustensa ohjailussa EU-alueella. Tuo tapahtuu bulvaanien välityksellä.</p><p>Vaikka kroatialaisfirman tulo helsinkiläistelakan omistajaksi uutisoitiin nyt tammikuussa, asialla ei ole tekemistä Yhdysvaltojen jäänmurtajahankinnan kanssa. Arctech on ulkona Yhdysvaltojen murtajahankinnasta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Jos Suomi ei ole mukana nyt 18.1.2018 päättyneellä hankintakierroksella, jossa Yhdysvallat hankkii suunnittelua ym. konsulttitehtäviä esimerkiksi yhdysvaltalaistelakan alihankkijana, tuskin olemme mukana tämän jälkeenkään, kun varsinaisesti rautaa jäänmurtajiin aletaan vääntää, sahata ja hitsata.</p><p>Suomen politiikkojen ja etenkin virkamiesten on syytä olla huolellisia, etteivät ryssi mahdollisia Yhdysvaltain tilauksia Helsingin telakan pakotelistalla ololla. Suomen jäänmurtorakentamisen piirit ovat pienet ja linkitetyt.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Kai Mykkänen vieraili Washingtonissa helmikuun 1. ja 2. päivänä. Vierailullaan hän tapasi Yhdysvaltain kauppaministerin Wilbur Rossin. Kauppaministerien keskusteluissa oli puheena myös Yhdysvaltain jäänmurtajahankinnat, joihin liittyviä päätöksiä kongressi tekee seuraavan kerran todennäköisesti alkavalla viikolla. Edellisen kerran jäänmurtajahanke oli kongressin käsittelyssä viime vuoden syyskuussa, jolloin kongressi sisällytti vuoden 2018 budjettiesitykseen varoja hankintaa varten.

Yhdysvalloilla on tarkoitus hankkia vähintään neljä uutta jäänmurtajaa rikkomaan arktisen alueen jäätä. Tällä hetkellä Yhdysvalloilla on vain kaksi järeämpää yli 20 000 hevosvoiman jäänmurtajaa (USCGC Healy ja USCGC Polar Star), joilla on toimintamahdollisuudet myös paksummassa arktisessa jäässä.

Yhdysvaltalaislähteiden mukaan Venäjällä vastaavan kokoisia raskaita ja keskiraskaita murtajia oli jo vuonna 2014 yksitoista kappaletta. Tuonaikaisten suunnitelmien mukaan Venäjällä oli tarkoitus nostaa murtajamäärä seitsemääntoista kappaleeseen. Nykyisellään 17 raskasta ja keskiraskasta jäänmurtajaa taitaa olla Venäjälle vähäistä, kun uusimmat tankkeritkin kykenevät murtamaan jo 2,5 metrin jäätä.

Suomen poliittiset päättäjät ovat havitelleet jo pitkään jäänmurtajatilausta Yhdysvalloista. Havittelu alkoi jo, kun hanke oli aivan alkumetreillään Obaman hallintokaudella. Kaiken kaikkiaan Yhdysvaltain rannikkovartiosto haluaisi kolme yli 45 000 bhp:n raskasta ja kolme yli 20 000 bhp:n keskiraskasta jäänmurtajaa. Yhdysvaltain tulevista jäänmurtajahankinnoista uutisoi yksityiskohtaisesti Yhdysvaltain merivoimien verkkojulkaisu (USNI News 20.11.2017).

Yhdysvaltalaisviranomiset (American Society of Naval Engineers) ovat arvioineet, että yksi raskaan sarjan jäänmurtaja maksisi 692-983 miljoonaa dollaria alusmäärästä riippuen ja keskiraskaan sarjan murtaja 618-786 miljoonaa dollaria. Ensimmäistä murtajaa kallistavat tutkimus-, suunnittelu- ja testauskustannukset.

Presidentti Donald Trump lupasi toukokuussa 2017 tukensa yhteensä kuudelle jäänmurtajalle (The Washington Post 17.5.2017). Kertolaskuna laskettuna hankekustannuksen ääriarvot olisivat 3,9-5,3 miljardia dollaria. Tarkat rahasummat on syytä tarkastaa hyväksytyistä budjeteista, mutta voidaan puhua suurella varmuudella karkeasti vajaan 4 miljardin euron hankkeesta (3,1-4,2 miljardia euroa).

                                                                                   ****

Yhdysvallat julkaisi jo 19.10.2017 omalla julkisten hankintojen kanavallaan (Fed.BizOpps.cov) hankintailmoituksen otsikolla Heavy Polar Icebreaker (HPIB) Draft Request For Proposal (RFP).

Julkaistu HPIB RFP -hankintailmoitus ei siis ollut varsinainen tarjouspyyntö vaan sillä Yhdysvaltain merivoimat ja rannikkovartiosto hakivat vain tarjoajien tietoja varsinaista tarjouspyyntöä varten ennakkoilmoitusprosessointina. Yhdysvalloissa rannikkovartiosto (The United States Coast Guard, USCG)   kuuluu merivoimiin (The United States Navy, USN), ja myös jäänmurto on siis sotilaallisen organisaation alainen.

Lokakuinen hankintailmoitus löytyy Solicitation Number: N00024-18-R-2210 -osoitteesta ja sen viimeinen asiakirjalisäys on 30.1.2018 (lähde). Pääsy hankintailmoituksessa esimerkiksi päivitysasiakirjoihin ei onnistu ilman erillistä kirjautumisprosessia, koska aineistossa on myös salassa pidettävää tietoa (”HPIB RFP contain sensitive information”). Vastaukset hankintailmoitukseen piti jättää viimeistään 11.12.2017.

RFP- tai RFI-vaiheet (Request For Proposal tai Request For Information) tarjouspyyntömenettelyssä ovat vaiheita, joissa myös ulkomaisilla toimijoilla on ensimahdollisuus esittää luontevasti näkemyksiään hankintaprosessissa.

Federal contract opportunity N00024-18-R-2210 -osoitteesta löytyy ensimmäisen kierroksen jälkeinen RFP-tarjouspyyntöaineisto päivämäärällä 18.12.2017, johon vastaukset oli pyydetty 18.1.2018 mennessä. Tarjoukset ovat siis nyt sisällä.

Tarjouspyyntöön liittyy yhteensä yhdeksän asiakirjaa, joista kahdeksan on käyttörajoitettuja (”Limited Access Documents”) ja ainoa julkinen asiakirja on peräti 277-sivuinen (todellisuudessa 240-sivuinen). Tuo 277-sivuinen asiakirja löytyy  Draft HPIB RFP N00024-18-R-2210 Amendment 1 Sections A-K -osoitteesta pdf-tulosteena.

Jäänmurtajan suunnittelu olisi tarkoitus toteuttaa budjettivuonna 2019. Yhdysvallat ei siis osta murtajia avaimet käteen -periaatteella vaan on eriyttänyt suunnittelun varsinaisesta rakentamisesta, joka lienee sitten puhdas hintakilpailu tarkoilla suunnitelmilla.

Jäänmurtajien valmistaja on yhdysvaltalaistelakka, jolla voi toki olla alihankintaa ulkomailta, kuten esimerkiksi Suomesta. Yhdysvallat eivät voi ostaa merivoimien ja merivoimiin kuuluvan rannikkovartioston jäänmurtaja-aluksia ulkomailta, koska siihen nykyinen lainsäädäntö ei anna mahdollisuuksia. Jäänmurtajissa kyse on tavallaan sota-aluksista sikäläisen näkemyksen mukaan.

Ei ole julkisessa tiedossa, ovatko suomalaiset jäänmurtajasuunnittelutahot jollain tavoin vastanneet tuohon hankintapyyntöön joko suoraan tai alikonsulttina yhteistyössä yhdysvaltalaistarjoajan kanssa. Yhdysvalloissa on viisi telakkaa, joita jäänmurtorakentaminen kiinnostaa ja joiden kanssa suomalaisten tulisi liitoutua, mikäli näin ei vielä ole tehty. Ongelma on, ettei kukaan tiedä voittajaa eikä sama suomalaistoimija voi olla luontevasti yhteistyössä viiden eri tarjoajan kanssa tarjouksentekovaiheessa.

Jos suomalaiset ovat osallistuneet RFP-tarjouspyyntövaiheeseen, kuinka he ovat pärjänneet? Ei ole myöskään vielä julkisesti tiedossa, kuka 18.1.2018 päättyneen kilpailukierroksen on voittanut. Arvioisin kuitenkin vapaasti, että Kai Mykkäsen helmikuun alun vierailu liittyi RFP-tarjouspyyntökierroksen tuloksiin, jossa myös suomalaiset täten olisivat olleet jossain muodossa mukana.

                                                                                   ****

Suomen poliittinen johto koko laajuudessaan ja syvyydessään on panostanut jäänmurtajatilauksen tai -tilauksien saamiseksi Yhdysvalloista Suomeen. Hankkeessa on ollut mukana myös maan korkein ulkopoliittinen johto.

Kuuden jäänmurtajan hankinnan kokonaisarvo on siis suuruusluokaltaan noin 4 miljardia euroa. Huomioiden yhdysvaltalaislainsäädännön kotimaisuusastevaatimukset, alihankintana jäänmurtajahankinnassa on mahdollisuus hankkia ulkomailta enintään puolet, siis enimmillään noin kahden miljardin euron arvosta.

80 prosentissa maailman jäänmurtajista on suomalaista suunnittelua ja 60 prosenttia maailmalla liikkuvista jäänmurtajista on rakennetukin Suomessa. Suomi on toimittanut paljon murtajia Neuvostoliittoon ja nyttemmin Venäjälle.

Kai Mykkäsen helmikuun alun Yhdysvaltain-vierailu liittyi puhtaasti jäänmurtajahankintaan. Arktisen neuvoston puheenjohtajuus tai muu vastaava oli vain verhoa vierailulle.

Suomella on tulossa 2020-luvun puolivälistä lähtien mittava 7-10 miljardin euron hävittäjähankinta. Niin Suomen kansalle kuin myös suomalaispoliitikoille hävittäjähankintapäätös vaikkapa Yhdysvalloista olisi helpompi myydä, jos Yhdysvallat ostaisi samalla jopa kahden miljardin euron arvosta jäänmurtajia. Jäänmurtajatilauksen saamiseksi siis kannattaa sijoittaa poliittista pääomaa, mutta olisi harkitsematonta politiikkaa nivoa nämä kaksi hankintaa yhtyeen. Siitä etenkään Yhdysvaltojen merivoimat ei pitäisi.

Toivottavasti suomalaispoliitikoilla on järki sen verran päässä, etteivät tee pettymykseen johtavia koplauksia.

Jäänmurtajahanke on Yhdysvaltain merivoimille samanlainen kuin hävittäjähanke Suomen ilmavoimille. Jos et saa Yhdysvaltain merivoimia ja Suomen ilmavoimia noissa hankkeissa teknisellä osaamisella sekä toimituksen laadulla ja hinnalla puolellesi, on tyhjä yrittää takaovesta poliittisilla manöövereillä. Yhdysvaltain merivoimilla on vielä suurempi rooli kuin Suomen Ilmavoimilla hankintojen valmisteluissa ja päätösprosesseissa. Näin voin kirjoittaa nimimerkillä ”kokemusta on”.

                                                                                   ****

Suomessa on tällä hetkellä vain kaksi varteenotettavaa jäänmurtajien rakentamiseen liittyvää yritystä. Nuo yritykset ovat Helsingissä toimiva Arctech Helsinki Shipyard Oy (Arctech Oy, Helsingin telakka) ja Raumalla toimiva Rauma Marine Constructions Oy (RMC Oy, Rauman telakka). Tosiasiallisesti en pidä Rauma Marine Constructions Oy:tä varteenotettavana.

Suomella Arctia Oy:n hallinnoimista viidestä uusimmista jäänmurtajista uusimman vuonna 2016 valmistuneen Polariksen on rakentanut Arctech Helsinki Shipyard Oy. Vuonna 1993 valmistuneen Fennican ja 1994 valmistuneen Nordican on rakentanut Aker Finnyards niin ikään Helsingin telakalla. Myös 1986 valmistunut Otso ja 1987 valmistunut Kontio on tehty Helsingissä, valmistaja tuolloin oli Wärtsilä Helsingin telakka.

Kaikki edellä mainitut jäänmurtajat 1980-luvulta lähtien on siis rakennettu Helsingin telakalla, jonka nyt omistaa täysin aikaisemmin puoliksi omistanut venäläinen Arctech Helsinki Shipyard Oy. Suomen jäänmurtorakentamisen osaaminen on nyt täysin venäläisten hallinnassa, sen sijaan suunnitteluosaamista on muuallakin.

Perustamisvuodestaan lähtien Arctech on tehnyt uusia aluksia vain Venäjälle. Suomen valtiolle Arctech on tehnyt yhden jäänmurtajan, vuonna 2016 luovutetun Polariksen. Vuonna 2010 toimintansa aloittanut Arctech on luovuttanut seitsemästä jäänmurtoon kykenevästä uudesta aluksesta kuusi Venäjälle yhden Suomeen.

Arctech on tehnyt koko olemassaoloaikansa huonoa tulosta. Vuonna 2015 tulos ei ollut enää huono vaan surkea, eikä sen jälkeen tilinpäätöstietoja ole toimitettu kaupparekisteriin. Yritys ei kykene taloudellisesti kannattavaan toimintaan, eikä sitä ilmeisesti Venäjä edellytäkään. Suomi ei ole päässyt nauttimaan Arctechin tulokseen perustuvasta veronmaksusta.

Vuonna 2013 Arctechin liiketappio oli 36,2 prosenttia liikevaihdosta, vuonna 2014 48,3 prosenttia liikevaihdosta ja vuonna 2015 peräti 118,4 prosenttia liikevaihdosta. Vuonna 2015 noin 37 miljoonan euron liikevaihdolla yritys teki yli 53 miljoonan tappion. Yritys teki siis enemmän tappiota kuin liikevaihtoa. Vajaan 40 miljoonan euron liikevaihto on melko vaatimaton laivanrakennusyritykselle, joka työllistää yli 530 työntekijää.

Tosiasia on, että Arctechin kautta on vain pumpattu suomalaista jäänmurto-osaamista Suomesta Venäjälle, minkä tulokset ovat nähtävissä siinä jäänmurtoon kykenevässä laivatuotannossa, jota Helsingin telakan omistava venäläinen meriteollisuuskonserni harjoittaa Venäjän telakoilla.

                                                                                   ****

Vastaavasti raumalaisen RMC Oy:n liikevaihto vuonna 2016 oli vain 16 miljoonaa euroa ja tuolla liikevaihdolla noin 60 työntekijää työllistyvä yritys onnistui tekemään 3 miljoonan euron tappion.

Meriteollisuuden johtava asiantuntija Ulla Lainio Finprosta on ollut kovasti sitoutunut Rauman telakkaan Yhdysvaltain jäänmurtajahankinnassa. Suomen valtio näkee, että raumalaistelakka kykenisi vastaamaan Yhdysvaltain jäänmurtajahankintaan.

Jos näin kävisi, Suomen valtiolla riittäisi taas takaamista, kun vain 10-20 miljoonan euron liikevaihdon omaava telakkayritys ottaisi satojen miljoonien tai jopa miljardien toimitusvastuut. No, muutakaan ei meillä enää ole oikein tarjolla jäänmurtajavalmistuksessa.

Jäänmurtorakentamisen epätoivoa kuvaa hyvin se, että tuo raumalainen RMC:n telakka tarjosi jo vuonna 2015 yli-innokkaasti Yhdysvalloille mahdollisuutta valmistaa jäänmurtajien runkoja Suomessa (KL 10.7.2017), vaikka hankintahanke ei vielä tuolloin ollut edes käynnistynyt.

Vaaditaan suuresti työtä ja suurta onnistumista, jos kykenee yhdysvaltalaistilaajat vakuuttamaan, että 16 miljoonaa euron ja 60 työntekijän yritys kykenee toimittamaan jopa satojen miljoonien tai jopa miljardien euron arvosta jäänmurto-osaamista yhdysvaltalaismurtajiin. Minä en ainakaan uskoisi. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä eikä yrityksellä ole näyttöjä murtajien rakentamisesta viime vuosilta.

Suomen laivateollisuus Mayerin telakkatoimintaa lukuun ottamatta ei voi hyvin. Porin Mäntyluodossa toimiva Technip Offshore Finland Oy öljyntuotantolauttoja rakentavana telakkana on kuolonkourissa ja päivät alkavat olla luetut. Rauman telakkakin oli määrä lopettaa jo vuona 2013 samoin kuin 600 laivanrakentajan työsuhde.

                                                                                   ****

Suomi on ryssinyt yhden tai kahden vuosikymmenen aikana jäänmurtorakentamisen lähes täysin. Toki ennenkin kylmän sodan aikaan jäänmurtorakentaminen ei olisi ollut voimissaan ilman Neuvostoliiton mittavia alustilauksia.

Helsinkiin sijoittunut keskeisin jääosaaminen ja jäänmurron tuotantokyky on valunut venäläisille. Nyt hätäpäissään valtiovalta yrittää saada jotain aikaan pikkuruisella Rauman telakalla, jonka työntekijämäärä on noin 60, kun Helsingissä laivanrakentajia on sentään vielä lähes viisi ja puolisataa. Suunnitteluosaamista on toki Suomessa edelleen laajemminkin, muttei sellaista jäämurron fyysistä tuotantokykyä, joka olisi suomalaisten hallinnassa.

Helsingin telakan omistaa sataprosenttisesti Venäjän suurin meriteollisuuskonserni OSK (ОАО Объединенная судостроительная корпорация), joka puolestaan on Venäjä valtion omistama ja Kremlin tiukassa valvonnassa. OSK:lla oli puutetta arktisesta osaamisesta arktisen alueen muodostaessa Venäjälle tärkeän uuden kasvavan painopisteen. Puutetta tyydytettiin Helsingin telakan ostolla.

Helsingin telakan kohtaloa on sinetöinyt Venäjän Krimin valloitus ja sen seurauksena Venäjää vastaan asetetut talouspakotteet. Telakan on otettava huomioon etenkin Yhdysvaltain asettamat pakotteet, jotka pohjimmiltaan koskevat arktisen alueen öljyä, mutta joihin on linkitetty paljon muutakin. Pakotteita voi käydä tutkailemassa Yhdysvaltain valtiovarainministeriön sivuilta (esim. US Sanctions, arktista aluetta koskien esim.  Directive 4 (20171031) jne.).

Esimerkiksi vuonna 2014 kirjattiin Venäjään kohdistuneiden pakoteiden osalta seuraava:

Treasury has also imposed sanctions that prohibit the exportation of goods, services (not including financial services), or technology in support of exploration or production for Russian deepwater, Arctic offshore, or shale projects that have the potential to produce oil, to five Russian energy companies—Gazprom, Gazprom Neft, Lukoil, Surgutneftegas, and Rosneft—involved in these types of projects.” (Treasury 12.9.2014).

Vapaasti suomennettuna:

Valtiovarainministeriö on myös määrännyt pakotteita, jotka kieltävät tavaroiden, palveluiden (ei rahoituspalvelujen) tai teknologian viennin, jotka tukevat venäläisten syvänmeren, arktisen meren tai öljytuotantoon tähtäävien liuskekiviesiintymien etsimistä tai tuottamista viidelle Venäjän energiayritykselle - Gazprom, Gazprom Neft, Lukoil, Surgutneftegas ja Rosneft - näiden ollessa mukana tällaisissa hankkeissa.

Rahoituspalveluja koskevat sanktiot on määritelty toisaalla.

Pakotteiden linkitys arktiseen laivarakentamiseen öljyn etsinnästä ei ole niin merkitsevä kuin se, että Helsingin telakan omistava OSK-meriteollisuuskonserni on venäläisen sotateollisuuden keskeinen tuotantoyritys, joka valmistaa käytännössä kaikki Venäjän laivaston käyttöön menevät sota-alukset. Yrityksen militaristisia kuvia voi käydä tarkastelemassa esimerkiksi täältätäältä, täältä ja täällä.

Helsingin telakkaa koskevissa pakotteissa ei ole niin oleellista esimerkiksi kytkös arktiseen öljynetsintään kuin omistajakytkös Venäjän sotateollisuuteen.

Yhdysvaltain pakotelistalla olevia sotateollisuusyrityksiä on luetteloitu ulkoministeriön sivuilla (CAATSA-lista 27.9.2017).

CAATSA-listalla on siis myös OSK-meriteollisuuskonserni, jonka englanninkielinen nimi on United Shipbuilding Corporation. Helsingin telakka on siis omistajansa kautta pakotelistan kuumimmassa kärjessä.

Ei ole tulossa niin häikäisevää ajankohtaa, että Helsingin telakka voisi toimittaa mitään Yhdysvaltain jäänmurtajahankintaan, olipa kyse suunnittelusta tai rakentamisesta. Vaikka venäläinen OSK-meriteollisuuskonserni yrittäisi supistaa omistusosuutensa Helsingin telakalla alle pakoterajan, Yhdysvaltain merivoimat tuskin sallisi siitä huolimatta Helsingin telakan toimittavan mitään yhdysvaltalaiseen jäänmurtajahankkeeseen. Venäläisomistus pitäisi nollata.

                                                                                   ****

Kauppalehti uutisoi viime vuoden joulukuussa, että venäläiset pyrkisivät myymään yli puolta Helsingin telakasta, koska telakka ei saa pakotteiden johdosta länsimaista rahoitusta (KL 12.12.2017). Arctech Helsinki Shipyard Oy:n heinäkuussa 2017 tekemä aiesopimus risteilyaluksen toimittamisesta japanilaisyhtiö Peace Boatille ei ole edennyt (Arctech 11.7.2017). Tilaus olisi Arctechille ensimmäinen todellinen uuden aluksen rakentamisen tilaus länsimaihin.

Tosiasia kuitenkin on, ettei jatkuvaa tappiota tekevältä Arctechilta raha ole loppuakseen sen enempää kuin esimerkiksi jatkuvaa tappiota tekevältä ja venäläisomistuksessa olevalta Jokereiltakaan, jos vain Venäjän valtio suoraan tai kiertoteitse on valmis näitä yrityksiä rahoittamaan. Kysymys on poliittinen. Rahaliikenteeseen liittyviä ongelmia voi toki olla, mutta se on eri asia kuin itse rahan puute.

Helsingin telakan ongelma on, että sen Venäjälle toimitettavien jäänmurtoon kykenevien alusten rakentamista haittaavat pakotteiden alla olevien tavaroiden saanti. Vaikka telakka on fyysiseltä sijainniltaan EU-maassa, se voisi olla vaikkapa Pietarissa tai muualla Venäjällä, ja Suomessa olevaa telakkaa koskevat samat pakotteet kuin OSK-meriteollisuuskonsernin muita telakoita Venäjällä. Venäläisomistus mikä venäläisomistus ja venäläistelakka mikä venäläistelakka, olipa se Pietarissa tai Helsingissä.

Helsingin telakan kohtalo on venäläisten käsissä. Länsimaisten sijoittajien sijoittamishalukkuutta venäläistelakkaan ei luonnollisestikaan ole.

Jos Kreml katsoo, että heillä on kaikki se arktinen osaaminen, mikä Helsingistä on saatavissa ja mikä on siirrettävissä Venäjälle, telakka voidaan sulkea. Päätös olisi poliittinen. Suomen arktinen rakentamiskyky olisi silloin valtaosaltaan saatettu loppuun. Niin Arctechin kuin myös KHL-liigaa pelaavan Jokerien kohtalo venäläisomisteisina vain tappiota tuottavina yrityksinä on Venäjälle poliittinen kysymys. Etenkin Venäjällä raha ei aina ratkaise.

Ria Novostin juttu otsikolla ”Патрульные ледоколы России в Арктике - это реальность” (vapaasti suomennettuna: ”Venäjän partioivat jäänmurtajat arktisella alueella ovat jo todellisuutta”) kertoo hyvin yhtenä juttuesimerkkinä, missä mennään (Ria Novosti 14.7.2017). Jutussa Venäjä esitteli uusia jäänmurtajaprojekteja, joiden tuloksena Pietarissa rakennettavat alukset otetaan käyttöön 2020-luvun alkuvuosina.

Venäjä rankentaa ja varustelee Jäämeren ulkosaaristojaan mm. Frans Joosefin maan Alexandran maalla, Novaja Zemljalla, Wrangelinsaarella ja Cape Otto Schmidtin saarella. Noiden sotilastukien huoltoon tarvitaan vahvaa jäänmurtoa samoin kuin Kollisväylän käyttöönottoon.

                                                                                   ****

Yle uutisoi 21.1.2018 otsikolla ”Helsingin telakka saamassa uuden omistajan – Ylen tietojen mukaan ostajaehdokas on eurooppalainen monialakonserni Kermas” (Yle 21.1.2018), että OSK-meriteollisuuskonserni venäläisomistajana olisi myymässä Helsingin telakan enemmistöosuutta kroatialaiselle Kermas-monialakonsernille.

Palataanpa vuoteen 2015 ja Hanhikiven ydinvoimalan rakentamishankkeeseen. Fennovoiman uuden omistajan piti aluksi olla kroatialaisyhtiö Migrit Solarna Energija. Järjestely meni pieleen ja omistajaksi tuli lopulta Suomen valtion enemmistöomistama Fortum.

Fennovoiman tapauksessa kroatialaisbulvaanin taustalla olivat venäläiset ja venäläispankki. Tarkoitus oli häivyttää venäläisomistusta, jotta asetettu ETA-omistajuusehto ydinvoimalan länsimaisesta omistuksesta täyttyisi.

Onko Helsingin telakassa kyse jälleen vastaavasta? Onko Kermasin takana venäläinen raha muodossa tai toisessa? Onko Kermas sekä sen perustaja Danko Končar vain venäläisbulvaani? Olisiko bulvaanimenettelyn idea vain kiertää Venäjälle haittaa tuottavia lännen asettamia Venäjä-pakotteita, joista CAATSA-lista on dramaattisin?

Kroatialaisen Kermas-konsernin historian alku on puhtaasti venäläinen. Kroatialaisyhtiön juuret lähtevät Venäjän Tšeljabinskissa vuodesta 1999, jossa yhtiö osti ja uudisti paikallisen konkurssin menneen kromipohjaisiin teollisuuskemikaaleja valmistaneen yrityksen tuotannon. Kermas on muutoinkin vuoden 1999 alkunsa jälkeen linkittynyt Venäjän metallurgiaan, kun se laajeni Seroviin vuonna 2004 (Serov Ferroalloys Plant, Серовский завод ферросплавов, SFaP).

Arctech Helsinki Shipyard Oy on yleensä toimittanut Venäjän valtion tilaamat jäänmurtoon kykenevät alukset Venäjälle suoraan. Yhteistyötä on tehty vain venäläistelakoiden kanssa. Heinäkuussa vuonna 2016 tapahtui muutos. Mukaan tuli kroatialainen Kermas-konserni.

The good cooperation between the Artech Helsinki and Brodotrogir shipyards opens up new possibilities, all for the purpose of gaining the largest possible share of the international shipbuilding market. The cooperation was cited as a good example by the president of the Russian Federation Mr Putin, during the visit of the Croatian president Ms Kolinda Grabar Kitarović to the Russian Federation.”, kirjoittaa Kermas-konsernin omistama Brodotrogirin telakka (Brodotrogir) sivuillaan (Brodotrogir 3.11.2017).

Vapaasti suomennettuna:

Artech-Helsingin telakan ja Brodotrogirin telakan hyvä yhteistyö avaa uusia mahdollisuuksia, jotta saataisiin mahdollisimman suuri osuus kansainvälisistä laivanrakennusmarkkinoista. Venäjän presidentti Putin mainitsi yhteistyön kiittäen, kun Kroatian presidentin Kolinda Grabar Kitarović vieraili Venäjällä.

Kroatian presidentin Kolinda Grabar Kitarović vieraili Venäjällä tavaten Putinin lokakuun 18. päivänä 2017 Sotšissa (Kreml 18.10.2017). Putin oli siis määritellyt jo tuolloin sen tulevan kuvion, jossa kroatialaisen Danko Končarin Kermas-konsernin omistama Brodotrogirin telakka ja Helsingin telakka saatetaan yhteen ja Venäjä saisi pudotettua omistuksensa Helsingin telakassa tasolle, joka poistaisi Venäjälle haitallisten pakotteiden vaikutuksia.

Putinin sanojen mukaan Venäjä pyrkisi myös valtaamaan OSK-meriteollisuuskonsernilla laivanrakennusurakoita lännestä, jossa myös Helsingin telakalla olisi rooli.

Toistan sen mitä jo aikaisemmin kirjoitin: todellisesta lännestä ei löydy sellaista todellista rahaa eikä pääomaa, joka virtasi Helsingin telakalle investointina ja pääomana telakan ollessa Yhdysvaltain rankkojen pakotteiden kohteena. Kaikki Helsingin telakalle nyt ja tukevaisuudessa virtaava raha muodossa tai toisessa on venäläissidonnaista. Kuka uskaltaa toimia alihankkijana yritykselle, joka on Yhdysvaltain rankalla pakotelistalla?

Vuonna 2016 alkunsa saanut Brodotrogirin telakan ja Helsingin telakan yhteistuotantoalus on Venäjän tilaama arktinen jäänmurtoon kykenevä nesteytettyä maakaasua kuljettava tankkeri, jonka kokonaispituus varusteltuna on 220 metriä ja josta kroatialaiset ovat valmistaneet 167 metriä pitkän peruslaivan. Aluksen kantavuus 44 000 tonnia. Aluksen hinta on 28 miljoonaa euroa ja kykenee toimimaan 50 asteen pakkasessa. Arctechin on määrä luovuttaa alus Venäjälle ensi syksyllä, jonka jälkeen telakan uusien alusten tilauskanta on nolla. Toiseksi viimeinen jäänmurtoon kykenevä huoltoalus luovutettiin venäläisille vastikään.

Brodotrogirin telakalla ja Helsingin telakalla rakennettava säiliöalus ei vaadi erityistä jäänmurtajaa saattamaan, koska se pystyy liikkumaan jopa 2,5 metrin paksuisen jään läpi ja purjehtimaan 365 päivää vuodessa, minkä vuoksi se on varustettu erityisellä sisäänrakennetulla talviselviytymistä ylläpitävällä järjestelmällä (winterization).

Venäjä tulee käyttämään tankkerilaivaa nesteytetyn maakaasun kuljettamiseen pois pohjoisen kaasukentiltä. Joidenkin lähteiden mukaan tankkereita tultaisiin käyttämään mm. pohjoisten sotilastukikohtien energiahuoltoon Jäämeren ulkosaaristossa. Olen kirjoittanut blogikirjoituksen Venäjän varustautumisesta arktisella alueella otsikolla ”Venäjän sotilaallinen varustautuminen arktisella alueella on uhka myös Suomelle”, joka löytyy täältä. Kirjoituksesta selviää myös Venäjän vahvan jäänmurtorakentamisen ja pohjoisten alueiden varustautumisen välinen yhteys: miksi Venäjä tarvitsee niin paljon murto- ja liikkumiskykyä jäässä.

Suomen asema ei ole kadehtiva. Suomi tarjoaa sen kaiken jäänmurron ja kylmien olosuhteiden huippuosaamisen Venäjälle, jota muualta maailmasta ei löydy. Suomen avulla Venäjä kykenee helpommin valloittamaan arktista aluetta.

Uskallan esittää vielä toteen osoittamattomana väitteenä ja kysymyksenä, että tässä Kermas-monialakonsernin telakkatapauksessakin kyseessä on bulvaanijärjestelystä, jonka takana on venäläisraha ja päämäärä kiertää etenkin Yhdysvaltain asettamia Venäjä-pakotteita "länsimaisella" omistuksella. Tuo on siis vain väite ja kysymys.

Tapahtuuko venäläisrahan välitys Kroatiaan suoraan esimerkiksi lainana tai ylihintaisten laivanrakennushankkeiden ostamaisena kroatialaisyhtiöltä, on toissijainen. Kyse on pakotteiden kiertämisestä. Pakotteita kierretään jo nyt, jos pakotelistan tuotteita ostetaan kroatialaistelakan nimissä, mutta asennetaan Helsingissä venäläisyhtiön toimesta. Asiaa on syytä seurata ja tehdä ilmoitus tarvittaessa yhdysvaltalaisille pakoteviranomaisille.

On yleisesti tiedossa, että Venäjä käyttää EU-maista Kroatiaa ja Maltaa hyväkseen rahavirtojensa ja omistustensa ohjailussa EU-alueella. Tuo tapahtuu bulvaanien välityksellä.

Vaikka kroatialaisfirman tulo helsinkiläistelakan omistajaksi uutisoitiin nyt tammikuussa, asialla ei ole tekemistä Yhdysvaltojen jäänmurtajahankinnan kanssa. Arctech on ulkona Yhdysvaltojen murtajahankinnasta.

                                                                                   ****

Jos Suomi ei ole mukana nyt 18.1.2018 päättyneellä hankintakierroksella, jossa Yhdysvallat hankkii suunnittelua ym. konsulttitehtäviä esimerkiksi yhdysvaltalaistelakan alihankkijana, tuskin olemme mukana tämän jälkeenkään, kun varsinaisesti rautaa jäänmurtajiin aletaan vääntää, sahata ja hitsata.

Suomen politiikkojen ja etenkin virkamiesten on syytä olla huolellisia, etteivät ryssi mahdollisia Yhdysvaltain tilauksia Helsingin telakan pakotelistalla ololla. Suomen jäänmurtorakentamisen piirit ovat pienet ja linkitetyt.

]]>
10 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250447-jaanmurtajien-myynti-suomesta-yhdysvaltoihin-ei-onnistu-venalaistelakalla#comments EU-pakotteet Nato Telakkateollisuus Turpo Venäjän uhka Sun, 04 Feb 2018 14:36:22 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250447-jaanmurtajien-myynti-suomesta-yhdysvaltoihin-ei-onnistu-venalaistelakalla
Presidentinvaalit ja Nato - nuorallatanssia ilman turvaverkkoa http://kailintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250100-presidentinvaalit-ja-nato-nuorallatanssia-ilman-turvaverkkoa <p>Presidentinvaalien asetelmia <a href="https://areena.yle.fi/1-4299847">tulkittiin Nato-vastaisuuden voitoksi</a>, kun suurin osa ehdokkaista asettui <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005466864.html">vastustamaan</a> sotilaallista liittoutumista tulevina vuosina.</p><p>Presidenttiehdokkaiden asennoituminen heijastunee saadun demokraattisen mandaatin kautta myös tulevien vuosien puoluepolitiikkaan.</p><p>Istuvan ja jatkavan presidentin Nato-asennoitumista saatiin avatuksi vaalien aikana vain vähän, vaikka kysymys on Suomen turvallisuuspoliittisen aseman ja johtamisen kannalta mitä merkityksellisin.</p><p>Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntavaalien tulokseksi saatiin siis lähinnä suuri kysymysmerkki. Suottaapi olla ja suottaapi olla olemattakii.</p><p><strong>Vähemmän ajopuuteoriaa ja enemmän faktoja</strong></p><p>Niinistön kampanjan turvallisuuspoliittisesti heikoin hetki koettiin, kun <a href="https://www.is.fi/paakirjoitus/art-2000005485222.html">ehdokas esitti kriisiaikojen kuitenkin ajavan tosiasialliseen liittoutumiskulkuun</a>.</p><p>Moni näki tämän ylittävän turvallisuuspoliittisen varovaisuusperiaatteen rajan: ilman liittoutumissopimuksia ei yksinkertaisesti voi olla mitään syytä olettaa saavansa sotilaallista tukea muista maista.</p><p>Sama huomio pätee hallitusohjelmaan kirjattuun ns. Nato-optioon.</p><p>Suomella ei ole mitään suoraa sopimuksellista optiota liittyä sotilasliiton jäseneksi, ja &ndash; ilmeisesti toisin kuin Ruotsi &ndash; Suomi ei myöskään ilmeisesti ole neuvotellut sellaisesta suoraan Lännen kanssa.</p><p>Suuressa kuvassa arvoiltaan Länsi-orientoitunut Suomi on siis sotilaallisesti yksin yhä tummuvien pilvien alla. Suomi ei myöskään voi olettaa jäävänsä mahdollisten alueellisten konfliktien ulkopuolelle.</p><p><strong>Liittoutumisen edellytykset</strong></p><p>Aivan ilman särvintä vaalikeskusteluissa ei kuitenkaan jääty.</p><p><a href="https://areena.yle.fi/1-4256853#autoplay=true">Erityisesti Niinistö sitoi Nato-kysymystä lopulta olosuhteisiin.</a></p><p>Yksi olosuhde on Venäjän asennoituminen Euroopan Unioniin ja Länteen (ei siis pelkästään Natoon) yleisesti ja sen vaikutus Suomeen.</p><p>Tämä olosuhde on jo ainakin osin realisoitunut ja muutoksen pääsuunta on edelleen Suomelle epäedullinen.</p><p>Toinen olosuhde on Ruotsin mahdolliset liittoutumisratkaisut.</p><p>Ottaen huomioon <a href="https://www.svd.se/alliansen-nodvandigt-att-sverige-gar-med-i-nato">Ruotsin porvariallianssin jo tekemän yhteisen ilmoituksen Nato-liittoutumisen ajamisesta osana syksyn parlamenttivaaleja</a>, analyysi Suomen asemasta näiden mahdollisesti nopeidenkin muutosten keskellä jäi kuitenkin presidenttiehdokkailta tekemättä.</p><p>Muidenkin kuin sotilaiden on syytä miettiä, millaisen sotilaallisen mielenkiinnon alueeksi Nato-Ruotsin, Nato-Baltian ja Nato-Norjan sekä Venäjän väliin jäävä Suomi yhtäkkiä jäisi.</p><p>Kolmas olosuhde - ja Niinistölle ilmeisesti mielekkäin tulevaisuus - riippuu EU:n sotilaallisen yhteistyön kehityksestä.</p><p>Todellisuudessa EU:n sotilaskyky perustuu kuitenkin puhtaasti Naton organisaatiolle eikä Nato-mailla ole tässä todellisia muutostarpeita.</p><p><strong>Lopuksi</strong></p><p>Jo nykyolosuhteiden puolesta Suomen voisi siis kuvitella löytävänsä pikemminkin Naton läheltä kuin oma-aloitteisesti lipumassa siitä poispäin.</p><p>Yhteisellä kumppanuusharjoittelulla on tässä oma roolinsa, mutta lopulta kyse on turvatakuista tai niiden puutteesta.</p><p>Onkin suuri mysteeri, millä tosiasioihin pohjautuvin perustein presidenttiehdokkaat arvioivat Suomen turvallisuusaseman niin vankaksi, että maalla on varaa jäädä yksin aina kriisioloihin tai ainakin niiden porteille asti.</p><p>Vain Sparta olisi Suomelle kateellinen.</p> Presidentinvaalien asetelmia tulkittiin Nato-vastaisuuden voitoksi, kun suurin osa ehdokkaista asettui vastustamaan sotilaallista liittoutumista tulevina vuosina.

Presidenttiehdokkaiden asennoituminen heijastunee saadun demokraattisen mandaatin kautta myös tulevien vuosien puoluepolitiikkaan.

Istuvan ja jatkavan presidentin Nato-asennoitumista saatiin avatuksi vaalien aikana vain vähän, vaikka kysymys on Suomen turvallisuuspoliittisen aseman ja johtamisen kannalta mitä merkityksellisin.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan suuntavaalien tulokseksi saatiin siis lähinnä suuri kysymysmerkki. Suottaapi olla ja suottaapi olla olemattakii.

Vähemmän ajopuuteoriaa ja enemmän faktoja

Niinistön kampanjan turvallisuuspoliittisesti heikoin hetki koettiin, kun ehdokas esitti kriisiaikojen kuitenkin ajavan tosiasialliseen liittoutumiskulkuun.

Moni näki tämän ylittävän turvallisuuspoliittisen varovaisuusperiaatteen rajan: ilman liittoutumissopimuksia ei yksinkertaisesti voi olla mitään syytä olettaa saavansa sotilaallista tukea muista maista.

Sama huomio pätee hallitusohjelmaan kirjattuun ns. Nato-optioon.

Suomella ei ole mitään suoraa sopimuksellista optiota liittyä sotilasliiton jäseneksi, ja – ilmeisesti toisin kuin Ruotsi – Suomi ei myöskään ilmeisesti ole neuvotellut sellaisesta suoraan Lännen kanssa.

Suuressa kuvassa arvoiltaan Länsi-orientoitunut Suomi on siis sotilaallisesti yksin yhä tummuvien pilvien alla. Suomi ei myöskään voi olettaa jäävänsä mahdollisten alueellisten konfliktien ulkopuolelle.

Liittoutumisen edellytykset

Aivan ilman särvintä vaalikeskusteluissa ei kuitenkaan jääty.

Erityisesti Niinistö sitoi Nato-kysymystä lopulta olosuhteisiin.

Yksi olosuhde on Venäjän asennoituminen Euroopan Unioniin ja Länteen (ei siis pelkästään Natoon) yleisesti ja sen vaikutus Suomeen.

Tämä olosuhde on jo ainakin osin realisoitunut ja muutoksen pääsuunta on edelleen Suomelle epäedullinen.

Toinen olosuhde on Ruotsin mahdolliset liittoutumisratkaisut.

Ottaen huomioon Ruotsin porvariallianssin jo tekemän yhteisen ilmoituksen Nato-liittoutumisen ajamisesta osana syksyn parlamenttivaaleja, analyysi Suomen asemasta näiden mahdollisesti nopeidenkin muutosten keskellä jäi kuitenkin presidenttiehdokkailta tekemättä.

Muidenkin kuin sotilaiden on syytä miettiä, millaisen sotilaallisen mielenkiinnon alueeksi Nato-Ruotsin, Nato-Baltian ja Nato-Norjan sekä Venäjän väliin jäävä Suomi yhtäkkiä jäisi.

Kolmas olosuhde - ja Niinistölle ilmeisesti mielekkäin tulevaisuus - riippuu EU:n sotilaallisen yhteistyön kehityksestä.

Todellisuudessa EU:n sotilaskyky perustuu kuitenkin puhtaasti Naton organisaatiolle eikä Nato-mailla ole tässä todellisia muutostarpeita.

Lopuksi

Jo nykyolosuhteiden puolesta Suomen voisi siis kuvitella löytävänsä pikemminkin Naton läheltä kuin oma-aloitteisesti lipumassa siitä poispäin.

Yhteisellä kumppanuusharjoittelulla on tässä oma roolinsa, mutta lopulta kyse on turvatakuista tai niiden puutteesta.

Onkin suuri mysteeri, millä tosiasioihin pohjautuvin perustein presidenttiehdokkaat arvioivat Suomen turvallisuusaseman niin vankaksi, että maalla on varaa jäädä yksin aina kriisioloihin tai ainakin niiden porteille asti.

Vain Sparta olisi Suomelle kateellinen.

]]>
43 http://kailintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250100-presidentinvaalit-ja-nato-nuorallatanssia-ilman-turvaverkkoa#comments Kotimaa EU Nato Presidentivaalit Turvallisuuspolitiikka Ulkopolitiikka Tue, 30 Jan 2018 11:27:40 +0000 Kai Lintunen http://kailintunen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250100-presidentinvaalit-ja-nato-nuorallatanssia-ilman-turvaverkkoa
NATOn laajenemisen prosessikaavio – lyhyt oppimäärä http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250049-naton-laajenemisen-prosessikaavio-lyhyt-oppimaara <p><em>NATOn laajenemisen prosessikaavio &ndash; lyhyt oppimäärä</em></p><p>*</p><p><strong>Nato on kasvanut</strong> 12 perustajajäsenen yhteisöstä <strong>29 jäsenmaan puolustusliitoksi</strong> laajentumiskierrosten seurauksena:</p><p><strong>1952</strong>: Kreikka ja Turkki</p><p><strong>1955</strong>: Saksan liittotasavalta</p><p><strong>1982</strong>: Espanja</p><p><strong>1990</strong>: Saksan uudet itäiset osavaltiot</p><p><strong>1999</strong>: Puola, Unkari ja Tšekki</p><p><strong>2004</strong>: Slovenia, Bulgaria, Romania, Slovakia, Viro, Latvia ja Liettua</p><p><strong>2009</strong>: Albania ja Kroatia</p><p><strong>2017</strong>: Montenegro (29:s jäsenmaa)</p><p>Naton laajentuminen perustuu <strong>Pohjois-Atlantin sopimuksen <em>10 artiklaan</em></strong>, jonka mukaan &rdquo;<em>liittokunta voi kutsua jäsenikseen minkä tahansa Euroopan valtion, <strong>jonka jäsenyys edistäisi</strong> sopimuksen periaatteita ja Pohjois-Atlantin <strong>alueen turvallisuutta</strong></em>&quot;.</p><p>Naton vaatimukset kylmän sodan jälkeen liittyneille uusille jäsenmaille ilmenevät <a href="http://www.nato.int/cps/en/natohq/official_texts_24733.htm"><u>vuoden 1995 laajentumisselvityksestä</u></a>. Uusien jäsenten tulee olla demokraattisia vapaan markkinatalouden maita, jotka kohtelevat vähemmistöjään Etyjin periaatteiden mukaisesti ja ratkaisevat kiistansa rauhanomaisin keinoin.</p><p>Lisäksi uusien jäsenmaiden odotetaan kehittävän sotilaallista yhteistoimintakykyään sekä osallistuvan liittokunnan kaikkeen toimintaan maan kokoon ja taloudelliseen suorituskykyyn nähden kohtuullisella panoksella. Uusille jäsenmaille on myös asetettu sotilaallisia minimivaatimuksia, jotka tulee täyttää ennen jäsenyyden toteutumista. Viime kädessä uusien jäsenten hyväksyntä on poliittinen päätös.</p><p>Nato tukee hakijamaiden valmistautumista jäsenyyteen <em>vuonna 1999 käynnistetyn toimintaohjelman</em> (<strong>Membership Action Plan, MAP</strong>) avulla. MAP-ohjelmaan pääsy ei merkitse lupausta jäsenyyden toteutumisesta. <strong>MAP-ohjelmaan osallistuva maa laatii kansallisen ohjelman</strong>, jonka tavoitteet liittyvät poliittisiin, taloudellisiin, sotilaallisiin, oikeudellisiin sekä turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Nato arvioi tavoitteiden toteutumista säännöllisesti. MAP-ohjelmaan osallistuvat tällä hetkellä <strong>Bosnia-Hertsegovina ja Makedonia (FYROM</strong>). Niiden lisäksi jäsenyydestä ovat kiinnostuneet <strong>Georgia ja Ukraina</strong>.</p><p><strong>Liittymisprosessin ensimmäinen vaihe</strong> on jäseneksi haluavan <strong>maan ilmoitus kiinnostuksestaan liittyä Natoon</strong>. Tämä voi tapahtua esimerkiksi valtionjohdon kirjeellä Naton pääsihteerille. Maan ilmoitettua kiinnostuksensa jäsenyyteen se alkaa käydä niin sanottua<strong> tehostettua vuoropuhelua (Intensified Dialogue) </strong>Naton kanssa ja voi tulla hyväksytyks<strong>i MAP-ohjelmaan</strong>. Nato <strong>kutsuu uusia jäseniä huippukokouksissa</strong>, joita on viime vuosina järjestetty <strong>muutaman vuoden välein</strong>.</p><p><strong>Jäsenyyskutsun</strong> saatuaan maa käy Naton kanssa <strong>liittymisneuvottelut</strong>, joissa sovitaan jäsenmaan velvoitteista ja siitä, miten se liitetään yhteisen puolustuksen järjestelyihin. Olennaista on määrittää vaatimustaso ennen jäsenyyden voimaantuloa sekä suunnitelmat uudistusten jatkamisesta jäsenyyden astuttua voimaan. Liittymisneuvottelujen jälkeen <strong>allekirjoitetaan hakijamaan liittymisprotokolla</strong>, jonka jälkeen se voi osallistua Naton kokouksiin <strong>tarkkailijana </strong>tietyin varauksin. <strong>Turvatakuut astuvat voimaan kuitenkin vasta, kun jäsenyys on voimassa.</strong></p><p>Uuden jäsenmaan<strong> liittyminen Natoon edellyttää, että liittymisprotokolla hyväksytään jokaisen <em>jäsenmaan parlamentissa</em></strong>. Kyseessä on <strong>pitkä poliittinen prosessi</strong>, minkä vuoksi Nato-jäsenyyden toteutuminen <strong>kestää nopeimmillaankin vähintään vuoden</strong> kutsun saamisesta.</p><p>Vaikka Naton ovi onkin periaatteessa auki uusille jäsenille, <strong>laajentumisen ajankohtaan vaikuttavat monet tekijät. </strong>Jäsenyyttä harkitseva <strong>maa ei välttämättä voi liittyä Natoon haluamallaan hetkellä.</strong> Natossa uusien jäsenten ottaminen perustuu <strong>poliittiseen harkintaan ja jäsenmaiden yksimieliseen päätökseen</strong>.</p><p><strong>Nato ei ole myöskään ottanut uusia jäseniä kriisitilanteessa</strong>.</p><p>*</p><p><strong>Tässä on paras suomen kielellä</strong> saatavissa oleva &rdquo;<strong>Miten haen ja pääsen NATO-OTAN jäseneksi</strong>&rdquo; &ndash;opas.&nbsp; Eikä se olekaan ihan kenen tahansa kirjoittama.&nbsp;</p><p>Se on sanasta sanaan suoraan &rdquo;<strong>SUOMEN ERITYISEDUSTUSTO NATOSSA, Bryssel - </strong>Mission of Finland to NATO&rdquo; &ndash;kotisivuilta.&nbsp; Minkä seikan kernaasti tunnustan.</p><p>Lue se selkokielisenä täältä: <a href="http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=49911&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI"><u>http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=49911&amp;contentlan=1&amp;culture=fi-FI</u></a></p><p>Sivusto on viimeksi päivitetty 3.7.2017, joten tuore on.</p><p>*</p><p>NATOn laajentumisesta puhuvien &nbsp;&ndash; ja erityisesti jos tarkoitetaan, että se olisi <strong>Suomi, joka laajentaisi NATOa </strong>&ndash; on aivan ensiarvoista perehtyä tähän pikakurssiin aiheesta: Miten NATO laajenee.</p><p>Tuo voi olla paha punkti:</p><p>&rdquo;<strong>Uuden jäsenmaan<strong> </strong>liittyminen Natoon edellyttää, että liittymisprotokolla hyväksytään jokaisen <em>jäsenmaan parlamentissa.&rdquo;</em></strong></p><p>*</p><p>Edellä olen blogin-tekstissä vahvistanut joitakin pointteja, jotka ehkä kannattaa huomata.&nbsp; Ellei sitten ole jotain parempaa tietoa niin sanotusta &rdquo;<em><strong>ohituskaistasta</strong></em>&rdquo;.&nbsp;</p><p>Eli suoraan saunanlauteilta NATOon &ndash;mallista.</p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> NATOn laajenemisen prosessikaavio – lyhyt oppimäärä

*

Nato on kasvanut 12 perustajajäsenen yhteisöstä 29 jäsenmaan puolustusliitoksi laajentumiskierrosten seurauksena:

1952: Kreikka ja Turkki

1955: Saksan liittotasavalta

1982: Espanja

1990: Saksan uudet itäiset osavaltiot

1999: Puola, Unkari ja Tšekki

2004: Slovenia, Bulgaria, Romania, Slovakia, Viro, Latvia ja Liettua

2009: Albania ja Kroatia

2017: Montenegro (29:s jäsenmaa)

Naton laajentuminen perustuu Pohjois-Atlantin sopimuksen 10 artiklaan, jonka mukaan ”liittokunta voi kutsua jäsenikseen minkä tahansa Euroopan valtion, jonka jäsenyys edistäisi sopimuksen periaatteita ja Pohjois-Atlantin alueen turvallisuutta".

Naton vaatimukset kylmän sodan jälkeen liittyneille uusille jäsenmaille ilmenevät vuoden 1995 laajentumisselvityksestä. Uusien jäsenten tulee olla demokraattisia vapaan markkinatalouden maita, jotka kohtelevat vähemmistöjään Etyjin periaatteiden mukaisesti ja ratkaisevat kiistansa rauhanomaisin keinoin.

Lisäksi uusien jäsenmaiden odotetaan kehittävän sotilaallista yhteistoimintakykyään sekä osallistuvan liittokunnan kaikkeen toimintaan maan kokoon ja taloudelliseen suorituskykyyn nähden kohtuullisella panoksella. Uusille jäsenmaille on myös asetettu sotilaallisia minimivaatimuksia, jotka tulee täyttää ennen jäsenyyden toteutumista. Viime kädessä uusien jäsenten hyväksyntä on poliittinen päätös.

Nato tukee hakijamaiden valmistautumista jäsenyyteen vuonna 1999 käynnistetyn toimintaohjelman (Membership Action Plan, MAP) avulla. MAP-ohjelmaan pääsy ei merkitse lupausta jäsenyyden toteutumisesta. MAP-ohjelmaan osallistuva maa laatii kansallisen ohjelman, jonka tavoitteet liittyvät poliittisiin, taloudellisiin, sotilaallisiin, oikeudellisiin sekä turvallisuutta koskeviin kysymyksiin. Nato arvioi tavoitteiden toteutumista säännöllisesti. MAP-ohjelmaan osallistuvat tällä hetkellä Bosnia-Hertsegovina ja Makedonia (FYROM). Niiden lisäksi jäsenyydestä ovat kiinnostuneet Georgia ja Ukraina.

Liittymisprosessin ensimmäinen vaihe on jäseneksi haluavan maan ilmoitus kiinnostuksestaan liittyä Natoon. Tämä voi tapahtua esimerkiksi valtionjohdon kirjeellä Naton pääsihteerille. Maan ilmoitettua kiinnostuksensa jäsenyyteen se alkaa käydä niin sanottua tehostettua vuoropuhelua (Intensified Dialogue) Naton kanssa ja voi tulla hyväksytyksi MAP-ohjelmaan. Nato kutsuu uusia jäseniä huippukokouksissa, joita on viime vuosina järjestetty muutaman vuoden välein.

Jäsenyyskutsun saatuaan maa käy Naton kanssa liittymisneuvottelut, joissa sovitaan jäsenmaan velvoitteista ja siitä, miten se liitetään yhteisen puolustuksen järjestelyihin. Olennaista on määrittää vaatimustaso ennen jäsenyyden voimaantuloa sekä suunnitelmat uudistusten jatkamisesta jäsenyyden astuttua voimaan. Liittymisneuvottelujen jälkeen allekirjoitetaan hakijamaan liittymisprotokolla, jonka jälkeen se voi osallistua Naton kokouksiin tarkkailijana tietyin varauksin. Turvatakuut astuvat voimaan kuitenkin vasta, kun jäsenyys on voimassa.

Uuden jäsenmaan liittyminen Natoon edellyttää, että liittymisprotokolla hyväksytään jokaisen jäsenmaan parlamentissa. Kyseessä on pitkä poliittinen prosessi, minkä vuoksi Nato-jäsenyyden toteutuminen kestää nopeimmillaankin vähintään vuoden kutsun saamisesta.

Vaikka Naton ovi onkin periaatteessa auki uusille jäsenille, laajentumisen ajankohtaan vaikuttavat monet tekijät. Jäsenyyttä harkitseva maa ei välttämättä voi liittyä Natoon haluamallaan hetkellä. Natossa uusien jäsenten ottaminen perustuu poliittiseen harkintaan ja jäsenmaiden yksimieliseen päätökseen.

Nato ei ole myöskään ottanut uusia jäseniä kriisitilanteessa.

*

Tässä on paras suomen kielellä saatavissa oleva ”Miten haen ja pääsen NATO-OTAN jäseneksi” –opas.  Eikä se olekaan ihan kenen tahansa kirjoittama. 

Se on sanasta sanaan suoraan ”SUOMEN ERITYISEDUSTUSTO NATOSSA, Bryssel - Mission of Finland to NATO” –kotisivuilta.  Minkä seikan kernaasti tunnustan.

Lue se selkokielisenä täältä: http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?nodeid=49911&contentlan=1&culture=fi-FI

Sivusto on viimeksi päivitetty 3.7.2017, joten tuore on.

*

NATOn laajentumisesta puhuvien  – ja erityisesti jos tarkoitetaan, että se olisi Suomi, joka laajentaisi NATOa – on aivan ensiarvoista perehtyä tähän pikakurssiin aiheesta: Miten NATO laajenee.

Tuo voi olla paha punkti:

Uuden jäsenmaan liittyminen Natoon edellyttää, että liittymisprotokolla hyväksytään jokaisen jäsenmaan parlamentissa.”

*

Edellä olen blogin-tekstissä vahvistanut joitakin pointteja, jotka ehkä kannattaa huomata.  Ellei sitten ole jotain parempaa tietoa niin sanotusta ”ohituskaistasta”. 

Eli suoraan saunanlauteilta NATOon –mallista.

*

]]>
2 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250049-naton-laajenemisen-prosessikaavio-lyhyt-oppimaara#comments Nato Niinistö Ohituskaista Natoon Suomi Mon, 29 Jan 2018 16:07:30 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/250049-naton-laajenemisen-prosessikaavio-lyhyt-oppimaara
Suomen NATO-jäsenyys ei ole meidän käsissämme - vaan Putinin taskussa http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249963-suomen-nato-jasenyys-ei-ole-meidan-kasissamme-vaan-putinin-taskussa <p>Aikamme suuriin myytteihin kuulu kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä, ja tähän asiaan liittyvä luistelu ja väistely.</p> <p>Suomi on havainnut oivaksi menettelyksi sanoa; emme hae NATO-jäsenyyttä nyt, mutta muuttuvissaolosuhteissa voimme harkita asiaa toisin, ja hakea.</p> <p>Muuttuvia olosuhteita on tietysti monia, kuten sota tai sodan uhka.</p> <p>Sitten on sanottu, että kun Ruotsi hakee, niin Suomen on pakko hakea, ei voi jäädä välitilaan.</p> <p>Tässä lähdetään ajatuksesta, että Ruotsi ja Suomi ovat jäseniä, joille NATO levittää punaisen maton.</p> <p>Mutta jäseneksi pääsy ei ole läpihuutojuttu.</p> <p>Ystävämme Jens Stoltenberg on vuosia yrittänyt viestiä tästä, mutta se sana ei mene läpi.</p> <p>Kehittynyt kumppanuus on tässä asetelmassa se maximi mihin voidaan edetä, ja edettyhän onkin maximin puitteissa.</p> <p>On puhuttu ettei Vakuutusyhtiö-NATO ota palovakuutuksia vastaan silloin kun metsä ympärillä jo palaa.</p> <p>On toinenkin mutta.</p> <p>NATO ottaa jäseniä vain yhteisymmärryksen oloissa, yhdenkin jäsenen veto torppaa hankkeen. (MAP/Naton laajentuminen).</p> <p>Kyseessä on viimekädessä poliittinen ratkaisu, joka on hyväksyttävä kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa.</p> <p>Turkin suhteet Venäjään ovat lämpimämmät - ja intressi-intensiivisemmät - kuin sen suhteet NATO-liittolaisiin.</p> <p>Shakin suurmestari Putinin yksi pointti Turkki-suhteissa on ollut Suomen NATO-kortti.</p> <p>Eihän tämä tullut yllätyksenä, eihän?</p> <p>Hän teki taikatempun Turkissa. Ei siitä ole kuin kolme vuotta kun Turkki ampui alas venäläisen hävittäjön Syyrian ja Turkin rajalla. Nyt Venäjän- Turkin akseli dominoi alueella.</p> <p>Havaittiinko meillä tähän kuvionmuodostukseen sisältyvä, meitä olennaisesti koskeva liikku?</p> <p>Ei havaittu, ei siitä ainakaan liiemmälti puhuta, eikä uskota.</p> <p>Ei kyse olekaan uskosta, vaan politiikasta, ja se on nopea liikkeissään.</p> <p>Ruotsi voi hyvinkin hakea jäsenyyttä, jos se saa vihreää valoa päämajasta, ja päästä NATOn jäseneksi, mutta Suomi ei pääse, eikä se siksi voi edes hakea.</p> <p>NATO tietää, eikä ota vastaan hakemustamme.</p> <p>Moskova tietää, siksi pokeri.</p> <p>Helsinki ei tiedä, siksi vellinki.</p> <p>Olisi olennaista tietää, mutta kertoahan tällaista ei kansalle voi, eivöt ne kestäisi.</p> <p>Mutta historiallinen huomio: Ne tekivät sen meille taas. Päättivät päidenme yli.</p> <p>Nyt eivöt asialla olleet Berliini ja Moskova.</p> <p>Nyt pelin pelasivat Ankara ja Moskova.</p> <p>&quot;On se yhtä saatanaa olla pieni maa&quot;.</p> <p>​...ja vähö tyhmä.</p> <p>Silloin kovin paljon jää hyvän onnen varaan, niin kuin aina ennenkin...</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aikamme suuriin myytteihin kuulu kysymys Suomen NATO-jäsenyydestä, ja tähän asiaan liittyvä luistelu ja väistely.

Suomi on havainnut oivaksi menettelyksi sanoa; emme hae NATO-jäsenyyttä nyt, mutta muuttuvissaolosuhteissa voimme harkita asiaa toisin, ja hakea.

Muuttuvia olosuhteita on tietysti monia, kuten sota tai sodan uhka.

Sitten on sanottu, että kun Ruotsi hakee, niin Suomen on pakko hakea, ei voi jäädä välitilaan.

Tässä lähdetään ajatuksesta, että Ruotsi ja Suomi ovat jäseniä, joille NATO levittää punaisen maton.

Mutta jäseneksi pääsy ei ole läpihuutojuttu.

Ystävämme Jens Stoltenberg on vuosia yrittänyt viestiä tästä, mutta se sana ei mene läpi.

Kehittynyt kumppanuus on tässä asetelmassa se maximi mihin voidaan edetä, ja edettyhän onkin maximin puitteissa.

On puhuttu ettei Vakuutusyhtiö-NATO ota palovakuutuksia vastaan silloin kun metsä ympärillä jo palaa.

On toinenkin mutta.

NATO ottaa jäseniä vain yhteisymmärryksen oloissa, yhdenkin jäsenen veto torppaa hankkeen. (MAP/Naton laajentuminen).

Kyseessä on viimekädessä poliittinen ratkaisu, joka on hyväksyttävä kaikkien jäsenmaiden parlamenteissa.

Turkin suhteet Venäjään ovat lämpimämmät - ja intressi-intensiivisemmät - kuin sen suhteet NATO-liittolaisiin.

Shakin suurmestari Putinin yksi pointti Turkki-suhteissa on ollut Suomen NATO-kortti.

Eihän tämä tullut yllätyksenä, eihän?

Hän teki taikatempun Turkissa. Ei siitä ole kuin kolme vuotta kun Turkki ampui alas venäläisen hävittäjön Syyrian ja Turkin rajalla. Nyt Venäjän- Turkin akseli dominoi alueella.

Havaittiinko meillä tähän kuvionmuodostukseen sisältyvä, meitä olennaisesti koskeva liikku?

Ei havaittu, ei siitä ainakaan liiemmälti puhuta, eikä uskota.

Ei kyse olekaan uskosta, vaan politiikasta, ja se on nopea liikkeissään.

Ruotsi voi hyvinkin hakea jäsenyyttä, jos se saa vihreää valoa päämajasta, ja päästä NATOn jäseneksi, mutta Suomi ei pääse, eikä se siksi voi edes hakea.

NATO tietää, eikä ota vastaan hakemustamme.

Moskova tietää, siksi pokeri.

Helsinki ei tiedä, siksi vellinki.

Olisi olennaista tietää, mutta kertoahan tällaista ei kansalle voi, eivöt ne kestäisi.

Mutta historiallinen huomio: Ne tekivät sen meille taas. Päättivät päidenme yli.

Nyt eivöt asialla olleet Berliini ja Moskova.

Nyt pelin pelasivat Ankara ja Moskova.

"On se yhtä saatanaa olla pieni maa".

​...ja vähö tyhmä.

Silloin kovin paljon jää hyvän onnen varaan, niin kuin aina ennenkin...

 

]]>
21 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249963-suomen-nato-jasenyys-ei-ole-meidan-kasissamme-vaan-putinin-taskussa#comments MAP Nato Suomen Nato-jäsenyys Vladimir Putin Sun, 28 Jan 2018 08:40:41 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249963-suomen-nato-jasenyys-ei-ole-meidan-kasissamme-vaan-putinin-taskussa
Missä luuraavat Naton kannattajat ja ”Suomen Labour”? http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249947-missa-luuraavat-naton-kannattajat-ja-suomen-labour <p># Nämä ovat totta tosiaan aivan poikkeukselliset ja uskomattomat presidentinvaalit, joissa eräät kansalaisryhmät ovat suorastaan kadonneet näkyvistä. Missä ovat ensinkin Nato-jäsenyyden kannattajat?</p> <p>&nbsp;&nbsp; Mielipidekyselyissä noin 20 prosenttia on Suomen Nato-jäsenyyden kannalla. Näilläkin palstoilla on näkynyt &rdquo;karusellissa&rdquo; jatkuvasti puolustusliiton jäsenyyttä ainoana järkevänä rakaisuna kannattavia kirjoituksia. Ja mikäli olen ymmärtänyt, puolueista Kokoomus ja Rkp ovat Nato-jäsenyyden kannalla.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Miten tämä kansakunnan viidennes aikoo äänestää? Meillähän on ehdokkaana <strong>Nils Torvalds</strong>, joka on selvästi kertonut kannattavansa Natoa. Mutta hän saa vain vaivaiset pari prosenttia kannatuksesta. Missä ne loput äänet ovat?</p> <p>&nbsp;&nbsp; Olemme kuunnellut vaalien ääniharavaa <strong>Sauli Niinistöä</strong>. Hänhän sanoo, ettei Suomen tässä tilanteessa pidä hakea Nato-jäsenyyttä, joka aivan turhaan kärjistäisi jännitystä ja kilpavarustelua meidän rajoillamme.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Olisin toivonut, että Suomi olisi kaiken varalta neuvotellut Naton kanssa käytännön yhteisymmärryksen siitä, että Suomi saa tilanteen kärjistyessä välittömästi apua. Tällainen tilanne pitäisi myös Kremliä varpaillaan. Kuulin kuitenkin Niinistön sanovan, että Nato-jäsenyys edellyttäisi &rdquo;jonkinlaista kansanäänestystä&rdquo;. Tuollainen ehto käytännössä kaataisi koko suunnitelman.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Tosin Niinistö sanoo, että varsinaisessa sotatilanteessa apua kyllä tulisi ilman mitään jäsenanomuksiakin.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Riittääkö tämä siis Nato-jäsenyyden kannattajille, vaikka ehdokkaiden joukossa on myös selkeästi Nato-jäsenyyttä kannattava ehdokas?</p> <p>&nbsp;</p> <p># Vielä enemmän minua ihmetyttää, missä luurailevat työväenpuolueiden äänestäjät, Suomen varsinainen Labour. Suomessa on ollut demaritaustainen presidentti kolme vuosikymmentä 1982-2012. Sitten asettui ehdokkaaksi <strong>Paavo Lipponen</strong> (Sdp), joka oli erehtynyt &rdquo;herrojen kanssa marjaan&rdquo; ja sai 6,7 % äänistä ja viidennen sijan. <strong>Paavo</strong> <strong>Arhinmäki</strong> (Vas.) taisi myös erehtyä mukaan porvarivetoiseen hallitukseen ja tuli kuudenneksi 5,5 %:n ääniosuudella. Perinteisen Labourin ääniosuus oli siis 12,2 % eli &rdquo;kaikkien aikojen katastrofi&rdquo;.</p> <p>&nbsp;&nbsp; Nyt sitten <strong>Tuula Haatainen</strong> (Sdp) ja <strong>Merja Kyllönen</strong> (Vas.) eivät gallupien mukaan saa edes puolta vuoden 2012 Labourin äänimäärästä. Tämähän ei ole edes katastrofi vaan jotain paljon pahempaa. Ovatko työväenpuolueiden äänestäjätkin erehtyneet &rdquo;herrojen kanssa marjaan&rdquo;?</p> <p>&nbsp;&nbsp; Kertokaa minulle, missä luuraavat &rdquo;Suomen Labourin&rdquo; äänestäjät. Minä en enää ymmärrä.</p> <p>&nbsp; &nbsp;Jaa, mutta ovathan Vihreätkin eräänlaista Labour-blokkia ainakin täällä pohjolan demokratioissa.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> # Nämä ovat totta tosiaan aivan poikkeukselliset ja uskomattomat presidentinvaalit, joissa eräät kansalaisryhmät ovat suorastaan kadonneet näkyvistä. Missä ovat ensinkin Nato-jäsenyyden kannattajat?

   Mielipidekyselyissä noin 20 prosenttia on Suomen Nato-jäsenyyden kannalla. Näilläkin palstoilla on näkynyt ”karusellissa” jatkuvasti puolustusliiton jäsenyyttä ainoana järkevänä rakaisuna kannattavia kirjoituksia. Ja mikäli olen ymmärtänyt, puolueista Kokoomus ja Rkp ovat Nato-jäsenyyden kannalla.

   Miten tämä kansakunnan viidennes aikoo äänestää? Meillähän on ehdokkaana Nils Torvalds, joka on selvästi kertonut kannattavansa Natoa. Mutta hän saa vain vaivaiset pari prosenttia kannatuksesta. Missä ne loput äänet ovat?

   Olemme kuunnellut vaalien ääniharavaa Sauli Niinistöä. Hänhän sanoo, ettei Suomen tässä tilanteessa pidä hakea Nato-jäsenyyttä, joka aivan turhaan kärjistäisi jännitystä ja kilpavarustelua meidän rajoillamme.

   Olisin toivonut, että Suomi olisi kaiken varalta neuvotellut Naton kanssa käytännön yhteisymmärryksen siitä, että Suomi saa tilanteen kärjistyessä välittömästi apua. Tällainen tilanne pitäisi myös Kremliä varpaillaan. Kuulin kuitenkin Niinistön sanovan, että Nato-jäsenyys edellyttäisi ”jonkinlaista kansanäänestystä”. Tuollainen ehto käytännössä kaataisi koko suunnitelman.

   Tosin Niinistö sanoo, että varsinaisessa sotatilanteessa apua kyllä tulisi ilman mitään jäsenanomuksiakin.

   Riittääkö tämä siis Nato-jäsenyyden kannattajille, vaikka ehdokkaiden joukossa on myös selkeästi Nato-jäsenyyttä kannattava ehdokas?

 

# Vielä enemmän minua ihmetyttää, missä luurailevat työväenpuolueiden äänestäjät, Suomen varsinainen Labour. Suomessa on ollut demaritaustainen presidentti kolme vuosikymmentä 1982-2012. Sitten asettui ehdokkaaksi Paavo Lipponen (Sdp), joka oli erehtynyt ”herrojen kanssa marjaan” ja sai 6,7 % äänistä ja viidennen sijan. Paavo Arhinmäki (Vas.) taisi myös erehtyä mukaan porvarivetoiseen hallitukseen ja tuli kuudenneksi 5,5 %:n ääniosuudella. Perinteisen Labourin ääniosuus oli siis 12,2 % eli ”kaikkien aikojen katastrofi”.

   Nyt sitten Tuula Haatainen (Sdp) ja Merja Kyllönen (Vas.) eivät gallupien mukaan saa edes puolta vuoden 2012 Labourin äänimäärästä. Tämähän ei ole edes katastrofi vaan jotain paljon pahempaa. Ovatko työväenpuolueiden äänestäjätkin erehtyneet ”herrojen kanssa marjaan”?

   Kertokaa minulle, missä luuraavat ”Suomen Labourin” äänestäjät. Minä en enää ymmärrä.

   Jaa, mutta ovathan Vihreätkin eräänlaista Labour-blokkia ainakin täällä pohjolan demokratioissa. 

 

]]>
26 http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249947-missa-luuraavat-naton-kannattajat-ja-suomen-labour#comments Nato Presidentinvaalit Työväenpuolueet Sun, 28 Jan 2018 00:51:03 +0000 Timo Uotila http://timouotila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249947-missa-luuraavat-naton-kannattajat-ja-suomen-labour
MOU-paperi eli NATOn kanssa solmittu yhteisymmärryspöytäkirja – näin se meni http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249853-mou-paperi-eli-naton-kanssa-solmittu-yhteisymmarryspoytakirja-nain-se-meni <p><strong><em>MOU-paperi eli NATOn kanssa solmittu yhteisymmärryspöytäkirja &ndash; näin se meni</em></strong></p><p><strong>(Memorandum of Understanding, MoU)</strong></p><p>Hei!</p><p>Suosittelen kaikkia lukemaan tässä blogissa esitetyn ja linkatun Eduskunnan pöytäkirjan täysistunnosta ja suullisesta kyselytunnista <strong>24.4.2014 - </strong>eli kohta neljä vuotta sitten.&nbsp; <a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174729-kertoiko-presidentti-niinisto-isantamaasopimuksesta-putinille-sotsissa"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174729-kertoiko-presidentti-niinisto-isantamaasopimuksesta-putinille-sotsissa</u></a></p><p><strong>Kyllä on ronskia luettavaa.</strong><br />miksi Naton kanssa valmisteltu isäntämaasopimus (hostess nation support) oli salattu eduskunnalta, ja vielä mihin me (Suomi) tätä sopimusta ylipäätään tarvitaan.</p><p>UM Tuomioja vastasi, että ei sopimusta ole &quot;suinkaan valmisteltu millään lailla salassa&quot;. ...kun &quot;tästä on eduskuntaa informoitu, siis jo 2002 selonteosta lähtien&quot;. Mutta kuten eduskuntakeskustelua tuolloin tv:stä seuranneina muistamme, ja nyt pöytäkirjasta saatamme lukea: <em><strong>kukaan eduskunnassa ei ihan oikeasti tuntenut koko sopimusta..</strong></em></p><p>Tuomioja ehti vielä puheenjohtajan nuijalta (1 minuutin puheenvuorot) luikattumaan, että ei olla jäniksen selässä... &quot;<em>2016 mennessä Suomen ja Ruotsin on ollut määrä valmistella tämä yhteistyöasiakirja, ja siitä tullaan käymään taatusti erittäin laaja keskustelu ja kaikki tiedot toimitetaan eduskunnalle</em>&quot;.</p><p>Siis toistan vielä: ..taatusti erittäin laaja keskustelu + kaikki tiedot toimitetaan eduskunnalle. Joo joo.</p><p>Toisessa puheenvuorossaan UM vielä tähdensi että ..&quot;<em>Tämä on valmistelua, joka jatkuu vielä ainakin syksyyn asti, ja ennen kuin siitä tehdään mitään ratkaisuja, niin se käydään, kuten totesin, täällä eduskunnan valiokunnissa kanssa lävitse&quot;.</em></p><p>Siis valiokuntakäsittely, ennen &quot;mitään ratkaisuja&quot;. -</p><p>Edustaja <strong>Annika Lapintie </strong>(vas) viittasi ensin siihen, että asiaa on viimeksi eduskuntaa informoitu 2010 kuten edellä todettiin, ja kysyi sitten, &quot;<em>Mihin tätä sopimusta nyt ykskaks yllättäen tarvitaan? Senko takia, kun vasemmistoliitto lähti hallituksesta (Hälinää) lähdette sitä viemään etenepäin? Jos tätä ei ole tarkoitus valmistella, niin minkä ihmeen takia tätä sitten käsitellään?&quot; </em>Aivan aiheellinen kysymys.</p><p>Tähään puolustusministeri <strong>Carl Haglund </strong>vastasi, että - tarkentaen vuosilukuja - ettei ua-valiokunnassa ole käsitelty, &quot;kun ei ole poliittisesti ollut tarkoitus tässä edetä.&quot; Ja: ...&quot;on todettu, että vuoteen 2016 mennessä Suomi allekirjoittaa tämän yhteisymmärryspöytäkirjan, niin kuin myös Ruotsi tekee. Nyt on 2014, ja näin ollen on ihan loogista, että kun se 2016 lähestyy - 13 vuotta tätä on veivattu . niin pikkuhilja tmä on valmistumassa.&quot;</p><p>Ja vielä hän totesi, että &quot;Se päätavoite lähtee sieltä selonteosta, missä puhutaan siitä, että kriisin aikana on parempi kyky vastaanottaa apua, ihan niin kuin ulkominiteri tässä kuvasi&quot;.</p><p>Edustaja <strong>Seppo Kääriäinen </strong>(kesk) totesi mm.: &quot;Ulkoministeri omassa blogissaan sanoaa, että &quot;<em>en pidä asian käsittelyä kiireellisenä, vaan siitä aiemmasta aikataulusta vuoteen 16 voidaan pitää kiinni</em>&quot;. Puolustusministeriön kannaotossa tulee vähän toisenlaista sanomaa kiireellisyydestä. Mitä tämä ristiriita oikein tarkoittaa?&quot;</p><p>Tähän pääministeri <strong>Jyrki Katainen </strong>(kok) puhui kaikenlaista puutaheinää.</p><p>Mutta myös tällaisen &quot;helmen&quot;: &quot;<em>Hallitus tuo nämä valiokunnan kuultavaksi (asiakirjat) ja päätettäväksi siinä vaiheessa, kun hallitus itse on päättänyt asiosita, mitä ei ole vielä siis tapahtunut. Moni hässäkkä poistusi ihan siitä, että kysyttäisiin ja saataisiin vastaus</em>.&quot;</p><p>Eli PM lupasi asian etenevän ajallaan: hallitus käsittelee ja tekee esitystä jonka ua-valiokunta sitten asianmukaisesti käsittelee. Vielä antoi hän nuuskaa edustajille jotka tyhmiä kyselevät isossa salissa, mikseivät kysele näkymättömämmin - saisivat suoria vastauksia, ehkä...</p><p>No, en tässä nyt referoi ja repostele kaikkia puheenvuoroja; mutta kun niissä liki jokaisessa on samanlaista. Edustajat kysyvät ihan järjellisiä, mutta hallitus vastaa kirvesvartta.</p><p>Istunnon aikana hallituksen aitiosta toistetaan 4 x tuo aikaraja vuosi 2016.</p><p>Loppusummana pakko todeta, ja yhtyä suullisen kysymyksen esittäjän <strong>Jyrki Yrttiahon </strong>yhteenvetoon:</p><p>&quot;<em>Tässä on kysymys lyhyesti siitä, että Suomi sitoutuu ottamaan vastaan Naton sotilaallista apua... ja antamaan ilmatilan, satamat ja lentokentät Naton joukkojen käyttöön.</em></p><p><em>Onhan tämä nyt tavatonta, että täällä puhutaan avoimuudesta. Ei ole kuin muutama viikko, kun puolustusvaliokunta käsitteli (siis maaliskuussa 2014) kumppanuustavoitteita, eikä siinä yhteydessä asiantuntija eivät puhuneet halaistua sanaa tästä asiasta. Tällä tavalla tässä kohdellaan demokratiaa</em>&quot;.</p><p>Näin se on.</p><p>Huhtikuun 24. päivän debatista mentiin 4 kk eteenpäin ihan hyssyteleen ja hissuksiin. Sitten ruotsalainen päivälehti vuoti että Ruotsi aikoo Walesissa kuitata sopparin, ja niin meidän nilkit paneli perässä. Ja nyt ne selittää, ihan samoin sanoin kuin 24.4. että ei tässä mitään uutta, että vuodesta 2001 valmisteltu ja selvää pässinlihaa. Ja kuitenkin päätetään todella isosta linjakysymyksestä ja todellisesta syvenevästä yhteistyöstä. Ei se mitään, jos eduskunta olisi sitä mieltä, mutta kun se ei ole, todistettavasti. Mutta ujuttaen, ja hivuttane, tätä maata natotetaan. Ja vielä näin äärettömän törkeällä ja paksulla tavalla.</p><p>Nato vedätti homman, ajankohta sopi sille. Se ei sovi Suomelle, ei ole hyvä. Ei mitenkään. Mutta kun Ruotsi, niin sitten ...meekin..</p><p>Ei tässä voi muuta kuin yhtyä suullisen kysyjän loppukaneettiin:</p><p>&quot;<strong>Kyllä tämä on traaginen farssi</strong>.&quot;</p><p>*</p><p><strong>EDUSKUNNAN PÖYTÄKIRJA</strong></p><p>Täysistunnon pöytäkirja&nbsp;43/2014 vp</p><p>PTK&nbsp;43/2014 vp</p><p>43. TORSTAINA 24. HUHTIKUUTA 2014&nbsp;kello 16.00</p><p>Tarkistettu&nbsp;versio 2.0</p><p>Suomen ja Naton isäntämaasopimus</p><p><strong>Jyrki&nbsp;Yrttiaho&nbsp;/vr: </strong></p><p>Arvoisa herra puhemies! Viikko sitten Sunnuntaisuomalainen uutisoi Suomen ja Naton valmisteilla olevasta niin sanotusta isäntämaasopimuksesta, joka on tarkoitus allekirjoittaa ja saattaa voimaan jo nyt toukokuussa. Se mahdollistaa lehtitietojen ja puolustusministeriön asiantuntijan mukaan Suomelle Naton sotilaallisen avun vastaanottamisen ja muun muassa Nato-joukkojen kauttakulun, ilmatilan, satamien ja lentokenttien käytön ja Nato-joukkojen majoittamisen ja huoltamisen Suomen alueella. <strong>Sopimuksen valmistelusta eduskunta ei ole saanut minkäänlaista ennakkoinformaatiota</strong>. Niin <strong>ulkoasiainvaliokunta kuin puolustusvaliokuntakin on pidetty täysin sopimusvalmistelujen ulkopuolella.</strong> Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: <strong>miksi sopimusvalmistelut on salattu eduskunnalta</strong>, ja vielä, mihin me tätä sopimusta ylipäätään tarvitsemme?</p><p><strong>Ulkoasiainministeri&nbsp;Erkki&nbsp;Tuomioja</strong></p><p>Herra puhemies! Sopimusta ei ole suinkaan valmisteltu millään lailla salassa, ja Välisuomalainen on saanut tiedot ihan julkisista asiakirjoista, joita se on pyytänyt käyttöönsä, ja nämä samat asiakirjat ovat luonnollisesti myöskin eduskunnan käytössä. Asiassa ei ole vain tapahtunut sen jälkeen, kun tästä on eduskuntaa informoitu, siis jo 2002-selonteosta alkaen &mdash; toistuvissa, sitä seuranneissa selonteoissa &mdash; siitä, että kun linjauksenamme on, että Suomi on valmis ottamaan vastaan apua kriisitilanteessa, ei ainoastaan Nato-kumppanuuteen liittyen &mdash; se perustuu siihen sopimukseen &mdash; vaan myöskin Euroopan unionilta tai kaikilta YK:n jäsenvaltioilta ihan YK:n peruskirjan mukaisen oikeuden pohjalta, niin tässä tapauksessa on kysymys siitä soveltamisesta, millaisin ehdoin tämä voisi tapahtua, elikkä ihan niistä teknisistä järjestelyistä, joita se vaatii.</p><p>Sen sijaan tämä sopimus ei velvoita ketään antamaan, ei velvoita Suomea pyytämään eikä velvoita ketään vastaanottamaan minkäänlaista sotilaallista aktiivisuutta tai läsnäoloa meidän alueellamme ilman meidän omaa päätöstämme, ja meillä on täysin selkeä lähtökohta siitä, että Suomi ei milloinkaan tule sallimaan, että meidän maaperäämme käytettäisiin minkäänlaisiin sotilaallisiin valmisteluihin, jotka suuntautuvat mitään muuta maata vastaan. Tätä on viimeksi muun muassa 2010 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle käydyssä katsauksessa käyty lävitse. <strong>Tämä ei ole mikään jäniksen selässä oleva asia</strong>. (<em>Puhemies koputtaa</em>) <strong>2016 mennessä Suomen ja Ruotsin on ollut määrä valmistella</strong> tämä yhteistyöasiakirja, ja siitä <strong>tullaan käymään taatusti erittäin laaja keskustelu</strong> ja <strong>kaikki tiedot toimittamaan eduskunnalle. </strong></p><p><strong>Puhemies Eero Heinäluoma:</strong></p><p>Pyydän edustajia, jotka tästä aiheesta haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.</p><p><strong>Timo&nbsp;Soini&nbsp;/ps: </strong></p><p>Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ulkoministeri Tuomioja kertoi, ja ehkä vielä puolustusministeri Haglund voisi kertoa, mistä tässä sopimusasiassa on kysymys &mdash; <strong>onko tämä sopimus, vai onko tämä pöytäkirja, kuka sen allekirjoittaa, mitä se merkitsee, ja onko tällaisia vastaavia järjestelyjä Naton kanssa muilla mailla </strong>&mdash; jotta tämä <strong>mystisyys tämän asian ympärillä</strong> voidaan poistaa.</p><p><strong>Puhemies Eero Heinäluoma:</strong></p><p>Ministeri Tuomioja, ja nyt 1 minuutti.</p><p><strong>Ulkoasiainministeri&nbsp;Erkki&nbsp;Tuomioja</strong></p><p>Herra puhemies! Tämä liittyy samanlaisiin kumppanuustavoitteisiin, joita kaikilla muillakin Naton kumppanimailla on. En ihan tiedä tarkalleen, mikä on kaikkien sopimustilanne tällä hetkellä, mutta Ruotsin kanssa <strong>vastaavaa yhteistoiminta-asiakirjan muotoa, sanotaan sopimusta</strong>, on myöskin valmisteltu. Siitä riippumatta, mikä sen päätöksenteon muoto on, on täysin selvää, että tällaisissa kysymyksissä <strong>kaikki ne asiakirjat tullaan toimittamaan ja kaikki keskustelut ja poliittinen kanta tullaan varmistamaan ja ankkuroimaan eduskunnan</strong> ja sen valiokuntien kautta. Ei meillä ole minkäänlaista tarkoitusta eikä kenelläkään pienintäkään halua, että tässä toimittaisiin tavalla, jossa <strong>pimitettäisiin mitään tietoa</strong> täysin avoimesta asiasta.</p><p><strong>Puolustusministeri&nbsp;Carl&nbsp;Haglund</strong></p><p>Arvoisa puhemies! Vielä täydennyksenä, mihin tätä tarvitaan. Näin ei-kriisiaikana tämä on keskeinen asiakirja, mitä tulee meidän harjoitustoimintaan ja harjoitusyhteistyöhön, mitä siis harjoitetaan yhä enemmän. Tämä on myös asiakirja, jota tultaisiin soveltamaan ei vain Naton kanssa käytävään harjoitusyhteistyöhön vaan myös muiden EU-maiden ja Pohjoismaiden kanssa käytävään yhteistyöhön, koska <strong>tätä Naton yhteisymmärryspöytäkirjaa sovelletaan myös muiden toimesta kuin Naton (ONKOHAN TÄTÄ KUKAAN PANNUT MERKILLE? VH) toimesta</strong>. Sitten mahdollisen kriisin aikana, jos Suomi semmoiseen päätyisi, tämä asia toimii juuri niin kuin ulkoministeri tässä ensimmäisessä vastauksessaan kuvasi.</p><p><strong>Pertti&nbsp;Salolainen&nbsp;/kok: </strong></p><p>Herra puhemies! Tämä sopimushan on sinänsä erittäin myönteinen asia. On hyvä, että se tullaan nyt solmimaan.</p><p>Kiinnittäisin vain huomiota siihen, että meillä on hallinnossa kymmenittäin ellei sadoittain asioita, jotka ovat valmistelussa. Kokonaan toinen asia on sitten se, kun tällainen valmistelussa oleva asia tulee päätöksentekoon &mdash; nyt tämä asia on tulossa päätöksentekoon ymmärtääkseni ensi kuussa &mdash; ja <strong>harmillista on se, että tällainen asia tulee julkisuuteen tiedotusvälineitten kautta</strong>, varsinkin kun on vanhempikin tapaus, joka koski vakoilua ulkoministeriössä, mikä tuli niin ikään tiedotusvälineitten kautta. Jokainen ymmärtää, että <strong>on harmillista istua sellaisessa valiokunnassa, jonka pitäisi tietää näistä asioista mutta joka ei sitten kuitenkaan sitä viimeistä tietoa ole saanut</strong>.</p><p>Mutta korostan sitä, että tämä sopimus on myönteinen ja on hyvä, että se tulee voimaan. Kysyn, onko tämä Ruotsin sopimus täysin identtinen ja minkälaisia muita vastaavia sopimuksia on Euroopassa olemassa.</p><p><strong>Ulkoasiainministeri&nbsp;Erkki&nbsp;Tuomioja</strong></p><p>Herra puhemies! Kysymyksessä on siis <strong>yhteisymmärrysasiakirjan muotoinen järjestely, joka ei ole siis verrattavissa valtiosopimukseen mutta perustuu siihen valtiosopimukseen, joka aikanaan on täällä käyty lävitse, kun Naton kumppanuuteen on liitytty</strong>. Toistan edelleen sen, että kyseessä ei ole ollut minkäänlainen vuoto vaan täysin julkiset asiakirjat, jotka kuka tahansa pyynnöstään voi saada käyttöönsä. Se, että näitä ei ole tässä nyt erikseen valmisteltu, johtuu siitä, että en ole esittelevänä ministerinä ollut aikeissakaan tässä kuussa tuoda tai ensi kuussa tuoda tätä asiaa päätökseen. Tämä on valmistelua, joka jatkuu vielä ainakin syksyyn asti, <strong>ja ennen kuin siitä tehdään mitään ratkaisuja, niin se käydään, kuten totesin, täällä eduskunnan valiokuntien kanssa lävitse</strong>.</p><p><strong>Annika&nbsp;Lapintie&nbsp;/vas: </strong></p><p>Herra puhemies! Kun kuuntelin tuossa ministeri Tuomiojaa, niin siellä tuli sellainen lause, että <strong>viimeksi ulkoasiainvaliokuntaa on informoitu tästä asiasta vuonna 2010</strong>, ja ymmärsin niin, että nimenomaan sen takia ei ole hallituksessa käsitelty eikä ole ulkoasiainvaliokunnassa käsitelty, kun ei ole poliittisesti ollut tarkoitus tässä edetä. Sen takia herättää kyllä hämmennystä, että miksi nyt esimerkiksi ministeri Haglund tuo voimakkaasti esille, että <strong>tämä on ihan välttämätön sopimus</strong>, jotta voidaan tätä harjoittelua yhteistyössä tehdä, kun ainakin, mitä minä itse ymmärrän, tätä harjoittelua tehdään koko ajan Pohjoismaiden kesken, tehdään EU:n kesken, myös Nato-yhteistyössä tehdään harjoituksia. <strong>Mihin tätä sopimusta nyt ykskaks yllättäen tarvitaan</strong>? <strong>Senkö takia, kun vasemmistoliitto lähti hallituksesta</strong>, (Hälinää) lähdette sitä viemään eteenpäin? Jos tätä ei ole tarkoitus valmistella, niin minkä ihmeen takia tätä sitten käsitellään?</p><p><strong>Puolustusministeri&nbsp;Carl&nbsp;Haglund</strong></p><p>Arvoisa puhemies! Nyt edustaja Lapintie kyllä lainaa minua vähän väärin, ja ehkä ymmärtääkin väärin, joko tietoisesti tai tahtomattaan, mutta pointti on siis se, että <strong>tämä on lähtenyt selonteosta 2001</strong>. Aina sen jälkeen tämä on ollut meidän kumppanuustavoitteissamme ja on todettu, että <strong>vuoteen 2016 mennessä Suomi allekirjoittaa tämän yhteisymmärryspöytäkirjan, niin kuin myös Ruotsi tekee</strong>. <strong>Nyt on 2014, ja näin ollen on ihan loogista, että kun se 2016 lähestyy</strong> &mdash; 13 vuotta tätä on veivattu &mdash; niin pikkuhiljaa tämä on valmistumassa.</p><p>Tämä on vuosien saatossa ollut täällä eduskunnassa käsittelyssä, niin että siltä osin kuin se on velvoittava, <strong>se hyväksyttiin täällä vuonna 2005</strong>. Sen jälkeen sitä on edelleen valmisteltu, ja nyt se on valmistumassa. Siltä osin kuin se vaikuttaa meidän rauhanajan yhteistyöhön, niin se parantaa meidän <strong>edellytyksiämme harjoitella yhdessä</strong>. Olette ihan oikeassa siinä, että nytkin kyetään siihen. Se päätavoite lähtee sieltä selonteosta, missä puhutaan siitä, että kriisin aikana on parempi kyky vastaanottaa apua, ihan niin kuin ulkoministeri tässä kuvasi.</p><p><strong>Seppo&nbsp;Kääriäinen&nbsp;/kesk: </strong></p><p>Herra puhemies! Kuten täällä on sanottu, edellisen kerran asiasta on informoitu eduskuntaa viime vaalikaudella 2010. Nyt asia on kypsymässä seuraavaan vaiheeseen. Kyllähän se tärkeää on, että hallitus kuitenkin <strong>hyvissä ajoin informeeraa eduskuntaa</strong> ja asianomaisia valiokuntia näin tärkeässä ja näin herkässä asiassa, <strong>ettei pääse syntymään sitten tämmöisiä hässäkkätilanteita</strong>. Nythän media jälleen kerran pakotti hallituksen kertomaan eduskunnalle tämän asian, sen, kuinka asioitten todellinen laita oikeastaan on. Siitä syntyy semmoista epäluuloa, epäluottamuksen ilmapiiriä hallituksen ja eduskunnan väliin, vaikka sitä ei välttämättä edes halutakaan.</p><p>Ulkoministeri omassa blogissaan sanoo, että &quot;<strong>en pidä asian käsittelyä kiireellisenä</strong>, vaan siitä aiemmasta aikataulusta vuoteen 16 voidaan pitää kiinni&quot;. Puolustusministeriön kannanotossa tulee <strong>vähän toisenlaista sanomaa kiireellisyydestä</strong>. Mitä tämä ristiriita oikein tarkoittaa?</p><p><strong>Pääministeri&nbsp;Jyrki&nbsp;Katainen</strong></p><p>Arvoisa puhemies! Nyt tähän kysymyksen alkuosaan vain se, että jos katsotaan tätä vuoden 2012 selontekoa, niin siinä todetaan, että &quot;Naton suunnittelu- ja arviointiprosessin ja operatiivisen voimavarakonseptin avulla sekä osallistumalla Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävään toimintaan Suomi kehittää yhteistoimintakykyään ja parantaa mahdollisuuksiaan osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan riippumatta siitä, onko kyse Naton...&quot; ja näin.</p><p>Eli tämä on ollut valiokunnan käsittelyssä. Tämä asia on ollut eduskunnan käsittelyssä. Tässä ei ole mistään median pakottamisesta kysymys, vaan siitä, että media on käyttänyt aivan oikein julkisia asiakirjoja hyväkseen. Hallitus tuo nämä valiokunnan kuultavaksi ja päätettäväksi siinä vaiheessa, kun hallitus itse on päättänyt asioista, mitä ei ole vielä siis tapahtunut. Moni hässäkkä poistuisi ihan sillä, että kysyttäisiin ja saataisiin vastaus.</p><p>Toivon mukaan tämä nyt viimeistään selventää, mistä tässä on ollut kysymys. Eli vähän kevyempää suhtautumista siinä mielessä, (Puhemies koputtaa) ettei aina vedetä liipaisimesta, kun kuvitellaan, että joku liikkuu.</p><p><strong>Annika&nbsp;Lapintie&nbsp;/vas: </strong></p><p>Herra puhemies! Kun <strong>pääministeri tuossa luki</strong> selontekoa pätkittäin, osittain, niin <strong>eihän siellä tästä sopimuksesta puhuta yhtään mitään</strong>. Ministeri Tuomioja tuossa juuri sanoi, että tarkoituksena ei ole ollut tuoda tätä kiireellisesti mihinkään päätettäväksi, ja sen takia, koska ei ole edes ollut tarkoitus tuoda tätä, niin sitä ei ole käsitelty hallituksessa &mdash; vai onko sitä asiaa käsitelty hallituksessa<strong>? Miten tällainen ykskaks yllättäen nyt voisi tänne putkahtaa päätettäväksi, jos sitä poliittisesti ei ole käsitelty hallituksessa ja on epämääräisiä kirjauksia selonteossa, joissa ei tämän sopimuksen voimaantulosta sanota yhtään mitään? </strong></p><p>Ihan loppuselvennykseksi toteaisin, että <strong>minun mielestäni tämä sopimus</strong> ja sen valmistelu on ihan turhaa ja sitä ei pidä jatkaa ja sitä ei pidä hyväksyä.</p><p><strong>Ulkoasiainministeri&nbsp;Erkki&nbsp;Tuomioja</strong></p><p>Herra puhemies! <strong>Hallitus ei ole tätä käsitellyt, koska ei ole mitään uutta asiaa, jota vielä käsiteltäisiin.</strong> Kun olen tässä esittelevänä ministerinä saanut kuulla, että tässä aletaan olla valmis, olen silloin todennut, että tällä asialla ei ole nyt sellainen kiire, vaan sitä katsotaan sitten ehkä syksyn aikataululla. Esittelevänä ministerinä olen tämän todennut juuri muun muassa siitä syystä, että voimme käydä täällä ja kaikissa valiokunnissa tarpeelliset selvitykset ja keskustelut.</p><p>On ihan totta, kuten edustaja Kääriäinen sanoi, että näissä asioissa on aivan liian paljon epäluuloja, ja varsinkin tietysti näinä aikoina, jolloin on sitten muitakin asioita ilmassa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minusta avoimuus on tässä paras lääke, ja sitä me haluamme hallituksen puolelta. Me olemme aina valmiita toimittamaan mitä tahansa vastauksia, mitä tahansa aineistoa eduskunta tai sen valiokunta tai yksittäiset kansanedustajatkin toivovat, koska todellakin avoimuus on se tapa, jolla me poistamme tähän liittyvät tarpeettomat epäluulot.</p><p><strong>Puhemies Eero Heinäluoma:</strong></p><p>Edustaja Sinnemäki. (Jouko Skinnari: Arvoisa puhemies...) &mdash; Anteeksi, puheenvuoro oli edustaja Sinnemäellä. (Naurua) Skinnari ja Sinnemäki, hyvin lähellä toisiansa, mutta...</p><p><strong>Anni&nbsp;Sinnemäki&nbsp;/vihr: </strong></p><p>Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäkenä: Itse olen vakuuttunut siitä, että <strong>Suomi on sellainen maa, jossa olennaisia ulkopoliittisia ja olennaisia turvallisuuspoliittisia päätöksiä ei pystytä tekemään niin, että eduskunta ei ymmärtäisi, mistä on kysymys.</strong> Kyllähän me täällä teemme tietoisia päätöksiä yhteistyöstä, ja minun on vaikea ymmärtää sitä ajattelutapaa, että tässäkään asiassa olisi <strong>kysymys jostain, että joku olisi yrittänyt ujuttaa meille jotain sellaista sopimusta, jota sitten itse emme huomaisi</strong>. On mielestäni arvokasta, että teemme turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Uskon, että tästäkin yhteistyöpöytäkirjasta tulee hyvä.</p><p>Olisin tässä yhteydessä kysynyt pääministerin arviota ja ehkä myös ulkoministerin arviota siitä, kuinka tässä laajemmassa yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa näinä Ukrainan kriisin aikoina Euroopan unioni (Puhemies koputtaa) on onnistunut.</p><p><strong>Pääministeri&nbsp;Jyrki&nbsp;Katainen</strong></p><p>Arvoisa puhemies! Unioni on onnistunut siinä, että se on kyennyt tekemään yhteisiä linjauksia ja kyennyt pysymään niissä. Meidän vahvuutemme EU:na tämänkaltaisissa kriiseissä ovat tämmöisiä, sanoisiko, talouteen ja pehmeämpiin keinoihin pohjautuvia vahvuuksia, kuten oikeusvaltioon ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen liittyviä kysymyksiä.</p><p>EU on peräänkuuluttanut neuvottelupohjaista ratkaisua, peräänkuuluttanut Ukrainan suvereniteettia, peräänkuuluttanut Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja peräänkuuluttanut kansainvälisen oikeuden toteuttamista, ja jotta nämä kaikki tavoitteet voisivat toteutua, se vaatii sitä, että neuvotellaan, Ukraina ja Venäjä ensi sijassa, mutta myös kansainvälinen yhteisö mukana. Ja tässä EU on ollut aktiivinen. Kaikki osapuolet eivät ole olleet hyvin halukkaita keskustelemaan, mutta viime torstain kokouksen tiimoilta mentiin jo eteenpäin, ainakin neuvottelijoiden puolesta, mutta käytännön elämä valitettavasti ei ole mennyt aivan siihen suuntaan.</p><p><strong>Jukka&nbsp;Gustafsson&nbsp;/sd</strong>:</p><p>Arvoisa puhemies! Minulla on tässä kädessäni Keskisuomalainen-lehti, joka otsikoi muutama päivä sitten: &quot;Yhteistyö tiivistyy Naton kanssa&quot;. Me edustamme täällä Suomen kansaa, me kansanedustajat. Haluan uskoa ulkoministeri Tuomiojan vilpittömyyteen, kun sanoitte sillä tavalla, että haluatte pyrkiä täyteen, maksimaaliseen avoimuuteen tässä asiassa. <strong>Nyt täytyy kyllä Suomen kansan edustajana todeta, kun sain muutaman kipeän soiton tämän asian tiimoilta ja jouduin toteamaan, että en tiedä, en tunne asiaa: ei tässä avoimuudessa nyt kyllä kovin hyvin ole onnistuttu</strong>. Nyt te lupailitte, että käsitellään sitten nämä asiakirjat valiokunnassa. Se on nyt tietysti minimi ja oikein.</p><p>Sitten kysyisin vielä ministeri Haglundilta: miten te näette, <strong>onko teidän mielestänne tässä nyt toimittu sillä avoimuudella kuin kansanvalta edellyttää, että meitä kansanedustajia kohdellaan</strong>?</p><p><strong>Ulkoasiainministeri&nbsp;Erkki&nbsp;Tuomioja</strong></p><p>Herra puhemies! Toteaisin ensinnäkin, että <strong>en minäkään ole nähnyt kaikkia niitä asiakirjoja, joihinka tuo Keskisuomalaisen kirjoitus perustuu, koska ne ovat normaaleja valmisteluasiakirjoja, joita ei tuoda ennen kuin on jotain, johonka edellytetään poliittista kantaa</strong>. Kyllähän me poliitikkoina kaikki olemme harva se päivä tilanteessa, jossa joku toimittaja soittaa meille ja kysyy asiaa tai esittää väitteitä ja olemme aika lailla ulalla. Se on vain se tapa, jolla tämä toimii, vaikka kukaan ei olisi salaamassa yhtään mitään, eikä sellaista tarkoitusta ole.</p><p>Toteaisin vielä edustaja Sinnemäelle, että varmasti tässä tilanteessa tulee jatkossa syytä katsella sitäkin, olisiko EU voinut toimia jollain lailla toisin tai paremmin, jotta emme olisi siinä tilanteessa, missä olemme. Sekin kuuluu kyllä tärkeänä osana tulevaisuudessa tällaisten tilanteiden välttämiseen. Mutta nyt on tärkeintä koettaa rakentaa sille yhteisymmärryspohjalle, joka viikko sitten Genevessä oli olemassa ja joka aikaisemmin jo helmikuussa Maidanin mielenosoitukset lopettaneessa sopimuksessa saatiin aikaiseksi. Jos kaikki osapuolet sitä haluavat, tältä pohjalta pystytään pääsemään ratkaisuun, jonka pitäisi tyydyttää kaikki osapuolet, Euroopan unioni ja Ukrainan naapurimaat Venäjä mukaan lukien.</p><p><strong>Puolustusministeri&nbsp;Carl&nbsp;Haglund</strong></p><p>Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän asian ja asiakirjan ja valmistelun luonnetta ja dramaattisuusastetta kuvastaa hyvin se, että tämä on julkinen asiakirja. Pointtini on siis se, että jos tässä olisi jotain hyvin salaista ja dramaattista, niin se ei varmaan olisi julkinen asiakirja. Se varmasti kuvastaa myös syytä, minkä takia tätä ei ole koettu täällä hallituksen piirissä mitenkään salailuksi, niin kuin ulkoministeri kuvasi.</p><p>Tämä on normaalia virkavalmistelua. Minäkään en ole käsitellyt tätä asiakirjaa. Minä olen ollut tietoinen siitä, että meidän kumppanuustavoitteissa on kirjattu, että tämä tulee vuoteen 2016 mennessä tehdä ja että valmistelu on vireillä, että vuosi 2016 lähestyy. Sitten ulkoministeri on tässä vastuuministeri, hän sitten sen esittelee. Hän kertoi juuri meille, että tässä vielä keväällä tätä varmasti meidän päässä katsotaan ja sitten ehkä syksyllä tehdään päätöksiä. Meidän viranhaltijat ovat todenneet julkisuuteen, että heidän arvionsa mukaan toukokuussa tämä on valmis poliittiseen käsittelyyn ja mahdolliseen päätöksentekoon. Voi olla, että se on syksyllä.</p><p>Ymmärrän, että Nato-asiat aina herättävät mielenkiintoa ja tunteita, se on ymmärrettävää, mutta tässä nyt ei ole minun mielestäni tämän avoimuuden suhteen mitään dramaattista.</p><p><strong>Puhemies Eero Heinäluoma:</strong></p><p>Otamme vielä kaksi puheenvuoroa tähän aiheeseen liittyen. Jatkamme hiukan yli viiden.</p><p><strong>Jussi&nbsp;Niinistö&nbsp;/ps: </strong></p><p>Arvoisa puhemies! Tämä isäntämaatukisopimuskysymys on asia, josta voin olla ministeri Tuomiojan ja ministeri Haglundin kanssa koko lailla samaa mieltä &mdash; kerran näinkin. <strong>Kyse on nimenomaan teknisistä valmiuksista vastaanottaa apua,</strong> ja hyvä niin. <strong>Mutta vanha totuus on, että apua saamme vain, jos siitä on hyötyä apua antavalle osapuolelle.</strong> Näinhän historiassamme kävi esimerkiksi vuonna 1944, kun saimme Saksalta merkittävää apua. Eli apua pitää etsiä, mutta sen varaan ei voi heittäytyä, ja oma puolustus on aina pidettävä kunnossa. Kysyn puolustusministeri Haglundilta: <strong>onko tällä tekeillä olevalla sopimuksella valmistuessaan mitään konkreettista merkitystä Suomen puolustuskyvyn uskottavuuden kannalta, vai onko sopimus kriisitilanteessa vain paperia</strong>?</p><p><strong>Puolustusministeri&nbsp;Carl&nbsp;Haglund</strong></p><p>Arvoisa puhemies! Mielestäni edustaja Niinistön arviot siitä, miten maat toimivat kriisissä, pitkälti pitävät paikkansa. Toki voidaan toivoa, että kriisin tullen meillä olisi paljon ystäviä, jotka meitä haluaisivat auttaa, joskin meidän lähtökohtamme on se, että meidän pitää puolustaa itse itseämme. Näin ollen tähän pitää myös varautua, ja näin ollen maanpuolustus on pidettävä kunnossa.</p><p>Tämä järjestely &mdash; jos tämä yhteisymmärryspöytäkirja, josta siis on kysymys, allekirjoitettaisiin &mdash; edesauttaisi näitä käytännön järjestelyjä, jos ja kun me kriisin aikana saisimme apua ja pyytäisimme ensiksi sitä. Näin ollen mielestäni on järkevää tähän mennä, ja rauhan aikana tämä tosiaan edesauttaa meidän edellytyksiä harjoitella kansainvälisesti, ja sekin on hyvä asia. <strong>Mutta tosiaan tämä nyt ei ole minun mielestäni mitenkään kovin merkittävä asia</strong>. Tämä on hyvä ja hyödyllinen, käytännöllinen asia mutta mielestäni ei kovin merkittävä.</p><p><strong>Jyrki&nbsp;Yrttiaho&nbsp;/vr: </strong></p><p>Arvoisa herra puhemies! Tässähän on kysymys lyhyesti siitä, että Suomi sitoutuu ottamaan vastaan Naton sotilaallista apua (Timo Heinonen: Pyydettäessä!) ja antamaan ilmatilan, satamat ja lentokentät Naton joukkojen käyttöön.</p><p><strong>Onhan tämä nyt tavatonta, että täällä puhutaan avoimuudesta. Ei ole kuin muutama viikko, kun puolustusvaliokunta käsitteli kumppanuustavoitteita, ja siinä yhteydessä asiantuntijat eivät puhuneet halaistua sanaa tästä asiasta</strong>. Tällä tavalla tässä kohdellaan demokratiaa. <strong>Kyllä tämä on traaginen farssi. </strong></p><p><strong>Ulkoasiainministeri&nbsp;Erkki&nbsp;Tuomioja</strong></p><p>Herra puhemies! Voin nyt hyvin yksiselitteisesti todeta, että ihan tällaisesta sopimuksesta tai asiakirjasta riippumatta kukaan ei tule Suomeen minkäänlaisella sotilaallisella voimalla eikä minkäänlaisella kalustolla, ellei Suomen hallitus, joka nauttii eduskunnan luottamusta, ole sitä hyväksynyt. Siis minusta tällaiset epäluulot alkavat jo mennä vähän tuonpuoleisen puolelle. (Naurua)</p><p>Haluaisin vielä edustaja J. Niinistölle todeta näin historioitsijaveljenä, että kyllä 1944 saimme kriisitilanteessa apua. Mutta yhtä tärkeätä on se, että toimimme niin, että emme joutuisi tuollaisiin kriisitilanteisiin.</p><p><strong>Puhemies Eero Heinäluoma:</strong></p><p>Tämä kysymys on tällä erää käsitelty.</p><p>Näin myös <strong>kyselytunt</strong>i on päättynyt.</p><p><a href="https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=PTK+43/2014+skt+puh+48"><u>https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&amp;docid=PTK+43/2014+skt+puh+48</u></a></p><p>*</p><p><strong>Ruotsissa välikysymys:</strong></p><p><strong>Saako NATO tuoda ydinaseita Ruotsiin?</strong></p><p><strong><em>Ruotsissa välikysymys: Saako NATO tuoda ydinaseita Ruotsiin? </em></strong></p><p>Ruotsin valtiopäivillä esitettiin viime perjantaina 20.5.2016 välikysymys (<em>interpellation</em>)&nbsp;vakavasta aiheesta:</p><p><strong>Mahdollistaako </strong>NATOn kanssa vuonna 2014&nbsp;solmittu Isäntämaasopimus <strong>NATOlle tilaisuuden tuoda ydinaseita Ruotsin maaperälle?</strong></p><p>Suomen media vaikenee kuin muuri tästä kysymyksestä.</p><p><strong>Blogi 24.5.2016</strong>; Lue kommentteineen:</p><p><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217367-ruotsissa-valikysymys-saako-nato-tuoda-ydinaseita-ruotsiin"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217367-ruotsissa-valikysymys-saako-nato-tuoda-ydinaseita-ruotsiin</u></a></p><p><strong>Pyydänkin saada kysyä puolustusministeri Peter Hultqvistilta:</strong></p><p><strong>Yksi: </strong></p><p>Miten ministeri varmistaa, että NATO isäntämaasopimuksen osion 11.2 sisällön mukaisesti huomioi ristiriidan joka vallitsee Ydinsulkusopimuksen ja NATOn omien doktriinien kesken&rdquo;</p><p><strong>Kaksi:</strong></p><p>Mikä takuita Ruotsilla on siitä, että mahdollinen aiesopimus isäntämaasopimukseksi ei tarkoita, että NATO voi tuoda maahan tai kauttakuljettaa Ruotsin alueen läpi ydinräjähteitä?</p><p><strong>Kolme:</strong></p><p>Onko ministeri valmis ajamaan Ruotsissa samanlaisen ydinasekiellon, kuin Suomi on jo tehnyt?</p><p><strong>RUOTSIN VALTIOPÄIVIEN</strong></p><p>Pikapöytäkirja, perjantai 20.5.2016</p><p>*</p><p><strong>(SYYTESUOJA YM)</strong></p><p>Ne koskevat muun muassa sitä, että NATO-henkilöstö saisi rikosoikeudellisen immuniteetin (NATO-henkilöstöön kuuluvia henkilöitä ei voisi Ruotsissa tuomita heidän tekemistään rikoksista) ja ne myös välttyisivät maksamasta tulleja ja veroja.</p><p>NATO-ajoneuvojen ei tarvitse Ruotsin liikennesääntöjä. NATO-tukikohtia voidaan rakentaa Ruotsiin ja ne saavat saman suojastatuksen kuin ruotsalaisilla sotilastukikohdilla on.&rdquo;</p><p>Näin siis Aftonbladet/Lena Mellin, eilen maanantaina 23.5.2016.<br />teksti luettavissa täällä:</p><p><a href="http://www.aftonbladet.se/nyheter/kolumnister/lenamellin/article22872456.ab" target="_blank" title="http://www.aftonbladet.se/nyheter/kolumnister/lenamellin/article22872456.ab"><u>http://www.aftonbladet.se/nyheter/kolumnister/lena...</u></a></p><p>*</p><p><strong>Katso oheinen klippi:</strong><br />Puolustusministeri Hultqvist vastaa isäntämaasopimuksen mysteereitä koskeneeseen parlamentaarikon kirjalliseen kysymykseen Ruotsin eduskunnaassa:<br /><a href="http://www.riksdagen.se/sv/webb-tv/video/interpellationsdebatt/samforstandsavtalet-om-vardlandsstod-med-nato-och_H310621" target="_blank" title="http://www.riksdagen.se/sv/webb-tv/video/interpellationsdebatt/samforstandsavtalet-om-vardlandsstod-med-nato-och_H310621"><u>http://www.riksdagen.se/sv/webb-tv/video/interpell...</u></a></p><p>Huomaa &quot;yleisömenestys&quot;. - Puolueet ovat panneet laumansa kuriin: marssittaneet epäilevät lampaat ulos.. Näin toimii myös Ruotsi.</p><p>(ajankohta: ei niinkään sattumalta, iltapäivän viime hetket perjantaina... - monella on jo kiire viikonlopun...&quot;vaalikentille&quot;.)</p><p><a href="http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217367-ruotsissa-valikysymys-saako-nato-tuoda-ydinaseita-ruotsiin"><u>http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217367-ruotsissa-valikysymys-saako-nato-tuoda-ydinaseita-ruotsiin</u></a></p><p>*</p><p><a href="http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/kayttaja/veikkohuuska" title="Näytä käyttäjäprofiili"><u>Veikko Huuska</u></a><strong>15.8.2017 20:49 #2.</strong></p><p>MOU oli käännekohta, Rubicon, joka ylitettiin köykäisesti, ja moninkertaiset &quot;kyllä tämä vielä eduskunnan suuressa salissa käsitellään&quot; -lupaukset syöden.</p><p>Kirjoitin aiheesta silloin 3 blogia.</p><p>Historialliset, ne kaikkein isoimmat ratkaisut tehdään aina pienimmällä porukalla ja kaikkein vähimmillä puheilla, - ja tekee mieli lisätä: kaikkein vähimmällä järjellä.</p><p>Tämä on sääntö. Ei poikkeuksia.</p><p>&amp;</p><p><strong>15.8.2017 22:26 &nbsp;#15</strong>.</p><p>2 points:</p><p>A. Ei tuotu Eduskuntaan suureen saliin.</p><p>B. Kesti kuukausia ennen kuin suomenkielinen versio finlexissä.</p><p>Vielä: Jos paperi olisi niin merkityksetön kuin puolustajat esittävät, miksi se yleensä tehtiin, miksi salattain ja miksi sen puolustelijat aina kiihtyvät?</p><p>MOU:n rooli ja tehtävä on selvä.</p><p>Luettavissa: <a href="http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241348-suomenpuolustus-ja-hyokkaysvoimat"><u>http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241348-suomenpuolustus-ja-hyokkaysvoimat</u></a></p><p>*</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> MOU-paperi eli NATOn kanssa solmittu yhteisymmärryspöytäkirja – näin se meni

(Memorandum of Understanding, MoU)

Hei!

Suosittelen kaikkia lukemaan tässä blogissa esitetyn ja linkatun Eduskunnan pöytäkirjan täysistunnosta ja suullisesta kyselytunnista 24.4.2014 - eli kohta neljä vuotta sitten.  http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/174729-kertoiko-presidentti-niinisto-isantamaasopimuksesta-putinille-sotsissa

Kyllä on ronskia luettavaa.
miksi Naton kanssa valmisteltu isäntämaasopimus (hostess nation support) oli salattu eduskunnalta, ja vielä mihin me (Suomi) tätä sopimusta ylipäätään tarvitaan.

UM Tuomioja vastasi, että ei sopimusta ole "suinkaan valmisteltu millään lailla salassa". ...kun "tästä on eduskuntaa informoitu, siis jo 2002 selonteosta lähtien". Mutta kuten eduskuntakeskustelua tuolloin tv:stä seuranneina muistamme, ja nyt pöytäkirjasta saatamme lukea: kukaan eduskunnassa ei ihan oikeasti tuntenut koko sopimusta..

Tuomioja ehti vielä puheenjohtajan nuijalta (1 minuutin puheenvuorot) luikattumaan, että ei olla jäniksen selässä... "2016 mennessä Suomen ja Ruotsin on ollut määrä valmistella tämä yhteistyöasiakirja, ja siitä tullaan käymään taatusti erittäin laaja keskustelu ja kaikki tiedot toimitetaan eduskunnalle".

Siis toistan vielä: ..taatusti erittäin laaja keskustelu + kaikki tiedot toimitetaan eduskunnalle. Joo joo.

Toisessa puheenvuorossaan UM vielä tähdensi että .."Tämä on valmistelua, joka jatkuu vielä ainakin syksyyn asti, ja ennen kuin siitä tehdään mitään ratkaisuja, niin se käydään, kuten totesin, täällä eduskunnan valiokunnissa kanssa lävitse".

Siis valiokuntakäsittely, ennen "mitään ratkaisuja". -

Edustaja Annika Lapintie (vas) viittasi ensin siihen, että asiaa on viimeksi eduskuntaa informoitu 2010 kuten edellä todettiin, ja kysyi sitten, "Mihin tätä sopimusta nyt ykskaks yllättäen tarvitaan? Senko takia, kun vasemmistoliitto lähti hallituksesta (Hälinää) lähdette sitä viemään etenepäin? Jos tätä ei ole tarkoitus valmistella, niin minkä ihmeen takia tätä sitten käsitellään?" Aivan aiheellinen kysymys.

Tähään puolustusministeri Carl Haglund vastasi, että - tarkentaen vuosilukuja - ettei ua-valiokunnassa ole käsitelty, "kun ei ole poliittisesti ollut tarkoitus tässä edetä." Ja: ..."on todettu, että vuoteen 2016 mennessä Suomi allekirjoittaa tämän yhteisymmärryspöytäkirjan, niin kuin myös Ruotsi tekee. Nyt on 2014, ja näin ollen on ihan loogista, että kun se 2016 lähestyy - 13 vuotta tätä on veivattu . niin pikkuhilja tmä on valmistumassa."

Ja vielä hän totesi, että "Se päätavoite lähtee sieltä selonteosta, missä puhutaan siitä, että kriisin aikana on parempi kyky vastaanottaa apua, ihan niin kuin ulkominiteri tässä kuvasi".

Edustaja Seppo Kääriäinen (kesk) totesi mm.: "Ulkoministeri omassa blogissaan sanoaa, että "en pidä asian käsittelyä kiireellisenä, vaan siitä aiemmasta aikataulusta vuoteen 16 voidaan pitää kiinni". Puolustusministeriön kannaotossa tulee vähän toisenlaista sanomaa kiireellisyydestä. Mitä tämä ristiriita oikein tarkoittaa?"

Tähän pääministeri Jyrki Katainen (kok) puhui kaikenlaista puutaheinää.

Mutta myös tällaisen "helmen": "Hallitus tuo nämä valiokunnan kuultavaksi (asiakirjat) ja päätettäväksi siinä vaiheessa, kun hallitus itse on päättänyt asiosita, mitä ei ole vielä siis tapahtunut. Moni hässäkkä poistusi ihan siitä, että kysyttäisiin ja saataisiin vastaus."

Eli PM lupasi asian etenevän ajallaan: hallitus käsittelee ja tekee esitystä jonka ua-valiokunta sitten asianmukaisesti käsittelee. Vielä antoi hän nuuskaa edustajille jotka tyhmiä kyselevät isossa salissa, mikseivät kysele näkymättömämmin - saisivat suoria vastauksia, ehkä...

No, en tässä nyt referoi ja repostele kaikkia puheenvuoroja; mutta kun niissä liki jokaisessa on samanlaista. Edustajat kysyvät ihan järjellisiä, mutta hallitus vastaa kirvesvartta.

Istunnon aikana hallituksen aitiosta toistetaan 4 x tuo aikaraja vuosi 2016.

Loppusummana pakko todeta, ja yhtyä suullisen kysymyksen esittäjän Jyrki Yrttiahon yhteenvetoon:

"Tässä on kysymys lyhyesti siitä, että Suomi sitoutuu ottamaan vastaan Naton sotilaallista apua... ja antamaan ilmatilan, satamat ja lentokentät Naton joukkojen käyttöön.

Onhan tämä nyt tavatonta, että täällä puhutaan avoimuudesta. Ei ole kuin muutama viikko, kun puolustusvaliokunta käsitteli (siis maaliskuussa 2014) kumppanuustavoitteita, eikä siinä yhteydessä asiantuntija eivät puhuneet halaistua sanaa tästä asiasta. Tällä tavalla tässä kohdellaan demokratiaa".

Näin se on.

Huhtikuun 24. päivän debatista mentiin 4 kk eteenpäin ihan hyssyteleen ja hissuksiin. Sitten ruotsalainen päivälehti vuoti että Ruotsi aikoo Walesissa kuitata sopparin, ja niin meidän nilkit paneli perässä. Ja nyt ne selittää, ihan samoin sanoin kuin 24.4. että ei tässä mitään uutta, että vuodesta 2001 valmisteltu ja selvää pässinlihaa. Ja kuitenkin päätetään todella isosta linjakysymyksestä ja todellisesta syvenevästä yhteistyöstä. Ei se mitään, jos eduskunta olisi sitä mieltä, mutta kun se ei ole, todistettavasti. Mutta ujuttaen, ja hivuttane, tätä maata natotetaan. Ja vielä näin äärettömän törkeällä ja paksulla tavalla.

Nato vedätti homman, ajankohta sopi sille. Se ei sovi Suomelle, ei ole hyvä. Ei mitenkään. Mutta kun Ruotsi, niin sitten ...meekin..

Ei tässä voi muuta kuin yhtyä suullisen kysyjän loppukaneettiin:

"Kyllä tämä on traaginen farssi."

*

EDUSKUNNAN PÖYTÄKIRJA

Täysistunnon pöytäkirja 43/2014 vp

PTK 43/2014 vp

43. TORSTAINA 24. HUHTIKUUTA 2014 kello 16.00

Tarkistettu versio 2.0

Suomen ja Naton isäntämaasopimus

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Viikko sitten Sunnuntaisuomalainen uutisoi Suomen ja Naton valmisteilla olevasta niin sanotusta isäntämaasopimuksesta, joka on tarkoitus allekirjoittaa ja saattaa voimaan jo nyt toukokuussa. Se mahdollistaa lehtitietojen ja puolustusministeriön asiantuntijan mukaan Suomelle Naton sotilaallisen avun vastaanottamisen ja muun muassa Nato-joukkojen kauttakulun, ilmatilan, satamien ja lentokenttien käytön ja Nato-joukkojen majoittamisen ja huoltamisen Suomen alueella. Sopimuksen valmistelusta eduskunta ei ole saanut minkäänlaista ennakkoinformaatiota. Niin ulkoasiainvaliokunta kuin puolustusvaliokuntakin on pidetty täysin sopimusvalmistelujen ulkopuolella. Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: miksi sopimusvalmistelut on salattu eduskunnalta, ja vielä, mihin me tätä sopimusta ylipäätään tarvitsemme?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Sopimusta ei ole suinkaan valmisteltu millään lailla salassa, ja Välisuomalainen on saanut tiedot ihan julkisista asiakirjoista, joita se on pyytänyt käyttöönsä, ja nämä samat asiakirjat ovat luonnollisesti myöskin eduskunnan käytössä. Asiassa ei ole vain tapahtunut sen jälkeen, kun tästä on eduskuntaa informoitu, siis jo 2002-selonteosta alkaen — toistuvissa, sitä seuranneissa selonteoissa — siitä, että kun linjauksenamme on, että Suomi on valmis ottamaan vastaan apua kriisitilanteessa, ei ainoastaan Nato-kumppanuuteen liittyen — se perustuu siihen sopimukseen — vaan myöskin Euroopan unionilta tai kaikilta YK:n jäsenvaltioilta ihan YK:n peruskirjan mukaisen oikeuden pohjalta, niin tässä tapauksessa on kysymys siitä soveltamisesta, millaisin ehdoin tämä voisi tapahtua, elikkä ihan niistä teknisistä järjestelyistä, joita se vaatii.

Sen sijaan tämä sopimus ei velvoita ketään antamaan, ei velvoita Suomea pyytämään eikä velvoita ketään vastaanottamaan minkäänlaista sotilaallista aktiivisuutta tai läsnäoloa meidän alueellamme ilman meidän omaa päätöstämme, ja meillä on täysin selkeä lähtökohta siitä, että Suomi ei milloinkaan tule sallimaan, että meidän maaperäämme käytettäisiin minkäänlaisiin sotilaallisiin valmisteluihin, jotka suuntautuvat mitään muuta maata vastaan. Tätä on viimeksi muun muassa 2010 eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle käydyssä katsauksessa käyty lävitse. Tämä ei ole mikään jäniksen selässä oleva asia. (Puhemies koputtaa) 2016 mennessä Suomen ja Ruotsin on ollut määrä valmistella tämä yhteistyöasiakirja, ja siitä tullaan käymään taatusti erittäin laaja keskustelu ja kaikki tiedot toimittamaan eduskunnalle.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pyydän edustajia, jotka tästä aiheesta haluavat esittää lisäkysymyksiä, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että ulkoministeri Tuomioja kertoi, ja ehkä vielä puolustusministeri Haglund voisi kertoa, mistä tässä sopimusasiassa on kysymys — onko tämä sopimus, vai onko tämä pöytäkirja, kuka sen allekirjoittaa, mitä se merkitsee, ja onko tällaisia vastaavia järjestelyjä Naton kanssa muilla mailla — jotta tämä mystisyys tämän asian ympärillä voidaan poistaa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ministeri Tuomioja, ja nyt 1 minuutti.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä liittyy samanlaisiin kumppanuustavoitteisiin, joita kaikilla muillakin Naton kumppanimailla on. En ihan tiedä tarkalleen, mikä on kaikkien sopimustilanne tällä hetkellä, mutta Ruotsin kanssa vastaavaa yhteistoiminta-asiakirjan muotoa, sanotaan sopimusta, on myöskin valmisteltu. Siitä riippumatta, mikä sen päätöksenteon muoto on, on täysin selvää, että tällaisissa kysymyksissä kaikki ne asiakirjat tullaan toimittamaan ja kaikki keskustelut ja poliittinen kanta tullaan varmistamaan ja ankkuroimaan eduskunnan ja sen valiokuntien kautta. Ei meillä ole minkäänlaista tarkoitusta eikä kenelläkään pienintäkään halua, että tässä toimittaisiin tavalla, jossa pimitettäisiin mitään tietoa täysin avoimesta asiasta.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Vielä täydennyksenä, mihin tätä tarvitaan. Näin ei-kriisiaikana tämä on keskeinen asiakirja, mitä tulee meidän harjoitustoimintaan ja harjoitusyhteistyöhön, mitä siis harjoitetaan yhä enemmän. Tämä on myös asiakirja, jota tultaisiin soveltamaan ei vain Naton kanssa käytävään harjoitusyhteistyöhön vaan myös muiden EU-maiden ja Pohjoismaiden kanssa käytävään yhteistyöhön, koska tätä Naton yhteisymmärryspöytäkirjaa sovelletaan myös muiden toimesta kuin Naton (ONKOHAN TÄTÄ KUKAAN PANNUT MERKILLE? VH) toimesta. Sitten mahdollisen kriisin aikana, jos Suomi semmoiseen päätyisi, tämä asia toimii juuri niin kuin ulkoministeri tässä ensimmäisessä vastauksessaan kuvasi.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Tämä sopimushan on sinänsä erittäin myönteinen asia. On hyvä, että se tullaan nyt solmimaan.

Kiinnittäisin vain huomiota siihen, että meillä on hallinnossa kymmenittäin ellei sadoittain asioita, jotka ovat valmistelussa. Kokonaan toinen asia on sitten se, kun tällainen valmistelussa oleva asia tulee päätöksentekoon — nyt tämä asia on tulossa päätöksentekoon ymmärtääkseni ensi kuussa — ja harmillista on se, että tällainen asia tulee julkisuuteen tiedotusvälineitten kautta, varsinkin kun on vanhempikin tapaus, joka koski vakoilua ulkoministeriössä, mikä tuli niin ikään tiedotusvälineitten kautta. Jokainen ymmärtää, että on harmillista istua sellaisessa valiokunnassa, jonka pitäisi tietää näistä asioista mutta joka ei sitten kuitenkaan sitä viimeistä tietoa ole saanut.

Mutta korostan sitä, että tämä sopimus on myönteinen ja on hyvä, että se tulee voimaan. Kysyn, onko tämä Ruotsin sopimus täysin identtinen ja minkälaisia muita vastaavia sopimuksia on Euroopassa olemassa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kysymyksessä on siis yhteisymmärrysasiakirjan muotoinen järjestely, joka ei ole siis verrattavissa valtiosopimukseen mutta perustuu siihen valtiosopimukseen, joka aikanaan on täällä käyty lävitse, kun Naton kumppanuuteen on liitytty. Toistan edelleen sen, että kyseessä ei ole ollut minkäänlainen vuoto vaan täysin julkiset asiakirjat, jotka kuka tahansa pyynnöstään voi saada käyttöönsä. Se, että näitä ei ole tässä nyt erikseen valmisteltu, johtuu siitä, että en ole esittelevänä ministerinä ollut aikeissakaan tässä kuussa tuoda tai ensi kuussa tuoda tätä asiaa päätökseen. Tämä on valmistelua, joka jatkuu vielä ainakin syksyyn asti, ja ennen kuin siitä tehdään mitään ratkaisuja, niin se käydään, kuten totesin, täällä eduskunnan valiokuntien kanssa lävitse.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Kun kuuntelin tuossa ministeri Tuomiojaa, niin siellä tuli sellainen lause, että viimeksi ulkoasiainvaliokuntaa on informoitu tästä asiasta vuonna 2010, ja ymmärsin niin, että nimenomaan sen takia ei ole hallituksessa käsitelty eikä ole ulkoasiainvaliokunnassa käsitelty, kun ei ole poliittisesti ollut tarkoitus tässä edetä. Sen takia herättää kyllä hämmennystä, että miksi nyt esimerkiksi ministeri Haglund tuo voimakkaasti esille, että tämä on ihan välttämätön sopimus, jotta voidaan tätä harjoittelua yhteistyössä tehdä, kun ainakin, mitä minä itse ymmärrän, tätä harjoittelua tehdään koko ajan Pohjoismaiden kesken, tehdään EU:n kesken, myös Nato-yhteistyössä tehdään harjoituksia. Mihin tätä sopimusta nyt ykskaks yllättäen tarvitaan? Senkö takia, kun vasemmistoliitto lähti hallituksesta, (Hälinää) lähdette sitä viemään eteenpäin? Jos tätä ei ole tarkoitus valmistella, niin minkä ihmeen takia tätä sitten käsitellään?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Nyt edustaja Lapintie kyllä lainaa minua vähän väärin, ja ehkä ymmärtääkin väärin, joko tietoisesti tai tahtomattaan, mutta pointti on siis se, että tämä on lähtenyt selonteosta 2001. Aina sen jälkeen tämä on ollut meidän kumppanuustavoitteissamme ja on todettu, että vuoteen 2016 mennessä Suomi allekirjoittaa tämän yhteisymmärryspöytäkirjan, niin kuin myös Ruotsi tekee. Nyt on 2014, ja näin ollen on ihan loogista, että kun se 2016 lähestyy — 13 vuotta tätä on veivattu — niin pikkuhiljaa tämä on valmistumassa.

Tämä on vuosien saatossa ollut täällä eduskunnassa käsittelyssä, niin että siltä osin kuin se on velvoittava, se hyväksyttiin täällä vuonna 2005. Sen jälkeen sitä on edelleen valmisteltu, ja nyt se on valmistumassa. Siltä osin kuin se vaikuttaa meidän rauhanajan yhteistyöhön, niin se parantaa meidän edellytyksiämme harjoitella yhdessä. Olette ihan oikeassa siinä, että nytkin kyetään siihen. Se päätavoite lähtee sieltä selonteosta, missä puhutaan siitä, että kriisin aikana on parempi kyky vastaanottaa apua, ihan niin kuin ulkoministeri tässä kuvasi.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Kuten täällä on sanottu, edellisen kerran asiasta on informoitu eduskuntaa viime vaalikaudella 2010. Nyt asia on kypsymässä seuraavaan vaiheeseen. Kyllähän se tärkeää on, että hallitus kuitenkin hyvissä ajoin informeeraa eduskuntaa ja asianomaisia valiokuntia näin tärkeässä ja näin herkässä asiassa, ettei pääse syntymään sitten tämmöisiä hässäkkätilanteita. Nythän media jälleen kerran pakotti hallituksen kertomaan eduskunnalle tämän asian, sen, kuinka asioitten todellinen laita oikeastaan on. Siitä syntyy semmoista epäluuloa, epäluottamuksen ilmapiiriä hallituksen ja eduskunnan väliin, vaikka sitä ei välttämättä edes halutakaan.

Ulkoministeri omassa blogissaan sanoo, että "en pidä asian käsittelyä kiireellisenä, vaan siitä aiemmasta aikataulusta vuoteen 16 voidaan pitää kiinni". Puolustusministeriön kannanotossa tulee vähän toisenlaista sanomaa kiireellisyydestä. Mitä tämä ristiriita oikein tarkoittaa?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt tähän kysymyksen alkuosaan vain se, että jos katsotaan tätä vuoden 2012 selontekoa, niin siinä todetaan, että "Naton suunnittelu- ja arviointiprosessin ja operatiivisen voimavarakonseptin avulla sekä osallistumalla Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävään toimintaan Suomi kehittää yhteistoimintakykyään ja parantaa mahdollisuuksiaan osallistua sotilaalliseen kriisinhallintaan riippumatta siitä, onko kyse Naton..." ja näin.

Eli tämä on ollut valiokunnan käsittelyssä. Tämä asia on ollut eduskunnan käsittelyssä. Tässä ei ole mistään median pakottamisesta kysymys, vaan siitä, että media on käyttänyt aivan oikein julkisia asiakirjoja hyväkseen. Hallitus tuo nämä valiokunnan kuultavaksi ja päätettäväksi siinä vaiheessa, kun hallitus itse on päättänyt asioista, mitä ei ole vielä siis tapahtunut. Moni hässäkkä poistuisi ihan sillä, että kysyttäisiin ja saataisiin vastaus.

Toivon mukaan tämä nyt viimeistään selventää, mistä tässä on ollut kysymys. Eli vähän kevyempää suhtautumista siinä mielessä, (Puhemies koputtaa) ettei aina vedetä liipaisimesta, kun kuvitellaan, että joku liikkuu.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Kun pääministeri tuossa luki selontekoa pätkittäin, osittain, niin eihän siellä tästä sopimuksesta puhuta yhtään mitään. Ministeri Tuomioja tuossa juuri sanoi, että tarkoituksena ei ole ollut tuoda tätä kiireellisesti mihinkään päätettäväksi, ja sen takia, koska ei ole edes ollut tarkoitus tuoda tätä, niin sitä ei ole käsitelty hallituksessa — vai onko sitä asiaa käsitelty hallituksessa? Miten tällainen ykskaks yllättäen nyt voisi tänne putkahtaa päätettäväksi, jos sitä poliittisesti ei ole käsitelty hallituksessa ja on epämääräisiä kirjauksia selonteossa, joissa ei tämän sopimuksen voimaantulosta sanota yhtään mitään?

Ihan loppuselvennykseksi toteaisin, että minun mielestäni tämä sopimus ja sen valmistelu on ihan turhaa ja sitä ei pidä jatkaa ja sitä ei pidä hyväksyä.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Hallitus ei ole tätä käsitellyt, koska ei ole mitään uutta asiaa, jota vielä käsiteltäisiin. Kun olen tässä esittelevänä ministerinä saanut kuulla, että tässä aletaan olla valmis, olen silloin todennut, että tällä asialla ei ole nyt sellainen kiire, vaan sitä katsotaan sitten ehkä syksyn aikataululla. Esittelevänä ministerinä olen tämän todennut juuri muun muassa siitä syystä, että voimme käydä täällä ja kaikissa valiokunnissa tarpeelliset selvitykset ja keskustelut.

On ihan totta, kuten edustaja Kääriäinen sanoi, että näissä asioissa on aivan liian paljon epäluuloja, ja varsinkin tietysti näinä aikoina, jolloin on sitten muitakin asioita ilmassa, kaikki vaikuttaa kaikkeen. Minusta avoimuus on tässä paras lääke, ja sitä me haluamme hallituksen puolelta. Me olemme aina valmiita toimittamaan mitä tahansa vastauksia, mitä tahansa aineistoa eduskunta tai sen valiokunta tai yksittäiset kansanedustajatkin toivovat, koska todellakin avoimuus on se tapa, jolla me poistamme tähän liittyvät tarpeettomat epäluulot.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Edustaja Sinnemäki. (Jouko Skinnari: Arvoisa puhemies...) — Anteeksi, puheenvuoro oli edustaja Sinnemäellä. (Naurua) Skinnari ja Sinnemäki, hyvin lähellä toisiansa, mutta...

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäkenä: Itse olen vakuuttunut siitä, että Suomi on sellainen maa, jossa olennaisia ulkopoliittisia ja olennaisia turvallisuuspoliittisia päätöksiä ei pystytä tekemään niin, että eduskunta ei ymmärtäisi, mistä on kysymys. Kyllähän me täällä teemme tietoisia päätöksiä yhteistyöstä, ja minun on vaikea ymmärtää sitä ajattelutapaa, että tässäkään asiassa olisi kysymys jostain, että joku olisi yrittänyt ujuttaa meille jotain sellaista sopimusta, jota sitten itse emme huomaisi. On mielestäni arvokasta, että teemme turvallisuuspoliittista yhteistyötä. Uskon, että tästäkin yhteistyöpöytäkirjasta tulee hyvä.

Olisin tässä yhteydessä kysynyt pääministerin arviota ja ehkä myös ulkoministerin arviota siitä, kuinka tässä laajemmassa yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa näinä Ukrainan kriisin aikoina Euroopan unioni (Puhemies koputtaa) on onnistunut.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Unioni on onnistunut siinä, että se on kyennyt tekemään yhteisiä linjauksia ja kyennyt pysymään niissä. Meidän vahvuutemme EU:na tämänkaltaisissa kriiseissä ovat tämmöisiä, sanoisiko, talouteen ja pehmeämpiin keinoihin pohjautuvia vahvuuksia, kuten oikeusvaltioon ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen liittyviä kysymyksiä.

EU on peräänkuuluttanut neuvottelupohjaista ratkaisua, peräänkuuluttanut Ukrainan suvereniteettia, peräänkuuluttanut Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja peräänkuuluttanut kansainvälisen oikeuden toteuttamista, ja jotta nämä kaikki tavoitteet voisivat toteutua, se vaatii sitä, että neuvotellaan, Ukraina ja Venäjä ensi sijassa, mutta myös kansainvälinen yhteisö mukana. Ja tässä EU on ollut aktiivinen. Kaikki osapuolet eivät ole olleet hyvin halukkaita keskustelemaan, mutta viime torstain kokouksen tiimoilta mentiin jo eteenpäin, ainakin neuvottelijoiden puolesta, mutta käytännön elämä valitettavasti ei ole mennyt aivan siihen suuntaan.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla on tässä kädessäni Keskisuomalainen-lehti, joka otsikoi muutama päivä sitten: "Yhteistyö tiivistyy Naton kanssa". Me edustamme täällä Suomen kansaa, me kansanedustajat. Haluan uskoa ulkoministeri Tuomiojan vilpittömyyteen, kun sanoitte sillä tavalla, että haluatte pyrkiä täyteen, maksimaaliseen avoimuuteen tässä asiassa. Nyt täytyy kyllä Suomen kansan edustajana todeta, kun sain muutaman kipeän soiton tämän asian tiimoilta ja jouduin toteamaan, että en tiedä, en tunne asiaa: ei tässä avoimuudessa nyt kyllä kovin hyvin ole onnistuttu. Nyt te lupailitte, että käsitellään sitten nämä asiakirjat valiokunnassa. Se on nyt tietysti minimi ja oikein.

Sitten kysyisin vielä ministeri Haglundilta: miten te näette, onko teidän mielestänne tässä nyt toimittu sillä avoimuudella kuin kansanvalta edellyttää, että meitä kansanedustajia kohdellaan?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Toteaisin ensinnäkin, että en minäkään ole nähnyt kaikkia niitä asiakirjoja, joihinka tuo Keskisuomalaisen kirjoitus perustuu, koska ne ovat normaaleja valmisteluasiakirjoja, joita ei tuoda ennen kuin on jotain, johonka edellytetään poliittista kantaa. Kyllähän me poliitikkoina kaikki olemme harva se päivä tilanteessa, jossa joku toimittaja soittaa meille ja kysyy asiaa tai esittää väitteitä ja olemme aika lailla ulalla. Se on vain se tapa, jolla tämä toimii, vaikka kukaan ei olisi salaamassa yhtään mitään, eikä sellaista tarkoitusta ole.

Toteaisin vielä edustaja Sinnemäelle, että varmasti tässä tilanteessa tulee jatkossa syytä katsella sitäkin, olisiko EU voinut toimia jollain lailla toisin tai paremmin, jotta emme olisi siinä tilanteessa, missä olemme. Sekin kuuluu kyllä tärkeänä osana tulevaisuudessa tällaisten tilanteiden välttämiseen. Mutta nyt on tärkeintä koettaa rakentaa sille yhteisymmärryspohjalle, joka viikko sitten Genevessä oli olemassa ja joka aikaisemmin jo helmikuussa Maidanin mielenosoitukset lopettaneessa sopimuksessa saatiin aikaiseksi. Jos kaikki osapuolet sitä haluavat, tältä pohjalta pystytään pääsemään ratkaisuun, jonka pitäisi tyydyttää kaikki osapuolet, Euroopan unioni ja Ukrainan naapurimaat Venäjä mukaan lukien.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämän asian ja asiakirjan ja valmistelun luonnetta ja dramaattisuusastetta kuvastaa hyvin se, että tämä on julkinen asiakirja. Pointtini on siis se, että jos tässä olisi jotain hyvin salaista ja dramaattista, niin se ei varmaan olisi julkinen asiakirja. Se varmasti kuvastaa myös syytä, minkä takia tätä ei ole koettu täällä hallituksen piirissä mitenkään salailuksi, niin kuin ulkoministeri kuvasi.

Tämä on normaalia virkavalmistelua. Minäkään en ole käsitellyt tätä asiakirjaa. Minä olen ollut tietoinen siitä, että meidän kumppanuustavoitteissa on kirjattu, että tämä tulee vuoteen 2016 mennessä tehdä ja että valmistelu on vireillä, että vuosi 2016 lähestyy. Sitten ulkoministeri on tässä vastuuministeri, hän sitten sen esittelee. Hän kertoi juuri meille, että tässä vielä keväällä tätä varmasti meidän päässä katsotaan ja sitten ehkä syksyllä tehdään päätöksiä. Meidän viranhaltijat ovat todenneet julkisuuteen, että heidän arvionsa mukaan toukokuussa tämä on valmis poliittiseen käsittelyyn ja mahdolliseen päätöksentekoon. Voi olla, että se on syksyllä.

Ymmärrän, että Nato-asiat aina herättävät mielenkiintoa ja tunteita, se on ymmärrettävää, mutta tässä nyt ei ole minun mielestäni tämän avoimuuden suhteen mitään dramaattista.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Otamme vielä kaksi puheenvuoroa tähän aiheeseen liittyen. Jatkamme hiukan yli viiden.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä isäntämaatukisopimuskysymys on asia, josta voin olla ministeri Tuomiojan ja ministeri Haglundin kanssa koko lailla samaa mieltä — kerran näinkin. Kyse on nimenomaan teknisistä valmiuksista vastaanottaa apua, ja hyvä niin. Mutta vanha totuus on, että apua saamme vain, jos siitä on hyötyä apua antavalle osapuolelle. Näinhän historiassamme kävi esimerkiksi vuonna 1944, kun saimme Saksalta merkittävää apua. Eli apua pitää etsiä, mutta sen varaan ei voi heittäytyä, ja oma puolustus on aina pidettävä kunnossa. Kysyn puolustusministeri Haglundilta: onko tällä tekeillä olevalla sopimuksella valmistuessaan mitään konkreettista merkitystä Suomen puolustuskyvyn uskottavuuden kannalta, vai onko sopimus kriisitilanteessa vain paperia?

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! Mielestäni edustaja Niinistön arviot siitä, miten maat toimivat kriisissä, pitkälti pitävät paikkansa. Toki voidaan toivoa, että kriisin tullen meillä olisi paljon ystäviä, jotka meitä haluaisivat auttaa, joskin meidän lähtökohtamme on se, että meidän pitää puolustaa itse itseämme. Näin ollen tähän pitää myös varautua, ja näin ollen maanpuolustus on pidettävä kunnossa.

Tämä järjestely — jos tämä yhteisymmärryspöytäkirja, josta siis on kysymys, allekirjoitettaisiin — edesauttaisi näitä käytännön järjestelyjä, jos ja kun me kriisin aikana saisimme apua ja pyytäisimme ensiksi sitä. Näin ollen mielestäni on järkevää tähän mennä, ja rauhan aikana tämä tosiaan edesauttaa meidän edellytyksiä harjoitella kansainvälisesti, ja sekin on hyvä asia. Mutta tosiaan tämä nyt ei ole minun mielestäni mitenkään kovin merkittävä asia. Tämä on hyvä ja hyödyllinen, käytännöllinen asia mutta mielestäni ei kovin merkittävä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on kysymys lyhyesti siitä, että Suomi sitoutuu ottamaan vastaan Naton sotilaallista apua (Timo Heinonen: Pyydettäessä!) ja antamaan ilmatilan, satamat ja lentokentät Naton joukkojen käyttöön.

Onhan tämä nyt tavatonta, että täällä puhutaan avoimuudesta. Ei ole kuin muutama viikko, kun puolustusvaliokunta käsitteli kumppanuustavoitteita, ja siinä yhteydessä asiantuntijat eivät puhuneet halaistua sanaa tästä asiasta. Tällä tavalla tässä kohdellaan demokratiaa. Kyllä tämä on traaginen farssi.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Voin nyt hyvin yksiselitteisesti todeta, että ihan tällaisesta sopimuksesta tai asiakirjasta riippumatta kukaan ei tule Suomeen minkäänlaisella sotilaallisella voimalla eikä minkäänlaisella kalustolla, ellei Suomen hallitus, joka nauttii eduskunnan luottamusta, ole sitä hyväksynyt. Siis minusta tällaiset epäluulot alkavat jo mennä vähän tuonpuoleisen puolelle. (Naurua)

Haluaisin vielä edustaja J. Niinistölle todeta näin historioitsijaveljenä, että kyllä 1944 saimme kriisitilanteessa apua. Mutta yhtä tärkeätä on se, että toimimme niin, että emme joutuisi tuollaisiin kriisitilanteisiin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämä kysymys on tällä erää käsitelty.

Näin myös kyselytunti on päättynyt.

https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/sivut/trip.aspx?triptype=ValtiopaivaAsiakirjat&docid=PTK+43/2014+skt+puh+48

*

Ruotsissa välikysymys:

Saako NATO tuoda ydinaseita Ruotsiin?

Ruotsissa välikysymys: Saako NATO tuoda ydinaseita Ruotsiin?

Ruotsin valtiopäivillä esitettiin viime perjantaina 20.5.2016 välikysymys (interpellation) vakavasta aiheesta:

Mahdollistaako NATOn kanssa vuonna 2014 solmittu Isäntämaasopimus NATOlle tilaisuuden tuoda ydinaseita Ruotsin maaperälle?

Suomen media vaikenee kuin muuri tästä kysymyksestä.

Blogi 24.5.2016; Lue kommentteineen:

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217367-ruotsissa-valikysymys-saako-nato-tuoda-ydinaseita-ruotsiin

Pyydänkin saada kysyä puolustusministeri Peter Hultqvistilta:

Yksi:

Miten ministeri varmistaa, että NATO isäntämaasopimuksen osion 11.2 sisällön mukaisesti huomioi ristiriidan joka vallitsee Ydinsulkusopimuksen ja NATOn omien doktriinien kesken”

Kaksi:

Mikä takuita Ruotsilla on siitä, että mahdollinen aiesopimus isäntämaasopimukseksi ei tarkoita, että NATO voi tuoda maahan tai kauttakuljettaa Ruotsin alueen läpi ydinräjähteitä?

Kolme:

Onko ministeri valmis ajamaan Ruotsissa samanlaisen ydinasekiellon, kuin Suomi on jo tehnyt?

RUOTSIN VALTIOPÄIVIEN

Pikapöytäkirja, perjantai 20.5.2016

*

(SYYTESUOJA YM)

Ne koskevat muun muassa sitä, että NATO-henkilöstö saisi rikosoikeudellisen immuniteetin (NATO-henkilöstöön kuuluvia henkilöitä ei voisi Ruotsissa tuomita heidän tekemistään rikoksista) ja ne myös välttyisivät maksamasta tulleja ja veroja.

NATO-ajoneuvojen ei tarvitse Ruotsin liikennesääntöjä. NATO-tukikohtia voidaan rakentaa Ruotsiin ja ne saavat saman suojastatuksen kuin ruotsalaisilla sotilastukikohdilla on.”

Näin siis Aftonbladet/Lena Mellin, eilen maanantaina 23.5.2016.
teksti luettavissa täällä:

http://www.aftonbladet.se/nyheter/kolumnister/lena...

*

Katso oheinen klippi:
Puolustusministeri Hultqvist vastaa isäntämaasopimuksen mysteereitä koskeneeseen parlamentaarikon kirjalliseen kysymykseen Ruotsin eduskunnaassa:
http://www.riksdagen.se/sv/webb-tv/video/interpell...

Huomaa "yleisömenestys". - Puolueet ovat panneet laumansa kuriin: marssittaneet epäilevät lampaat ulos.. Näin toimii myös Ruotsi.

(ajankohta: ei niinkään sattumalta, iltapäivän viime hetket perjantaina... - monella on jo kiire viikonlopun..."vaalikentille".)

http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/217367-ruotsissa-valikysymys-saako-nato-tuoda-ydinaseita-ruotsiin

*

Veikko Huuska15.8.2017 20:49 #2.

MOU oli käännekohta, Rubicon, joka ylitettiin köykäisesti, ja moninkertaiset "kyllä tämä vielä eduskunnan suuressa salissa käsitellään" -lupaukset syöden.

Kirjoitin aiheesta silloin 3 blogia.

Historialliset, ne kaikkein isoimmat ratkaisut tehdään aina pienimmällä porukalla ja kaikkein vähimmillä puheilla, - ja tekee mieli lisätä: kaikkein vähimmällä järjellä.

Tämä on sääntö. Ei poikkeuksia.

&

15.8.2017 22:26  #15.

2 points:

A. Ei tuotu Eduskuntaan suureen saliin.

B. Kesti kuukausia ennen kuin suomenkielinen versio finlexissä.

Vielä: Jos paperi olisi niin merkityksetön kuin puolustajat esittävät, miksi se yleensä tehtiin, miksi salattain ja miksi sen puolustelijat aina kiihtyvät?

MOU:n rooli ja tehtävä on selvä.

Luettavissa: http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/241348-suomenpuolustus-ja-hyokkaysvoimat

*

]]>
14 http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249853-mou-paperi-eli-naton-kanssa-solmittu-yhteisymmarryspoytakirja-nain-se-meni#comments Eduskunta MoU Nato NATOn yhteisymmärryspöytäkirja Ulkona kuin lumiukko Fri, 26 Jan 2018 15:11:59 +0000 Veikko Huuska http://veikkohuuska.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249853-mou-paperi-eli-naton-kanssa-solmittu-yhteisymmarryspoytakirja-nain-se-meni
Presidentinvaaleissa on kolme linjaa ja vain kolme edustajaa valittavana http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249794-presidentinvaaleissa-on-kolme-linjaa-ja-vain-kolme-edustajaa-valittavana <p>Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on ensi sunnuntaina 28. tammikuuta. 36,1 prosenttia äänioikeutetuista on jo käyttänyt ennakkoäänestyksessä äänioikeuttaan 1 527&nbsp;737 äänellä. Presidenttiehdokkaiden viimeinen laajempi mahdollisuus vaikuttaa äänestäjiin on tänä iltana Ylen suuressa vaalikeskustelussa klo 21.05 alkaen.</p><p>Vaalitaistelu on antanut hyvän kuvan, mitä eri ehdokkaat edustavat ja millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa he harjoittaisivat seuraavat kuusi vuotta. Näissä presidentinvaaleissa on kolme ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ja niillä vain kolme tosiasiallista edustajaa. Nämä eri linjojen edustajat ovat Nils Torvalds, Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen. Noista äänestäjän pitäisi tehdä valinta.</p><p>Nämä presidentinvaalit ovat linjavaalit. Kyse on siitä, antaako kansa tukensa sille linjalle, joka on valittu tällä presidenttikaudella keväällä 2016. Tuota kaksi vuotta sitten tapahtunutta linjavalintaa ei ole yleisesti tiedostettu. Se ei ole oikein äänestävän kansan tiedossa.</p><p>On muistettava, että myös presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittinen valta on tätä nykyä vähäistä. Jos presidentti on eri mieltä eduskunnan ja eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen kanssa, presidentti häviää. Tuo varmistettiin perustuslain muutoksella (<a href="https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20111112"><u>1112/2011</u></a>), joka astui voimaan Sauli Niinistön ottaessa viran vastaan vuonna 2012.</p><p>Paavo Väyrysen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa muiden ehdokkaiden keskuudessa edustaa vain Laura Huhtasaari. Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari edustavat vanhaa YYA-aikaista Suomen linjaa puolueettomuudesta ja Suomen pysymisestä omillaan ilman tiiviimpää puolustuksellista yhteistyötä muiden valtioiden kanssa.</p><p>Nils Torvalds edustaa yksin Nato-myönteistä tiiviin läntisen puolustusintegraation linjaa.</p><p>Ehdokkaat Tuula Haatainen, Matti Vanhanen, Merja Kyllönen ja Pekka Haavisto edustavat Sauli Niinistön linjaa, joka on epämääräinen sekoitus Nils Torvaldsin edustamasta Nato-myönteisestä ja Paavo Väyrysen edustamasta Nato-kielteisestä linjasta. Nämä ehdokkaat eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä edes siinä tapauksessa, että Ruotsi liittyisi Natoon. Heidän vaalitaistelun melskeissä esittämiensä kannanottojen perusteella Suomella ei ole edes mahdollisuutta liittyä Natoon. Heidän määrityksillään Suomella ei ole tosiasiallista Nato-optiota.</p><p>Paavo Väyrysen aggressiivinen Nato-jäsenyysvastustus on saanut etenkin Niinistön yhä etäämmälle Natosta. Niinistöä voidaan pitää jo Nato-vastustajana.</p><p>Yksi noista kolmesta linjasta äänestäjän pitäisi valita nyt ensimmäisellä kierroksella. Pureudun tässä kirjoituksessa hieman Sauli Niinistön edustamaan linjaan. Käsittelen linjan syntyä vuoden 2016 alkupuolella ja linja kehitystä vaalitaistelun tuoksinassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomen nykyisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittely tapahtui vuoden 2016 alkupuolella, jolloin Suomi erkaantui omilla päätöksillään Ruotsista. Vuoden 2016 tapahtumat on syytä käydä kertauksena läpi, koska linjamäärittely vaikuttaa suuresti niin nyt harjoitettavaan kuin myös tulevaisuudessa harjoitettavaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tuo ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on Niinistön linja.</p><p>Toimittaja Olli Ainola kirjoitti jouluaattona vuosi sitten mielenkiitoisen kirjoituksen Iltalehdessä otsikolla &rdquo;<em>IL-Analyysi: Suomi mietti keväällä hetken aseveljeyttä Viron ja USA:n kanssa</em>&rdquo; (<a href="http://www.iltalehti.fi/uutiset/201612242200044470_uu.shtml" target="_blank"><u>IL 24.12.2016</u></a>).</p><p>Ainola kirjoitti tuossa lehtijutussa:</p><p>&rdquo;<em>Suomi joutui viime talvena vaikeaan valintatilanteeseen. Yhdysvallat oli päättänyt rakentaa todellisen sotilaallisen suojan Baltian maille Venäjän valtaamisyrityksiä vastaan. Yhdysvallat halusi näyttää, että Naton turvatakuu ei ole sanahelinää. Suomen ja Ruotsin hallitusten oli pakko päättää, antavatko ne satamiaan, lentokenttiään ja ilmatilaansa Yhdysvaltain sotilaskoneiden käyttöön kriisitilanteessa, jolloin Baltian maat saisivat nopeasti sotilaallista täydennystä. Ruotsin vastaus tuli nopeasti. Oman puolustuksensa romuttanut maa lupautui tukemaan Yhdysvaltoja.</em>&rdquo;</p><p>Ainolan mukaan suomalaissotilaat ja -virkamiehet olivat selvittäneet Suomen Yhdysvalloille annettavan vastauksen pohjaksi Venäjän mahdolliset hyökkäyskuviot Itämeren maihin ja Suomeen.</p><p>Suomen tuolloinen hallitus - siis Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset - ei ollut Yhdysvalloille toimitettavasta vastauksesta yksimielinen. Hallituksen enemmistön ja presidentti Niinistön kanta kuitenkin voitti, jonka mukaan Suomi ei ennalta sitoudu antamaan Yhdysvaltain pyytämää tukea Baltian puolustuskuvioihin.</p><p>Suomi ei olisi saanut Yhdysvalloilta virallisia ja julkisia turvatakuita, mikä on luonnollista, kun Suomi ei ole Nato-maa. Sen sijaan Ainolan mukaan Yhdysvallat suojaisi myönteisen vastauksen antaneen Ruotsin strategiset kohteet. Suoja ei rajoittuisi vain kenttiin ja satamiin, vaan suojaus koskisi myös Göteborgia, Tukholmaa ja muita kaupunkeja.</p><p>Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset kannat henkilötasolla olivat siinä presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksessa (TP + UTVA), jossa tuo uraauurtava päätös tehtiin.</p><p>Päätös ei siis ollut yksimielinen. Oli erilaisia näkemyksiä, joista ilmeisesti ainakin minun kannattama hävisi.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Tuolloin vuoden 2016 alkupuolella Suomi ja Ruotsi olivat pohjimmaisen turvallisuuspoliittisen kysymyksen äärellä. Suomi tuskin tuolloin ymmärsi päätöksen merkittävyyttä. Suomi teki eri valinnan kuin Ruotsi, mikä heijastuu myös näihin presidentinvaaleihin. Niinistä on muovaillut monet vastauksensa tenteissä tuon vuoden 2016 alkupuolen päätöksen pohjalta. Esimerkkinä Niinistön toteamus itärajan haavoittuvuudesta (<a href="https://areena.yle.fi/1-4297508#autoplay=true"><u>Yle Areena 15.1.2018, Niinistö</u></a>, haastattelun kohdasta 49.43 eteenpäin), jonka hän on ottanut esille ammattisotilaiden edellä mainituista karttaharjoituksien Venäjän hyökkäyskuvioista.</p><p>Vuoden 2016 alkupuolella tehdyn päätöksen tärkeyttä ja sen seurauksia ulko- ja turvallisuuspoliittiselle linjallemme ei Suomessa ole vielä ymmärretty. Linjaus oli perustavaa laatua oleva.</p><p>Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset tiet erkaantuivat siis jo tuolloin vuonna 2016 pohjimmaisilta perusteiltaan. Natoon liittyminen voi olla joko lopullinen niitti erkaantumiselle tai palaaminen yhteen Suomen ja Ruotsin yhteisten Nato-jäsenyyksien kautta.</p><p>Suomen ja Ruotsin välisellä keskinäisellä puolustusyhteistyöllä ei tässä ole erityistä roolia. Yhteistyön merkitys sotilaallisesti on kuitenkin suhteellisen vähäinen Itämeren ympäristössä. Yhteistyö ei lisää sotavoimaa mutta lisää toki sotavoiman käytön tehokkuutta.</p><p>Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden vieraili Ruotsissa 25.8.2016.</p><p>&rdquo;<em>Ingen ska kunna missförstå, varken herr Putin eller någon annan, att detta är okränkbart territorium. </em><em>Punkt. Punkt. Punkt</em>.&rdquo; olivat Joe Bidenin sanat lehdistötilaisuudessa englannista ruotsin kielelle käännettynä (<a href="https://www.expressen.se/nyheter/biden-lamnar-sverige-under-stort-padrag/"><u>Expressen 25.8.2016</u></a>). Vapaasti suomennettuna: &rdquo;<em>Kukaan ei voi ymmärtää väärin, ei herra Putin eikä kukaan muu, että tämä [Ruotsi] on loukkaamatonta aluetta. Piste. Piste. Piste.</em>&rdquo;</p><p>Bidenin sanat osoittavat, että Yhdysvallat on sangen tyytyväinen Ruotsin toimintaan ja ymmärrykseen Baltian maiden suhteen. Biden antoi siis syksyn 2016 vierailullaan vahvan suullisen turvatakuun Ruotsille. Lausuttu turvatakuu on niin vahva kuin sen vain voi olla olematta Naton jäsenmaa. Suomelle vastaavaa Yhdysvaltain poliitikot korkeimmalla taholla eivät ole lausuneet.</p><p>Suomi siis vaati vuoden 2016 alkupuolella Yhdysvalloilta turvatakuita, joita se ei pyytämässään muodossa saanut. Käytännössä Suomi pyysi samoja turvatakuita kuin mitä Nato-jäsenyyteen sisältyisi, mutta Ruotsille riitti vähempi. Ruotsille riitti se, mikä sille riitti jo kylmän sodan aikaan. Kylmän sodan aikaan Ruotsi toimi Norjan selustatakaajana, nyt Baltian maiden selustatakaajana.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Miksi Suomi ei tehnyt vuoden 2016 alkupuolella samaa valintaa kuin Ruotsi? Olisiko ollut Suomen etujen mukaista etenkin pitemmällä aikavälillä, että Suomi olisi valinnut samoin kuin Ruotsi? Miten valinta vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemaan ja Venäjän käyttäytymiseen Suomea kohtaan nyt ja jatkossa?</p><p>&rdquo;<em>Jos Suomi olisi Naton jäsen, menettäisimme automaattisesti mahdollisuuden olla kriisin ulkopuolella.</em>&rdquo;, totesi presidenttiehdokas Sauli Niinistö Ylen vaalitentissä joulukuussa (<a href="https://areena.yle.fi/1-4256853?autoplay=true"><u>Yle Areena 14.12.2017</u></a>)</p><p>Myöhäisemmissä kannanotoissaan Niinistö itse ja Niinistön linjan neljä muuta presidenttiehdokasta ovat käytännössä tehneet Suomen Nato-jäsenyyden mahdottomaksi. Mahdottomaksi Niinistö teki sen jo silloin, kun vaati kansanäänestystä Nato-jäsenyyden ehdoksi. Niinistö itse ja Niinistön neljä perässähiihtäjää ovat asettaneet jäsenyyden hakuehdot niin tiukoiksi, etteivät tule koskaan toteutumaan. Esimerkiksi EU ei saa sellaista asemaa Venäjän silmissä sotilaallisena toimijana, että Venäjän vihamielisyys EU:ta kohtaan tulkittaisiin Niinistön linjan kannattajissa sellaiseksi, että Suomen olisi liityttävä Natoon.</p><p>Idea Niinistöllä ja hänen hengenheimolaisillaan on, että asetetaan jäsenyyshakemuksen täyttymisen ehdot niin vaikeiksi lauetakseen, ettei Suomen tarvitse koskaan hakea Nato-jäsenyyttä.</p><p>Yllättävää Niinistön kannonotoissa on myös se, ettei Ruotsin Nato-jäsenyys johtaisi Suomen Nato-jäsenyyteen, vaan Suomen tulisi selvittää mahdollisuudet pärjätä Naton ulkopuolella Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyön (Enhanced Opportunities Partner, <a href="http://www.finlandnato.org/public/default.aspx?contentid=369003&amp;nodeid=39170&amp;culture=en-US"><u>EOP-Finland</u></a>) ja isäntämaasopimuksen (Memorandum of understanding, <a href="https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2014/20140082/20140082_2"><u>MOU-Finland</u></a>) voimin.</p><p>Suomi siis hakisi aktiivisesti ratkaisua pysyä Naton ulkopuolella, vaikka Ruotsi olisi hakenut jäsenyyttä. Tämä olisi ensimmäinen kerta toisen maailman sodan jälkeen, jolloin Suomi ei pyrkisi seuraaman Ruotsia länsi-integraatiossa vaan päinvastoin. Suomen ja Ruotsin tiet eroaisivat länsi-integraatiossa.</p><p>Niinistön linjan edustajat luottavat Ruotsin sosiaalidemokraatteihin, että Ruotsi ei hakisi Nato-jäsenyyttä eikä esimerkkisi Nato-jäsenyyttä kannattava porvarihallitus saisi käännettyä sosiaalidemokraattien Nato-jäsenyysnäkemystä.</p><p>Niinistön linjan edustajien olisi syytä kuitenkin nähdä, kuinka paljon vaikutusvaltaa porvaripuolueilla on ollut tällä hallituskaudella sosiaalidemokraattien johtaman vähemmistöhallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Nato-myönteinen puolustusministeri Hultqvist on käyttänyt porvaripuolueita hyväkseen ajaakseen Nato-myönteistä linjaansa demarikentässä.</p><p>Esimerkkejä porvaripuolueiden vaikutuksesta demarien vähemmistöhallitukseen löytyy Ruotsin parlamentin pöytäkirjoista runsaasti. Porvaripuolueilla on ollut suuri vaikutus mm. Ruotsin puolustusstrategian muotoilussa (<a href="http://www.regeringen.se/49c857/contentassets/266e64ec3a254a6087ebe9e413806819/proposition-201415109-forsvarspolitisk-inriktning--sveriges-forsvar-2016-2020"><u>Regeringens proposition 2014/15:109</u></a>), solmittuihin puolustusyhteistyösopimuksiin Nato-maiden kanssa (esim. <a href="http://www.regeringen.se/49d2af/globalassets/regeringen/dokument/forsvarsdepartementet/statement-of-intent-swe_us-20160608_signed.pdf"><u>Regeringen 8.6.2016, Statement of Intent, SOI</u></a>) ja Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän hankintaan Yhdysvalloista (<a href="http://www.regeringen.se/artiklar/2017/11/regeringen-bemyndigar-forsvarets-materielverk-att-oversanda-forfragan-och-inleda-forhandlingar-med-usa-for-anskaffning-av-ett-nytt-medelrackviddigt-luftvarnsystem/"><u>Regeringen 7.11.2017</u></a>). Puolustusministeri Peter Hultqvistilla olisi ollut noissa hankkeissa paljon vaikeampaa ilman porvaripuolueiden tukea.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Missään puolustukseen liittyvässä asiassa ei pienen maan ole hyvä olla yksin. Niinistö on linjallaan ajanut Suomen yhä enemmän yksin olevaksi suhteessa Venäjän uhkaan.</p><p>Suomi haluaisi pysytellä Itämeren ympäristössä tai arktisella alueella puhkeavassa sotilaallisessa kriisissä kriisin ulkopuolella. Suomi harkitsisi tilanteen mukaan kriisiin tai sotaan osallistumista.</p><p>Ratkaisevaa Suomen aseman määrittelyssä on siis Niinistön sanoin &rdquo;<em>halukkuus pysytellä kriisin ulkopuolella</em>&rdquo;. Toki jokainen maa haluaa pystyllä kriisin ulkopuolella, mutta sen perusteella ei saisi antaa mahdolliselle vihollisvallalle vaikutusmahdollisuuksia ennalta. Puolustuspolitiikan keskeinen tavoite tulee olla hyökkäyskynnyksen nostattaminen, mitä Niinistön ilmoitus ei taida tehdä.</p><p>Venäjä on varmasti havainnut Suomen epäröinnin ja sen linjamäärittelyn, jonka Suomi teki vuoden 2016 alkupuolella. Venäjä luokittelee Suomen lännen heikoimmaksi lenkiksi.</p><p>Perusongelma tuossa Niinistön linjassa pitemmällä aikavälillä on se, että Venäjä pääsee vaikuttamaan Suomen asemaan. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen matka Ruotsiin vain kasvaa. Suomi liukuu askel askeleelta kohti Venäjää ja tilannetta, jossa Venäjä voi määritellä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa ja Suomen käyttäytymistä kriisissä. Suomi tavallaan sitoo itseänsä Venäjään ja Venäjän toimiin. Liukuminen on nähtävissä presidenttiehdokas Niinistön lausumissa presidentinvaalitenteissä Paavo Väyrysen luomassa vaalipaineessa.</p><p>Lopputuloksena voi olla, ettei Natossa eikä etenkään Yhdysvalloissa oikein luoteta Suomeen ja Suomen käyttäytymiseen kriisissä tai sodassa. Suomi alettaisiin nähdä kylmän sodan aikaisessa tilanteessa, jolloin Neuvostoliitolla oli YYA-sopimuksen kautta lopullinen sananvalta Suomen käyttäytymiseen sotilaallisessa kriisissä tai sodassa. Loppuniitti tuolle kehityskululle olisi Ruotsin Nato-jäsenyys ja Suomen pysyminen Nato ulkopuolella.</p><p>Sotilaallisesti Suomi nähtäisiin vastaavina valtiona kuin Ukraina, Valko-Venäjä tai Moldova.&nbsp; Suomen ei pidä kuvitella EU-jäsenyyden kautta itsellensä mitään sellaista asemaa, jota muutkaan eivät kykene lännessä Suomelle kuvittelemaan.</p><p>Meidän on helppo kuvitella, miten Natossa ja Yhdysvalloissa sekä etenkin Baltian maissa reagoitaisiin Ruotsin ilmoitukseen linjamuutoksesta: &rdquo;<em>Ruotsilla on</em> <em>halukkuus pysytellä Itämeren ympäristössä puhkeavassa kriisissä</em><em> ulkopuolella&rdquo;.</em> Nato ja Yhdysvallat eivät voisi enää luottaa Ruotsiin osana läntistä puolustusta. Myös Suomelle Ruotsin tuollainen ilmoitus olisi hirvittävä. Venäjä näkisi mahdollisuuden painostaa Ruotsia todellakin pysymään ulkopuolella, mikä helpottaisi Venäjän mahdollista interventiota esimerkiksi Baltian maihin ja Suomeen. Tuollaisella ilmoituksella olisi äärimmäisen suuri merkitys Itämeren turvallisuustilanteeseen.</p><p>Jos läntinen Itämerta koskeva puolustussuunnitelma tehtäisiin ilman Ruotsin myötävaikutusta ja apua, miksi Naton ja Yhdysvaltojen tulisi auttaa Ruotsi kriisissä tai sodassa? Olisiko Ruotsin auttaminen Naton ja Yhdysvaltojen etujen mukaista vai pidettäisiinkö Ruotsi menetettynä mahdollisuutena, jonka auttaminen ei olisi Naton ja Yhdysvaltain etujen mukaista?</p><p>Suomen &rdquo;<em>halukkuus pysytellä ulkopuolella Itämeren ympäristössä puhkeavassa kriisissä</em> &rdquo; -ilmoituksella on suuri merkitys Itämeren turvallisuustilanteeseen. Suomi on kavahtanut Baltian auttamista mahdollisessa kriisissä tai sodassa, mikä ei ole ollut Suomen etujen mukaista. Tuollaiset ilmoitukset laskevat Venäjän kynnystä sotilaallisen intervention suorittamiseen. Suomessa ei aina oikein tajuta, miten suuria vaikutuksia sen vähäiseltä näyttävillä ilmoituksilla voikaan olla.</p><p>Niinistön linja antaa tosiasiallisesti päätösvallan Suomen Nato-jäsenyydestä Venäjälle. Suomi on ilmoittanut kriteerit, joilla se pysyy Naton ulkopuolella ja Venäjällä on vaikutusmahdollisuus noiden kriteereiden täyttymiseen. Venäjä voi siis ohjata Suomen käyttäytymistä.</p><p>Niinistön linja on huono linja Suomen etujen kannalta.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvallat on uudessa viime perjantaina tammikuun 19. päivänä 2018 julkaistussa puolustusstrategiassaan kirjannut vahvoja kannanottoja itäisen Euroopan turvallisuudesta suhteessa Venäjän uhkaan (<a href="https://www.defense.gov/Portals/1/Documents/pubs/2018-National-Defense-Strategy-Summary.pdf"><u>National Defense Strategy Summary of the United States America 2018</u></a>). Vastaavia kirjauksia on myös joulukuussa julkaistussa kansallisen turvallisuuden asiakirjassa (<a href="https://www.whitehouse.gov/wp-content/uploads/2017/12/NSS-Final-12-18-2017-0905.pdf"><u>National Security Strategy of the United States of America 2018</u></a>).</p><p>Yhdysvaltain puolustusvoimien logistiikkalaitoksella (The Defense Logistics Agency, <a href="http://www.dla.mil/AboutDLA/"><u>DLA</u></a>) on IBex-ohjelma (Industrial Base Extension), joka kehitettiin huolto- ja materiaalitoimitusvalmiuden mittaamiseksi Yhdysvaltain ulkopuolella. Sanatarkasti IBex-ohjelma määritellään näin:</p><p>&ldquo;<em>IBex was developed as an Industrial Preparedness Measure (IPM) in order to gain global commercial asset visibility to support <u>US Military operations</u> and natural disasters, and to gain access to these commercial capabilities if required. As DLA&rsquo;s</em> <em>mission is to respond quickly to worldwide events, IBex was formed to enhance strategic partnerships with industry experts, to allow government planners to leverage the expertise of the commercial sector.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>IBex kehitettiin huolto- ja materiaalitoimitusvalmiuden mittaamiseksi (IPM), jotta saataisiin [tietoa] maailmalaajuisesti yksityisten kaupallisten toimijoiden hyödykkeiden toimitusvalmiudesta tukemaan <u>Yhdysvaltojen sotilasoperaatioita</u> ja luonnonkatastrofeja sekä jotta saataisiin näitä valmiuksia tarvittaessa. Koska DLA:n tehtävänä on vastata nopeasti maailmanlaajuisiin tapahtumiin, IBex perustettiin tehostamaan strategisia kumppanuuksia yksityisten kaupallisten toimijoiden kanssa, jotta Yhdysvaltain hallituksen asiantuntijat voisivat hyödyntää näiden yksityisten toimijoiden asiantuntemusta.</em>&rdquo;</p><p>DLA on julkaissut netissä hankintailmoituksen koskien tarvikkeisiin (<em>Sources of Supplies</em>), kuljetuksiin (<em>Transportation Arrangements and Custom Protocol</em>), varastointiin (<em>Storage Facilities, Distribution, and Material Handling Specifics</em>) ja muiden erilaisiin palveluihin (<em>Miscellaneous Services</em>) liittyviä hankintoja eri Euroopan maissa.</p><p>Kyse on siitä, että jos yhdysvaltalaisjoukkoja on jossakin maassa, he tietävät, miten ostaa joukkojen ylläpitoon liittyviä materiaaleja ja palveluja yksityiseltä sektorilta kyseisessä maassa.</p><p>Tarjouspyyntö liittyy Yhdysvaltain Eurooppa-joukkoihin EUCOM:iin (<a href="http://www.eucom.mil/"><u>United States European Command, EUCOM</u></a>).</p><p>Tarjouspyyntöjä on yhteensä viisi, joissa Eurooppa on jaettu alueisiin seuraavasti:</p><ul><li><p><strong>EUCOM A</strong>, Balkanin alue koskien Albaniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa, Bulgariaa, Romaniaa, Serbiaa, Montenegroa ja Kreikkaa (<a href="https://govtribe.com/project/market-research-reports-eucom-a-balkans"><u>tarjouspyyntö EUCOM A</u></a>)</p></li><li><p><strong>EUCOM B</strong>, Keski-Eurooppa (Central Europe) koskien Itävaltaa, Kroatiaa, Tšekkiä, Unkaria, Slovakiaa Sloveniaa ja Saksaa (<a href="https://govtribe.com/project/ibex-market-research-reports-eucom-b-central-europe"><u>tarjouspyyntö, EUCOM B</u></a>)</p></li><li><p><strong>EUCOM C</strong>, Itä-Eurooppa koskien Suomea, Puolaa, Valko-Venäjää, Ukrainaa ja Moldovaa (<a href="https://govtribe.com/project/ibex-market-research-reports-eucom-c-eastern-europe"><u>tarjouspyyntö,</u></a><u> EUCOM C</u>)</p></li><li><p><strong>EUCOM D</strong>, Länsi-Eurooppa koskien Belgiaa, Ranskaa, Italiaa, Irlantia, Hollantia, Portugalia, Espanjaa, Sveitsiä ja Iso-Britanniaa (<a href="https://govtribe.com/project/ibex-market-research-reports-eucom-d-western-europe"><u>tarjouspyyntö, EUCOM D</u></a>)</p></li><li><p><strong>EUCOM E</strong>, Pohjois-Eurooppa koskien Norjaa, Ruotsia, Tanskaa, Islantia, Viroa, Latviaa ja Liettuaa (<a href="https://govtribe.com/project/ibex-market-research-reports-eucom-e-northern-europe"><u>tarjouspyyntö, EUCOM E</u></a>)</p></li></ul><p>Nuo viisi aluetta kukin muodottavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kun sijoittaa maat ryhmittäin kartalle, alueet ovat loogisia maantieteellisiä kokonaisuuksia ja puolustusalueita yhtä maata lukuun ottamatta.</p><p>Tuo yksi maa omana erillisenä yksinäisenä saarekkeena on Suomi, jota ei ole sijoitettu muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamaan Pohjois-Euroopan ryhmään (EUCOM E).</p><p>Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamaa kahdeksan maan ryhmää kutsutaan NB8-ryhmäksi (Nordic-Baltic Eight, <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Nordic-Baltic_Eight"><u>NB8</u></a>). EUCOM E olisi kuin NB8, jos Suomi olisi mukana tuossa EUCOM E -ryhmässä (kuva 2).</p><p>Suomi on erillään myös omasta muusta Itä-Euroopan EUCOM C -ryhmästä. EUCOM C ilman Suomea muodostaa maantieteellisen kokonaisuuden Venäjän rajaan liittyen Itämereltä Mustallemerelle (kuva 3).</p><p>Miksi Yhdysvallat on ryhmittänyt Suomen näin ikään kuin kaikesta muusta erilleen? Onko rajapituus Venäjän kanssa määrittelevä tekijä vastaavasti kuin Valko-Venäjällä ja Ukrainalla?</p><p>Mietitäänpä hieman tarkemmin EUCOM C- ja EUCOM E -ryhmiä. Pohjois-Euroopan EUCOM E:n maat ovat Nato-maita Ruotsia lukuun ottamatta, mutta Ruotsi on sitoutunut vuoden 2016 alkupuolella Baltian maiden puolustamiseen, kun puolestaan Suomi ei sitoutunut Itämerta koskeviin puolustusjärjestelyihin. EUCOM E:n maat ilman Suomea muodostavat toisistaan huolehtivan solidaarisen puolustuskokonaisuuden. Suomi olisi ollut tuossa ryhmässä poikkeus vuoden 2016 alkupuolella tekemällään päätöksellä.</p><p>Pohjois-Euroopan EUCOM C:n maista vain Puola on Nato-maa. Puolalle on tärkeää turvallisuustekijänä Ukraina ja Valko-Venäjä. Puola oli halukas ottamaan Ukrainan Nato-jäseniksi jo vuonna 2008, muttei onnistunut pyrkimyksissään. Saksa ja Ranska vastustivat Ukrainan Nato-jäsenyyttä, Yhdysvallat kannatti. Valko-Venäjä on tiukasti kiinni Venäjässä, mutta mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Puolalle Valko-Venäjä ja muut EUCOM C -ryhmän maat ovat tärkeitä Suomea lukuun ottamatta.</p><p>Tämä Suomen sijoittaminen yksinään omana saarekkeena EUCOM C -ryhmään on ensimmäinen konkreettinen esimerkki, mihin Suomi yksinään ja ainoana Niinistön linjan mukaisesti on itsensä asemoinut kauemmaksi muista länsimaista kohti Venäjän kainaloa.</p><p>Minun on kerta kaikkiaan vaikea ymmärtää, kuin Kokoomus, joka on tehty myönteisen päätöksen Suomen Nato-jäsenyydestä, on voinut tehdä päätöksen Nato-kielteisen ehdokkaan tukemisesta presidentinvaaleissa. Kokoomukselle kyllä kelpaa kaikissa vaaleissa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien äänet, mutta puolue ei ole tehnyt yhtään mitään jäsenyyden eteenpäinviemiseksi vastaavasti kuin esimerkiksi sisarpuolue Ruotsissa. Kokoomuksen toiminta Nato-asiassa on hävettävää toimintaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Presidentinvaalien ensimmäinen kierros on ensi sunnuntaina 28. tammikuuta. 36,1 prosenttia äänioikeutetuista on jo käyttänyt ennakkoäänestyksessä äänioikeuttaan 1 527 737 äänellä. Presidenttiehdokkaiden viimeinen laajempi mahdollisuus vaikuttaa äänestäjiin on tänä iltana Ylen suuressa vaalikeskustelussa klo 21.05 alkaen.

Vaalitaistelu on antanut hyvän kuvan, mitä eri ehdokkaat edustavat ja millaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa he harjoittaisivat seuraavat kuusi vuotta. Näissä presidentinvaaleissa on kolme ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa ja niillä vain kolme tosiasiallista edustajaa. Nämä eri linjojen edustajat ovat Nils Torvalds, Sauli Niinistö ja Paavo Väyrynen. Noista äänestäjän pitäisi tehdä valinta.

Nämä presidentinvaalit ovat linjavaalit. Kyse on siitä, antaako kansa tukensa sille linjalle, joka on valittu tällä presidenttikaudella keväällä 2016. Tuota kaksi vuotta sitten tapahtunutta linjavalintaa ei ole yleisesti tiedostettu. Se ei ole oikein äänestävän kansan tiedossa.

On muistettava, että myös presidentin ulko- ja turvallisuuspoliittinen valta on tätä nykyä vähäistä. Jos presidentti on eri mieltä eduskunnan ja eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen kanssa, presidentti häviää. Tuo varmistettiin perustuslain muutoksella (1112/2011), joka astui voimaan Sauli Niinistön ottaessa viran vastaan vuonna 2012.

Paavo Väyrysen ulko- ja turvallisuuspoliittista linjaa muiden ehdokkaiden keskuudessa edustaa vain Laura Huhtasaari. Paavo Väyrynen ja Laura Huhtasaari edustavat vanhaa YYA-aikaista Suomen linjaa puolueettomuudesta ja Suomen pysymisestä omillaan ilman tiiviimpää puolustuksellista yhteistyötä muiden valtioiden kanssa.

Nils Torvalds edustaa yksin Nato-myönteistä tiiviin läntisen puolustusintegraation linjaa.

Ehdokkaat Tuula Haatainen, Matti Vanhanen, Merja Kyllönen ja Pekka Haavisto edustavat Sauli Niinistön linjaa, joka on epämääräinen sekoitus Nils Torvaldsin edustamasta Nato-myönteisestä ja Paavo Väyrysen edustamasta Nato-kielteisestä linjasta. Nämä ehdokkaat eivät kannata Suomen Nato-jäsenyyttä edes siinä tapauksessa, että Ruotsi liittyisi Natoon. Heidän vaalitaistelun melskeissä esittämiensä kannanottojen perusteella Suomella ei ole edes mahdollisuutta liittyä Natoon. Heidän määrityksillään Suomella ei ole tosiasiallista Nato-optiota.

Paavo Väyrysen aggressiivinen Nato-jäsenyysvastustus on saanut etenkin Niinistön yhä etäämmälle Natosta. Niinistöä voidaan pitää jo Nato-vastustajana.

Yksi noista kolmesta linjasta äänestäjän pitäisi valita nyt ensimmäisellä kierroksella. Pureudun tässä kirjoituksessa hieman Sauli Niinistön edustamaan linjaan. Käsittelen linjan syntyä vuoden 2016 alkupuolella ja linja kehitystä vaalitaistelun tuoksinassa.

                                                                                          ****

Suomen nykyisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen linjan määrittely tapahtui vuoden 2016 alkupuolella, jolloin Suomi erkaantui omilla päätöksillään Ruotsista. Vuoden 2016 tapahtumat on syytä käydä kertauksena läpi, koska linjamäärittely vaikuttaa suuresti niin nyt harjoitettavaan kuin myös tulevaisuudessa harjoitettavaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tuo ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja on Niinistön linja.

Toimittaja Olli Ainola kirjoitti jouluaattona vuosi sitten mielenkiitoisen kirjoituksen Iltalehdessä otsikolla ”IL-Analyysi: Suomi mietti keväällä hetken aseveljeyttä Viron ja USA:n kanssa” (IL 24.12.2016).

Ainola kirjoitti tuossa lehtijutussa:

Suomi joutui viime talvena vaikeaan valintatilanteeseen. Yhdysvallat oli päättänyt rakentaa todellisen sotilaallisen suojan Baltian maille Venäjän valtaamisyrityksiä vastaan. Yhdysvallat halusi näyttää, että Naton turvatakuu ei ole sanahelinää. Suomen ja Ruotsin hallitusten oli pakko päättää, antavatko ne satamiaan, lentokenttiään ja ilmatilaansa Yhdysvaltain sotilaskoneiden käyttöön kriisitilanteessa, jolloin Baltian maat saisivat nopeasti sotilaallista täydennystä. Ruotsin vastaus tuli nopeasti. Oman puolustuksensa romuttanut maa lupautui tukemaan Yhdysvaltoja.

Ainolan mukaan suomalaissotilaat ja -virkamiehet olivat selvittäneet Suomen Yhdysvalloille annettavan vastauksen pohjaksi Venäjän mahdolliset hyökkäyskuviot Itämeren maihin ja Suomeen.

Suomen tuolloinen hallitus - siis Keskusta, Kokoomus ja Perussuomalaiset - ei ollut Yhdysvalloille toimitettavasta vastauksesta yksimielinen. Hallituksen enemmistön ja presidentti Niinistön kanta kuitenkin voitti, jonka mukaan Suomi ei ennalta sitoudu antamaan Yhdysvaltain pyytämää tukea Baltian puolustuskuvioihin.

Suomi ei olisi saanut Yhdysvalloilta virallisia ja julkisia turvatakuita, mikä on luonnollista, kun Suomi ei ole Nato-maa. Sen sijaan Ainolan mukaan Yhdysvallat suojaisi myönteisen vastauksen antaneen Ruotsin strategiset kohteet. Suoja ei rajoittuisi vain kenttiin ja satamiin, vaan suojaus koskisi myös Göteborgia, Tukholmaa ja muita kaupunkeja.

Olisi mielenkiintoista tietää, millaiset kannat henkilötasolla olivat siinä presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan yhteiskokouksessa (TP + UTVA), jossa tuo uraauurtava päätös tehtiin.

Päätös ei siis ollut yksimielinen. Oli erilaisia näkemyksiä, joista ilmeisesti ainakin minun kannattama hävisi.

                                                                                          ****

Tuolloin vuoden 2016 alkupuolella Suomi ja Ruotsi olivat pohjimmaisen turvallisuuspoliittisen kysymyksen äärellä. Suomi tuskin tuolloin ymmärsi päätöksen merkittävyyttä. Suomi teki eri valinnan kuin Ruotsi, mikä heijastuu myös näihin presidentinvaaleihin. Niinistä on muovaillut monet vastauksensa tenteissä tuon vuoden 2016 alkupuolen päätöksen pohjalta. Esimerkkinä Niinistön toteamus itärajan haavoittuvuudesta (Yle Areena 15.1.2018, Niinistö, haastattelun kohdasta 49.43 eteenpäin), jonka hän on ottanut esille ammattisotilaiden edellä mainituista karttaharjoituksien Venäjän hyökkäyskuvioista.

Vuoden 2016 alkupuolella tehdyn päätöksen tärkeyttä ja sen seurauksia ulko- ja turvallisuuspoliittiselle linjallemme ei Suomessa ole vielä ymmärretty. Linjaus oli perustavaa laatua oleva.

Suomen ja Ruotsin turvallisuuspoliittiset tiet erkaantuivat siis jo tuolloin vuonna 2016 pohjimmaisilta perusteiltaan. Natoon liittyminen voi olla joko lopullinen niitti erkaantumiselle tai palaaminen yhteen Suomen ja Ruotsin yhteisten Nato-jäsenyyksien kautta.

Suomen ja Ruotsin välisellä keskinäisellä puolustusyhteistyöllä ei tässä ole erityistä roolia. Yhteistyön merkitys sotilaallisesti on kuitenkin suhteellisen vähäinen Itämeren ympäristössä. Yhteistyö ei lisää sotavoimaa mutta lisää toki sotavoiman käytön tehokkuutta.

Yhdysvaltain varapresidentti Joe Biden vieraili Ruotsissa 25.8.2016.

Ingen ska kunna missförstå, varken herr Putin eller någon annan, att detta är okränkbart territorium. Punkt. Punkt. Punkt.” olivat Joe Bidenin sanat lehdistötilaisuudessa englannista ruotsin kielelle käännettynä (Expressen 25.8.2016). Vapaasti suomennettuna: ”Kukaan ei voi ymmärtää väärin, ei herra Putin eikä kukaan muu, että tämä [Ruotsi] on loukkaamatonta aluetta. Piste. Piste. Piste.

Bidenin sanat osoittavat, että Yhdysvallat on sangen tyytyväinen Ruotsin toimintaan ja ymmärrykseen Baltian maiden suhteen. Biden antoi siis syksyn 2016 vierailullaan vahvan suullisen turvatakuun Ruotsille. Lausuttu turvatakuu on niin vahva kuin sen vain voi olla olematta Naton jäsenmaa. Suomelle vastaavaa Yhdysvaltain poliitikot korkeimmalla taholla eivät ole lausuneet.

Suomi siis vaati vuoden 2016 alkupuolella Yhdysvalloilta turvatakuita, joita se ei pyytämässään muodossa saanut. Käytännössä Suomi pyysi samoja turvatakuita kuin mitä Nato-jäsenyyteen sisältyisi, mutta Ruotsille riitti vähempi. Ruotsille riitti se, mikä sille riitti jo kylmän sodan aikaan. Kylmän sodan aikaan Ruotsi toimi Norjan selustatakaajana, nyt Baltian maiden selustatakaajana.

                                                                                          ****

Miksi Suomi ei tehnyt vuoden 2016 alkupuolella samaa valintaa kuin Ruotsi? Olisiko ollut Suomen etujen mukaista etenkin pitemmällä aikavälillä, että Suomi olisi valinnut samoin kuin Ruotsi? Miten valinta vaikuttaa Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittiseen asemaan ja Venäjän käyttäytymiseen Suomea kohtaan nyt ja jatkossa?

Jos Suomi olisi Naton jäsen, menettäisimme automaattisesti mahdollisuuden olla kriisin ulkopuolella.”, totesi presidenttiehdokas Sauli Niinistö Ylen vaalitentissä joulukuussa (Yle Areena 14.12.2017)

Myöhäisemmissä kannanotoissaan Niinistö itse ja Niinistön linjan neljä muuta presidenttiehdokasta ovat käytännössä tehneet Suomen Nato-jäsenyyden mahdottomaksi. Mahdottomaksi Niinistö teki sen jo silloin, kun vaati kansanäänestystä Nato-jäsenyyden ehdoksi. Niinistö itse ja Niinistön neljä perässähiihtäjää ovat asettaneet jäsenyyden hakuehdot niin tiukoiksi, etteivät tule koskaan toteutumaan. Esimerkiksi EU ei saa sellaista asemaa Venäjän silmissä sotilaallisena toimijana, että Venäjän vihamielisyys EU:ta kohtaan tulkittaisiin Niinistön linjan kannattajissa sellaiseksi, että Suomen olisi liityttävä Natoon.

Idea Niinistöllä ja hänen hengenheimolaisillaan on, että asetetaan jäsenyyshakemuksen täyttymisen ehdot niin vaikeiksi lauetakseen, ettei Suomen tarvitse koskaan hakea Nato-jäsenyyttä.

Yllättävää Niinistön kannonotoissa on myös se, ettei Ruotsin Nato-jäsenyys johtaisi Suomen Nato-jäsenyyteen, vaan Suomen tulisi selvittää mahdollisuudet pärjätä Naton ulkopuolella Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuusyhteistyön (Enhanced Opportunities Partner, EOP-Finland) ja isäntämaasopimuksen (Memorandum of understanding, MOU-Finland) voimin.

Suomi siis hakisi aktiivisesti ratkaisua pysyä Naton ulkopuolella, vaikka Ruotsi olisi hakenut jäsenyyttä. Tämä olisi ensimmäinen kerta toisen maailman sodan jälkeen, jolloin Suomi ei pyrkisi seuraaman Ruotsia länsi-integraatiossa vaan päinvastoin. Suomen ja Ruotsin tiet eroaisivat länsi-integraatiossa.

Niinistön linjan edustajat luottavat Ruotsin sosiaalidemokraatteihin, että Ruotsi ei hakisi Nato-jäsenyyttä eikä esimerkkisi Nato-jäsenyyttä kannattava porvarihallitus saisi käännettyä sosiaalidemokraattien Nato-jäsenyysnäkemystä.

Niinistön linjan edustajien olisi syytä kuitenkin nähdä, kuinka paljon vaikutusvaltaa porvaripuolueilla on ollut tällä hallituskaudella sosiaalidemokraattien johtaman vähemmistöhallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisiin linjauksiin. Nato-myönteinen puolustusministeri Hultqvist on käyttänyt porvaripuolueita hyväkseen ajaakseen Nato-myönteistä linjaansa demarikentässä.

Esimerkkejä porvaripuolueiden vaikutuksesta demarien vähemmistöhallitukseen löytyy Ruotsin parlamentin pöytäkirjoista runsaasti. Porvaripuolueilla on ollut suuri vaikutus mm. Ruotsin puolustusstrategian muotoilussa (Regeringens proposition 2014/15:109), solmittuihin puolustusyhteistyösopimuksiin Nato-maiden kanssa (esim. Regeringen 8.6.2016, Statement of Intent, SOI) ja Patriot-ilmatorjuntajärjestelmän hankintaan Yhdysvalloista (Regeringen 7.11.2017). Puolustusministeri Peter Hultqvistilla olisi ollut noissa hankkeissa paljon vaikeampaa ilman porvaripuolueiden tukea.

                                                                                          ****

Missään puolustukseen liittyvässä asiassa ei pienen maan ole hyvä olla yksin. Niinistö on linjallaan ajanut Suomen yhä enemmän yksin olevaksi suhteessa Venäjän uhkaan.

Suomi haluaisi pysytellä Itämeren ympäristössä tai arktisella alueella puhkeavassa sotilaallisessa kriisissä kriisin ulkopuolella. Suomi harkitsisi tilanteen mukaan kriisiin tai sotaan osallistumista.

Ratkaisevaa Suomen aseman määrittelyssä on siis Niinistön sanoin ”halukkuus pysytellä kriisin ulkopuolella”. Toki jokainen maa haluaa pystyllä kriisin ulkopuolella, mutta sen perusteella ei saisi antaa mahdolliselle vihollisvallalle vaikutusmahdollisuuksia ennalta. Puolustuspolitiikan keskeinen tavoite tulee olla hyökkäyskynnyksen nostattaminen, mitä Niinistön ilmoitus ei taida tehdä.

Venäjä on varmasti havainnut Suomen epäröinnin ja sen linjamäärittelyn, jonka Suomi teki vuoden 2016 alkupuolella. Venäjä luokittelee Suomen lännen heikoimmaksi lenkiksi.

Perusongelma tuossa Niinistön linjassa pitemmällä aikavälillä on se, että Venäjä pääsee vaikuttamaan Suomen asemaan. Ulko- ja turvallisuuspoliittinen matka Ruotsiin vain kasvaa. Suomi liukuu askel askeleelta kohti Venäjää ja tilannetta, jossa Venäjä voi määritellä Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittista asemaa ja Suomen käyttäytymistä kriisissä. Suomi tavallaan sitoo itseänsä Venäjään ja Venäjän toimiin. Liukuminen on nähtävissä presidenttiehdokas Niinistön lausumissa presidentinvaalitenteissä Paavo Väyrysen luomassa vaalipaineessa.

Lopputuloksena voi olla, ettei Natossa eikä etenkään Yhdysvalloissa oikein luoteta Suomeen ja Suomen käyttäytymiseen kriisissä tai sodassa. Suomi alettaisiin nähdä kylmän sodan aikaisessa tilanteessa, jolloin Neuvostoliitolla oli YYA-sopimuksen kautta lopullinen sananvalta Suomen käyttäytymiseen sotilaallisessa kriisissä tai sodassa. Loppuniitti tuolle kehityskululle olisi Ruotsin Nato-jäsenyys ja Suomen pysyminen Nato ulkopuolella.

Sotilaallisesti Suomi nähtäisiin vastaavina valtiona kuin Ukraina, Valko-Venäjä tai Moldova.  Suomen ei pidä kuvitella EU-jäsenyyden kautta itsellensä mitään sellaista asemaa, jota muutkaan eivät kykene lännessä Suomelle kuvittelemaan.

Meidän on helppo kuvitella, miten Natossa ja Yhdysvalloissa sekä etenkin Baltian maissa reagoitaisiin Ruotsin ilmoitukseen linjamuutoksesta: ”Ruotsilla on halukkuus pysytellä Itämeren ympäristössä puhkeavassa kriisissä ulkopuolella”. Nato ja Yhdysvallat eivät voisi enää luottaa Ruotsiin osana läntistä puolustusta. Myös Suomelle Ruotsin tuollainen ilmoitus olisi hirvittävä. Venäjä näkisi mahdollisuuden painostaa Ruotsia todellakin pysymään ulkopuolella, mikä helpottaisi Venäjän mahdollista interventiota esimerkiksi Baltian maihin ja Suomeen. Tuollaisella ilmoituksella olisi äärimmäisen suuri merkitys Itämeren turvallisuustilanteeseen.

Jos läntinen Itämerta koskeva puolustussuunnitelma tehtäisiin ilman Ruotsin myötävaikutusta ja apua, miksi Naton ja Yhdysvaltojen tulisi auttaa Ruotsi kriisissä tai sodassa? Olisiko Ruotsin auttaminen Naton ja Yhdysvaltojen etujen mukaista vai pidettäisiinkö Ruotsi menetettynä mahdollisuutena, jonka auttaminen ei olisi Naton ja Yhdysvaltain etujen mukaista?

Suomen ”halukkuus pysytellä ulkopuolella Itämeren ympäristössä puhkeavassa kriisissä ” -ilmoituksella on suuri merkitys Itämeren turvallisuustilanteeseen. Suomi on kavahtanut Baltian auttamista mahdollisessa kriisissä tai sodassa, mikä ei ole ollut Suomen etujen mukaista. Tuollaiset ilmoitukset laskevat Venäjän kynnystä sotilaallisen intervention suorittamiseen. Suomessa ei aina oikein tajuta, miten suuria vaikutuksia sen vähäiseltä näyttävillä ilmoituksilla voikaan olla.

Niinistön linja antaa tosiasiallisesti päätösvallan Suomen Nato-jäsenyydestä Venäjälle. Suomi on ilmoittanut kriteerit, joilla se pysyy Naton ulkopuolella ja Venäjällä on vaikutusmahdollisuus noiden kriteereiden täyttymiseen. Venäjä voi siis ohjata Suomen käyttäytymistä.

Niinistön linja on huono linja Suomen etujen kannalta.

                                                                                          ****

Yhdysvallat on uudessa viime perjantaina tammikuun 19. päivänä 2018 julkaistussa puolustusstrategiassaan kirjannut vahvoja kannanottoja itäisen Euroopan turvallisuudesta suhteessa Venäjän uhkaan (National Defense Strategy Summary of the United States America 2018). Vastaavia kirjauksia on myös joulukuussa julkaistussa kansallisen turvallisuuden asiakirjassa (National Security Strategy of the United States of America 2018).

Yhdysvaltain puolustusvoimien logistiikkalaitoksella (The Defense Logistics Agency, DLA) on IBex-ohjelma (Industrial Base Extension), joka kehitettiin huolto- ja materiaalitoimitusvalmiuden mittaamiseksi Yhdysvaltain ulkopuolella. Sanatarkasti IBex-ohjelma määritellään näin:

IBex was developed as an Industrial Preparedness Measure (IPM) in order to gain global commercial asset visibility to support US Military operations and natural disasters, and to gain access to these commercial capabilities if required. As DLA’s mission is to respond quickly to worldwide events, IBex was formed to enhance strategic partnerships with industry experts, to allow government planners to leverage the expertise of the commercial sector.

Vapaasti suomennettuna:

IBex kehitettiin huolto- ja materiaalitoimitusvalmiuden mittaamiseksi (IPM), jotta saataisiin [tietoa] maailmalaajuisesti yksityisten kaupallisten toimijoiden hyödykkeiden toimitusvalmiudesta tukemaan Yhdysvaltojen sotilasoperaatioita ja luonnonkatastrofeja sekä jotta saataisiin näitä valmiuksia tarvittaessa. Koska DLA:n tehtävänä on vastata nopeasti maailmanlaajuisiin tapahtumiin, IBex perustettiin tehostamaan strategisia kumppanuuksia yksityisten kaupallisten toimijoiden kanssa, jotta Yhdysvaltain hallituksen asiantuntijat voisivat hyödyntää näiden yksityisten toimijoiden asiantuntemusta.

DLA on julkaissut netissä hankintailmoituksen koskien tarvikkeisiin (Sources of Supplies), kuljetuksiin (Transportation Arrangements and Custom Protocol), varastointiin (Storage Facilities, Distribution, and Material Handling Specifics) ja muiden erilaisiin palveluihin (Miscellaneous Services) liittyviä hankintoja eri Euroopan maissa.

Kyse on siitä, että jos yhdysvaltalaisjoukkoja on jossakin maassa, he tietävät, miten ostaa joukkojen ylläpitoon liittyviä materiaaleja ja palveluja yksityiseltä sektorilta kyseisessä maassa.

Tarjouspyyntö liittyy Yhdysvaltain Eurooppa-joukkoihin EUCOM:iin (United States European Command, EUCOM).

Tarjouspyyntöjä on yhteensä viisi, joissa Eurooppa on jaettu alueisiin seuraavasti:

  • EUCOM A, Balkanin alue koskien Albaniaa, Bosniaa ja Hertsegovinaa, Bulgariaa, Romaniaa, Serbiaa, Montenegroa ja Kreikkaa (tarjouspyyntö EUCOM A)

  • EUCOM B, Keski-Eurooppa (Central Europe) koskien Itävaltaa, Kroatiaa, Tšekkiä, Unkaria, Slovakiaa Sloveniaa ja Saksaa (tarjouspyyntö, EUCOM B)

  • EUCOM C, Itä-Eurooppa koskien Suomea, Puolaa, Valko-Venäjää, Ukrainaa ja Moldovaa (tarjouspyyntö, EUCOM C)

  • EUCOM D, Länsi-Eurooppa koskien Belgiaa, Ranskaa, Italiaa, Irlantia, Hollantia, Portugalia, Espanjaa, Sveitsiä ja Iso-Britanniaa (tarjouspyyntö, EUCOM D)

  • EUCOM E, Pohjois-Eurooppa koskien Norjaa, Ruotsia, Tanskaa, Islantia, Viroa, Latviaa ja Liettuaa (tarjouspyyntö, EUCOM E)

Nuo viisi aluetta kukin muodottavat yhtenäisen kokonaisuuden. Kun sijoittaa maat ryhmittäin kartalle, alueet ovat loogisia maantieteellisiä kokonaisuuksia ja puolustusalueita yhtä maata lukuun ottamatta.

Tuo yksi maa omana erillisenä yksinäisenä saarekkeena on Suomi, jota ei ole sijoitettu muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamaan Pohjois-Euroopan ryhmään (EUCOM E).

Pohjoismaiden ja Baltian maiden muodostamaa kahdeksan maan ryhmää kutsutaan NB8-ryhmäksi (Nordic-Baltic Eight, NB8). EUCOM E olisi kuin NB8, jos Suomi olisi mukana tuossa EUCOM E -ryhmässä (kuva 2).

Suomi on erillään myös omasta muusta Itä-Euroopan EUCOM C -ryhmästä. EUCOM C ilman Suomea muodostaa maantieteellisen kokonaisuuden Venäjän rajaan liittyen Itämereltä Mustallemerelle (kuva 3).

Miksi Yhdysvallat on ryhmittänyt Suomen näin ikään kuin kaikesta muusta erilleen? Onko rajapituus Venäjän kanssa määrittelevä tekijä vastaavasti kuin Valko-Venäjällä ja Ukrainalla?

Mietitäänpä hieman tarkemmin EUCOM C- ja EUCOM E -ryhmiä. Pohjois-Euroopan EUCOM E:n maat ovat Nato-maita Ruotsia lukuun ottamatta, mutta Ruotsi on sitoutunut vuoden 2016 alkupuolella Baltian maiden puolustamiseen, kun puolestaan Suomi ei sitoutunut Itämerta koskeviin puolustusjärjestelyihin. EUCOM E:n maat ilman Suomea muodostavat toisistaan huolehtivan solidaarisen puolustuskokonaisuuden. Suomi olisi ollut tuossa ryhmässä poikkeus vuoden 2016 alkupuolella tekemällään päätöksellä.

Pohjois-Euroopan EUCOM C:n maista vain Puola on Nato-maa. Puolalle on tärkeää turvallisuustekijänä Ukraina ja Valko-Venäjä. Puola oli halukas ottamaan Ukrainan Nato-jäseniksi jo vuonna 2008, muttei onnistunut pyrkimyksissään. Saksa ja Ranska vastustivat Ukrainan Nato-jäsenyyttä, Yhdysvallat kannatti. Valko-Venäjä on tiukasti kiinni Venäjässä, mutta mahdollisessa sotilaallisessa kriisissä Puolalle Valko-Venäjä ja muut EUCOM C -ryhmän maat ovat tärkeitä Suomea lukuun ottamatta.

Tämä Suomen sijoittaminen yksinään omana saarekkeena EUCOM C -ryhmään on ensimmäinen konkreettinen esimerkki, mihin Suomi yksinään ja ainoana Niinistön linjan mukaisesti on itsensä asemoinut kauemmaksi muista länsimaista kohti Venäjän kainaloa.

Minun on kerta kaikkiaan vaikea ymmärtää, kuin Kokoomus, joka on tehty myönteisen päätöksen Suomen Nato-jäsenyydestä, on voinut tehdä päätöksen Nato-kielteisen ehdokkaan tukemisesta presidentinvaaleissa. Kokoomukselle kyllä kelpaa kaikissa vaaleissa Suomen Nato-jäsenyyttä kannattavien äänet, mutta puolue ei ole tehnyt yhtään mitään jäsenyyden eteenpäinviemiseksi vastaavasti kuin esimerkiksi sisarpuolue Ruotsissa. Kokoomuksen toiminta Nato-asiassa on hävettävää toimintaa.

]]>
12 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249794-presidentinvaaleissa-on-kolme-linjaa-ja-vain-kolme-edustajaa-valittavana#comments Itämeren turvallisuus Nato Presidentin vaalit 2018 Turpo Venäjän uhka Thu, 25 Jan 2018 18:38:07 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249794-presidentinvaaleissa-on-kolme-linjaa-ja-vain-kolme-edustajaa-valittavana
Presidenttiehdokkaiden turvallisuuspolitiikkaa YYA-Suomen argumenteilla http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249561-presidenttiehdokkaiden-turvallisuuspolitiikkaa-yya-suomen-argumenteilla <p>Eilen MTV3:n presidentinvaalitentissä nähtiin erittäin aktiivista debattia ehdokkaiden välillä eikä Sauli Niinistön haastajista ollut pulaa. On ehkä hieman valitettavaa, että ehdokkaat ovat &quot;heränneet&quot; vasta nyt kun vaaleihin on enää viikko aikaa mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.</p><p>Tentissä käytiin lävitse laajasti erilaisia kysymyksiä ja itselleni mielenkiintoisin osuus oli keskustelu turvallisuuspolitiikasta. Tuossa keskustelussa ehdokas Nils Torvalds sai hyvin kiteytettyä suomalaisen turvallisuuspolitiikan mielettömyyden:</p><p><em>&quot;Mauno Henrik Koivisto totesi, että YYA-sopimus ole enää voimassa. Jos kuunnellaan näitä muita niin nehän keskustelee tästä ikään kuin YYA-sopimus olisi ainakin heidän korviensa välissä voimassa. [...] Ensin alotetaan siitä mitä Venäjällä ajatellaan, tää on ensimmäinen ajatus, joka tulee näillä päähän. Sitten ryhdytään puhumaan, että EU:sta tulee sotilasliitto, joka ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Sen jälkeen puhutaan, että artikla 42.7 antaisi jotain turvallisuutta, sitä se ei anna.&quot;</em></p><p><strong>Kaikkialla mutta ei kuitenkaan missään</strong></p><p>Torvaldsin puheenvuoroissa tiivistyy Suomen 2020-luvun turvallisuuspolitiikan moniulotteisuus ja samalla turvallisuuspolitiikkamme paradoksi. Turvallisuuspolitiikka perustuu uskottavaan ja itsenäiseen puolustukseen, tiivistyvään puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa, Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä turvatakuihin ja toimintaan sotilasliitto Naton ulkopuolisena partnerina.</p><p>Yleisesti Suomessa poliitikot toistavat tämän rimpsun lausunnoissaan aina kun näyttää siltä, että Suomea ollaan viemässä yhteen sotilasliittoon. Paradoksaalisesti poliitikot haluavat ikäänkuin Suomen olevan mukana kaikkialla mutta käytännössä ei kunnolla missään. Mitä olen keskustellut viime vuosina upseerien kanssa niin puheissa nousee jatkuvasti esille heidän toivottomuutensa edellä kuvatun tilanteen kanssa. Selkeys on hukassa poliitikkojen toiveiden ja tekojen ollessa ristiriidassa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Puretaan paradoksi osiin, sillä nämä kaikki seuraavat kliseet tulivat myös esille eilisessä vaalitentissä.</p><p>Asevelvollisuusarmeija sekä uskottava ja itsenäinen puolustus edellyttävät merkittäviä panostuksia Suomen puolustusbudjettiin. Ilma- ja merivoimien kaluston modernisointi tulee viemään paljon resursseja mutta lisämäärärahoihin on suhtauduttu nihkeästi. Erityisesti poliittinen vasemmisto on tässä nihkeydessä kunnostautunut. Ruotsin kanssa halutaan tehdä yhteistyötä, mutta on epäselvää halutaanko suoranaista puolustusliittoa vai mitä.</p><p>Euroopan unionin turvatakuut Lissabonin sopimuksen perusteella voivat olla mitä tahansa väliltä panssarivaunu ja kuormallinen taateleita. Puolustusyhteistyön tiivistäminen tulee lopulta törmäämään Natoon. Jäsenmailla ei ole halua pystyttää päällekäistä komentorakennetta EU:lle. Naton suhteen olemme rauhankumppanuusohjelmassa, on isäntämääsopimusta sekä yhteisiä sotaharjoituksia. Mutta artikla 5. turvatakuita ei haluta. Niin ja onhan meillä vielä Nato-optio. Millään muulla maalla sitä ei ole eikä Naton päässäkään tunnuta ymmärtävän mitä suomalaiset sillä tarkoittavat. Tiedä ymmärrämmekö itsekään.</p><p><strong><a href="http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=345679">Nato </a>sekä ehdokkaat Haatainen, Kyllönen ja Niinistö</strong></p><p>Vaalitentissä ehdokas <a href="https://www.ulkopolitist.fi/2018/01/22/sdpn-ulkopoliittisen-valta-aseman-nousu-ja-tuho/">Haatainen </a>totesi &quot;Nils Torvalds on viemässä Suomen Natoon ja puolutusmenot ovat nousemassa 2%:n. Sitä edellyttää Nato.&quot; Tämä oli yksi eilisen vaalitentin limboista kun lausuman suhteuttaa laajempaan kontekstiin.&nbsp;&nbsp;</p><p>Varsinaiset kulut jäsenyydestä olisivat hyvin pienet. Sotilasliitto on pienten vuosikulujen organisaatio, vuositasolla menot ovat noin 5 miljardia euroa. Verrattuna Suomen BKT:hen tämä merkitsisi noin 55 miljoonan euron vuosikuluja.</p><p>Mitä tulee <a href="http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2018&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2018/tae/hallituksenEsitys/hallituksenEsitys.xml&amp;opennode=0:1:127:">puolustusbudjetteihin</a> niin Nato on asettanut tavoitteeksi 2% jäsenmaiden BKT:stä. Haataisen argumentoinnissa tämä olisi siis huono asia mikäli Suomi olisi Natossa. Kuitenkin mikäli Suomi haluaa pitää yllä uskottavaa ja itsenäistä puolustusta, tulee 2% osuus suhteessa <a href="https://www.tilastokeskus.fi/tup/suoluk/suoluk_kansantalous.html">BKT:hen</a> täyttymään lähitulevaisuudessa. Varsinkin kun puolustusbudjettiin lasketaan materiaali- ja kaluntohankinnat sekä palkka- ja eläkekulut päivittäisten käyttökulujen lisäksi.</p><p>Rauhaa kampanjassaan korostanut ehdokas Merja Kyllönen voisi perehtyä Pohjois-Atlantin sopimukseen, jonka alussa todetaan, että sopijapuolet &quot;yhdistävät voimansa yhteisen puolustuksen sekä rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen puolesta.&quot; Nato on siis rauhanliitto.</p><p>Kansalaisten kannalta olisi myös toivottavaa, että Tasavallan presidentti ja jatkokautta hakeva Sauli Niinistö toisi kantansa sotilasliiton suhteen selkeästi esiin. YLE:n vaalikoneessa ehdokas Niinistö ei ole nähnyt tarpeelliseksi vastata kysymykseen pitäisi Suomen hakea Nato-jäsenyyttä. Vaalitenteissa näkemykset jäsenyydestä ovat olleet niin monitulkintaisia etteivät ne taida mahtua edes kuuluisaa Nato-optioon.​</p><p>Huolestuttavaa oli kuitenkin vaalitentissä Suomen turvallisuusratkaisujen ulkoistaminen maamme rajojen ulkopuolelle. Liian usein mietitään mitä mieltä Moskovassa tai Tukholmassa ollaa kuin sitä, mikä olisi Suomen kannalta paras ratkaisu. Jos kokonaisturvallisuuden kannalta Nato on hyvä asia niin sitten jäsenyysprosessi kannattaa käynnistää. Jos taas liittoutumattomuus on Suomelle paras ratkaisu niin sitten on syytä panostaa resursseja uskottavaan puolustukseen. Ydinkysymys on se miten parhaiten turvataan Suomen ja suomalaisten turvallisuus? Ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut tulee aina tehdä tämän kysymyksen perusteella.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen MTV3:n presidentinvaalitentissä nähtiin erittäin aktiivista debattia ehdokkaiden välillä eikä Sauli Niinistön haastajista ollut pulaa. On ehkä hieman valitettavaa, että ehdokkaat ovat "heränneet" vasta nyt kun vaaleihin on enää viikko aikaa mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Tentissä käytiin lävitse laajasti erilaisia kysymyksiä ja itselleni mielenkiintoisin osuus oli keskustelu turvallisuuspolitiikasta. Tuossa keskustelussa ehdokas Nils Torvalds sai hyvin kiteytettyä suomalaisen turvallisuuspolitiikan mielettömyyden:

"Mauno Henrik Koivisto totesi, että YYA-sopimus ole enää voimassa. Jos kuunnellaan näitä muita niin nehän keskustelee tästä ikään kuin YYA-sopimus olisi ainakin heidän korviensa välissä voimassa. [...] Ensin alotetaan siitä mitä Venäjällä ajatellaan, tää on ensimmäinen ajatus, joka tulee näillä päähän. Sitten ryhdytään puhumaan, että EU:sta tulee sotilasliitto, joka ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Sen jälkeen puhutaan, että artikla 42.7 antaisi jotain turvallisuutta, sitä se ei anna."

Kaikkialla mutta ei kuitenkaan missään

Torvaldsin puheenvuoroissa tiivistyy Suomen 2020-luvun turvallisuuspolitiikan moniulotteisuus ja samalla turvallisuuspolitiikkamme paradoksi. Turvallisuuspolitiikka perustuu uskottavaan ja itsenäiseen puolustukseen, tiivistyvään puolustusyhteistyöhön Ruotsin kanssa, Euroopan unionin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä turvatakuihin ja toimintaan sotilasliitto Naton ulkopuolisena partnerina.

Yleisesti Suomessa poliitikot toistavat tämän rimpsun lausunnoissaan aina kun näyttää siltä, että Suomea ollaan viemässä yhteen sotilasliittoon. Paradoksaalisesti poliitikot haluavat ikäänkuin Suomen olevan mukana kaikkialla mutta käytännössä ei kunnolla missään. Mitä olen keskustellut viime vuosina upseerien kanssa niin puheissa nousee jatkuvasti esille heidän toivottomuutensa edellä kuvatun tilanteen kanssa. Selkeys on hukassa poliitikkojen toiveiden ja tekojen ollessa ristiriidassa.  

Puretaan paradoksi osiin, sillä nämä kaikki seuraavat kliseet tulivat myös esille eilisessä vaalitentissä.

Asevelvollisuusarmeija sekä uskottava ja itsenäinen puolustus edellyttävät merkittäviä panostuksia Suomen puolustusbudjettiin. Ilma- ja merivoimien kaluston modernisointi tulee viemään paljon resursseja mutta lisämäärärahoihin on suhtauduttu nihkeästi. Erityisesti poliittinen vasemmisto on tässä nihkeydessä kunnostautunut. Ruotsin kanssa halutaan tehdä yhteistyötä, mutta on epäselvää halutaanko suoranaista puolustusliittoa vai mitä.

Euroopan unionin turvatakuut Lissabonin sopimuksen perusteella voivat olla mitä tahansa väliltä panssarivaunu ja kuormallinen taateleita. Puolustusyhteistyön tiivistäminen tulee lopulta törmäämään Natoon. Jäsenmailla ei ole halua pystyttää päällekäistä komentorakennetta EU:lle. Naton suhteen olemme rauhankumppanuusohjelmassa, on isäntämääsopimusta sekä yhteisiä sotaharjoituksia. Mutta artikla 5. turvatakuita ei haluta. Niin ja onhan meillä vielä Nato-optio. Millään muulla maalla sitä ei ole eikä Naton päässäkään tunnuta ymmärtävän mitä suomalaiset sillä tarkoittavat. Tiedä ymmärrämmekö itsekään.

Nato sekä ehdokkaat Haatainen, Kyllönen ja Niinistö

Vaalitentissä ehdokas Haatainen totesi "Nils Torvalds on viemässä Suomen Natoon ja puolutusmenot ovat nousemassa 2%:n. Sitä edellyttää Nato." Tämä oli yksi eilisen vaalitentin limboista kun lausuman suhteuttaa laajempaan kontekstiin.  

Varsinaiset kulut jäsenyydestä olisivat hyvin pienet. Sotilasliitto on pienten vuosikulujen organisaatio, vuositasolla menot ovat noin 5 miljardia euroa. Verrattuna Suomen BKT:hen tämä merkitsisi noin 55 miljoonan euron vuosikuluja.

Mitä tulee puolustusbudjetteihin niin Nato on asettanut tavoitteeksi 2% jäsenmaiden BKT:stä. Haataisen argumentoinnissa tämä olisi siis huono asia mikäli Suomi olisi Natossa. Kuitenkin mikäli Suomi haluaa pitää yllä uskottavaa ja itsenäistä puolustusta, tulee 2% osuus suhteessa BKT:hen täyttymään lähitulevaisuudessa. Varsinkin kun puolustusbudjettiin lasketaan materiaali- ja kaluntohankinnat sekä palkka- ja eläkekulut päivittäisten käyttökulujen lisäksi.

Rauhaa kampanjassaan korostanut ehdokas Merja Kyllönen voisi perehtyä Pohjois-Atlantin sopimukseen, jonka alussa todetaan, että sopijapuolet "yhdistävät voimansa yhteisen puolustuksen sekä rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen puolesta." Nato on siis rauhanliitto.

Kansalaisten kannalta olisi myös toivottavaa, että Tasavallan presidentti ja jatkokautta hakeva Sauli Niinistö toisi kantansa sotilasliiton suhteen selkeästi esiin. YLE:n vaalikoneessa ehdokas Niinistö ei ole nähnyt tarpeelliseksi vastata kysymykseen pitäisi Suomen hakea Nato-jäsenyyttä. Vaalitenteissa näkemykset jäsenyydestä ovat olleet niin monitulkintaisia etteivät ne taida mahtua edes kuuluisaa Nato-optioon.​

Huolestuttavaa oli kuitenkin vaalitentissä Suomen turvallisuusratkaisujen ulkoistaminen maamme rajojen ulkopuolelle. Liian usein mietitään mitä mieltä Moskovassa tai Tukholmassa ollaa kuin sitä, mikä olisi Suomen kannalta paras ratkaisu. Jos kokonaisturvallisuuden kannalta Nato on hyvä asia niin sitten jäsenyysprosessi kannattaa käynnistää. Jos taas liittoutumattomuus on Suomelle paras ratkaisu niin sitten on syytä panostaa resursseja uskottavaan puolustukseen. Ydinkysymys on se miten parhaiten turvataan Suomen ja suomalaisten turvallisuus? Ulko- ja turvallisuuspoliittiset ratkaisut tulee aina tehdä tämän kysymyksen perusteella.

]]>
2 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249561-presidenttiehdokkaiden-turvallisuuspolitiikkaa-yya-suomen-argumenteilla#comments Nato Nils Torvalds Presidentinvaalit 2018 Sauli Niinistö Turpo Mon, 22 Jan 2018 10:34:54 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249561-presidenttiehdokkaiden-turvallisuuspolitiikkaa-yya-suomen-argumenteilla
Ruotsin Nato-ratkaisu voi olla lähempänä kuin uskommekaan http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249537-ruotsin-nato-ratkaisu-voi-olla-lahempana-kuin-uskommekaan <p>Eilen sunnuntaina Kallion kirkossa pidetyssä MTV:n vaalitentissä nähtiin pääosin tuttua jaappaisua lukuun ottamatta Nato-jäsenyyttä koskevaa keskustelua. Vihreiden Pekka Haavisto&nbsp;<em>huolestui&nbsp;</em>Nils Torvaldsin Nato-kannasta tämän todettua, että&nbsp;<em>jos käy sillä tavalla, että Ruotsi tekee tämän päätöksen ja nämä muut seitsemän sitten vain änkyttävät, että eivät pysy edes omassa hallitusohjelmassaan mitä Natoon tulee, niin ei siinä ole naurun paikka.&nbsp;</em>Haaviston mukaan Torvaldsin Nato-kanta on huolestuttava ja tämä vähättelee Euroopan puolustusyhteistyön kehittämistä.</p><p>On hiukan surullista, että niinkin kovan luokan kansainvälisen politiikan osaaja kuin Haavisto pitää&nbsp;<em>huolestuttavana&nbsp;</em>sitä, että presidenttiehdokkaista edes yksi kehtaa oikeasti ajaa Nato-jäsenyyttä ja ei nojaa joko Nato-optioharhakuvitelmiin, ruusunpunaisiin reaalipolitiikasta irtautuneisiin unelmahöttötarinoihin tai vanhaan YYA-liturgiseen Kremlin edun ajamiseen.&nbsp;</p><p>On tosiasia, että Ruotsin Nato-jäsenyys voi yllättää meidät - ja pahasti. Ainakaan Ruotsi ei tule odottelemaan sitä, että me tulemme loppujen lopuksi johonkin lopputulokseen, vaan siellä tullaan muuttuneen turvallisuustilanteen johdosta tekemään johtopäätökset, jotka nojaavat joko sen ääneen sanomiseen, että maa varautuu toimimaan yksin, tai länsinaapurimme hakee Nato-jäsenyyttä. Suomessa askelta kumpaankaan suuntaan sen sijaan ei haluta ottaa ja sellaiseen viittaaminenkin on ehdokas Haaviston mielestä huolestuttavaa.&nbsp;</p><p>Niinistö puolestaan tiivisti oman jahnailulinjansa oikein ytimekkäästi: t<em>ässä tilanteessa minä en olisi lähdössä Natoon ja jos olosuhteet säilyvät tällaisina, ei ole syytä.</em></p><p>Ilmeisesti turvallisuustilanne Euroopassa ja Venäjän toiminta ovat niin hyvällä tolalla, että ne eivät edellytä Suomelta minkäänlaisia turvallisuuspoliittisia suunnanmuutoksia Nato-asian osalta. Jos olosuhteet tästä paranevat, niin suunta on selvä, mutta jos olosuhteet tästä huononevat - niin kuinka huonoiksi tilanteen pitää kehittyä, että presidenttimme mielestä jotain pitäisi tehdä?&nbsp;</p><p>Oli miten oli, niin todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa.&nbsp; Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos&nbsp;<em>vakavasti kiristyneessä tilanteessa&nbsp;</em>- pahemmasta puhumattakaan - hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.</p><p>Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella.&nbsp; Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen.&nbsp; Niin täällä Suomessa kuin rajojemme ulkopuolellakin.</p><p>Suomalaiskansallinen turvallisuuspoliittinen jahnailu on ikävää, sillä&nbsp;tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole, eikä Euroopan tiivistyvä puolustusyhteistyökään tule sellaista antamaan havaittavissa olevassa lähitulevaisuudessa. Sen sanominen ääneen ei ole sinänsä kannatettavan toiminnan vähättelyä, vaikka Haavisto niin väittääkin.</p><p>Vaikka nyt on käynnissä tärkeät vaalit ja asiasta pitäisi todella käydä vääntöä sanomalla eri vaihtoehdot ääneen,&nbsp; näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää - jos se on edes koskaan ollut - mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino. Sanomattakin selvää on, ettei Suomen tie ole Ruotsin tie. Muuttuneesta toiminta- ja ajattelumallista kertoo paremmin kuin hyvin se, että maassa ymmärrettiin asevelvollisuuden lakkautamisen olleen epärealistisille kuvitelmille perustunut virhe.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Palautetta voi lähettää osoitteeseen&nbsp;<a class="mailto" href="mailto:vpleivo@gmail.com">vpleivo@gmail.com</a></p><p><br />Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä&nbsp;<a href="https://www.facebook.com/KitinaaNalakamaasta" target="_blank">Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani.</a>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="https://www.facebook.com/Veli-Pekka-Leivo-256153654500775/" target="_blank">Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo</a>&nbsp;- siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Eilen sunnuntaina Kallion kirkossa pidetyssä MTV:n vaalitentissä nähtiin pääosin tuttua jaappaisua lukuun ottamatta Nato-jäsenyyttä koskevaa keskustelua. Vihreiden Pekka Haavisto huolestui Nils Torvaldsin Nato-kannasta tämän todettua, että jos käy sillä tavalla, että Ruotsi tekee tämän päätöksen ja nämä muut seitsemän sitten vain änkyttävät, että eivät pysy edes omassa hallitusohjelmassaan mitä Natoon tulee, niin ei siinä ole naurun paikka. Haaviston mukaan Torvaldsin Nato-kanta on huolestuttava ja tämä vähättelee Euroopan puolustusyhteistyön kehittämistä.

On hiukan surullista, että niinkin kovan luokan kansainvälisen politiikan osaaja kuin Haavisto pitää huolestuttavana sitä, että presidenttiehdokkaista edes yksi kehtaa oikeasti ajaa Nato-jäsenyyttä ja ei nojaa joko Nato-optioharhakuvitelmiin, ruusunpunaisiin reaalipolitiikasta irtautuneisiin unelmahöttötarinoihin tai vanhaan YYA-liturgiseen Kremlin edun ajamiseen. 

On tosiasia, että Ruotsin Nato-jäsenyys voi yllättää meidät - ja pahasti. Ainakaan Ruotsi ei tule odottelemaan sitä, että me tulemme loppujen lopuksi johonkin lopputulokseen, vaan siellä tullaan muuttuneen turvallisuustilanteen johdosta tekemään johtopäätökset, jotka nojaavat joko sen ääneen sanomiseen, että maa varautuu toimimaan yksin, tai länsinaapurimme hakee Nato-jäsenyyttä. Suomessa askelta kumpaankaan suuntaan sen sijaan ei haluta ottaa ja sellaiseen viittaaminenkin on ehdokas Haaviston mielestä huolestuttavaa. 

Niinistö puolestaan tiivisti oman jahnailulinjansa oikein ytimekkäästi: tässä tilanteessa minä en olisi lähdössä Natoon ja jos olosuhteet säilyvät tällaisina, ei ole syytä.

Ilmeisesti turvallisuustilanne Euroopassa ja Venäjän toiminta ovat niin hyvällä tolalla, että ne eivät edellytä Suomelta minkäänlaisia turvallisuuspoliittisia suunnanmuutoksia Nato-asian osalta. Jos olosuhteet tästä paranevat, niin suunta on selvä, mutta jos olosuhteet tästä huononevat - niin kuinka huonoiksi tilanteen pitää kehittyä, että presidenttimme mielestä jotain pitäisi tehdä? 

Oli miten oli, niin todellisuudessa Nato-optiota ei ole olemassa. Me voimme liittyä sotilasliittoon vain hyvän sään vallitessa. Nato-jäsenyys ei ole mikään automaatti ja me emme ole minkään sortin erityisasemassa.  Suomen kannalta ainoa potentiaalinen merkittävä sotilaallinen uhka tulee Venäjältä ja on selvää, että jos vakavasti kiristyneessä tilanteessa - pahemmasta puhumattakaan - hakisimme jäsenyyttä, jokainen Nato-maa joutuisi miettimään, haluavatko he jäseneksi maan, jonka takia he voisivat joutua konfliktiin Venäjän kanssa.

Maat Norjasta Italiaan, Kanadasta Turkkiin, raskaasti varustautuvasta Puolasta Atlantin rannikon keskieurooppalaisiin vapaamatkustajiin joutuisivat miettimään, onko Suomen jäsenyys riskin arvoinen. Yksikin ei kaataisi jäsenyytemme. Tiukan paikan tullen maat voisivat myös kiristää meiltä myönnytyksiä, joita emme osaa ehkä nyt edes kuvitella.  Käytännössä optiota ei siis ole, sillä yhdenkin parlamentin kielteinen kanta kaataisi hakemuksemme. Kaikki asioita oikeasti ymmärtävät tietävät sen.  Niin täällä Suomessa kuin rajojemme ulkopuolellakin.

Suomalaiskansallinen turvallisuuspoliittinen jahnailu on ikävää, sillä tällainen toiminta haittaa realiteettien ymmärtämistä. Jos me emme liity sotilasliittoon, meidän on varauduttava siihen, että olemme todellakin yksin. Nato-optioajattelu luo monille valheellista turvallisuudentunnetta ja välttelemme vastaamasta todella kysymykseen siitä, että haluammeko olla yksin Venäjän lähiulkomaana, vai emme. EU-jäsenyys tuo toki turvaa, mutta mikään sotilaallinen selkänoja se ei ole, eikä Euroopan tiivistyvä puolustusyhteistyökään tule sellaista antamaan havaittavissa olevassa lähitulevaisuudessa. Sen sanominen ääneen ei ole sinänsä kannatettavan toiminnan vähättelyä, vaikka Haavisto niin väittääkin.

Vaikka nyt on käynnissä tärkeät vaalit ja asiasta pitäisi todella käydä vääntöä sanomalla eri vaihtoehdot ääneen,  näyttää kuitenkin sille, että jatkamme yhä vanhalla perinteisellä linjalla: hyvän sään aikaan me ajattelemme, ettei tarvetta sotilasliiton jäsenyydelle ole ja tilanteen kiristyessä olemme hiljaa toivoen parasta jäsenyyden mahdollisuuden etääntyessä. Nato-optio ei ole enää - jos se on edes koskaan ollut - mikään ässä hihassamme pelattavaksi tilanteessa, jossa Kreml käyttäytyy ikävästi, vaan siitä on tullut rasite ja asemaamme heikentävä hokemalla todeksi hoettu poliittinen harhautuskeino. Sanomattakin selvää on, ettei Suomen tie ole Ruotsin tie. Muuttuneesta toiminta- ja ajattelumallista kertoo paremmin kuin hyvin se, että maassa ymmärrettiin asevelvollisuuden lakkautamisen olleen epärealistisille kuvitelmille perustunut virhe. 

 

 

 

 

 

 

 

Palautetta voi lähettää osoitteeseen vpleivo@gmail.com


Jos haluat saada blogin parhaat palat Facebook-seinällesi ja aiheisiin liittyviä uutisia, käyhän tykkäämässä Kitinää Näläkämaasta FB-sivuani. 

 

Poliitikko-profiilini naamakirjasta myös nimelläni Veli-Pekka Leivo - siellä käsittelen enemmän, mutten ainoastaan Kajaanin ja Kainuun asioita sekä turvallisuuspolitiikkaa. 

 

 

 

 

 

]]>
47 http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249537-ruotsin-nato-ratkaisu-voi-olla-lahempana-kuin-uskommekaan#comments Kotimaa Nato Nato-optio Presidenttivaalit 2018 Turpo Turvallisuuspolititiikka Mon, 22 Jan 2018 04:56:28 +0000 Veli-Pekka Leivo http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249537-ruotsin-nato-ratkaisu-voi-olla-lahempana-kuin-uskommekaan
Yhdysvaltain uusi puolustusstrategia antaa vahvaa voimaa Natolle ja Euroopalle http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249523-yhdysvaltain-uusi-puolustusstrategia-antaa-vahvaa-voimaa-natolle-ja-euroopalle <p>&rdquo;<em>Russia has violated the borders of nearby nations and pursues veto power over the economic, diplomatic, and security decisions of its neighbors.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Venäjä on loukannut naapurivaltioittensa rajoja ja estää voimalla naapurivaltioittensa itsenäisiä taloudellisia, diplomaattista ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä.</em>&rdquo;</p><p>Nuo sanat lausui Yhdysvaltain puolustusministeri James (Jim) Mattis uuden kansallisen puolustusstrategian (National Defense Strategy) julkistamistilaisuudessa viime perjantaina 19.1.2018 (<a href="https://www.rferl.org/a/pentagon-mattis-calls-russia-china-revisionist-powers/28985632.html"><u>RFERL 19.1.2018</u></a>). Mattisin sanat on kirjattu myös tuohon puolustusstrategiaan.</p><p>Mattisin sanat olivat mieluisaa kuunneltavaa täällä Itä-Euroopassa ja Venäjän rajaan liittyvissä maissa. Varmasti myös Suomessa etenkin niille, jotka näkevät Suomen puolustuksen länsi-integraation ja Nato-jäsenyyden tärkeiksi Suomen turvallisuuden kannalta.</p><p>Mattisin sanat koskevat siis myös Suomea, jonka poliittiseen päätöksentekoon Venäjä on vaikuttanut. Kipein viimeinen merkityksellisempi esimerkki on pakolaiskysymys itärajalla vuonna 2016. Yhdysvallat kavahtaa nyt jopa virallisessa strategiassaan Venäjän vaikutusvaltaa niissä naapurimaissa, jotka pyrkivät pääsemään Venäjän vaikutusvallasta ja kahleiden rippeistä eroon täydelliseen itsemääräämisoikeuteen.</p><p>Tuo 11-sivuinen puolustuksen strategia-asiakirja löytyy 14-sivuisena pdf-tulosteena puolustusministeriön sivuilta (<a href="https://www.defense.gov/Portals/1/Documents/pubs/2018-National-Defense-Strategy-Summary.pdf"><u>National Defense Strategy Summary 2018</u></a>).</p><p>Presidentti Donald Trump julkisti uuden Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusstrategian (National Security Strategy of the United States of America, NSS) viime joulukuussa 18.12.2017. Tuo asiakirja löytyy 68-sivuisena pdf-tulosteena Valkoisen talon sivuilta (<a href="https://www.whitehouse.gov/wp-content/uploads/2017/12/NSS-Final-12-18-2017-0905.pdf"><u>National Security Strategy of the United States of America 2018</u></a>).</p><p>Kuten myös Suomessa on jo laajasti uutisoitu (esim. <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005532200.html"><u>HS 19.1.2018</u></a> ja <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10032496"><u>Yle. 19.1.2018</u></a>), noissa molemmissa asiakirjoissa on kirjattuna perustavaa laatua oleva Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjamuutos. Isis on nyt kutakuinkin kukistettu Syyriassa ja Irakissa. Kansallinen puolustusstrategian ja kansallinen turvallisuusstrategian tärkein painopiste ei ole enää terrorismi ääri-islamistisen uhan muodossa, vaan Kiina ja Venäjä, joita puolustusministeri Mattis kuvasi puolustusstrategian julkistamistilaisuudessa revisionistisiksi valtioiksi.&nbsp;&nbsp;</p><p>Yhdysvallat on kirjannut noihin uusiin strategioihinsa kolme haastetta - tosiasiallisesti uhkatekijää tai vihollistahoa -, jotka määrittelevät turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sisältöä tulevina vuosina.</p><p>&rdquo;<em>Three main sets of challengers - the revisionist powers of China and Russia, the rogue states of Iran and North Korea, and transnational threat organizations, particularly jihadist terrorist groups - are actively competing against the United States and our allies and partners.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Kolme keskeistä haastetta - Kiina ja Venäjä revisionistisina valtioina, Iran ja Pohjois-Korea rosvovaltioina sekä yli valtiorajojen toimivat järjestöt ja erityisesti jihadistiterroristiryhmät - haastavat Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltain liittolaisia ja kumppaneita</em>.&rdquo;</p><p>Oheinen kirjaus löytyy kansallisen turvallisuusstrategian asiakirjasta.</p><p>Tässä yhteydessä revisionismi on ehkä historiallista revisionismia, toisin sanoen kyseiset valtiot Yhdysvaltain näkemyksen mukaan pyrkivät vääristelemään historiankirjoitusta ja historiallisten - myös lähihistorian - tosiasioiden kieltämistä päämääränä laajentaa rajoja sinne, missä ne joskus historiassa ovat olleet. Venäjä on kieltänyt sotilaallisen olemassaolonsa Itä-Ukrainassa ja sekaantumisen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Venäjä on pyrkinyt laajentamaan vaikutusvaltaansa ja aluettaan sinne, missä ne joskus historiassa ovat olleet Venäjän hallinnassa.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Suomessa käydään presidentinvaaleja. Kahdeksan presidenttiehdokkaan henkilökohtaiset vaalitentit on käyty ja ne löytyvät Yle Areenasta (<a href="https://areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-692"><u>Yle Areena</u></a>).</p><p>Luin nyt viikonloppuna nuo kaksi uutta Yhdysvaltain turvallisuutta ja puolustusta määrittelevää strategiaa.</p><p>Kansallinen puolustusstrategia julkaistiin presidenttiehdokkaiden henkilökohtaisten vaalitenttien jälkeen, mutta joulukuussa julkaistu kansallisen turvallisuuden strategia pitäisi kaikilla ehdokkailla olla luettuna. Presidentiksi pyrkivän tulee tuntea sekä Yhdysvaltain että Venäjän strategiat. Se on alkeisehto virkaan pyrkivälle. Yhdysvaltain ja Venäjän strategiat ovat keskeisiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavia asiakirjoja.</p><p>Vertasin vaaliehdokkaiden sanomisia siihen, mitä strategioihin on kirjattu Yhdysvaltojen sitoutumisesta Eurooppaan, Euroopan puolustamiseen, EU:hun, Natoon ja Naton perussopimuksen 5. artiklaan.</p><p>Uskallan väittää, että yksikään ehdokas ei ollut lukenut Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategiaa. Tuskinpa kukaan on vielä lukenut edes 11-sivuista puolustusstrategiaa. Ehdokkaiden Yhdysvaltoja koskevat kannanotot ovat olleet vaalitenteissä jostain Marsin jälkeisestä ulkoavaruudesta, jos niitä vertaa turvallisuusstrategian kirjauksiin. Yhdysvaltain politiikkaa vääristellään.</p><p>Perusvirhe ehdokkaiden ajatuksissa laidasta laitaan on se, etteivät he usko Yhdysvaltain olevan sitoutuneen Euroopan turvallisuuteen. Pahimmat kananotot on esittänyt Nils Torvalds, vaikka hän muutoin kannattaakin Suomen Nato-jäsenyyttä. Vanha kommunisti pulpahti esiin, ja hänen luonnehdintaa Yhdysvalloista värittää liikaa presidentti Trumpin persoona.</p><p>Ehdokkaat eivät oikein luota Yhdysvaltoihin ja siihen, että Yhdysvallat olisi sitoutunut Euroopan turvallisuuteen ja Venäjän luoman uhan eliminoimiseen. Monet vastaukset ehdokkaiden vaalinauhoilla Yle Areenassa ovat puhuttavia. Erityisesti Pekka Haaviston vastaukset, mutta myös muiden.</p><p>&rdquo;<em>En usko kuitenkaan, että Yhdysvallat voi ikään kuin Suomen turvallisuutta taata tai sitä roolia tehdä.</em>&rdquo;, laukoi ehdokas Haavisto vaalitentissään (<a href="https://areena.yle.fi/1-4297512"><u>Yle Areena 16.1.2018, Haavisto</u></a>).</p><p>Ylen vaalikoneessa Yhdysvaltain kehitys huolestutti täysin ehdokkaista Pekka Haavistoa, Nils Torvaldsia ja Paavo Väyrystä. Yhdysvaltain kehitys huolestutti jokseenkin Tuula Haataista, Merja Kyllöstä ja Matti Vanhasta. Matti Vanhasen mukaan Yhdysvallat on eristäytymässä ja sen sisäinen vastakkainasettelu estää sitä tekemästä maailmankin tarvitsemia päätöksiä (<a href="https://vaalikone.yle.fi/presidentinvaali2018?lang=fi-FI#1"><u>Yle Vaalikone 2018</u></a>).</p><p>Matti Vanhaselle tiedoksi, ettei Yhdysvallat ole eristäytymässä ainakaan Euroopan puolustamisesta. Vanhasenkin on syytä lukea strategiat.</p><p>Minä en ole huolestunut Yhdysvaltain kehityksestä etenkään siltä osin kuin mitä se koskee Eurooppaa. Teot ratkaisevat, eivät puheet.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yksi mielenkiintoisimmista asioista on presidenttiehdokas Sauli Niinistön linjaus, missä tapauksissa Suomi voisi liittyä Natoon. Sanatarkasti Niinistö lausui Ylen joulukuisessa vaalitentissä seuraavasti (<a href="https://areena.yle.fi/1-4256853#autoplay=true"><u>Yle Areena 14.12.2017</u></a>):</p><p>&rdquo;<em>Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä. Jos tavallaan se etu joka meillä tällä hetkellä on, olisi menetetty. Mutta haluan nyt tässä todeta, että en oikein usko, että sellaiseen päädytään sen vuoksi, että tällä hetkellä Venäjä pyrkii lähentymään Euroopan unionia</em>&rdquo;</p><p>Niinistölle tiedoksi, ettei Venäjä ei ole pyrkinyt lähentymään Euroopan unionia.</p><p>Viholliseksi määrittely on vahva termi. Niinistö edellytti, että Venäjän pitäisi määritellä EU vihollisekseen. Uhaksi määrittely ei olisi Niinistön mielestä riittävää. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole noissa kahdessa strategiassa määritellyt ketään vihollisekseen, ei edes Pohjois-Koreaa. &rdquo;<em>Enemy</em>&rdquo;-sana löytyy kertaalleen vain kansallisen turvallisuuden strategiasta eikä sitä ole kohdistettu yhteenkään maahan.</p><p>Niinistö valitsi tarkoituksella termin, joka hänen ajatusrakennelman perustella ei koskaan toteutuisi eikä Suomen sen vuoksi tarvitsisi harkita koskaan tosimielessä Nato-jäsenyyttä.</p><p>Kuka tekee tulkinnan, milloin Venäjä näkee EU:n vihollistahokseen? Niinistön mukaan ilmoitus tulee Venäjältä ja me kyllä tietäisimme, milloin Venäjä näkee EU:n vihollisekseen.</p><p>Mielenkiintoista on, että Yhdysvallat on jo kirjannut kansallisen turvallisuuden strategiaan, että Venäjä näkee sekä Naton että EU:n vastaavanlaisina uhkina (&rdquo;<em>Russia views the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and European Union (EU) as threats.</em>&rdquo;).</p><p>Venäläiset alkoivat nähdä EU:n uhkana ja jopa Naton verrattavissa olevana vihollisena, kun EU asetti Venäjän-vastaisia pakotteita Krimin miehityksen jälkeen. Venäjä alkaa nähdä - jos on alkaakseen - EU:n vihollistahokseen talouteen liittyvien kysymysten kautta, ei sotilaalliseen varustautumiseen liittyvien kysymysten kautta. Sotilaalliseen varustautumiseen liittyviin uhkiin Venäjällä on varattu Nato, ei EU.</p><p>Jos ei Venäjän valtiojohto, niin Venäjän kansalaiset ovat jo alkaneet nähdä EU:ta ja etenkin Saksaa vihollistahona (<a href="http://ruspravda.info/Glavnie-druzya-i-vragi-Rossii-7705.html"><u>Русская правда 6.11.2016</u></a>). Venäläisten vihollisrankingin ykkönen oli syksyn 2016 mielipidemittauksessa Yhdysvallat (73 %) ja kakkonen Ukraina (32 %). Kun vielä vuonna 2008 venäläiset pitivät Saksaa yhtenä Venäjän tärkeimmistä liittolaisista (17 %), syksyn 2016 mielipidetiedustelussa Saksan asema Venäjän tärkeiden liittolaisten listalla oli romahtanut (2 %).</p><p>Venäjän VTSIOM-mielipidetutkimuskeskuksen (<a href="https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%92%D1%81%D0%B5%D1%80%D0%BE%D1%81%D1%81%D0%B8%D0%B9%D1%81%D0%BA%D0%B8%D0%B9_%D1%86%D0%B5%D0%BD%D1%82%D1%80_%D0%B8%D0%B7%D1%83%D1%87%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D1%8F_%D0%BE%D0%B1%D1%89%D0%B5%D1%81%D1%82%D0%B2%D0%B5%D0%BD%D0%BD%D0%BE%D0%B3%D0%BE_%D0%BC%D0%BD%D0%B5%D0%BD%D0%B8%D1%8F"><u>ВЦИОМ</u></a>) johtaja Valeri Valerievitšin (Валерий Валерьевич) kannanotto em. lehtijutussa kertoo paljon:</p><p>&rdquo;<em>США всегда были противником. А вот Германия расплачивается за ту позицию, которую она заняла. Вместо того чтобы быть честным брокером, посредником, она перешла на сторону противников России. Отличный имидж, который был у Германии на протяжении многих лет, если не разрушен, то в значительной мере надломлен.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvallat on aina ollut vastustaja. Saksa maksaa nyt siitä asemasta, minkä se on ottanut. Sen sijaan, että se olisi rehellinen neuvottelija, sovittelija, Saksa kääntyi Venäjän vastustajien puolelle. Erinomainen mielikuva, joka Saksalla oli monta vuotta [venäläisten keskuudessa], on suurelta osin menetetty, jos ei sentään tuhottu.</em>&rdquo;</p><p>Käännekohta oli EU:n pakotepäätökset. Venäläiset näkevät, että EU olisi Yhdysvaltain käsikassara taloudellisissa pakoteasioissa vastaavasti kuin Nato on Yhdysvaltain käsikassara sotilaallisissa asioissa.</p><p>Venäjä näkee EU:n pitkälti Saksan kautta. Jos Saksa aletaan nähdä vihollisena, myös EU aletaan nähdä vihollisena.</p><p>Nato voi muodostaa Venäjälle sen kokemaa sotilaallista uhkaa. EU voi muodostaa Venäjälle sen kokemaa taloudellista uhkaa. Presidenttiehdokas Niinistö sotki Naton ja EU:n keskenään, siis talouden ja puolustuksen, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Jos Venäjä näkee jonkun toimijan vain talouden kautta vihollisekseen, Venäjä voi kuitenkin reagoida myös sotilaallisesti.</p><p>Niinistö tuskin on miettinyt tuota viholliskuva-asiaa perinpohjaisesti, kun hän lausui Suomen Nato-jäsenyyden ehtoja vaalitentissä.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Saksan asemaa on syytä tarkalla tarkemmin lähtökohdista, milloin Venäjä alkaa nähdä ja näkee EU:n uhkatekijäksi tai jopa viholliseksi.</p><p>Saksalla on ollut liittokansleri Willy Brandtin idänpolitiikka (<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Ostpolitik"><u>Ostpolitik</u></a>) 1960-luvun lopulla luotuna. Tuo politiikka vaikuttaa osaltaan edelleen Saksan käyttäytymiseen Venäjää kohtaan vastaavasti kuin Suomessa vaikuttaa kylmän sodan aikana harjoitettu &rdquo;puolueettomuuspolitiikka&rdquo;.</p><p>Yhdysvallat on vuodesta 2014 vaatinut Nato-maiden puolustusmenoja kasvatettavaksi kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoden 2024 loppuun mennessä.</p><p>Saksa käytti puolustusmenoihinsa viime vuonna noin 1,2 prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on eurosummana noin 37 miljardia euroa. Esimerkiksi vuoden 2016 bruttokansantuoteluvulla (noin 3 134 miljardia euroa) Saksa joutuisi tekemään 25 miljardin euron lisäyksen puolustusbudjettiinsa kahden prosentin tavoitteeseen päästääkseen.</p><p>Jos Saksan bruttokansantuote kasvaisi keskimäärin kahden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2024 saakka, Saksa juotuisi kaksinkertaistamaan puolustusmenot vuoden 2016 tasosta. Saksan puolustusmenojen tulisi olla noin 73-74 miljardia euroa vuonna 2024.</p><p>Saksan puolustusmenot vuonna 2014 olivat noin 32 miljardia euroa ja 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kolmessa vuodessa Saksa ei ole tehnyt mitään puolustusbudjettinsa kasvattiseksi Yhdysvaltain kohtuullisten vaatimusten mukaisesti. Bruttokansantuoteosuus ei ole heilahtanut yhtään ylöspäin.</p><p>Saksa ottaa nyt hirvittäviä riskejä. Saksassa ei ole ollut toistaiseksi poliittista halukkuutta kasvattaa puolustusmenojaan. &rdquo;<em>Saksa pitää Naton puolustusbudjettivaatimusta rajuna</em>&rdquo; on kuvaava otsikko saksalaispoliitikkojen mielipiteistä (<a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/saksa-pitaa-naton-puolustusbudjettivaatimusta-rajuna/0bedf275-9727-385f-8293-24301cbab279"><u>Talouselämä 22.2.2017</u></a>).</p><p>Saksa on Euroopan ja EU:n johtovaltio. Saksan pitäisi olla esimerkin näyttäjä niin kaikille EU-maille kuin myös Euroopan Nato-maille. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että vuoden 2024 takarajan jälkeen Yhdysvallat vetäytyy Euroopasta ja jättää Euroopan oman onnettoman onnensa varaan. Saisimme kiittää siitä erityisesti Saksaa eurooppalaisena johtovaltiona.</p><p>Yhdysvallat on ainakin antanut riittävästi aikaa - kymmenen vuotta - vaatimattoman tavoitteen saavuttamiseksi. Euroopassa olisi ymmärrettävä, että kyse puolustuskyvyn nostossa on Euroopan omasta turvallisuudesta, ei kenenkään toisen.</p><p>Jos Euroopan Nato-maat eivät kykenisi pääsemään Yhdysvaltain asettamaan tavoitteeseen ja Yhdysvallat vetäytyisi Euroopasta, se merkitsisi sekä Naton että EU:n hajoamista. Itä-Euroopan maat, jotka ovat eniten Venäjän uhkaamia, olisivat valmiit hajottamaan myös EU:n Naton rinnalla. Edelleenkin vain Yhdysvallat kykenee pitämään Euroopan koossa sotilaallisella voimallaan ja sen luomalla turvalla. Tuo pitäisi etenkin Saksassa ymmärtää. Kyse on siis Itä-Euroopan EU- ja Nato-maista, jotka luottavat vain Yhdysvaltoihin.</p><p>Venäjä tulee näkemään EU:n mahdollisena vihollisena siis vain taloudellisin perustein, ei sotilaallisin perustein. EU:lla talousunionina ei tule olemaan koskaan sellaista sotilaallista voimaa, jonka Venäjä kokisi olevan uhan itsellensä. Sen sijaan samat EU-maat Natossa muodostavat jo nyt Venäjälle Venäjän mielestä sotilaallisen uhan ja jopa vihollistahon.</p><p>EU:n ja Yhdysvaltojen Venäjä-pakotteet on hyvä esimerkki, milloin Venäjä voisi nähdä EU:n uhkana ja jopa vihollisena. Pakotteet saivat Venäjän kansalaiset näkemään syksyn 2016 mielipidetiedustelun perusteella Saksan ja Saksan kautta myös EU:n Venäjälle vihamielisenä tahona. Saksa nähdään EU:n johtovaltiona ja Venäjällä vedetään tämän laatuisissa asioissa linjoja surutta suoriksi. EU on Saksan käsikassara ja Nato Yhdysvaltain käsikassara monissa venäläisajatuksissa.</p><p>Saksa joutuu nyt tarkasti miettimään suhteensa Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Saksa joutuu tekemään valintoja, joilla on suuri merkitys myös EU:lle. Tärkein valinta on, nostaako Saksa puolustusmenonsa kahden prosentin bruttokansantuoteosuuteen. Venäjä tietää kuvion. Venäjä tulee varmasti tekemään kaikkensa, ettei Saksa nostaisi puolustusbudjettiaan. Venäjän uhkailu tuttuun tapaan alkaa eikä vanhaa natsikorttiakaan varmasti jätetä käyttämättä, jos Saksa aloittaa puolustusbudjettinsa kasvattamisen Yhdysvaltain vaatimusten mukaisesti.</p><p>Toinen asia, jota Saksa joutuu miettimään, on EU:n ja Yhdysvaltain välinen suhde. Tiivistyykö suhde esimerkiksi noiden Yhdysvaltain uusien strategioiden puitteissa niin, että Venäjä näkee Yhdysvalloilla olevan vaikutusmahdollisuuksia EU:n Venäjä-politiikkaan ja käyttäisikö EU taloutta Venäjän näkökulmasta Venäjän etuja loukkaavasti. Yksi keskeinen asia on EU:n käyttämä venäläisenergia.</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p>Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategia ja kansallinen puolustusstrategia ovat selkeää tekstiä. Asiakirjat ovat helppolukuisia eivätkä edellytä korkeatasoista englannin kielen taitoa. Minäkin sain niistä jotain selvää.</p><p>Strategiat olisi täällä Euroopassa syytä lukea kokonaisuudessaan ja tarkasti. Vaatimus koskee nyt ehdottomasti myös Suomen presidenttiehdokkaita. Jos muutoin 68-sivuisen kansallisen turvallisuuden strategian lukeminen ei kiinnosta, niin vähintään <em>Europe</em>- ja <em>Western Hemisphere</em> -kappaleet sivuilta 47 ja 51 alkaen pitäisi kyetä lukemaan. 11-sivuinen puolustusstrategia on nopeasti luettu kokonaisuudessaan.</p><p>Tämän blogikirjoituksen kahteen viimeiseen kappaleeseen on koottu noista kahdesta strategiasta Eurooppaa, Natoa ja Venäjää koskevia kirjauksia englannin kielellä ja suomennettuna. Nuo kappaleet lukemalla pääsee jyvälle strategioiden sisällöstä Eurooppaa koskien. Kappaleiden lukeminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä tämän blogikirjoituksen johtopäätöksille. Tekstivalinnat asiakirjoista ovat blogikirjoittajan.</p><p>Strategiat eivät jätä kenellekään epäselvyyttä Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päämääristä ja vaatimuksista.</p><p>Yhdysvallat ei ole koskaan ollut näin sitoutunut kuin nyt näillä strategioilla liittolaisiinsa ja kumppaneihinsa, Eurooppaan ja Natoon. Aikaisemmin vastaavaa sitoutumista ei ole asiakirjoihin kirjattu yhtä selkeästi. Länsimaista Eurooppaa kehutaan Yhdysvaltain liittolaisena ja kumppanina maasta taivaaseen.</p><p>Kukaan ei voi enää Euroopassa sanoa, etteikö Yhdysvallat olisi sitoutunut Eurooppaan ja Euroopan turvallisuuteen. Yhdysvaltain sitoutuminen on sataprosenttista. Jos jollakin oli epäilys Trumpin valinnan jälkeen, että Yhdysvallat olisi luopumassa ja tuhoamassa maailmanlaajuista liittolais- ja kumppanimaiden turvallisuusverkostoaan, tuolle epäilykselle ei ole enää mitään perusteita. Yhdysvalloille turvallisuusverkoston keskeinen toimija on Nato. Nato sitoo Pohjois-Amerikan ja Euroopan pysyvästi toisiinsa. Suomi ei kuulu Natoon eikä siten turvallisuusverkoston ytimeen.</p><p>Puolustusstrategiaan kirjatut Yhdysvaltain vaatimukset Euroopalle ovat vähäiset. Hävettävän vähäiset. Jos edes noita vähäisiä vaatimuksia Eurooppa ei kykene täyttämään, Euroopan on syytä katsoa syvälle peiliinsä. Yhdysvalloilla olisi täysi oikeus irrottautua Euroopan turvallisuudesta.</p><p>Yhdysvaltain vähäinen vaatimus Euroopan Nato-maille on: puolustusmenot on kasvatettava kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä ja 20 prosenttia kasvatettavista puolustusmenoista tulee olla sotilaallisen kyvykkyyden lisäämistä. Eurooppalaisten Nato-maiden sotilaallisen voiman tulee olla siis 20 prosenttia nykyistä suurempi kuuden vuoden päästä vuonna 2024.</p><p>EU:n kansantuote on ollut kutakuinkin suuruusluokaltaan yhtä suuri kuin Yhdysvaltojen, ja tällä hetkellä EU:n bruttokansantuote on hieman suurempi kuin Yhdysvaltojen. Kahden prosentin BKT-vaatimus on sangen kohtuullinen.</p><p>Vaikka noihin kahteen strategiaan ei olekaan kirjattu, Yhdysvalloille olisi varmaankin riittävää, että läntinen Eurooppa kykenisi huolehtimaan edes omasta ja lähiympäristönsä turvallisuudesta. Nyt se ei ole kyennyt. Euroopassa soditaan tälläkin hetkellä verisesti.</p><p>Noiden kahden strategian perustella voidaan Yhdysvaltain tulevaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tiivistää seuraavasti:</p><ul><li><p>Kiina ja Venäjä - nuo kaksi revisionistista valtiota - ovat Yhdysvaltojen etuja eniten uhkaavat valtiot, perässä tulevat Iran ja Pohjois-Korea.</p></li><li><p>Yhdysvallat on voimakkaasti sitoutunut Euroopan turvallisuuteen, Natoon ja Naton perussopimuksen 5. artiklaan.</p></li><li><p>Yhdysvallat on sitoutunut Naton ja Euroopan puolustuksen kehittämiseen. Voimakas sitoutuminen on kirjattu strategioiden useissa eri kohdissa ja useilla eri sanamuodoilla.</p></li><li><p>Yhdysvallat on noteerannut strategioissaan Venäjän uhkaavat ja hyökkäävät toimet länsirajaan liittyvissä naapurimaissa, siis myös Suomessa. Yhdysvallat on noteerannut strategioissaan Venäjän pyrkimykset laajentaa eri keinoin vaikutuspiiriään kyseisissä maissa. Yhdysvallat pyrkii omalta osaltaan vahvistamaan myös niiden maiden puolustuskykyä, jotka eivät tällä hetkellä kuulu Natoon ja ovat Yhdysvaltain kumppanimaita. Yhdysvallat pyrkii siis kasvattamaan myös mm. Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä.</p></li><li><p>Yhdysvalat näkevät oman turvallisuutensa sidotun Euroopan turvallisuuteen. Jos Euroopan turvallisuus on vaarassa, niin myös Yhdysvaltain turvallisuus on vaarassa.</p></li><li><p>Venäjän länsirajalla Yhdysvaltain huolta lisää Venäjän mahdollinen virhearvio. Strategiassa käytetään &rdquo;<em>miscalculation</em>&rdquo;-termiä. Toisin sanoen Venäjä tekisi virhearviona sotilaallisesti jotain länsirajaansa liittyviä Nato-maita kohtaan sellaista, johon Yhdysvallat joutuisi vastaamaan.</p></li></ul><p>&nbsp;</p><hr /><p>&nbsp;</p><p><u>National Defense Strategy Summary 2018</u> -asiakirja, tekstilainaukset</p><p>Venäjä-sana (Russia) on mainittu tuossa Yhdysvaltain uudessa kansallista puolustusstrategiaa kuvaavassa asiakirjassa yksinään yhteensä kuusi kertaa. Kiina ja Venäjä (China and Russia) parivaljakkona on mainittu kolme kertaa. Yhdysvallat rinnastaa Kiinan ja Venäjän parivaljakoksi, joihin noudatetaan samanlaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Venäjää ei ole mainittu yhdessäkään kohtaa positiivisissa merkeissä. Nato-sana (NATO) on mainittu asiakirjassa yhteensä kolme kertaa.</p><p>Joitain Euroopalle merkityksellisiä lainauksia (alleviivaukset ovat blogikirjoittajan):</p><p>&ldquo;<em>The central challenge to U.S. prosperity and security is the reemergence of long-term, strategic competition by what the National Security Strategy classifies as revisionist powers. It is increasingly clear that China and Russia want to shape a world consistent with <u>their authoritarian model - gaining veto authority over other nations&rsquo; economic, diplomatic, and security decisions.</u></em>&rdquo;&nbsp;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Yhdysvaltain hyvinvoinnin ja turvallisuuden keskeinen haaste on pitkäaikaisen strategisen kilpailun uudelleentuleminen, minkä synnyttäjäksi kansallinen turvallisuusstrategia luokittelee revisionistiset valtiot. On yhä selvempää, että Kiina ja Venäjä haluavat muokata maailmaa, joka olisi yhtenevä <u>heidän autoritääriseen malliin - saada veto-oikeus muiden valtioiden taloudellisiin, diplomaattisiin ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin.</u></em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em><u>Concurrently, Russia seeks veto authority over nations on its periphery in terms of their governmental, economic, and diplomatic decisions, to shatter the North Atlantic Treaty Organization and change European and Middle East security and economic structures to its favor. The use of emerging technologies to discredit and subvert democratic processes in Georgia, Crimea, and eastern Ukraine is concern enough, but when coupled with its expanding and modernizing nuclear arsenal the challenge is clear.</u></em>&rdquo;</p><p><em>Another change to the strategic environment is a resilient, but weakening, post-WWII international order. In the decades after fascism&rsquo;s defeat in World War II, the United States and its allies and partners constructed a free and open international order to better safeguard their liberty and people from aggression and coercion. Although this system has evolved since the end of the Cold War, <u>our network of alliances and partnerships remain the backbone of global security.</u> China and Russia are now undermining the international order from within the system by exploiting its benefits while simultaneously undercutting its principles and &ldquo;rules of the road.</em>&rdquo;&nbsp;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em><u>Samaan aikaan Venäjä yrittää tavoitella veto-oikeutta naapurivaltioiden hallinnollisille, taloudellisille ja diplomaattisille päätöksille, yrittää pirstoa Pohjois-Atlantin liittoa [Natoa] ja yrittää muuttaa Euroopan ja Lähi-idän turvallisuutta ja talouden rakenteita omaksi edukseen. Uusien [hybridi]tekniikoiden käyttö häpäistäkseen ja horjuttaakseen Georgian, Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan demokraattista prosessia on riittävä huolenaihe jo sinänsä, mutta tuo yhdistettynä [Venäjän] ydinaseiden nykyaikaistamiseen ja määrän kasvattamiseen on selvä [turvallisuus]haaste.</u></em></p><p><em>Toinen muutos strategisessa ympäristössä, joka on vaihteleva mutta kuitenkin heikentävä, on toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälinen järjestys. Kahden vuosikymmenen kuluessa sen jälkeen, kun kansallissosialistit tulivat lyödyksi toisen maailmansodassa, Yhdysvallat yhdessä liittolaisten ja kumppaneiden kanssa rakensi vapaan ja kaikille avoimen kansainvälisen järjestyksen suojaamaan paremmin ihmisten vapautta aggressioilta ja pakkovallalta. Tämä järjestys on kehittynyt myös kylmän sodan päättymisen jälkeen ja <u>liittoutumien sekä kumppanuuksien verkosto tulee pysymään Yhdysvalloille maailmanlaajuisen turvallisuuden perustana</u>. Kiina ja Venäjä heikentävät nyt kansainvälistä järjestystä hyödyntämällä sen etuja, mutta samanaikaisesti mitätöimällä sen periaatteet ja toimintasäännöt.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>Long-term strategic competitions with China and Russia are the principal priorities for the Department, and require both increased and sustained investment, <u>because of the magnitude of the threats they pose to U.S. security and prosperity today, and the potential for those threats to increase in the future.</u></em>&rdquo;</p><p><em>Defense objectives include </em>[lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan kaksi kohtaa yhdestätoista]:</p><ul><li><p><em><u>Maintaining favorable regional balances of power</u></em><em> in the Indo-Pacific, <u>Europe</u>, the Middle East, <u>and the Western Hemisphere</u></em></p></li><li><p><em><u>Defending allies from military aggression and bolstering partners against coercion</u></em><em>, and fairly sharing responsibilities for common defense.&rdquo;</em></p></li></ul><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Pitkän aikavälin strateginen kilpailu Kiinan ja Venäjän kanssa on pääasiallinen prioriteetti Yhdysvaltain puolustusministeriölle ja vaati kasvavia ja jatkuvia investointeja, <u>koska nuo valtiot </u></em><em><u>luovat suuresti uhkaa Yhdysvaltojen nykyiselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille ja koska todennäköisesti nuo uhat kasvavat tulevaisuudessa</u></em><u>.</u>&rdquo;</p><p><em>Puolustuksen tavoitteisiin kuuluu</em> [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain kaksi kohtaa yhdestätoista]:</p><ul><li><p><em><u>Säilyttää suotuisa alueellinen tasapaino</u></em><em> indopasifisella alueella, <u>Euroopassa</u>, Lähi-idässä ja <u>läntisellä pallonpuoliskolla</u>.</em></p></li><li><p><em><u>Puolustaa liittolaisia sotilaalliselta vihamielisyydeltä, tukea kumppaneita pakkovaltaa vastaan</u></em><em> ja jakaa oikeudenmukaisesti yhteisen puolustuksen vastuita.&quot;</em></p></li></ul><p>&rdquo;<em><u>Enduring coalitions and long-term security partnerships, underpinned by our bedrock alliances and reinforced by our allies&rsquo; own webs of security relationships, remain a priority</u></em> [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain yksi kohta viidestä]:</p><ul><li><p><strong><em><u>Fortify the Trans-Atlantic NATO Alliance.</u></em></strong><em> <u>A strong and free Europe, bound by shared principles of democracy, national sovereignty, and commitment to Article 5 of the North Atlantic Treaty is vital to our security. The alliance will deter Russian adventurism, defeat terrorists who seek to murder innocents, and address the arc of instability building on NATO&rsquo;s periphery. At the same time, NATO must adapt to remain relevant and fit for our time - in purpose, capability, and responsive decision-making.</u> We expect European allies to fulfill their commitments to increase defense and modernization spending to bolster the alliance in the face of our shared security concerns.&rdquo;</em></p></li></ul><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em><u>Pysyvät liittokunnat ja pitkäaikaiset turvallisuuskumppanuudet, jotka tukeutuvat pysyviin liittosuhteisiin ja jotka ovat vahvistettuja liittolaisten omilla turvallisuusyhteistyön verkostoilla, ovat edelleen [Yhdysvalloille] ensisijaisia</u></em> [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain yksi kohta viidestä]:</p><ul><li><p><strong><em><u>Vahvistetaan transatlanttista Nato-liittokuntaa.</u></em></strong><em><u> Vahva ja vapaa Eurooppa, jota sitovat demokratian, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artiklan sitoumukset, ovat elintärkeitä turvallisuutemme kannalta. Liittokunta patoaa venäläistä riskinottohalua ja torjuu terroristeja, jotka pyrkivät tappamaan viattomia ihmisiä ja luomaan epävakautta Nato-maiden alueelle. Samaan aikaan Naton on osoitettava olevansa merkityksellinen ja uudistuva aikaamme - päämääriltään, sotilaalliselta kyvykkyydeltään ja päätöksentekokyvykkyydeltään.</u></em><em> Odotamme eurooppalaisten liittolaisten täyttävän sitoumuksensa lisätä ja nykyaikaistaa puolustustaan liittoutuman vahvistamiseksi yhteisten turvallisuushaasteiden edessä.&quot;</em></p></li></ul><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; ****</p><p><u>National Security Strategy of the United States of America 2018</u> -asiakirja, tekstilainaukset:</p><p>Venäjä-sana (Russia) on mainittu tuossa kansallista turvallisuusstrategiaa koskevassa asiakirjassa yksinään yhteensä 16 kertaa. Kiina ja Venäjä (China and Russia) parivaljakkona on mainittu yhdeksän kertaa. Nato-sana (NATO) on mainittu yhteensä kuusi kertaa. Venäjää ei ole mainittu tässäkään asiakirjassa missään kohtaa positiivisissa merkeissä.</p><p>Ensin julkaistussa kansallista turvallisuusstrategiassa ja myöhemmin julkaistussa puolustusstrategiassa on yhteinen sanoma eikä asiakirjojen asiasisällössä ole eroa. Strategiat ja tulevaisuuden tavoitteet on esitetty selkeäst , eikä tulkintoja tarvitse haroa rivien väleistä.</p><p>Strategian pohjimmainen uhkaperusta on lausuttu seuraavasti:</p><p>&ldquo;<em>A central continuity in history is the contest for power. The present time period is no different. Three main sets of challengers - the revisionist powers of China and Russia, the rogue states of Iran and North Korea, </em><em>and transnational threat organizations, particularly jihadist terrorist groups - are actively competing against the United States and our allies and partners.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Keskeinen jatkuvuus historiassa on kilpailu vallasta. Nykyinen ajanjakso ei muodosta poikkeusta. Kolme tärkeintä haastajaa - Kiina ja Venäjä revisionistisina valtioina, Iran ja Pohjois-Korea rosvovaltioina sekä yli valtiorajojen toimivat järjestöt ja erityisesti jihadistiterroristiryhmät - haastavat Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltain liittolaisia ja kumppaneita.</em>&rdquo;</p><p>Joitain Euroopalle merkityksellisiä lainauksia:</p><p>&rdquo;<em>China and Russia aspire to project power worldwide, but <u>they interact most with their neighbors</u>.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Kiina ja Venäjä pyrkivät hankkimaan vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti, mutta <u>enimmäkseen ne pyrkivät toimimaan naapurimaissaan.</u></em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em><u>A strong and free Europe is of vital importance to the United States. We are bound together by our shared commitment to the principles of democracy, individual liberty and the rule of law.</u> Together, we rebuilt Western Europe after World War II and created institutions that produced stability and wealth on both sides of the Atlantic. Today, Europe is one of the most prosperous regions in the world and our most significant trading partner. </em></p><p><em>Although the menace of Soviet communism is gone, new threats test our will. <u>Russia is using subversive measures to weaken the credibility of America&rsquo;s commitment to Europe, undermine transatlantic unity, and weaken European institutions and governments. With its invasions of Georgia and Ukraine, Russia demonstrated its willingness to violate the sovereignty of states in the region. Russia continues to intimidate its neighbors with threatening behavior, such as nuclear posturing and the forward deployment of offensive capabilities.</u></em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em><u>Vahva ja vapaa Eurooppa on elintärkeä Yhdysvalloille. Me olemme sidottuja yhdessä yhteisiin demokratian periaatteisiin, yksilönvapauteen ja oikeusvaltion periaatteisiin.</u> Toisen maailmansodan jälkeen olemme rakentaneet yhdessä uudelleen länsimaisen Euroopan ja loimme instituutiot, jotka tuottivat vakautta ja rikkautta Atlantin molemmilla puolilla. Tänä päivänä Eurooppa on yksi maailman vauraimmista alueista ja tärkein kauppakumppanimme.</em></p><p><em>Vaikka Neuvostoliiton kommunismin uhka on kuollut, uudet uhat koettelevat tahtoamme. <u>Venäjä käyttää kumouksellisia toimia, joilla heikentää Yhdysvaltain sitoutumista Eurooppaan, horjuttaa transatlanttista yhtenäisyyttä ja heikentää eurooppalaisia instituutioita ja hallituksia. Georgian ja Ukrainan hyökkäysten vuoksi Venäjä osoitti olevansa halukas rikkomaan valtioiden itsemääräämisoikeutta alueella. Venäjä jatkaa naapureidensa uhkailua uhkaavalla käyttäytymisellä, kuten demonstroimalla ydinaseiskuja ja työntämällä eteen hyökkäysvoimaansa</u></em><u>.</u>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>Russia aims to weaken U.S. influence in the world and divide us from our allies and partners. Ru<u>ssia views the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and European Union (EU) as threats.</u> Russia is investing in new military capabilities, including nuclear systems that remain the most significant existential threat to the United States, and in destabilizing cyber capabilities. Trough modernized forms of subversive tactics, Russia interferes in the domestic political affairs of countries around the world. <u>The combination of Russian ambition and growing military capabilities creates an unstable frontier in Eurasia, where the risk of conflict due to Russian miscalculation is growing</u>.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Venäjä pyrkii heikentämään Yhdysvaltain vaikutusta maailmassa ja erottomaan meidät liittolaisistamme ja kumppaneistamme. <u>Venäjä pitää Pohjois-Atlantin liittoa (Natoa) ja Euroopan unionia (EU) uhkanaan.</u> Venäjä investoi uuteen sotilaalliseen kyvykkyyteen sekä ydinasejärjestelmiin, jotka ovat edelleen merkittävin Yhdysvaltoihin kohdistuva olemassa oleva uhka. Venäjä horjuttaa myös kyberkyvykkyydellään. Uudistuneilla mullistavilla taktiikkojen muodoilla Venäjä puuttuu eri puolilla maailmaa eri maiden sisäisiin asioihin. <u>Venäjän pyrkimysten ja kasvavien sotilaallisten voimavarojen yhdistelmä luo epävakaan rajan Euraasiassa, jossa riski konfliktille Venäjän mahdollisten virhearvioiden seurauksena on kasvamassa.</u></em>&rdquo;</p><p>&rdquo;<em>The United States is safer when Europe is prosperous and stable, and can help defend our shared interests and ideals. <u>The United States remains firmly committed to our European allies and partners.</u> The NATO alliance of free and sovereign states is one of our great advantages over our competitors, and <u>the United States remains committed to Article V of the Washington Treaty.</u></em>&rdquo;</p><p><em>NATO alliance will become stronger when all members assume greater responsibility for and pay their fair share to protect our mutual interests, sovereignty, and values.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Yhdysvaltain asema on turvatumpi, kun Eurooppa on vauras sekä vakaa ja kun Eurooppa voi auttaa yhteisten etujen ja ihanteiden puolustamisessa. <u>Yhdysvallat on edelleen tiukasti sitoutunut eurooppalaisiin liittolaisiin ja kumppaneihin.</u> Nato vapaiden ja itsenäisten valtioiden liittona on yksi suurimmista eduistamme kilpailijoihimme nähden, ja <u>Yhdysvallat on edelleen sitoutunut Washingtonin sopimuksen [Naton perussopimuksen] 5. artiklaan.</u></em>&rdquo;</p><p><em>Nato-liittokunta vahvistuu, kun kaikki se jäsenmaat ottavat enemmän vastuuta ja maksavat oikeudenmukaisen osuutensa suojellakseen yhteisiä etuja, itsemääräämisoikeutta ja yhteisiä arvoja.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<strong><em>MILITARY AND SECURITY</em></strong><em>: The United States fulfills our defense responsibilities and expects others to do the same. <u>We expect our European allies to increase defense spending to 2 percent of gross domestic product by 2024, with 20 percent of this spending devoted to increasing military capabilities. On NATO&rsquo;s eastern flank we will continue to strengthen deterrence and defense, and catalyze frontline allies and partners&rsquo; efforts to better defend themselves.</u> <u>We will work with NATO to improve its integrated air and missile defense capabilities to counter existing and projected ballistic and cruise missile threats, particularly from Iran.</u> </em><em>We will increase counterterrorism and cybersecurity cooperation.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p><strong>&rdquo;<em>PUOLUSTUS JA TURVALLISUUS:</em></strong> <em>Yhdysvallat täyttää puolustusvastuunsa ja odottaa muiden tekevän samoin. <u>Odotamme eurooppalaisten liittolaisten kasvattavan puolustusmenoja 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä ja 20 prosenttia näistä menoista on tarkoitettu sotilaallisen kyvykkyyden lisäämiseen. Itäisissä Nato-maissa jatkamme edelleen pelotekyvykkyyden nostamista ja puolustuksen vahvistamista sekä edesautamme etulinjassa olevien liittolaisten ja kumppaneiden pyrkimyksiin puolustaa itseään paremmin. Työskentelemme Naton kanssa parantaaksemme integroitua ilma- ja ohjuspuolustuskykyämme vastustamaan olemassa olevia ja ennustettuja ballististen ohjusten ja risteilyohjusten muodostamia uhkia erityisesti Iranista.</u> Terrorismin torjunnan ja tietoverkkorikollisuuden yhteistyötä lisätään.&quot;</em></p><p>&rdquo;<em>Russia seeks to restore its great power status and establish spheres of influence near its borders.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&ldquo;<em>Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja luomaan etupiirejä lähellä rajojaan.</em>&rdquo;</p><p>&ldquo;<em>In addition, after being dismissed as a phenomenon of an earlier century, great power competition returned. China and Russia began to reassert their influence regionally and globally. Today, they are fielding military capabilities designed to deny America access in times of crisis and to contest our ability to operate freely in critical commercial zones during peacetime. In short, they are contesting our geopolitical advantages and trying to change the international order in their favor.</em>&rdquo;</p><p>Vapaasti suomennettuna:</p><p>&rdquo;<em>Lisäksi, [Kiinan ja Venäjän kommunismin] tultua hävitetyksi ilmiönä viime vuosisadalla, suurvaltakilpailu on nyt palannut. Kiina ja Venäjä alkoivat vahvistaa vaikutusvaltaansa alueellisesti ja maailmanlaajuisesti. Nykyään ne laajentavat sotilaallisia voimavarojaan päämääränä estää Yhdysvaltain pääsyä kriisien aikana alueelle ja haastaa kykyämme toimia vapaasti kriittisillä talousalueilla rauhan aikana. Tiivistäen ne kiistävät geopoliittisia etujamme ja yrittävät muuttaa kansainvälistä järjestystä omaksi hyväkseen</em>.&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Russia has violated the borders of nearby nations and pursues veto power over the economic, diplomatic, and security decisions of its neighbors.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä on loukannut naapurivaltioittensa rajoja ja estää voimalla naapurivaltioittensa itsenäisiä taloudellisia, diplomaattista ja turvallisuuspoliittisia päätöksiä.

Nuo sanat lausui Yhdysvaltain puolustusministeri James (Jim) Mattis uuden kansallisen puolustusstrategian (National Defense Strategy) julkistamistilaisuudessa viime perjantaina 19.1.2018 (RFERL 19.1.2018). Mattisin sanat on kirjattu myös tuohon puolustusstrategiaan.

Mattisin sanat olivat mieluisaa kuunneltavaa täällä Itä-Euroopassa ja Venäjän rajaan liittyvissä maissa. Varmasti myös Suomessa etenkin niille, jotka näkevät Suomen puolustuksen länsi-integraation ja Nato-jäsenyyden tärkeiksi Suomen turvallisuuden kannalta.

Mattisin sanat koskevat siis myös Suomea, jonka poliittiseen päätöksentekoon Venäjä on vaikuttanut. Kipein viimeinen merkityksellisempi esimerkki on pakolaiskysymys itärajalla vuonna 2016. Yhdysvallat kavahtaa nyt jopa virallisessa strategiassaan Venäjän vaikutusvaltaa niissä naapurimaissa, jotka pyrkivät pääsemään Venäjän vaikutusvallasta ja kahleiden rippeistä eroon täydelliseen itsemääräämisoikeuteen.

Tuo 11-sivuinen puolustuksen strategia-asiakirja löytyy 14-sivuisena pdf-tulosteena puolustusministeriön sivuilta (National Defense Strategy Summary 2018).

Presidentti Donald Trump julkisti uuden Yhdysvaltain kansallisen turvallisuusstrategian (National Security Strategy of the United States of America, NSS) viime joulukuussa 18.12.2017. Tuo asiakirja löytyy 68-sivuisena pdf-tulosteena Valkoisen talon sivuilta (National Security Strategy of the United States of America 2018).

Kuten myös Suomessa on jo laajasti uutisoitu (esim. HS 19.1.2018 ja Yle. 19.1.2018), noissa molemmissa asiakirjoissa on kirjattuna perustavaa laatua oleva Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikan linjamuutos. Isis on nyt kutakuinkin kukistettu Syyriassa ja Irakissa. Kansallinen puolustusstrategian ja kansallinen turvallisuusstrategian tärkein painopiste ei ole enää terrorismi ääri-islamistisen uhan muodossa, vaan Kiina ja Venäjä, joita puolustusministeri Mattis kuvasi puolustusstrategian julkistamistilaisuudessa revisionistisiksi valtioiksi.  

Yhdysvallat on kirjannut noihin uusiin strategioihinsa kolme haastetta - tosiasiallisesti uhkatekijää tai vihollistahoa -, jotka määrittelevät turvallisuus- ja puolustuspolitiikan sisältöä tulevina vuosina.

Three main sets of challengers - the revisionist powers of China and Russia, the rogue states of Iran and North Korea, and transnational threat organizations, particularly jihadist terrorist groups - are actively competing against the United States and our allies and partners.

Vapaasti suomennettuna:

Kolme keskeistä haastetta - Kiina ja Venäjä revisionistisina valtioina, Iran ja Pohjois-Korea rosvovaltioina sekä yli valtiorajojen toimivat järjestöt ja erityisesti jihadistiterroristiryhmät - haastavat Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltain liittolaisia ja kumppaneita.”

Oheinen kirjaus löytyy kansallisen turvallisuusstrategian asiakirjasta.

Tässä yhteydessä revisionismi on ehkä historiallista revisionismia, toisin sanoen kyseiset valtiot Yhdysvaltain näkemyksen mukaan pyrkivät vääristelemään historiankirjoitusta ja historiallisten - myös lähihistorian - tosiasioiden kieltämistä päämääränä laajentaa rajoja sinne, missä ne joskus historiassa ovat olleet. Venäjä on kieltänyt sotilaallisen olemassaolonsa Itä-Ukrainassa ja sekaantumisen Yhdysvaltain presidentinvaaleihin. Venäjä on pyrkinyt laajentamaan vaikutusvaltaansa ja aluettaan sinne, missä ne joskus historiassa ovat olleet Venäjän hallinnassa.

                                                                                        ****

Suomessa käydään presidentinvaaleja. Kahdeksan presidenttiehdokkaan henkilökohtaiset vaalitentit on käyty ja ne löytyvät Yle Areenasta (Yle Areena).

Luin nyt viikonloppuna nuo kaksi uutta Yhdysvaltain turvallisuutta ja puolustusta määrittelevää strategiaa.

Kansallinen puolustusstrategia julkaistiin presidenttiehdokkaiden henkilökohtaisten vaalitenttien jälkeen, mutta joulukuussa julkaistu kansallisen turvallisuuden strategia pitäisi kaikilla ehdokkailla olla luettuna. Presidentiksi pyrkivän tulee tuntea sekä Yhdysvaltain että Venäjän strategiat. Se on alkeisehto virkaan pyrkivälle. Yhdysvaltain ja Venäjän strategiat ovat keskeisiä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan vaikuttavia asiakirjoja.

Vertasin vaaliehdokkaiden sanomisia siihen, mitä strategioihin on kirjattu Yhdysvaltojen sitoutumisesta Eurooppaan, Euroopan puolustamiseen, EU:hun, Natoon ja Naton perussopimuksen 5. artiklaan.

Uskallan väittää, että yksikään ehdokas ei ollut lukenut Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategiaa. Tuskinpa kukaan on vielä lukenut edes 11-sivuista puolustusstrategiaa. Ehdokkaiden Yhdysvaltoja koskevat kannanotot ovat olleet vaalitenteissä jostain Marsin jälkeisestä ulkoavaruudesta, jos niitä vertaa turvallisuusstrategian kirjauksiin. Yhdysvaltain politiikkaa vääristellään.

Perusvirhe ehdokkaiden ajatuksissa laidasta laitaan on se, etteivät he usko Yhdysvaltain olevan sitoutuneen Euroopan turvallisuuteen. Pahimmat kananotot on esittänyt Nils Torvalds, vaikka hän muutoin kannattaakin Suomen Nato-jäsenyyttä. Vanha kommunisti pulpahti esiin, ja hänen luonnehdintaa Yhdysvalloista värittää liikaa presidentti Trumpin persoona.

Ehdokkaat eivät oikein luota Yhdysvaltoihin ja siihen, että Yhdysvallat olisi sitoutunut Euroopan turvallisuuteen ja Venäjän luoman uhan eliminoimiseen. Monet vastaukset ehdokkaiden vaalinauhoilla Yle Areenassa ovat puhuttavia. Erityisesti Pekka Haaviston vastaukset, mutta myös muiden.

En usko kuitenkaan, että Yhdysvallat voi ikään kuin Suomen turvallisuutta taata tai sitä roolia tehdä.”, laukoi ehdokas Haavisto vaalitentissään (Yle Areena 16.1.2018, Haavisto).

Ylen vaalikoneessa Yhdysvaltain kehitys huolestutti täysin ehdokkaista Pekka Haavistoa, Nils Torvaldsia ja Paavo Väyrystä. Yhdysvaltain kehitys huolestutti jokseenkin Tuula Haataista, Merja Kyllöstä ja Matti Vanhasta. Matti Vanhasen mukaan Yhdysvallat on eristäytymässä ja sen sisäinen vastakkainasettelu estää sitä tekemästä maailmankin tarvitsemia päätöksiä (Yle Vaalikone 2018).

Matti Vanhaselle tiedoksi, ettei Yhdysvallat ole eristäytymässä ainakaan Euroopan puolustamisesta. Vanhasenkin on syytä lukea strategiat.

Minä en ole huolestunut Yhdysvaltain kehityksestä etenkään siltä osin kuin mitä se koskee Eurooppaa. Teot ratkaisevat, eivät puheet.

                                                                                        ****

Yksi mielenkiintoisimmista asioista on presidenttiehdokas Sauli Niinistön linjaus, missä tapauksissa Suomi voisi liittyä Natoon. Sanatarkasti Niinistö lausui Ylen joulukuisessa vaalitentissä seuraavasti (Yle Areena 14.12.2017):

Mutta jos nyt sitten spekuloida täytyy niin, jos kävisi niin, että syystä tai toisesta Venäjän ja Euroopan unionin välit kriisiytyisivät, jolloin Venäjä alkaisi ymmärtää, että Euroopan unioni ja sen jäsenmaat Suomi mukaan lukien on samanlainen vihollinen kuin Nato, niin silloin jos me joutuisimme tällaiseen tilanteeseen, jolloin me tavallaan olemme sen leiman otsaamme saaneet, se on siihen lyöty, silloin me joutuisimme kyllä miettimään minusta hyvin vakavasti Naton jäsenyyttä. Jos tavallaan se etu joka meillä tällä hetkellä on, olisi menetetty. Mutta haluan nyt tässä todeta, että en oikein usko, että sellaiseen päädytään sen vuoksi, että tällä hetkellä Venäjä pyrkii lähentymään Euroopan unionia

Niinistölle tiedoksi, ettei Venäjä ei ole pyrkinyt lähentymään Euroopan unionia.

Viholliseksi määrittely on vahva termi. Niinistö edellytti, että Venäjän pitäisi määritellä EU vihollisekseen. Uhaksi määrittely ei olisi Niinistön mielestä riittävää. Esimerkiksi Yhdysvallat ei ole noissa kahdessa strategiassa määritellyt ketään vihollisekseen, ei edes Pohjois-Koreaa. ”Enemy”-sana löytyy kertaalleen vain kansallisen turvallisuuden strategiasta eikä sitä ole kohdistettu yhteenkään maahan.

Niinistö valitsi tarkoituksella termin, joka hänen ajatusrakennelman perustella ei koskaan toteutuisi eikä Suomen sen vuoksi tarvitsisi harkita koskaan tosimielessä Nato-jäsenyyttä.

Kuka tekee tulkinnan, milloin Venäjä näkee EU:n vihollistahokseen? Niinistön mukaan ilmoitus tulee Venäjältä ja me kyllä tietäisimme, milloin Venäjä näkee EU:n vihollisekseen.

Mielenkiintoista on, että Yhdysvallat on jo kirjannut kansallisen turvallisuuden strategiaan, että Venäjä näkee sekä Naton että EU:n vastaavanlaisina uhkina (”Russia views the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and European Union (EU) as threats.”).

Venäläiset alkoivat nähdä EU:n uhkana ja jopa Naton verrattavissa olevana vihollisena, kun EU asetti Venäjän-vastaisia pakotteita Krimin miehityksen jälkeen. Venäjä alkaa nähdä - jos on alkaakseen - EU:n vihollistahokseen talouteen liittyvien kysymysten kautta, ei sotilaalliseen varustautumiseen liittyvien kysymysten kautta. Sotilaalliseen varustautumiseen liittyviin uhkiin Venäjällä on varattu Nato, ei EU.

Jos ei Venäjän valtiojohto, niin Venäjän kansalaiset ovat jo alkaneet nähdä EU:ta ja etenkin Saksaa vihollistahona (Русская правда 6.11.2016). Venäläisten vihollisrankingin ykkönen oli syksyn 2016 mielipidemittauksessa Yhdysvallat (73 %) ja kakkonen Ukraina (32 %). Kun vielä vuonna 2008 venäläiset pitivät Saksaa yhtenä Venäjän tärkeimmistä liittolaisista (17 %), syksyn 2016 mielipidetiedustelussa Saksan asema Venäjän tärkeiden liittolaisten listalla oli romahtanut (2 %).

Venäjän VTSIOM-mielipidetutkimuskeskuksen (ВЦИОМ) johtaja Valeri Valerievitšin (Валерий Валерьевич) kannanotto em. lehtijutussa kertoo paljon:

США всегда были противником. А вот Германия расплачивается за ту позицию, которую она заняла. Вместо того чтобы быть честным брокером, посредником, она перешла на сторону противников России. Отличный имидж, который был у Германии на протяжении многих лет, если не разрушен, то в значительной мере надломлен.

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvallat on aina ollut vastustaja. Saksa maksaa nyt siitä asemasta, minkä se on ottanut. Sen sijaan, että se olisi rehellinen neuvottelija, sovittelija, Saksa kääntyi Venäjän vastustajien puolelle. Erinomainen mielikuva, joka Saksalla oli monta vuotta [venäläisten keskuudessa], on suurelta osin menetetty, jos ei sentään tuhottu.

Käännekohta oli EU:n pakotepäätökset. Venäläiset näkevät, että EU olisi Yhdysvaltain käsikassara taloudellisissa pakoteasioissa vastaavasti kuin Nato on Yhdysvaltain käsikassara sotilaallisissa asioissa.

Venäjä näkee EU:n pitkälti Saksan kautta. Jos Saksa aletaan nähdä vihollisena, myös EU aletaan nähdä vihollisena.

Nato voi muodostaa Venäjälle sen kokemaa sotilaallista uhkaa. EU voi muodostaa Venäjälle sen kokemaa taloudellista uhkaa. Presidenttiehdokas Niinistö sotki Naton ja EU:n keskenään, siis talouden ja puolustuksen, mitä ei olisi pitänyt tehdä. Jos Venäjä näkee jonkun toimijan vain talouden kautta vihollisekseen, Venäjä voi kuitenkin reagoida myös sotilaallisesti.

Niinistö tuskin on miettinyt tuota viholliskuva-asiaa perinpohjaisesti, kun hän lausui Suomen Nato-jäsenyyden ehtoja vaalitentissä.

                                                                                        ****

Saksan asemaa on syytä tarkalla tarkemmin lähtökohdista, milloin Venäjä alkaa nähdä ja näkee EU:n uhkatekijäksi tai jopa viholliseksi.

Saksalla on ollut liittokansleri Willy Brandtin idänpolitiikka (Ostpolitik) 1960-luvun lopulla luotuna. Tuo politiikka vaikuttaa osaltaan edelleen Saksan käyttäytymiseen Venäjää kohtaan vastaavasti kuin Suomessa vaikuttaa kylmän sodan aikana harjoitettu ”puolueettomuuspolitiikka”.

Yhdysvallat on vuodesta 2014 vaatinut Nato-maiden puolustusmenoja kasvatettavaksi kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoden 2024 loppuun mennessä.

Saksa käytti puolustusmenoihinsa viime vuonna noin 1,2 prosenttia bruttokansantuotteestaan, mikä on eurosummana noin 37 miljardia euroa. Esimerkiksi vuoden 2016 bruttokansantuoteluvulla (noin 3 134 miljardia euroa) Saksa joutuisi tekemään 25 miljardin euron lisäyksen puolustusbudjettiinsa kahden prosentin tavoitteeseen päästääkseen.

Jos Saksan bruttokansantuote kasvaisi keskimäärin kahden prosentin vuosivauhtia vuoteen 2024 saakka, Saksa juotuisi kaksinkertaistamaan puolustusmenot vuoden 2016 tasosta. Saksan puolustusmenojen tulisi olla noin 73-74 miljardia euroa vuonna 2024.

Saksan puolustusmenot vuonna 2014 olivat noin 32 miljardia euroa ja 1,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kolmessa vuodessa Saksa ei ole tehnyt mitään puolustusbudjettinsa kasvattiseksi Yhdysvaltain kohtuullisten vaatimusten mukaisesti. Bruttokansantuoteosuus ei ole heilahtanut yhtään ylöspäin.

Saksa ottaa nyt hirvittäviä riskejä. Saksassa ei ole ollut toistaiseksi poliittista halukkuutta kasvattaa puolustusmenojaan. ”Saksa pitää Naton puolustusbudjettivaatimusta rajuna” on kuvaava otsikko saksalaispoliitikkojen mielipiteistä (Talouselämä 22.2.2017).

Saksa on Euroopan ja EU:n johtovaltio. Saksan pitäisi olla esimerkin näyttäjä niin kaikille EU-maille kuin myös Euroopan Nato-maille. Pahimmassa tapauksessa käy niin, että vuoden 2024 takarajan jälkeen Yhdysvallat vetäytyy Euroopasta ja jättää Euroopan oman onnettoman onnensa varaan. Saisimme kiittää siitä erityisesti Saksaa eurooppalaisena johtovaltiona.

Yhdysvallat on ainakin antanut riittävästi aikaa - kymmenen vuotta - vaatimattoman tavoitteen saavuttamiseksi. Euroopassa olisi ymmärrettävä, että kyse puolustuskyvyn nostossa on Euroopan omasta turvallisuudesta, ei kenenkään toisen.

Jos Euroopan Nato-maat eivät kykenisi pääsemään Yhdysvaltain asettamaan tavoitteeseen ja Yhdysvallat vetäytyisi Euroopasta, se merkitsisi sekä Naton että EU:n hajoamista. Itä-Euroopan maat, jotka ovat eniten Venäjän uhkaamia, olisivat valmiit hajottamaan myös EU:n Naton rinnalla. Edelleenkin vain Yhdysvallat kykenee pitämään Euroopan koossa sotilaallisella voimallaan ja sen luomalla turvalla. Tuo pitäisi etenkin Saksassa ymmärtää. Kyse on siis Itä-Euroopan EU- ja Nato-maista, jotka luottavat vain Yhdysvaltoihin.

Venäjä tulee näkemään EU:n mahdollisena vihollisena siis vain taloudellisin perustein, ei sotilaallisin perustein. EU:lla talousunionina ei tule olemaan koskaan sellaista sotilaallista voimaa, jonka Venäjä kokisi olevan uhan itsellensä. Sen sijaan samat EU-maat Natossa muodostavat jo nyt Venäjälle Venäjän mielestä sotilaallisen uhan ja jopa vihollistahon.

EU:n ja Yhdysvaltojen Venäjä-pakotteet on hyvä esimerkki, milloin Venäjä voisi nähdä EU:n uhkana ja jopa vihollisena. Pakotteet saivat Venäjän kansalaiset näkemään syksyn 2016 mielipidetiedustelun perusteella Saksan ja Saksan kautta myös EU:n Venäjälle vihamielisenä tahona. Saksa nähdään EU:n johtovaltiona ja Venäjällä vedetään tämän laatuisissa asioissa linjoja surutta suoriksi. EU on Saksan käsikassara ja Nato Yhdysvaltain käsikassara monissa venäläisajatuksissa.

Saksa joutuu nyt tarkasti miettimään suhteensa Yhdysvaltoihin ja Venäjään. Saksa joutuu tekemään valintoja, joilla on suuri merkitys myös EU:lle. Tärkein valinta on, nostaako Saksa puolustusmenonsa kahden prosentin bruttokansantuoteosuuteen. Venäjä tietää kuvion. Venäjä tulee varmasti tekemään kaikkensa, ettei Saksa nostaisi puolustusbudjettiaan. Venäjän uhkailu tuttuun tapaan alkaa eikä vanhaa natsikorttiakaan varmasti jätetä käyttämättä, jos Saksa aloittaa puolustusbudjettinsa kasvattamisen Yhdysvaltain vaatimusten mukaisesti.

Toinen asia, jota Saksa joutuu miettimään, on EU:n ja Yhdysvaltain välinen suhde. Tiivistyykö suhde esimerkiksi noiden Yhdysvaltain uusien strategioiden puitteissa niin, että Venäjä näkee Yhdysvalloilla olevan vaikutusmahdollisuuksia EU:n Venäjä-politiikkaan ja käyttäisikö EU taloutta Venäjän näkökulmasta Venäjän etuja loukkaavasti. Yksi keskeinen asia on EU:n käyttämä venäläisenergia.

                                                                                        ****

Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden strategia ja kansallinen puolustusstrategia ovat selkeää tekstiä. Asiakirjat ovat helppolukuisia eivätkä edellytä korkeatasoista englannin kielen taitoa. Minäkin sain niistä jotain selvää.

Strategiat olisi täällä Euroopassa syytä lukea kokonaisuudessaan ja tarkasti. Vaatimus koskee nyt ehdottomasti myös Suomen presidenttiehdokkaita. Jos muutoin 68-sivuisen kansallisen turvallisuuden strategian lukeminen ei kiinnosta, niin vähintään Europe- ja Western Hemisphere -kappaleet sivuilta 47 ja 51 alkaen pitäisi kyetä lukemaan. 11-sivuinen puolustusstrategia on nopeasti luettu kokonaisuudessaan.

Tämän blogikirjoituksen kahteen viimeiseen kappaleeseen on koottu noista kahdesta strategiasta Eurooppaa, Natoa ja Venäjää koskevia kirjauksia englannin kielellä ja suomennettuna. Nuo kappaleet lukemalla pääsee jyvälle strategioiden sisällöstä Eurooppaa koskien. Kappaleiden lukeminen ei kuitenkaan ole välttämätöntä tämän blogikirjoituksen johtopäätöksille. Tekstivalinnat asiakirjoista ovat blogikirjoittajan.

Strategiat eivät jätä kenellekään epäselvyyttä Yhdysvaltain turvallisuus- ja puolustuspolitiikan päämääristä ja vaatimuksista.

Yhdysvallat ei ole koskaan ollut näin sitoutunut kuin nyt näillä strategioilla liittolaisiinsa ja kumppaneihinsa, Eurooppaan ja Natoon. Aikaisemmin vastaavaa sitoutumista ei ole asiakirjoihin kirjattu yhtä selkeästi. Länsimaista Eurooppaa kehutaan Yhdysvaltain liittolaisena ja kumppanina maasta taivaaseen.

Kukaan ei voi enää Euroopassa sanoa, etteikö Yhdysvallat olisi sitoutunut Eurooppaan ja Euroopan turvallisuuteen. Yhdysvaltain sitoutuminen on sataprosenttista. Jos jollakin oli epäilys Trumpin valinnan jälkeen, että Yhdysvallat olisi luopumassa ja tuhoamassa maailmanlaajuista liittolais- ja kumppanimaiden turvallisuusverkostoaan, tuolle epäilykselle ei ole enää mitään perusteita. Yhdysvalloille turvallisuusverkoston keskeinen toimija on Nato. Nato sitoo Pohjois-Amerikan ja Euroopan pysyvästi toisiinsa. Suomi ei kuulu Natoon eikä siten turvallisuusverkoston ytimeen.

Puolustusstrategiaan kirjatut Yhdysvaltain vaatimukset Euroopalle ovat vähäiset. Hävettävän vähäiset. Jos edes noita vähäisiä vaatimuksia Eurooppa ei kykene täyttämään, Euroopan on syytä katsoa syvälle peiliinsä. Yhdysvalloilla olisi täysi oikeus irrottautua Euroopan turvallisuudesta.

Yhdysvaltain vähäinen vaatimus Euroopan Nato-maille on: puolustusmenot on kasvatettava kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä ja 20 prosenttia kasvatettavista puolustusmenoista tulee olla sotilaallisen kyvykkyyden lisäämistä. Eurooppalaisten Nato-maiden sotilaallisen voiman tulee olla siis 20 prosenttia nykyistä suurempi kuuden vuoden päästä vuonna 2024.

EU:n kansantuote on ollut kutakuinkin suuruusluokaltaan yhtä suuri kuin Yhdysvaltojen, ja tällä hetkellä EU:n bruttokansantuote on hieman suurempi kuin Yhdysvaltojen. Kahden prosentin BKT-vaatimus on sangen kohtuullinen.

Vaikka noihin kahteen strategiaan ei olekaan kirjattu, Yhdysvalloille olisi varmaankin riittävää, että läntinen Eurooppa kykenisi huolehtimaan edes omasta ja lähiympäristönsä turvallisuudesta. Nyt se ei ole kyennyt. Euroopassa soditaan tälläkin hetkellä verisesti.

Noiden kahden strategian perustella voidaan Yhdysvaltain tulevaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tiivistää seuraavasti:

  • Kiina ja Venäjä - nuo kaksi revisionistista valtiota - ovat Yhdysvaltojen etuja eniten uhkaavat valtiot, perässä tulevat Iran ja Pohjois-Korea.

  • Yhdysvallat on voimakkaasti sitoutunut Euroopan turvallisuuteen, Natoon ja Naton perussopimuksen 5. artiklaan.

  • Yhdysvallat on sitoutunut Naton ja Euroopan puolustuksen kehittämiseen. Voimakas sitoutuminen on kirjattu strategioiden useissa eri kohdissa ja useilla eri sanamuodoilla.

  • Yhdysvallat on noteerannut strategioissaan Venäjän uhkaavat ja hyökkäävät toimet länsirajaan liittyvissä naapurimaissa, siis myös Suomessa. Yhdysvallat on noteerannut strategioissaan Venäjän pyrkimykset laajentaa eri keinoin vaikutuspiiriään kyseisissä maissa. Yhdysvallat pyrkii omalta osaltaan vahvistamaan myös niiden maiden puolustuskykyä, jotka eivät tällä hetkellä kuulu Natoon ja ovat Yhdysvaltain kumppanimaita. Yhdysvallat pyrkii siis kasvattamaan myös mm. Suomen ja Ruotsin puolustuskykyä.

  • Yhdysvalat näkevät oman turvallisuutensa sidotun Euroopan turvallisuuteen. Jos Euroopan turvallisuus on vaarassa, niin myös Yhdysvaltain turvallisuus on vaarassa.

  • Venäjän länsirajalla Yhdysvaltain huolta lisää Venäjän mahdollinen virhearvio. Strategiassa käytetään ”miscalculation”-termiä. Toisin sanoen Venäjä tekisi virhearviona sotilaallisesti jotain länsirajaansa liittyviä Nato-maita kohtaan sellaista, johon Yhdysvallat joutuisi vastaamaan.

 


 

National Defense Strategy Summary 2018 -asiakirja, tekstilainaukset

Venäjä-sana (Russia) on mainittu tuossa Yhdysvaltain uudessa kansallista puolustusstrategiaa kuvaavassa asiakirjassa yksinään yhteensä kuusi kertaa. Kiina ja Venäjä (China and Russia) parivaljakkona on mainittu kolme kertaa. Yhdysvallat rinnastaa Kiinan ja Venäjän parivaljakoksi, joihin noudatetaan samanlaista turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Venäjää ei ole mainittu yhdessäkään kohtaa positiivisissa merkeissä. Nato-sana (NATO) on mainittu asiakirjassa yhteensä kolme kertaa.

Joitain Euroopalle merkityksellisiä lainauksia (alleviivaukset ovat blogikirjoittajan):

The central challenge to U.S. prosperity and security is the reemergence of long-term, strategic competition by what the National Security Strategy classifies as revisionist powers. It is increasingly clear that China and Russia want to shape a world consistent with their authoritarian model - gaining veto authority over other nations’ economic, diplomatic, and security decisions.” 

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvaltain hyvinvoinnin ja turvallisuuden keskeinen haaste on pitkäaikaisen strategisen kilpailun uudelleentuleminen, minkä synnyttäjäksi kansallinen turvallisuusstrategia luokittelee revisionistiset valtiot. On yhä selvempää, että Kiina ja Venäjä haluavat muokata maailmaa, joka olisi yhtenevä heidän autoritääriseen malliin - saada veto-oikeus muiden valtioiden taloudellisiin, diplomaattisiin ja turvallisuuspoliittisiin päätöksiin.

Concurrently, Russia seeks veto authority over nations on its periphery in terms of their governmental, economic, and diplomatic decisions, to shatter the North Atlantic Treaty Organization and change European and Middle East security and economic structures to its favor. The use of emerging technologies to discredit and subvert democratic processes in Georgia, Crimea, and eastern Ukraine is concern enough, but when coupled with its expanding and modernizing nuclear arsenal the challenge is clear.

Another change to the strategic environment is a resilient, but weakening, post-WWII international order. In the decades after fascism’s defeat in World War II, the United States and its allies and partners constructed a free and open international order to better safeguard their liberty and people from aggression and coercion. Although this system has evolved since the end of the Cold War, our network of alliances and partnerships remain the backbone of global security. China and Russia are now undermining the international order from within the system by exploiting its benefits while simultaneously undercutting its principles and “rules of the road.” 

Vapaasti suomennettuna:

Samaan aikaan Venäjä yrittää tavoitella veto-oikeutta naapurivaltioiden hallinnollisille, taloudellisille ja diplomaattisille päätöksille, yrittää pirstoa Pohjois-Atlantin liittoa [Natoa] ja yrittää muuttaa Euroopan ja Lähi-idän turvallisuutta ja talouden rakenteita omaksi edukseen. Uusien [hybridi]tekniikoiden käyttö häpäistäkseen ja horjuttaakseen Georgian, Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan demokraattista prosessia on riittävä huolenaihe jo sinänsä, mutta tuo yhdistettynä [Venäjän] ydinaseiden nykyaikaistamiseen ja määrän kasvattamiseen on selvä [turvallisuus]haaste.

Toinen muutos strategisessa ympäristössä, joka on vaihteleva mutta kuitenkin heikentävä, on toisen maailmansodan jälkeinen kansainvälinen järjestys. Kahden vuosikymmenen kuluessa sen jälkeen, kun kansallissosialistit tulivat lyödyksi toisen maailmansodassa, Yhdysvallat yhdessä liittolaisten ja kumppaneiden kanssa rakensi vapaan ja kaikille avoimen kansainvälisen järjestyksen suojaamaan paremmin ihmisten vapautta aggressioilta ja pakkovallalta. Tämä järjestys on kehittynyt myös kylmän sodan päättymisen jälkeen ja liittoutumien sekä kumppanuuksien verkosto tulee pysymään Yhdysvalloille maailmanlaajuisen turvallisuuden perustana. Kiina ja Venäjä heikentävät nyt kansainvälistä järjestystä hyödyntämällä sen etuja, mutta samanaikaisesti mitätöimällä sen periaatteet ja toimintasäännöt.

Long-term strategic competitions with China and Russia are the principal priorities for the Department, and require both increased and sustained investment, because of the magnitude of the threats they pose to U.S. security and prosperity today, and the potential for those threats to increase in the future.

Defense objectives include [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan kaksi kohtaa yhdestätoista]:

  • Maintaining favorable regional balances of power in the Indo-Pacific, Europe, the Middle East, and the Western Hemisphere

  • Defending allies from military aggression and bolstering partners against coercion, and fairly sharing responsibilities for common defense.”

Vapaasti suomennettuna:

Pitkän aikavälin strateginen kilpailu Kiinan ja Venäjän kanssa on pääasiallinen prioriteetti Yhdysvaltain puolustusministeriölle ja vaati kasvavia ja jatkuvia investointeja, koska nuo valtiot luovat suuresti uhkaa Yhdysvaltojen nykyiselle turvallisuudelle ja hyvinvoinnille ja koska todennäköisesti nuo uhat kasvavat tulevaisuudessa.

Puolustuksen tavoitteisiin kuuluu [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain kaksi kohtaa yhdestätoista]:

  • Säilyttää suotuisa alueellinen tasapaino indopasifisella alueella, Euroopassa, Lähi-idässä ja läntisellä pallonpuoliskolla.

  • Puolustaa liittolaisia sotilaalliselta vihamielisyydeltä, tukea kumppaneita pakkovaltaa vastaan ja jakaa oikeudenmukaisesti yhteisen puolustuksen vastuita."

Enduring coalitions and long-term security partnerships, underpinned by our bedrock alliances and reinforced by our allies’ own webs of security relationships, remain a priority [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain yksi kohta viidestä]:

  • Fortify the Trans-Atlantic NATO Alliance. A strong and free Europe, bound by shared principles of democracy, national sovereignty, and commitment to Article 5 of the North Atlantic Treaty is vital to our security. The alliance will deter Russian adventurism, defeat terrorists who seek to murder innocents, and address the arc of instability building on NATO’s periphery. At the same time, NATO must adapt to remain relevant and fit for our time - in purpose, capability, and responsive decision-making. We expect European allies to fulfill their commitments to increase defense and modernization spending to bolster the alliance in the face of our shared security concerns.”

Vapaasti suomennettuna:

Pysyvät liittokunnat ja pitkäaikaiset turvallisuuskumppanuudet, jotka tukeutuvat pysyviin liittosuhteisiin ja jotka ovat vahvistettuja liittolaisten omilla turvallisuusyhteistyön verkostoilla, ovat edelleen [Yhdysvalloille] ensisijaisia [lista tässä ei ole kokonaisuudessaan vaan vain yksi kohta viidestä]:

  • Vahvistetaan transatlanttista Nato-liittokuntaa. Vahva ja vapaa Eurooppa, jota sitovat demokratian, kansallisen itsemääräämisoikeuden ja Pohjois-Atlantin sopimuksen 5. artiklan sitoumukset, ovat elintärkeitä turvallisuutemme kannalta. Liittokunta patoaa venäläistä riskinottohalua ja torjuu terroristeja, jotka pyrkivät tappamaan viattomia ihmisiä ja luomaan epävakautta Nato-maiden alueelle. Samaan aikaan Naton on osoitettava olevansa merkityksellinen ja uudistuva aikaamme - päämääriltään, sotilaalliselta kyvykkyydeltään ja päätöksentekokyvykkyydeltään. Odotamme eurooppalaisten liittolaisten täyttävän sitoumuksensa lisätä ja nykyaikaistaa puolustustaan liittoutuman vahvistamiseksi yhteisten turvallisuushaasteiden edessä."

                                                                                        ****

National Security Strategy of the United States of America 2018 -asiakirja, tekstilainaukset:

Venäjä-sana (Russia) on mainittu tuossa kansallista turvallisuusstrategiaa koskevassa asiakirjassa yksinään yhteensä 16 kertaa. Kiina ja Venäjä (China and Russia) parivaljakkona on mainittu yhdeksän kertaa. Nato-sana (NATO) on mainittu yhteensä kuusi kertaa. Venäjää ei ole mainittu tässäkään asiakirjassa missään kohtaa positiivisissa merkeissä.

Ensin julkaistussa kansallista turvallisuusstrategiassa ja myöhemmin julkaistussa puolustusstrategiassa on yhteinen sanoma eikä asiakirjojen asiasisällössä ole eroa. Strategiat ja tulevaisuuden tavoitteet on esitetty selkeäst , eikä tulkintoja tarvitse haroa rivien väleistä.

Strategian pohjimmainen uhkaperusta on lausuttu seuraavasti:

A central continuity in history is the contest for power. The present time period is no different. Three main sets of challengers - the revisionist powers of China and Russia, the rogue states of Iran and North Korea, and transnational threat organizations, particularly jihadist terrorist groups - are actively competing against the United States and our allies and partners.

Vapaasti suomennettuna:

Keskeinen jatkuvuus historiassa on kilpailu vallasta. Nykyinen ajanjakso ei muodosta poikkeusta. Kolme tärkeintä haastajaa - Kiina ja Venäjä revisionistisina valtioina, Iran ja Pohjois-Korea rosvovaltioina sekä yli valtiorajojen toimivat järjestöt ja erityisesti jihadistiterroristiryhmät - haastavat Yhdysvaltoja sekä Yhdysvaltain liittolaisia ja kumppaneita.

Joitain Euroopalle merkityksellisiä lainauksia:

China and Russia aspire to project power worldwide, but they interact most with their neighbors.

Vapaasti suomennettuna:

Kiina ja Venäjä pyrkivät hankkimaan vaikutusvaltaa maailmanlaajuisesti, mutta enimmäkseen ne pyrkivät toimimaan naapurimaissaan.

A strong and free Europe is of vital importance to the United States. We are bound together by our shared commitment to the principles of democracy, individual liberty and the rule of law. Together, we rebuilt Western Europe after World War II and created institutions that produced stability and wealth on both sides of the Atlantic. Today, Europe is one of the most prosperous regions in the world and our most significant trading partner.

Although the menace of Soviet communism is gone, new threats test our will. Russia is using subversive measures to weaken the credibility of America’s commitment to Europe, undermine transatlantic unity, and weaken European institutions and governments. With its invasions of Georgia and Ukraine, Russia demonstrated its willingness to violate the sovereignty of states in the region. Russia continues to intimidate its neighbors with threatening behavior, such as nuclear posturing and the forward deployment of offensive capabilities.

Vapaasti suomennettuna:

Vahva ja vapaa Eurooppa on elintärkeä Yhdysvalloille. Me olemme sidottuja yhdessä yhteisiin demokratian periaatteisiin, yksilönvapauteen ja oikeusvaltion periaatteisiin. Toisen maailmansodan jälkeen olemme rakentaneet yhdessä uudelleen länsimaisen Euroopan ja loimme instituutiot, jotka tuottivat vakautta ja rikkautta Atlantin molemmilla puolilla. Tänä päivänä Eurooppa on yksi maailman vauraimmista alueista ja tärkein kauppakumppanimme.

Vaikka Neuvostoliiton kommunismin uhka on kuollut, uudet uhat koettelevat tahtoamme. Venäjä käyttää kumouksellisia toimia, joilla heikentää Yhdysvaltain sitoutumista Eurooppaan, horjuttaa transatlanttista yhtenäisyyttä ja heikentää eurooppalaisia instituutioita ja hallituksia. Georgian ja Ukrainan hyökkäysten vuoksi Venäjä osoitti olevansa halukas rikkomaan valtioiden itsemääräämisoikeutta alueella. Venäjä jatkaa naapureidensa uhkailua uhkaavalla käyttäytymisellä, kuten demonstroimalla ydinaseiskuja ja työntämällä eteen hyökkäysvoimaansa.

Russia aims to weaken U.S. influence in the world and divide us from our allies and partners. Russia views the North Atlantic Treaty Organization (NATO) and European Union (EU) as threats. Russia is investing in new military capabilities, including nuclear systems that remain the most significant existential threat to the United States, and in destabilizing cyber capabilities. Trough modernized forms of subversive tactics, Russia interferes in the domestic political affairs of countries around the world. The combination of Russian ambition and growing military capabilities creates an unstable frontier in Eurasia, where the risk of conflict due to Russian miscalculation is growing.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä pyrkii heikentämään Yhdysvaltain vaikutusta maailmassa ja erottomaan meidät liittolaisistamme ja kumppaneistamme. Venäjä pitää Pohjois-Atlantin liittoa (Natoa) ja Euroopan unionia (EU) uhkanaan. Venäjä investoi uuteen sotilaalliseen kyvykkyyteen sekä ydinasejärjestelmiin, jotka ovat edelleen merkittävin Yhdysvaltoihin kohdistuva olemassa oleva uhka. Venäjä horjuttaa myös kyberkyvykkyydellään. Uudistuneilla mullistavilla taktiikkojen muodoilla Venäjä puuttuu eri puolilla maailmaa eri maiden sisäisiin asioihin. Venäjän pyrkimysten ja kasvavien sotilaallisten voimavarojen yhdistelmä luo epävakaan rajan Euraasiassa, jossa riski konfliktille Venäjän mahdollisten virhearvioiden seurauksena on kasvamassa.

The United States is safer when Europe is prosperous and stable, and can help defend our shared interests and ideals. The United States remains firmly committed to our European allies and partners. The NATO alliance of free and sovereign states is one of our great advantages over our competitors, and the United States remains committed to Article V of the Washington Treaty.

NATO alliance will become stronger when all members assume greater responsibility for and pay their fair share to protect our mutual interests, sovereignty, and values.

Vapaasti suomennettuna:

Yhdysvaltain asema on turvatumpi, kun Eurooppa on vauras sekä vakaa ja kun Eurooppa voi auttaa yhteisten etujen ja ihanteiden puolustamisessa. Yhdysvallat on edelleen tiukasti sitoutunut eurooppalaisiin liittolaisiin ja kumppaneihin. Nato vapaiden ja itsenäisten valtioiden liittona on yksi suurimmista eduistamme kilpailijoihimme nähden, ja Yhdysvallat on edelleen sitoutunut Washingtonin sopimuksen [Naton perussopimuksen] 5. artiklaan.

Nato-liittokunta vahvistuu, kun kaikki se jäsenmaat ottavat enemmän vastuuta ja maksavat oikeudenmukaisen osuutensa suojellakseen yhteisiä etuja, itsemääräämisoikeutta ja yhteisiä arvoja.

MILITARY AND SECURITY: The United States fulfills our defense responsibilities and expects others to do the same. We expect our European allies to increase defense spending to 2 percent of gross domestic product by 2024, with 20 percent of this spending devoted to increasing military capabilities. On NATO’s eastern flank we will continue to strengthen deterrence and defense, and catalyze frontline allies and partners’ efforts to better defend themselves. We will work with NATO to improve its integrated air and missile defense capabilities to counter existing and projected ballistic and cruise missile threats, particularly from Iran. We will increase counterterrorism and cybersecurity cooperation.

Vapaasti suomennettuna:

PUOLUSTUS JA TURVALLISUUS: Yhdysvallat täyttää puolustusvastuunsa ja odottaa muiden tekevän samoin. Odotamme eurooppalaisten liittolaisten kasvattavan puolustusmenoja 2 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2024 mennessä ja 20 prosenttia näistä menoista on tarkoitettu sotilaallisen kyvykkyyden lisäämiseen. Itäisissä Nato-maissa jatkamme edelleen pelotekyvykkyyden nostamista ja puolustuksen vahvistamista sekä edesautamme etulinjassa olevien liittolaisten ja kumppaneiden pyrkimyksiin puolustaa itseään paremmin. Työskentelemme Naton kanssa parantaaksemme integroitua ilma- ja ohjuspuolustuskykyämme vastustamaan olemassa olevia ja ennustettuja ballististen ohjusten ja risteilyohjusten muodostamia uhkia erityisesti Iranista. Terrorismin torjunnan ja tietoverkkorikollisuuden yhteistyötä lisätään."

Russia seeks to restore its great power status and establish spheres of influence near its borders.

Vapaasti suomennettuna:

Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja luomaan etupiirejä lähellä rajojaan.

In addition, after being dismissed as a phenomenon of an earlier century, great power competition returned. China and Russia began to reassert their influence regionally and globally. Today, they are fielding military capabilities designed to deny America access in times of crisis and to contest our ability to operate freely in critical commercial zones during peacetime. In short, they are contesting our geopolitical advantages and trying to change the international order in their favor.

Vapaasti suomennettuna:

Lisäksi, [Kiinan ja Venäjän kommunismin] tultua hävitetyksi ilmiönä viime vuosisadalla, suurvaltakilpailu on nyt palannut. Kiina ja Venäjä alkoivat vahvistaa vaikutusvaltaansa alueellisesti ja maailmanlaajuisesti. Nykyään ne laajentavat sotilaallisia voimavarojaan päämääränä estää Yhdysvaltain pääsyä kriisien aikana alueelle ja haastaa kykyämme toimia vapaasti kriittisillä talousalueilla rauhan aikana. Tiivistäen ne kiistävät geopoliittisia etujamme ja yrittävät muuttaa kansainvälistä järjestystä omaksi hyväkseen.”

]]>
19 http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249523-yhdysvaltain-uusi-puolustusstrategia-antaa-vahvaa-voimaa-natolle-ja-euroopalle#comments Nato Presidentinvaali 2018 Turpo Venäjän uhka Yhdysvallat Euroopassa Sun, 21 Jan 2018 16:32:24 +0000 Ari Pesonen http://aripesonen1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249523-yhdysvaltain-uusi-puolustusstrategia-antaa-vahvaa-voimaa-natolle-ja-euroopalle
Presidentinvaalin Nato-pokeri http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249391-presidentinvaalin-nato-pokeri <p>Kaasu on keittiössä ja sytkäri yhden ehdokkaan kädessä, Rkp:n Nils Torvaldsin. Hänen on suomenruotsalaisena luontevaa kallistua Nato-jäsenyyden avoimeksi kannattajaksi, sillä Ruotsi on Nato-jäsenyyden kynnyksellä.</p><p>Presidentinvaaleissa huomiota on herättänyt istuvan ja todennäköisesti jatkavan Sauli Niinistön nihkeys Nato-kysymyksessä. Se on tärkein presidentin seuraavalla toimikaudella esille tuleva asia EU:n liittovaltioksi muotoilun ohella.</p><p>Niinistö on kieltänyt olevansa liittovaltion kannalla, ja Natosta hän on pidättäytynyt esittämästä ehdotonta ja selvää kantaa. Molemmat suhtautumiset ovat vilpillisiä ja sisältävät bluffia.</p><p>Jos Suomi rakentaa puolustustaan EU:n varaan, kuten Niinistö haluaisi, se on kannanotto liittovaltion puolesta. Vaikeneminen omista ratkaisuista tilanteessa, jossa Ruotsi hakisi Natoon jäseneksi, taas on kiertelyä ja kaartelua, jonka tuloksena äänestäjä ei tiedä, minkä puolesta hän äänestää tai jättää äänestämättä.</p><p>Bluffi on kuitenkin ymmärrettävää.</p><p>Niinistö ei ole esittänyt Nato-myönteistä kantaa, sillä sitä ei ole muillakaan pääehdokkailla, eikä hän ilmeisesti halua poiketa toisista ehdokkaista agendalla, joka kansalta kysyttyjen Nato-gallupien valossa veisi ääniä enemmän kuin toisi.</p><p>Hän myös välttelee paljastamasta korttejaan, sillä presidenttinä hänen olisi epäviisasta kertoa kantaansa Ruotsin Nato-ratkaisuun etukäteen. Se sitoisi hänen kätensä, antaisi ruotsalaisten valintoja ohjaavan signaalin ja merkitsisi neuvottelutavoitteiden paljastamista etukäteen, mikä olisi suuri virhe.</p><p>Tiedämme vain kolme asiaa. Ensinnäkään Niinistö ei halua avoimesti arvojohtaa Suomea Natoon. Hän ei halua olla aloitteentekijä vaan antaa ruotsalaisten soittaa ensiviulua. Toiseksi tiedämme, että hän haluaa kansalta äänet ilman, että presidentinvaalista tulee Nato-vaalit. Tässä hän noudattelee (yhtä lukuun ottamatta) muiden ehdokkaiden hiljaista sopimusta. Kolmanneksi: näissä vaaleissa pelataan kovaa Nato-pokeria.</p><p>Luen Niinistön eleitä, äänenpainoja ja ajatuskuplia niin, että hänen pidättäytymisensä sanomasta mitään ehdotonta Nato-jäsenyyden hakemisesta on pelkkää <em>taktikointia</em>, jonka tarkoitus on varmistaa Suomelle mahdollisimman hyvä neuvotteluasema, jos Ruotsi päättää seuraavan hallituksensa johdolla hakeutua Natoon. Asian kompleksisuuden vuoksi tätä ei voida tietenkään kertoa kansalle.</p><p>Samasta syystä Nato-asiasta ei voida järjestää myöskään kansanäänestystä, eikä niin ole tehtykään yhdessäkään nykyisessä Nato-maassa. Se kun avaisi tien hillittömiin spekulaatioihin ja informaatiosotaan. Koska valtiojohdon suostumus tai aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi olisi ilmaus aikeesta liittyä Natoon, kansalta saatu kielteinen päätös vetäisi hallitukselta ja presidentiltä housut kinttuihin, ja Moskovassa saataisiin nauraa.</p><p>Tällaista tilannetta kukaan tuskin haluaa. Niinpä kansanäänestys on turvallisuuspoliittisessa asiassa sula mahdottomuus, ja siksi asia on jätetty eduskunnan käsiin perustuslaillisesti. Väite, että kansa päättää Nato-asiasta, on puhdasta populismia, sillä kansa ei päätä pienemmistäkään asioista.</p><p>Uskon Niinistön olevan lähtökuopissa toimimaan vaikka Nato-hakemuksen postipoikana, mikäli Ruotsi Natoon liittyy. Ruotsin ollessa Naton jäsen olisivat puolustusliiton ulkopuolella Euroopan maista enää vain vuorten keskellä sijaitseva ja EU:hun kuulumaton Sveitsi, Itävalta, jossa sotilaallisen liittoutumisen estää Saksan pelossa säädetty perustuslaki, ja Irlanti sekä Kypros, joilla ei ole paljoa rajanaapureita.</p><p>Jos Suomi ei kuuluisi Natoon, se saattaisi Suomen näyttämään Euraasian unioniin kuuluvalta Venäjän protektoraatilta, jolla ovat seuranaan Valko-Venäjän ja Armenian tasavallat.</p><p>En usko enkä toivo Suomeen koskaan niin tyhmää presidenttiä tulevankaan, joka ei viimeistään tällaisessa tilanteessa siunaisi Suomen hakemista Naton jäseneksi. Suomen liittyminen Natoon on siis sinetöity, jos Ruotsi liittyy. Valinta koskee vain sitä, päättääkö Suomi asiasta itse ensin vai seurataanko täällä Ruotsin esimerkkiä.</p><p>Varoen horjuttamasta hyväksi koettua nykytilannetta Niinistö on sulkenut ensimmäisen vaihtoehdon pois. Hän toivoo, ettei Ruotsi hakisi. Niinpä asia jää ratkaistavaksi Ruotsissa, jossa seuraavan hallituksen saattavat muodostaa ruotsidemokraatit tai kokoomus, riippuen kumpi saavuttaa pääministeripuolueen aseman.</p><p>Viha ruotsidemokraatteja vastaan on kuitenkin niin suurta, että puolue ei pysty muodostamaan hallituskoalitiota, vaan seuraava hallitus on todennäköisesti kokoomusjohtoinen. Sen toimintakyky jää riippuvaiseksi Natolle myönteisen liberaalin kansanpuolueen, keskustan, empivien demarien ja Nato-kielteisten vihreiden tuesta.</p><p>On täysin mahdollista, että Ruotsin seuraavan hallituksen kokoonpanon Nato-myönteisyys ei riitä, eikä tukea tulisi tarpeeksi kansanäänestyksessäkään, jonka Ruotsi edellytti jo euroasiassa. Asiassa siis edetään kuin Suomen ja Ruotsin euroon liittämisessä: Ruotsi äänestää, Suomen hallitus ilmoittaa. Ajallinen järjestys vain on toinen, koska halutaan erilainen tulos.</p><p>Niinistön asettuminen tarkkailijan positioon on puhtaasti taktinen valinta ja ainoa looginen toimintamuoto Nato-asiassa. Samasta syystä hänen ulkopolitiikkansa on allekirjoittanut Huhtasaari, ja ainoastaan Väyrysellä ja Torvaldsilla näyttää asiassa olevan selvä, joskin toinen toisestaan jyrkästi poikkeava tendenssi.</p><p>Torvaldsin näkemys on epäilemättä vilpittömän autenttinen ja kuvaa hänen tuntemuksiaan. Väyrysen näkemys taas on pragmaattinen ja tulos hänen pitkän linjan liittoutumattomuuspolitiikastaan, joka muodostaa aivan oman ulkopoliittisen tulkintakuvionsa koskien Venäjä-suhdetta ja esimerkiksi Ukrainan nykytilannetta.</p><p>Väyrysen narraatiossa Itä-Ukrainan kriisiä pidetään maan Nato-myönteisyyden ja toisaalta myös Naton Ukrainaan kohdistaman aktiivisuuden syynä, ja Venäjän sotatoimet alueella nähdään &rdquo;traagisena&rdquo; reagoimisena niihin.</p><p>Tämä ei ole historiallinen totuus asiasta vaan kiistää Ukrainan itsemääräämisoikeuden päättää omasta liittoutumisestaan ja pyrkii oikeuttamaan Venäjän valloitustoimia. Asian voi sanoa niin päin, että Venäjä miehittää Itä-Ukrainaa, <em>koska Ukraina ei hyvän sään aikana liittynyt Natoon</em>, vaikka George W. Bush tarjosi jäsenyyttä jopa ilman jäsenehtojen täyttymistä.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kaasu on keittiössä ja sytkäri yhden ehdokkaan kädessä, Rkp:n Nils Torvaldsin. Hänen on suomenruotsalaisena luontevaa kallistua Nato-jäsenyyden avoimeksi kannattajaksi, sillä Ruotsi on Nato-jäsenyyden kynnyksellä.

Presidentinvaaleissa huomiota on herättänyt istuvan ja todennäköisesti jatkavan Sauli Niinistön nihkeys Nato-kysymyksessä. Se on tärkein presidentin seuraavalla toimikaudella esille tuleva asia EU:n liittovaltioksi muotoilun ohella.

Niinistö on kieltänyt olevansa liittovaltion kannalla, ja Natosta hän on pidättäytynyt esittämästä ehdotonta ja selvää kantaa. Molemmat suhtautumiset ovat vilpillisiä ja sisältävät bluffia.

Jos Suomi rakentaa puolustustaan EU:n varaan, kuten Niinistö haluaisi, se on kannanotto liittovaltion puolesta. Vaikeneminen omista ratkaisuista tilanteessa, jossa Ruotsi hakisi Natoon jäseneksi, taas on kiertelyä ja kaartelua, jonka tuloksena äänestäjä ei tiedä, minkä puolesta hän äänestää tai jättää äänestämättä.

Bluffi on kuitenkin ymmärrettävää.

Niinistö ei ole esittänyt Nato-myönteistä kantaa, sillä sitä ei ole muillakaan pääehdokkailla, eikä hän ilmeisesti halua poiketa toisista ehdokkaista agendalla, joka kansalta kysyttyjen Nato-gallupien valossa veisi ääniä enemmän kuin toisi.

Hän myös välttelee paljastamasta korttejaan, sillä presidenttinä hänen olisi epäviisasta kertoa kantaansa Ruotsin Nato-ratkaisuun etukäteen. Se sitoisi hänen kätensä, antaisi ruotsalaisten valintoja ohjaavan signaalin ja merkitsisi neuvottelutavoitteiden paljastamista etukäteen, mikä olisi suuri virhe.

Tiedämme vain kolme asiaa. Ensinnäkään Niinistö ei halua avoimesti arvojohtaa Suomea Natoon. Hän ei halua olla aloitteentekijä vaan antaa ruotsalaisten soittaa ensiviulua. Toiseksi tiedämme, että hän haluaa kansalta äänet ilman, että presidentinvaalista tulee Nato-vaalit. Tässä hän noudattelee (yhtä lukuun ottamatta) muiden ehdokkaiden hiljaista sopimusta. Kolmanneksi: näissä vaaleissa pelataan kovaa Nato-pokeria.

Luen Niinistön eleitä, äänenpainoja ja ajatuskuplia niin, että hänen pidättäytymisensä sanomasta mitään ehdotonta Nato-jäsenyyden hakemisesta on pelkkää taktikointia, jonka tarkoitus on varmistaa Suomelle mahdollisimman hyvä neuvotteluasema, jos Ruotsi päättää seuraavan hallituksensa johdolla hakeutua Natoon. Asian kompleksisuuden vuoksi tätä ei voida tietenkään kertoa kansalle.

Samasta syystä Nato-asiasta ei voida järjestää myöskään kansanäänestystä, eikä niin ole tehtykään yhdessäkään nykyisessä Nato-maassa. Se kun avaisi tien hillittömiin spekulaatioihin ja informaatiosotaan. Koska valtiojohdon suostumus tai aloite kansanäänestyksen järjestämiseksi olisi ilmaus aikeesta liittyä Natoon, kansalta saatu kielteinen päätös vetäisi hallitukselta ja presidentiltä housut kinttuihin, ja Moskovassa saataisiin nauraa.

Tällaista tilannetta kukaan tuskin haluaa. Niinpä kansanäänestys on turvallisuuspoliittisessa asiassa sula mahdottomuus, ja siksi asia on jätetty eduskunnan käsiin perustuslaillisesti. Väite, että kansa päättää Nato-asiasta, on puhdasta populismia, sillä kansa ei päätä pienemmistäkään asioista.

Uskon Niinistön olevan lähtökuopissa toimimaan vaikka Nato-hakemuksen postipoikana, mikäli Ruotsi Natoon liittyy. Ruotsin ollessa Naton jäsen olisivat puolustusliiton ulkopuolella Euroopan maista enää vain vuorten keskellä sijaitseva ja EU:hun kuulumaton Sveitsi, Itävalta, jossa sotilaallisen liittoutumisen estää Saksan pelossa säädetty perustuslaki, ja Irlanti sekä Kypros, joilla ei ole paljoa rajanaapureita.

Jos Suomi ei kuuluisi Natoon, se saattaisi Suomen näyttämään Euraasian unioniin kuuluvalta Venäjän protektoraatilta, jolla ovat seuranaan Valko-Venäjän ja Armenian tasavallat.

En usko enkä toivo Suomeen koskaan niin tyhmää presidenttiä tulevankaan, joka ei viimeistään tällaisessa tilanteessa siunaisi Suomen hakemista Naton jäseneksi. Suomen liittyminen Natoon on siis sinetöity, jos Ruotsi liittyy. Valinta koskee vain sitä, päättääkö Suomi asiasta itse ensin vai seurataanko täällä Ruotsin esimerkkiä.

Varoen horjuttamasta hyväksi koettua nykytilannetta Niinistö on sulkenut ensimmäisen vaihtoehdon pois. Hän toivoo, ettei Ruotsi hakisi. Niinpä asia jää ratkaistavaksi Ruotsissa, jossa seuraavan hallituksen saattavat muodostaa ruotsidemokraatit tai kokoomus, riippuen kumpi saavuttaa pääministeripuolueen aseman.

Viha ruotsidemokraatteja vastaan on kuitenkin niin suurta, että puolue ei pysty muodostamaan hallituskoalitiota, vaan seuraava hallitus on todennäköisesti kokoomusjohtoinen. Sen toimintakyky jää riippuvaiseksi Natolle myönteisen liberaalin kansanpuolueen, keskustan, empivien demarien ja Nato-kielteisten vihreiden tuesta.

On täysin mahdollista, että Ruotsin seuraavan hallituksen kokoonpanon Nato-myönteisyys ei riitä, eikä tukea tulisi tarpeeksi kansanäänestyksessäkään, jonka Ruotsi edellytti jo euroasiassa. Asiassa siis edetään kuin Suomen ja Ruotsin euroon liittämisessä: Ruotsi äänestää, Suomen hallitus ilmoittaa. Ajallinen järjestys vain on toinen, koska halutaan erilainen tulos.

Niinistön asettuminen tarkkailijan positioon on puhtaasti taktinen valinta ja ainoa looginen toimintamuoto Nato-asiassa. Samasta syystä hänen ulkopolitiikkansa on allekirjoittanut Huhtasaari, ja ainoastaan Väyrysellä ja Torvaldsilla näyttää asiassa olevan selvä, joskin toinen toisestaan jyrkästi poikkeava tendenssi.

Torvaldsin näkemys on epäilemättä vilpittömän autenttinen ja kuvaa hänen tuntemuksiaan. Väyrysen näkemys taas on pragmaattinen ja tulos hänen pitkän linjan liittoutumattomuuspolitiikastaan, joka muodostaa aivan oman ulkopoliittisen tulkintakuvionsa koskien Venäjä-suhdetta ja esimerkiksi Ukrainan nykytilannetta.

Väyrysen narraatiossa Itä-Ukrainan kriisiä pidetään maan Nato-myönteisyyden ja toisaalta myös Naton Ukrainaan kohdistaman aktiivisuuden syynä, ja Venäjän sotatoimet alueella nähdään ”traagisena” reagoimisena niihin.

Tämä ei ole historiallinen totuus asiasta vaan kiistää Ukrainan itsemääräämisoikeuden päättää omasta liittoutumisestaan ja pyrkii oikeuttamaan Venäjän valloitustoimia. Asian voi sanoa niin päin, että Venäjä miehittää Itä-Ukrainaa, koska Ukraina ei hyvän sään aikana liittynyt Natoon, vaikka George W. Bush tarjosi jäsenyyttä jopa ilman jäsenehtojen täyttymistä.

]]>
7 http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249391-presidentinvaalin-nato-pokeri#comments Nato Presidentinvaali 2018 Ruotsi Suomi Venäjä Fri, 19 Jan 2018 08:39:13 +0000 J. Sakari Hankamäki http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249391-presidentinvaalin-nato-pokeri